Valikoiva muuttoliike Uudellamaalla
Title: | Valikoiva muuttoliike Uudellamaalla |
Author(s): | Broberg, Anna |
Contributor: | University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geography |
Language: | Finnish |
Acceptance year: | 2007 |
Abstract: |
This thesis explores selective migration in Greater Helsinki region from the perspective of counterurbanisation. The aim of the study is to research whether the migration is selective by migrants age, education, income level or the rate of employment and to study any regional patterns formed by the selectivity. In the Helsinki region recent migratory developments have been shifting the areas of net migration gain away from the city of Helsinki to municipalities farther off on the former countryside. There has been discussion about Helsinki s decaying tax revenue base and whether the city s housing policy has contributed to the exodus of wealthier households. The central question of the discussion is one of selective migration: which municipalities succeed in capturing the most favourable migrants and which will lose in the competition.
Selective migration means that region s in-migrants and out-migrants significantly differ from each other demographically, socially and economically. Sometimes selectivity is also understood as some individuals greater propensity to migrate than others but the proper notion for this would be differential migration. In Finnish parlance these two concepts have tended to get mixed up.
The data of the study covers the total migration of the 34 municipalities of Uusimaa provinces during the years 2001 to 2003. The data was produced by Statistics Finland. Two new methods of representing the selectivity of migration as a whole were constructed during the study. Both methods look at the proportions of favourably selected migrants in regions inward and outward migrant flow. A large share in the inward flow and a small share in the outward flow is good for region s economy and demography. The first method calculates the differences of the proportions of favourably selected four migrant groups and sums the differences up. The other ranks the same proportions between regions giving value 1 to the largest proportion in inward flow and 34 to the smallest, and respectively in outward flow the smallest proportion gets value 1 and the largest 34. The total sum of the ranks or differences in proportions represents region s selectivity of migration.
The results show that migration is indeed selective in the Greater Helsinki region. There also seems to be a spatial pattern centred around the Helsinki metropolitan region. The municipalities surrounding the four central communes are generally better of than those farther away. Not only these eight municipalities of the so called capital region benefit from the selective migration, but the favourable structure of migration extends to some of the small municipalities farther away. Some municipalities situated along the main northbound railway line are not coming through as well as other municipalities of the capital region.
The selectivity of migration in Greater Helsinki region shows signs of counter-urbanisation. People look for suburban or small-town lifestyle no longer from Espoo or Vantaa, the neighbouring municipalities to Helsinki, but from the municipalities surrounding these two or even farther off. This kind of pattern in selective migration leads to unbalanced development in population structure and tax revenue base in the region. Migration to outskirts of the urban area also leads to urban sprawl and fragmentation of the urban structure: these issues have ecological implications. Selective migration should be studied more. Also the concept itself needs clearer definition and so do the methods to study the selectivity of migration.
Tämä tutkimus selvittää Uudenmaan kuntien muuttoliikkeen valikoivuutta väestön ominaisuuksien suhteen ja pyrkii liittämään kysymyksenasettelun vastakaupungistumisen näkökulmaan. Muuttoliikettä ja sen valikoivuutta tarkastellaan väestön ikä-, koulutus- ja tulorakenteen sekä työllisyyden mukaan. Valikoivuudella on yhteiskunnallista merkitystä, sillä se vaikuttaa kuntien väestörakenteeseen ja veropohjaan. Uudellamaalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien aluetta.
Valikoivuuden voi käsittää kahdella tavalla: joko yksilön kannalta, jolloin valikoivuus nähdään tietyntyyppisten ihmisryhmien keskimääräistä suurempana muuttoalttiutena, tai alueelliselta kannalta, jolloin valikoivuus ymmärretään alueen tulo- ja lähtömuuton erilaisuutena. Tässä tutkimuksessa muuttoliikettä pidetään valikoivana, jos alueen tulo- ja lähtömuuttajat poikkeavat merkittävästi toisistaan työllisyydeltään sekä tulo-, koulutus- ja ikärakenteeltaan.
Tutkimuksessa tarkastellaan 34 Uudenmaan kunnan kokonaismuuttoa vuosina 2001 03 Tilastokeskuksen Muuttaneiden taustatiedot tietokannan aineistojen avulla. Työn aikana kehitettiin kaksi tapaa tulkita valikoivan muuttoliikkeen kokonaisuutta. Kummassakin oletetaan kunnan kannalta suotuisaa valikointia edustavan tilanteen, jossa hyväosaisia muuttajien osuus on suuri tulomuutossa ja pieni lähtömuutossa Metodeista ensimmäisessä osuudet lähtömuuttajissa vähennetään vastaavista osuuksista tulomuuttajissa ja erotukset lasketaan yhteen mitä korkeampi erotusten yhteenlaskettu arvo on, sitä suotuisammin muuttoliike on valikoitunut kunnan kannalta. Toisessa neljän muuttajaryhmän osuudet kuntien tulijoista ja lähtijöistä asetetaan suuruusjärjestykseen niin, että hyväosaisten muuttajien suurin osuus tulomuutossa saa sijaluvukseen 1 ja pienin osuus 34, ja vastaavasti lähtömuutossa pienin osuus saa sijaluvun 1 ja suurin 34. Sijalukujen yhteenlaskettu arvo ilmentää valikoinnin kokonaisuutta.
Tutkimuksen perusteella muuttoliike Uudenmaan kunnissa on valikoivaa, ja valikoinnissa näyttäytyy alueellinen kaava, jossa pääkaupunkiseudun kunnat ovat valikoinniltaan kehyskuntia heikommassa asemassa. Kehyskunnista pääkaupunkiseudun läheiset menestyvät etäisempiä paremmin. Yleisesti Uudenmaan liiton kunnat näyttävät valikoinniltaan suotuisammilta kuin Itä-Uudenmaan kunnat. Sipoo erottuu huomattavasti muista kunnista suotuisalla valikoinnillaan, kun taas Helsinki on muuttoliikkeeltään muita kuntia huomattavasti heikommassa asemassa. Kehyskunnista Sipoon lisäksi Nurmijärvi, Kirkkonummi ja Vihti hyötyvät eniten valikoivasta muuttoliikkeestä, minkä lisäksi edullisen valikoinnin joukkoon on liittynyt myös etäämmällä pääkaupunkiseudusta sijaitsevia kuntia. Kehyskunnista pääradan varressa olevat saavat muita kehyskuntia alhaisempia positiivisen valikoinnin summia ja jopa jäävät jälkeen pienistä kunnista, kuten Pernajasta, Karjaasta, Pohjasta ja Siuntiosta.
Muuttoliikkeen valikoinnissa näyttäisi olevan viitteitä vastakaupungistumisesta, joissa esi- tai pikkukaupunkimaista elinympäristöä haetaan yhä etäämmältä ei enää Espoosta tai Vantaalta tai välttämättä kehyskunnistakaan vaan esimerkiksi Nummi-Pusulasta tai Askolasta asti. Tällainen muuttoliikkeen malli johtaa seudullisesti epätasapainoiseen kehitykseen väestörakenteen ja verotulojen osalta, minkä lisäksi kaupunkiseudun laajenemisella ja hajautumisella on ekologisesti negatiivisia seurauksia. Valikoivaa muuttoliikettä on syytä tutkia enemmän ja myös itse käsitteen määrittelyä ja tutkimusmenetelmiä pitäisi kehittää sekä selkeyttää.
|
Files in this item
Files | Size | Format | View |
---|---|---|---|
valikoiv.pdf | 1.165Mb |
This item appears in the following Collection(s)
-
Faculty of Science [4270]