Faculty of Medicine

Tavoitteet. Transihmisillä on korkea riski sairastua syömishäiriöön, koska he usein ovat tyytymättömiä omaan kehoonsa. Sekä transihmisillä että syömishäiriötä sairastavilla ihmisillä on kohonnut riski itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhaan, minkä vuoksi transidentiteetin ja syömishäiriöoireilun yhdistelmä on huolestuttava. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella yhteyttä syömishäiriöoireilun ja sukupuolidysforian välillä ja koota tämän pohjalta yhteen suosituksia syömishäiriöhoidon mukauttamisesta transihmisille. Menetelmät. Katsauksen artikkeleita etsittiin Google Scholar -tietokannasta hakusanoilla ”gender dysphoria AND eating disorder ”. Lisäksi artikkeleita löytyi toisten artikkeleiden kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Sukupuolidysforian nähtiin vaikuttavan syömishäiriöoireiluun. Tulokset siitä, miten koettu sukupuoli vaikuttaa riskiin syömishäiriöoireiden ilmenemiselle, olivat kuitenkin ristiriitaisia. Sukupuolidysforian lisäksi myös vähemmistöstressimallia käytettiin selittämään suurempaa syömishäiriöiden esiintyvyyttä transihmisillä. Syömishäiriöhoitoa ja diagnosointia tulisi kehittää paremmin monimuotoisuutta huomioivaksi, koska tällä hetkellä osaavan henkilökunnan puute, pelko syrjivästä kohtelusta ja vähemmistöstressi ovat aitoja esteitä transihmisille syömishäiriöhoitoon hakeutuessa. Toimivassa hoidossa ratkaisevaa olisi sekä sukupuolidysforian että syömishäiriöoireiden samanaikainen sukupuolikokemusta vahvistava hoito moniammatillisesti ja potilaskeskeisesti.

Tausta ja tavoitteet: Fibromyalgia on yleinen kroonisen kivun oireyhtymä, johon sisältyy tuki- ja liikuntaelimistön kivun lisäksi monimuotoista psykososiaalista oireilua. Fibromyalgiaa pidetään kiistanalaisena ja epämääräisenä sairautena, jonka tunnistaminen ja diagnosointi on hankalaa biomarkkereiden puutteen vuoksi. Fibromyalgian oireet ovat ulkopuolisille ihmisille näkymättömiä, ja potilaat kokevat sosiaaliselta ympäristöltään usein sairauteensa liittyviä negatiivisia reaktioita kuten epäuskoa, moittimista ja vähättelyä. Tätä ilmiötä kutsutaan invalidaatioksi. Invalidaatio on aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella hyvin yleinen kokemus fibromyalgiapotilaiden keskuudessa. Tutkimuskirjallisuudessa on myös todettu, että negatiiviset sosiaaliset kokemukset ovat yhteydessä fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen. Kandidaatintutkielman tavoitteena oli tutkia invalidaation mahdollisia yhteyksiä fibromyalgiapotilaiden kokonaishyvinvointiin biopsykososiaalisesta perspektiivistä. Menetelmät: Kandidaatintutkielman tiedonhaku suoritettiin hakemalla kirjallisuutta PubMedistä ja Google Scholarista seuraavilla hakusanoilla: ”fibromyalgia”, ”fibromyalgia symptoms”, ”chronic pain”, ”invisible illness”, ”invalidation”, ”social pain”, ”social support”, ”stigmatization”, ”physical health”, ”mental health” ja ”loneliness”. Katsaukseen valittiin spesifisti invalidaatioon perehtyviä artikkeleita sekä lisäarvon tuomiseksi myös invalidaatiolle osin päällekkäisiä ilmiöitä, kuten stigmatisointia, tutkivia artikkeleita. Tulokset ja johtopäätökset: Invalidaatiolla todettiin olevan korrelaatioita fibromyalgiapotilaiden fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Tämä piti paikkansa varsinkin toisen invalidaatiosta eritellyn faktorin, ’väheksynnän’, kohdalla. Myös invalidaation aiheuttajalla oli merkitystä, ja invalidaatio oli yleisempää ja sen seuraukset olivat suuremmat, kun sen lähde oli potilaiden läheiset tai terveydenhuollon ammattilaiset. Ymmärrys invalidaatiosta on tärkeää erityisesti näille edellä mainituille tahoille. Tietoa invalidaatiosta voidaan soveltaa monilla tasoilla toteutettaviin interventioihin, kuten ammattilaisten tietoisuuden lisäämiseen, potilaiden läheisille annettavaan potilasopetukseen sekä potilaan resilienssin vahvistamista tavoitteleviin psykologisiin hoitomuotoihin. Lisätutkimus aiheesta on erittäin tarpeellista hyvän ja tasavertaisen hoidon takaamiseksi fibromyalgiapotilaille.

Tarkoitus: Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, mikä kuvantamistutkimuksen perusteella selittää psykoosisairauksissa esiintyviä näköharhoja. Näköharhat on yhdistetty psykoosisairauksissa heikompaan toimintakykyyn, vaikeampiin harhaluuloihin sekä suurempaan kuolleisuuteen, ja ne lisäävät sairauden aiheuttamaa psyykkistä kärsimystä pelkoa herättävän ja todentuntuisen erityisluonteensa takia. Kuitenkin näköharhoja on tutkittu melko vähän psykoosisairauksien kontekstissa. Otoskoot jäävät usein pieniksi seurauksena näköharhojen korkeasta yhteisesiintyvyydestä yleisempien ja paremmin tunnettujen kuuloharhojen kanssa. Tuloksia on saatu vertailemalla sekä kuulo- että näköharhoista kärsiviä potilaita vain kuuloharhoista kärsiviin, ja näitä tuloksia esitellään tässä katsauksessa. Menetelmät: Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin Pubmedin tietokannasta hakusanoilla (imaging) AND ("visual hallucinations") AND (schizophrenia) ja (imaging) AND ("visual hallucinations") AND (psychosis). Tulokset: Näköharhojen taustalla näyttäisi tulosten perusteella voivan vaikuttaa visuaalisen tiedon prosessointiin osallistuvien hermoverkostojen koordinaatiohäiriöitä. Salienssiverkosto SAL:n, keskeisimmin aivosaaren, DMN:a säätelevä vaikutus näyttää olevan heikompaa, mikä saattaa puolestaan myötävaikuttaa assosiaatiokorteksilla heräävään sisäsyntyiseen hyperaktivaatioon, mitä DMN tavallisesti hillitsee. Tämä spontaani, tavallista voimakkaampi aktivaatio saattaa tulla tulkituksi ulkosyntyiseksi ja ilmetä monimutkaisten näköharhojen muodossa. Primäärin näköaivokuoren toiminnan hiljaisuus saattaa heikentää normaalien palauteyhteyksien säätelevää vaikutusta assosiaatiokorteksille. Lisäksi SAL:n toimintahäiriö saattaa vaikuttaa ympäristön visuaalisten ärsykkeiden salienssiarviointiin, tuottaen merkitystä satunnaisille havainnoille. Poikkeavuutta nähdään myös tarkkaavuuden säätelyyn osallistuvilla alueilla, millä voi olla roolinsa tässä prosessointihäiriössä. Hyperkonnektiivisuus hippokampukseen voi viitata näköharhojen aikana aktivoituviin muistiedustuksiin, voimistunut konnektiivisuus mantelitumakkeeseen taas niiden mahdolliseen pelkoa herättävään sisältöön tai traumamuistojen osallisuuteen. Hippokampuksen rakenteessa olevat poikkeavuudet viittaavat hermoston kehityksen aikaiseen häiriöön osatekijänä näköharhojen taustalla. Lisäksi psykoosisairauksien näköharhoihin liittyy todennäköisenä myötävaikuttajana voimistunut dopaminerginen välittäjäainetoiminta, mikä puolestaan voi painottaa visuaalista prosessointia entistä enemmän kohti sisäsyntyistä aktivaatiota.