Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p20261"

This study will focus on news about the higher education reform that was conducted by Sipilä’s government (2015-2019), and their relations to the changes and reforms of educational politics. In theory part, I will discuss about the trends of educational politics and their relations to employability and neoliberalism. Studies have shown that Finnish education politics has adopted policy of competitivity, heading towards individualistic, evaluative and number-based policy. In my study I will answer two research question: What kind of arguments are represented for enhancing and objecting the higher education reform in media? Are there any paradoxes standing out in the higher education reform news? My study consisted of 53 the higher education reform news from Helsingin Sanomat and YLE, published between 2015-2019. I approached the news with a discursive practice, following Foucault’s ideology of power, seeing discourses as practices rather than speech. My aim was to point out what was possible to say or do in the created media discourse and find out what kind of discursive practice the news created. This study was also discussing the different subject positions given to the youth by the media in regard to this reform. Analysis showed that competitivity was established as a natural part of educational politics in media. The universities autonomy was seen as threatened when the government controls the universities with funding. The youth talked about their increased mental health problems while the individualistic responsibility increased. Education was described as free-will -based path with countless opportunities, but on the other hand people were governed to the same path. Media seemed to create the picture of the ideal consumer citizen: efficient, responsible, self-governed, young high school boy. Education was seen as a responsibility that youth should aim towards in order to maximise their own value. Media’s discursive practice emphasized the freedom and rights, still governing the youth to the path that was seen as ‘the right choice’. The results are in line with the previous research on marketized education and individualistic responsibility.

Tutkielma tarkastelee Elinkeinoelämän valtuuskunnassa (EVA) käytyä diskurssia 1980-luvulta yhdeksänkymmentäluvun laman loppuun. Elinkeinoelämän valtuuskunnan arkistoja ja julkaisuja luetaan kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkielma analysoi aineistosta löytyviä puhetapoja ja argumentteja, ja tulkitsee niitä laajaa uusliberalismia koskevaa tutkimuskirjallisuutta vasten. Analyysin tuloksena Elinkeinoelämän valtuuskunta jäsennetään osaksi laajempaa niin sanottua uusliberaalia käännettä, jonka voidaan katsoa alkaneen länsimaissa 70-luvun talous- ja öljykriisien myötä. Arkistoanalyysi jakautuu kahdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Ensin tarkastellaan kahdeksankymmentäluvun nousukauden diskurssia, jonka jälkeen käsitellään EVAn diskurssia yhdeksänkymmentäluvun laman alusta vuosikymmenen puoliväliin. Lähestymistapa havainnollistaa katkoksia ja jatkuvuuksia, joita EVAn diskurssissa esiintyy kahdessa päinvastaisessa taloushistoriallisessa kontekstissa: kahdeksankymmentäluvun nousukaudella ja yhdeksänkymmentäluvun syvässä lamassa. Tutkielma osoittaa, että EVAn diskurssi oli tarkasteluaikana hyvin uusliberaalin ajattelutavan mukaista, vaikka suoria linkkejä maailmanlaajuisiin uusliberalismin verkostoihin ei aineistosta ilmene. EVAssa puhuttiin systemaattisesti laajemman markkinatalouden ja pienemmän hyvinvointivaltion puolesta. Argumentaatio kuitenkin myös vaihteli historiallisesta kontekstista riippuen: kahdeksankymmentäluvulla EVA korosti markkinatalouden tarjoamia mahdollisuuksia, kun taas laman myötä markkinatalous ja talouden globalisaatio nähtiin välttämättömänä ulkopuolisena voimana, jolle on antauduttava. Molempina tarkasteluajankohtina EVA suhtautui kriittisesti hyvinvointivaltioon, jonka laajenemisen sen näki uhkana yksityisen sektorin kasvulle. Laman myötä kuitenkin EVAn suunnitelmat hyvinvointivaltion kokonaisuudistuksesta saivat suuremman mittakaavan, kun julkisen talouden heikko tilanne antoi taustan määritellä koko järjestelmää uudelleen. Yhdeksänkymmentäluvulla toiseksi keskeiseksi pyrkimykseksi nousee Suomen saattaminen osaksi Euroopan unionia, mikä nähdään EVAssa myös tapana rajoittaa hyvinvointivaltion roolia. Tärkeimpänä tutkimustuloksena tutkielma asettaa EVAn ja suomalaisen liike-elämän ajattelun osaksi laajempaa uusliberaalia aaltoa, joka saavutti poliittisia voittoja seitsemänkymmentäluvulta eteenpäin. EVAn diskurssin yhdenmukaisuus laajan uusliberaalin tutkimuskirjallisuuden tulosten kanssa osoittaa, että suomalainen liike-elämä oli osaltaan mukana ylikansallisessa uusliberaalissa käänteessä. Samalla tarkentuu tältä osin myös kokonaiskäsitys Suomen yhteiskunnan uusliberalisoitumisen historiasta. Näin ollen tutkimus asettuu osaksi viime vuosikymmenenä noussutta historiantutkimuksen suuntausta, jossa Suomen talous- ja yhteiskuntahistoriaa luetaan kansallisen kerronnan sijaan osana ylikansallisia prosesseja.

Tämä on tutkielma ympäristötiedon muodostamisesta tilasta ja maisemasta ympäristönhallintahankkeessa. Tutkielmassa tarkastellaan Iijokeen muodostettuja tilan narratiiveja, joen maisemaa ja niitä käsittelevää Iijoen vesistövisiota hankkeen tiedonkeruuvaiheen aikana. Iijoen valuma-alueelle sijoittuva tutkielma käsittelee Iijoelle tehtävää ympäristösovitteluprosessia Iijoen vesistövisiota, joka on osa vaelluskalojen palauttamiseen Iijokeen tähtäävää Iijoen otva -hanketta. Tutkielma keskittyy käsittelemään Iijokeen liitettyjä narratiiveja, merkityksiä ja arvoja vesistövision tiedonkeruuvaiheen aikana, tarkastellen etenkin vesistövision olemusta ympäristönhallintahankkeena Iijoen tiedon kategorioiden kautta. Vesistövisiota voidaan katsoa sekä neoliberalistisena hankkeena että kokeilevana kollektiivina. Valuma-aluetta koskevaa ympäristönhallintahanketta pitää tarkastella sekä fenomenologisesti että poliittisen ekologian kautta. Tutkielma perustuu Iijoella syyskuusta 2016 helmikuuhun 2017 tehdylle etnografiselle kenttätyölle ja visiota varten teetetylle karttakyselylle. Etnografinen aineisto koostuu osallistuvasta havainnoista ja puolistrukturoiduista temaattisista haastatteluista, jotka toteutettiin paikallisten asukkaiden, vesistövision jäsenten, alueen viranomaisien, paikallispoliitikkojen ja elinkeinonharjoittajien kanssa. Haastateltavia oli 18 miestä ja 7 naista, iältään noin 30–85-vuoitiaita. Iijoen vesistövisioon tuotettuun karttakyselyyn vastasi 805 vastaaja merkiten 2173 merkittävää paikkaa valuma-alueelta. Vesistövision aikana Iijoen tilaan liitetään narratiiveja joesta henkilökohtaisen elämän tapahtumapaikkana, menetyksen ja konfliktin kohteena, luonnontilaisuuden ja rakennetun vesistön tilana ja mahdollisuutena elinvoimaan tulevaisuudessa. Tutkielmassa näitä narratiiveja tilasta analysoidaan muun muassa Doriin Masseyn tilan käsitysten kautta. Tutkielmassa lähestytään Iijokea myös elettynä maisemana, jota jokilaaksolaiset asuttavat. Joki ja sen asukkaat ovat vuorovaikutuksessa keskenään: erinäiset joen rytmit jaksottavat tätä suhdetta. Asukkaiden prekaarista suhdetta jokiympäristöön määrittää myös vesivoimayhtiön pörssisähkön tuotto, joka yhdistää joen asukkaat globaaliin talousjärjestelmään. Ympäristönmuutos joella, kuten veden laadun huononeminen, vaikuttaa kokonaisvaltaisesti käsitykseen joesta ja sen käytöstä. Joella asuvat yrittävät perustella huoltaan joesta eri keinoin vesistövisiossa vaikuttaakseen tähän muutokseen. Tutkielma tarkastelee myös vesistövisiota poliittisena prosessina, eräänlaisena hydrososiaalisen territorion muodostamisena. Ympäristösovitteluprosessina vesistövisio pyrkii sovittamaan erinäiset käsitykset, merkitykset ja arvotukset Iijoesta yhteiseen konsensusperiaatteelliseen visioon. Vision on kuitenkin rakenteellisesti poliittinen hanke, jossa sen aiherajaukset, prosessirakenteen valinta ja osallistujat tekevät visiosta rakenteellisesti poliittisen. Visiossa määritellään käsityksiä joen tarpeista, valtasuhteista ja vastuualueista. Tähän prosessiin vaikuttavat henkilökohtaiset käsitykset, arvot, tunteet ja merkitykset Iijoesta. Tutkielma toteaa, että vision kaltaisten ympäristöhallinnanhankkeita ja niiden tiedonkeruuta täytyy tarkastella sekä fenomenologisesti että poliittisen ekologian kautta. Käsityksen Iijoen narratiiveista, maisemasta ja jokeen liitetyt tunteet vaikuttavat vesistövisioprosessiin. Tutkielma toteaa, että vesistövisiota kannattaa tarkastella hydrososiaalisen territorion muodostamisena. Visioprosessissa esiintyy elementtejä sekä luonnon neoliberalisoinnista että kollektiivin kokeilevasta uusien tiedon kategorioiden muodostamisesta ja tulkkaamisesta. Ympäristöhallintahankkeissa asukkaiden kokemukset joesta asuttamana seutuna on vaikea tulkata visioprosessille, jolloin huoli ympäristöstä yritetään muotoilla tunnistettaviksi tiedon kategorioiksi, kuten sisäisen kierron käsitteeksi, tai haastaa uusilla, kuten ympäristövirtaaman käsitteillä.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen scifi-kirjailija Philip K. Dickin (1928–1982) The Three Stigmata of Palmer Eldritch (1965) -teosta nykyisen läpikapitalisoituneen ja läpitietoteknologisoituneen todellisuutemme sekä siihen liittyvien vallankysymysten allegoriana. Metafiktiivisen ja yhteiskuntakriittisen scifin edelläkävijöihin kuuluvan Dickin tuotannon keskeisiä teemoja ovat “Mitä on todellisuus?” ja “Mikä on ihminen?”. Allegorian kirjallisuustieteellisen tutkimuksen välineenä olen työssäni käyttänyt Gary Johnsonin muotoilua, jossa allegorinen teos ymmärretään tekijän retorisen intention mukaisena teoksen ulkopuolisen ilmiön figuratiivisena transformaationa. Tutkielmassa on etsitty Dickin teoksesta allegorisia trooppeja ja pyritty hahmottamaan, mihin ne erikseen ja yhdessä laajennettuna metaforana viittaavat. Johnsonin ohjeiden suuntaisesti myös Dickin omat kohdetekstiä ja sen allegorisuutta sivuavat kommentit on otettu analyysissa huomioon. Tieto- ja viestintäteknologisen vallan tarkastelussa on hyödynnetty Scott Lashin posthegemonisen vallan teoriaa, jonka mukaan valtaa tuotetaan tekstuaalisten ja hegemonisten keinojen asemesta yhä enemmän tieto- ja viestintäteknologioiden ja niissä vaikuttavien algoritmien tasolla. Kohdetekstin kapitalistisia trooppeja on puolestaan valotettu kapitalismia ja uusliberalismia koskevalla kriittisellä tutkimuksella. Tutkielmassa esitetään, että kohdeteksti ei kuvaa niinkään oman aikansa todellisuutta, vaan se on pikemminkin kirjoitusajankohdastaan katsottuna tulevaisuuteen viittaava allegoria. Työn keskeinen tulos on, että The Three Stigmata of Palmer Eldritch on Dickin intention mukainen allegoria 2010-luvun jälkipuoliskon uusliberalismin kyllästämästä todellisuudesta, jossa valta on yhä enemmän posthegemonista. Teoksessa esitetty siirtymä yhteisöllisestä Can-D -huumeesta ihmiset eristävään Chew-Z -huumeeseen kuvaa metaforisesti 2010-luvulla käsillä olevaa tieto- ja viestintäteknologista murrosta. Työssä myös osoitetaan, että aiemmassa tutkimuksessa yhteensopimattomina pidetyt kohdetekstin kapitalismikriittiset ja uskonnollis-metafyysiset ainekset täydentävät toisiaan. Teoksessa uskonnollisella tematiikalla viitataan uusliberalistisen kapitalismin fundamentalistisuuteen ja uskonnonkaltaisuuteen sekä posthegemonisen vallan kaikenkattavuuteen ja -läpäisevyyteen.

Koronaviruspandemian johdosta monet tieto- ja asiantuntijatyötä tekevät siirtyivät etätöihin keväällä 2020. Mediassa käsiteltiin tuolloin paljon etätyötä ja annettiin neuvoja etätyötä tekeville. Tämä tutkielma käsittelee etätyöhön liittyviä normeja mediassa tarkastelemalla, miten etätyötä käsittelevissä Helsingin Sanomien artikkeleissa rakennetaan diskursiivisesti yhteiskuntaluokkaa ja hyvää kansalaisuutta. Luokka määritellään Pierre Bourdieun ja Beverley Skeggsin ajatuksia mukaillen symbolisten ja kulttuuristen käytäntöjen tuotteena sekä erontekojen ja arvottamisen mekanismina. Tutkielmassa tarkastellaan luokkaa erityisesti keskiluokkaisuuden näkökulmasta ja lähdetään oletuksesta, että keskiluokkaisuus on laajasti normi suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansalaisuutta käsitteellistetään ihmisiin kohdistuvina ideaaleina ja niihin vastaamisena sekä määrittelyinä hyvästä ja huonosta kansalaisuudesta. Kansalaisuutta tarkastellaan erityisesti uusliberaalia kansalaisuutta käsittelevän tutkimuksen näkökulmasta, jossa hyvän kansalaisuuden nähdään olevan yksilöllistä, vastuullista, itseään kehittävää ja joustavaa. Tutkielman aineistona on 33 Helsingin Sanomien etätyötä käsittelevää verkkoartikkelia, jotka on julkaistu keväällä 2020. Menetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla analysoidaan luokkaan ja hyvään kansalaisuuteen liittyviä normeja ja valtadiskursseja. Menetelmä on teoriasidonnainen, eli analyysi on vuoropuhelua aineiston sekä luokkaa ja kansalaisuutta käsittelevän teorian ja aiemman tutkimuksen välillä. Analyysissä etätyötä tekevät hyvät kansalaiset määrittyvät hyvin keskiluokkaisiksi. Keskiluokkaisuutta rakennetaan sekä etätyöläisten kuvaamisen kautta että erilaisten etätyöhön liittyvien normien ja oletusten luomisen kautta. Ensinnäkin etätyöläisillä kuvataan ja oletetaan olevan keskiluokkaiset resurssit ja elämät, jolloin etätyöstä luodaan keskiluokkaisia normeja. Lisäksi etätyöläisten perhe-elämä näyttäytyy keskiluokkaisena. Luokkaa myös häivytetään sivuuttamalla pandemiaan ja etätyöhön liittyvää eriarvoisuutta sekä luomalla keskiluokkaisuudesta normia. Toiseksi etätyötä tekevän kansalaisen ideaaliksi rakentuu kunnollinen kansalainen, jolla on kunnollisuutta noudattavat elämäntavat ja joka hallitsee itseään sekä elämäänsä tehokkaasti. Nämä piirteet näyttäytyvät myös keskiluokkaisina ideaaleina sekä mahdollisina vain keski- ja yläluokkaisille. Lisäksi hyvään kansalaisuuteen liitetään neuvotteluja armollisuuden diskurssin avulla, jolloin luodaan rajanvetoja ideaalin, hyväksytyn ja huonon kansalaisuuden välillä. Tutkielma vahvistaa käsitystä keskiluokkaisuudesta normina sekä keskiluokkaisesta kunnollisuudesta hyvän kansalaisuuden mallina suomalaisessa yhteiskunnassa. Johtopäätöksissä pohditaan myös median roolia diskurssien tuottajana sekä hyvän kansalaisuuden ja keskiluokkaisuuden ideaalien potentiaalisia vaihtoehtoja.

This master’s thesis explores governmentality within the context of a private company providing integration courses for unemployed immigrants. The main aspirations of this research are threefold: firstly, to analyze the ways in which students and teachers of the courses are governed and secondly, to identify what kind of subjects the governance is creating. Thirdly, the research deconstructs Finnishness to scrutinize what kind of ideal citizen is recreated at the courses. The data of this research include interviews of the teachers and their superior, field notes written at the integration courses and pictures of the course premises. The data was analyzed by qualitative content analysis. The theoretical framework of this research consists of governmentality studies and studies on precarious work. Governmentality studies, established by Michel Foucault, have previously focused on, for example, governance of unemployment and governance of migration. The studies have examined the ways in which neoliberalism has brought market rationalism in the realm of public services. Research on precarious work, in turn, has given outlooks on insecurity of employees with university degrees at labour market. According to the findings of this research, the competitive bidding system of the integration courses creates insecurity and constant change that falls on the students and the teachers respectively. Governance makes the teachers and the students joyful, motivated, disciplined and responsible. The teachers are governed by poor terms and conditions of job contracts and by workplace facilities of low quality. The teachers have thus ended up in precarious position. The students’ bodies and behavior are changed to increase their Finnishness and employability. They are pushed towards precarious jobs but they expect something better. Finnishness is represented at the courses as equal, positive and calm. In this light, it is possible to argue that neoliberalist values and practices have spread over the field of integration. Market rationality is visible in all activities at the integration courses, which intensifies governance at the courses. At integration courses, two precarious groups encounter: the immigrants and their teachers. Finally, it can be said that the courses promote hierarchy and power relations instead of equality.

This thesis explores state aid’s role in the EU’s political economy. The central research question is: should the EU foster its state aid approach? The thesis focuses on an in-depth analysis of the debate within the EU on the possible relaxation of the state aid framework and its potential impact on fair competition in the single market. The theoretical framework deals with neoclassical economics, Keynesian economics, and geopolitics from a realist perspective assessing states’ power relations. This combination provides a basis for comparing the research problem within the EU and globally. The research methodology is based on qualitative content analysis in an attempt to explain the state aid critique, the motives, and the profitability. Lastly, I apply Mariana Mazzucato’s moonshot-like approach to policy formulation in the light of state aid and harmonise Keynesian thinking into the argument. The findings show the need for the EU to reframe its state aid policy. State aid resources vary across EU Member States and empirical evidence suggests that attitudes towards state aid differ. The clear upward trend in the use of state aid over the last decade suggests an opportunity to move from a ‘temporary’ to a more permanent approach. Such a change should include the creation of a separate body to harmonise state aid and monitor its effective targeting, allaying concerns about possible Single Market violations imposed on the Single Market. The thesis concludes by seeing from a heterodox perspective that there is a strong implication that state aid will continue to be used when situating the EU within great power politics between West and East: USA and China. Hence, the solutions needed are in reframing the approach to how the EU currently considers state aid. It is important to recognize the global challenges that the EU faces when assessing what is normatively worth pursuing. State aid could be a double-edged sword hurting its Single Market while boosting EU’s competitiveness in the global markets, hence the task is to focus on keeping the blade directed to the global markets and silencing the worry of state aid hurting EU internally if it ought to be continued to use.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan tutkitun tiedon ja päätöksenteon välistä rajapintaa tiedettä edustavien henkilöiden kautta. Tavoitteena on analysoida, miten tieteen asiantuntijoita hyödynnetään päätöksenteon valmisteluelimissä kestävän kehityksen politikka-alalla. Tarkasteluala rajoittuu yhteen Juha Sipilän hallituskauden (2015-2019) aikaiseen laajapohjaiseen työryhmään, jonka tehtävät ovat liittyneet YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon Suomessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan Peter Haasin episteemisten yhteisöjen teoriaa, joka antaa teoreettiset linssit tieteen asiantuntijoiden vaikutusvallan analysoimiselle. Tämän lisäksi teoreettista viitekehystä on täydennetty uusliberalismilla vallitsevana politiikkaparadigmana. Tutkimuksessa sovellettu aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Ne on tehty edellä mainittuun laajapohjaiseen työryhmään osallistuneille tieteen asiantuntijoille ja virkahenkilöille. Pyrkimyksenä on selvittää, miten tieteen asiantuntijat itse kokevat roolinsa päätöksenteon valmisteluelimissä. Tutkijoiden kokemuksia täydennetään virkahenkilöiden näkemyksillä aiheesta. Haastatteluaineistoa analysoidaan teorian testaamiseen tähtäävän prosessinseurantamenetelmän kautta. Tavoitteena on vastata tutkimuskysymyksiin ”Missä määrin sosiaalisen oppimisen kausaalinen mekanismi selittää tieteen asiantuntijoiden roolia tutkittavassa laajapohjaisessa työryhmässä?” ja ”Miten haastatteluaineistosta esiin nousevat havainnot suhteutuvat uusliberaaliin politiikkaparadigmaan?”. Analyysin keskiössä on episteemisten yhteisöjen teorian pohjalta hahmoteltu sosiaalisen oppimisen kausaalinen mekanismi, joka on jaettu neljään osaan. Analyysin tavoitteena on aluksi katsoa löytyykö kullekin kausaalisen mekanismin osalle tukea empiirisestä aineistosta ja operoivatko ne, kuten episteemisten yhteisöjen teoriassa oletetaan. Tämän jälkeen jo luokiteltua ja analysoitua aineistoa peilataan vasten uusliberaalia politiikkaparadigmaa ja pohditaan, olisivatko empiiriset havainnot selitettävissä myös tätä kautta. Analyysi rakennetaan toimija–rakenne-jännitteen ympärille. Sen kautta tieteen asiantuntijoiden roolia pyritään kuvaamaan täysipainoisesti. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että tieteen asiantuntijoiden rooli laajapohjaisessa työryhmässä on työmäärällisesti ollut suuri, mutta heidän asiantuntemustansa on käytetty lähinnä laskelmien ja muistioiden tuottamiseen. Heidän mahdollisuutensa identifioida ongelmia ovat olleet rajalliset. Analyysin perusteella havainto selittyy heidän muita alemmalla asemalla työryhmän sisäisessä hierarkiassa, työryhmään kohdistuneella poliittisella ohjauksella sekä keskeisten sääntely- ja veroinstrumenttien puuttumisella työryhmän toimenpidevalikoimasta. Tutkimustulosten perusteella laajapohjaisessa työryhmässä käytetty asiantuntemus näyttäisi myös henkilöityvän. Työryhmään osallistuneita tutkijoita kuvailtiin heidän akateemisen meritoitumisensa, politiikkarelevantin kommunikointitapansa sekä henkilökohtaisen kiinnostuksensa kautta. Yhdessä näistä kuvatuista ominaisuuksista muodostuu heidän tiedollinen auktoriteettinsa valtionhallinnon silmissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että yhtäältä tieteen asiantuntijat nähdään teknisinä valmistelijoina, mutta toisaalta heille ei olla haluttu antaa tasa-arvoista asemaa työryhmän sisäisessä hierarkiassa. Havainto viittaa siihen, että tieteen asiantuntijat nähdään jollain tapaa myös vallitsevaa asiantilaa rikkovina toimijoina.

This master’s thesis studies the Finnish migrant integration programme. Integration is a manifold concept. The term is used referring to many different aspects of social inclusion of migrants and ethnic minorities. This paper deals with the integration of newly arrived and/or unemployed migrants in Finland, through compulsory language training and workfare type internship practice – in this case publicly funded services delivered by a private training company. The research applies ethnographic participant observation data to Foucault-scholarship influenced governmentality theory. Governmentality refers modern use of state power, where governance of populations is increasingly delegated to grassroots societal actors, such as private companies, and mechanisms of state control have shifted away from direct coercion and command, into soft power of subjectification. Contributions from governmentality research allows situating ethnographic data into a wider framework of changing rationalities behind population management. Combining ethnographic research with analysis derived from governmentality theory allows relating macro-sociological analysis of social power to micro-sociological accounts of everyday life, habits and working conditions. The main aim of integration training is to increase the employability of its participants. My research describes how integration training seeks to subjectify its students as workers, or more precisely, how teaching a self-managing and disciplined worker subjectivity as a general soft-skill is embedded within language teaching. This active, flexible and service oriented worker subjectivity is reflected in classroom teaching and feedback, but also normalized in the role of the teacher. Integration training is also a place of learning, making friends, and multicultural expression. As an ethnographic study this is also a portrayal of integration training as a work place and a community. The teachers’ working conditions widen their role beyond just educators, to also carers and administrative assistants, whose work involve negotiating between the competing requirements of these roles throughout the working day.

Neoliberalistinen yhteiskuntateoria ja siihen kytkeytyvät aktiivisen työvoimapolitiikan toimet ovat muuttaneet työttömyysturvan saannin ehtoja, lisänneet yksilön vastuuta työllistymisestä ja siirtäneet osan julkisen sektorin tehtävistä yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Erityisesti vaikeasti työllistyvien ryhmien, kuten pitkäaikaistyöttömien tai osatyökykyisten, työllistämisessä järjestösektorilla on merkittävä rooli. Tässä tutkimuksessa perehdytään Paikka auki –avustusohjelmassa mukana olleiden työnantajien kokemuksiin vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisestä ja kartoitetaan työnantajien näkemyksiä työllistymismahdollisuuksiin vaikuttavista tekijöistä. Paikka auki –ohjelmassa sosiaali- ja terveysalan järjestöt palkkaavat järjestön yleishyödyllisiin tehtäviin vaikeassa työmarkkina-asemassa olevan nuoren tai osatyökykyisen henkilön. Järjestön on mahdollista saada Sosiaali- ja terveysjärjestön avustuskeskus STEA:lta avustusta palkkauksesta aiheutuviin kuluihin sekä mentoroinnin ja ohjauksen järjestämiseen. Tutkimuksen aineistona toimii Paikka auki –koordinaatiohankkeen tutkijoiden vuosittain kokoama kyselyaineisto, joka koskee ohjelman rahoitusvuosia 2019, 2020 ja 2021. Laadullisessa tutkimuksessa työnantajien lomakekyselyn avoimiin kysymyksiin antamat kirjalliset vastaukset on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksen mukaan onnistuneen työsuhteen tärkeimmiksi tekijöiksi työnantajat kokivat työntekijän motivaation ja innostuksen sekä riittävät resurssit työnkuvan suunnitteluun sekä työntekijälle suunnattuun ohjaukseen ja mentorointiin. Vaikka kokemukset pääosin olivat positiivisia, muodostui osassa työsuhteita haasteiksi esimerkiksi työntekijän työelämätaitojen ja motivaation puute, sekä terveydelliset ongelmat, jolloin työnantajalta vaadittiin lisää tukea ja esimerkiksi muutoksia alkuperäiseen työnkuvaan. Työnantajat kokivat tekevänsä merkityksellistä työtä antaessaan työntekijälle mahdollisuuden työelämässä vaadittavien taitojen opetteluun turvallisessa ympäristössä. Työnantajien käyttämistä Paikka auki -työntekijän jatkotyöllistymistä edistävistä keinoista voidaan päätellä, että järjestötyönantajien mukaan vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistymistä edesauttaa johdonmukainen työelämäohjaus sekä konkreettinen apu sopivien opinto- ja työmahdollisuuksien hahmottamisessa ja hakemisessa. Järjestötyönantajat kokivat näiden toimien lisäksi tärkeäksi kohentaa työntekijän yleisiä työelämävalmiuksia vahvistamalla työntekijän itsetuntoa ja itsetuntemusta sekä parantamalla tämän työelämätaitoja ja työelämässä vaadittavaa osaamista. Työnantajajärjestöt panostivat myös työntekijän mahdollisuuksiin verkostoitua järjestötoimijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa, ja luottivat suosittelijana toimimisen auttavan seuraavan työpaikan saamisessa. Muita työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat vastaajien mukaan muun muassa työnantajien saama palkkatuki, Työ- ja elinkeinotoimiston palvelut, oppisopimuskoulutus sekä eri sosiaalitukimuotojen yhdistämiseen liittyvät vaikeudet. Toistaiseksi Suomessa on tehty vain vähän tutkimusta työnantajien kokemuksista ja näkemyksistä aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteisiin liittyen. Tämä tutkimus tuo esiin järjestötyönantajien kokemuksia roolistaan vaikeassa työmarkkina-asemassa olevan henkilön työllistäjinä.