Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p9327"

Kansallisella ennakoinnilla tarkoitetaan julkisen sektorin tekemää tai hyödyntämää tulevaisuustyötä, jolla pyritään parantamaan päätöksentekoa. Tutkielmassa kansallista ennakointia tarkastellaan omana asiantuntijuuden alueena, jonka parissa myös ajatushautomot toimivat. Kiinnostus kohdistuu ajatushautomoiden tekemään kansalliseen ennakointityöhön ja niiden rooliin. Ajatushautomot mielletään riippumattomiksi ja puolueettomiksi toimijoiksi, ja tätä mielikuvaa ajatushautomot myös itse korostavat. Työssä tarkastellaan tätä käsitystä riippumattomuudesta kriittisesti. Tutkielman lähtökohtana on, että ilman tieteen, politiikan, liike-elämän ja median instituutioita ajatushautomoilla ei ole yleisöä tai asiakkaita, joille se voi tarjota työtään. Nämä toiminnan reunaehdot tekevät ajatushautomot riippuvaisiksi tieteen, politiikan, liike-elämän ja median toimijoista ja siitä, miten uskottavina perinteiset instituutiot ajatushautomoita pitävät. Uskottavuutensa rakentamiseen ajatushautomot käyttävät ja yhdistelevät akateemista, poliittista, taloudellista ja viestinnällistä pääomaa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millainen rooli ajatushautomoilla on kansallisessa ennakointityössä ja miten ne käyttävät poliittista, taloudellista, viestinnällistä ja akateemista pääomaa kansallisessa ennakointityössä. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu Pierre Bourdieun kentän ja pääoman käsitteistä sekä Thomas Medvetzin kenttäanalyysista. Tarkastelen ajatushautomoita kenttäanalyysin periaattein laadullisena teoriaohjaavana sisällönanalyysina. Tutkielman aineisto koostuu Kansallinen ennakointi 2020 -hankkeessa julkaistusta loppuraportista, minkä pohjalta tarkastelu on rajattu kahteen raportissa mainittuun suomalaiseen ajatushautomoon: itsenäisyyden juhlarahasto Sitraan ja Demos Helsinkiin. Tulosten perusteella Sitra ja Demos Helsinki ovat vahvistaneet rooliaan kansallisessa ennakointityössä kasvattamalla ennen kaikkea niiden poliittista pääomaa. Poliittisesta pääomasta kertoo ajatushautomoiden vahva ja tunnistettu asema kansallisissa ennakointihankkeissa sekä osallistuminen tulevaisuuspoliittiseen keskusteluun. Sitra nähdään merkittävänä valtakunnallisena toimijana, jolla on erityistä viestinnällistä pääomaa ennakointitiedon popularisoijana ja levittäjänä. Demos Helsinki on puolestaan kasvattanut akateemista ja taloudellista pääomaansa toteuttamalla ennakoinnin tutkimus- ja selvityshankkeita yhdessä tulevaisuudentutkijoiden kanssa. Tutkielma tuottaa uutta tietoa ajatushautomoiden roolista kansallisessa ennakointityössä. Sitra sijoittuu julkisrahoitteisena ajatushautomona lähimmäksi politiikan ja hallinnon kenttää, kun taas Demos Helsinki erottautuu sen yhteyksillä akatemian kenttään. Tutkielma antaa myös vahvistusta sille, että kenttäanalyysi soveltuu teoreettisena viitekehyksenä myös suomalaisten ajatushautomoiden tutkimiseen. Tulosten perusteella jatkotutkimukset ajatushautomoiden laajemmasta roolista yhteiskunnassa ovat perusteltuja.

This master’s thesis sets out to examine the reasons behind high school seniors’ choices in application to higher education. Focus of this thesis is directed to seniors’ family history and future goals. Application reform to Finnish higher education takes place during the making of this thesis and therefore the effects of this reform will be also investigated. I utilize theoretical ideas and concepts by Pierre Bourdieu. Earlier studies have shown that social class is connected to consumption of education. I aim to reveal cultural manuscripts, which are connected to application to higher education. I interviewed ten final year students from two high schools from Helsinki. Both high schools demand high grade point averages from their applicants. Qualitative methods and especially analysis of expectations is used in examining the material. As a conclusion, many cultural manuscripts were found to guide seniors in their choices in applying to higher education. Some of them were more obvious to the seniors than others. The pressure by highly educated parents was an easily recognizable storyline, whereas many manuscripts were formed in such a long period of time and were repeated so frequently that they had become invisible and a natural way of life. Cultural manuscripts were formed within the surroundings and communities of the high school seniors. Resources as well as habitus gained from the childhood has helped seniors in their studies. They had gained working routines and adequate skills to cope in the school system, which has made their studies feel pleasant and relatively effortless. Educational institutions have given validation to their habitus and resources, which has driven the students to follow a cultural manuscript of aiming to the highest of educational paths. The experiences of success in school have motivated seniors to keep going and to aim higher. As a result, many potential options are left as non-alternatives to the seniors during application process and correspondingly other options are considered even if they are not appealing to the applicant.

Koulutusta pidetään tärkeimpänä sosiaalisen rakenteen uusintajana ja sosiaalisen nousun mahdollistajana. Koulutusjärjestelmän avoimuuden lisäämistä pidetään yleisesti keinona lisätä myös yhteiskunnan avoimuutta. Suomessa koko väestölle maksuton koulutus on nähty yhdeksi tärkeimmäksi välineeksi tasa-arvoisten mahdollisuuksien luomisessa ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamisessa. Koulutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet ja tasa-arvoistuneet Suomessa 1900-luvun loppupuolelta alkaen. Opiskelumahdollisuuksien lisääntynyt tarjonta ja alempien yhteiskuntaluokkien mahdollisuudet kouluttautua eivät ole kuitenkaan poistaneet koulutukseen liittyvää eriarvoisuutta Suomessa. Korkeammasta yhteiskuntaluokasta ponnistava nuori pärjää todennäköisemmin paremmin koulussa, hakeutuu todennäköisemmin korkeakouluun ja viettää pidemmän ajan koulutuksen parissa kuin alemmasta sosiaalisesta asemasta tuleva nuori. Yhdeksi selitykseksi koulutuksen periytyvyydelle on esitetty kulttuurisen pääoman eroja eri yhteiskuntaluokissa: korkeammista yhteiskuntaluokista tulevien lasten kulttuurinen pääoma sopii paremmin yhteen koulukulttuurin kanssa kuin alemmista yhteiskuntaluokista tulevien lasten. Pierre Bourdieu on esittänyt, että tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet ovat vain näennäisiä ja todellisuudessa koulu instituutiona vain uusintaa yhteiskunnan luokkarakennetta kulttuurisen pääoman kautta. Tutkimuskysymys on, vaikuttaako vanhempien kulttuurinen maku koulutuksen periytymiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien ja lasten koulutustasojen yhteyttä ja sitä, selittääkö vanhempien kiinnostuneisuus erilaisiin vapaa-ajan kiinnostuksen kohteisiin tätä yhteyttä. Aineistona on Tilastokeskuksen keräämä otospohjainen aineisto ”Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007”. Tulokset ovat yleistettävissä koskemaan perusjoukkoa, 15–74-vuotiaita suomalaisia. Aineiston analysoimisessa käytetään ristiintaulukointeja, tilastollisia tunnuslukuja, faktorianalyysia ja lineaarista regressioanalyysia. Kulttuurinen pääoma operationalisoidaan kolmeksi kulttuurista makua kuvaavaksi summamuuttujaksi: korkeakulttuurinen kiinnostus, populaarikulttuurinen kiinnostus ja arkiaktiivisuus. Tutkimuksessa havaitaan, että vanhempien ja lasten koulutustasojen välillä on tilastollisesti merkitsevä yhteys. Äidin kiinnostus korkeakulttuuriin selittää koulutustasojen yhteyttä vähäisesti. Kiinnostus populaarikulttuuriin tai muuhun aktiivisuuteen ei selitä yhteyttä. Isän kohdalla harrastuneisuus ei selitä yhteyttä lainkaan. Havainto ei vastaa teorian oletusta siitä, että kulttuurinen pääoma selittää koulutustasojen periytymistä. Johtopäätöksenä kuitenkin todetaan, että tutkimus pitäisi toistaa lisäämällä kulttuurisen maun mittariin myös muita kuin vapaa-ajan kiinnostuksen kohteisiin liittyviä muuttujia. Lisäksi johtopäätöksenä todetaan, että suomalaisessa yhteiskunnassa havaittavat eronteot 2000-luvulla ovat hienojakoisempia kuin aiemmin: tärkeää ei ole enää se, mennäänkö korkeakouluun vai ammattikouluun, vaan se, miten näiden sisällä sijoitutaan. Näin ollen kulttuurisella pääomalla voi olla vaikutusta koulutuksen periytymiseen Bourdieu’s teorian oletusten mukaisesti, mutta näiden vaikutusten paikantaminen vaatii yhteiskunnallisten ryhmien ja kulttuuristen makujen hienojakoisempaa tarkastelua.

Tämä pro gradu -työ tarkastelee täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten naisten toimintaa deittisovellus Tinderissä sosiaalisaatioprosessien ja sosiaalisen pääoman kertymisen näkökulmista. Aiempien tutkimusten mukaan nuoret suuntaavat aikuisuuteen ja opettelevat aikuisuudessa tarvittavia taitoja teknologian yhä vahvemmin värittämässä arjessa. Myös nuorten keskinäiset sosiaaliset suhteet tulevat uudella tavalla neuvoteltaviksi toisiinsa kietoutuneissa kasvokkaisissa ja virtuaalisissa konteksteissa. Nuorten yksityinen tila on laajentunut sovellusten avulla aiempaa voimakkaammin online-maailmaan, joka tarjoaa puitteet osallisuudelle, toimijuuden vahvistamiselle, sosiaalisen pääoman keräämiselle ja aikuisuuden käytäntöjen opettelulle omaan tahtiin ja yhdessä lähimpien ystävien kanssa. Nuorten osallisuutta ja toimijuutta online-ympäristöissä kuitenkin rajoitetaan ulkoapäin erilaisin ikärajoin, jotka perustuvat usein sukupuolittuneille ja normatiivisille käsityksille nuorille haitallisesta toiminnasta sekä toimintaan kohdistuvista riskeistä. Tämän työn tarkoituksena on selvittää, millä tavalla Tinderin käyttö nivoutuu osaksi nuorten naisten aikuistumisprosesseja. Näitä prosesseja tarkastellaan suhteessa nuorten toimijuutta vahvistaviin ja rajoittaviin tekijöihin, kuten iän ja sukupuolen konstruktioihin. Aineiston analysoinnin avulla selvitetään, millä tavoin nuoret naiset kerryttävät sosiaalista pääomaa sovelluksen fasilitoimassa sosiaalisessa arjessa, sekä miten julkinen ja yksityinen toiminta limittyvät osaksi heidän itse- ja vertaissosialisaatioprosessejaan. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä 18–21-vuotiaan nuoren naisen teemahaastattelusta, jotka on toteutettu kevään 2018 aikana. Kaikki haastateltavat ovat kirjautuneet alle 18-vuotiailta nuorilta kiellettyyn Tinderiin alaikäisinä ja käyttäneet sovellusta myös ollessaan täysi-ikäisiä. Haastateltavien rekrytoinnissa hyödynnettiin Tinder-sovellusta, jonne luotiin tätä työtä varten erillinen tutkimusprofiili. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina nuorten anonymiteetin suojelemiseksi. Aineiston luokittelussa ja analysoinnissa on käytetty sekä teoriaohjaavaa että aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineiston analysointiprosessi on linkittynyt kiinteästi teoreettisen viitekehyksen muotoutumiseen ja tuottanut havaintoja, joita työssä peilataan sosiologiseen, nuorisotutkimukselliseen ja sosiaalipsykologiseen tutkimuskirjallisuuteen. Aineistoa tarkastellaan haastateltavien tuottamina esityksinä ja tulkintoina menneestä toiminnasta. Aiempien tutkimusten mukaan etenkin alaikäisten nuorten naisten seksuaaliseen toimijuuteen kohdistuu ulkoapäin rajoittavia normatiivisia odotuksia. Tässä tutkimuksessa Tinderiä tarkastellaan digitaalisena sosiaalisena maailmana, joka heijastelee sukupuolittuneita sosiokulttuurisia normeja. Samalla se kuitenkin tarjoaa kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta irrotetun toimintakontekstin, joka tuo nuorille naisille yksityisyyttä harjoitella deittailua. Yksityisyys vahvistaa nuorten toimijuutta, sillä he voivat tutustua omaan seksuaalisuuteensa ja lähestyä kiinnostavia ihmisiä sosiaalisten verkostojensa ulkopuolelta ja seksuaalista mainettaan uhkaamatta. Sovelluskonteksti vahvistaa nuorten naisten toimijuutta myös siten, että he voivat säätää hakukriteereitään, käyttää sosiaalisen median alustoja tiedonetsintätyökaluina, arvioida toisten käyttäjien luotettavuutta jo viestittelyvaiheessa sekä halutessaan poistaa epäilyttäviksi koetut kumppanit kontakteista. Tämän tutkimuksen perusteella Tinderin käyttö on keskeisessä roolissa nuorten naisten sosiaalisessa arjessa. Sovelluksen yksityinen käyttö nivoutuu kiinteästi osaksi nuorten naisten keskinäisiä ystävyyssuhteita, joiden puitteissa he reflektoivat toimintaansa, odotuksiaan, motiivejaan, arvojaan ja preferenssejään kollektiivisesti. Ystävyyssuhteet toimivat myös tukiverkkona nuorten pyrkiessä suunnistamaan anonyymissä online-ympäristössä tavoitteellisesti ja riskejä välttäen. Yhdessä oppiminen, vastavuoroinen jakaminen ja kokemusten kollektiivinen reflektointi toimivat prosesseina, jotka sosiaalistavat nuoria vertaisryhmässään jaettuihin normeihin ja muodostavat nuorille kollektiivisesti jaettua sosiaalista pääomaa. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten naisten Tinderin käyttö näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella kollektiivisena projektina, jossa nuoret naiset pyrkivät tukemaan ja suojelemaan toisiaan toimiessaan anonyymissä online-ympäristössä riskien ja luottamuksen välisellä jatkumolla.