Browsing by Subject "autenttisuus"

Tutkimuksen tavoitteina oli tutkia historianelävöittäjien käsityksiä autenttisuudesta 1700- luvun kureliivien kontekstissa. Kureliivin autenttisuuden määritelmä pohjautui Riitta Pylkkä sen Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla teoksen kureliiviesimerkkeihin. Tutkimuskysymykset olivat: ”Millä tavoin historianelävöittäjän tekemä kureliivi eroaa autenttisesta suomalaisesta 1700-luvun kureliivistä?” ja ”Miksi historianelävöittäjä on valinnut au tenttisesta kureliivistä poikkeavia materiaaleja, tekniikoita ja rakenteita valmistamaansa kureliiviin?”. Tutkimukseen valittiin satunnaisesti neljä historianelävöittäjää heterogeenisen aineiston saavuttamiseksi. Kriteerinä tutkimukseen osallistumiselle oli se, että henkilö oli valmistanut 1700-luvun tyylisen kureliivin. Aineiston keruumenetelmäksi valittiin puolistrukturoitu yksilöhaastattelu, josta saatu äänitys litteroitiin analysoimista varten. Aineistoa analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Historianelävöittäjien valmistamat kureliivit poikkesivat autenttisesta kureliivistä kolmessa kategoriassa: materiaaleissa, valmistustekniikoissa ja rakenteessa. Kureliivien valmistusta ohjaavat erilaiset ristiriidat tai dilemmat saatavilla olevien resurssien puitteissa. Autenttisuuden käsite ja merkitys vaihtelee yksilöittäin ja joillekin siitä poikkeaminen on helpompaa ja toisille vaikeampaa.

Hiphop-kulttuuriin sisältyy vaatimus autenttisuudesta, jota vahvistetaan sellaisin hokemin kuin “keepin’ it real”. Autenttisuudelle ei kuitenkaan ole vain yhtä määritelmää, vaan sen tulkinta näyttää muuttuvan kontekstista toiseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten autenttisuuden vaatimukseen vastataan latvialaisessa raplyriikassa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kielellisiä ja diskursiivisia resursseja aineistoksi valitussa raplyriikassa käytetään ja minkälaisia autenttisuuden representaatioita resurssien avulla tuotetaan. Aineistona on kahden latvialaisen rap-artistin esikoisalbumin lyriikka: Ozolsin vuonna 2001 julkaistu Cieņa un Mīlestība -albumi ja Skutelisin vuonna 2009 julkaistu Manī mīt -albumi. Albumeilta analysoidaan niiden koko lyriikassa toistuvia kielellisiä ja diskursiivisia resursseja, minkä lisäksi molemmilta albumeilta on valittu yhden kappaleen lyriikka yksityiskohtaisempaan analyysiin. Analyysissa eritellään lyriikassa käytetyt kielelliset resurssit ja valitut diskursiiviset resurssit, joita ovat diskurssit, narratiivit, aiheet, puheaktit ja kulttuuriset viittaukset. Lisäksi tarkastellaan sitä, minkälaisia ovat autenttisen rapartistiuden representaatiot, joita kielellisten ja diskursiivisten resurssien avulla tuotetaan. Molemmat artistit käyttävät lyriikassaan pääasiassa yleiskielistä latviaa, jota he täydentävät puhekielisillä ilmauksilla ja erityisesti musiikkiin liittyvillä englanninkielisillä ilmauksilla. Ozolsin lyriikassa toistuu yksilön valintaa ja vastuuta korostava diskurssi, kun taas Skutelisin lyriikan keskipisteessä on hiphop, musiikki ja yhteisö niiden ympärillä. Ozolsin autenttisuuskäsityksen perustana on totuuden puhuminen omasta kokemuksesta, ja Skutelisin autenttisuuskäsityksen keskiössä puolestaan on esteettisesti ainutlaatuinen tyyli. Kummallakin albumilla artistit muodostavat autenttisuutta, jonka arviointi vaatii ymmärrystä kahdesta kulttuurisesta yhteisöstä, globaalista hiphop-kulttuurista ja Latvian latviankielisestä hiphop-yhteisöstä. Tulokset tukevat havaintoa siitä, että kielellisillä ja diskursiivisilla resursseilla on olennainen rooli autenttisuuden muodostamisessa hiphopissa.

Tutkielman aiheena on transkription ja esityksen autenttisuus. Aihetta lähestytään J.S. Bachin alkuperäisen sävellyksen ja Ferruccio Busonin transkription kautta. Ferruccio Busoni (1866–1924) oli italialainen säveltäjä ja pianovirtuoosi. Busoni teki useita merkittäviä transkriptioita J.S. Bachin teoksista. Vuosina 1888–90 hän opetti pianonsoittoa Suomessa Helsingin musiikkiopistossa. Transkriptio muodostaa mielenkiintoisen haasteen autenttisuuden näkökulmasta, koska siinä eri aikakausilla eläneiden säveltäjien näkemykset samasta materiaalista asettuvat vuorovaikutukseen. Tutkimus lähtee ajatuksesta, että autenttisuus on suhteellinen käsite, jonka toteutumiseen vaikuttavat useat tekijät. Tarkoitus ei ole selvittää transkription ja esitysten autenttisuuden astetta, vaan tutkia minkälaisia autenttisuuksia niistä on löydettävissä. Hyödynnän autenttisuuden etsimisessä soveltuvilta osin Stephen Daviesin esittämiä ajatuksia. Analyysi preludin ja fuugan esityksistä pohjautuu Daviesin (2003) artikkelissa "Authenticity in Musical Performance" esittämään malliin. Mallissa käsitellään ominaisuuksia, joita esitykseltä vaaditaan ollakseen autenttinen. Auditiivisen analyysin materiaalina Bachin urkusävellyksestä käytän Helmut Walchan levytystä vuodelta 1970. Busonin pianotranskription esitys on Sergio Fiorentinon levytys vuodelta 1996. Tutkittavan transkription esitys paljasti lukuisia tehtyjä muutoksia Busonin nuottikuvaan. Fiorentino myös hyödynsi esityksessään sekä säveltäjän että transkriboijan ajan konventioita. Tutkimuksen valossa autenttisuus-käsite näyttäytyi ennen kaikkea käyttökelpoisena kattoterminä, jonka läpi koko musiikillista ketjua säveltämisestä esittämiseen ja kuuntelemiseen voidaan tarkastella.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten kansainvälisten televisioformaattien Idols- ja Vain elämää -ohjelmien suomalaiset versiot luovat ja esittävät niihin osallistuvijien tekijyyttä ja autenttisuutta. Idols-ohjelmaa alettiin ensikertaa lähettää Suomessa MTV3-kavanalla vuonna 2003 ja sitä esitettiin kaikkiaan seitsemän tuotantokautta, viimeisen ollessa vuonna 2013. Vain elämää -ohjelma sai ensi-iltansa Nelonen-kavanalla vuonna 2012. Ohjelmaa on tehty neljän tuotantokauden verran ja viides on suunnitteilla keväällä 2016. Molemmat ohjelmat ovat reality-ohjelmia, joissa seurataan niihin osallistujien elämää ohjelmien aikana. Idolsissa osallistujat kilpailevat tuomariston ja yleisön äänistä, kun he pyrkivät ohjelmassa voittoon ja sen tuomaan uraan levyttävänä artistina. Vain elämää -ohjelmaan osallistuvat seitsemän suomalaista populaarimusiikin tähtiartistia esittävät cover-versioita muiden tutuiksi tekemistä kappaleista. Jokaisella on oma teemapäivänsä, jolloin kaikki ohjelmassa tapahtuva pyörii hänen uransa ja musiikkinsa ympärillä. Tutkielma kuuluu populaarimusiikintutkimuksen kenttään ja sen tarkoituksena on selvittää, millä tavalla tekijyys ja sen representaatio ovat muuttuneet populaarimusiikin tekijäkuvissa ajan myötä. Tutkimuksessa on myös tarkasteltu autenttisuutta ja sen merkityksen kehitystä populaarimusiikissa ja sitä esittävissä artisteissa. Tätä kautta on pyrkimyksenä selvittää, miten Idols-ohjelmassa luodut tekijäkuvat ovat siirtyneet ohjelmasta ponnistaneiden levytysurille ja minkälainen vaikutus heidän ohjelmassa esittämillään cover-kappaleilla on ollut. Vain elämää -ohjelman kohdalla pyrkimyksenä on selvittää, miten ohjelma mahdollisesti muokkaa siihen osallistuneiden artistien tekijyyttä ja autenttisuutta heidän tekijäkuvissaan. Analyysi keskittyy Idolsin kohdalla pääosin suomalaisten musiikkilehtien kirjoituksiin ohjelmaaan osallistuneista artisteista. Vain elämää -ohjelman analyysissä keskitytään tarkemmin artistien esittämiin cover-versioihin ja siihen, miten niissä ilmentyy uuden esittäjän tekijäkuva. Tutkielman analyysi pohjautuu Laura Ahosen kolmesta rakentajasta koostuvaan tekijäkuvan malliin, jota täydennetään Simon Frithin autenttisuutta käsittelevällä kirjallisuudella. Kathrine Meizelin Idolsin amerikkalaista versiota käsittelevän kirjan sekä Koos Zwaanin ja Joost De Bruinin toimittaman Idols-formaattia tarkastelevan teoksen kautta luodaan tarkempi kuva ohjelman toimintaan. Lisäksi analyyseissä hyödynnetään suomalaisten musiikkilehtien Rumban ja Soundin kirjoituksia ohjelmista ja niihin osallistuneista artisteista. Tutkimus tuo esiin, miten Idols- ja Vain elämää -ohjelmat jatkavat levyteollisuudessa vallinneita tapoja esittää tekijyyttä ja hyödyntää sitä luodakseen autenttisuutta artistien tekijäkuviin ohjelmien konteksteissa. Ohjelmissa tekijyys pyritään siirtämään cover-kappaleita esittävälle artistille, jotta heistä syntyisi eräänlainen romanttisen taiteilijan kuva. Tutkielmassa myös vahvistetaan, että autenttisuuden rooli on merkittävä vielä nykypäivänäkin ja sen muuttaminen vakiintumisen jälkeen on äärimmäisen vaikeaa Idolsista ponnistaneiden artistien kohdalla, ja että Vain elämää -ohjelmassakin pyritään pysymään artistin oman autenttisuuden piirissä uusia sovituksia tehtäessä. Näiden lisäksi tutkimus osoittaa myös cover-musiikkiin perustuvan uran kehittämisen vaikeuden, kun pyritään luomaan selkeästi itsenäisempää tekijäkuvaa. Samoin myös Idolsin tuoman leiman vaikutukset ovat varsin merkittävät artistin uralle. Cover-kappaleet ovat toimivampi väline jo asemansa vakiinnuttaneille artisteille Vain elämää -ohjelmassa, jossa he voivat tuoda niiden kautta ilmi omaa tekijäkuvaansa. Kuitenkin on sääli, että he eivät pysty esittämään itse omia kappaleita, se olisi kuitenkin huomattavasti tehokkaampi tapa välittää tekijyyttä ja autenttisuutta tekijäkuvissa ohjelmaa katsovalle yleisölle. Suomalaisen television musiikkiohjelmien kehitys on kuitenkin jo vuosia suuntautunut cover-musiikkiin ja, vaikka muutos tässä olisi tarpeellista, sitä tuskin tulee tapahtumaan lähi tulevaisuudessa.

Suomen lukion opetussuunnitelma (LOPS 2015) kannustaa digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöön opetuksessa yleisesti sekä vieraiden kielten opetuksessa. Erilaiset sosiaaliset mediat tarjoavat yksinkertaisia ja ilmaisia palveluita, jotka mahdollistavat autenttisten sisältöjen tarkastelemisen, jakamisen sekä kommunikoinnin äidinkielenään saksaa puhuvien kanssa. Aiemmat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että sosiaaliset mediat voivat olla hyödyllisiä kielten oppimisessa ja vaikuttaa positiivisesti mm. oppijan motivaatioon. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen lukioiden saksanopiskelijoiden ja -opettajien kokemuksia ja asenteita liittyen sosiaalisten medioiden käyttöön saksan opetuksessa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään myös käytännön aspekteja, kuten esim. miten ja mitä sosiaalisia medioita on hyödynnetty saksan opetuksessa kielen ja kulttuurin opiskeluun ja millaisia hyötyjä tai haittoja lukiolaiset ja opettajat näkevät sosiaalisen median opetuskäytössä. Tutkimus toteutettiin keväällä 2019 kahtena anonyyminä online-kyselytutkimuksena, joista toiseen osallistui 49 saksaa opiskelevaa lukiolaista kuudesta eri lukiosta ja toiseen 21 saksanopettajaa. Kysely koostui sekä monivalintakysymyksistä että avokysymyksistä. Tutkimusmenetelmänä oli fenomenologinen analyysi. Kvalitatiivista analyysia täydennettiin kvantitatiivisella datalla. Kaikki kyselyyn vastanneet olivat käyttäneet sosiaalisen median alustoja oppimis- tai opetusvälineenä lukion saksan kursseillaan. Käytetyimpiä alustoja olivat esim. Google Drive, Wikipedia ja YouTube, mutta alustan valinta riippui käyttötarkoituksesta. Suurin osa opiskelijoista ja opettajista ilmaisi kiinnostusta kokeilla erilaisia sosiaalisia medioita saksan oppimisvälineenä. Sosiaalisen median hyötyinä nähtiin mm. ajankohtaiset ja autenttiset sisällöt, vaihteleva kieli (esim. puhekieli), kommunikointimahdollisuus saksaa äidinkielenään puhuvien kanssa sekä vaihtelu ”tavalliseen” opetukseen. Haittoina nähtiin mm. opiskelijoiden keskittymisen herpaantuminen, liiallinen ruutuaika, opettajien puutteelliset taidot käyttää alustoja, virheelliset tai muuten opetukseen sopimattomat sisällöt, sisältöjen rajaamisen vaikeus, sekä liian vähäinen tuntiaika oppikirjojen ulkopuolisille, ylimääräisille sisällöille. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että monia suomalaisia saksan lukio-opiskelijoita ja heidän opettajiaan kiinnostaa sosiaalisten medioiden käyttö oppimisvälineenä ja he näkevät siinä erilaisia hyötyjä, mutta siihen liittyy mahdollisesti useitakin käytännön ongelmia, minkä vuoksi sosiaalisen median hyödyntäminen opetuksessa uhkaa jäädä vähäiseksi. Kieltenopettajat sekä opettajiksi opiskelevat tarvitsevat lisää koulutusta aiheesta, jotta he pystyisivät hyödyntämään sosiaalisia medioita opetuksessaan tehokkaammin.

Maine on yrityksen yksi tärkeimmistä voimavaroista, mutta hyvän maineen kriteerit vaihtelevat niin ajassa kuin paikassa. Digitaalisen aikakauden mukanaan tuoma sosiaalinen ulottuvuus lisää yritysten painetta hyvän maineen tavoittelussa, sillä maineen arviointi on siirtynyt instituutioilta ja organisaatioilta meidän kaikkien ulottuville. Lisäksi yrityksen vuorovaikutuksesta sidosryhmiensä kanssa on tullut entistäkin tärkeämpää. Organisaatioilta odotetaan kiinnostavia sisältöjä ja aitoa kiinnostusta ympäristöstään. Jos organisaatio ei kommunikoi ulospäin, siihen ei luoteta, varsinkaan jos organisaatio ei ole autenttinen. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten työnantajamainetta luodaan ja ylläpidetään viestinnän keinoin modernissa ja alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymyksiin sellaisten teemojen ympärillä kuin työnantajamaine, vuorovaikutus, yritysidentiteetti, arvot ja autenttisuus. Teoriataustana tutkielmassa on sekä kotimaisia että kansainvälisiä maine- ja viestintäteorieetikoita sekä sosiaalipsykologeja. Näihin lukeutuvat muun muassa sellaiset nimet kuten Aula (esim 2011), Grunig (1992), Fombrun (1996), Luoma-Aho (2015), Tajfel & Turner (1979), Åberg (esim. 2006), Juholin (2010) ja Cornelissen (2011). Aineisto tähän työhön on kerätty organisaatiomaineesta ja viestinnästä aktiivisesti keskustelevien asiantuntijoiden teemahaastatteluilla. Kaikki kuusi haastateltavaa työskentelevät yritysviestinnän tai mainekysymysten parissa ja ovat ottaneet julkisesti kantaa nykyviestinnän ja yrityskulttuurin haasteisiin. He ovat tuoneet esille viestinnän yhteiskunnallisen perspektiivin ja autenttisuuden merkityksen yritysbrändien rakentamisessa. Haastateltavat valittin tutkielmaani eliittiotannalla. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä teemoittelun keinoin. Tutkimustulokset ovat jaoteltu teoriasta nousseiden teemojen alle. Näihin lukeutuvat yrityskulttuuri, arvot, autenttisuus ja organisaation suhteet. Näiden alla alateemoiksi muodostuvat puolestaan haastateltavien puheesta nousseet teemat, jotka liittyvät kattoteemoihin. Tutkimustulokset osoittavat, että viestinnän on oltava teeskentelemätöntä, rohkeaa ja reaktioita synnyttävää, jotta se vaikuttaa maineeseen. Lisäksi kaiken viestinnän on perustuttava organisaation sisäiseen todellisuuteen. Arvoilla on kasvava ja elintärkeä merkitys organisaation identiteetin ja yrityskulttuurin muodostumisessa. Niiden tulee ohjata kaikkea tekemistä. Myös kriisiviestinnällä on tärkeä rooli hyvän maineen ylläpitämisessä. 2000-luvulla alkanut osallistavan johtamisen trendi saavuttaa yhä enemmän organisaatioita ja työnhakijat ovat entistä mainetietoisempia. Pro gradu työni antaa välineen tarkastella modernin organisaatioviestinnän kriteereitä ja sen vaikutusta maineeseen. Teoria ja aineisto nivoutuvat tutkielmassani yhteen muodostaen käsityksen siitä, millainen organisaatioviestintä synnyttää työnantajamaineen ja millaisin keinoin tuota mainetta voidaan pyrkiä ylläpitämään.

Tämä tutkimus käsittelee Helsingin seurakuntayhtymän työntekijöiden näkökulmia nuorten aikuisten kohtaamiseen. Näiden näkökulmien kautta avataan Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja myöhäismodernin yhteiskunnan suhdetta. Analyysin näkökulma on laadullinen, mutta tutkimustuloksia alustetaan ja niitä peilataan ajankohtaiseen ja klassiseen sosiologiseen tutkimukseen. Aiheen ymmärtämisen kannalta on tärkeää hahmottaa kirkon muuttuva yhteiskunnallinen asema ja sen taustalla vaikuttavat tekijät. Historian vaikutus on selkesäti nähtävissä 2010-luvun uskonnollisuudessa. Reformaatiosta alkanut individualismikehitys sekä samanaikaisesti tapahtunut teollistuminen ja myöhemmin informaatioyhteiskunnan kehitys ovat muokanneet kirkon asemaa ja uskonnollista maisemaa. Suomessa uskonnollista kenttää määrittävät erityisesti kirkon autoritatiivisen roolin väheneminen ja yksilöllisen uskonnollisen valinnan lisääntyminen. Tämä näkyy muun muassa kirkosta eroamisen yleistymisenä. Tutkimuksen aiheen kannalta huomionarvoista on se, että suurin kirkosta eroava ikäryhmä ovat juuri nuoret aikuiset. Tutkimuksessa käytettävä aineisto on kerätty Helsingin seurakuntayhtymän työntekijöiltä e-lomakkeella, joka välitettiin heille sähköpostitse. Vastaaminen oli mahdollista kaikille, joilla oli tutkimushetkellä käytössään seurakuntayhtymän sähköposti. Vastauksia kertyi noin 70 kappaletta ja niitä tuli sekä paikallisseurakunnista että yhteisistä työmuodoista. Aineiston pohjalta voidaan todeta, että Helsingin seurakuntayhtymän työntekijät pitävät nuorten aikuisten kohtaamista kirkossa tärkeänä. Nuorten aikuisten vähäinen osallistuminen kirkon toimintaaan ja toisaalta heidän roolinsa uskonnollisen perinteen eteenpäin välittäjinä tiedostetaan. Monet tutkimuskyselyyn vastanneista toivoivat kirkolta nuorten aikuisten parissa tehtävän työn merkittävää kehittämistä sekä sisällön että toteutustapojen suhteen. Toisaalta monet tiedostivat myös sen, että aiempien vuosikymmenten kaltaista kansankirkkoa tuskin tullaan enää näkemään. Aineiston analyysi paljastaa, että työntekijät uskovat kirkon työn olevan merkittävää yhä 2010-luvullakin. He ajattalevat, että kirkolla on annettavaa myös nuorille aikuisille. Tämä kokemus on syntynyt erityisesti kohtaamisissa elämän kriiseissä ja taitekohdissa. Toisaalta vastaajat toivat esiin huolen nuorten aikuisten toiminnan riittämättömyydestä ja sen puutteellisesta tavoittavuudesta vastaamisajankohtana. Ohjenuorana nuorten aikuisten parissa tehtävän työn kehittämiselle voidaan aineiston pohjalta pitää pyrkimystä tasavertaiseen ja nuorten aikuisten arkielämässä tapahtuvaan kohtaamiseen. Työntekijät uskovat, että kuuntelevuudella ja molemminpuolisella arvostuksella voidaan päästä kohti horisontaalista yhteyttä. Tämä vaatii kirkolta oman hengellisen identiteetin vahvaa ymmärrystä. Työntekijät kaipaavatkin kirkolta autenttisuutta; kirkon hengellistä pohjaa ei tulisi heidän mielestään unohtaa, vaan sen tulisi edelleen toimia pohjana toiminnan kehittämiselle.

Objectives. The purpose of the dissertation was to study the basic psychological needs and positive mental health of employees in a Finnish financial sector organization. The research task was to examine the current state of the basic psychological needs of the theory of authenticity, benevolence and self-determination among the employees of the target organization and their connection to the perceived positive mental health. The study examined the construction of a new model and its relationship to positive mental health using linear regression analysis. Methods. For the study, I constructed a research questionnaire utilizing several validated measures of positive mental health, authenticity, benevolence, and SDT theory’s basic psychological needs. The questionnaire was administered to the employees of the target group by e-mail. Participation was voluntary and 395 responses were received. Correlation, cluster analysis, and regression analysis were used to analyze the data. The study involved using linear regression analysis for modelling relations between basic psychological needs of self-determination theory across authenticity, benevolence and self-determination, and examining its relationship to positive mental health. Results and conclusions. Satisfaction with the basic psychological needs of the employees of the target organization was quite strong. On the other hand, the perceived positive mental health of the employees was somewhat lower than the average of the Finnish population in general. The study revealed that the basic psychological needs of self-determination theory, benevolence, and authenticity are associated with perceived positive mental health. The model called as a Calling and model of Calling obtained in the study explained a total of 49% of the variation in positive mental health. The results show that high satisfaction with the basic psychological needs of workers in the financial sector predicts a higher perceived positive mental health.

Tavoitteet ja teoriatausta. Tämän tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää, minkälainen yhteys Escalier 1 -nimisen ranskan oppikirjan suullisilla harjoituksilla on tosielämän kommunikaatiotilanteiden kanssa. Teoriaperustan ja taustan tutkimukselle muodostavat erityisesti viestinnällisen kieltenopetukset periaatteet ja niihin olennaisesti kuuluva autenttisuuden käsite, eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitokuvaus (CEFR) sekä uusin lukion opetussuunnitelma (LOPS 2015). Tutkimuksen tavoitteena on luoda Escalier 1 -oppikirjan suullisille harjoituksille kategorisointi ja sen pohjalta analysoida syntyneiden tehtävätyyppien yhteyttä kommunikatiivisuuden ja autenttisuuden perusperiaatteisiin. Lisäksi olennaista on kysyä oppilaiden mielipiteitä eri tehtävätyyppien hyödyllisyydestä. Aineisto ja menetelmät. Tutkittavana aineistona toimii ranskan kielen oppikirja Escalier 1, joka kattaa lyhyen ranskan lukion kaksi ensimmäistä kurssia. Tutkimusmenetelmät ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia. Suullisten tehtävien prosenttiosuuden laskeminen kaikista kirjan tehtävistä sekä kuusiosaisen kategorisoinnin luominen toimivat pohjana koko tutkimukselle. Aineiston varsinainen analyysi koostuu sisällön tulkinnasta, jonka tarkoituksena on pohtia kunkin tehtäväkategorian yhteyttä teoriaosuudessa esitettyihin kommunikatiivisuuden ja autenttisuuden määritelmiin. Lisäksi tutkimuksessa suoritettiin kysely, joka toteutettiin 22 lukiolaisen kanssa heidän tehtyään kolme eri kategorioihin kuuluvaa suullista harjoitusta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoittaa, että noin 14 % tutkittavan oppikirjan harjoituksista on suullisia. Tehtävien luokittelun jälkeen voidaan todeta, että erilaiset pieniä askareita simuloivat tehtävät sekä vapaata kerrontaa kuvista tai vihjeistä edellyttävät harjoitukset vastaavat parhaiten viestinnällisen kieltenopetuksen periaatteisiin. Kaikista toistavimpia ja sitä myöten vähiten kommunikatiivisia ja autenttisia ovat mekaaniset tehtävät, joiden tarkoituksena on pareittain muodostaa kysymyksiä tai väitelauseita tarkoin annetun mallin mukaisesti ilman mahdollisuutta kokonaisen keskustelun luomiselle. Oppilaat ovat pääosin samaa mieltä ja korostavat vastauksissaan tarvetta monipuoliselle ranskan opetukselle. Vaikka sanaston ja kieliopin hallintaa pidetään tärkeänä, oppilaat pitävät erityisesti tehtävistä, joissa he saavat itse olla aktiivisia ja vaikuttaa keskustelun kulkuun. On selvää, että suullisen harjoittelun merkitystä ei voida liikaa korostaa. Mikäli halutaan pyrkiä viestinnällisen kieltenopetuksen ja autenttisuuden esittämiin tavoitteisiin, on oppikirjojen sisältöjä ehdottomasti monipuolistettava tuomalla koulumaailma ja sen ulkopuolinen elämä entistä lähemmäksi toisiaan. Ranskan opiskelu tulisikin nähdä holistisena kokonaisuutena, jonka päätavoitteena on antaa oppilaalle eväitä käyttää kohdekieltä vaihtelevissa konteksteissa ja monipuolisissa kommunikaatiotilanteissa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan oppijoiden näkemyksiä autenttisista teksteistä ja tehtävistä ranskan opetuksessa ja oppimisen tukena. Samaan aikaan kun muiden vieraiden kielten kuin englannin opiskelun suosio on laskenut, autenttisten tekstien lähes rajaton saatavuus on tuonut informaalin kielen oppimisen läheiseksi osaksi nuorten arkea. Autenttisina teksteinä nähdään sellaiset kirjalliset, auditiiviset ja visuaaliset aineistot, jotka on alun perin luotu kohdekieliseen kontekstiin ja joilla on kommunikatiivinen tarkoitus. Autenttiset tehtävät ovat oppijan näkökulmasta merkityksellisiä ja kannustavat vapaaseen ilmaisuun. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on kommunikatiivinen kielten opetus. Tavoitteena on selvittää, minkälaiset autenttiset tekstit, tehtävät ja informaalin oppimisen tavat oppijat kokevat mieleisiksi ja hyödyllisiksi sekä millä tavoin oppijat kokevat pystyvänsä vaikuttamaan oppituntien sisältöön. Lisäksi tavoitteena on tutkia oppijoiden asenteita ranskan kieltä ja sen opiskelua kohtaan. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselyn täytti 60 yläkoulun ja lukion opiskelijaa, jotka olivat aloittaneet ranskan opiskelun alakoulussa. Kysely sisälsi asteikkokysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä, joiden vastaukset luokiteltiin niiden sisällön mukaan. Tutkimus on ensisijaisesti kvalitatiivinen, vaikka analyysi sisältää myös kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimuksessa havaittiin, että autenttisia tekstejä ja tehtäviä pidetään myönteisenä opetuksessa. Moni autenttinen teksti ja tehtävä, kuten musiikki, sosiaalinen media ja leikit, nähtiin mukavana, mutta ei niinkään hyödyllisenä oppimisen kannalta. Myös keskustelu oli pidetty oppimismenetelmä. Oppikirjan tekstejä ei pidetty mielenkiintoisina, mutta oppikirjan tehtävien koettiin edesauttavan oppimista. Suurin osa vastaajista ei kokenut pystyvänsä vaikuttamaan oppituntien sisältöihin, eikä myöskään osannut sanoa, miten haluaisi vaikuttaa. Asenteet ranskan kieltä kohtaan olivat pääosin positiivisia ja informaalin oppimisen kanavista mielekkäimpinä pidettiin elokuvia, musiikkia, lukemista ja sosiaalisen median alustoja. Tulokset viittaavat siihen, että oppijat eivät ole tottuneet vaikuttamaan opetuksen sisältöihin. Kuitenkin aiheiden valitseminen oman kiinnostuksen mukaan vaikutti positiivisesti mielekkyyden kokemukseen ja se tuotiin esiin myös avoimissa vastauksissa. Oppijoiden ajatukset näyttävät heijastavan perinteisiä käsityksiä, joissa todellinen oppiminen tapahtuu lukemalla, kirjoittamalla ja opiskelemalla ahkerasti. Autenttisten tekstien ja tehtävien todellisesta vaikutuksesta oppimistuloksiin tarvittaisiin laajempaa lisätutkimusta.