Browsing by Subject "ADHD"

Aims of the present study: Attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD), beginning in childhood and often continuing into adulthood, is a neurodevelopmental condition that impairs an individual’s functioning in everyday life. The disorder is characterized by impairments in attention regulation or impulse control, or both. Many of the symptoms are related to disturbances in attention, the ability to select behaviorally relevant stimuli and to filter out irrelevant information among the overwhelming amount of sensory data. Neural mechanisms of attention have been linked to oscillations in electophysiological brain activity at alpha frequencies (8–13 Hz), but information on alpha oscillations in adult ADHD has remained scarce. The aim of the present study was to examine differences in attention and distractibility related alpha oscillations between adult ADHD patients and neurotypical controls. Methods: Participants were instructed to attend moving spherical objects and to report color changes in the objects. Number of attended objects varied from one (in right or left visual hemifield) to two (one in both hemifields). In addition to the attended objects, participants were at times presented with distractors which they were instructed to ignore. Brain activity during task performance was measured with magnetoencephalography (MEG). Results and discussion: Behavioral performance was similar between the groups. However, alpha oscillations related to distractor processing differed in a statistically significant manner between ADHD patients and controls. Main differences were related to inter-hemispheric interactions, suggesting that attentional deficits in ADHD might be related to abnormalities between inter-hemispheric communication.

Äidin perinataalimasennuksen eli raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen on todettu olevan yhteydessä moniin lapsen kasvun ja kehityksen ongelmiin. Aiemmissa tutkimuksissa on löydetty äidin perinataalimasennusoireilun yhteys lapsen ADHD-oireisiin ja heikompaan toiminnanohjaukseen. Aihetta on kuitenkin tutkittu toistaiseksi melko vähän, ja ADHD-oireita käsitelleiden tutkimusten kohteina ovat olleet pääasiassa alle kouluikäiset lapset. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko äidin perinataalimasennusoireilu yhteydessä kouluikäisen lapsen ADHD-oireisiin ja toiminnanohjaukseen. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi, vaikuttaako sukupuoli äidin perinataalimasennusoireilun ja kouluikäisen lapsen ADHD-oireiden väliseen yhteyteen sekä äidin perinataalimasennusoireilun ja lapsen toiminnanohjauksen väliseen yhteyteen. Tutkimukseen osallistui 2 002 äiti-lapsiparia, jotka kuuluivat suomalaiseen The Prediction and Prevention of Pre‐eclampsia and Intrauterine Growth Restriction (PREDO) -kohorttitutkimukseen. Äidit vastasivat masennusoirekyselyyn 14 kertaa raskausaikana alkaen raskausviikolla 120/7–136/7 ja päättyen raskausviikolle 380/7–396/7 tai synnytykseen sekä kaksi viikkoa ja kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Äidit arvioivat lastensa ADHD-oireita sekä ADHD Rating Scale että Conners’ 10-item Scale -kyselylomakkeilla ja toiminnanohjausta Behavior Rating Inventory of Executive Function (BRIEF) -kyselylomakkeella. Äidin perinataalimasennusoireilun yhteyttä lapsen ADHD-oireisiin ja toiminnanohjaukseen tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä, jossa huomioitiin useita äitiin ja lapseen liittyviä taustamuuttujia. Sukupuolen vaikutusta äidin perinataalimasennusoireilun ja lapsen ADHD-oireiden sekä äidin perinataalimasennusoireilun ja lapsen toiminnanohjauksen välisiin yhteyksiin tutkittiin moderaatioanalyysillä. Lineaarisella regressioanalyysillä tutkittiin, onko sukupuolen ja äidin perinataalimasennuksen välillä yhdysvaikutusta ennustettaessa lapsen ADHD-oireita ja toiminnanohjausta. Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että äidin masennusoireilu sekä raskausaikana että synnytyksen jälkeen oli yhteydessä lapsen voimakkaampiin ADHD-oireisiin ja heikompaan toiminnanohjaukseen. Tulosten perusteella lapsen sukupuoli moderoi äidin ensimmäisen raskauskolmanneksen masennusoireilun ja kouluikäisen lapsen yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireiden välistä yhteyttä. Sukupuoli ei kuitenkaan moderoinut muita äidin perinataalimasennusoireilun ja lapsen ADHD-oireiden välillä löytyneitä yhteyksiä eikä vaikuttanut äidin perinataalimasennusoireilun ja lapsen toiminnanohjauksen väliseen yhteyteen. Tutkimus lisäsi tietoa siitä, kuinka äidin masennusoireilu jokaisena raskauskolmanneksena ja synnytyksen jälkeen on yhteydessä kouluikäisen lapsen voimakkaampiin ADHD-oireisiin ja heikompaan toiminnanohjaukseen. Tässä tutkimuksessa sukupuoli moderoi äidin ensimmäisen raskauskolmanneksen masennusoireilun ja kouluikäisen lapsen yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireiden välistä yhteyttä, mutta kyseessä saattaa olla satunnainen löydös. Sukupuolen mahdollisesta vaikutuksesta äidin perinataalimasennusoireilun ja lapsen ADHD-oireiden väliseen yhteyteen tarvitaan lisää tutkimuksia.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Objective. Attention deficit/hyperactivity disorder (ADHD) is developmental neurobiological disability. The aim of the current study was to examine what symptoms women diagnosed as adults with ADHD recognize emerged in their childhood before puberty, which symptoms were reported to manifest together and whether the reported symptoms fit the diagnostic criteria used by health care. In addition, the aim was to find out which were the most common reasons to apply for support as an adult. Untreated ADHD has been found to be associated with depression, exclusion from education, and an increased risk of substance use. Early identification and proper targeting of support measures can reduce health risks and improve quality of life. Method. The data were collected through the online survey, that the Finnish ADHD Association published on social media carried on the social network service Facebook in April 2020. The questionnaire was made based on previous research for this study, and was created with the E-lomake -program of the University of Helsinki. The participants (n = 360) were women diagnosed with ADHD in adulthood, aged 20 to 50 years, who retrospectively assessed their own ADHD symptoms in childhood. The data thus gathered was analysed using statistical methods in the IBM SPSS Statistics 25 -program. Results and conclusions. The most commonly reported symptoms of ADHD included attentional regulation, systemicity, minor motor restlessness, and emotional and verbal impulsivity. The most common symptoms were reported to be co-occurring, but the review of also showed large variability for some symptoms. Of the eleven most commonly reported symptoms, only three were directly related to the diagnostic criteria in use. The most common reasons for applying assessment of ADHD as an adult were the identification of one's own symptoms, previously diagnosed depression, and feedback from close relatives. Based on this thesis, the diagnostic criteria in use do not adequately cover the dimensions of girls ’ ADHD symptoms are expressed. Two of the common symptoms were absorption in games intense and losing sense of time, that is comparable to with hyperfocusing, and clinging to details. The results are consistent with previous research data; the diagnostic criteria are based on research data obtained from boys with ADHD.

Objectives. ADHD (attention deficit/hyperactivity disorder) is a neurodevelopmental disorder characterised by inattention, hyperactivity and impulsivity. In majority of the cases, these symptoms persist into adulthood, but research from adult ADHD is lacking despite the many negative impacts it has on everyday life. Nowadays ADHD symptoms are seen to arise from structural and functional changes in multiple brain networks. Structural connectivity between brain regions also forms a basis for their functional co-operation. Studying structural connectivity is therefore essential for understanding the neural basis of adult ADHD. The aim of this thesis was to study the complex structural connectivity changes in adults with ADHD. Connectivity was studied exploratively by using a whole-brain approach and in addition in two networks often related to ADHD, dorsal attention network (DAN) and default mode network (DMN). Methods. Structural brain connectivity was measured with diffusion weighted magnetic resonance imaging and connectivity strength was compared between adults with ADHD (n = 39) and healthy controls (n = 18). Whole-brain connectivity was studied with Network-based statistics to find networks that differed in structural connectivity between groups. In addition, structural connectivity within and between DAN and DMN was compared between groups. We also studied how connectivity strength in the networks was related to ADHD symptoms and to performance in a continuous performance test. Results and conclusions. Adults with ADHD had almost statistically significant decreased structural connectivity in two large-scale networks connecting multiple lateral and medial cerebral brain regions and cerebellum. In addition, the ADHD group had decreased structural connectivity in the left-sided DAN. Decreased connectivity was associated with more ADHD symptoms and worse performance in the continuous performance test. Most of the connections distinguishing ADHD participants from healthy controls in the whole-brain analysis were between different brain networks, not within these networks. These networks included the frontoparietal, DMN, visual and somatomotor networks. Results suggest that whole-brain approaches can be used to study structural connectivity changes related to the symptoms and weaker task performance in adult ADHD.

Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) is a neuropsychiatric disorder characterized by inattention, hyperactivity and impulsivity. The symptoms appear in childhood and, if left untreated, can continue into adulthood affecting the quality of life. Currently, diagnosing a child's ADHD relies on subjective questionnaires filled out by a parent and an interview. The detection of changes in brain activity especially during everyday activities could bring important information that could help inform the diagnostics of ADHD. The changes in brain activity in persons diagnosed with ADHD during familiar, everyday events have been studied very little. However, ADHD brain imaging studies done during resting state and simple tasks have found changes in large-scale brain networks. These networks can be studied using functional connectivity approach, where the degree of synchronous activity in different brain regions is used to determine the connection strength between these regions. In this thesis, using functional magnetic resonance imaging, the differences in the functional connectivity of the whole brain between children diagnosed with ADHD (n=17) and controls (n=19) were investigated during a virtual reality task that simulates everyday life (EPELI), watching natural-like videos, and resting state. Connectivity matrices were generated with the NiLearn Toolbox program using Seitzman and colleagues' (2018) 300-area parcellation. The connectivity of the whole brain was examined using Network-Based Statistics. During movie watching the ADHD group showed increased connectivity compared to the control group in a network that included several areas of the motor cortex. This may indicate a role for these regions in the hyperactivity symptoms of ADHD. The same network also included the right superior temporal gyrus, which has previously been linked to impulsivity symptoms in individuals diagnosed with ADHD. During the virtual reality task and resting state, no differences in connectivity were observed between the groups. However, differences between the experimental situations were revealed in several networks when the connectivity was compared within the groups. Many of these networks were very extensive and included several subcortical and cerebellar structures in addition to cortical areas. Both the control and ADHD groups showed increased connectivity in the resting state compared to EPELI. This could possibly be due to the differences in the participants' actions during the task performance. To the best of the author's knowledge, this study is the first to examine the functional connectivity of brains diagnosed with ADHD during naturalistic stimuli. The clear differences between the controls and the ADHD group during movie watching are promising for future naturalistic brain studies. Based on the results, network models are effective in studying the functional connectivity of ADHD under different conditions. However, consideration for similarity of activities during the virtual task could have led to the detection of larger differences.

Tavoitteet. Tutkimuskysymykset syntyivät halusta selvittää, onko aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön sekä minäpystyvyyden välillä jokin yhteys. Tutkielmassa pohditaan, miten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö vaikuttaa minäpystyvyyteen. Tämän tutkimuskysymyksen tuloksista nousi esiin toinen tutkimuskysymys, jossa pohditaan, kuinka minäpystyvyyskäsityksiä voidaan vahvistaa oppilailla, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Tutkielman tavoitteena on pohtia, miten esimerkiksi opettaja voi vaikuttaa oppilaan minäpystyvyyden kehittymiseen ja miten esimerkiksi opettajan koulutusta voitaisiin kehittää tässä suhteessa. Menetelmät. Tutkielmaa toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin Helsingin yliopiston kolmesta eri tietokannasta ja aineistoksi valikoitui kahdeksan artikkelia, joissa oli tutkittu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön sekä minäpystyvyyden välisiä suhteita eri ikäisillä oppijoilla. Tulokset ja johtopäätökset. Yksilöillä, joilla oli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö todettiin olevan heikommat minäpystyvyyskäsitykset kuin yksilöillä, joilla tätä häiriötä ei ollut. Huomioitavaa oli, että aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön oireiden määrällä sekä esimerkiksi aiemmilla kokemuksilla oli vaikutusta minäpystyvyyden kehittymiselle. Minäpystyvyyskäsityksiä voitiin kasvattaa esimerkiksi erilaisilla interventioilla ja oikeanlaisella tuella. Tärkeää on tukea oppilaita, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, jo varhaisessa vaiheessa, jotta ongelmat eivät pääse kasvamaan liian suuriksi. Yksi suurimmista ulkopuolisista tekijöistä minäpystyvyyden kehittymiselle on sosiaalinen tuki.

Laajoissa tutkimuksissa on havaittu, miten alhainen syntymäpaino on yhteydessä moniin kroonisena kansantautina tunnettuihin sairauksiin kuten sepelvaltimotautiin, tyypin 2 diabetekseen ja verenpainetautiin. Mekanismin arvellaan liittyen elimistön ohjelmoimisena tunnettuun tapahtumaan, jossa raskauden kriittisessä vaiheessa tapahtunut ulkoinen ärsyke sotkee elimistön elimen kyvyn säädellä elimistön toimintoja. Tämä näkyy kohonneena sairausriskinä myöhemmällä iällä. Tutkimus keskosia kohtaan on lisääntynyt tasaisesti samaan aikaan, kun heidän henkiinjäämistodennäköisyys on parantunut keskoskaappien teknologisen kehityksen ansiosta. Vastaavasti alhaisen syntymäpainon tiedetään olevan riskitekijä myös ADHD:lle. ADHD:n kehityskulku noudattelee usein ongelmien kasaantuvaa kehitystä siten, että varhaisessa vaiheessa alkanut häiriö vaikuttaa henkilön koulunkäyntimenestykseen ja myöhempiin työuriin. ADHD:llä on voimakas perinnöllinen tausta ja se todetaan useammin pojilla kuin tytöillä. Huolimatta ADHD:n korkeasta periytyvyydestä sosiaalinen ympäristö on tärkeässä osassa siinä, ilmeneekö jokin periytyvä häiriö ja miten voimakkaasti tämä häiriö ilmenee. Tutkimuksessa pyritään kiinnittämään erityinen huomio sukupuolten välisiin eroihin ja sosioekonomisiin tekijöihin alhaisen syntymäpainon ja ADHD:n välillä. Tutkimuksessa tarkastellaan tarkemmin kompensatorisina tekijöinä äidin koulutustaustaa, perheen tuloja, perhetyyppiä ja maahanmuuttajataustaa. Tutkimuksen aineistona käytettiin Tilastokeskuksen ja Helsingin yliopiston sosiologian oppiaineen ylläpitämää EKSY014-rekisteriaineistoa. Aineisto sisältää 20 prosentin satunnaisotoksen kaikista Suomen kotitalouksista, joissa asui vuoden 2000 lopussa 0-14-vuotiaita lapsia (n = 415 000). Rekisterin pohjana toimivat Tilastokeskuksen, THL:n, Kelan sekä ETK:n rekisteritiedot,joiden väliset tiedot voidaan yhdistää keskenään. Lapsien syntymäpainotiedot on haettu THL:n ylläpitämästä syntymärekisteristä ja ADHD-oireiden tunnistamiseen käytettiin Kelan tietoja reseptilääkeostoista sekä THL:n hoitoilmoitusrekisterin sisältämiä tietoja. Varsinaiseen tutkimusotokseen kuului yhteensä 168 286 henkilöä. Tutkimuksen pääasiallisena menetelmänä käytettiin elinaikamallinnukseen kuuluvaa Coxin suhteellisten vaarojen menetelmää, jonka avulla eri syntymäpainoluokkien ja ADHD:n välistä suhteellisia vaaroja voitiin vertailla keskenään. Analyysin pohjalta havaittiin, miten lapsen alhainen syntymäpaino oli yhteydessä ADHD:hen siten, että riski kasvoi mitä kevyempiin syntymäpainoluokkiin tarkastelussa siirryttiin. Sukupuolten väliltä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää eroa. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin taustamuuttujien vakioimattomia yhteyksiä. Analyysin avulla kävi ilmi, että äidin alhainen koulutusaste, perheen matala tulotaso ja yksinhuoltajuus kasvattivat kaikki itsessään lapsen ADHD-riskiä. Tytöillä alle kilonpainoisten keskosten vakioimaton yhteys ADHD:n oli 5,27-kertainen ja pojilla 3,5-kertainen. Kun näiden ja useiden muiden sekoittavien tekijöiden vaikutusta tarkasteltiin alhaisen syntymäpainon ja ADHD:n välillä vakioimalla, säilyi alhaisen syntymäpainon kasvattava riski erittäin korkeana. Alle kilon painoisten tyttöjen kohdalla vakiointi nosti hieman yhteyden riskiä (5,36) ja pojilla yhteys hieman laski noin 2,5-kertaiseksi Tutkimuksen pohjalta ei havaittu sellaisia tekijöitä, joilla olisi ADHD:ltä suojaavaa tai altistavaa ulottuvuutta. Kun tupakointia ja alhaista syntymäpainoa tarkasteltiin yhteisinä riskitekijöinä, näyttäisi siltä, että näiden vaikutuksissa on selvästi päällekkäisyyttä ADHD-riskin suhteen. Tutkimuksessa havaittiin, miten tärkeässä osassa raskaudenaikaiset tekijät ja kriittiset kasvuvaiheet ovat myöhemmin ilmenevän terveyden kannalta. Tämän lisäksi tutkimuksessa havaittiin riskien kasaantumiseen liittyviä elämänkaariepidemiologisia prosesseja, joissa ADHD:n diagnoosiriski kasvoi pojilla lähes kolminkertaiseksi ja tytöillä 3,5-kertaiseksi, jos alhaisen syntymäpainon lasten äiti oli tupakoinut raskauden aikana On hyvin mahdollista, että yhteys selittyy osittain raskaudenaikaisella terveyskäyttäytymisellä ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttaminen voi olla yksi mahdollisuus ennaltaehkäistä ADHD:n kehittymistä. Tutkimuksen valossa ADHD:n ennaltaehkäisy olisi hyödyllisintä ajoittaa syntymää tai kouluikää edeltäneeseen aikaan, ennen kuin ADHD:stä johtuvat varsinaiset ongelmat alkavat kasaantua.

Aim. Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) is defined as a neuropsychiatric disorder in medicine. In the field of sociology on the other hand the diagnosis is questioned through medicalization critique and seen as medicalization of human behaviour. Still, the everyday life of families that are effected by ADHD is not defined by such theoretical models or simplifications. The aim of this study was to describe, analyze and interpret the narratives of everyday life of diagnosed children and the mothers to find out, what explanatory models they cling to in their stories, how they describe meaningful experiences and what deeper meanings are hidden in the stories told. This study describes the everyday life in families with ADHD, and the struggles and strengths they experience, as narrated by themselves. This helps increase the knowledge of teachers of how to support and undrestand their students and their needs better, by not only looking at the indivual, but also understanding the meanig of the context of the whole family for the well-being of the child. Methodology. The study was carried out as a narrative case-study. Three families (child and mother) were interviewed, where the children, ages 6, 10 and 16, had been diagnosed with or were suspected of having ADHD. The interviews were conducted separately for each individual. Also medical certificates and documents from the school were used to complement the interviews and for background information. The material was analyzed by utilizing the actant model, where actants (action and deep meanings) were localized in the stories of the individuals and the families. Results and conclusions. The study found, that the families strongly depended on medical explanations in explaining etiology, struggles and symptoms and in attaining support from the school. Everyday life was described as tough, filled with worry, but still loving and wonderful. The results depict how demanding life can be in a family where the child has been diagnosed with ADHD, and the great need for the family to be heard. Symptoms, conflicts and worry for the child are a weight to the family and a risk for it’s well-being. Therefore knowledge of the multifaceted phenomenon and the understanding of teachers is a major factor in giving students appropriate support.

Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on löytää oikeanlaisia tapoja kohdata hammashoidon lapsipotilaita, joilla on autismikirjon häiriö tai ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miten lapsen kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö kannattaa ottaa huomioon hammashoidossa, miten ADHD- tai autismikirjon lapsen kanssa toimitaan mahdollisimman oikealla tavalla toimenpiteitä suorittaessa ja miten lasta tuetaan hoidon aikana.Tavoitteena on parantaa lasten kokemusta ja helpottaa hammaslääkärien työskentelyä erityislapsipotilaiden kanssa. ADHD ja autismikirjon häiriöt ovat molemmat kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä. Näiden taustalla on neurobiologinen häiriö, joka aiheuttaa psykiatrisia oireita. ADHD- tai autismikirjon lapsen erityistarpeet on tärkeää ottaa huomioon hammashoidossa. Näin vältytään turhilta ongelmilta ja hoito etenee mahdollisimman sujuvasti. Erilaisia vuorovaikutusmenetelmiä on mahdollista käyttää helpottamaan toimenpiteitä. Lapsilla, joilla on ADHD tai autismikirjon häiriö esiintyy enemmän käytöspulmia ja stressiä hammashoidossa, kuin normaalisti kehittyvillä lapsilla. Hammashoidon tukena voidaan käyttää kerro-näytä-tee-menetelmää tai kuvia hammashoitotilanteesta. Lisäksi kehut ja palkinnot sekä ulkoisten ärsykkeiden minimointi helpottavat vuorovaikutusta näiden lasten kanssa. Lapsilla, joilla on ADHD tai autismikirjon häiriö saattaa olla kohonnut kariesriski ja huonompi suuhygienia kuin tavallisesti kehittyvillä lapsilla. Hoitotilannetta tukee hammaslääkärin hyvä tietotaso ADHD:sta ja autismikirjon häiriöstä sekä lapsen erityistarpeista. Vuorovaikutus ADHD- ja autismikirjon potilaan kanssa hammashoidossa on prosessi, jossa tarvitaan hoitohenkilökunnalta vuorovaikutustaitoja ja kykyä kohdata jokainen lapsi yksilönä.

Tutkimuksessani tarkastelen ADHD-diagnosoitujen aikuisten kokemuksia työn sisäisitä työhyvinvointia edistävistä tekijöistä. ADHD on paljon tutkittu häiriö lasten keskuudessa, mutta aikuisilla häiriö on vielä jäänyt huomattavasti vähemmälle huomiolle. Myös aikuisiän ADHD:ta ja ADHD-diagnosoitujen toimimista työelämässä olisi tärkeää tarkastella tarkemmin, sillä sen on yksi yleisimmistä neuropsykiatrisista häiriöistä. Sen on myös todettu aiheuttavan suuria vaikeuksia työelämässä. Työhyvinvointi on merkittävä työssä pysymistä edellyttävä tekijä, ja siihen tulisi panostaa erityisesti aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön omaavien keskuudessa. Tarkastelen tutkimuksessani nimenomaan työn sisäisien osa-alueiden merkitystä työhyvinvoinnille. Nämä osa-alueet ovat työympäristö, työtehtävät, työyhteisö ja esimiehen toiminta. Keräsin aineiston haastattelemalla neljää ADHD-diagnoosin omaavaa aikuista. Keskiössä oli tutkimushenkilöiden kokemukset, ja tutkimusmenetelmänä sovelsin fenomenografiaa. Aineiston analysoin myös käyttäen fenomenografista analyysia. Tulosten mukaan ADHD-diagnosoitujen aikuisten työhyvinvointia tukee joustavatyöympäristö. Työympäristö oli esiintynyt kuitenkin myös kuormittavana tekijänä. Hyvinvointia edistäviä työtehtäviä kuvasti työtehtävien hallittavuus ja työn imu. Työyhteisö taas nähtiin suurena työhyvinvoinnin voimavarana, mutta myös työhyvinvointia kuormittavana tekijänä. Esimiestoiminnan osalta tärkeänä pidettiin työntekijän ja esimiehen kohtaamista, osaamista kehittävää esimiestoimintaa ja luottamusta esimiestä kohtaan. Tutkimukseni ei luo yleistettävää tietoa ADHD-diagnosoitujen aikuisten työhyvinvoinnista, sillä aineistona toimii vain neljän aikuisen haastattelut eikä kaikkia ammattialoja ole saatu tutkimukseen mukaan. Tulokset toivat kuitenkin esille mielenkiintoisia asioita, jotka on syytä huomioida kun työskennellään ADHD-diagnosoitujen kanssa.