Browsing by Subject "asenteet"

Tutkielmassa tarkastellaan jääkiekon SM-liigaseurojen epävirallisia nimiä. Työn tavoitteena on saada selville, miten seurojen nimet on muodostettu, ja mitä asenteita nimien taustalla on. Tutkielman aineistona on tekemäni kysely, jossa pyydettiin vastaajia nimeämään kaikki tietämänsä seurojen lempinimet ja antamaan lisätietoja niistä. Tutkimusaineistossa on 245 seurojen epävirallista nimeä. Nimiä analysoidaan jakamalla ne sekundaareihin eli viralliseen tai toiseen epäviralliseen nimeen pohjautuviin nimiin ja primaareihin eli muihin kuin viralliseen nimeen pohjautuviin nimiin. Sekundaarit nimet ovat useimmin äänteellisiä ja leksikaalisia mukaelmia. Primaarien nimien nimeämisperusteena on seurojen kotipaikka, logo, ominaisuus, värit ja pelaajat, valmentajat ja sponsorit. Primaareja nimiä on 141 ja sekundaareja nimiä 104. Aineiston nimien asenteita tarkastellaan kyselyn lisätietojen, netin hakujen ja kirjottajan omien taustatietojen avulla. Enemmistö asenteita ilmaisevista nimistä on negatiivisia, ja ne jakautuvat halventaviin ja ivallisiin nimiin, vähätteleviin nimiin ja rasistisiin nimiin. Positiivisia nimiä on kahdenlaisia, humoristisia ja mahtailevia. Jääkiekon SM-liigaseurojen epäviralliset nimet on muodostettu hyvin eri tavoin. Analyysin perusteella voi todeta kotipaikan ja seurojen logojen olevan tärkeässä asemassa nimien luomisessa. Myös erilaiset seurojen ominaisuudet ovat merkittävässä osassa nimien muodostuksessa. Sekundaareissa nimissä on leimallista äänteiden vaihtuvuus ja nimillä leikittely. Nimien taustalla on useimmin halventavuutta ja ivallisuutta sekä humoristisuutta.

Tutkielmassani lähestyn opiskelijoiden tekemää seksityötä tarkastellen siihen liittyvän salailun ulottuvuuksia subjektipositioiden kautta sekä analysoiden naiseuteen ja seksuaalisuuteen kytkeytynyttä myyttistä kuvastoa. Tavoitteenani on selvittää, miten seksityötä tekevät opiskelijat erittelevät siviilielämän ja seksityön positioita ja miten he suhteuttavat seksityötä yhteisön asenteisiin ja kulttuurisiin merkityksiin. Tämän yhteydessä selvitän stigman ja tabun merkityksiä aineistoni seksityöntekijöiden kokemuksissa. Kartoitan lisäksi seksityöhön liittyviä naiseuden ja seksuaalisuuden myyttisiä kuvastoja pohtien, millainen on myyttisen tiedon seksityöntekijä ja millaisena huonon naisen myytti näyttäytyy seksityön puitteissa. Tutkielmani kaksiosaisen aineiston ensimmäinen osa koostuu viidestä kevään 2015 aikana toteutetusta seksityötä tekevän opiskelijan puolistrukturoidusta haastattelusta. Toinen osa puolestaan sisältää seksityötä tekevien opiskelijoiden viisi blogia, joita on julkaistu aikavälillä 2012–2018. Tutkielmani teoriatausta on painottunut sekä seksityötutkimukseen että myyttitutkimukseen, joiden rinnalla sovellan myös seksuaalisuutta, naiseutta, stigmaa ja tabua käsitteleviä tutkimuksia. Tutkielmani metodipohja puolestaan on diskurssianalyysissa ja Mary Douglasin symboliantropologiassa. Seksityötä tutkiessa olen valottanut yhteisössä vallitsevia kulttuurisia merkityksiä ja yleistä (seksuaali-)asenneilmapiiriä. Kaikki seksin ja seksuaalisen toiminnan muodot eivät suinkaan ole tasavertaisia, vaikka seksuaaliasenteet ovatkin nykypäivänä entistä vapaamielisempiä. Seksityöhön ja seksityöntekijöihin suhtaudutaan monilta osin kielteisesti ja ennakkoluuloisesti ylläpitäen vahingollisia stereotypioita. Erityisesti seksityötä tekeviin äiteihin kohdistuu moraalisesti latautuneita odotuksia, eikä äitiyden ja seksityön nähdä sopivan saman kategorian sisälle. Samanlaisia mielikuvia koetaan kuuluvan käsityksiin opiskelijasta ja seksityöstä. Seksityöntekijät eivät kuitenkaan itse suurilta osin häpeä seksityötä tai koe sitä saastuttavana, vaan ongelma nähdään olevan yhteisön asenneilmapiirissä. Aineistossa ilmenee, miten uhriuden, tautisuuden ja rikollisuuden diskurssit määrittävät julkisessa keskustelussa esitettyjä kuvia seksityöntekijästä. Näitä diskursseja kuitenkin pyritään kyseenalaistamaan seksityöntekijöiden keskuudessa. Samalla kritisoidaan kaupallisen seksin toimijoiden näkemistä yhtenäisenä ja homogeenisenä joukkona. Analyysini perusteella seksityö on ilmiönä varsin moninainen, ja paikoitellen aineistoni seksityöntekijöillä on yhteistä lähinnä se, että jokainen heistä työskentelee opintojen ohella kaupallisen seksin alalla. Monin paikoin heille on yhteistä myös seksityön keskiluokkaisuus, työhön suhtautuminen siviilielämän ehdoilla ja halu estää seksityön tuleminen julki laajassa mittakaavassa. Salailulla ja stigmalla koetaan tässä mielessä olevan jatkumoa nykyhetken lisäksi myös tulevaisuudessa, jopa seksityön lopettamisen jälkeisessä ajassa. Ajallisten ulottuvuuksien lisäksi salailu ja stigma ulottuvat työminän alueelta siviilielämän puolelle, ja näitä eri positioita pyritäänkin pitämään erillään. Erityisesti äidin positio rajataan tiukasti erilleen seksityöpositiosta. Työminään sisältyy olennaisesti myös esittämisen ja esiintymisen ulottuvuuksia, jolloin asiakastilanteisiin kuuluu nautinnon ja läheisyyden esittäminen. Näistä piirteistä huolimatta seksityötä rinnastetaan ensisijaisesti muihin töihin, ei siviilielämän suhteisiin, jolloin työssä korostuu ammatillisuuden ja asiakaspalveluasenteen esiin tuominen. Tutkielmassani esitän naiseuden myyttisen kuvaston ilmenevän seksuaalista käyttäytymistä ja naiseuden kaksijakoisuutta koskevissa odotuksissa ja merkityksissä. Seksityöntekijöihinkin liitettävä huonon naisen kuvasto pitää sisällään käsityksiä sopimattomasta seksuaalisuudesta ja siveettömyydestä, jolloin seksityön alaisuuteen on vaikea mieltää kuvia tavoiteltavasta ja sopivasta naiseudesta ja seksuaalisuudesta. Myyttisen kuvaston tutkimisella on seksityön kohdalla yhteiskunnallista ja kulttuurista painoarvoa, sillä myyteillä on kulttuuristen merkitysten, arkipäivän käsitysten ja seksuaaliasenteiden kautta vaikutusta laajimmillaan jopa siihen, miten viranomaiset, poliittiset päättäjät ja laaja yleisö suhtautuvat seksityöhön ja seksityöntekijöihin.

Turvallisuus on käsite, joka tällä hetkellä näyttää liittyvän itsestään selvänä, mutta hahmoltaan epämääräisenä niin kansalaisten hyvinvointiin kuin kaikkeen muuhunkin yhteiskunnalliseen toimintaan. Turvallisuus yhdistetään myös erilaiseen huono-osaisuuteen, jota nykyään kutsutaan usein syrjäytymiseksi. Konkreettisena osoituksen turvallisuuden immanenssista syrjäytyminenkin nimetään sisäasiainministeriön julkaisemassa viimeisimmässä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa turvallisuuden uhaksi. Tutkimuksessani pyrin jäljittämään tähän johtanutta kehitystä ja tarkastelemaan sitä osana laajempaa yhteiskunnallisen toimintamallin muutosta. Yhteiskunnallinen toimintamalli kriisiytyi 1990-luvun vaihteessa. Työssäni tutkin suhtautumista huono-osaisuuteen kyseisen murroksen molemmin puolin. Tarkastelen kriittisesti erityisesti sitä, kuinka asennoituminen huono-osaisina tai syrjäytyneinä pidettyihin ihmisiin on muuttunut yleisen järjestyksen säilymisen ja kriminologian näkökulmasta. Vertailen ajankohtiin liittyvien dokumenttiaineistojen avulla huono-osaisuuden ja syrjäytymisen problematisointitapoja ja ratkaisumalleja suomalaisen hyvinvointivaltiollisen kehityksen voimakkaassa vaiheessa 1970-luvulla, erityisesti kymmenluvun alussa, ja toisaalta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Lähestymistapani on empiirinen ja teoreettinen. Olen lähtenyt siitä, että huono-osaisuus, köyhyys ja erityyppinen marginaalisuus ovat suhteellisen pysyviä ongelmoinnin kohteita jopa vuosisadasta toiseen. Kysymyksen hallinnalliset ratkaisut kertovat sen vuoksi ainakin yhtä paljon kulloisestakin yhteiskunnasta ja vallinneista ajattelutavoista kuin marginaalisuudesta itsestään. Teoreettisia välineitä tutkimuksen suorittamiselle antavat semiotiikka, diskurssianalyysi ja jälkifoucaultlainen hallinnan analytiikka. Rinnalla ja erikseen pohdin turvallisuuden sisältöä ja merkitystä tässä sommitelmassa. Vertailun perusteella ja hallinnan analytiikkaan kontekstoituina on pääteltävissä, että aikaisemman valtiokeskeisen sosiaalisen tukemisen ja puuttumisen sijaan huono-osaisuuden hallinnassa ja sen myötä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tavoittelussa on tapahtunut siirtymää yhteisöjen ja yhteisöllisyyteen vetoamisen käyttöön tässä pyrkimyksessä. Myös vastuullisen vapauden ja aktiivisen kansalaisuuden teroittaminen nähdään keinoiksi estää kielteinen kehitys. Oman vastuun korostumisen ohella jako mukanaoleviin ja ulkopuolelle joutuneisiin on kuitenkin jyrkentynyt. On merkkejä siitä, että ehdottoman turvallisuuden perfektionistinen tavoittelu on johtanut jopa neuroottisiin reagointitapoihin ja tämän ihmisluonteeseen kuuluvan piirteen soveltamiseen käyttäytymisen ohjailussa.

Purpose and aim of loyalty programs are to commit and bind customers and increase shopping amounts and times and create loyalty. Loyalty programs aim to achieve this by producing benefits to its members. Using multiple measures such as advertisement, producing benefits and offering discounts and introducing systems to encourage commitment achieve influencing attitudes and commitment towards loyalty programs. Aim of this thesis was to find out from consumers perspective what do customers think of loyalty programs. What types of attitudes do consumer programs show and does loyalty programs work in consumer’s minds. Does loyalty programs affect to consumers commitment and do they drive to concentrating in to specific companies. Consumers belong to multiple loyalty programs and from many of the programs there has been studies made on how they work from the companies’ perspective. Purpose of this thesis was to find out the consumers view on being a loyal customer and from loyalty programs. The research method of this thesis was quantitative. During summer 2008 through internet survey over 800 responses were collected. Survey was published on the consumer agency web pages and a link to the survey was published also in the Helsingin sanomat newspaper during August. Most of the respondents were from south Finland and from Uudenmaan district. Majority of respondents were women and most common age among respondent were between 26 to 35. Respondents belonged to multiple loyalty programs and in general the respondents liked loyalty programs. Centralising and commitment was slightly seen but in general also commonly lower price level companies were preferred. According to respondents the companies behind loyalty programs benefit more from the programs then the consumers. Never the less majority of the respondent felt that loyalty programs gave positive experiences and vast majority felt that they received benefits on monthly bases from the loyalty programs. Respondents felt in many cases that there are already too many loyalty programs offered toward consumers and those are not commonly compared with other loyalty programs. Based on this most often consumers are part of the most common programs existing but there is no apparent reason behind this other then their commonness. Joining to loyalty programs was met with carefulness and majority of respondents does not actively recommend loyalty programs to others.

The purpose of this research is to find out the perceptions of parents about the selection of a bully victim i.e. why some children get bullied in a group of children, and some do not. It must be clarified, that the purpose of the research is not to find any reason for the justification of bullying, but to find information on how and on what account a bully chooses its victim. Earlier theories about bullying insist that the reasons behind bullying can be traced to the bully, not the victim. Even so, it must be brought to light that victims of bullying exist, and that they often resemble each other in some way or another. The main goal of this research is to find these commonalities, this time from the point of view of the parents. It will be interesting to see if these common features are something we can interfere with, in order to prevent being selected as a victim of bullying. The point of view of the parents is crucially important to this research, because attitudes towards bullying and victims of bullying, can be easily forwarded from parents to their children and so on into their peer relationships, without the parents intending to do so. In fact, one goal of the research was to see whether there could be seen a negative approach towards the victims of bullying in the answers of the parents, which could be forwarded to the children through their upbringing. It was as important to find out the parents opinions on the interference of bullying, and how it could be done. The research material was gathered during December 2015 with an online questionnaire. The questionnaire gained 183 answers from the parents of under school aged children, living in Helsinki. Phenomenography was used as the research method. The results of the research could be divided into three types of groups. Based on the results the selection of a victim of bullying happens coincidentally and for any reason. There are ways in which parents can interfere with the selection, but these ways are seen as dubious. Based on the results, the risk of getting bullied is twice as high with a child whose parents have been bullied, compared to a child whose parents have not been bullied.

Tutkielman tavoitteena on kartoittaa 50-vuotiaiden ja sitä vanhempien suomalaisten asenteita suomi-–englanti koodinvaihtoa eli suomen ja englannin kielten sekoittamista kohtaan. Tarkoituksena on selvittää, ovatko osallistujien asenteet keskimäärin positiivisia, negatiivisia vai neutraaleja, vaikuttaako jokin osallistujien taustatekijöistä heidän asenteisiinsa sekä minkälaisia koodinvaihtoon liittyviä ajatuksia ja uskomuksia he ilmaisevat. Tutkimuksen teoriapohjana toimivat koodinvaihtoa ja asenteita koskevat teoriat sekä aikaisemmat tutkimukset koodinvaihtoon kohdistuvista asenteista ja englannin kielen roolista Suomessa. Tutkimus toteutettiin monimenetelmätutkimuksena, eli siinä sovellettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 141 henkilöä. Lomakkeen määrällisessä osiossa osallistujia pyydettiin arvioimaan, missä määrin he ovat samaa mieltä suomi-englanti koodinvaihtoa käsittelevien väittämien kanssa, valitsemalla vaihtoehto viisiportaiselta Likert-asteikolta. Lomakkeen laadullisessa osiossa heidän tuli vastata kuuteen avoimeen kysymykseen aiheesta. Kyselylomakkeen viimeinen osio koski osallistujien taustatietoja. Aineiston määrällisen analyysin keskeisin tulos on se, että osallistujien asenteet ovat keskimäärin hieman neutraalin puolivälin alapuolella, toisin sanoen hieman lähempänä negatiivista kuin positiivista. Osallistujien joukosta löytyy kuitenkin yksilöitä asennejatkumon molemmista ääripäistä: sekä henkilöitä, jotka suhtautuvat suomi-englanti-koodinvaihtoon todella negatiivisesti, että henkilöitä, jotka suhtautuvat siihen todella positiivisesti. Osallistujilla, jotka kertovat sekoittavansa suomea ja englantia omassa puheessaan, on selkeästi positiivisemmat asenteet kuin niillä, jotka kieltävät sekoittavansa näitä kieliä. Aineiston laadullisen analyysin myötä selvisi, että osallistujat liittävät koodinvaihtoon monenlaisia merkityksiä, joihin lukeutuvat muun muassa nuoruus, korkeakoulutus, trendikkyys ja rentous. Osallistujien mielestä koodinvaihtoa esiintyy tyypillisesti työympäristössä, epävirallisissa tilanteissa sekä mediaa ja kulttuuria käsittelevissä keskusteluissa. Koodinvaihdon taustalla oleviksi syiksi osallistujat ehdottavat esimerkiksi ilmaisun rikastamista, laiskuutta suomenkielisen vastineen keksimisessä, suomalaisten verrattain hyvää englannin kielen taitoa, englannin kielen globaalia valta-asemaa ja suomen kielen väheksymistä. Lisäksi monet osallistujat pitävät koodinvaihtoa ärsyttävänä, toivovat suomen kielen säilyttävän elinvoimaisuutensa englannin kielen valta asemasta huolimatta ja korostavat sitä, että on tärkeää pyrkiä välttämään suomi-–englanti-koodinvaihtoa, mikäli kaikki keskustelun osapuolet eivät ymmärrä englantia sujuvasti. Vaikka tutkimukseen vastasi melko suuri määrä ihmisiä, tämä osallistujajoukko oli jokseenkin normaalista poikkeava esimerkiksi koulutustason suhteen: neljällä viidestä oli korkeakoulututkinto. Lisäksi huomattavan suuri osuus osallistujista, kaksi viidestä, oli asunut ulkomailla elämänsä aikana. Näin ollen tuloksista ei voi tehdä kaikkia suomalaisia yli 50-vuotiaita henkilöitä koskevia johtopäätöksiä. Tutkimusta voisi siis kehittää esimerkiksi pyrkimällä tavoittamaan edustavamman otoksen suomalaisista.

Tämä pro gradu -tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimustehtävänä oli selvittää, miten ennakkoluulot näkyvät hätämajoitustyössä ja mitkä asiat voisivat työntekijöiden mukaan vähentää niitä. Tutkimuskysymyksiä olivat 1. Millaisia ennakkoluuloja hätämajoituskeskuksissa ilmenee ja millaisissa tilanteissa? 2. Millaisia ennakkoluuloja työntekijät ovat havainneet hätämajoitustyötä kohtaan ympäristöltä? 3. Onko työntekijä pyrkinyt omalla toiminnallaan vähentämään ja ehkäisemään ennakkoluuloja työssään ja millaiset asiat työntekijän mielestä voivat ehkäistä ja vähentää niitä? Tutkimusaineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka suoritettiin Helsingissä vuonna 2018 toimineiden hätämajoituskeskusten työntekijöille. Tutkimusaineiston analyysi suoritettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia mukaillen. Teoriaohjaavuus nousi tarpeesta yhdistellä tutkimustuloksia sosiaalipsykologian tunnettuja ennakkoluuloja määritteleviin, ja niitä vähentäviin teorioihin. Ryhmien välisten positiivisten kontaktien on havaittu olevan merkittävä tekijä ennakkoluulojen vähentämisessä, joten näitä havaintoja haluttiin pitää myös tämän tutkimuksen tulosten teemoittamisen ja analysoinnin taustalla sekä tutkimustulosten tarkastelun rinnalla. Tuloksissa selvisi, että hätämajoituksissa esiintyy eri ryhmien välisiä, ja erityisesti vähemmistöryhmien välisiä ennakkoluuloja. Näkyvimmiksi ennakkoluulojen ilmenemismuodoiksi tutkimustuloksissa osoittautuivat kulttuurien yhteentörmäykset ja ulkopuolelta tulevat negatiiviset asenteet hätämajoituskohteita ja niiden majoittujia kohtaan. Ennakkoluulot toivat siis erilaisia haasteita hätämajoitustoimintaan ja ne tulivat tutkimustuloksissa useimmiten esiin resurssien ollessa vähäisiä, eli kun ruokaa tai nukkumapaikkoja oli liian vähän. Työntekijöiden mielestä parhaat tavat ehkäistä ja vähentää ennakkoluuloja työssään ja sen ulkopuolella olivat majoittujien tasa-arvoinen kohtelu ja luottamuksen synnyttäminen, omasta työstä kertominen ulkopuolisille ja majoittujien puolustaminen keskusteluissa. Jotkut työntekijät olivat havainneet eri ryhmien välisten ja myös omien ennakkoluulojen vähentyneen sitä myötä, mitä kauemmin hätämajoitus oli ollut toiminnassa. Näin ollen voidaan tutkimustuloksista olettaa, että kontakti ja erityisesti välillisen kontakti ovat myös työntekijöiden mielestä tärkeä osa ennakkoluulojen vähentämisestä. Tutkimuksessa saavutetut tulokset avaavat näkökulmia hätämajoitustyön kehittämisen sekä ennakkoluuloja ja ryhmien välisiä suhteita ja kohtaamista tarkastelevan tutkimuksen kannalta. Tutkimustulosten abstraktista ja teologista tasoa nostetaan tutkimuksen lopun Pohdinta-luvussa ”kohtaamisen” käsitteellä, sillä se nousi esiin työntekijöiden tavasta tehdä työtään majoittujien parissa. Kohtaamisen käsite nivoo yhteen tutkimustuloksissa tulleita ilmiöitä ja sen avulla ne yhdistetään myös yhteiskunnan tämänhetkiseen tilanteeseen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat suomalaisten kuntosaliharrastajien kulutusaikomukseen. Tarkoituksena oli myös saada selville, minkälaiset kuntosaliharrastajat käyttävät palautusjuomia, millaisia asenteita ja uskomuksia heillä voidaan tunnistaa ja onko ympäristöllä ja ulkoisilla tekijöillä vaikutusta. Tähän aiheeseen päädyttiin sen ajankohtaisuuden vuoksi: viime aikoina kuntosaliharrastus on ollut trendikästä ja palautusjuomat ovat suosittuja. Aikaisemmin monet tutkimukset ovat myös keskittyneet yleisesti urheilulisäravinteisiin, jolloin pelkästään palautusjuomien kulutukseen liittyvää tutkimustietoa ei ole ollut helposti löydettävissä. Tutkimuksen kulkua ohjasi teoreettinen viitekehys, joka pohjautui suunnitellun käyttäytymisen teoriaan ja johon oli lisätty tekijöitä ruoan valinnan teoriasta. Sosiodemografiset tekijät otettiin huomioon taustalla vaikuttavina tekijöinä. Tutkimusote oli kvantitatiivinen, ja empiirinen osa suoritettiin survey-kyselyn avulla. Kyseessä oli otantatutkimus, kun perusjoukkona olivat suomalaiset kuntosaliharrastajat. Vastauksia saatiin yhteensä 146. Tulosten perusteella palautusjuomien käyttö oli yleistä ja suurin osa kuntosaliharrastajista käytti ainakin joskus palautusjuomia. Tulosten perusteella todennäköinen palautusjuomien kuluttaja oli mies, joka kävi useita kertoja viikossa kuntosalilla ja joka keskittyi voimaharjoitteluun. Asenteet palautusjuomia ja palautumista kohtaan olivat hyvin positiivisia. Vastaajat eivät kokeneet ulkoisten tekijöiden, kuten ajan tai rahan, vaikuttavan heidän palautusjuomien käyttöönsä. Palautusjuomien kulutusaikomusta selitti voimakkaimmin vastaajan asenne. Tämän tutkimuksen perusteella, jos palautusjuomien valmistaja haluaa esimerkiksi lisätä palautusjuomien myyntiä, niin hänen tulisi keskittyä naispuolisten sekä harvoin kuntosalilla käyvien kuntosaliharrastajien asenteiden muuttamiseen. Palautusjuoman tärkeyden korostaminen joka kuntosaliharjoituksen jälkeen ja tästä tiedon levittäminen mahdollisimman monelle voisi toimia.

Tutkielmassa tarkastellaan yhtä ranskankielistä Youtube-videon keskustelua aiheesta grossofobia, joka tarkoittaa lihavien ihmisten syrjintää. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lihavat ihmiset representoidaan ja millaisia asenteita internetin, tässä Youtuben, käyttäjillä on lihavia ihmisiä kohtaan sekä minkälaista argumentaatiota he käyttävät kommenteissaan aiheesta. Tarkoituksena on myös havainnollistaa keskustelun kommenttien avulla, millä tavoin lihavien ihmisten syrjintä näkyy jokapäiväisessä elämässä ja millaiset asenteet dominoivat valtavirtaa. Tutkielman teoreettisena lähtötaustana on kriittinen diskurssinanalyysi, joka huomioi ideologian ja vallan käsitteet diskurssissa sekä retorinen diskurssinanalyysi ja representaation ja stereotypian teoriat. Tutkimuksen aiheen vuoksi grossofobian ja lihavuustutkimuksen (Fat Studies) käsitteitä avataan lyhyesti tutkimuksen alussa, jotta lukijoilla olisi parempi käsitys tutkimusalueen merkityksestä, kontekstista ja laajuudesta. Tutkimusaineistona on Youtube-keskustelu, joka käsittää 886 kommenttia melkein 400 eri käyttäjältä, minkä takia aineisto on jätetty yhteen keskusteluun. Tutkimuksessa analysoidaan sanastoa, joka kuvaa lihavia ihmisiä tai lihavuutta, sekä argumentaatiota, niin teeman kuin sen retoristen työkalujen puitteissa. Sanaston analyysin avulla nähdään muun muassa, millainen ideologia piilee tietyn lihavaa ihmistä tai lihavuutta ilmaisevan sanan tai ilmaisun takana. Argumentaation teeman ideana on hahmottaa, mitkä puheenaiheet liittyvät vahvasti keskusteluun lihavista ihmisistä puhuttaessa. Argumentaation retoristen työkalujen analyysi näyttää, millä tavoin Youtuben käyttäjät yrittävät vakuuttaa kanssakäyttäjät omista mielipiteistään. Näiden analyysien kautta nähdään myös, miten stereotypiat ja ennakkoluulot vaikuttavat asenteisiin, odotuksiin ja tiettyyn käytökseen, kuten aggressiiviseen ilmaisuun. Analyysissä tutkitaan hieman myös erilaisia kielellisiä menetelmiä, jotka ylläpitävät tai hajottavat diskursiivista valtaa ja jotka tuottavat polaarista me–he -jaottelua. Tutkielma on mittakaavaltaan pieni ja rajoitettu, jolloin tuloksia ei voida pitää kattavina tai täysin luotettavina. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että tulokset korreloivat muiden lihavuustutkimusten tulosten kanssa. Tämä tutkielma antaa osviittaa tavallisen kansan näkemyksistä ja asenteista lihavia ihmisiä kohtaan ja millä tavoin heihin kohdistuva syrjintä esiintyy kielellisesti sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lihavuuskeskustelussa vallitsee lääketieteestä tuleva diskurssi, joka määrää, millä tavoin lihavuutta ja lihavia ihmisiä katsotaan ja määritellään. Tämä diskurssi leimaa lihavuuden sairaudeksi ja lihavat ihmiset sairaiksi ja samalla määrittää lihavien ihmisten fyysisen ja psykologisen todellisuuden. Lihavien ihmisten fyysinen puoli rajoitetaan lääketieteelliseen tietoon (ylipainoinen, sairas, normaalista poikkeava) ja psykologinen puoli nähdään vähäpätöisempänä, sillä heidän moraali on oletettavasti heikompi eikä heillä ole itsekuria, tahtoa tai luonnetta. Tästä diskurssista ovat muun muassa syntyneet negatiiviset stereotypiat ja ennakkoluulot, jotka nyt hallitsevat yleistä mielipidettä. Tulokset antavat pientä suuntausta siihen, että diskurssia kyseenalaistetaan, sillä aineistossa on myös käyttäjiä, jotka puolustavat lihavien ihmisten oikeuksia ja haastavat nykyisiä stereotypioita ja ennakkoluuloja heistä. Jatkotutkimusta ajatellen olisi mielenkiintoista tutkia laajemmassa mittakaavassa väestön asenteita lihavia ihmisiä kohtaan, samalla tavoin kuin rasistisia asenteita on tutkittu. Empiiristen, kattavien tutkimusten lisääntyminen aiheesta Ranskassa auttaisivat hahmottamaan ongelman laajuuden sekä kyseenalaistamaan ja muuttamaan vallitseva pejoratiivinen diskurssi lihavista ihmisistä.

Tämä tutkimus käsittelee tulkkien kielellisiä asenteita. Tutkimus toteutettiin vuonna 2019 puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina, joissa tulkit kuvailivat suhdettaan espanjan kieleen, murrevaihteluun ja ongelmatilanteisiin. Yksi tulkkauksen sujuvuuteen vaikuttava tekijä on murteellinen vaihtelu, joka voi ilmetä kielen eri tasoilla. Se voi olla lievää ja ilmetä esimerkiksi yksittäisen sanan vivahde-eroina. Toisinaan vaihtelu voi ilmetä useilla tasoilla ja vaikuttaa puheen ymmärrettävyyteen. Mitä useampi epävarmuustekijä viestintään sisältyy, sitä todennäköisemmin välitysvaiheessa syntyy virheitä. Tulkin tietoisuus kielen variaatiosta auttaa häntä puheen tulkinnassa. Kielellisen ja kulttuurisen variaation tunnistaminen kuuluu tulkin kompetensseihin. Tutkimukseni lähtökohtana on oletus että myös espanjan tulkit edustavat jotain tiettyä murretta ja ovat sitä kautta sosiaalistuneet tietyn puhujayhteisön asenteisiin ja arvostuksiin. Tulkkien kielellisiä asenteita on tutkittu runsaasti, mutta ei suhteessa maantieteellisiin varieteeteihin. Aiempi asennetutkimus on osoittanut tiettyyn varieteettiin yhdistyvien arvotusten olevan yhteydessä varieteetin puhujiin liitettävään statukseen ja heitä kohtaan koettuun solidaarisuuteen. Arvotuksia on mitattu mm. oikeakielisyyden ja miellyttävyyden näkökulmasta ja niiden välillä on todettu selkeä vastaavuus. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että eri espanjan varieteettien puhujat pitävät miellyttävimpänä omaa varieteettiaan ja toiseksi miellyttävimpänä Espanjan espanjaa. Oikeakielisyyden näkökulmasta peninsulaarinen varieteetti arvotetaan ylimmäksi lähes poikkeuksetta, mikä tukee käsityksiä tiettyjen varieteettien prestiisistä. Tämä tutkimus osoittaa, että myös tulkit arvostavat eniten Espanjan espanjaa. Tutkimuksen tulkit eivät koe murteita ratkaisevaksi ongelmaksi tulkkauksen kannalta. Tätä selitetään ammattietiikalla, tulkin kompetensseilla sekä asiakkaiden koulutustaustasta riippuen heidän kyvyllään tuottaa yleiskieltä. Tulkit kokevat kuitenkin jonkin varieteetin muita tutummaksi. Suhtautumista variaatioon myös perustellaan ammattietiikan säännöllä neutraaliudesta, joskin tutkimuksen aikana tuli esiin peninsulaarisen varieteetin erityisasema. Tutkimus osoittaa, että tutuimmaksi koettu varieteetti koetaan miellyttävimmäksi ja Espanjan espanjan kohdalla myös oikeakielisimmäksi. Tulkit eivät kertomansa mukaan anna käsitystensä vaikuttaa tulkkaukseen, mutta ovat tietoisia erityisesti hankaliksi koettujen varieteettien mahdollisesta vaikutuksesta tulkkauksen sujuvuuteen.