Browsing by Subject "haastattelututkimus"

Tutkielmassa tarkastellaan miesten syömishäiriötä sairastuneiden omaelämänkerrallisen puheen kautta. Puheesta etsitään merkityksiä, joita sairastuneet antavat syömishäiriölle ja siihen liittyville teoille. Lisäksi kerrotaan, millaisiin elämäntapahtumiin syömishäiriön puhkeamiseen koetaan liittyneen ja miten syömishäiriö on vaikuttanut sairastuneiden myöhempään elämään. Syömishäiriötä käsittelevää puhetta käsitellään kriittisen miestutkimuksen ja queer-tutkimuksen näkökulmista. Tarkoitus on selvittää, millaisiin miehenä olemiseen liittyviin paineisiin syömishäiriöoireilu vastaa ja millaista sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin rakentamista syömishäiriössä tapahtuu. Tutkielman ontologinen tausta on Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden teoriassa, jonka avulla syömishäiriö käsitteellistetään sukupuolta ja henkilön identiteettiä rakentavaksi toiminnaksi, joka ei kuitenkaan ole itse valittua tai sairastuneen hallitsemaa. R. W. Connellin ja James W. Messerschmidtin teoriaa hegemonisesta maskuliinisuudesta on sovellettu miesten keskinäisten sosiaalisten suhteiden ja niissä toteutuvien hierarkioiden käsitteellistämiseen. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista. Niiden analyysimetodina sovelletaan diskurssianalyysiä, jonka avulla puheesta on etsitty syömishäiriöoireiluun liittyviä arvostuksia ja sairautta kuvaavia kiteytyneitä merkityksellistämisen tapoja. Aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta syömishäiriöön jossain elämänsä vaiheessa sairastunutta miestä. Tutkimus osoittaa miesten syömishäiriöoireilun liittyvän heidän käsityksiinsä muiden ihmisten arvostamista ominaisuuksista. Sairaus puhkesi tilanteissa, joissa haastateltavat tulivat torjutuksi tai alkoivat pelätä yksinäisyyttä. Osa sairastuneista sai uudenlaisesta syömiskäyttäytymisestä mielihyvää, joka auttoi heitä kestämään sosiaalisissa suhteissa epäonnistumiseen tai sen pelkoon liittyvää ahdistusta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet kuvailivat jaksoja, joiden aikana syömishäiriöoireilulla pyrittiin kehittämään ominaisuuksia, joiden myötä heidät kohdattaisiin aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Haastatteluhetkellä syömishäiriöoireilun sävyttämä elämänvaihe nähtiin hukkaan heitettynä aikana, joka olisi pitänyt käyttää toisin. Akuutin sairausjakson aikaiseen toimintaan liittyneet päämäärät eivät toteutuneet siinä muodossa kuin sairastuneet olisivat halunneet.

Obesity is a growing health challenge in Finland. Despite the fact, that obesity is recognized as a chronic disease, it remains underdiagnosed and undertreated. In the past few years, two new anti-obesity drugs have entered the market to support the lifestyle changes Anti-obesity medication would be a natural option to support lifestyle changes, but physicians have not widely adopted the medication in their treatment patterns. The aim of this study was to understand, what are the abilities of primary care physician (PCP) to treat obesity, considering their knowledge, resources and, local care pathways. In addition, the study sought to determine the most important factors, that are involved in the initiation of anti-obesity medication. The study was conducted as a semi-structured thematic interview. A total of nine PCPs from all over Finland were interviewed for the study. Of these, three worked on the private sector and six on the public sector. The interviews were conducted during October-November 2020. The framework of the interviews was built based on the previous studies and information within a pharmaceutical company specializing in the treatment of obesity. The content was analysed with inductive content analysis. PCPs interested in the treatment of obesity raised the topic of weight quite easily in various situations and some of them mentioned that they even find it easy to bring up the subject. However, the subject is mainly brought up when the patient already has some weight-related comorbidities. Preventively, weight is less often talked about, especially because of a lack of human and time resources. Currently the most comprehensive care pathways and interdisciplinary teams are in occupational healthcare. In occupational healthcare, resources are perceived as adequate and the interdisciplinary teams works well. In most healthcare centers, a separate care pathway for the treatment of obesity had not been built. In general, knowledge of the obesity treatment was considered adequate, but education on the biological basis of obesity is needed. Most of the PCPs knew about the new anti-obesity drugs and had positive attitude towards them, but they did not prescribe the drugs themselves. The most significant barrier to prescribe the anti-obesity drugs, was the price of the products and the lack of reimbursement. In addition, experience with anti-obesity drugs is limited and the need for education is high. Currently, occupational health physicians have better abilities to treat obesity in terms of care pathways, interdisciplinary teams and, resources than PCPs in public healthcare. The conditions are also better for the implementation of pharmacotherapy as resources and care pathways enables proper lifestyle guidance alongside pharmacotherapy. Prior to reimbursement, pharmacotherapy may not be a realistic option in the public sector, and the conditions for proper lifestyle guidance alongside pharmacotherapy are not sufficient in all locations.

Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää Bayer Oy:n Turun tuotantolaitoksella käytettävän CAPA-prosessin kehittämiskohteita. Tutkimuksessa pyrittiin erityisesti selvittämään, kuinka korjaavien ja ehkäisevien toimenpiteiden eli CAPA-toimenpiteiden toteuttamista voidaan tehostaa ja mitkä tekijät vaikeuttavat aikataulussa pysymistä. Lisäksi tavoitteena oli etsiä syitä myös sille, miksi juurisyyanalyysi ja todellisten juurisyiden löytäminen koetaan haastavaksi. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, johon valittiin tavoitteellisella otannalla 10 tuotantolaitoksella työskentelevää asiantuntijaa. Haastattelut toteutettiin videohaastatteluina etäyhteyden kautta. Aineiston laadullinen analyysi tehtiin deduktiivisesti ATLAS.ti -ohjelmaa apuna käyttäen. Tutkimuksen tulosten perusteella CAPA-prosessin kehittämiskohteet voidaan jakaa neljään pääkategoriaan: suunnittelu ja resurssit, järjestelmä, koulutus sekä yhteistyö ja merkitys. Keskeiseksi kehittämiskohteeksi nostettiin selvitys- ja toteuttamisvaiheiden suunnittelu, niiden toteutumisen seuranta sekä riittävien resurssien (aika, henkilöstö) varmistaminen. Lisäksi sähköistä Dev@com-dokumentointijärjestelmää tulisi kehittää niin, että se tukee CAPA-prosessin eri vaiheita ja on helppokäyttöinen sekä yhteinen kaikille CAPA-tapauksille. Juurisyyanalyysissä hyödynnettävien menetelmien ja työkalujen käyttöön toivottaisiin lisäkoulutusta, jonka lisäksi CAPA-prosessin tavoitteita tulisi selventää. Myös yhteistyön lisääminen yli osastorajojen ja vastuun jakaminen useammalle henkilölle koettiin tärkeiksi keinoiksi kehittää CAPA-prosessia ja lisätä sen merkitystä eri työtasoilla ja koko tuotantolaitoksella. Tutkimuksen tulokset ovat linjassa kirjallisuudessa esitettyjen havaintojen ja mielipiteiden kanssa ja siten mahdollisesti yleistettävissä muihin lääkeyrityksiin tai lääkinnällisiä laitteita valmistaviin yrityksiin. Yleistettävyyttä voitaisiin parantaa vielä laajentamalla tutkimusta muihin lääkeyrityksiin. Tämä tutkimus on yksi ensimmäisistä julkaistuista laadullisista tutkimuksista, jossa saatiin hyödyllistä tietoa siitä, mikä auttaa lääkeyrityksiä tehostamaan CAPA-prosessia ja tukemaan toiminnan jatkuvaa parantamista.

Metsänhoitoyhdistykset ovat eläneet murrosvaiheessa. Tilanne muuttui edelleen, kun uusi metsänhoitoyhdistyslaki tuli kokonaisuudessaan voimaan vuoden 2015 alussa. Muuttuneen lain myötä veroluonteisesta metsänhoitomaksusta luovuttiin, mikä aiheutti myös sen, että metsänomistajat eivät enää automaattisesti ole metsänhoitoyhdistyksen jäseniä. Tämä asettaa uudenlaisia vaatimuksia metsänhoitoyhdistyksille. Myös metsänomistajakunnan muutos tuo omat haasteensa metsänhoitoyhdistysten markkinoinnille ja viestinnälle. Tavoitteena oli tutkia, miten metsänhoitoyhdistysten viestinnän keinot vaikuttavat erilaisiin kohderyhmiin metsänomistajien keskuudessa, ja onko nykyinen asiakassegmentointi riittävää. Tavoitteena oli myös selvittää, mitkä ovat ne eri keinot, jotka vaikuttavat erilaisiin kohderyhmiin ja saatujen tietojen avulla miettiä, miten metsänhoitoyhdistysten viestintää tulisi kehittää. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena ja työn ensisijainen aineisto oli kerätty haastattelumateriaali. Tutkimusta varten haastateltiin sekä metsänomistajia että metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilöitä neljästä metsänhoitoyhdistyksestä. Tutkimuksen neljästä metsänhoitoyhdistyksestä haastateltiin jokaisesta 4–5 metsänomistajaa. Haastateltavat metsänomistajat valittiin sen perusteella, että he edustivat mahdollisimman erilaisia metsänomistajia. Joukossa oli nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia, etämetsänmetsänomistajia ja lähellä tilaa asuvia sekä metsänomistajia eri puolilta Suomea. Toimihenkilöistä haasteltiin toiminnanjohtaja ja viestinnästä vastaava työntekijä, jos yhdistyksessä oli sellainen nimetty. Metsänomistajahaastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina ja toimihenkilöt haastateltiin yksittäin. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina ja menetelmänä oli laadullinen tutkimusmenetelmä focus group -ryhmähaastattelu. Tutkimukseni mukaan paras keino metsänomistajien tavoittamiseen on henkilökohtainen ja kontakti. Metsänomistajan henkilökohtaisella metsäneuvojalla on myös suuri vaikutus siihen, kuinka tyytyväinen metsänomistaja on metsänhoitoyhdistyksen palveluihin. Tärkeää on, että metsänomistajan yhteydenottoon vastataan kohtuullisessa ajassa, parin päivän kuluessa. Viestintäkanavista erityisesti henkilökohtaiset neuvontapalvelut ja yhdistysten lehdet saivat kiitosta. Yhdistysten lehdet metsänomistajat kokevat tärkeäksi viestintäkanavaksi ikäryhmästä, sukupuolesta, asuinpaikasta ja metsätilan sijainnista riippumatta. Pääsääntöisesti metsänomistajat ovat tyytyväisiä metsänhoitoyhdistysten viestintään ja markkinointiin. Uudet metsänomistajat ja etämetsänomistajat tekevät poikkeuksen tähän; heidät tulisi huomioida yhdistysten viestinnässä aikaisempaa paremmin. Myös yhtymien osakkaat tulisi huomioida nykyistä paremmin. Tällä hetkellä vain yhdistyksen yhteyshenkilöön ollaan yhteydessä yhdistyksessä, ja yhtymän muut jäsenet saattavat kokea jäävänsä tiedosta paitsi. Tutkimukseni mukaan nykyiset, olemassa olevat kanavat riittävät metsänomistajien tavoittamiseen. Oleellista on, että metsänomistajalle menee tietoa säännöllisesti, viestintään käytetään useaa kanavaa ja metsänomistajan yhteydenottoihin reagoidaan kohtuullisessa ajassa. On kuitenkin syytä muistaa, että se, mikä nyt toimii hyvin, ei välttämättä viestinnässä ja markkinoinnissa toimi enää ollenkaan niin hyvin esimerkiksi viiden vuoden päästä. Siihen vaikuttavat paitsi muutokset media-alalla myös metsänomistajakunnan rakennemuutos.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää 3-6-vuotiaiden suomalaislasten seksuaalisuuteen liittyvää tietotasoa kuva-avusteisen haastattelun keinoin. Pienten lasten seksuaalisuuteen liittyvää tietotasoa on tutkittu vähän, ja vain harvoin on haastateltu lapsia itseään. Tutkimukset aiheesta painottuvat parinkymmenen vuoden päähän, ja Suomessa tutkimusta aiheesta ei ole tehty juurikaan. Tässä tutkimuksessa selvitetään leikki-ikäisten seksuaalitietotasoa liittyen sukuelinten nimeämiseen, lisääntymiseen, raskauteen ja syntymään, aikuisten väliseen seksuaaliseen käytökseen ja turvataitoihin. Lisäksi tutkitaan, ovatko lasten ikä ja sukupuoli yhteydessä tietotasoon. Tieto aiheesta on hyödyksi muun muassa ikätasoisen seksuaalikasvatuksen menetelmien ja materiaalien suunnittelussa. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 132 lasta, joista 70 oli poikia ja 62 tyttöjä. Lasten iän keskiarvo oli 4,7 vuotta. Tutkittavat lapset rekrytoitiin kahden eri paikkakunnan kunnallisista varhaiskasvatusyksiköistä. Lapsille tuttu varhaiskasvatuksen opettaja haastatteli lapsia annetun haastattelurungon mukaan. Haastattelumenetelmänä käytettiin tutkimusta varten tehtyä strukturoitua kuva-avusteista haastattelua, jossa lapsille näytettiin kymmenen piirroskuvaa lapsista ja aikuisista erilaisissa arkisissa tilanteissa. Kuvissa esiintyi mm. raskaana oleva nainen ja alasti leikkiviä lapsia, ja lapsilta kysyttiin kuviin liittyviä, pääasiassa avoimia kysymyksiä. Lasten vastaukset pisteytettiin asteikolla 0-2 ja analysoitiin tilastollisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Lasten seksuaalisuuteen liittyvä tietotaso oli melko heikko kaikilla mitatuilla osa-aluilla. Tietotaso oli vahvin liittyen genitaalien nimeämiseen ja turvataitoihin, ja heikoin liittyen lisääntymiseen ja aikuisten väliseen seksuaaliseen käytökseen. Ikä oli yhteydessä tietotasoon kaikilla muilla osa-alueilla, paitsi kahdessa viimeksi mainitussa. Tutkimus osoitti myös, että lapset eivät aina vastanneet kysymyksiin tietotasonsa mukaisesti ja osa lapsista arasteli aiheesta puhumista. Varhain alkavalla ja kokonaisvaltaisella seksuaalikasvatuksella voidaan tukea lapsen minäkuvaa, terveyttä ja turvallisuutta. Kaikkien lasten oikeutta ikätasoiseen tietoon seksuaalisuudesta ja mahdollisuutta puhua aiheesta avoimesti turvallisten aikuisten kanssa tulee edistää.

Väestödemografioiden muutos, globalisaatio, tiedostavuuden kasvu ja maahanmuutto ovat vain joitakin tekijöitä jotka vaikuttavat tällä hetkellä merkittävästi siihen, että työvoima ja organisaatioiden henkilöstöt ovat yhä monimuotoisempia. Tällä monimuotoisuudella viitataan yleisesti ihmisten välisiin eroihin kuten ikä, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen tai vaikka arvomaailma tai aikaisempi työkokemus. Merkittävä puute tutkimusalalla on kuitenkin monimuotoisuuden käsitteen ja sen sisältämien ominaisuuksien tarkka määritelmä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Helsingin kaupungin virkamiesjohdon käsityksiä monimuotoisuuden käsitteen sisällöstä ja siitä, millaisia haasteita organisaatio on kohdannut monimuotoisuuden johtamiseen liittyen. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena haastattelututkimuksena, ja aineisto on laadittu haastattelemalla kahdeksaa Helsingin kaupungin organisaatiolla korkeassa asemassa työskentelevää johtohenkilöä. Haastattelut toteutettiin anonyymeinä puolistrukturoituina haastatteluina syksyn 2019 aikana. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu monimuotoisuuden johtamisen ja intersektionaalisuuden kautta. Intersektionaalinen teoria tarkastelee yksilöiden risteäviä ja päällekkäisiä ominaisuuksia tai tekijöitä (sukupuoli, etninen tausta, jne.), ja vaikka aihe on oleellinen monimuotoisuuden kannalta, on intersektionaalista näkökulmaa käytetty valitettavan vähän aikaisemmassa monimuotoisuuden tutkimuksessa. Tutkimuksessa havaittiin, että Helsingin kaupungin johtohenkilöiden käsitykset monimuotoisuuden käsitteestä vaihtelevat merkittävästi. Suurin osa haastateltavista näki monimuotoisuuden käsitteen viittaavan erilaisiin demografisiin ominaisuuksiin kuten sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen, kun taas osa haastateltavista näki monimuotoisuuden viittaavan myös esimerkiksi henkilöiden arvomaailmaan tai koulutukseen. Merkittävimmiksi haasteiksi organisaatiossa monimuotoisuuden johtamisen osalta tutkimuksessa nousi organisaation suuri koko, toimintamallien käytännön toteutus, tiedostamattomuus, sekä koulutuksen ja ohjauksen puute. Lisäksi monimuotoista henkilöstöä koskevan keskustelun todettiin keskittyvän pitkälti suorittavan tason tehtäviin, vaikka tunnistettavissa on selkeä tarve monimuotoisuudelle läpi kaikkien organisaation tasojen.

Aims and objectives Stuttering is a complex disorder and can have a wide impact on the life of an individual. Qualitative studies have shown that school memories of the persons who stutter have been mainly negative. However, there has not been carried out studies on the thoughts and experiences of the children who stutter. The aim of this study was to increase the knowledge about the experiences and thoughts of the children having stuttering disorder. This knowledge would allow better possibilities for early involvement in problem situations thus preventing the cumulative negative effects of stuttering. Methods The method in this qualitative study was a semi-structured interview. Nine Finnish speaking boys, who have stuttering in their speech, were interviewed. The boys were in the elementary school on grades between two and six. All the boys were interviewed individually during the family courses on stuttering in June-September 2018. The interviews were recorded and transcribed. The data was divided into thematic groups and the results were examined in the light of earlier studies and other literature. Results and conclusions The findings of the study indicate that attitudes and thoughts of the children towards their stuttering and school were quite neutral. When talking about school and friends in general during the interviews, children did not point out the stuttering, and they talked mainly about ordinary things of everyday school life. However, there were some differences between the thoughts and experiences. The effect of stuttering on the participation was dependent on the situation. Many of the children found the answering or speaking in front of the classroom suspenseful and therefore sometimes avoided raising their hand during classes. As a rule the children felt that the teachers have a good stance on stuttering. The interviews resulted in an impression that these children wanted to be treated just like other kids in the class. The answers from the children that stuttering does not have any effect on their peer relationships were in contradiction with their narrations. This study gives indications that a good self-esteem and child’s own positive attitude towards stuttering play a significant role in coping with everyday life. Furthermore, the participation of the stuttering child in school could be supported by small inconspicuous acts and agreements between the teacher and the child.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sukupuolen merkitystä konferenssitulkkauksessa. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoon tilanteita, joissa tulkkia ei ole valittu tai haluttu toimeksiantoon sukupuolen takia. Tutkimus on kohdistunut Italiaan ja Suomeen. Tutkimuksessa avataan käsitettä feminisaatio ja kerrotaan tulkkausalan sukupuolittuneisuudesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, ja tutkimusta varten on haastateltu kolmea italialaista ja yhtä suomalaista tulkkia. Haastatteluja varten on laadittu 17 haastattelukysymystä, jotka on jaettu kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisen kahden kategorian 13 kysymystä koskevat tulkkien omia kokemuksia siitä, miten sukupuoli on vaikuttanut heidän työhönsä. Nämä kysymykset on suunnattu kaikille haastateltaville. Viimeisen kategorian kysymykset on suunnattu ainoastaan italia–suomi–italia-kieliparin tulkeille, ja ne keskittyvät Suomen ja Italian eroihin. Sukupuolen vaikutusta tulkkausalalla on tutkittu hyvin suppeasti. Tulkkaus on naisvaltainen ala, joka alun perin on kuitenkin ollut miesvaltainen. Useat tulkit toimivat freelancereina, mikä ei anna monia etenemismahdollisuuksia alalla. Miesten uraorientoituneisuus ja tahto päästä korkeaan asemaan työpaikalla ovat mahdollisia syitä tulkkausalan naisvaltaistumiselle. Tulkin työ on epäsäännöllistä, mikä voi pelottaa miehiä ja siksi ohjata heitä muille aloille. Perinteisesti nainen ottaa suuremman vastuun perhe-elämästä ja lapsista, ja osa-aikaisena freelancertulkkina on helpompi yhdistää perhe-elämä ja ammatti. Tutkimuksen analyysiosiossa puretaan haastatteluiden tuloksia. Luku on jaettu kolmeen alalukuun siten, että ensimmäisessä alaluvussa tarkastellaan tulkkien kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten sukupuoli vaikuttaa tulkin valintaan, kohteluun, palkkaukseen ja arvostukseen. Tulkit kertovat myös, kokevatko he, että jommallakummalla sukupuolella etulyöntiasema ammatissa sekä miten kulttuuri vaikuttaa tulkin sukupuolirooliin. Toisessa alaluvussa esitellään tuloksia siitä, miten tasa-arvo toteutuu alalla ja vaikuttaako sukupuoli palkkauksessa. Kolmas alaluku kertoo Italian ja Suomen eroista. Tutkimuksen tuloksena on, että tulkin sukupuolella ei ole merkitystä konferenssitulkkauksessa, sillä yleensä konferenssitulkki tulkkaa kopissa. Sukupuoli ei myöskään vaikuta palkkaukseen, tulkin valintaan tai arvostukseen. Palkkaukseen vaikuttaa tulkin ikä ja työkokemus. Haastattelujen perusteella naisilla on etulyöntiasema ammatissa. Tutkimus osoittaa, että kulttuuri ei vaikuta merkittävästi tulkin kohteluun, mutta se vaikuttaa stereotyyppiseen käsitykseen siitä, miten eri sukupuolet käyttäytyvät tai työskentelevät toimeksiannon aikana. Tutkimus osoittaa, että Italiassa tulkkausta pidetään kotiäitien harrastuksena ja että tulkki mielletään enemmin messuemännäksi ja sihteeriksi kuin tulkiksi. Tulkkausalalle kaivataan enemmän miehiä, jotta tasa-arvo voisi toteutua paremmin.

Tutkielmassa tarkastellaan empiirisenä tapaustutkimuksena vuosina 2020 ja 2022 toteutettujen haastattelujen avulla, vaikuttaako New Public Management (NPM) -ajattelu julkishallinnollisten yritys- tai työllisyyspalveluiden työntekijöiden asenteissa ja käytänteissä. Tutkimuskohteena ovat kuuden kaupungin työllisyys- tai yrityspalveluiden asiantuntijoiden suhtautuminen viime vuosina käytössä tai suunnitteilla olleisiin yrityspalveluseteleihin, sekä mahdollisuuteen käyttää työllisyyspalveluissa omaa palvelusetelimallia. NPM-ajattelun ja sen kritiikin esiintymistä asiantuntijoiden ajattelussa tutkitaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla käyttämällä haastattelu- ja dokumenttiaineistoa. Lisäksi tutkitaan, onko tutkimuskaupunkien valtuustojen puoluepoliittisella oikeisto-vasemmisto-jakolinjalla yhteyttä yritys- tai työllisyyspalveluiden asiantuntijoiden New Public Managementiin liittyviin asenteisiin. NPM-ajattelun keskeisiä piirteitä ovat yksityiseltä yrityspuolelta omaksutut vaikutteet julkisella sektorilla, kuten tulostavoitteellisuus, tilivelvollisuus, taloudellisuus, yksityistäminen, manageristiset keinot, arviointimenetelmien käyttö, kilpailullisuus ja organisaation hajauttaminen. Aiempi hallinnon ja organisaatioiden alan tutkimuskirjallisuus on osoittanut, että NPM-ajattelu ja siitä johdetut käytänteet ovat ohjanneet vahvasti Euroopan maiden viime vuosikymmenten julkishallinnollista kehitystä. Toisaalta NPM-ajattelu on saanut osakseen myös vahvaa kritiikkiä. Näistä syistä on perusteltua tarkastella, millä tavoin NPM-ajattelu näkyy Suomessa tällä hetkellä käynnissä olevissa työllisyys- ja yrityspalveluiden merkittävissä muutoksissa. Eräs näistä muutoksista ovat viime vuosina toteutetut yrityspalvelusetelimallit, jonka lisäksi TE-palvelut 2024 -uudistus sekä hyvinvointialueet voivat lisätä tarvetta työllisyyspalveluiden yksityisille ostopalveluille. Näistä syistä tutkimus keskittyy yritys- ja työllisyyspalveluiden palvelusetelimalleihin. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että yritys- ja työllisyyspalveluissa esiintyy runsaasti NPM-ajattelun puolesta puhuvia argumenttikokonaisuuksia, mutta myös paljon NPM-ajattelun vastaisia argumentteja. Yleisimmät NPM-ajattelua puoltavat argumentit liittyivät yksityisestä yritysmaailmasta saatuihin malleihin ja vaikutteisiin julkisella sektorilla, kustannustehokkaaseen hallintoon sekä politiikan tekemisen ja toimeenpanon erottamiseen. Negatiivista suhtautumista NPM-ajatteluun puolestaan edustivat useimmin argumentit, jotka korostivat, ettei kustannustehokkuus ole hallinnon keskeisin arvo sekä julkisen sektorin varauksellista suhtautumista yksityisen yritysmaailman malleihin ja vaikutteisiin painottavat argumentit. Puoluepoliittisen jakolinjan tarkastelun tulokset osoittavat pääpiirteissään, että kaupungeissa, joissa oikeistopuolueet hallitsevat, NPM-ajattelu on yleisempää kuin vasemmistopuolueiden hallitsemissa kaupungeissa. Yrityspalvelusetelimallien ollessa käytössä tutkimuskaupungeissa on ollut pääsääntöisesti oikeistopuoluevoittoisia kaupunginvaltuustoja. Kaupunginhallitusten puoluepoliittisten linjausten lisäksi työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat kuitenkin toteuttavat myös oman organisaationsa arvoja ja malleja. Kunnallisten työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat eivät siis ainoastaan peilaa kaupunginvaltuuston poliittisia linjauksia. Jatkotutkimukselle olennaista olisi selkiyttää työllisyys- ja yrityspalveluiden tavoitteiden erot sekä kehittää yhteismitalliset indikaattorit New Public Managementin piirteiden ja tavoitteiden luotettavalle mittaamiselle. Lisäksi julkisten työllisyys- ja yrityspalveluiden suoritusten ja kustannustehokkuuden arvioinnin kannalta olisi tärkeää tutkia, osaavatko julkisten palveluiden hankintavastaavat kilpailuttaa oikein ja tehokkaasti julkisia hankkeita.