Browsing by Subject "ilmastonmuutos"

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ilmastonmuutoksen käsittelyä suomalaisessa talousmediassa riskin käsitteen näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, millaisena riskinä ilmastonmuutos esitetään Suomen suurilevikkisimmän taloussanomalehden ja elinkeinoelämän äänenkannattajan, Kauppalehden, pääkirjoituksissa ja kolumneissa ja kuinka aihetta kehystetään kirjoituksissa. Tutkimuksen aineisto koostuu 61 pääkirjoituksesta ja kolumnista, jotka sijoittuvat ajalle 1.1.2018-31.12.2021. Aineistoa tarkasteltiin kehysanalyyttisesti ja teorialähtöisesti peilaten sitä aiemmassa tutkimuksessa löydettyihin riskin kehyksiin sekä teoriajohtoisesti peilaten sitä aiemmassa tutkimuksessa löydettyihin ilmastonmuutonmuutoksen kehyksiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa mediatutkimuksen ja erityisesti kehysteorian (framing), sosiologi Ulrich Beckin riskin ja riskiyhteiskunnan käsitteiden sekä ilmastonmuutosviestinnän tutkimusperinteeseen. Tutkimuksen lähtökohtana on sosiaalinen konstruktivismi; ilmastonmuutos nähdään sosiaalisena konstruktiona, jonka merkityksistä käydään julkisessa keskustelussa määrittelykamppailua. Tutkimus osoittaa Kauppalehden esittävän ilmastonmuutoksen ennen kaikkea mahdollisuutena ja toisaalta taloudellisena riskinä, johon tulee varautua ja jota voidaan pyrkiä hallitsemaan. Aineistossa ongelmaksi määritellään ennen kaikkea politiikan ja julkisen vallan epävarmuus ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa. Ratkaisuja osoitetaan markkinatalouden mekanismeista.

Purpose of this thesis is to estimate the carbon sequestration potential in eucalyptus plantations in Uruguay. This study also aims to show how beneficial these plantations are for carbon sinks. The aim of this research is calculate total carbon balance in eucalyptus plantations and compare the results to degraded lands. This study is first-of-its-kind study in Uruguay, but not unique globally. The objective was to use a modeling approach to formulate the results. The methodology of this study is based to the dynamic growth model (CO2fix V3.1). Model is developed to calculate and estimate forest carbon fluxes and stocks. In this study the model was utilized for estimating how much carbon is sequestered in eucalyptus plantations and soils. In this thesis the model was used to simulate eucalyptus forest plantations that stem from numerous studies and different data. Ad hoc Excel model was generated to form calculated results from the simulated data. A separate sensitivity analysis is also formulated to reveal a possible different outcome. The framework is based on a stand-level inventory data of forestry plantations provided by the Ministry of Uruguay (MGAP) and companies. Also multiple scientific reports and previous studies were used as guidelines for simulations and results. The forest stand, yield, soil and weather data used for this study are from three different departments. There are over 700 000 hectares of different species of eucalyptus plantations in Uruguay. The theoretical framework was tested computationally with eleven simulations. CO2fix was parameterized for fast-growing eucalyptus species used in different parts of Uruguay. The model gave outputs per hectare and then this result was scaled up to the national level. This study will also estimate how much grassland (Pampa) and former pasture land could sequester carbon. Situation prior to plantation is a baseline scenario and it is compared to the expected carbon sequestration of plantations. The model is also used to calculate the effect of changing rotation length on carbon stocks of forest ecosystem (forest vegetation and soil) and wood products. The results of this study show that currently the 707,674 hectares of eucalyptus plantations in Uruguay have the potential to sequester 65 million tonnes of carbon and reduce 238 million tonnes of CO2. The calculated carbon storage is 38 and simulated 25 million tonnes of C, products are deducted from the equation. During 22 years (1990–2012) the annual carbon sequestration benefit (afforestation-baseline) without products is 1 757 847 Mg C. The results suggest that it is reasonable to establish eucalyptus plantations on degraded, grassland (Pampa) and abandoned pasture land. The implications of the results are that eucalyptus plantations in Uruguay actually enhance carbon sequestration, are carbon sinks and store more carbon than grassland and abandoned pasture land. Plantations have a vast sequestration potential and are important in mitigating of CO2 emission and effects of the climate change. The findings endorse the significance of plantations to increase carbon sinks and this role will broaden in the future. The most relevant findings of this study are that afforestation increases the soil carbon in 10-year rotation plantations by 34% (101.1>75.6) and in 12-year rotation 38% (104.4>75.6 Mg Cha-1) in a 60-year simulation. The net (afforestation-baseline) average carbon stock benefit in the soil is 25.5 Mg C ha?1 in a 60-year simulation. The (CO2Fix) model indicate that the total average carbon sequestration for eucalyptus plantations is 92.3 Mg Cha?1. The average total carbon storage ranges from 25.8–138.5 Mg Cha?1 during a 60-year simulation. The simulations show that the net annual carbon storage in the living biomass is 29.1, 25.5 (soil) and 37.6 Mg C (products) on the average scenario. There is some fluctuation in the sequestration results in other 10 simulations. Previous studies have showed that the average carbon stock for eucalyptus plantations varies from 30–60 Mg C ha-1, when soil and products are deducted. The capacity of forest ecosystems to sequester carbon in the long run could be even more strengthened if a rotation length increases. Extending rotation from 10 to 12 years increased the average soil carbon stock from 25.5 to 28.8 Mg C (by 13%) in 60 year simulation. The results also indicate that mean annual precipitation (MAP) alters the carbon sinks of the forest ecosystem. There are some limitations in this study and they are clearly explained and analyzed. Hence, most of the results are estimations. Ministry and companies need to prolong planting of trees and even intensify annual programs in order to achieve carbon sequestration targets. Further research is needed to get an estimate of the total forest ecosystem carbon storages and fluxes.

Tieliikennesektorilla sekä rakennusten erillislämmityksellä on merkittävä rooli EU-alueen kasvihuonekaasupäästöistä. Edellä mainitut sektorit eivät ole yhdessä onnistuneet saavuttamaan EU:n laskevaa kokonaispäästö. Tämän vuoksi tieliikenteen polttoaineille sekä rakennusten erillislämmityksissä käytettäville polttoaineille järjestetään erillinen EU:n laajuinen päästöoikeuskauppajärjestelmä. Tutkielmassa tarkastellaan päästökauppajärjestelmän vaikutuksia talouden pitäjiin tutkimalla vaikutuksia polttoaineiden hintoihin. Myös järjestelmän yksityiskohtaisia asetuksien tarkoituksenmukaisuutta tarkastellaan lähemmin vertailemalla tutkimuksen analyysin tuloksia ja määrättyjä päästöoikeuden hinnoilla laskettuja vaikutuksia. Vaikutuksia tutkitaan useiden eri tavoin muodostettujen kysynnän hintajoustoskenaarioiden kautta. Analyysi ei ota huomioon rakennusten erillislämmitykseen käytettävien polttoaineiden sektoria huomioon, vaan sen odotetaan reagoivan päästökauppajärjestelmän toimeenpanemiseen yhtäläisesti tieliikennesektorin kanssa. Analyysin mukaan päästöoikeuskaupan implementointi tulee kasvattamaan polttoaineen hintaa keskimäärin 0,12 €/l. Olennaisimpana tekijänä lopputuloksessa on järjestelmään lisätty konfiguraatio, joka käytännössä rajoittaa päästöoikeuden hinnan 45 euroon. Tarkoituksenmukaisuus on kyseenalainen vertailtaessa lopputulosta skenaarioihin sekä 180 euron päästöoikeuden hintaan, sillä 45 euron dynaaminen hintakatto tekee vähennystavoitteen saavuttamisesta mahdollisesti haasteellista. Tutkimuksen analyysi tarjoaa selkeän estimaatin päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanon vaikutuksista polttoaineen hintaan. Analyysi mahdollisesta päästöjen jakautumista päästökauppajärjestelmän sisällä tuottaisi oletettavasti täsmällisempiä estimaatteja polttoaineen hinnan vaikutuksiin. Lisäksi sähköautojen yleistyessä kuluttajamarkkinoilla polttoaineen kysynnän hintajouston yksityiskohtaisempi tarkastelu saattaisi olla olennaista.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää härkäpapusäilörehun vaikutuksia lypsylehmien syöntiin, maidontuotantoon, dieetin sulavuuteen ja metaanin tuotantoon, kun nurmisäilörehua korvattiin osittain härkäpapusäilörehulla. Säilörehu ja viljat muodostavat lypsylehmien ruokinnan perustan, jota täydennetään valkuaisrehuilla, kuten rypsillä ja rapsilla. Tällä hetkellä nautojen ruokinnassa käytettävät täydennysvalkuaisrehut ovat valtaosin tuonnin varassa. Suomen valkuaisomavaraisuus oli täydennysvalkuaisen osalta vuonna 2018 noin 23 %. Palkokasvien viljelyllä voitaisiin korvata tuontivalkuaista ja nostaa Suomen valkuaisomavaraisuutta. Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa 26.10.2019 – 17.1.2020. Tutkimuksessa verrattiin ensimmäisen sadon timotei-nurminatasäilörehua seokseen, jossa 2/3 nurmisäilörehusta korvattiin härkäpapusäilörehulla lypsylehmien ruokinnassa. Tutkittavien säilörehujen lisäksi seosrehu sisälsi kauraa, ohraa, härkäpapua, hernettä, melassileikettä, propyleeniglykolia ja kivennäisiä. Seosrehun väkirehun osuus kuiva-aineesta oli 35 %. Lehmille oli vapaasti tarjolla seosrehua. Lypsyn yhteydessä lehmät saivat robotilta maitotuotokseen suhteutetun väkirehuannoksen (4,6–9 kg/pv). Koe toteutettiin jaksokokeena, jossa lehmille annettiin ensin neljän viikon ajan nurmisäilörehua (kontrollirehu). Sen jälkeen lehmille annettiin neljän viikon ajan härkäpapusäilörehun ja nurmisäilörehun seosta (67:33 % kuiva-aineesta). Viimeisellä neljän viikon ruokintajaksolla lehmät saivat taas seosrehussa kontrollinurmisäilörehua. D-arvoltaan korjattu nurmisäilörehu oli sulavampaa (654 g/kg ka) verrattuna härkäpapusäilörehuun (594 g/kg ka). Kokeessa oli mukana yhteensä 10 Ayrshire-lehmää, jotka olivat poikineet vähintään kaksi kertaa. Koelehmät söivät härkäpapusäilörehua 15,1 kg ka/pv, joka oli 2,8 kg ka/pv enemmän kuin nurmisäilörehua. Kokonaiskuiva-aineensyönti oli härkäpapusäilörehulla 3,55 kg ka/pv runsaampaa verrattuna nurmisäilörehuun perustuvan ruokinnan kokonaiskuiva-aineensyöntiin. Härkäpapusäilörehuruokinnalla energiakorjattu maitotuotos ja maidon valkuaistuotos olivat suuremmat nurmiruokintaan verrattuna. Härkäpapuruokinta nosti dieetin kuiva-aineen ja orgaanisen aineen sekä raakavalkuaisen sulavuutta, mutta sillä ei ollut vaikutusta valkuaisen/typen hyväksikäyttöön. Metaanipäästöihin (g/pv) härkäpapuruokinnalla ei ollut vaikutusta. Nurmisäilörehun korvaaminen härkäpapusäilörehulla vähensi metaanin tuotantoa syötyä kuiva-ainekiloa kohti. Tulosten perusteella härkäpapusäilörehu sopii hyvin lypsylehmien ruokintaan. Nurmisäilörehun osittainen korvaaminen härkäpapusäilörehulla lisää lehmien kuiva-aineen syöntiä nostaen lypsylehmien energiakorjatun maidon tuotosta ja maidon valkuaistuotosta.

Hiilineutraalin yhteiskuntamme tavoite on sitoa hiiltä yhtä paljon kuin tuotamme hiilidioksidia. Samaan aikaan maatalouden tulisi tuottaa ruokaa kasvavalle ihmisväestölle maapallon kantokyvyn rajoissa ja siinä on avainasemassa viljavuudeltaan heikentyneiden maiden parantaminen. Nurmet toimivat tärkeänä ekosysteemipalveluna sitoen hiiltä ja typpeä maaperään sekä parantaen maan kasvukuntoa. Biohiiltä tutkitaan potentiaalisena maanparannusaineena peltoviljelyssä sekä ilmastonmuutosta ehkäisevänä maaperän hiilensitojana. Se on kuivatislauksessa eli pyrolyysissä syntyvä orgaaninen, kiinteä lopputuote, joka peltomaahan levitettynä pysyy maassa satoja tai tuhansia vuosia. Ei kuitenkaan vielä tiedetä tarkkaan kuinka biohiili vaikuttaa peltomaassa, sillä pitkäaikaiskokeita biohiilen pitkän ajan jälkivaikutuksista ei ole toistaiseksi julkaistu. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää neljä ja viisi vuotta sitten levitetyn biohiilen sekä biohiilen ja lannoitekäsittelyiden yhdysvaikutusta maaperän kosteus-, hiili- ja ravinnepitoisuuksiin Etelä-Suomen olosuhteissa. Lisäksi tutkittiin niiden vaikutusta puna-apila-timoteinurmen kasvilajisuhteisiin ja sadontuottokykyyn. Biohiilikoepelto sijaitsi Helsingin yliopiston opetus- ja tutkimustilalla Helsingissä, Viikissä. Osaruutukoe oli perustettu keväällä 2010, jolloin kuusi-mäntyhakkeesta kuivatislattu biohiili oli levitetty maahan. Pääruudut olivat biohiilitaso 0 t/ha, 5 t/ha ja 10 t/ha. Osaruudut olivat lannoitustaso osuutena suositusten mukaisesta lannoitusmäärästä. Lannoitteena käytettiin puutarhan PK 3-5-20. Kasvukaudella 2014 kalium oli porrastettu tasolle 100 %, 75 % ja 50 %. Keväällä 2015 kaikki ravinteet annettiin kolmena eri tasona 100 %, 65 % ja 30 %. Neljä ja viisi vuotta sitten levitetty biohiili nosti maaperän hiilipitoisuutta ja laski johtolukua. Joinakin mittauskertoina biohiili pidätti kosteutta pintamaassa kuivana aikana ja tasasi maaperän kosteusolosuhteita. Biohiilellä ei ollut vaikutuksia nurmen satoon. Myöskään biohiilellä ja lannoitekäsittelyillä ei ollut yhdysvaikutusta satoon. Suurin lannoitekäsittely nosti nurmen satoa kasvukaudella 2015. Suositeltavaa on edelleen tutkia biohiilen pitkäaikaisvaikutuksia peltomaahan ja sadontuottoon, sillä vanhasta, monia vuosia sitten levitetystä biohiilestä ei ole julkaistuja tutkimuksia. Biohiiltä on oletettavasti turvallista käyttää pohjoisissa olosuhteissa hiilensidontaan torjumaan ilmastonmuutosta.

Vaikka maailmassa on aiempaa vähemmän valtioiden välisiä sotia, yleisesti väkivalta maailmassa on kasvanut. Kaksi 2000-luvun keskeisintä konfliktien taustalla olevaa kausaalivaikuttajaa ovat ilmastonmuutos ja alueellinen työttömyys, mitä väestönkasvu entisestään vauhdittaa. Muutos konfliktien luonteessa on myös yhteydessä globaalin kapitalistisen järjestelmän kehittymiseen. Huolimatta siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset yhteiskunnallisen epävakauden taustalla on alettu tunnistaa, on yhteys ilmastonmuutoksen ja turvallisuuden välillä yhä hatara ja vaikea hahmottaa yksiselitteisesti. On kuitenkin tunnistettu erilaisia tekijöitä, jotka yhdistettynä ilmastovaikutukseen kohottavat konfliktiriskiä. Näin ollen on perusteltua, että ilmastonmuutoksen ehkäisyn lisäksi pyrittäisiin vaikuttamaan myös niihin muihin syihin, jotka laukaisevat levottomuuksia ja epävakautta ilmastonmuutoksen vaikutuksien johdosta. Tämä koskee myös kansainvälistä liiketoimintaa ja muun muassa energiasektoria. Viime vuosikymmeninä ja vuosina onkin ilmestynyt uusi ajattelun aalto: kaikkein vastuullisimmat yritykset, jotka miettivät toimintatapojaan uudelleen tehdäkseen niistä kestävämpiä, ovat nousemassa omien alojensa kansainvälisiksi johtajiksi. On selvästi käynnissä muutos siinä, miten ihmiset hahmottavat yritysten roolin ja miten yritykset itse hahmottavat paikkansa maailmassa. Toisaalta yritysvastuun idea on pitkälle todettu kyvyttömäksi vastaamaan yksityisen sektorin yhteiskunnallisen luonteen haasteisiin. Pitäen molemmat asiat mielessä – että ymmärrys yksityisen sektorin ja liiketoiminnan roolista on murroksessa, ja että kaksi 2000-luvun keskeisintä konfliktien taustalla olevaa kausaalivaikuttajaa ovat ilmastonmuutos ja alueellinen työttömyys, joita väestönkasvu entisestään vauhdittaa – on ajankohtaista tarkastella tätä teemaa yksityisen sektorin näkökulmasta: miten yksittäinen yritys vaikuttaa tähän kaikkeen, tahallisesti tai tahattomasti? Onko yksityisen sektorin toimijan näkökulmasta ylipäätään selvää, mikä yksittäisen toimijan rooli tämän nykyisen maailmanjärjestyksen ylläpitämisessä tai vaihtoehtoisesti sen kehittämisessä tai muuttamisessa on? Tutkimus on tehty toimeksiantona St1:n Marokon carbon farming -tutkimuspilotin pohjalta. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia diskursseja yksittäinen toimija omasta toiminnastaan ja ympäröivästä maailmasta tuottaa, ja miten nämä diskurssit joko ylläpitävät tai haastavat makrotason rakenteita. Laajemmalla tasolla pyritään lisäämään ymmärrystä yksityisen sektorin roolista ja potentiaalista tukea myönteistä yhteiskunnallista kehitystä erityisesti haurailla ja konfliktialttiilla alueilla. Tutkimus on toteutettu kriittisen diskurssianalyysin menetelmällä. Aineistoksi valikoitui monipuolinen kattaus kohdeyrityksen julkisia ja sisäisiä hankekohtaisia materiaaleja ja näitä aineistoja täydennettiin organisaation keskeisten henkilöiden haastatteluilla. Teoreettisella tasolla painotus on Johan Galtungin rakenteellisen väkivallan teoriaan ja vallan distribuution ideaan perustuvassa tahattomuuden ja seurausten välisessä yhteydessä. Galtungin teoriaa on jatkokehitetty liiketoiminnan suuntaan konfliktisensitiivisyyden viitekehyksen avulla. Aineistosta käy ilmi, että yrityksen on mahdollista sisällyttää vastuullisuus onnistuneesti osaksi toimintansa ydinprosesseja. Samalla kuitenkin ilmenee, että yrityksen viestintä ja sen itsestään kertoma tarina ja toisaalta yrityksen konkreettiset vaikutukset ympäröivään maailmaan eivät automaattisesti ole linjassa. Näin ollen jatkossa yritysvastuuraportointia ja yritysten vastuullisuusviestintää tulisi tarkastella yhä kriittisemmin. Toisaalta yritysten mahdollisuuksiin vaikuttaa myönteisesti ympäröivään yhteiskuntaan erityisesti kehittyvillä alueilla tulisi suhtautua uteliaasti.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ilmastonmuutosta kulttuurisena ilmiönä. Teoriakehyksenä tutkimuksessa toimii kulttuurisen trauman teoria, joka painottaa trauman kollektiivista ja kulttuurista luonnetta sekä tuo esiin trauman kerronnallistamisen prosessin osana trauman kokemista. Ilmastonmuutos ymmärretään tutkimuksessa kulttuurisena traumana. Lokakuussa 2018 julkaistiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportti Global Warming of 1,5 °C, joka käänsi julkisen keskustelun vahvemmin kohti ilmastonmuutosta. Raportin julkaisu ja sen ympärillä käyty keskustelu nähdään pro gradu -tutkielmassa kulttuurisen trauman realisoijana. Tutkimus on laadullinen ja pohjaa kulttuurintutkimukselliseen ymmärrykseen tiedosta. Tutkimuksen aineistona toimii kaksitoista suomalaista kolumnia eri aikakausi- ja sanomalehdistä. Kertomusten yleistettävyys ei ollut aineiston analyysin tavoitteena. Aineiston erittelyn metodina käytettiin kulttuurisen trauman teoriaa, joka pyrkii löytämään trauman sanallistamisesta mallikertomuksia. Menetelmässä etsittiin teksteistä kivun laatua, uhria, vastuunkantajaa ja uhrin suhdetta laajempaan yleisöön. Tutkimuksen analyysissa tarkasteltiin, millaisia kertomuksia aineistosta löytyy ja voidaanko nämä kertomukset nähdä traumaattisina mallikertomuksina. Mallikertomuksella viitataan tutkielmassa kulttuuriseen tarinavarantoon, josta yksilöt ammentavat määritellessään itseään ja elämänkulkuaan. Tutkimuksessa paikannettiin em. menetelmän avulla aineistosta kaksi vallitsevaa kertomusta, jotka nimettiin ”Inhimillisen kontrollin kriisi” -kertomukseksi sekä ”Järjestyksen ylläpito” -kertomukseksi. ”Inhimillisen kontrollin kriisi” tulkitsee ilmastonmuutosta inhimillisenä tragediana. Tässä kertomuksessa luonto näyttäytyy peilinä, joka paljastaa inhimillisen perisynnin. ”Inhimillisen kontrollin kriisi” -kertomus jaettiin vielä kahteen alakertomukseen loppuratkaisujen perusteella: nämä nimettiin ”Vaikeuksien kautta voittoon” sekä ”Syntien sovittaminen” -kertomuksiksi. Ensimmäisessä ihminen voittaa ilmastonmuutoksen, toisessa ihminen tuhoutuu ja sovittaa näin syntinsä. ”Syntien sovittaminen” -kertomuksesta löytyi myös raamatullisia viittauksia. ”Järjestyksen ylläpito” puolestaan korostaa ihmisen rationaalista päättelykykyä ja vetoaa nimensä mukaisesti vallitsevan järjestyksen säilyttämiseksi muutoksen vaarallisuuteen vedoten. Kun ”Inhimillisen kontrollin kriisi” -kertomus vetoaa tunteisiin, ”Järjestyksen ylläpito” vetoaa järkeen. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että ”Inhimillisen kontrollin kriisi” on traumaattinen mallikertomus, mutta ”Järjestyksen ylläpito” ei täytä traumaattisen mallikertomuksen vaatimuksia. Kertomuksista löytyi myös yhteisiä piirteitä. Molemmissa korostetaan ihmisen valtaa luonnon yli. Valtapositiossa on huomattavissa yhtäläisyyksiä valistusfilosofiseen ajatteluun. Kertomukset tukevat myös aiemmassa tutkimuksessa esitettyä ”ympäristön perisynnin” ajatusta, jossa ihminen asetetaan universaalina toimijana vastuuseen ilmastonmuutoksesta. Tällöin sivuutetaan globaali rakenteellinen epätasa-arvo. Lisäksi kertomukset ovat tietyiltä osin kytköksissä toisiinsa: ”Inhimillisen kontrollin kriisi” hyödynsi ”Järjestyksen ylläpito” -kertomusta ja toisin päin. Tämä hyödyntäminen ilmeni esimerkiksi vastustajan kuvailun tasolla. Kaiken kaikkiaan kertomuksista on havaittavissa voimakas kertomuksellinen eronteko ihmisen ja luonnon välillä. Tutkimus täydentää tieteellistä ymmärrystä ilmastonmuutoksesta, ei vain luonnontieteellisenä, vaan myös kulttuurisena ilmiönä.

Maisterintutkielmani käsittelee ilmastoahdistusta. Tutkin sitä, miten eri ilmastoahdistuksen sisältämät tunteet ja käyttäytymistavat, ilmastohuolen takana olevat motivaatiot ja ilmastoahdistuksen kanssa selviytymisessä käytetyt selviytymisstrategiat ilmenevät ja kuinka paljon niitä esiintyy. Lisäksi tutkin, onko näillä asioilla yhteyttä sukupuoleen ja ikään. Tutkin vielä, ovatko huolen motivaatiot ja selviytymisstrategiat yhteydessä toisiinsa. Käytän teoreettisena taustana sosiokognitiivista teoriaa ympäristöhuolesta (socio-cognitive theory for environmental concern) ja transaktionaalista selviytymismallia (transactional model of coping). Ilmastoahdistuksen määrittelemisessä olen hyödyntänyt tutkimustietoa liittyen sen eri ulottuvuuksiin. Tutkielmani siis nojaa vahvasti aiempaan tutkimukseen ja teoriaan, mutta olen avoin myös uusille aineistosta esiin nouseville ilmiöille. Aineistoni on Ympäristöahdistuksen mieli -hankkeen keväällä 2019 tekemä kysely, jossa kysytään ympäristöahdistukseen liittyviä kysymyksiä. Kysely on suunnattu erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille. Kyselyyn on vastannut yhteensä 538 henkilöä. Teen tutkielmani ns. mixed methods research -lähestymistavan mukaisesti, eli käytän sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Käyttämäni analyysimenetelmät ovat sisällönanalyysi, kvantifiointi, faktorianalyysi, varianssianalyysi ja korrespondenssianalyysi. Tutkielmani tulokset osoittavat, että ilmastoahdistuneet ihmiset voivat kokea surua, pelkoa, syyllisyyttä, häpeää, epävarmuutta, huolta, toivoa, toivottomuutta, turhautuneisuutta, avuttomuutta/voimattomuutta, vihaa/ärtymystä ja ristiriitaisuutta. Myös toisten syyttely/asian ulkoistaminen ja ympäristöystävällinen käyttäytyminen ovat ilmastoahdistukseen kuuluvia ilmiöitä. Ilmastoahdistusta koetaan eri syistä, joita ovat egoistien huoli, altruistinen huoli ja biosfäärinen huoli. Ilmastoahdistuksen kanssa selviytymisessä käytetään erilaisia strategioita, joita ovat ongelmakeskittynyt strategia, merkityskeskittynyt strategia ja tunnekeskittynyt strategia. Ongelmakeskittyneen strategian mukainen toiminta on yleistä, sillä sitä esiintyy noin 46 prosentilla vastaajista. Häpeää ja egoistista huolta esiintyy kaikkein vähiten, ei juuri ollenkaan. Biosfäärinen huoli näkyy esimerkiksi huolena eläimistä tai ympäristöstä koko maapallon tulevaisuuden kannalta. Altruistinen huoli näkyy esimerkiksi huolena omien lapsien tulevaisuudesta. Egoistinen huoli näkyy huolena vain omasta tulevaisuudesta. Ongelmakeskittynyt strategia näkyy paljolti ympäristöystävällisenä käyttäytymisenä. Tunnekeskittynyt strategia näkyy esimerkiksi ilmastonmuutoksen vakavuuden vähättelynä. Merkityskeskittynyt strategia näkyy esimerkiksi tutkimustiedon arvostamisena. Tutkielmani osoittaa tukea asettamalleni hypoteesille 1: ”Nuoret ja naiset ilmaisevat enemmän ilmastoahdistukseen liittyviä tunteita kuin muut”. Naiset käyttäytyvät enemmän ongelma- ja merkityskeskittyneiden strategioiden mukaisesti kuin miehet. Tutkielmani mukaan huolen motivaatiot ja selviytymisstrategiat eivät ole merkittävästi yhteydessä toisiinsa. Tutkielmani ei osoita tukea hypoteesille 2: ”Biosfäärinen ja altruistinen huoli ennustavat ongelmakeskittynyttä ja merkityskeskittynyttä strategiaa”. Hypoteesi 3: ”Biosfäärinen huoli ennustaa huolen motivaatioista kaikkein todennäköisimmin ongelmakeskittynyttä ja merkityskeskittynyttä strategiaa”, saa lievää tukea. Tutkielmani osoittaa vahvaa tukea hypoteesille 4: ”Egoistinen huoli ei ennusta ainakaan ongelmakeskittynyttä, tai merkityskeskittynyttä strategiaa”.

Bicycle model on climate change education is a model recommended by the Finnish Board of Education. It combines current climate education and offers a way to educate children about climate change. The goal of the model is to be involved in solving the climate crisis, one of today's biggest issues. This study examines the thinking contained in the bicycle model from the point of view of ideology criticism. Its goal is to investigate how the bicycle model promotes or avoids facing the Real of the climate crisis, the contradictions that fundamentally challenges the current order of humanity. The research method is Žižek's critique of ideology, which consists of interpreting the symptoms of ideology and traversing the fantasy. The study shows how the bicycle model approaches the Real of the climate crisis to some extent, but ends up avoiding it through an ideological operation, according to which the climate crisis can be solved by environmental responsibility. Based on the study, the bicycle model offers means of consumption to change the consumption-oriented worldview and contains the fantasy of "Nature" as a coherent entity that interacts with the individual. The Study presents an alternative attitude towards the climate crisis based on Žižek's philosophy.

Kaupunkien ja kaupunkialueiden merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa tunnustetaan nykyään kasvavissa määrin. Kaupunkialueiden merkityksen nousu ilmastopolitiikassa on luonut uusia toiminta- ja yhteistyömahdollisuuksia yksityisen ja julkisen sektorin välille. Ei-valtiollisilla toimijoilla on usein avainrooli tehtäessä ilmastopolitiikkaa paikallisesti kaupunkialueilla. Ilmastokumppanit-verkosto on Helsingin kaupungin hanke, joka toimii osana Hiilineutraaliin Helsinkiin tähtäävää toimintaa. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää yritysten motivoivia, ajavia sekä estäviä tekijöitä, jotka vaikuttavat yritysten halukkuuteen toteuttaa ilmastotoimia sekä osallistua vapaaehtoispohjalta toimivaan Ilmastokumppanit-hankkeeseen. Tutkielma toteutettiin laadullisen sisällönanalyysin avulla ja tarkasteltavaksi kohderyhmäksi valittiin ainoastaan Ilmastokumppanit-hankkeen yrityksiä vertailtavuuden parantamiseksi. Hankkeen tukijäsenet kuten korkeakoulut ja järjestöt rajattiin aineiston ulkopuolelle. Tutkielman aineisto kerättiin puolistrukturoituina asiantuntijahaastatteluina, jotka nauhoitettiin, litteroitiin ja koodattiin. Aineiston sisällönanalyysi tehtiin teorialähtöisesti ja tutkielmassa käytettiin UK FTSE 100 -yritysten ilmastotoimien taustalla vaikuttavia syitä tarkastelevaa viitekehystä. Viitekehys luokittelee ilmastotoimien taustalla vaikuttavat syyt motivoiviin, ajaviin sekä estäviin tekijöihin, jotka jaetaan edelleen teemoihin. Haastateltavat nostivat motivoivina tekijöinä esiin voittoa tavoittelevan toiminnan, verkostoitumisen, yrityksen vastuut sekä kilpailukykyisenä pysymisen myös tulevaisuudessa. Ajavia tekijöitä kertyi vähemmän ja haastateltavat nostivat esiin aiheita liittyen ilmastoystävälliseen toimintaan oman aikansa ilmentymänä sekä verkostoitumisen tarpeen. Estäviin tekijöihin tunnistettiin lainsäädännöllisiä ongelmia sekä esimerkiksi öljyn halpa hinta. Viitekehyksestä puuttuu yritykseen vaikuttavat sisäiset tekijät ja näille olisi hyvä luoda oma teemansa motivoiviin tekijöihin otsikolla työntekijöiden painostus tai sisäiset paineet. Tutkielmassa nousi esiin monia tekijöitä, jotka vaikuttavat yritysten halukkuuteen toimia ilmastoasioiden saralla sekä osallistua eri verkostoihin. Tulokset saattavat olla kiinnostavia Ilmastokumppanit-hanketta vetäville tahoille. Lainsäädännöllisiä esteitä olisi hyvä tarkastella laajemmin toteutettavien ilmastotoimien helpottamiseksi.