Browsing by Subject "kehysanalyysi"

Vaihtoehtohoidoista on käyty Suomessa laajaa julkista keskustelua 60-luvulta lähtien. Tässä Pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten Helsingin Sanomien verkkojutuissa kehystetään vaihtoehtohoitoja ja minkälaisia terveys- ja sairauskäsityksiä jutuissa ilmenee. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja tutkimus sijoittuu terveysviestinnän tutkimuksen kulttuurilinjalle. Lähtökohtana on ajatus siitä, että terveysjournalismi rakentaa käsityksiä siitä, mitä sairaus ja terveys ovat. Tämä tutkimus pyrkii hahmottamaan terveysjournalismin terveyttä konstruoivaa luonnetta kehysanalyysin avulla. Verkkojutut ovat toimitustyön käytännöissä ja kulttuurisessa kontekstissa muodostuneita ”tulkintapaketteja”, joissa tuotetaan vaihtoehtohoitoihin liittyviä merkityksiä. Aineisto koostuu 72:sta Helsingin Sanomien verkkojutuista, jotka sijoittuvat ajalle 1.1.2018–22.11.2020. Vaihtoehtohoitoja ei tutkita vain yksittäisenä ilmiönä, vaan osana yhteiskunnallista terveys- ja sairauskäsitysten merkityskamppailua. Analyysin tukena hyödynnetään lääketieteen filosofiaa, lääketieteen antropologiaa ja sosiologiaa. Vaihtoehtohoitoja kehystetään aineistossa neljällä tavalla. Vaarallisuuden kehyksessä vaihtoehtohoidot esitetään riskien, uhan ja sääntelyn kautta. Huijauksen kehyksessä vaihtoehtohoidot liitetään laajempaan keskusteluun ”huuhaan” leviämisestä. Yhteistyön kehyksessä vaihtoehtohoidot esitetään mahdollisena apukeinona lääketieteelliselle hoidolle. Inhimillisyyden ja henkisyyden kehyksessä vaihtoehtohoidot näyttäytyvät henkisyyden ja elämän merkityksellisyyden kontekstissa. Äänessä ovat eniten lääketieteen edustajat ja terveysviranomaiset. Vaihtoehtohoitojen tarjoajat ja niiden käyttäjät saavat vain vähän tilaa. Jutuissa näkyy tieteellinen maailmankuva, jossa sairauksien hoitamisen tulee perustua tutkittuun tietoon. Kautta linjan esiin nousee kysymys vaihtoehtohoidoista bisneksenä. Moraalinen viesti on se, että sairaiden ihmisten rahastaminen epätieteellisillä vaihtoehtohoidoilla on väärin. Tulokset ovat linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa, jonka mukaan biolääketieteelliset terveys- ja sairauskäsitykset saavat mediassa hegemonisen roolin. Vaarallisuuden, huijauksen ja yhteistyön kehyksissä terveys määrittyy suhteessa lääketieteeseen ja auktoriteetteihin. Viimeisessä kehyksessä terveys esittäytyy yksilön kokemuksellisuuden kautta murtaen vallitsevia käsityksiä.

Yritysten yhteiskuntavastuu on noussut viime vuosina keskeiseksi yritysten toimintaa ohjaavaksi arvoksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhteiskuntavastuu on laaja ilmiö, johon voidaan liittää hyvin laajasti erilaista yritysten toimintaa, joka pyrkii edistämään yhteiskunnallista hyvää. Yritykset ja niiden toiminta kuuluvat median agendalle, koska median tehtä-vänä on vahtia yhteiskunnassa valtaapitäviä ja välittää kansalaisille relevanttia tietoa myös yksityisen sektorin toimin-nasta. Median agendalle ei kuitenkaan kuulu yritysten promotoiminen, vaan pikemminkin niiden kriittinen tarkkailu. Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy median tapaan kehystää yhteiskuntavastuun aiheita Helsingin Sanomissa ja tarkas-tella sitä, miten journalistit käyttävät määrittelyvaltaansa siinä, miten ne yrityksien toimintaa uutisissa esittävät. Journalis-tit käyttävät valtaa siinä, miten ne ilmiöitä määrittelevät ja kehystävät. Uutiset eivät ole vain yksittäisten tapahtumien ra-portointia, vaan sisältävät aina valikointia ja määrittelyä, joiden taustalla vaikuttaa medialogiikka. Journalistit eivät vain neutraalisti välitä kuvia sosiaalisesta maailmasta, vaan ennemminkin osallistuvat aktiivisesti sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen. Sosiaalisella konstruktionismilla viitataankin siihen, että sosiaalinen todellisuus rakentuu kielellisessä vuorovaikutuksessa, johon viestinnälliset tekstit, kuten uutiset, osallistuvat. Sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen vaikuttaa yhteiskunnallinen järjestelmä, jossa vaikuttavat yhtäältä poliittiset-, taloudelliset- ja kulttuuriset ideologiat. Me-dia osallistuu sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen määrittelemällä ja suhteuttamalla ilmiöitä osaksi arkipäiväistä toimintaamme. Tutkielman aineistona on käytetty Helsingin Sanomien talous, kotimaa, ulkomaat ja pääkirjoitus –osastoilla julkaistuja yritys- ja yhteiskuntavastuuta käsitteleviä uutisia. Lopullinen aineisto koostuu 72 uutisesta. Aineisto keskittyy ammatti-journalistien kirjoittamiin uutisiin. Analyysin metodina on käytetty kehysanalyysiä, keskittyen etenkin Erving Goffmanin tilannemääritelmän käsitteeseen ja Robert Entmanin kehysjäsennykseen. Kehysanalyysin avulla aineistosta on kartoitettu kolmenlaisia tapoja kehystää yhteiskuntavastuuta. Kehykset ovat epä-onnistumisen kehys, innovaation kehys ja ongelmanratkaisun kehys. Epäonnistumisen kehys kuvastaa yritysten yh-teiskuntavastuuta epäonnistuneena toimintana ja yritysten toimintaa epäeettisenä ja arveluttavana yhteiskunnassa. Epä-onnistumisen kehyksen uutisia edustaa 18 aineiston uutista. Innovaation kehys taas kuvastaa yritysten yhteiskuntavas-tuun toteuttamista uudenlaisena tapana toteuttaa liiketoimintaa. Tällä innovatiivisella toiminnalla on myönteiset vaikutuk-set sekä yritykseen, että sitä ympäröivään yhteiskuntaan. Innovaation kehystä edustaa 17 aineiston uutista. Ongelman-ratkaisun kehys edustaa suurinta kehystä aineistossa ja siinä yritysten toiminta esitetään ongelmallisena, mutta yhteis-kuntavastuu nähdään ratkaisuna epäeettiselle ja moraalittomalle toiminnalle. Ongelmanratkaisun kehystä edustaa 37 uutista. Kehystämisen taustalla vaikuttaa ajatus median hegemonisesta asemasta yhteiskunnassa, jossa sillä on valtaa määritellä ja suhteuttaa ilmiöitä osaksi yhteiskuntaa. Analyysini viittaa siihen, että media pyrkii kertomaan tietynlaista sosiaalisesti rakentunutta kulttuuriseen ideologiaan pohjautuvaa tarinaa yhteiskunnasta, jossa se pyrkii asettamaan erilaisille toimi-joille agendoja ja ideologisia päämääriä. Epäonnistumisen kehys ja ongelmanratkaisun kehys asemoivat yritykset suh-teellisen vahvasti taloudelliseen ideologian toimijoiksi, jolloin median rooli korostuu niiden vahtijana. Näissä uutisissa raportoidaan ja tuodaan yleiseen tietoisuuteen se, missä taloudelliset toimijat eivät onnistu. Median rooli yhteiskunnalli-sena toimijana korostuu, kun se pystyy yhteiskuntavastuun avulla ehdottamaan keinoja, joilla yritykset voisivat kulttuuri-siin arvoihin perustuen toimia paremmin yhteiskunnan hyväksi. Tätä kuvaa etenkin innovaation kehys. Samalla media myös oikeuttaa omaa olemassaoloaan, kun journalistit asemoivat itsensä vastavoimana yrityksille. Media ehdottaa jatku-vasti subjektiasemia, joihin yleisöä houkutellaan ja joista maailmaa tarkastellaan tietystä asemasta käsin. Media toimii kansalaisten puolella ja tuo sellaisten toimijoiden äänen kuuluviin, jotka eivät välttämättä muuten pääsisi ääneen.

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa on kasvavissa määrin kiinnostuttu selittämään politiikan muutosta ideoilla. Empiirinen ideatutkimus on kuitenkin vielä kehityksen alla ja ideoiden tutkimiseen on kaivattu uusia tutkimusmenetelmiä. Tässä maisterintutkielmassa selvitetään, miten aihemallinnusta ja kehysanalyysia yhdistävä kehysmallinnus sopii ideoiden tunnistamiseen tekstiaineistosta. Empiirisenä esimerkkinä käytetään hyvinvoinnin ideaa ja tutkimusaineistona eduskunnan täysistuntokeskusteluista poimittua kansanedustajien hyvinvointipuhetta vuosilta 2015–2021. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten kansanedustajat kehystävät hyvinvointia täysistuntopuheissaan? 2) Miten hyvinvoinnin idea määrittyy kansanedustajien puheessa? 3) Miten kehysmallinnus soveltuu ideoiden tunnistamiseen tekstiaineistosta? Kehysmallinnuksella kansanedustajien puheesta tunnistetaan 12 hyvinvoinnin kehystä. Hyvinvoinnin idea määrittyy kansanedustajien puheissa sitä kautta, minkä ryhmien hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita, minkä asioiden katsotaan hyvinvointiin vaikuttavan, millaisiin instituutioihin ja niiden muutoksiin hyvinvointi yhdistetään sekä kenen tietoon ymmärrys hyvinvoinnista perustetaan. Kansanedustajien puheessa hyvinvointia käsitellään itsestään selvänä yhteiskuntapolitiikan päämääränä. Ideateoria ja kehysmallinnus ovat teoreettisesti ja tutkielman empiiristen tulosten perusteella yhteensopivia. Kehysmallinnuksen arvioidaan siten soveltuvan hyvin ideoiden tunnistamiseen tekstiaineistosta.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kehyksiä ilmastoahdistus saa kahdeksassa, vuonna 2021 julkaistussa suomalaisessa podcast-jaksossa. Näin pyritään lisäämään ymmärrystä ilmastoahdistuksen ilmiöstä, sekä siitä, millaisia kehystyksiä aihe mediassa saa. Tutkimus on tehty laadullisella kehysanalyysilla, joka perustuu Erwin Goffmanin (1974) kehittämään kehysteoriaan ja sen myöhempiin sovellutuksiin. Lyhyesti sanottuna, tutkimus pohjaa siihen olettamukseen, jossa median tavat kehystää ja esittää jokin aihe tai asia ohjaavat sitä, millä tavalla asiat meille esitetään ja millaisina me asiat näemme. Tutkimuksen aineisto kerättiin suoratoistopalvelu Spotifysta, Yle Areenasta ja Suplasta. Kehyksien muodostamisessa hyödynnettiin Robert Entmanin (1993) median kehysanalyysin periaatetta, jossa kehyksillä on neljä tarkoitusta: Ongelmien määritteleminen, ongelman aiheuttavien tekijöiden tunnistaminen, moraalisten arvioiden tekeminen sekä ratkaisujen ehdottaminen. Tutkimuksen tuloksena syntyi kolme kehystä, jotka nimettiin luonnollisen ilmastoahdistuksen, ilmastoahdistus sukupolvikysymyksenä sekä ilmastoahdistus tarvitsee vertaistukea, käsittelyä ja toimintaa kehyksiksi. Jokainen kehys kuvaa omalla tavallaan sitä, millaisena ilmastoahdistus nähdään viime aikaisissa podcast-keskusteluissa. Luonnollisen ilmastoahdistuksen kehyksessä korostuvat näkemykset siitä, kuinka ilmastoahdistus voidaan nähdä luonnollisena ja normaalina, sekä hyvänä reaktiona motivoivan vaikutuksensa kautta. Kaiken kaikkiaan kehys kuvaa ilmasto- ja ympäristöahdistuksen ilmiön monitahoisuutta ja yksilöllisyyttä, sekä pyrkii vahvistamaan näkemyksiä siitä, mitä ilmastoahdistus on ja mitä se ei ole. Lisäksi ilmastoahdistuksen sisältämä ahdistus sana kyseenalaistetaan. Ilmastoahdistus sukupolvikysymyksenä - kehys avaa puolestaan näkemyksiä nuorten ilmastoahdistuksen syihin ja korostumiseen, sekä ottaa kantaa aikaisempaan ilmastoahdistuskeskusteluun, joka joidenkin keskustelijoiden mielestä näyttäytyi ilmiötä vähättelevänä. Kokonaisuudessaan kehyksessä kuitenkin korostuu näkemys siitä, että ilmastoahdistus ei ole vain nuoria koskettava asia, vaikka se tällä hetkellä korostuu ja ilmenee eniten nuoremmissa sukupolvissa. Kehys ilmastoahdistus tarvitsee vertaistukea, käsittelyä ja toimintaa, tuo esiin keskustelijoiden näkemyksiä ja kokemuksia liittyen ilmastoahdistuksen käsittelyyn ja lievittämiseen, sekä osallistuu keskusteluun koskien ilmastotekojen merkityksellisyyttä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että ilmastoahdistus saa vuonna 2021 julkaistuissa, suomalaisissa podcastkeskusteluissa monia eri sävyjä ja ilmastoahdistusta käsitellään niissä laajasti. Ja vaikka keskustelijoiden näkemykset ovat pitkälti linjassa ilmastoahdistusta käsittelevien julkaisujen kanssa, muutamia kiinnostavia ja tutkimattomiakin näkökulmia ja kehystyksiä ilmenee. Osaltaan tutkimuksen tulokset täydentävät kuvaa siitä, miten valtavirtamediaa hitaammat lajityypit – kuten podcastit – mukautuvat muualla esitettyihin määritelmiin ja kehystyksiin, mutta myös täydentävät niitä. Tällöin podcast-keskustelujen voidaan nähdä tarjoavan vaihtoehtoisia kehyksiä, jotka osittain haastavat ja täydentävät julkisuudessa hallitsevia kehyksiä.

Tutkielma selvittää, miten Suomen turvallisuuspolitiikassa puhutaan ilmastonmuutoksesta turvallisuusuhkana. Ilmastonmuutoksen uhkaa määrittää se, mihin tai keneen se kohdistuu, millä tavoin se kohdistuu Suomeen, millainen se on uhkana ja kenen vastuulla siihen vastaaminen on. Suomen ilmastoturvallisuuspolitiikan yleistilan ja ilmastonmuutoksen poikkileikkaavan luonteen ymmärtäminen on tärkeää tulevaisuuden päätöksenteolle. Tutkielmassa tarkasteltiin kehysanalyysilla 22 aineistodokumenttia, joihin kuului ulko-, sisä- ja puolustusministeriöiden selontekoja, tulevaisuuskatsauksia, sekä muita turvallisuuspolitiikkaa käsitteleviä dokumentteja 2000-luvun ajalta. Perinteisesti suppean turvallisuuskäsityksen ja ”kovan politiikan” ministeriöiden julkaisuja lähestyttiin laajan turvallisuuskäsityksen ja ilmastoturvallisuuden teorian kautta. Ilmastoturvallisuuden viitekehyksen ja aiemman turvallisuustutkimuksen perusteella luotiin malli tutkimuskysymyksiin vastaamiselle. Tätä mallia sovellettiin aineistoanalyysin edetessä. Tulosten perusteella suomalainen aineisto ei suoraan vastaa kirjallisuudessa esitettyjen ilmastoturvallisuuden diskurssien ja kansainvälisen tutkimuksen oletuksia. Vaikka aineistodokumentit puhuvat ilmastonmuutoksen vakavuudesta, ne näkevät sen luomat riskit pääsiassa kaukaisina ja hitaasti kehittyvinä. Jo havaittavissa olevien vaikutusten, kuten köyhyyden lisääntymisen ja luonnonvaroihin liittyvien aseellisten konfliktien oletetaan tapahtuvan tulevaisuudessakin Suomen rajojen ulkopuolella. Suomessa ilmastonmuutoksen uhan kuvataan kohdistuvan ensi sijassa sään ääri-ilmiöiden kautta ihmisten terveyteen, yhteiskunnan perustoimintoihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Asiakirjoissa ei kuitenkaan huomioida ilmastonmuutoksen vaikutusten eroa eri asemassa olevien ihmisten tai Suomen alueiden välillä. Valtion suvereniteettia tai kansalaisten luottamusta valtion toimintakykyyn ilmastonmuutos ei aineiston mukaan uhkaa. Päävastuu uhkiin vastaamisessa on kansainvälisellä järjestelmällä, erityisesti EU:lla ja YK:lla, eikä kansalaisille anneta minkäänlaista toimijuutta. Asiakirjat jättävät myös paljon määrittelemättä, eikä jokaisessa puhuta ilmastonmuutoksesta ollenkaan.

Tämä tutkielma käsittelee digitaalista eläinoikeusaktivismia määrittelykamppailuiden näkökulmasta, tapaustutkimuksena Oikeutta Eläimille -järjestön sosiaalisen median viestintä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka digitaalinen aktivismi ilmenee järjestön sosiaalisen median viestinnässä, kuinka järjestö osallistuu merkityksistä käytäviin kamppailuihin ja pyrkii kehystämään eläinasiaa digitaalisessa ympäristössä, sekä mikä on digitaalisen aktivismin ja määrittelykamppailuiden suhde. Teoreettisena viitekehyksenä toimii digitaalinen aktivismi, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia yhteiskunnan vallitsevien arvojen kyseenalaistamiseen ja omien määrittelyiden esilletuomiseen, eli yhteiskunnallisiin määrittelykamppailuihin. Tutkielman metodina toimii kehysanalyysi ja tutkimuskohteena on Oikeutta Eläimille -järjestön Facebook-, Instagram- ja Twitter-tilien päivitykset aikavälillä 18.10 – 30.11.2017. Järjestön viestinnästä löytyvät pääasialliset kehykset ovat edistyksen kehys, kylmän järjen kehys, kärsimyksen kehys sekä eläin arvokkaana yksilönä -kehys. Kaksi ensimmäistä perustuvat objektiiviseen ja rationaaliseen järkeilyyn, tieteelliseen tutkimukseen sekä asiantuntijatietoon. Kaksi jälkimmäistä perustuvat tunnepohjaiseen argumentaatioon ja pyrkivät vetoamaan yleisön tunteisiin esimerkiksi järkyttävillä kuvilla sekä vetoamalla ihmisten myötätuntoon eläimiä kohtaan. Kehysanalyysin perusteella voi todeta, että Oikeutta Eläimille on omaksunut digitaalisen aktivismin toimintalogiikan ketterästi osaksi toimintaansa ja osallistuu myös merkityksistä käytäviin kamppailuihin aktiivisesti digitaalisessa ympäristössä. Järjestö hyödyntää viestinnässään niitä internetin piirteitä, jotka Fenton (2016) on listannut sopivan erinomaisesti aktivismiin. Näistä piirteistä erityisesti internetin verkottuneisuus hyödyttää järjestöä, koska sen ansiosta järjestön määrittelyt eläinten oikeuksista voivat lähteä leviämään huomattavasti järjestön omia sosiaalisen median seuraajia suuremmille yleisöille. Aineistosta nousee esille erityisesti järjestön pyrkimys yhteiskunnan vallitsevien arvojen kyseenalaistamiseen eläinten yhteiskunnallisesta asemasta sekä pyrkimys yleisöjen mobilisoimiseen, toimimaan eläinten puolesta digitaalisessa ympäristössä. Tähän sosiaalinen media tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Oikeutta Eläimille on hyötynyt digitaaliseen ympäristöön siirtymisestä ja vaikuttaa siltä, että se on valinnut digitaalisen aktivismin ja määrittelykamppailuiden kannalta tehokkaat kehykset ja osaa määritellä poliittista agendaansa taitavasti digitaalisessa ympäristössä. Määrittelykamppailuiden kannalta digitaalisessa ympäristössä toteutuvan aktivismin suurin merkitys on mahdollisuus levittää omia määrittelyitä omia sosiaalisen median seuraajia huomattavasti laajemmille yleisöille ja siten potentiaalisesti vaikuttaa myös vallitseviin määrittelyihin eläinten yhteiskunnallisesta asemasta. Näin digitaalinen aktivismi ja yhteiskunnalliset määrittelykamppailut kietoutuvat erottamattomasti yhteen.

Ilmastonmuutos näkyy arktisella alueella sulavina jäätikköinä, avautuvina kulkureitteinä ja jään alta paljastuvina luonnonvaroina, mikä kasvattaa alueen globaalia merkitystä. Medialla on tärkeä rooli siinä, millaiseksi käsitys kaukaisesta ja abstraktista alueesta muodostuu. Tämä tutkimus selvittää, miten arktista aluetta kehystetään mediassa kriittisen geopolitiikan näkökulmasta. Lisäksi se tarkastelee, mitkä näistä mediakehyksistä nousevat hallitsevaan asemaan. Kehystämisen merkitystä lähestytään sosiaalisen konstruktionismin, kriittisen geopolitiikan, diskurssin käsitteen ja median symbolisen vallan kautta. Suomen puheenjohtajuuskausi Arktisessa neuvostossa 2017–2019 nosti alueen erityisen mediahuomion kohteeksi Suomessa. Aineisto koostuu 165:stä arktista aluetta käsittelevästä digilehtiartikkelista, joista 92 on julkaistu Helsingin Sanomissa, 65 The New York Timesissa ja 8 The Economistissa vuosina 2017 ja 2018. Tutkimusmenetelminä käytettiin määrällistä sisällönanalyysia ja kehysanalyysia. Analyysiprosessi oli kolmivaiheinen. Ensin aineisto luokiteltiin aiheittain tavoitteena muodostaa yleiskuva siitä, millaisissa yhteyksissä arktinen alue mediateksteissä esiintyi. Toisessa vaiheessa aineistoa kavennettiin 58:aan relevanteimpaan artikkeliin, joiden pohjalta muodostettiin keskeiset kehykset. Kolmannessa vaiheessa koko aineiston pariin palattiin määrällisellä otteella ja aineisto luokiteltiin edellä mainittuihin kehyksiin. Määrällisen sisällönanalyysin tuloksena muodostetaan seitsemän aiheluokkaa: ilmastonmuutos, kansainväliset suhteet, arktinen Suomi, alkuperäiskansat, talous, turvallisuus ja ympäristönsuojelu. Kehysanalyysin avulla hahmottuu neljä kehystä, jotka nimetään seuraavasti: globaali ilmastokatastrofi, poliittinen valtapeli, taloudellinen eduntavoittelu ja alkuperäiskansojen koti. Hallitsevimmaksi nousi globaalin ilmastokatastrofin kehys, joka esiintyi 59:ssä artikkelissa. Poliittisen valtapelin kehys esiintyi 47:ssä ja taloudellinen eduntavoittelu 42:ssa artikkelissa. Alkuperäiskansojen kodin kehys oli marginaalisimmassa asemassa, se esiintyi 17:ssa artikkelissa. Kehykset osoittavat, miten arktisesta alueesta rakennetaan tiettyjä representaatioita, joilla perustellaan sen suhteen tehtäviä päätöksiä. Globaalin ilmastokatastrofin kehys asettaa ilmastonmuutoksen arktisen alueen keskeisimmäksi kysymykseksi, joka vaatii reagointia poliittisilta päättäjiltä. Tämä kehys on esillä etenkin Helsingin Sanomissa, joka myötäilee uutisoinnissaan hallituksen ulkopoliittista linjaa ja Suomen puheenjohtajuuskauden tavoitteita. Lehdessä hahmottuu laajempi maailmanpoliittinen diskurssi, jonka mukaan arktisen alueen päätöksentekoa hallitsevat suurvallat, joiden välissä Suomi pyrkii luovimaan. Arktisten suurvaltojen Yhdysvaltojen ja Venäjän politiikassa ilmastonmuutoksen diskurssi ei mene läpi niin vahvasti kuin Suomessa. Tämä luo ristiriitoja arktisten valtioiden välille, ja intressien yhteen sovittelua kehystetään poliittisena valtapelinä. Taloudellisen eduntavoittelun kehyksessä alueen resurssit ja kulkureitit kehystettiin kansallisvaltiokeskeisesti mahdollisuuksina, mutta usein niihin liitettiin vahva ristiriita ympäristönsuojelun kanssa. Alkuperäiskansojen kodin kehys käsittelee alueen asukkaiden oikeuksia ja erityislaatuista suhdetta alueen ympäristöön. Johtopäätöksenä todetaan, että arktista aluetta koskevan päätöksenteon jännite muodostuu kansallisten ja kansainvälisten intressien välille. Globaalin ilmastokatastrofin kehys näyttäytyy kansainvälisenä, poliittisen valtapelin ja taloudellisen eduntavoittelun kehykset kansallisina ja alkuperäiskansojen kodin kehys paikallisena. Tutkimus täydentää kriittisen geopolitiikan teoriaa median symbolisen vallan ja kehystämisen ajatuksilla. Media ei toimi vain vallanpitäjien luomien diskurssien neutraalina näyttämönä, vaan sillä on oma aktiivinen roolinsa niiden kehystämisessä.

Tutkielmassa tarkastelen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sosiaalisen median toimintaa Facebookissa aikavälillä 8.4.2012-8.4.2013. Kirkko Suomessa –sivun aineisto on jaettu sisällön erittelyn avulla kolmeen eri kehykseen: uskonnolliseen kehykseen, sekulaariin kehykseen ja välimaastokehykseen. Tulkitsevan kehysanalyysin avulla aineisto on jaettu pienempiin kategorioihin, jotka kertovat millaista sisältöä kirkko sivullaan jakaa. Määrällisen sisällön erittelyn avulla olen tutkinut millaisia teemoja sivun käyttäjät suosivat. Tutkimukseni toinen aineisto koostuu Taloustutkimus Oy:n tekemästä haastattelusta, jossa on haastateltu Kirkko Suomessa –sivun käyttäjiä. Haastattelun kohderyhmänä olivat kirkon passiivijäsenet. Laadullisen asennetutkimuksen avulla on selvitetty käyttäjien asenteita Kirkko Suomessa –sivua ja sen päivityksiä kohtaan. Asennetutkimuksen tarkoituksena on ollut tutkia ovatko käyttäjien asenteet kirkkoa kohtaan muuttuneet sen jälkeen, kun he ovat alkaneet seurata Kirkko Suomessa –sivua Facebookissa. Haastattelun aineisto on myös jaettu sisällön erittelyä käyttäen kahteen kehykseen: korkeamman asteen uskonnolliseen kehykseen ja protouskonnolliseen kehykseen. Näiden kehysten sisällöt on jaettu pienempiin kategorioihin ja niitä on analysoitu käyttäen laadullista kehysanalyysiä. Kirkko Suomessa –sivun analyysin tuloksia on verrattuna keskenään haastattelun analyysin tuloksiin ja niistä on etsitty yhteneväisyyksiä ja erovaisuuksia. Aineistojen kehyksiä verrattaessa huomattiin, että yhteistä aineistoille oli ainoastaan uskonnolliset teemat. Kirkko Suomessa –sivulla tämä uskonnollinen aineisto oli luokiteltu uskonnollisen kehyksen alle ja haastattelussa korkeamman asteen uskonnollisen kehyksen ja protouskonnollisen kehyksen alle. Työni keskeinen tulos on, että kirkko jakaa Facebook –sivullaan kolmenlaista sisältöä: uskonnollista, sekulaaria ja näitä kahta yhdistävää sisältöä, jonka nimesin välimaastopäivityksiksi. Haastateltavat eivät kuitenkaan pitäneet päivityksiä sekulaareina, vaan protouskonnollisina ja suurin osa toivoi päivityksiltä heikkoa uskonnollisuutta. Tutkimuksen tulokset korreloivat aikaisemmin tehtyjen tutkimusten kanssa, joissa on huomattu suomalaisten suosivan yksityistä uskonnon harjoitusta ja hengellisyyden kaipausta institutionaalisen uskonnollisuuden sijaan. Haastateltavat myös toivoivat kirkon ottavan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jota kirkko ei kuitenkaan näyttänyt sivullaan tekevän.

Tutkimuksen aiheena ovat verkkokeskustelijoiden tavat arvioida asiantuntijuutta terveyden ja hyvinvoinnin kysymyksissä. Tämä on ajankohtaista, sillä vaikka asiantuntijatieto toimii niin yhteiskunnallisen kuin yksilöidenkin päätöksenteon tukena, yleisöjen tavat arvioida asiantuntijuutta ovat alitutkittuja. Perinteisesti asiantuntijuus on ollut tiede- ja professiokeskeistä, mutta instituutioiden kritiikin, yksilöllistymisen ja muuttuneen mediaympäristön vuoksi sen laajentumisesta käydään symbolista kamppailua julkisuudessa, myös verkkokeskusteluissa. Asiantuntijoiksi hyväksytään myös muita kuin tieteen edustajia, kun yksilöitä palvelevalle asiantuntijuudelle on kasvavaa kysyntää. Maria Nordinin Eroon oireista -kurssista käydyssä keskustelussa kohtaavat asiantuntijuuden laajentuminen, verkkoympäristön rooli ja terveyden ja hyvinvoinnin kysymykset. Tutkimuskysymykset ovat, miten verkkokeskustelijat arvioivat terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijuutta Maria Nordinin Eroon oireista -kurssiin liittyvissä keskusteluissa sekä miten tämä keskustelu kytkeytyy asiantuntijuuden laajentumiseen ja miten se mahdollisesti laajentaa asiantuntijuuden määrittelyä edelleen. Aineistona on käytetty kahta vauva.fi-keskustelufoorumin ketjua aiheesta syksyllä 2019. Analysoitavan aineiston koko oli 237 kommenttia. Menetelmänä on käytetty laadullista kehysanalyysia, jolla haettiin vastauksia siihen, mitä näkökulmia verkkokeskustelijat nostavat keskeisiksi asiantuntijuutta arvioidessaan. Aineistosta on löydettävissä neljä kehystä. Kehys 1, Kuluttajan asiantuntijuus, korostaa kokemusten merkitystä sekä yksilön omaa vastuuta ja asiantuntijuutta terveydestään. Kehys 2, Tiede- ja professiokeskeinen asiantuntijuus, pitää koulutusta asiantuntijuuden takeena ja suhtautuu kriittisesti itseoppimiseen ja kokemusten selitysvoimaan. Kehys 3, Perinteisen asiantuntijuuden kyseenalaistaminen, suhtautuu kriittisesti perinteisiin tiedollisiin auktoriteetteihin, ja näkee, että asiantuntijuutta voi kartuttaa itse ja kehittyä samalla edelläkävijäksi. Kehys 4, Vaihtoehtoasiantuntijuuden moraalittomuus, pitää perinteisiä tiedollisia auktoriteetteja arvossa, mutta moraalisin perustein. Tulokset osoittavat, että tiedettä ja professioita pidetään edelleen laajasti asiantuntijuuden takeena. Näiden rinnalle ovat nousseet myös uudet asiantuntijuuden muodot, ja tiedollisen arvioinnin lisäksi asiantuntijuuden arviointiin yhdistyvät kokemusten merkitys ja moraaliset painotukset. Kehysten välillä on jännitettä: tiede- ja professiokeskeistä asiantuntijuutta korostavat kehykset 2 ja 4, kun taas asiantuntijuuden laajentumista ilmentävät kehykset 1 ja 3. Asiantuntijuuden laajentumista ilmentävät kehykset korostavat yleisön vastuuta ja roolia suurempana kuin perinteistä asiantuntijuutta puolustavat. Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä esimerkiksi tiedeviestinnän ja viranomaisviestinnän parantamisessa, sillä ne avaavat kaivattua yleisönäkökulmaa asiantuntijuuden arviointiin.

Koululakko ilmastonpuolesta on Greta Thunbergin aloittama kansalaisliike, joka protestoi nopeamman ja voimakkaamman ilmastopolitiikan puolesta. Protesti on poikkeuksellinen, sillä ilmastolakkojen osallistujat ovat pääosin alaikäisiä lapsia ja nuoria. Tutkielma tavoite on tunnistaa, miten lasten ja nuorten ilmastolakkoja käsiteltiin suomalaisessa mediassa. Se, miten media esittää nuorten vaikuttamisen, vaikuttaa siihen, miten nuorten osoittama huoli nousee poliittisen päätöksenteon agendalistalle. Tutkielma keskittyy alaikäisiin nuoriin ja lapsiin, joilla ei ole vielä äänioikeutta ja näin mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon parlamentaarisin keinoin. Tällaisten nuorten poliittisen osallistumisen mahdollisuudet ovat rajatut. Tämän päivän ilmastopolitiikka vaikuttaa kuitenkin eniten juuri heidän sukupolveensa. Tutkielmassa on kaksi menetelmää: määrällinen sisällönanalyysi ja kehysanalyysi. Määrällistä havainnointia käytetään aineiston organisoinnissa, mutta tutkielman pääpaino on laadullisessa analyysissa. Tutkielman ote on aineistolähtöinen, mutta sitä ohjaavat aiempi tutkimus protestiuutisoinnista sekä lapsista ja nuorista poliittisina toimijoina. Tutkielman viitekehykseen vaikuttavat etenkin Ruth Listerin tutkimus lasten kansalaisuudesta sekä protestiparadigman käsite, jota muun muassa Joseph Man Chan ja Chi-Chuan Leen sekä Joseph Douglas McLeod ja James Hertog ovat tarkastelleet. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä ja Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistuista uutisista, kolumneista ja pääkirjoituksista. Aineisto käsittää julkaistut artikkelit aikavälillä 1.1.-30.9.2019. Tarkasteluväli kattaa kaksi kansainvälistä ilmastolakkoa sekä kevään 2019 eduskunta- ja eurovaalit. Aineisto pitää sisällään 110 artikkelia. Aineistosta on erotettavissa viisi erilaista kehystämisen tapaa: koululaiset-, aktivistit-, lapsukaiset-, tapahtuma- ja keulakuvakehys. Aktivistit-kehys esiintyy aineistossa eniten ja etenkin tarkastelujakson loppupuolella. Se esittää ilmastolakkoon osallistuvat lapset ja nuoret aktiivisina ja itsenäisinä kansalaisina, joiden vaatimukset on huomioitava julkisessa keskustelussa. Koululaiset-kehys esiintyy aineistossa toiseksi eniten ja erityisesti tarkastelujakson alussa. Se kehystää lapset ja nuoret ensisijaisesti koululaisstatuksen kautta. Keulakuva-kehys löytyy artikkeleista, joissa ilmastolakoista kerrotaan sen perustajan, Greta Thunbergin kautta. Tapahtuma-kehys keskittyy pintapuoliseen tapahtumakuvaukseen, joka korostaa protestin osallistujamäärää, kulkureittiä ja haittaa liikenteelle. Keulakuva- ja tapahtuma-kehystä on aineistossa yhtä paljon ja ne ovat havaittavissa etenkin tarkastelujakson lopussa. Lapsukaiset-kehys esittää lapset ja nuoret suhteessa aikuisiin. Aikuisilla on vastuu suojella lapsia ja nuoria, mikä typistää lasten ja nuorten omaa itsenäistä roolia. Lapsukaiset-kehys esiintyy aineistossa tasaisesti koko tarkastelujakson ajan, mutta huomattavasti muita kehyksiä harvemmin. Uutisointi ilmastolakoista on pääosin myönteistä. Lakkoileviin lapsiin ja nuoriin suhtaudutaan neutraalisti tai kannustavasti.