Browsing by Subject "kierrätys"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Sekajätteen koostumuksen tunteminen on tärkeää, kun kierrätystavoitteiden tiukentuessa suunnitellaan toimenpiteitä jätteen määrän vähentämiseksi ja kierrätyksen lisäämiseksi sekä kun arvioidaan toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Muovipakkausten erilliskeräys aloitettiin pääkaupunkiseudulla vuonna 2016 ja syksystä 2017 lähtien kaikki halukkaat asuinkiinteistöt ovat voineet tilata kiinteistölleen oman muovipakkausten keräysastian. Kiinteistökohtaisen keräyksen lisäksi kotitalouksien muovipakkauksia kerätään myös osalla pääkaupunkiseudun ekopisteistä, joihin muovipakkauksia voivat viedä kaikki alueen asukkaat, myös ne, joilla muovipakkausten erilliskeräystä ei ole järjestetty omalla kiinteistöllä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten muovipakkauskeräyksen aloittaminen on vaikuttanut pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrään ja koostumukseen sekä miten muovipakkausten määrä pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteessä on muuttunut muovipakkauskeräyksen aloituksen jälkeen. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten muovipakkausten erilliskeräys omalla kiinteistöllä vaikuttaa muovipakkausten määrään sekajätteessä pääkaupunkiseudun isoilla yli 19 huoneiston kiinteistöillä. Tuloksia verrataan aiempiin pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimuksiin. Tutkimus toteutetaan keräämällä yli 15 000 pääkaupunkiseudun asukkaan sekajäte viikon ajalta ja lajittelemalla tutkimuskuormista otetut n. 100 kg:n kokoomanäytteet käsin. Otantamenetelmän käytetään ositettua otantaa. Kotitaloudet jaetaan viiteen eri tutkimusryhmään huoneistomäärien mukaan. Tutkimusryhmät ovat 1 huoneiston kiinteistöt, 2 - 4 huoneiston kiinteistöt, 5 - 9 huoneiston kiinteistöt, 10 - 19 huoneiston kiinteistöt ja yli 19 huoneiston kiinteistöt. Yli 19 huoneiston kiinteistöt jaetaan vielä kahteen ryhmään sen mukaan, onko niissä järjestetty kiinteistökohtainen muovipakkausten erilliskeräys vai ei. Tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun kotitalouksissa tuotettiin vuonna 2018 keskimäärin 157 kg sekajätettä vuodessa, joka on noin 20 kg vähemmän kuin vuonna 2015. Muovipakkausten määrä kotitalouksien sekajätteessä oli vähentynyt keskimäärin yli 30 %, joka on n. 8 kg asukasta kohti vuodessa. Samaan aikaan markkinoille on laskettu yhä enemmän muovipakkauksia. Pääkaupunkiseudun isoissa, yli 19 huoneiston kiinteistöissä, joissa on muovipakkausten erilliskeräys omalla kiinteistöllä, laitettiin muovipakkauksia sekajätteeseen keskimäärin 14 kg asukasta kohti vuodessa. Yli 19 huoneiston kiinteistöillä, joissa muovipakkausten erilliskeräystä ei ole järjestetty, laitettiin muovipakkauksia sekajätteeseen kesimäärin 17 kg asukasta kohti vuodessa. Muovipakkauskeräyksen aloittaminen on vähentänyt muovipakkauksten määrää pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteessä. Pääkaupunkiseudun asukkaat ovat ottaneet muovipakkauskeräyksen hyvin vastaan ja yhä useammat asukkaat lajittelevat muovipakkauksena. Muovipakkauksia lajitelevat myös sellaisissa kiinteistöissä asuvat, joilla ei ole muovipakkauskeräystä omalla kiinteistöllään.

Tutkimuksessa tarkastellaan kierrätyksen historiaa Suomessa ja sen linkittymistä nousevaan ympäristötietoisuuteen 1950-luvulta 1990-luvun loppuun. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kierrätykseen suhtautuminen ja kierrätyksen motiivit ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä. Tutkimusaineisto muodostuu Suomen Luonto -lehden kierrätystä ja kestävää kehitystä käsittelevistä artikkeleista. Ympäristötietoisuuden ja ympäristöliikkeiden kehitystä on lisäksi tutkittu aihetta sivuavan tutkimuskirjallisuuden avulla. Erilaiset ympäristöasenteita ja -politiikkaa koskevat mielipidetiedustelut 1980-luvulta alkaen antavat tutkimukselle hyvää taustatukea. Suomen Luonto -lehden artikkeleita on tutkittu laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Kierrätystä koskevien artikkeleiden puuttuminen Suomen Luonto -lehden sivuilta 1950-luvulla heijastaa kierrätyksen taloudellista roolia ympäristönäkökulmien sijaan. 1950-luvulla ihmisiä motivoi kierrättämään puute, taloudellinen hyöty ja lähiyhteisön myöntämä arvostus, ei ympäristön hyvinvointi. 1950-luvulla tehtiin kuitenkin tärkeä työ kierrätyksen edistämisessä ja kierrätysideologian luomisessa. Teollisuus, lehdistö, koulut ja erilaiset järjestöt kannustivat ihmisiä yhteisvoimin kierrättämään käytettyjä tavaroita raaka-ainepulan hillitsemiseksi ja talouden kasvun edistämiseksi. 1960-70-lukujen vaihteessa Suomen Luonto -lehdessä alkaa esiintyä kirjoituksia, joissa pohditaan jätteiden mahdollista uudelleenkäyttöä ja luonnonresurssien käytön järkevyyttä. Kirjoitusten perusteella kierrätyksestä ei voida kuitenkaan puhua koko maan kattavana ilmiönä, vaan pikemminkin marginaalisen, ympäristöasioista kiinnostuneen nuoren väestönosan kokemana herätyksenä. Vasta 1980-lukua voidaan pitää kierrätyksen yleistymisen kannalta ratkaisevana vuosikymmenenä. Kierrätyspisteiden perustaminen yleistyi, ja ruohonjuuritasoinen toiminta kirpputoreineen ja kierrätysliikkeineen kasvatti suosiotaan. Yksittäisen ihmisen toiminta aletaan Suomen Luonto -lehdessä nähdä tärkeänä ja merkittävänä, eikä vastuuta sysätä enää yksin huonosti toimiville rakenteille ja järjestelmälle. Lehden artikkelit yrittävät retoriikallaan saada lukijan tuntemaan oman vastuunsa ympäristöongelmien synnyssä ja niiden ehkäisyssä. Varsinainen läpimurto kierrätyksen arkipäiväistymisessä koko valtakunnan tasolla nähtiin kuitenkin 1990-luvulla. Yhteiskunnan ekologisoituminen näkyi 1990-luvun Suomessa niin mediassa, julkishallinnon tasolla, teollisuudessa kuin kansalaisten keskuudessa. Etenkin lainsäädännön muuttuminen yhä enemmän kestävään kehitykseen tähtääväksi oli tärkeää kierrätysprosenttien nousun taustalla. Sekä Suomen Luonto -lehden artikkeleissa että ympäristöasenteita koskevissa mielipidetiedusteluissa korostuvat toiveet valtion aktiivisesta roolista ympäristökysymysten ratkaisemisessa. Tulevaisuudessa ympäristöpolitiikan suunta voi johtaa kohti ympäristövaltiota, joka kantaa lainsäädännön avulla vastuun yhteiskunnallisesta kehityksestä ympäristön hyvinvoinnin edellyttämään suuntaan.

Kasvava kulutus tuo mukanaan ongelmia maapallon kestokyvylle. Yksi keskeisimmistä ongelmista on jäte. Jätettä syntyy paljon, koska kulutamme niin paljon. Suomessa jätettä hallitaan kunnallisella jätehuollolla, jonka kehittymiseen on vaikuttanut ympäristötietoisuuden kehittyminen. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut rakenteeltaan merkittävästi 1960-luvulta eteenpäin. Miten jätehuolto on kehittynyt muuttuvan yhteiskunnan mukana ja ympärille? Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen yhteiskuntajätteen historiaa sekä selvitetään mihin tavoitteisiin Suomi on sitoutunut parantaakseen jätehuoltoa ja edistääkseen ympäristönsuojelua. Tutkimuksen aineistona on Suomen Kuvalehdestä aikavälillä 1960–2018 valitut artikkelit. Aineistoa kertyi 1960-luvulta vähän, mutta se riitti muodostamaan hyvän pohjan myöhempien vuosikymmenien jätekeskustelun ymmärtämiselle. Artikkeliaineisto jaettiin sisällönanalyysiä varten kahteen pääkategoriaan jäte sekä jätehuolto ja jätehuollon ratkaisut. Jätettä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Tutkimuskirjallisuudessa esiintyviä näkökulmia ovat esimerkiksi taloudellinen, poliittinen, kulttuurinen, oikeudellinen ja materialistinen. Tässä tutkimuksessa jätettä käsitellään kansalaisten näkökulmasta: millainen suhde heillä on jätteeseen ja jätehuoltoon tutkimuksen ajanjaksona. Tutkimuksessa selvitetään mitä teemoja ja ratkaisuja aineistosta löytyy jätteeseen ja jätehuoltoon liittyen. Lisäksi aineiston ja tutkimuskirjallisuuden avulla päätellään, miten jätteen käsittely ja jätehuolto muuttuu ihmisten arjessa muuttuvat tutkimukseen valittuna ajanjaksona. Lopuksi tutkimuksessa pohditaan, mitkä tekijät vaikuttavat yksittäisen ihmisen tai organisaatioiden toiminnan muutokseen. Aineistosta on havaittavissa eri vuosikymmenille sopivia teemoja. Luonnonsuojelu ja ympäristöherääminen saivat alkunsa 1970-luvulla. Kaupungistuvassa yhteiskunnassa kasvava jätteen määrä alkoi huolestuttaa aluksi ruohonjuuritasolla, ja huoli levisi lopulta myös politiikkaan ja lainsäädäntöön. Huoli ympäristön kestokyvystä vahvistui 1980-luvulla Suomessa taloudellisen nousukauden aikana, jolloin yksilön vastuu ympäristötoimista tuli mukaan keskusteluun. 1990-luvulla jätteiden lajittelusta ja kierrätyksestä tuli arkisempaa, kun siihen oli yhä enemmän mahdollisuuksia. 1990-luvulla Suomi myös liittyi Euroopan Unioniin ja osaksi sen lainsäädäntöä sekä muita kansainvälisiä sopimuksia. Uuden jätelain avulla korostettiin jo syntyneiden jätteiden ohella myös jätteiden ehkäisyä. 2000-luvulla valtiot tai kaupungit ovat alkaneet asettaa tavoitteita tuleville vuosille ja vuosikymmenille, jolloin haluavat olla esimerkiksi ”zero waste”, luopuneet kivihiilestä energian lähteenä tai muuten vain vähentäneet päästöjään tietyn verran. Positiivisten kehityssuuntien, kuten paremman jätehuollon, ympäristötietoisuuden, jätekansalaisuuden, kiertotalouden ja jätteiden vähenemisen kehitykseen vaikuttavat monet tekijät suuntaan ja toiseen. Yksittäiset kansalaiset voivat vaikuttaa esittämällä mielipiteitään ja näyttämällä esimerkkiä, mutta viime kädessä yksittäisen ihmisen ja suuren massan toimintaan vaikuttavat yleiset toimintaohjeet ja lainsäädäntö.

Tutkielmassa selvitettiin Vantaan Jokiniemen esihistoriallisen asuinpaikkakompleksin nuorakeramiikan (2900–2200 eaa.) sekoiteaineena käytettyjen samottipalojen geokemiallista koostumusta, sekä niiden yhteyttä Jokiniemen varhaisempiin tyypillisen kampakeramiikan (3900–3400 eaa.) ja myöhäiskampakeramiikan (3600–3200 eaa.) keramiikkatyylien saviastioihin. Lisäksi työssä haluttiin tutkia erilaisten muinaisympäristöllisten muuttujien, kuten yleisimpien maalajien, merenrannan, jokien ja harjujen spatiaalis-tilastollisia yhteyksiä Vantaan neoliittisen kivikauden (n. 5200– 1900/1800 eaa.) asuinpaikkojen suhteen. Pääfokuksena työssä oli haastaa kivikauden asuinpaikkojen sijoittumiseen liittyviä perusoletuksia, kuten esimerkiksi merenrantasidonnaisuutta. Tutkimusalue rajautui nykyisen Vantaan kaupungin alueelle, sillä analysoitava keramiikka-aineisto oli peräisin Vantaan Jokiniemen kivikautiselta asuinpaikkakompleksilta. Samotilla tarkoitetaan tämän työn yhteydessä vanhasta keramiikasta murskattua keramiikkamurskaa. Vanhan keramiikan uusiokäytöllä voidaan ajatella olevan yhtenäisiä piirteitä nykyisen kierrätyksen kanssa. Maisterintyön yhtenä teoreettisena kulmana olikin tästä syystä kivikautinen kierrätys ja siitä indikoivien merkkien tunnistaminen, sekä nykykierrätyksen ja esihistoriallisen kierrätyksen keskinäinen vertailu. Toisaalta kahden erilaisen temaattisen tutkimuspolun yhdistävänä teoreettisena liimana käytettiin eksploratiivisuuden käsitettä. Tämän työn yhteydessä eksploratiivisuudella tarkoitettiin lähtökohtaisesti pyrkimystä logiikan vastaistenkin hypoteesien luomiseen ja testaamiseen sekä epäloogisten yhteyksien etsimiseen eri ilmiöiden välillä. Tavoitteena oli, että tapaustutkimukset nivoutuisivat loogisesti yhteen juuri eksploratiivisen tutkimusasenteen ja -otteen kautta. Keramiikkanäytteistä tehdyt geokemialliset analyysit toteutettiin energia-dispersiivisella röntgenfluoresenssispektrometrilla (ED-XRF = Energy dispersive X-ray fluorescence spectrometer). Tämän jälkeen mittausdatasta teetettiin pääkomponenttianalyysi (principal component analysis, PCA), jonka avulla pyrittiin visualisoimaan mittausdataa niin, että keramiikka-aineiston yhtenäisyydet ja erot tulisivat esiin. Muinaisympäristöllisten muuttujien spatiaalis-tilastollisia yhteyksiä tehdessä hyödynnettiin R-ohjelmointikieltä sekä Rstudio-ohjelmaa. Paikkatietodata käsiteltiin QGIS-ohjelmassa. Aineistona käytettiin pitkälti Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) sekä Museoviraston tarjoamia paikkatietoaineistoja. ED-XRF -mittaustulosten perusteella voitiin todeta, ettei nuorakeramiikkanäytteiden samottipalojen ja vanhempien keramiikkatyylien välille muodostunut kemiallista yhteyttä. Spatiaalis-tilastollisten analyysien tulokset taas vahvistivat neoliittisen kivikauden asuinpaikkojen perusoletukset todenmukaisiksi merenrannan, jokien, hiekkamaiden ja harjujen osalta. Savi-, kallio- ja moreenimaat osoittautuivat tilastollisesti merkityksettömiksi. Moreenimaille sijoittuvien asuinpaikkojen määrä oli todellisuudessa jopa reilusti odotettua ennustetta pienempi. Maisterityön hypoteesina oletettu savimaiden ja neoliittisten asuinpaikkojen yhteys Vantaalla jäi tilastollisesti vahvistamatta, mutta tämä johtuu mahdollisesti analyyseja vääristävästä savimaiden kokonaislaajuudesta Vantaalla. Todettiin myös, että Vantaan alueen neoliittisen kivikauden asuinpaikat ovat keskittyneinä (engl. clustered) tiheästi rakennettujen kaupunkialueiden lähelle. Tämä johtuu luultavasti alueen maankäyttöhistoriasta ja sen yhteydessä löydetyistä arkeologisista kohteista. Työtä varten räätälöity menetelmäpaketti saatiin aikaiseksi ja jatkossa pakettia voidaan hyödyntää melko vaivattomasti. Tämä nopeuttaa erilaisten spatiaalisten ja arkeologisten ilmiöiden välistä tarkastelua. Näin työn kannalta oleelliset eksploratiiviset kokeilut ovat helposti ja nopeasti toteutettavissa myös tulevaisuudessa.

Maapalloon kohdistuu monia erilaisia ympäristöuhkia. Uhkia pienentääkseen Euroopan unionin yhtenä tavoitteena on ohjata jäsenmaitaan kiertotalouteen ja lisätä syntyvien jätteiden kuten pakkausten kierrätystä. Suomalaisten nykyisillä pakkausten kierrätysmäärillä ei vielä ylletä Suomen omiin eikä Euroopan unionin tavoitteisiin. Kierrätystä tulee siten lisätä. Tämä tutkielma pyrkii ymmärtämään kotitalouksien pakkausten kierrätyskäytänteitä. Tutkielman tavoitteena on etsiä käytänteitä, jotka estävät tai mahdollistavat pakkausten kierrättämistä kotitalouksissa. Kierrättämistä on aiemmin tutkittu melko yksilölähtöisesti, joten tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään käytäntöteoriaa. Käytäntöteorian mukaan ihmisten käyttäytymistä eivät ohjaa vain yksilön valinnat vaan myös historiallisesti rakentuneet sosiaaliset käytännöt. Pakkausten kierrättämistä ei ole aiemmin tutkittu käytäntöteoreettisesta näkökulmasta, joten tutkielmassa pyritään myös vastaamaan siihen, miten käytäntöteoriaa voidaan soveltaa pakkausten kierrätyksen tutkimiseen. Olen tutkinut aihetta etnografisin menetelmin. Aineistoni koostuu 14 virikkeellisestä teemahaastattelusta, haastateltavien ottamista valokuvista kotitaloudessa tyhjentyneistä pakkauksista ja haastattelijan ottamista valokuvista haastateltavien kierrätystiloista kotona sekä taloyhtiössä. Analyysissa on hyödynnetty temaattista analyysia. Tutkimuksen mukaan pakkausten kierrätys kotitalouksissa tapahtuu rutinoituneesti. Kierrätystä ei siten juuri mietitä, vaan se tapahtuu muiden arjen kotitöiden ohella. Jotkin kierrätykseen liittyvät käytänteet tekevät pakkausjätteen heittämisen sekajätteeseen helpoksi. Pakkausten kierrättämistä estävät tai mahdollistavat materiaaliosaaminen, aikaan sekä paikkaan liittyvät ongelmat ja merkitykset. Materiaaliosaaminen tarkoittaa pakkausten ominaisuuksia, omaa sekä tarjolla olevaa tietoa ja osaamista. Aikaan ja paikkaan liittyvät ongelmat taas tarkoittavat kierrätysastioita sekä tilan puutetta, pakkausjätteen määrää sekä likaisuutta, hektisyyttä ja elämäntilannetta. Merkitykset syntyvät ympäristöarvoista, halusta noudattaa normeja ja taloudellisista syistä. Tutkin kierrätyskäytänteitä kolmen elementin – materiaalien, kompetenssien ja merkitysten – avulla. Nämä elementit eivät riitä kierrätyksen tutkimiseen, sillä lisäksi ajalla ja sen puutteen synnyttämillä tunteilla on vaikutusta kierrätykseen. Käytäntöteoria soveltuu pakkausten tutkimiseen, kun ottaa huomioon, että käytänteen ajallisuus mahdollistaa sen rikkomisen.

This research studies the views and actions that students from Helsinki associate with recycling of food packaging. In addition, the aim is to study whether products are chosen based on ecological packaging. Previous research has concluded that highly educated individuals recycle more than those who have a lower level of education. Regarding the choice of food packaging, research has found that consumers have an increasing desire for sustainability also in terms of packaging. Whether a consumer engages in recycling depends on the information and skills that the consumer has, whether they find recycling important as well as easy access to facilities designated for recycling. Consumers’ knowledge on sustainable development and the related recycling skills can be influenced in school for example in home economics classes. The research was conducted as an online survey and it had 31 participants. 16 participants were male and 15 were female. The age of participants ranged from 19 to 28 and they were all students from Helsinki. The respondents were found through private groups and they studied in different disciplines within the University of Helsinki and Aalto University. The method of content analysis was applied to the responses. Through the technique of thematization, the responses were divided into different categories which were then used to answer the research questions. The results of this study show that almost all survey participants considered recycling as an important task. Students recycle many types of waste, the extent of which is based on the recycling possibilities provided in the waste management facilities of their housing. The challenges related to recycling are for example the lack of plastic waste containers, which prevents recycling of plastic. Another challenge is the limited space designated to waste management, which leads to all sorts of waste put into mixed waste containers. Most of the respondents claimed to occasionally pay attention to the sustainability of packaging when choosing products. Recycling is seen as an important act as it can diminish the overall amount of waste on this earth. Other reasons for the importance associated with recycling were protecting the nature and environment. In order to get even more people to recycle, the importance of education and teaching of home economics must be acknowledged; many respondents said to have learned recycling skills at school.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaista tietoa tekstiilijätteestä saadaan Helsingin Sanomien verkkoartikkeleista. Tähän etsittiin ratkaisua vastaamalla kysymyksiin, mitä tekstiilijätteestä kirjoitetaan verkkoartikkeleissa, millainen ilmiö tekstiilijätteestä muotoutuu ja millaisia teemoja kirjoituksista nousee esille. Tekstiilijäte on ajankohtainen ja ongelmallinen aihe, jonka vähentämiseksi pyritään jatkuvasti löytämään uusia keinoja. Suomessa kotitaloudet ovat suurimpia tekstiilijätteen tuottajia. Sanomalehdet tavoittavat suurimman osan suomalaisista ja niiden tarkoituksena on kuvata asiat totuudenmukaisina. Menetelmät. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Aineistona tutkimuksessa on vuosien 2010-2019 aikana ilmestyneet Helsingin Sanomien verkkoartikkelit tekstiilijätteestä. Aineisto kerättiin hyödyntämällä Helsingin Sanomien verkkolehden hakutoimintoa, hakien artikkeleita ”tekstiilijäte” hakusanalla. Aineistoon valittiin 17 artikkelia, lehden eri palstoilta. Aineiston valinnassa hyödynnettiin harkinnanvaraista otantaa jättämällä pois artikkelit, jotka vain sivusivat aihetta. Myös mielipidekirjoitukset jätettiin pois aineistosta. Aineistoa analysoitiin teemoittelemalla, hakien samalla vastauksia toiseen tutkimuskysymykseen. Tulokset. Tutkimuksessa saatiin selville, että tekstiilijätteestä kirjoitetaan monen eri teeman kautta. Verkkoartikkelit antavat hyvin laajan kuvan tekstiilijätteen synnystä ja tavoista pienentää sitä. Teksteissä painottui kuluttajan oma rooli tekstiilijätteen tuottajana ja vastuullisena kuluttajana. Tekstiilijätteeseen liittyvistä kirjoituksista nousi esille erilaisia teemoja liittyen tekstiilien kierrätykseen, kulutukseen ja ympäristövaikutuksiin. Tekstiilijätteestä muodostui kirjoitusten perusteella moniuloitteinen ilmiö, jonka ongelmallisuuteen kehitetään jatkuvasti uudenlaisia ratkaisuja.

Goals: Garment recycling, second-hand clothes and flea markets have been a topic of public conversation lately. Mass production and fast fashion have caused an increasing amount of textile waste. Flea markets are one way to recycle unwanted garments instead of putting them directly to landfill. According to my own observations, 20 years ago Finns’ attitudes towards buying clothes from flea markets and wearing them was different than attitudes of today. The purpose of the study is to find answers to the following questions: what did people think about second-hand clothes in 1989 and what do they think about them in 2014. If there has been some kind of a change, why has it happened and what is it like? Study strategy and methods: In this study there were two sources of data. One source was a survey on flea markets from 1989 found from the archive of National Board of Antiquities. Here 94 of those answers of the survey were used. Other source of data were collected in 2014 with the e-form of the University of Helsinki and were spread on Facebook. 289 of those answers were used in the study. The data were analyzed with Qualitative content analysis. Outcomes and conclusions: Finnish people’s thoughts of second-hand clothes were two-parted in 1989. Because of the recession during the Second World War and ten years after that, second hand-clothes were still connected to poverty in 1989. They were considered outmoded and were bought with shame. People wore them at home and didn’t want to go out wearing them. On the other hand, flea markets were found fashionable and it was popular to go shopping there. In 2014 people’s thoughts about second-hand clothes were mainly positive. However, because of the mass production there were more clothes also in flea markets. Second-hand clothes were thought to be trendy, individual and ecological. Poverty was not directly connected to second-hand clothes. Instead of shaming, people were proud of wearing them. Hence, attitudes towards second-hand clothes had turned considerably more positive from 1989 to 2014.

Tässä tutkielmassa tutkin käytettyjä tavaroita koskevia ajattelutapojen muutoksia. Vaikka käsittelen tutkielmassani käytettyjen hyödykkeiden historiaa jopa 1600-luvulta, on tutkimukseni pääkohde siinä, miten käytettyjä hyödykkeitä koskevat ajatusmallit ovat muuttuneet 1900-luvun alun jälkeen. 1900-luvulla maailma muuttui enemmän ja nopeammin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Sillä oli myös vaikutus ihmisten tapaan kuluttaa. Käytettyjä tavaroita on kierrätetty niin kauan kuin tavaroita on ollut. Aikojen saatossa käytetyn tavaran kierrätystä on toteutettu niin perheen sisällä kuin myös vieraille ihmisille. Käytetyn tavaran myyntiä on toteutettu sekä ammattimaisesti välikäsien kautta että suoraan kuluttajalta toiselle. Käytettyä tavaraa on myyty, sitä on myös annettu lahjaksi ja avuksi. Syitä käytetyn tavaran ostamiselle, myymiselle ja kierrättämisellä on monia. Käytettyjen tavaroiden markkinat ovat olleet aina monimuotoisia eikä niistä voi tehdä yleistyksiä. Se on kuitenkin varmaa, että käytetyt hyödykkeet ovat koskeneet niin rikkaita kuin köyhiäkin. Vaikka käytettyjä tavaroita on kierrätetty aina, on ajatusmallit niitä kohtaan muuttuneet aikojen saatossa.

Tässä työssä tarkastellaan huhuja verkkokeskusteluissa. Huhuista tämän työn keskiöön on nostettu kaksi tapaustutkimusta. Toinen huhuista koskee kotitalousjätteiden kierrättämisen oletettua turhuutta ja toinen maahanmuuttajien sosiaalituen suuruutta. Työn tavoite on vastata seuraaviin kysymyksiin: Mikä on huhujen sisältö tämän tutkielman aineistossa ja mitä näitä huhuja levittämällä argumentoidaan? Tunnistetaanko huhupuhe genrenä ja puhetyylinä keskustelijoiden joukossa? Kuinka huhupuheeseen suhtaudutaan ja miten genren nimeämistä käytetään retorisena välineenä? Minkälaisia motiiveja huhun kommentoimiselle ilmenee? Lopuksi selvitetään minkälaisia stereotyyppisiä kuvauksia huhut rakentavat kohteistaan? Minkälaisia nämä tapaustutkimuksiin kytkeytyvät kuvaukset ovat muualla aineistossa, tapaustutkimuksia laajemmassa kontekstissa? Tapaustutkimusten aineistona toimivat keskustelut käydään pääosin aiheisiin liittyvien verkkouutisten alla, mutta niitä kommentoidaan myös muilla verkkoalustoilla. Tapaustutkimuksissa ilmenevät stereotyyppiset kuvaukset eivät ole yleisiä vain tämän työn tapaustutkimusten parissa, vaan ne kytkeytyvät laajemmin aineistossa esiintyviin diskursseihin. Näin ollen aineisto on laajempi ja sitä rajaavat tapaustutkimusten yhteydessä esiin nousseet diskurssit. Aineistosta nousee esiin kaksi huhua: 1) Maahanmuuttajilla on kalliimmat lastenvaunut, koska he saavat paljon suurempaa sosiaalitukea kuin suomalaiset. 2) Jätteiden syntypaikkalajittelu on turhaa, koska jätteet sekoitetaan myöhemmässä vaiheessa prosessia takaisin yhteen. Lähilukemisen, diskurssianalyysin ja argumentaatioanalyysin avulla aineistosta ilmenee, että huhuja levittämällä ja niitä kommentoimalla argumentoidaan eri motiivein monenlaisia yhteiskunnallisia asioita. Genren nimeämistä käytetään eri tavoin retorisena välineenä, useimmiten pyrkien heikentämään huhupuheiden sisältämien väitteiden totuusarvoa. Huhupuheet tunnistetaan aineistossa melko hyvin, mutta niiden tarkempi nimeäminen vaihtelee. Tapaustutkimuksista nousee esiin joitakin selkeitä stereotyyppisiä kuvauksia, kuten vaatimattomat suomalaiset, ahneet maahanmuuttajat ja selvemmin poliittisena konstruktiona epärationaalinen vihervasemmisto. Nämä stereotyyppiset kuvaukset kytkeytyvät laajempaan yhteiskunnalliseen verkkokeskusteluaineistoon ja niitä konstruoidaan monipuolisesti erilaisia nimityksiä käyttämällä ja ajallisesti laajalti eri aikoina, monissa eri yhteyksissä. Tämä työ osoittaa, kuinka kansanperinteen genret toimivat keskustelussa asenteiden ilmaisijoina ja perinteistä tietoa voidaan käyttää sosiaalisen todellisuuden muokkaajana sekä vakuuttelun keinona.