Browsing by Subject "koti"

Tutkielmassa selvitetään, mikä on kodin merkitys arjessa, kun ihmiset liikkuvat yhä enemmän paikasta toiseen. Kuinka koti rakennetaan, ja onko kodilla merkitystä tänä päivänä. Ilmiötä tarkastellaan suomalaisten naisten, jotka ovat lähteneet mukaan miestensä määräaikaisille ulkomaantyökomennuksille näkökulmasta. Heidän elämäntapansa ilmentää myöhäismodernin yhteiskunnan luonteenomaista piirrettä – liikkuvuutta ja siirtymistä paikasta toiseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on erityisesti Suomessa tehty kodintutkimus sekä ekspatriaateista tehty tutkimus. Tutkimusaineiston koostuu kahdeksasta Kuala Lumpurissa asuneen suomalaisen naisen teemahaastattelusta. Syynä Malesiassa oleskeluun heillä oli miehiensä työkomennus. Haastattelut on tehty haastateltavien kotona Kuala Lumpurissa. Aineiston analyysi perustuu aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin. Lopuksi analysoitu haastatteluaineisto on järjestetty siten, että lukija pystyy seuraamaan empiiristen lukujen myötä suomalaisten puolisoiden lähtöä komennukselle ja kodin pakkaamista, asettumista Kuala Lumpuriin, kodin rakentamista ja arkea siellä sekä lähtöä seuraavaan paikkaa. Tutkimuskysymyksiin vastataan haastateltavien kokemuspuheen kautta. Komennuskoti ja sen paikka arjessa on aiheena yhteiskunnallisesti merkityksellinen ja ajankohtainen. Koti tutkimuskohteena on alkanut kiinnostaa hyvinvointitutkimuksen painottuessa kokemuksellisen hyvinvoinnin tutkimiseen (Vilkko ym. 2010). Kysymykseen onko kodilla enää merkitystä? Saatiin selkeä vastaus haastateltavilta: kodilla on suuri merkitys perheen hyvinvointiin sekä viihtymiseen komennuspaikassa ja kaiken kaikkiaan komennuksen onnistumiseen. Kodin paikka vain korostuu kaukana asuttaessa tuttuna ja turvallisena kotipesänä. Mutta kotipesä ei tule itsestään. Kotiin täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota, siihen tulee panostaa ja sitä ei pidä pitää itsestään selvyytenä. Koti tulee tekemällä, asumalla, olemalla eli elämällä.

In this study I examine 9th graders thoughts, experiences and meanings of home and place attachment. The aim is to clarify how youths determine and experience home and how their place attachment has been constructed. Furthermore, I am seeking possible connections between place attachment and othering. This study has been conducted utilizing phenomenological-hermeneutic approach since the interest is in individual´s experiences and interactions with the surroundings. The data consisted of three individual theme interviews and fourteen questionnaire answers. The data were analysed by theory-driven qualitative content analysis. Three master categories emerged from the analysis regarding the informants´ significations of home: 1) sociality 2) safety and 3) everyday life. Youths defined home as a positive, unique and important social space and a place where everyday life is emphasized. Place attachment was constructed by relationships, time, experiences and memories. Individual features as age and the number of moves had an influence on how the place attachment was formed but yet it is concerned to be particularly individual experience. Othering appeared when youths described their lives after moves. In the new place and environment they felt lost at first and perceived themselves as strangers compared to the majority. Othering emerged both when surroundings did not let them in and when youths defined themselves. Consequently, the place attachment and personal position in the community must be pursued and reconstructed through belonging work and collaboration with the surroundings.

The study examines consumers’ views about cosmetic packaging. Previously, this topic has been studied as the acquisition of packaging at the store in which the focus has been on the color, materiality, and ecology. Natural and organic cosmetics have recently gained scholarly interest, yet, the packaging itself has not. This study is interested in what the visuals, colors, materials and recycling aspects of cosmetic packaging mean to consumers. The phenomenon is examined as the use of packaging and from the perspective of everyday aesthetics at home. The data was collected as pair interviews (n=12) using semi-structured theme interview and stimulus material (biodegradable cosmetic packaging). The interviewees were 26–67 years old. The data was analyzed by using qualitative content analysis. This study contributes to the discussion about aesthetic meanings of cosmetic packaging by focusing on the ecological aspects and the challenges related to recycling. Earlier studies have mainly studied food packages. In this study, cosmetic packaging was seen as a part of everyday aesthetics and the items were seen as visually pleasing and a part of interior decoration. Consumers associated the visual aspects and colors with their identity and self-expression. On the one hand, the packaging conveys about everyday and affordable cosmetics, and on the other hand, about luxurious and high-quality cosmetics. Through the packaging material and colors, consumers conclude how ecological of the product and packaging. Consumers combine the material of cosmetic packaging and the amount of material with the environmental friendliness and recyclability of the packaging. Consumers identify the prevalence of plastic use, the overpacking of cosmetics and the empty space of packaging as ecological challenges for cosmetic packaging. With regard to packaging material, more choice was seen in food, and the purchase of food was also perceived to be more important from an ecological point of view than the purchase of cosmetics. Recycling is challenged by unclear materials for consumers, multi-material packaging, different coatings and the fact that packaging cannot be easily emptied. Consumers therefore wish clearer recycling instructions for packaging. The recycling of packaging inks proved to be an unknown topic. However, in the case of color recycling, the materiality of the colorant, its separation from the packaging material, and the toxicity and harmfulness of the colors to nature were considered.

Tutkielma tarkastelee lemmikkejä kodinsisustuksen kontekstissa. Tavoitteena on analysoida sitä, miten lemmikkieläimet vaikuttavat kodinsisustukseen ja millaisia ratkaisuja lemmikkikodeissa tehdään. Lisäksi tutkin minkälaisia rooleja lemmikeillä on osana kodinsisustusta. Tutkimuksen aineistona on 13 teemahaastattelua. Haastatteluissa hyödynnän projektiivista tekniikkaa käyttämällä IKEA-kuvastoa. Tarkoituksena on saada monipuolisia kommentteja ja näkemyksiä lemmikkikotien sisustamisesta. Aineiston analysointimenetelmänä käytän teemoittelua. Lemmikkikodeissa on useita lemmikeille hankittuja tuotteita kuten raapimapuu, kissanvessa, lemmikin peti, juomakippo, lelut ja ruoansäilytysastiat. Omistajilla voi joskus olla jopa ristiriitainen suhde lemmikkien välttämättömiin tuotteisiin. Myös kodin huonekaluhankinnoissa otetaan lemmikit huomioon. Lemmikinomistajat pyrkivät kodissaan helppohoitoisuuteen, käytännöllisyyteen ja turvallisuuteen. Lemmikeillä voi tutkimuksen perusteella olla kolme erilaista roolia osana kodinsisustusta. Lemmikki voi olla 1) sopeutuja, 2) päättäjä tai 3) sisustuselementti. Yhdessä kotitaloudessa lemmikki voi esiintyä tilanteen mukaan eri rooleissa. Lemmikin ollessa sopeutujan roolissa, on selvää, että lemmikki opetetaan elämään kodissa ihmisten toivomalla tavalla. Valintoja ei pääosin rajoitettu lemmikin takia. Lemmikin ollessa päättäjän roolissa, lemmikillä on iso vaikutus siihen, mitä huonekaluja ja tarvikkeita kotiin hankitaan. Tämä näkyy erityisesti niissä kodeissa, joissa lemmikillä on jonkinlaista ongelmakäytöstä. Kun lemmikki on sisustuselementtinä, se rinnastetaan koriste-esineeseen. Lemmikki korvaa kodin muut koriste-esineet. Kotiin valitaan neutraaleja kuoseja, jotta lemmikki erottuu niistä mahdollisimman hyvin.

Kotia rakennetaan sisustuksen avulla viihtyisäksi ja kodin tunnelmaan sekä viihtyisyyteen vaikuttavat monenlaiset tekijät sisustusratkaisuista asuinpaikkaan ja ympäristöön. Sisustusratkaisuilla kodista voi sisustaa oman näköisen ja persoonallisen kalusteilla, väreillä ja esineillä. Joillekin materiaaleilla ei ole niin suurta merkitystä, kun taas toisille sisustaminen voi olla pitkäaikainenkin prosessi. Tämän tutkielman tavoitteena oli tulkita ja ymmärtää yksityishenkilöiden kokemuksia siitä, millaiset sisustusratkaisut ja materiaalit ovat tärkeitä kodissa viihtymisen kannalta sekä ovatko vastaajat tyytyväisiä kotiensa sisustukseen ja viihtyvätkö he kodeissaan. Tutkielma toteutettiin laadullisena verkkokyselylomakkeena ja kysely jaettiin Facebookin sisustusaiheisessa ryhmässä, mihin pääsi vastaamaan vain ryhmän jäsenet. Vastauksia kyselyyn sain kymmenen (N 10). Tarkoituksena oli tavoittaa sisustuksesta kiinnostuneita henkilöitä, jotta oli mahdollista vastata tutkimuskysymyksiin ja tulkita vastaajien kokemuksia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti laadullisella sisällönanalyysillä. Vastauksista ilmeni, että tärkeää kodissa viihtymisen kannalta on arjen helppous, eli toimivat ja käytännölliset ratkaisut. Kodeista haluttiin toimivien ratkaisuiden lisäksi myös kauniita ja värimaailmaltaan harmonisia. Esteettisyyttä, harmoniaa ja sisustuksen suunnitelmallisuutta sisältävät vastaukset muodostivat luokan harkitut materiaalit ja esteettisyys. Itse valitut kalusteet ja materiaalit sekä oman persoonan näkyminen sisustuksessa kuvaavat omia mieltymyksiä. Kodin muokattavuutta pidettiin tärkeänä. Kotia muokataan tekstiileillä ja sisustusesineillä esimerkiksi vuodenaikojen vaihdellessa. Yksityiskohdat ja yksilöllinen sisustus korosti oman persoonan näkymistä sisustuksessa ja huolella valittuja yksityiskohtia. Viihtyisinä ja tärkeinä ratkaisuina pidettiin myös materiaalien laatua. Arjen helppous oli luokka, joka nousi esiin molempiin tutkimuskysymyksiin vastatessa. Johtopäätöksenä on, että tärkeää viihtyisän kodin rakentamisessa on toimivat ratkaisut, jotka kuitenkin ovat esteettisiä ja muokattavia, joissa näkyy oma persoona ja omat makumieltymykset. Tulokset vahvistavat aikaisempia tutkimuksia ja ovat yhdistettävissä esimerkiksi Woodwardin (2003) kahteen sisustamisen tapaan, esteettiseen tai käytännölliseen tyyliin sisustaa.

Helsinki on kansainvälistynyt nopeasti. Vuoden 2016 alussa 14,3 prosenttia Helsingin väestöstä oli ulkomaalaistaustaisia ja 83 prosenttia heistä oli syntynyt ulkomailla. Tutkielmani käsittelee suomea puhumattomien ulkomaalaisten kokemuksia Helsinkiin muuttamisesta ja kaupungissa asumisesta. Tutkielmani on rajattu alueellisesti pääkaupunkiseutuun, josta puhutaan Helsinkinä. Aineisto kerättiin keväällä 2018 haastattelemalla englanniksi 14 Facebookin Finland IESAF ja International Jobseekers in Helsinki -ryhmien kautta tavoitettua 22–35-vuotiasta henkilöä, jotka olivat muuttaneet Helsinkiin erilaisista syistä viimeisen kolmen vuoden aikana haastattelujen ajankohdasta katsottuna. 12 haastatteluista nauhoitettiin ja litteroitiin ja kaksi haastattelua tehtiin sähköpostin välityksellä. Kaikki haastatellut käyttävät arkikielenään englantia, ja kukaan heistä ei sanonut kommunikoivansa sujuvasti suomeksi. Kaikki heistä asuivat aineiston keräämisen aikaan Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla. Maahanmuuttotutkimus Suomessa käsittelee usein samoista etnisistä tai kansallisista taustoista tulevia yhteisöjä. Tutkielmani laajentaa tätä keskustelua syventyen erilaisista taustoista tulevien ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien yksilöiden kokemuksiin. Kaikki haastatellut edustavat eri kansallisuuksia, eivätkä he ole ryhmänä yksiselitteisesti määriteltävissä. Yhdistäviä tekijöitä ovat ulkomaalaisuus, toistaiseksi lyhytaikainen asuminen Helsingissä ja englannin kielen käyttö arjessa. Yksilöiden kokemusten moninaisuutta painottava tutkielmani on poikkitieteellinen ja pohjaa teoreettisesti tutkimukseen maahanmuutosta, kansainvälisestä liikkuvuudesta ja identiteeteistä. Tutkielmassa haastatteluaineistoa käsitellään diskurssianalyysin metodein ja se sisältää kolme temaattisesti jaoteltua käsittelylukua: Helsinki ja paikalliset ihmiset, arjen haasteet ja syrjinnän kokemukset sekä sosiaalisten verkostojen rakentaminen ja uuteen kaupunkiin kotiutuminen. Kaikkia käsiteltäviä aiheita läpileikkaava teema on kielen merkitys ihmisten arjessa, vastoinkäymisissä ja kuuluvuuden tunteessa. Haastateltujen odotukset ja kokemukset Helsingistä kaupunkina ja kohtaamisista ihmisten kanssa vertautuvat aiempiin kansainvälisiin kokemuksiin tai asumiseen muualla Suomessa. Näkemykset omasta identifioitumisesta uudessa ympäristössä linkittyvät erityisesti Suomen ja Euroopan suhteeseen. Kuvatut syrjinnän kokemukset yhdistyvät etenkin haastavaan työmarkkinatilanteeseen ja suomen kielen käyttöön. Sosiaalisten verkostojen muodostumisessa korostuu paikallisuus globaalin ulottuvuuden rinnalla ja tunne kodikkuudesta osoittautuu sopeutumisen kannalta tärkeäksi. Tutkielmani osoittaa yksilön kokemuksen tärkeyden tutkittaessa maahanmuuttoa ilmiönä. Jokaisella henkilöllä on maahan muuttaessaan oma tarinansa, identiteettinsä ja kokemuksensa, joista kaikki vaikuttavat yksilön elämään uudessa kaupunkiympäristössä.

This study examines home related food memories. Previous research on this subject shows that senses and emotions play significant role in creating and re-creating food memories. This is due to shared neural and mnemonic connections of the emotions and senses in the brain. Food memories can also be embodied transmitting tacit knowledge. With them one can create and express own roots and self-image. Food memories are a part of collective memory and they can create polytemporal experiences. This study considered home related food memories because home is a central place for the formation of food memories. The aim of this study was to reveal the ingredients of home related food memories and to scrutinise how home appears in texts sent to www-pages of Ruoka-Kalevala. Ruoka-Kalevala is a project of Marttaliitto, S-group and The Finnish Literature Society. The data consists of 39 texts which were analysed by content analysis. This study is based on oral history methodology. This material emphasized that food memories reflect common societal development and urbanisation. Migration from rural societies to cities and the sense of belonging to one’s roots stood out from data. Also descriptions of the various regional food cultures in Finland were crucial. Based on the data of the study, home was seen in a positive and even a nostalgic light. Most of the food memories were located in childhood homes. Home economics education could benefit connection between senses and food memories for example when studied food traditions or in social integration of immigrants. Oral history research focus on subjects that are mundane and personal. Therefore it can well benefit home economics studies.

Tämä tutkielma käsittelee kodin kokemuksia ja kuulumisen tunteen muodostumista Suomenlinnan historiallisessa merilinnoituksessa, joka on sekä suojeltu maailmanperintökohde että Helsingin merellinen kaupunginosa. Tutkielma nojaa vahvasti arjen elämän tutkimukseen. Tarkastelen aineistoni kautta, kuinka paikkaan kuulumista ja paikkaan kiinnittyviä valtarakenteita eletään ja uusinnetaan arkisissa käytänteissä ja sosiaalisissa kohtaamisissa. Suomenlinnan merilinnoitus valikoitui tutkimuskohteeksi, koska se mahdollistaa kodin kokemusten ja asukkaiden ja tilan vuorovaikutuksen monipuolisen tarkastelun sekä urbaanissa kaupunkitilassa, suojellussa maailmanperintökohteessa että turistikohteessa. Tutkielman aineisto koostuu etnografisesta materiaalista, johon kuuluu haastatteluja, valokuvia ja Suomenlinnassa tehtyjen havainnointikierrosten tuottamia muistiinpanoja. Yhdeksän Suomenlinnan asukkaan haastattelut ja haastattelujen yhteydessä otetut valokuvat muodostavat aineiston keskeisimmän osan. Haastattelut ovat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, jotka toteutin kävelyinä Suomenlinnassa. Kävelyhaastattelu on etnografinen tutkimusmenetelmä, joka tarjoaa monia etuja, kun halutaan tutkia paikkaan liittyviä kokemuksia ja paikan roolia eletyssä arjessa. Haastatteluissa pyrin selvittämään paikkasuhteen muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä ja kotiin liitettyjä merkityksiä arkisten reittien ja rutiinien sekä asukkaiden kokemuksissa merkityksellisten paikkojen kautta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat kodin ja kuulumisen tunteen käsitteet, joita tarkastelen alue- ja kulttuurintutkimukselle tyypillisesti poikkitieteellisesti. Tutkielmassa pyrin tuottamaan tietoa Suomenlinnan asukkaiden kuulumisen tunteen, kodin merkitysten ja paikkasuhteen muodostumisesta jokapäiväisessä elämässä. Tutkin, miten erilaiset tilat ja käyttäjäryhmät vaikuttavat oman tilan kokemiseen ja millaisia rajaamisen prosesseja tapahtuu yksityisen ja julkisen tilan raja-alueilla. Tutkielma osoittaa, että paikkaan kuuluminen on monimutkainen tilallinen prosessi, joka rakentuu sosiaalisissa ja kulttuurisissa merkityksenannoissa, erilaisista rajanvedon prosesseissa ja ajallisissa suhteissa. Tutkielmassa nousee esiin, miten monimutkainen ja monista elementeistä muodostuva kokonaisuus kodin ja kuulumisen tunne on. Aineiston valossa koti voi olla epämääräisesti rakentuva ja ajallisesti elävä asia, joka laajentuu fyysisen asunnon rajojen ulkopuolelle asukkaiden toimintaympäristöön, joka rakentuu sosiaalisissa suhteissa ja arkisissa käytänteissä ja kulkureiteissä. Informanttien arkiset tavat olla yhteydessä fyysiseen ympäristöönsä edistävät kuulumisen tunteen syntymistä ja vaikuttavat ympäröivän tilan kokemiseen. Tutkielma osoittaa myös etnografisen kävelyhaastattelun edut paikkaan liittyvien kokemusten ja jokapäiväisen elämän tarkastelussa suhteessa perinteiseen istumahaastatteluun.

Suomalaiset pelaavat paljon rahapelejä. Iso osa suomalaisista pelaa rahapelejä ja Suomessa Veikkauksen yksinoikeusjärjestelmälle perustuvalla rahapelaamisella on pitkä historia ja vahva näkyvyys. Suurimmalle osalle pelaajista rahapelien pelaaminen on mukavaa ajanvietettä, ja heidän kohdallaan rahapelaamisesta ei aiheudu suurempia ongelmia. Rahapelaaminen voi kuitenkin muuttua myös ongelmaksi. Tässä maisterintutkielmassa tutkin rahapelien pelaamista kotona. Tutkin erityisesti selittävätkö tietyt henkilön elämäntilanteeseen liittyvät tekijät kotona tapahtuvaa rahapelaamista ja esiintyykö rahapelejä kotona pelaavien keskuudessa enemmän ongelmapelaamista kuin rahapelaajien keskuudessa yleensä. Tutkimusaineistona käytän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Rahapelitutkimus 2019 –aineistoa. Analyysimenetelminä käytän ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Suomessa rahapelejä voi pelata hyvin moninaisissa paikoissa. Yli puolet suomalaisista rahapelaajista pelaa rahapelejä kotonaan. Enemmistö rahapelejä kotona pelaavista henkilöistä oli miehiä. Kotona rahapelejä pelasivat nuoremmat ikäluokat, korkeamman koulutustason omaavat henkilöt ja kokopäivätöissä olevat palkansaajat. Rahapeliongelmien yleisyyden osalta rahapeliongelmia on hieman enemmän kotonaan rahapelejä pelaavien keskuudessa, kuin muualla rahapelejä pelaavien joukossa. Erot eivät ole suuria, mutta kotona rahapelejä pelaavien keskuudessa rahapeliongelman kaikkia tasoja on enemmän sekä SOGS- että PGSI-rahapeliongelmamittareilla mitattuna. Jos rahapelaaminen tulevaisuudessa siirtyy entistä vahvemmin koteihin ja osaksi ihmisten arkea, tulevat rahapelaamiseen liittyvät ongelmat näkymään vielä nykyistä laajemmin sosiaalityön työkentällä. Rahapeliongelmat kietoutuvat usein yhteen muiden elämän ongelmien kanssa, esimerkiksi koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäämisen, taloudellisten vaikeuksien ja mielenterveys- ja päihdeongelmien kanssa.

When moving to a new dwelling, residents try to make it a home or feel like one. This is done by customizing the space, getting used to it and the surroundings, decorating the apartment with their own things and finally by living there alone or with others. The result of this process is called feeling of home. Home making as is home and family in general is considered feminine. However, men also move and make homes, either alone or with someone else. In this study I look at the formation of the home and the feeling of home of men, as well as their roles at home when they move to live with their companion. I tell three different stories about moving in together: a couple moves into a new dwelling, a man moves into a woman's home and a woman moves into a man's home. The study is narrative in material and in analysis. The narrative analysis is made applying a model by Heikkinen (2018), in which a new wholesome narrative is constructed from fragmented material. The material consisted of three stories of heterosexual couples moving in together, presented in an audiovisual form on Muuttopäiväkirjat -reality show on Finnish public media service Yle. In the analysis I formed new narratives from the short scenes scattered between episodes, describing the formation of home from the man's point of view. I review these narratives comparing them to the theoretical background formed on home, relationship and the role of men, among other things. The results are narratives that construct social knowledge. They are based on my interpretation of the moves presented in the reality-tv series. The narratives are perspective-widening analysis rather than the truth about the moves presented in the series. The narratives I have formed tell about three different situations in which a man’s position in their home and relationship is formed in different ways: 1. A young couple’s expectations of home do not match each other 2. A man’s feeling of home gets broken and rebuild as a woman moves to his home 3. The man moves in with the woman and finds a home from the family