Browsing by Subject "lastenkirjallisuus"

According to the National core curriculum for basic education (2014), schools should guide students towards a sustainable lifestyle, as well as understanding that people are part of na-ture and completely dependent on the surrounding ecosystem. Schools should also address emotions related to climate change, as children have experienced, for example, sadness, fear, and helplessness. Studies suggest that climate education in schools is very fragmented and variable and should be improved. Studies show that children’s books are a good way to deal with difficult issues and emotions among children. In this thesis, I examine what climate emotions occur in children’s books on climate change and how the books present climate change. Based on these questions, I evaluate how children's books on climate change could be used in climate education. This thesis is a qualitative study. Four Finnish children's books on climate change published during 2019 and 2020 were used as data. The books are aimed at children of primary school age. The books were analyzed by using content analysis. In the second research question, I used theory-guided content analysis, in which the guiding theory was the model of ecological literacy by Wong and Kumpulainen (2019). The characters in the books had a wide range of climate emotions: distressing emotions from fear to anxiety, worry, and joy and enthusiasm. The climate emotions in the books were simi-lar to emotions that people have related to climate change. The books described climate change and issues related to climate change in many ways. Children's books on climate change can be useful in climate education, as they can help children deal with difficult climate emotions, as well as understand climate change as a wider phenomenon. More research is needed on how books could improve children’s ecological literacy, and more specifically cli-mate literacy.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sanaleikkejä ja niiden kääntämistä lastenkirjallisuudessa kääntäjän näkökulmasta. Tutkimusaineistona toimivat Bengt Birckin ja Jan Birckin vuonna 2014 ilmestynyt saksankielinen lastenkirja Jojo, Kleiner Hund − groβes Abenteuer, todelliseen käännöstoimeksiantoon perustuva käännösprosessi sekä valmis käännös, vuonna 2017 suomeksi ilmestynyt Jojo − pienen koiran suuret seikkailut (suom. Milla Löfman). Saksankielinen alkuteos on 105-sivuinen, kuvitettu lastenkirja, joka soveltuu niin ääneen luettavaksi kuin juuri lukemaan oppineille. Kieli on helpohkoa sekä rakenteeltaan että sanastoltaan ja sisältää puhekielen piirteitä, mikä on tyypillistä lastenkirjalle. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmalle luovat lasten- ja nuortenkirjallisuutta käännettäessä huomioon otettavat erityispiirteet, kuten kielellinen sujuvuus, useammasta kohteesta koostuva kohderyhmä sekä sanaleikkien ja niiden käännösstrategioiden luokittelu Delabastitan (1999, 2004) mukaan. Kuvitetun kirjan kyseessä ollessa on huomiota kiinnitetty myös tekstin ja kuvan väliseen suhteeseen. Tutkielman analyysiosiota varten lähdetekstistä löytyneet sanaleikit on luokiteltu fonetiikkaan, leksikkoon, morfologisiin piirteisiin sekä semantiikkaan perustuviin sanaleikkeihin. Niiden käännösstrategiat on puolestaan jaettu sanaleikin kääntämiseen sanaleikkinä, korvaamiseen jollain muulla retorisella keinolla tai poisjättämiseen. Lähdetekstistä löytyi yhteensä 28 sanaleikkiä, joista kolme kuului samanaikaisesti useampaan sanaleikkiluokkaan. Fonetiikkaan perustuvia sanaleikkejä löytyi 14, leksikkoon perustuvia 11 ja morfologiaan perustuvia kaksi. Tavoitteenani oli kääntää mahdollisimman moni sanaleikki kohdekielelle, ja suurin osa lähtötekstin sanaleikeistä kääntyikin suomeksi joko sanaleikkinä tai korvaavalla retorisella keinolla. Ainoastaan kuuden sanaleikin kohdalla päädyin jättämään käännöksessä ”sanaleikillisyyden” pois. Suurimmat haasteet sanaleikkien kääntämisessä aiheutuivat tutkimukseni mukaan saksan ja suomen kielen foneettisista ja rakenteellisista eroista, ja sopivan käännösratkaisun löytyminen edellytti kekseliäisyyttä, kollegiaalista yhteistyötä sekä aikaa.

Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tutkia, miten Aino Havukaisen ja Sami Toivosen teosten Tatu ja Patu päiväkodissa (2004) ja Tatun ja Patun outo unikirja (2008) kuvituksissa olevia humoristisia tekstejä on käännetty saksaksi ja ruotsiksi. Tutkimus pyrkii selvittämään, millaisilla keinolla verbaalista ja visuaalista, usein myös vahvan kulttuurisidonnaista huumoria on käännetty, minkä lisäksi käsitellään lyhyesti typografian käyttöä kieliversioissa. Lasten- ja kuvakirjojen huumori on yleinen tutkimusaihe, mutta Tatu ja Patu -sarjaa ei ole tästä näkökulmasta tutkittu. Teoriataustaan kuuluu multimodaalisuuteen ja lastenkirjallisuuteen, etenkin kuvakirjoihin, liittyvää yleistä tutkimuskirjallisuutta, näiden molempien kääntämiseen liittyvää teoriaa, huumoriin ja sanaleikkeihin ja näiden kääntämiseen liittyvää teoriaa sekä typografiaa käsittelevää kirjallisuutta. Aineistoa analysoitiin ensisijaisesti tekstisisällön pohjalta verraten käännöksiä alkutekstiin ja osin keskenään ottaen kuva huomioon tarpeen mukaan. En hyödyntänyt tarkkarajaisia luokitteluja, sillä tämä osoittautui hankalaksi aineistoni kohdalla. Analyysissä kävi ilmi, että ruotsin- ja saksankielisissä käännöksissä on tehty huumorin ja erityisesti sanaleikkien kohdalla ratkaisuja, jotka eroavat niin alkutekstistä kuin keskenään. Monessa tapauksessa humoristinen ilmaus käännettiin neutraalimmalla vastineella tai suoraan, jolloin huumori ei enää välittynyt. Kotouttaminen on yleistä erityisesti tuotemerkkien kohdalla. Havaitsin lisäksi, että typografian käyttö erosi merkittävästi kieliversioiden välillä.

The main purpose of the study is to describe the social context of meal times and food-related routines in the Moomin books. Previous research has looked at what the Moomins are eating, but there are no studies about other dimensions of their eating. The research data was collected from eight Moomin books. One of them was a collection of short stories and the other seven were novels. The data includes all descriptions of meal times found in the books as well as scenes where food was discussed. In order to be included in the data, the scene had to include some member of the central Moomin family: Moominmamma, Moominpappa or Moomintroll. The nature of the study was qualitative and the data was analyzed using the qualitative content analysis method. Family meals were the most frequently occurring meal type found in the data. During these meals, all of the central Moomin family along with their closest friends came together at the Moomin house to enjoy the company of family and friends and to discuss the news of the day. Another common meal format was having a packed lunch to bring to one of the Moomins' trips. Participating in these trips were usually all of the Moomin family along with friends or only Moomintroll with his friends. Generally, Moominmamma prepared all the meals. The results showed that the Moomin family had routines related to food and meal times. Moominmamma was normally the one responsible for the routines. When these routines were broken, the Moomin family fell into confusion. Fortunately, this did not occur often. The study showed that the family meals and regular routines had a positive influence on the well-being of the Moomin family.

The aim of the thesis is to observe the elements that address both adult and child readers in the 2010 updated Finnish translation of Tove Jansson’s book The Exploits of Moominpappa. On the background of my research I have a conception of the work as an ambivalent text, which, despite its reputation as a children's book, contains content that addresses both the child and adult readerships. I use a qualitative theory-based content analysis in the study of the text. I apply a reading that the text has two implied readerships, "the children" and "the adults". Utilizing the double address theory I examine how this double audience is addressed in the book. The Finnish translation of the book’s original version was published in 1963. However, Jansson wrote a revision version of The Exploits of Moominpappa in 1968. This later version was only translated into Finnish in 2010. The work has been modified in many ways which harmonizes it’s style with other books of the Moomin novel series. Based on the previous studies on the topic, I consider that the original edition is emphasized on addressing mostly the implied child reader. In the thesis I look at the effect that the added content in the revision version has for the double addressing of the work. I also look at the effect of the metafictional and complex narration layers have on double addressing of the work. The additions made to the revision version of The Exploits of Moominpappa bring new psychological elements to complement the original adventurous plot of the book. Descriptions of the characters' thoughts and feelings have been deepened considerably. The additions on the revision version are focused on addressing the adult audience. The work now permits an interpretation of Moominpappa as a bitter family father who yearns after the lost days of his youth. The narration on the two layers is more complex which enables new interpretations for the adult reader. The child reader may have difficulty to understand the complex narrative that utilizes the mise en abyme structure, includes literature theoretical discourse and parody of the obsolete style of the historical memoirs. These can however be seen addressing the adult reader with higher literary competence. Yet thebook has also retained its characteristics that address the children's audience. The increased addressing of the adult readership makes the revision version more double addressing than the original edition.

Tutkielmassa tarkastellaan P. L. Traversin teoksia Mary Poppins (1934), Mary Poppins Comes Back (1935), Mary Poppins Opens the Door (1943) ja Mary Poppins in the Park (1952), joissa Banksin perheen lapset pääsevät kokemaan fantastisia seikkailuja taianomaisen lastenhoitajansa Maija Poppasen seurassa. Teosten juonirakenne on episodimainen, ja samoja teemoja varioidaan eri luvuissa. Siksi kirjoja käsitellään tutkielmassa yhtenä kokonaisuutena, jota lähestytään lähiluvun kautta. Kirjasarjassa esiintyy toistuvasti tilanteita, joita voi kuvata karnevalistisiksi. Tutkielman tavoitteena on luokitella Poppanen-kirjojen karnevalistisia piirteitä ja tutkia karnevaalin ja nonsensen välistä suhdetta. Lisäksi pohditaan, toimiiko sadunkerronta kirjoissa karnevaalin välineenä. Tutkielman teoreettisena pohjana käytetään Mihail Bahtinin karnevaalia koskevaa tutkimusta, nonsensen ja lastenkirjallisuuden tutkimusta sekä satututkimusta. Poppanen-kirjoista löydetään ajallisesti rajoitettu karnevaali, jossa tapahtumat tapahtuvat tietyssä rituaalisessa järjestyksessä. Tapahtumia leimaa nurinkurisuus, ja karnevaalin juhlittuna keskushenkilönä on Maija Poppanen. Karnevaalin päätyttyä jää elämään karnevaalinauru, joka voittaa auktoriteetit nauramalla niille. Poppanen-kirjoissa karnevaalista jää jäljelle jokin todiste, joka toteuttaa karnevaalinaurun funktiota. Tutkielmassa todetaan, että karnevaali ei kirjoissa toteudu loppuun asti, koska lapset eivät karnevaalin aikana vapaudu Maija Poppasen vallasta. Karnevaali liittyy Poppanen-kirjoissa aina fantasiaan. Tutkielmassa ei pidetä tarpeellisena nonsensen ja fantasian erottelemista eri osioihin, vaan fantastiset ja nonsense-tapahtumat tulkitaan karnevaalin kehyksessä. Kirjojen karnevaaleihin sekoittuu nonsensen elementtejä, ja nonsensen piirteitä löytyy myös fantasiajaksoista, joiden sisältö ei ole karnevalistista. Maija Poppanen käyttäytyy nonsensisesti kiistämällä jälkeenpäin fantasiatapahtumat. Poppanen-kirjoissa tuodaan vanhoja satuja ja lastenloruja uuteen kontekstiin. Tutkielmassa osoitetaan, että lorujen ja sadun konventioiden muokkaaminen ja uudelleen kertominen tuottaa karnevalistisia ja nonsensen kyllästämiä tarinoita. Sadunkertojana Maija Poppanen voidaan sijoittaa suulliseen kerrontaperinteeseen, joka kiteytyy Hanhiemon hahmoon. Kertojan roolissa Maija Poppanen välittää tarinoita, joissa arkielämän porvarilliset ihanteet kääntyvät karnevalistisesti. Lisäksi kerronnan tasolla roolit vaihtuvat, kun kirjan kertoja luovuttaa väliaikaisesti kerronnan Maija Poppasen henkilöhahmolle. Tutkielman johtopäätöksenä on, että Poppanen-kirjoissa esiintyy karnevalistisia tapahtumia ja henkilöhahmoja, mutta niistä ei löydy todellista karnevalistista vapautumista. Maija Poppasen hahmoa leimaava ristiriitaisuus estää karnevaalin toteutumisen: hän sekä aiheuttaa karnevaalin että paheksuu sitä. Kirjojen jaksoista puhtaimmin karnevalistisia tuntuvat olevan sadut, joita Maija Poppanen kertoo lapsille. Sadunkertojana Poppanen voi vapautua arkielämän säännöistä ilman ristiriitaa, joka liittyy kirjojen muihin karnevaalijaksoihin. Kirjan lasten kannalta satujaksot ovat puhtaammin karnevalistisia siinä mielessä, että lapset eivät ole Maija Poppaselle alisteisina hahmoina niissä mukana.

Tutkimuksessani tutkin sitä, miten lapsille suunnatuissa ratkaisukirjoissa on käännetty lukijalle suunnattuja eli interpersonaalisia tekstikatkelmia. Tarkastelen katkelmissa tapahtuneita käännössiirtymiä ja tämän kautta kääntäjän työssään hyödyntämiä käännösstrategioita, jotka ovat johtaneet siihen, millaisen muodon käännös on ottanut. Lisätavoitteeni on myös selvittää, miten yleistä lukijan suora puhuttelu käyttämässäni aineistossa on. Ratkaisukirjoja ja varsinkin niiden kääntämistä on genrenä tutkittu maailmanlaajuisestikin vain vähän. Tutkimuksen teoriatausta rakentuu paitsi lastenkirjallisuuden itsensä myös lastenkirjallisuuden kääntämisen tutkimukselle erotuksena erityisesti aikuisille suunnatun kirjallisuuden kääntämisestä. Erityisen merkittävää on lisäksi käännössiirtymiin ja näiden taustalla oleviin käännösstrategioihin liittyvä tutkimus: käytän tutkimuksessani sopivin osin Andrew Chestermanin paikallisten käännösstrategioiden jakoa. Koska interpersonaalisuus on vahvasti läsnä tutkimuksessa, myös lukijan suoraan puhutteluun sekä puhutteluun yleensä liittyvä teoria tärkeää. Tutkimusaineisto koostuu itävaltaisen Thomas Brezinan Tiger Team -kirjasarjan kuuden suomennetun osan interpersonaalisista tekstikatkelmista saksankielisine lähtöteksteineen sekä käännöksineen; rajasin aineiston itse tarinan sisällä oleviin teksteihin, jotka liittyvät lukijalle annettuihin arvoituksiin. Tutkimuksen aikana hain aineistosta käännössiirtymiä ja yhdistin niitä Chestermanin jaottelun mukaisiin kategorioihin. Tutkimus on yleiskatsaus aineistossa esiintyviin käännösstrategioihin. Tutkimuksen perusteella aineistossa esiintyy laajasti erilaisia käännössiirtymiä. Chestermanin paikalliset käännösstrategiat ovat toimiva tapa käännösstrategioiden ja niiden kautta myös käännössiirtymien tarkasteluun ja luokitteluun.

Tutkin gradussani näkövammaisten lasten koskettelukirjojen historiaa Suomessa aina niiden valmistamisen aloitusvuodesta 1984 vuoteen 2014 asti. Näkövammaisten lasten koskettelukirjoilla tarkoitetaan sellaisia erityiskirjoja, jotka on valmistettu pienille näkövammaisille lapsille siten, että niihin eläytyminen onnistuisi mahdollisimman hyvin näkövammasta huolimatta. Kertomuksia on usein elävöitetty esimerkiksi mahdollisimman aidon tuntuisin materiaalein, lisäämässä kirjoihin äänielementtejä tai tuoksuja tai varustamalla kirjat äänitteellä. Työni sijoittuu tutkimuksellisesti kirjahistoriaan ja hyödyntää lisäksi lukijatutkimuksen metodeja. Lähdeaineistonani toimivat Celian koskettelukirjoista kokoaman asiakirja- ja leikearkiston lisäksi lukijoiden koskettelukirjoista kirjoittamat palautteet kolmenkymmenen vuoden ajalta. Ensimmäisessä pääluvussa kuvailen yleisesti koskettelukirjojen erityispiirteitä ja niiden valmistamista. Toisessa pääluvussa käsittelen koskettelukirjojen vaiheita vuodesta 1984 vuoteen 1999. Koskettelukirjojen valmistaminen alkoi Fredrika Wetterhoffin käsiteollisuusopettajaoppilaitoksessa vuonna 1984. Alusta pitäen Näkövammaisten kirjastolla oli tärkeä rooli koskettelukirjojen valmistamisessa ohjeistamisessa ja asiantuntemuksen tarjoamisessa. 1980-luvun loppupuolelta alkaen myös muut oppilaitokset alkoivat valmistaa koskettelukirjoja Näkövammaisten kirjaston kokoelmiin. Kolmannessa pääluvussa käsittelen vuodet 2000-2014, jolloin koskettelukirjatoiminta kansainvälistyi ja vapaaehtoisten merkitys koskettelukirjojen valmistajina kasvoi. Neljännessä pääluvussa siirrän näkökulman koskettelukirjojen lukijoihin ja heidän koskettelukirjoista kirjoittamiinsa palautteisiin. Palautteet luovat sillan menneestä tulevaan, sillä ne ovat tärkeä aineisto koskettelukirjoja kehitettäessä. Tutkielmani keskeisimpiä aiheita ovat koskettelukirjojen aseman vakiintuminen osana näkövammaisten lasten lukemista ja lukutaidon opettelua, koskettelukirjojen kansainvälistyminen (ja Suomen rooli siinä) sekä koskettelukirjojen merkitys lukijoille – ja lukijoiden merkitys niiden kehittymiselle. Nämä kolme teemaa muodostavat tutkielmani tärkeimmät painopisteet. Lisäksi tutkielmani on myös ensimmäinen laaja kronologinen kokonaisesitys koskettelukirjojen historiasta Suomessa, ja sellaisena luo toivottavasti myös pohjan aiheesta tulevaisuudessa tehtävälle jatkotutkimukselle.

Tässä tutkielmassa selvitetään, millä tavoin kulttuurista moninaisuutta kuvataan suomalaisten lasten kuvakirjojen tekstissä sekä kuvituksessa. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Aiempaa tutkimustietoa suomalaisessa kontekstissa on suhteellisen vähän, jonka takia päädyin valitsemaan kyseisen aiheen. Kansainvälisesti kulttuurista moninaisuutta lastenkirjallisuudessa on tutkittu enemmän. Kiinnostukseni heräsi myös ammatillisessa mielessä, sillä lastenkirjallisuudella on merkittäviä vaikutuksia lapsen kasvuun sekä kehitykseen. Tutkielman tavoitteena on löytää konkreettisia tapoja, joilla kulttuurista moninaisuutta kuvataan. Tämän tiedon avulla varhaiskasvatuksen ammattilaisten on mahdollista löytää inklusiivista kirjallisuutta, jossa puheenvuoron saavat vähemmistöt, erilaisuutta kuitenkaan korostamatta. Tutkimuksen aineisto koostuu lasten kuvakirjoista, jotka on kerätty tarkkoja valintakriteereitä noudattaen Helsingin kaupungin kirjastosta. Aineistoon valikoitui neljä lasten kuvakirjaa, joissa kaikissa käsiteltiin kulttuurista moninaisuutta jollakin tavalla. Aineiston ovat kirjoittaneet suomalaiset kirjailijat vuosina 2017–2020. Lopullinen aineisto oli yhteensä 157 sivua. Analyysimenetelmäksi valikoitui aineistolähtöinen sisällönanalyysi, joka toteutettiin monessa eri vaiheessa. Tekstianalyysin lisäksi tein kuva-analyysin. Tässä käytin Anita Sepän (2012) luomaa mallia hieman muunneltuna. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että kulttuurista moninaisuutta kuvataan monikielisyyden, etnisten piirteiden, kulttuuristen tapojen, uskonnollisuuden sekä maahanmuuton kautta. Tärkeä huomio on, että kulttuurisen moninaisuuden kuvauksia löydettiin enemmän kuvituksesta, kuin tekstistä. Nykylastenkirjallisuudessa kulttuurinen moninaisuus ei ole enää kirjojen aihe vaan taustalla toimiva voima. Kulttuurinen moninaisuus on osa yhteiskuntaa ja arkipäivää eikä erilaisuutta nosteta enää jalustalle. Pääajatuksena on, että lapset pääsevät kertomaan tarinaa omista lähtökohdistaan käsin. Tutkimuksen teon jälkeen pystyn paremmin valitsemaan ja suosittelemaan kollegoille sekä lapsille lasten kuvakirjoja, joissa kulttuurinen moninaisuus tulee jollain tavalla näkyviin.

There is an increasing number of children from culturally diverse backgrounds in Finland. Previous studies have shown the significance of children’s literature and, more specifically, the importance of picture books and the representations they have in them to children. Therefore, it is important to present representations of children with various cultural backgrounds in Finnish picture books. Based on this thought, the idea of this research was to study the representations of cultural diversity in Finnish picture books from the late 2010s to the early 2020s. The aim of this study was to contribute to the research field of Finnish children’s literature, especially picture books. The research material consisted of the book series Päiväkoti Heippakamu written by Veera Salmi and illustrated by Elina Warsta. The series consists of four picture books published in 2016-2020. The analysis method of the study was qualitative theory-guided content analysis, which was used to analyze the material based on the theoretical framework of the study and the research questions. Cultural diversity was presented in the book series mainly through illustrations describing the appearance and ethnic background of the characters. There were also references to cultural diversity in the text, mainly in the form of diverse names and multilingualism. Thus, cultural diversity was not specifically addressed in the book series. It created representations of children with diverse appearances and diverse cultural and ethnic backgrounds. A wide variety of diverse children were portrayed as an ordinary part of Finnish society. Nonetheless, in some of the representations, mostly in the illustration, some patterning and stereotyping could be observed. However, the representations in the book series were mostly positive and therefore they also create a positive image of cultural diversity in general. The results of this study largely followed previous research, but with the particularly diverse representations and the normalization of cultural diversity, the book series Päiväkoti Heippakamu can set an example in portraying cultural diversity to other picture books in the future.