Browsing by Subject "liikunta"

Aims. The aim of this study was to investigate the development of, and links between school burnout and physical activity in upper comprehensive school. According to previous studies, school burnout increases as pupils make a transition from one level of education to the next, and school burnout is more common among girls than boys. Previous studies have indicated that physical activity decreases as people grow older. As physical activity is known to promote health and wellbeing, it could be expected to be negatively connected with school burnout. This study involves examining the development of school burnout and physical activity at two different points of measurement occurring in grades 7 and 9. Differences in school burnout between groups of pupils in grade 7 divided based on physical activity were also examined. Finally, the study explored the differences in the development of school burnout between groups divided based on change in physical activity. Methods. The data were collected as part of the Mind the Gap research project in the period 2014–2016. The final data subject to analysis included 518 pupils from the capital region. The pupils had filled out questionnaires on grades 7 and 9. The data included 336 girls and 192 boys. The SBI indicator, developed for measuring school burnout, was used in examining school burnout. The questionnaire measuring physical activity originates from the School Health Promotion Study (THL 1996–, conducted once every two years). The physical activity of the respondents was investigated in this study by asking “how often do you engage in at least half an hour of physical activity during your leisure time?”. Research data were collected from pupils in grade 7 in the spring of 2014 and subsequently from the same pupils in grade 9 in the spring of 2016. The development of school burnout and physical activity was examined with the repeated measures analysis of variance. The differences in school burnout between groups were investigated using one-way analysis of variance, and the repeated measures analysis of variance was used to examine differences between groups in the development of school burnout over time. Results indicated that there was a statistically significant increase in school burnout among girls during upper comprehensive school. No similar development was observed in boys. There was no statistically significant development in physical activity during upper comprehensive school. There was no difference related to school burnout between groups divided based on physical activity in grade 7 or grade 9. The groups divided based on a change in physical activity differed in terms of school burnout in grade 7. The pupils with a considerable increase in physical activity during upper comprehensive school were most exhausted in grade 7 and statistically significantly differed from those with a minor decline, no change, or a minor change, in physical activity. The groups divided based on their chance in physical activity did not differ from one another in terms of the development of school burnout (p = .057). Based on this study, it can be noted that school burnout appears to increase during upper comprehensive school, particularly among girls. More research is needed to determine what kind of a connection can be found between physical activity and school burnout.

Tutkimukseni kohteena on Mauno Koivunevan (1904 -1989) toiminta Utajärven virkaa hoitavana kirkkoherrana 1953?1971. Tutkimuksessa tarkastelen Utajärven seurakunnallista elämää ja toimintaa sodanjälkeisessä maaseutuseurakunnassa Pohjois-Pohjanmaalla. Kirkkohistorialliseen tutkimukseni on myös vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen ja suomalaisen yhteiskunnan kuvausta, jossa yhdistyvät Koivunevan roolit seurakunnan kirkkoherrana, metsä-, ja uitto- ja poromiesten sielunhoitajana ja vanhoillislestadiolaisena saarnamiehenä ja pakinoitsijana. Luonto, liikunta sekä herännäiskodin karjalainen ja suomalais-kansallinen mentaalinen perintö juurtui jo lapsena osaksi viipurilaispojan maailmankuvaa. Tutkimuskohdetta tarkastelen pääasiassa piispantarkastuspöytäkirjojen, Koivunevan Paimenpojan kierroksilta -pakinoiden ja hänestä tehtyjen haastattelujen sekä muun lähde- ja tutkimuskirjallisuuden avulla. Koivuneva aloitti Utajärven kirkkoherrana 1953. Valinta Utajärven kirkkoherraksi ei sujunut ongelmitta valituksien vuoksi. Kiintoisa yksityiskohta liittyy Koivunevan kirkkoherranvaaliin, jolloin kommunistit asettuivat joukolla Koivunevan taakse vastustaakseen sitä osa seurakunnasta, joka ei halunnut lestadiolaista Koivunevaa kirkkoherraksi. Koivunevan herännäistausta näkyi niin sanottuna uuskansankirkollisuutena ja arjen ja kokemuksellisen teologian korostumisena hänen kirkkoherran toiminnassaan. Uuskansankirkollisuus merkitsi Koivunevan kohdalla sitä, että hän pyrki tavoittamaan hengellisessä mielessä metsätyö-, uitto- ja poromiehet. Luultavasti monille heistä hengellinen anti olisi jäänyt hyvin ohueksi ilman Koivunevan työpanosta heidän parissaan. Herännäisyydelle tyypillinen arjen ja kokemuksellisuuden teologia ilmeni Koivunevan toiminnassa siten, että hän ei halunnut ikään kuin korottaa jalustalle omaa papin rooliaan, korostaen sen erityistä arvoa ja statusta. Hän halusi liikkua ihmisten parissa. On huomattava, että Koivuneva edusti sodankokeneiden sukupolvea. Elinkeinoelämässä koettiin suuri mullistus sotien jälkeen, kun Oulujoki-yhtiö rakensi pitäjään useita suuria voimalaitoksia. Vuosien 1954-1963 välillä jumalanpalveluksissa kävijöiden määrä kasvoi yli 50 %. Tähän oli useita syitä. Pyhäkoulutilastojen valossa pyhäkoulutoiminta lähti rajuun kasvuun Koivunevan tullessa Utajärven kirkkoherraksi. Koivuneva kiersi myös pitämässä kinkereitä, joihin osallistuttiin maaseutuseurakunnassa ahkerasti. Koivunevan identifioitui vanhoillislestadiolaisuuteen parannuksenteon jälkeisinä vuosikymmeninä hyvin vahvasti. Historiatieteen alaan kuuluva tutkimus on henkilöhistoriallinen, osaelämä- ja toimintaelämäkerrallinen. Tutkimuksessani käyn tiivistetysti läpi Koivunevan lapsuuden, nuoruuden ja aikuisiän varhaisvaiheet. Koivunevan kääntyminen herännäistaustaisesta ja allianssihenkisestä vanhoillislestadiolaiseksi 1945, oli niin merkittävä vaihe hänen elämässään, että sen perusteellinen tarkastelu oli tarpeen tutkimuksessani. Päivämiehessä julkaistuja nimeltään pääasiassa Paimenpojan kierroksilta -pakinoita hän kirjoitti 611 vuosina 1955-1971. Koivuneva jatkoi pakinoiden kirjoittamista vuosien ajan tämän jälkeenkin. Ne sisälsivät yhteensä 786 seurakuvausta. Seurojen lisäksi pakinat sisälsivät yhteiskunnan ja kirkon ilmiöiden kuvausta. Koivuneva vaikutti pappina, saarnamiehenä ja pakinoitsijana. Lisäksi hän oli 1959-1978 SRK:n toimitusneuvoston puheenjohtaja ja sen jäsen vielä vuoteen 1979 saakka. Hän oli mielipidevaikuttaja, joka otti rohkeasti kantaa niin kirkkopoliittisiin kuin teologisiinkin kysymyksiin. Pitkät pakinat sisälsivät monien, niin paikallisten kuin muidenkin ihmisten ja tapahtumien kerrontaa.Koivuneva pitäytyi vankkumattomasti niin sanotun maallikkosiiven kannalla 1960-luvun hajaannuksessa. Koivunevalla oli omaperäinen huumori, jota hän viljeli paljon. Koivuneva sai kritiikkiä siitä, että hän kirjoitti niin paljon urheilusta ja omista asioistaan. Laajasta ystäväverkostosta huolimatta Koivunevan kanssa oli hankala keskustella kahden kesken. Häntä kritisoitiin myös siitä, että hän oli niin paljon poissa omasta seurakunnastaan lukuisten seuramatkojensa vuoksi.

Väestön vanheneminen on yksi merkittävimmistä ilmiöistä, joka koskettaa yhteiskuntia 2000-luvun aikana. Vanheneminen on yhteydessä terveyden heikkenemiseen, mutta tämä muutos terveydessä ilmenee eri tavoin eri ihmisillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tunnistettu erojen olevan yhteydessä sosioekonomisessa asemassa sekä fyysisen aktiivisuuden määrässä oleviin eroavaisuuksiin eri väestönosien välillä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan vanhenemisen vaikutusta koetun terveydentilan, tulotason sekä vapaa-ajan liikunnan kehitykseen vanhemmalla iällä. Näiden kolmen tekijän oletetaan olevan keskinäisesti yhteydessä toisiinsa, minkä vuoksi on mahdollista kartoittaa niiden yhteisiä kehityspolkuja. Mallinnettavat kehityspolut kertovat siitä, miten nämä kolme keskeistä tekijää muuttuvat vanhenemisen myötä, minkä lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tekijöitä, joiden avulla voidaan ennakoida yksittäisten henkilöiden mahdollisia kehityspolkuja myöhemmällä iällä. Tutkielman analyysi keskittyy terveyden, tulotason ja liikunnan muutoksiin eläkkeelle jäämistä edeltävällä ajalla sekä sen jälkeisellä ajalla. Näkökulmana on tarkastella vanhemmassa väestössä vallitsevia eroavaisuuksia heidän terveytensä, tulotasonsa sekä vapaa-ajan liikunnan kehityksen osalta. Tutkielmassa hyödynnetään Helsinki Health Study -terveystutkimuksen pitkittäisaineistoa, joka on kerätty vuosien 2000–2017 aikana Helsingin kaupungin työntekijöiltä neljän kyselyaallon aikana. Huomiossa ovat vastaajat, jotka ovat tarkasteluajanjaksolla jääneet vanhuuseläkkeelle, mikä kattaa yhteensä 4254 vastaajaa. Kyselytutkimuksessa on kartoitettu yksityiskohtaisesti vastaajien terveyttä, tulotasoa, vapaa-ajan liikuntaa sekä näitä ennakoivia sosiodemografisia piirteitä, jotka tarjoavat kattavan pohjan kehityspolkuanalyysia hyödyntävän mallin rakentamista varten. Kehityspolkuja mallinnettaessa on havaittavissa neljä toisistaan erottuvaa kehityspolkuryhmää. Näitä ryhmiä tarkastellessa havaitaan, että terveys on moniulotteinen ilmiö, jota sosioekonominen asema yksinään ei riitä selittämään. Sosioekonomisen kerrostuman ala- ja yläpäässä on havaittavissa eriytymistä terveyden suhteen. Yhtäältä tätä voidaan selittää liikunnalla, joka mahdollistaa hyvän terveyden ylläpitämisen eläkeiällä. Toisaalta terveyskäyttäytymiseen liittyvät tekijät kuten tupakointi ja ylipaino ennakoivat heikompaa terveyttä vanhemmalla iällä, mikä myös voi selittää väestössä vallitsevia jakolinjoja. Yksi merkittävistä huolista, joita aikaisemmassa vanhenemista koskevassa tutkimuksessa on esitetty, liittyy vanhenemisen kokemuksen sosioekonomiseen eriytymiseen. Tämänkaltaista eriytymistä on rajallisesti havaittavissa myös tarkastelemani Helsingin kaupungin työntekijöihin keskittyneen aineiston perusteella, mikä muodostuu elinkaaren aikaisten pitkien kehityspolkujen seurauksena. Nämä toisistaan eroavat kehityspolut terveyden, tulotason ja liikunnan osalta eivät kuitenkaan ole huomattavan voimakkaasti toisistaan eriytyviä, vaan tutkimuksessani on havaittavissa vallitsevan statuksen säilyttämiseen viittaavia merkkejä. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen eläkkeelle jäämistä omaksutut terveydelle edulliset toimintatavat ennakoivat hyvän terveyden pysyvyyttä myös myöhemmässä vaiheessa eläkeikää. Kehityspolkuanalyysi on ainutlaatuinen tilastollinen menetelmä, jolla pystytään tarkastelemaan terveyden, tulotason sekä liikunnan kehitystä vanhemmalla iällä moniulotteisesti tavalla, joka paljastaa näiden kolmen tekijän sisäisiä jakolinjoja. Kokonaisuudessaan eläkettä edeltävä koettu terveydentila, sosioekonominen asema ja liikunta ovat keskeisessä roolissa eläkkeelle jäämistä seuraavan ajan terveyden kehityksessä ja näiden tekijöiden kehityspolkujen havainnointi voi auttaa ymmärtämään vanhenemista ilmiönä, joka ei perinteisillä menetelmillä ole tullut näkyväksi.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miksi lasten fyysinen aktiivisuus on tärkeää varhaiskasvatuksessa ja mitkä menetelmät lisäävät sitä. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen on ensiarvoisen tärkeää varhaiskasvatuksessa. Aiemmissa tutkimuksissa on pohdittu fyysisen aktiivisuuden, sekä hyvinvoinnin ja terveyden merkityksellistä yhteyttä. Aiempien tutkimusten mukaan hyvinvointi kulkee vahvasti käsi kädessä liikkumisen kanssa. Varhaiskasvatuksessa lasten ulkoilulla on ollut suuri merkitys sekä lasten fyysiseen aktiivisuuteen että liikkumiseen. Tutkimuksen aineistona on kuusi tieteellistä artikkelia ja se on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineiston artikkelit käsittelevät lasten liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta ja sen tärkeyttä sekä menetelmiä, jotka lisäävät fyysistä aktiivisuutta varhaiskasvatuksessa. Jokainen tutkimuksen artikkeli on esitelty erikseen myöhemmin kirjallisuuskatsauksessa. Tutkimuksen tulokset näkyivät fyysisen aktiivisuuden lisäämisen tärkeydessä muun muassa sekä karkea motoristen että hienomotoristen taitojen kehittymisen vuoksi. Fyysisen aktiivisuuden avulla pystyttiin myös vaikuttamaan lasten oppimiseroihin. Lasten kokonaisvaltainen hyvinvointi oli kytköksissä fyysiseen aktiivisuuteen. Lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu sosiaalinen, psyykkinen ja fyysinen kehitys. Nämä kaikki kolme kehityksen osa-aluetta vaikuttavat sekä lapsen hyvinvointiin että liikkumiseen. Tutkielmani aineiston artikkeleissa toistuivat samat elementit fyysisen aktiivisuuden lisääjinä, kuten ulkoilu ja ympäristötekijät. Ympäristötekijöihin kuuluvat muun muassa päiväkodin henkilökunta ja tilat, sekä päiväkotien resurssit ylipäänsä. Oppimisympäristöllä oli merkittävä vaikutus fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä. Erilaiset lelut ja leikit lisäsivät fyysistä aktiivisuutta. Tutkimuksissa osoitettiin myös, että aikuisen tuki voi olla tärkeää lapsen fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä.

Objectives. A general concern about children’s physical inactivity, increased screen time and sedentary behaviour is strongly presented in today’s social debate. Many studies have reported that Finnish children aren’t physically active enough which has led child obesity to become a major public health issue. The aim of this study is to find out, based on previous studies, how much Finnish students engage in physical activity and compare the results to national and international recommendations for physical activity. In addition, the effects of physical activity on children’s health, mental health and academic achievement are discussed in this study. Methodology. This study is a descriptive review of the literature, which means that the research material consists of previous studies and literature. When analysing the amounts of physical activity, Finnish studies were utilised whereas with effects of physical activity the literature consisted of international peer-reviewed studies. Material was searched from Helda, Melinda, Proquest and Google Scholar article databases and books were searched from Helka-database of University of Helsinki. The amount of articles available was great so the studies that were included in my study were the ones with the most current and substantive results that answered the research questions of my study. Results and conclusions. The results of the study presented that most Finnish students do not engage in enough physical activity to maintain good health. Based on the recent studies the amounts of physical activity are however rising, which gives an indication that the efforts made to promote physical activity are working. The results also showed that successful interventions and reforming the school culture enables promoting physical activity among students. Related to the second research question, the benefits of physical activity on children’s health are undeniable. The effect of physical activity on children’s academic achievement and cognition is also positive but the results are still quite weak and more reliable studies are needed to draw more general conclusions.

Lasten fyysisen aktiivisuuden väheneminen ja liikkumattomuus ovat viime vuosikymmenet hallinneet yhteiskunnallista keskustelua lasten liikkumisesta. Lasten liikkumisen väheneminen on huolestuttavaa, sillä riittävä fyysinen aktiivisuus on todella tärkeässä roolissa lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta. Päiväkoti varhaiskasvatusympäristönä on paikka, missä lapsi viettää ison osan päivästään. Päiväkodeilla on myös oma roolinsa, kun lapsia kasvatetaan kohti liikunnallista elämäntapaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, mitkä tekijät päiväkodissa lisäävät fyysistä aktiivisuutta ja mitkä tekijät taas ovat yhteydessä sen vähenemiseen. Tutkimuksessa tekijät on tarkemmin jaoteltu, Bronfenbrennerin ekologisen systeemiteorian näkökulman mukaan, yksilöllisiin tekijöihin, sosiaalisten suhteiden tekijöihin sekä fyysisen ympäristön tekijöihin. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkan aineistonhaun sekä asetettujen sisäänotto- ja poissulkukriteerien jälkeen varsinaiseksi tutkimusaineistoksi muodostui yhdeksän vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin fyysistä aktiivisuutta päiväkodissa. Kaikki tutkimusartikkelien tutkimukset oli toteutettu suomalaisissa päiväkodeissa vuosina 2010–2021. Tutkimusaineiston haussa käytettiin kolmea eri tietokantaa. Tämän laadullisen tutkimuksen tutkimusaineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Yksilölliset tekijät, jotka vaikuttivat lasten fyysisen aktiivisuuden määrään, olivat sukupuoli ja ikä: pojat liikkuivat enemmän kuin tytöt ja vanhemmat lapset enemmän kuin nuoremmat. Lisäksi motoriset ongelmat näyttivät olevan yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen. Sosiaalisten suhteiden tekijöistä fyysiseen aktiivisuuteen lisäävästi vaikuttivat vertaistoiminta (esim. leikki) ja päiväkotihenkilöstön suora kannustus. Yleisesti ottaen aikuisjohtoinen toiminta, kuten suorat opetustuokiot, olivat lapsia passivoivaa toimintaa. Fyysisen ympäristön kohdalla ulkoilu ja ulkona vietetty aika oli aktiivisempaa kuin sisätiloissa. Lisäksi vuodenajalla ja käytössä olevalla välineistöllä oli yhteys lasten fyysisen aktiivisuuden määrään. Lapsen sukupuoli tai ikä ei kuitenkaan saa selittää sitä, miksi jotkut liikkuvat enemmän kuin toiset. Kasvattajat voivat tietoisuuden avulla ryhtyä toimiin, jotka lisäävät kaikkien fyysistä aktiivisuutta. Yhdenvertaisuus koskettaa myös fyysistä aktiivisuutta, joten sen eteen on tehtävä töitä.

Varhaiskasvatusikäiset lapset liikkuvat yhteiskunnassamme koko ajan vähemmän ja vähemmän. Kvalitatiivisen tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen työntekijöiltä syitä, jotka heidän mukaansa rajoittavat lasten liikkumista varhaiskasvatuksen arjessa. Toissijaisesti halusin selvittää sitä, miten paljon varhaiskasvatuksen työntekijät arvioivat lasten liikkuvan varhaiskasvatuksessa päivittäin ja kuinka liikkumisen määrä eroaa sellaisten varhaiskasvatusyksiköiden välillä, joilla on joko liikuntapainotus, jokin muu painotus tai ei painotusta ollenkaan. Kokopäiväisesti varhaiskasvatuksen piirissä olevat lapset viettävät noin puolet valveillaoloajastaan varhaiskasvatuksessa ja toisen puolen huoltajiensa kanssa, joten fyysisen aktiivisuuden suositusten täyttymiseksi myös liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden osuuden tulisi jakautua kodin ja varhaiskasvatuksen välillä tasan. Varhaiskasvatusikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden suositus on kolme tuntia päivässä ja varhaiskasvatuksessa lasten tulisi saada liikuntaa noin puolitoista tuntia päivässä. Loin tutkimustani varten kyselylomakkeen, jota lähetin sähköpostitse liikuntapainotteisten päiväkotien johtajille sekä jaoin Facebookissa aktiiviseen varhaiskasvatuksen ryhmään saadakseni vastauksia. 240 vastaajasta 162 vastasi avoimeen kysymykseen, jossa tiedustelin lasten liikkumista rajoittavia tekijöitä varhaiskasvatuksen päivässä. Nämä annetut vastaukset olen kvalitatiivisessa tutkimuksessani analysoinut ja jaotellut eri kategorioihin vastausten mukaan. Saatujen vastausten perusteella lapset liikkuvat varhaiskasvatuspäivänsä aikana liian vähän, mutta liikuntapainotteisissa varhaiskasvatusyksiköissä lapset liikkuvat tarpeeksi ja enemmän verrattuna muihin yksiköihin. Tutkimukseni perusteella suurimmat syyt, jotka rajoittavat lasten liikkumista varhaiskasvatuksessa ovat sekä varhaiskasvatuksen henkilöstö että yksiköiden ulko- ja sisätilat, jotka vastaajat kokevat joko liian pieniksi tai liikkumisen mahdollistamisen kannalta huonoiksi.

Depression is a common mental disorder worldwide and it is typically treated with antidepressants and/or psychological therapy. However, there has been a growing interest in alternative approaches, such as exercise, as methods of prevention and treatment of depression. Previous observational and interventional studies have suggested that exercise and physical activity are associated with reduced likelihood of depressive symptoms and depression. The mechanisms mediating this association remain poorly understood. In order to improve exercise intervention as a treatment of depression, it is crucial to examine, which mechanisms are dominant in the association. Therefore, this review focuses on the roles of antidepressant mechanisms of exercise. The published results indicate that especially regular exercise of moderate intensity approximately three times a week lowers the odds of depressive symptoms and depression. The mechanisms that have gained the most support in the studies are the endorphin hypothesis, the brain derived neurotrophic factor hypothesis, the distraction hypothesis, the self-efficacy and mastery hypothesis and the social interaction hypothesis. However, it is yet unknown, which of these mechanisms are in a dominating position. It seems that for example the intensity and the duration of the exercise, as well as the motivation and gender of the exerciser, may play a role in the association between the exercise and depression. In conclusion, the results have been variable and further research is needed to clarify the antidepressant mechanisms of exercise.

Liikuntamäärät laskevat radikaalisti ja erilaiset oppimis- ja keskittymisvaikeudet yleistyvät jatkuvasti. Etenkin koronapandemian aikana lasten liikuntamäärät laskivat, koska liikuntaharrastukset olivat tauolla. Liikunnan myönteisiä vaikutuksia oppimiseen on tutkittu runsaasti, mutta tutkimusta alkuopetuksen osalta on melko vähän. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä myönteisiä vaikutuksia liikunnalla on koululaistaitojen oppimisessa alkuopetuksen aikana tarkastelemalla aihetta käsitteleviä, vuodesta 2012 eteenpäin julkaistuja tutkimuksia. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston etsimiseen käytettiin Google Scholaria, Helkaa, EBSC:tä sekä ERIC-tietokantoja. Lisäksi aineistoa etsittiin Liikunta ja & Tiede -lehdestä sekä aihetta käsittelevien pro Gradu -tutkielmien lähdeluetteloita tutkimalla. Aineistoksi valikoitui 16 tutkimusartikkelia, joista kahdeksan on toteutettu Suomessa, kaksi Ruotsissa, neljä muualla Euroopassa sekä kaksi Euroopan ulkopuolella. Tutkimustuloksissa painottuivat liikunnan myönteiset vaikutukset koululaistaitojen oppimisessa. Liikunnalla on tutkimuksissa todettu olevan myönteinen vaikutus toiminnanohjaustaitoihin, erityisesti itsehillinnän kehittymiseen. Lisäksi liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia kognitiivisiin taitoihin, vuorovaikutustaitoihin sekä oppimisvalmiuksien edistymiseen. Kahdessa tutkimuksessa myönteisiä vaikutuksia ei voitu todistaa. Yleisimmin esiintyvä tutkimusmetodi oli kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä, jota oli käytetty eri tavoin. Tuloksia oli saatu esimerkiksi oppilaiden ja oppilaiden huoltajien täyttämillä kyselylomakkeilla, observoimalla tutkittavia ja samalla pisteyttämällä näitä sekä tutkimalla fyysistä aktiivisuutta erilaisten mittarien avulla. Kvalitatiivista tutkimusta oli tehty yksilöhaastatteluiden avulla. Kolme tutkimusta oli toteutettu kirjallisuuskatsauksina. Tutkimusjoukkojen koot vaihtelivat 32 ja 892 informantin välillä. Keskeinen tulos kaikissa tutkimuksissa oli, että kouluissa pitäisi panostaa liikuntakasvatukseen, koska liikunnan avulla on mahdollista oppia elintärkeitä taitoja. Koulun tulisi panostaa myös välituntiliikuntamahdollisuuksiin sekä lisätä taukojumppia keskittymiskyvyn parantamiseksi.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on hyvin yleisesti tunnettu ja paljon diagnosoitu häiriö. Siihen liittyvät oireet vaikuttavat jokapäiväiseen arkeen kuin koulussa menestymiseen. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö näyttäytyy yhdistelminä impulsiivisuutta, ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta. Oireiden syntyminen on pystytty paikantamaan aivotasolle. Varsinkin välittäjäaineiden poikkeava toiminta on tyypillistä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää liikunnan vaikutuksia aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön. Tarkoituksena oli tuoda näkyväksi liikunnasta saatavia hyötyjä aivotasolla. Aiheesta on tuoretta tutkimusta heikosti. Tämä tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Pyrin löytämään tutkimuksia, jotka tarkastelivat liikunnan yhteyttä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön. Tutkimus koostuu viidestä systemaattisesti valikoituneesta artikkelista. Kaikki artikkelit ovat kansainvälisiä ja vertaisarvioituja. Artikkelit noudattavat hyväksymis- ja poissulkukriteereitä ja ovat julkaistu verkossa vuosina 2010-2018. Artikkeleiden tulokset ovat analysoitu ja niistä on muodostettu tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset. Tutkimuksen tulosten perusteella, voidaan todeta liikunnan vaikuttavan positiivisesti henkilöihin, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Artikkeleissa on käytetty erilaisia tapoja mittaamaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä ja siinä ilmeneviä pulmia. Kaikissa artikkeleiden tuloksissa todetaan, että liikunta paransi eniten tuloksia. Tuloksissa käy ilmi, että liikunnasta on eniten hyötyä myös verrokkiryhmäläisille, joilla ei ole aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä.