Browsing by Subject "maahanmuutto"

Tutkielma tarkastelee Facebook-parodiaa, jossa pilkan kohteena ovat maahanmuuttovastaiset ja heidän kielenkäyttönsä. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielenpiirteitä parodiassa käytetään ja minkälaisina kielenkäyttäjinä maahanmuuttovastaiset niiden avulla representoidaan. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia diskursseja parodiassa kaiutetaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, mutta analyysissa hyödynnetään myös perinteistä tekstianalyysia. Aineistona on sata julkaisua maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvien humoristisesta Facebook-ryhmästä Terrorismin ja sukkien vastainen kansanliikeryhmä vuodelta 2019. Luvussa 3 tarkastellaan parodian kielellistä ilmiasua. Analyysi osoittaa, että maahanmuuttovastaiset representoidaan kielenkäyttäjinä, jotka eivät osaa kirjoitetun yleiskielen normeja eivätkä välitä niistä, vaan kirjoittavat tunteen vallassa. Kirjoitusvirheinä esitettyjä piirteitä, etenkin yhdyssanavirheitä ja lyöntivirheiltä vaikuttavia piirteitä, käytetään paljon ja liioitellusti niin, että myös johdoksia ja muita sanoja on kirjoitettu erikseen morfeemirajojen kohdalta. Puhutun ja kirjoitetun kielen erottamisen vaikeus osoitetaan käyttämällä suomalaistettua fonotaksia sekä nasaaliassimilaatiota muistuttavaa ilmiötä, jossa sananloppuinen n kirjoitetaan m:nä. Parodiatyylin piirteet esiintyvät liioiteltuina niin, että ne eivät sellaisinaan voisi esiintyä verkkokielessä, mikä korostaa julkaisun ironista sävyä. Lisäksi typografinen äänensävy on voimakkaan affektinen ja huutava, sillä aineistossa käytetään runsaasti suuraakkosia, huutomerkkejä ja huutomerkkejä edustavia numeroita 1. Luvussa 4 osoitetaan, miten parodiassa hyödynnetään ironista diskurssien omimista. Toistuvien aiheiden kuten sukkien, kaljan, katupartioiden ja median puolueellisuuden kautta kaiutetaan maahanmuuttovastaiseen diskurssiin kuuluvaa apokalyptista retoriikkaa sekä populistista ja arvokonservatiivista diskurssia. Tällä pyritään esittämään maahanmuuttovastaiset argumentit naurettavassa valossa, millä sekä vahvistetaan omaa kantaa että vastakkainasettelua maahanmuuttokeskustelun osapuolten välillä. Luvussa tarkastellaan myös parodiassa runsaasti esiintyvää metakielenkäyttöä, jossa esitetään kohteen olevan tietoinen ja ylpeä omasta tavastaan kirjoittaa. Tutkielmassa käy ilmi, että parodiassa kohde representoidaan hysteerisinä ja kouluttamattomina, mikä sopii aiempien tutkimusten tuloksiin siitä, millaista kuvaa maahanmuuttovastaisista rakennetaan maahanmuuttokeskustelussa. Kielenpiirteiden käytölle on nähtävissä malleja esimerkiksi Timo Soinin kielenkäytössä ja humoristisista ilmauksista "isäm maan puollustaja" ja "elämäm koulu". Tutkielman tulokset ovat relevantteja verkkokielen tutkimukselle yleisesti, sillä analyysissa käy ilmi, että aineiston piirteitä arvioidaan muissakin konteksteissa ärsyttäväksi tai huonoksi verkkokieleksi.

Tutkielma ristivalottaa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien muslimitaustaisten turvapaikanhakijoiden sosiaalista lokaatiota, jota ulossulkeminen sekä siirtymä tunnusomaisesti määrittävät edelleen. Tutkielmaa varten haastateltujen irakilaisten turvapaikanhakijoiden elettyjen kokemusten kautta pohditaan, kuinka sosiaaliset kategoriat kuten ”homo”, ”rotu/etnisyys”, ”muslimi” ja niiden risteämät muovaavat pakolaisuuden kokemusta sekä asemoi tutkimuskohteen alisteisesti moninaisissa yhteyksissä. Tutkielmassa tarkastellaan kuinka homoseksuaalit muslimipakolaiset neuvottelevat identiteettejään ja kuinka he rakentavat niitä diskursiivisesti. Lisäksi pohditaan, millainen itseymmärrys siitä muotoutuu ja kuinka se suhteutuu länsimaiseen seksuaaliepistemologiaan. Tämän kvalitatiivisen tutkielman teoreettinen lähtökohta on intersektionaalisuus sekä queer-teoria, joiden lisäksi identiteetti määritellään itseymmärrykseksi, joka väistää ”identiteetin” mukanaan kuljettaman käsitteellisen painolastin ja soveltuu siten paremmin poikkikulttuuriseen intersektionaaliseen analyysiin. Taustoittavana materiaalina käytettiin lehtiartikkeleita, teoksia ja tutkimusartikkeleita, jotka käsittelevät homoseksuaalisuutta islamilaisessa maailmassa sekä queer-muuttoliikettä ja -pakolaisuutta. Tutkielmaa varten haastateltiin neljää Suomeen vuosina 2015–2016 saapunutta irakilaista homoseksuaalia turvapaikanhakijamiestä sekä yhtä samaan aikaan saapunutta irakilaista turvapaikkaa hakenutta transnaista. Haastatteluissa sovellettiin puolistrukturoitua menetelmää, jonka avulla oli mahdollista ottaa mukaan mahdollisesti esiin nousevia uusia aihepiirejä, mutta silti pysyä alkuperäisen tutkimusaiheen puitteissa. Analyysi esitetään keskustelua jäljittelevänä kerrontana, joka pyrkii tavoittamaan aihealueen kompleksisuuden, mutta osoittaa kuitenkin moninaisia merkityksiä, rakenteita, konteksteja sekä vaikutuksia. Tutkimustulokset ovat linjassa aihepiirin aiemman tutkimuksen kanssa ja viittaavat homoseksuaalin muslimimaahanmuuttajan moninkertaisesti alisteiseen asemaan, johon keskeisimpinä vaikuttavat yhdessä tai erikseen rasismi, heteroseksismi ja kansallismielisyys. Lopuksi ”homomuslimimaahanmuuttaja” näyttäytyy ”mahdottomana” lokaationa ja siten häirikköhahmona, joka tarjoaa queer-näkökulman normatiivisen järjestyksen epäoikeudenmukaisuuksien paljastamiseksi.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, kuinka kolme lähtökohdiltaan toisistaan poikkeavaa verkkouutissivustoa uutisoi Suomen eduskuntaa vuonna 2019 puhututtaneesta kysymyksestä: Syyrian al-Holin leirillä olleiden suomalaisten tilanteesta. Tutkielmassa analysoidaan tapaustutkimuksen kautta oikeistopopulistisen vastamedian ja eduskuntapuolue perussuomalaisten verkkouutissivuston tiedon tuottamista ja keskinäistä vuorovaikutusta sekä pureudutaan Ylen uutisoinnin avulla populismin ja journalismin monisyiseen suhteeseen. Tavoitteena on paikantaa, kuinka uutissivustot kehystävät al-Holin kysymystä ja millaisia representaatioita ne luovat leirin suomalaisnaisista ja -lapsista. Näin pyritään tavoittamaan vastamedian ja puoluemedian tiedonvälityksen yhtäläisyyksiä ja eroja, kuten myös näiden kahden oikeistopopulistisen uutislähteen eroja ja yhtymäkohtia journalistiseen mediaan. Aineistona ovat vastamedia Kansalaisen, perussuomalaisten puoluemedia Suomen Uutisten ja journalistisen media Ylen uutiset. 75 uutisartikkelin otanta on kerätty paikantamalla kunkin sivuston vilkkaimmat uutisoinnin vaiheet tammikuun 2019 ja kesäkuun 2020 väliseltä ajalta ja muodostamalla niistä vertailukelpoisia. Metodina toimii kvalitatiivinen uutiskehysanalyysi, ja kehysten tunnistamisen pohjana on hyödynnetty Karina Horstin suomalaisesta maahanmuuttouutisoinnista paikantamia kehyksiä. Sivustojen uutisoinnista nousee esiin kolme merkittävää kehystä: islamistisen terrorismin uhan kehys, lapsen edun ja oikeuksien kehys sekä valtiollisen kontrollin kehys. Al-Holin leirin suomalaisten uhkaa korostava kehys on kaikissa tutkituissa uutislähteissä kehyksistä voimakkain ja yhteneväisin; vastamedian ja perussuomalaisten uutisoinnin kehystys ”Isis-naisista” ja ”Isis-lapsista” on lähes identtinen paitsi keskenään, hyvin samankaltainen myös journalistisessa mediassa. Vastamediassa lapset nähdään pelkästään uhkana, kun journalistisessa mediassa ja puoluemediassa uhkakehystyksen vastapainoksi ilmenee lapsia humanitaariselta kannalta kehystävää uutisointia. Tässä kehystyksessä Yle esittää lapsen edun ja oikeudet itseisarvoisen tärkeinä, mutta Suomen Uutiset korostaa niiden arvoa vain silloin, kun lasten puolustamisella saadaan alleviivattua suomalaisnaisten vaarallisuutta ”Isis-äiteinä”. Valtiollisena kehystettyä kontrollia puolestaan esiintyy kaikissa uutislähteissä. Ylellä se ilmenee ainoastaan al-Holin suomalaisten tilanteen esittämisenä vaihtoehdottomasti Suomen valtion kontrollin alaisena. Puoluemediassa ja vastamediassa kontrollin kehystykseen sisältyy myös oikeistopopulistinen identiteetin rakennusprosessi, jossa osa suomalaisista suljetaan suomalaisuuden ulkopuolelle rajaamalla al-Holin leirillä olijat ”kansan” ulkopuolisiksi toisiksi. Tällä sekä kansalaisuutta että suomalaisuutta kontrolloivalla kehystämisellä ne pyrkivät estämään al-Holin leirin suomalaisten – vähintään naisten – tulon Suomeen. Oikeistopopulististen sivustojen uutiskehyksiin yhdistyy poikkeuksetta agenda keskustella al-Hol-aiheen avulla sitä laajemmasta poliittisesta teemasta: maahanmuuton ja Suomen kansalaisuuden kontrollista. Kansalaisen ja perussuomalaisten uutisoinnissa luodaankin populistista kriisiä: ne yhdistävät al-Holin suomalaisten kysymyksen laajempaan maahanmuuton uhkakuvien ja kriisin performanssiin sekä vaatimukseen kontrolloida tiukemmin maahanmuuttoa. Näin ne tuottavat al-Hol-aihetta kehystäessään journalistista mediaa haastavaa vastatietoa. Myös journalistisessa mediassa al-Holin suomalaisia koskevan uutisoinnin kehystys on ilmentymä mediatilassa synnytetystä kriisistä. Ylellä kriisi pitäytyy uutisoinnin aiheessa, mutta uhan, vastakkainasettelun ja kontrollin korostuminen al-Holista uutisoidessa viittaa populismin mediatisaatioon: populistisen tyylin normalisoitumiseen mediassa. Mediapopulismi vaikuttaakin ujuttautuneen al-Hol-uutisoinnin yhteydessä Ylen journalismiin. Lisäksi Ylen tapa esittää leirin suomalaisten tilanne kriisinä hyödyttää populistisia toimijoita, sillä al-Hol-aiheen kriisiyttäminen legitimoi populistien sen pohjalta luomaa kriisiä. Al-Holin leirin suomalaisia toiseuttava ja näkökulmiltaan polarisoiva kehystys aiheesta uutisoitaessa on voinut vaikuttaa myös poliittiseen ratkaisuun – kysymystä koskevan hallituksen periaatepäätöksen yhtäältä turvallisuusuhkia ja toisaalta lasten parasta korostavaan sisältöön.

Suomesta Kanadaan muutti vuosina 1945-1960 noin 17 000 siirtolaista, mikä joukko oli osa viimeistä Pohjois-Amerikkaan suuntautuvaa suurta muuttoliikettä. Vuoden 1951 väestönlaskennassa suomalaisten määrä oli 43 745, ja vuoteen 1961 mennessä määränsä nousi 59 436:een. 1960-luvulle tultaessa Suomesta Kanadaan suuntautunut siirtolaisuus väheni merkittävästi. Aiemmassa tutkimuksessa on selvitetty suomalaisten siirtolaiseksi lähtöpäätöksen syitä, heidän sopeutumistaan Kanadaan sekä paluumuuttoa Suomeen erilaisten kotimaahan liittyvien työntötekijöiden ja kohdemaahan liittyvien vetotekijöiden valossa. Omassa työssäni tarkastelen sitä, kuinka Kanadan siirtolaisuuspolitiikka vaikutti suomalaisten osalta maahantulon kontrolliin, pysyvään oleskeluun ja kansalaisuuteen. Kanadan siirtolaispolitiikalla oli voimakas ohjaava vaikutus suomalaisyhteisön kehitykseen, ja suomalaisten siirtolaisuus korreloi vahvasti vastaavan aikakauden yleisiä siirtolaisuustilastoja. Kanadan valtio omaksui toisen maailmansodan jälkeen aiempaa suuremman roolin myös erilaisissa siirtolaisten sopeutumiseen liittyvissä tekijöissä, kuten paikallisen kielen oppimisessa, toimeentulon turvaamisessa ja kansalaisuuden hankkimisen edistämisessä. Kanadan vuonna 1947 hyväksymän kansalaisuuslain myötä Kanadalla oli oma, Britanniasta erillinen kansalaisuus, mikä mahdollisti identiteettipolitiikan harjoittamisen Kanadan kansalaisuuden puitteissa. Eri etnisten ryhmien ja ryhmittymien merkittävä rooli sopeutumisessa tunnustettiin viranomaisten taholta, ja Kanadassa etsittiin uusia lähestymistapoja vastaamaan yhä heterogeenisemmäksi muuttuvan yhteiskunnan tarpeita. Myös etnisten ryhmien haluun säilyttää omia kulttuuripiirteitä suhtauduttiin aiempaa myönteisemmin, mikäli nämä piirteet eivät olleet ristiriidassa kanadalaisen yhteiskunnan arvojen kanssa. Suomalaisyhteisön kehitykseen vaikutti voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen saapuneiden siirtolaisten oikeistolainen ajatusmaailma, missä taustalla oli muun muassa siirtolaislainsäädäntöön sisältyneet toimet kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Konservatiivista aatemaailmaa edustava toiminta syrjäytti asteittain yhteisössä aiemmin voimakkaan vasemmistolaisen toiminnan, ja leimallista toisen maailman jälkeiselle ajanjaksolle oli painottuminen kulttuuritoimintaan. Siirtolaisuus vaikutti merkittävällä tavalla myös Kanadan ja Suomen suhteiden kehitykseen. Suomi omaksui 1950-luvulla aktiivisen roolin suhteessa siirtolaisuuteen ja ulkosuomalaistoimintaan. Kylmän sodan ilmapiirissä Suomen lähetystö ei kuitenkaan voinut noudattaa täydellistä puolueettomuutta ja tasapuolisuutta suhteessa Kanadan suomalaisyhteisön toimintaan. Suomalaisyhteisön muiden ristiriitojen ohella sekä Kanadan että Suomen viranomaistoiminta vaikutti siihen, että maan suomalaisyhteisön jo 1900-luvun alussa syntynyt syvä jakautuminen jatkui aina 2000-luvulle saakka. Tämä heikensi myös suomalaisten mahdollisuuksia omaksua yhteisesti hyväksytty suomalainen identiteetti osana Kanadan etnistä mosaiikkia.

Tutkielma tarkastelee turvallistamista eduskunnassa käydyssä välikysymyskeskustelussa, jonka aiheena olivat toimet al-Holin pakolaisleirillä olevien Suomen kansalaisten kotiuttamisesta. Tutkimuskysymykset ovat: Miten al-Holin leirillä olevia Suomen kansalaisia ja heidän mahdollista paluutaan Suomeen pyritään turvallistamaan eduskunnan täysistuntokeskustelussa? Miten al-Holin leirillä olevien Suomen kansalaisten ja heidän mahdollisen paluunsa turvallistamista pyritään kyseisessä keskustelussa haastamaan? Tutkielmassa yhdistetään uskontotieteen, turvallisuuden tutkimuksen sekä kielentutkimuksen aineksia toisiinsa. Tutkielman aineistona toimii Pöytäkirjan asiakohta PTK 84/2019 4. Tutkimusmenetelmänä käytetään etenkin Norman Faircloughin ja John Richardsonin esityksistä vaikutteita saanutta kriittistä diskurssianalyysia, jossa keskeistä ei ole ainoastaan tekstin tasolla tapahtuva tarkastelu vaan myös pyrkimys tulkita tekstin suhdetta sen tuottamisen ja kuluttamisen tapoihin sekä laajempaan ympäröivään yhteiskuntalliseen ja sosiaaliseen kontekstiin. Teoreettisilta lähtökohdiltaan tutkielma sitoutuu sosiaalisen konstruktionismin ja dekoloniaalin tutkimuksen periaatteisiin. Tutkielmassa keskitytään etenkin al-Hol-keskustelun turvallisuusnäkökulmiin ja keskustelua tarkastellaan turvallistamisen käsitteen ohjaamana keskittyen niihin keinoihin, joiden kautta leiriläisistä luodaan kuvaa uhkana suomalaiselle kollektiiviselle identiteetille. Analyysin tuloksissa tuodaankin esille, että leiriläisiä kuvataan ei-suomalaisina muun muassa korostamalla heidän sitoutumistaan vieraaseen, väkivaltaiseen ideologiaan, painottamalla naisten omaa aktiivista päätöstä lähteä pois Suomesta sekä rinnastamalla heidät muihin maahanmuuttajiin. Keskustelun taustalla nähdään vaikuttavan nationalistisen diskurssin myytit suomalaisuudesta. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota lisäksi turvallisuusdiskurssin hegemonisuuteen sekä pyrkimyksiin käsitteellistää kysymys eri tavalla kuin turvallistamisen keinoin. Tulokset osoittavat kuitenkin, että turvallisuuden teema on keskustelussa niin vahva, että kaikkien osapuolten on otettava siihen tavalla tai toisella kantaa.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Jonas Hassen Khemirin teosta Allt jag inte minns (2015). Khemiri luetaan kotimaassaan Ruotsissa ulkomaalaistaustaisten kirjailijoiden joukkoon. Hänen teoksensa kertoo äkillisesti menehtyneestä maahanmuuttajataustaisesta Samuelista, jonka elämästä kirjailija koostaa romaania. Teos käsittelee siirtolaisuuteen liittyviä eettisiä teemoja. Tutkimuskysymykseni ovat, millaisia siirtolaisuuteen liittyviä kysymyksiä teoksessa käsitellään ja miten romaanin muoto tuo esille ja tukee teoksen etiikkaa. Entä miten teos haastaa lukijansa pohtimaan maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä? Tarkastelen Khemirin teosta kerronnan etiikan (narrative ethics) näkökulmasta. Nojaan ennen kaikkea tutkimusperinteen keskeisimpien teoreetikoiden, James Phelanin ja Wayne C. Boothin ajatuksiin kirjallisten teosten sisältöön, muotoon ja lukijaan liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Suomessa kirjallisuuden etiikkaa on tutkinut Marko Nystrand. Hyödynnän analyysissäni myös hänen tutkimuksiaan. Khemirin romaanissa kritisoidaan ruotsalaisen yhteiskunnan siirtolaisvastaisuutta. Kritiikki näytetään perinteisten eettisten järjestelmien avulla. Seurausetiikka arvottaa negatiivisiksi yhteiskunnan maahanmuuttajavastaisiin rakenteisiin ja kantaväestön asenteisiin liittyvät syyt, joiden seurauksena on Samuelin kuolema. Deontologiset järjestelmät, kuten uskontojen ja filosofioiden etiikat, eivät teoksen mukaan voi toimia monikulttuurisen yhteiskunnan arvoperustana. Henkilöhahmojen luonteenpiirteisiin keskittyvän hyve-etiikan avulla kyseenalaistetaan stereotyyppisiä käsityksiä maahanmuuttajista. Teoksen Allt jag inte minns muoto tuo esille ja tukee romaanin eettisiä teemoja. Monien kertojien varaan rakentuva kerrontatekniikka korostaa ihannetta tasa-arvoisesta monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Toisaalta kertojien epäluotettavuus kyseenalaistaa ihanneyhteiskunnan mahdollisuuden tosielämässä. Myös kerronnan kehittyminen on keskeistä teoksen etiikan kannalta. Esimerkiksi vihjeet tarinan traagisesta lopusta herättävät huolta henkilöhahmoista. Siten lukija hyväksyy helpommin hahmojen ja koko teoksen etiikan. Lisäksi romaanin retoriikka on voimakasta. Muun muassa muistamattomuuteen liittyvä symboliikka kertoo maahanmuuttajataustaisen nuoren aikuisen epäselvästä identiteetistä. Khemirin teos antaa lukijalleen valtaa. Tarinassa on lukuisia kerronnan aukkoja ja siten lukijalla on monia tulkinnan mahdollisuuksia aina juonesta koko teoksen etiikkaan. Teoksessa kuitenkin vaaditaan lukijalta perusteltuja ja vastuullisia tulkintoja. Lisäksi teoksessa haastetaan lukijaa pohtimaan omaa suhdettaan maahanmuuttokysymyksiin. Teos kehottaa lukijaansa katsomaan yhteiskuntaa uudella tavalla, huomaamaan syrjiviä rakenteita sekä rasistisia asenteita ja osallistumaan keskusteluun siirtolaisuuteen liittyvistä eettisitä teemoista. Khemirin romaani herättää kysymyksiä myös muiden Ruotsin ulkomaalaistaustaisten kirjailijoiden tuotannosta. Millaisia teemoja käsittelevät teoksissaan Marjaneh Bakhtiari, Johannes Anyuru ja Alejandro Leiva Wenger? Lisäksi Khemirin teos voidaan lukea kannanottona ruotsalaiseen maahanmuuttokeskusteluun. Siten romaani muistuttaa kerronnan etiikan tutkimuksen keskeisestä lähtökohdasta: kirjallisuuden mahdollisuudesta vaikuttaa lukijoidensa arvomaailmaan.

Utgångspunkten för denna studie är att undersöka ifall de faktorer som kommuner betonar gällande integrationen av invandrare i arbetslivet samt hur de organiserar sitt integrationsarbete överensstämmer med Human Resource Management -teorin (HRM) som handlar om arbetsliv, organisationsutveckling, ledarskap och arbetstillfredsställelse. Studien intresserar sig även för ifall det finns skillnader i kommuners rekryteringsstrategier då det gäller sysselsättning av invandrare och vad dessa skillnader i så fall beror på. Bakgrunden till denna studie är den utmaning som det finska samhället står inför då det gäller tillgång till tillräcklig och kunnig arbetskraft idag och i framtiden. Flera kommuner lider redan nu av brist på arbetskraft och inom det närmaste åren kommer allt fler kommuner att drabbas av detta. Det är redan klart att Finland och dess kommuner i framtiden kommer att behöva börja rekrytera arbetskraft utomlandsifrån, men före detta är det desto viktigare att utnyttja och ta tillvara en stor resurs som redan finns i samhället, invandrarbefolkningen. På lokal nivå är det kommunen som ansvarar för och organiserar integrationsarbetet och denna utmaning kräver att kommunernas integrationsstrategier och -aktiviteter är utformade på ett optimalt och välfungerande sätt för att ge bästa möjliga nytta och resultat. HRM-teorin, som växte fram under 1980- och 1990-talet, behövs för att strukturera organisationer till välfungerande system och ger kommunerna många viktiga och hjälpfulla riktlinjer för att utforma effektiva och välfungerande integreringsstrategier och -aktiviteter. De fem kommuner som undersöks i denna studie är Helsingfors, Esbo, Vanda, Åbo och Tammerfors. I studien används en komparativ analys som jämför ifall de faktorer som dessa kommuner betonar gällande sitt integreringsarbete av invandrarna i arbetslivet överensstämmer med den s.k. HR-cykeln, som beskriver de centrala delarna av HRM. Dessa delar är rekrytering, arbetsprocess, utvärdering, belöningssystem samt Human Resource Development (utvecklings- och utbildningsinsatser) och dess fyra fundament; kompetens, lärande, förändring och kultur. Studien tar även upp ledarskap ur ett HRM-perspektiv. Som material används de olika kommunernas integrationsprogram, sysselsättningspolitiska program, andra politiska program, stadsstrategier, uppföljnings- och utvecklingsrapporter av integrationsprogrammen samt andra program och projekt som berör sysselsättningen av invandrare. Studien redogör även för hurdana bestämmelser det finns på statlig nivå gällande integrering av invandrare i det finska samhället och i det finska arbetslivet genom att se på regeringens invandrarpolitiska program, lagstiftningen gällande integration, statens program för integrationsfrämjande samt Kommunförbundets invandrarpolitiska program och linje- dragningar. Resultaten visar att kommunerna tar upp de flesta delarna i HR-cykeln. Alla kommuner tar upp följande sex delar; rekrytering, arbetsprocess, utvärdering, ledarskap samt lärande och förändring som hör till HRD. Kultur tas upp av tre kommuner och detsamma gäller kompetens. Belöningssystem tas endast upp av en kommun. Resultaten visar även att det finns vissa variationer att märka i de olika kommunernas rekryteringsstrategier, men man kan dock inte tala om drastiska skillnader. Dessa variationer beror t.ex. på antalet invandrare i kommunen, invandrarnas arbetslöshetsgrad i kommunen samt invandringens längd i kommunen. Resultaten visar även att alla kommunerna som undersökts är starkt inriktade på framtiden och ser invandringen som något positivt samt lägger stor vikt vid integrationsarbetet för att främja sysselsättningen av invandrarna.

Maahanmuutto on maailmanlaajuisesti eri syistä kasvanut, ja myös Suomessa ulkomaalaistaustaisten määrä on noussut kolmen viime vuosikymmenen aikana. Tämän lisäksi Suomessa kehitetään työvoiman maahanmuuttoa tavoitteena ratkaista väestön ikääntymisestä ja syntyvyyden laskusta johtuvia työttömyyden ongelmia. Samaan aikaan keskustelu maahanmuuttajien kotoutumisesta on politisoitunut, ja saanut jopa ideologisia muotoja. Aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaan kotoutumisen edistämisen vaikuttavuuden arviointi on mahdollista, mutta sitä on tehty Suomessa vain vähäisesti. Suomen kotoutumispoliittisen toteutuksen ja arvioinnin kenttää kuvataan kirjallisuudessa pirstaleiseksi. Tämä johtuu erilaisista määräaikaisista ja paikallisista hankkeista, sekä pilottikokeiluista, joiden tulosten hyödyntämismahdollisuudet on nähty kapeina. Tutkimus on toteutettu, koska kotoutumisen edistämisen ilmiön käsittelyyn tarvitaan tietoperusteisempaa lähestymistapaa, jotta voimme selvittää missä määrin asioita tehdään oikein ja tuloksellisesti. Tässä tutkimuksessa pyrkimyksenä oli kuvata kotoutumisen edistämisen vaikuttavuuden arvioinnin onnistumista mahdollistavia ja estäviä tekijöitä. Näiden lisäksi tavoitteena oli selvittää, millä tavalla kotoutumisen edistämisen vaikuttavuuden arvioinnin onnistumisen edellytyksiä voitaisiin kehittää. Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä ja aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Empiirisenä haastatteluaineistona oli viiden Espoon Omnian osaamiskeskuksen vaikuttavuustutkimuksen suunnitteluun tai toteutukseen osallistuneiden henkilöiden puolistrukturoidut yksilöhaastattelut, jotka toteutettiin lokakuussa 2023. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kotoutumisen edistämisen vaikuttavuuden arvioinnissa onnistuminen vaatii nykyistä syvällisemmän ymmärryksen kotoutumisen ilmiön moniulotteisuudesta, ja näiden eri ulottuvuuksien keskinäisten riippuvuussuhteiden tutkimista. Tämä vaatii olemassa olevien eri rekisteriaineistojen monipuolisempaa ja tarkoituksenmukaisempaa käyttöä, sekä kattavampien pitkittäisseurantatutkimuksien toteuttamista. Vaikuttavuuden arvioinnin haasteiksi tunnistetaan tietoaineistoissa esiintyvät puutteet, sekä hallinnollisista ja lainsäädännöllisistä syistä johtuvat tutkimushankkeita hidastavat tekijät. Tutkimuksellisena lähtökohtana vertailuryhmäasetelman muodostaminen tunnistetaan yhdeksi merkittävimmäksi vaikuttavuusarviointien luotettavuutta ja tulosten hyödynnettävyyttä mahdollistavaksi tekijäksi. Tutkimuksen johtopäätös on, että emme voi sanoa kotoutumisen edistämisen vaikuttavuudesta, koska tutkimus on riittämätöntä. Tutkimus on tunnistanut puutteita vaikuttavuuden arviointiin välttämättömissä tietoaineistoissa, ja niiden hyödyntämisessä vaikuttavuuden arvioinnin toteuttamisessa. Koska luotettavaa tutkittua tietoa kotoutumista edistävien toimien vaikutuksista on vain vähän, tai ei lainkaan, emme voi väittää kotouttavamme vaikuttavasti.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kotoutumista matalan kynnyksen kotouttavan toiminnan kuvausten kautta. Tarkempina näkökulmina ovat: 1) Millaisia tavoitteita maahan muuttaneiden kotoutumiselle asetetaan, ja millaisiin kotoutumisen osa-alueisiin nämä tavoitteet kytkeytyvät? 2) Mitä kotouttavaa toimintaa maahan muuttaneiden kotoutumisen tavoitteiden saavuttamiseksi esitetään? 3) Miten kotoutumisen kaksisuuntaisuus huomioidaan toiminnassa? Tutkimuksen teon taustalla on ollut aiheen yhteiskunnallinen tärkeys ja ajankohtaisuus sekä erityisesti tutkijan oma kiinnostus kotoutumista kohtaan ja sitoutuminen jokaisen maahan muuttaneen oman paikan löytämisen ajatukseen. Teoreettisesti tutkielmaa taustoitetaan akkulturaatioteorialla sekä integraatiosta, kotoutumisesta, kotouttamisesta, monikulttuurisuudesta ja kotoutumisen kaksisuuntaisuudesta kirjallisuudessa käydyllä keskustelulla. Tutkimuksen taustoituksessa jäsennetään myös erilaisia näkemyksiä kotoutumisen ulottuvuuksista ja viitekehyksistä sekä tarkastellaan matalan kynnyksen toimintaa osana kotoutumisen tukemisen kenttää. Tutkimus kiinnittyy tieteenfilosofisesti sosiaaliseen konstruktionismiin ja sen tiedonintressinä on praktisuus. Tavoitteena on kotoutumisen ja sen kaksisuuntaisuuden kuvaaminen ja ymmärrettävämmäksi tekeminen sekä osaltaan aikaisemman kotoutumisen teorian testaaminen. Aineisto koostuu Kotoutumisen tukena -sivuston matalan kynnyksen kotouttavan toiminnan 91 toimintailmoituksesta. Aineiston analyysitapoina käytetään teoriaohjaavaa ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä pienessä osassa sisällön erittelyä. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin kehyksenä on Agerin ja Strangin muodostama kansainvälisestikin tunnettu kotoutumisen malli. Tutkimuksen perusteella kotoutumista tapahtuu Agerin ja Strangin kotoutumisen viitekehystä mukaillen kymmenellä osa-alueella. Nämä kotoutumisen osa-alueet ovat työllisyys, asuminen, koulutus, arjen hyvinvointi, sosiaaliset sillat, sosiaaliset siteet, sosiaaliset linkit, kieli ja kulttuuritietous, turvallisuus ja jatkuvuus sekä oikeudet ja velvollisuudet. Kotoutuminen on prosessi, joka jakautuu tutkimuksessani vielä näiden erilaisten kotoutumisen osa-alueiden sisältämiin alatavoitteisiin, joiden toteutuminen siis edesauttaa kotoutumista kullakin osa-alueella. Analyysissä muodostuneiden alatavoitteiden perusteella kotoutumisessa on kyse monenlaisten resurssien kuten tietojen, taitojen, verkostojen, arjen tekemisen ja etenemismahdollisuuksien saamisesta ennen sellaisia lopullisia tavoitteita kuin esimerkiksi työllistyminen tai koulutuspaikan saaminen. Kotoutumista on myös itsetuntemuksen lisääntyminen uudessa maassa, oman kulttuurin ylläpitäminen ja jakaminen sekä hyvinvointia tuottavien asioiden löytäminen. Lisäksi kotoutumiseen kuuluu turvallisten ja hyväksyvien olosuhteiden muodostuminen sekä kantaväestön kanssa tasavertaisen aseman saavuttaminen. Matalan kynnyksen toiminnan kotouttaminen rakentuu tutkimukseni perusteella kotoutumisen alatavoitteiden saavuttamisen ja resurssien lisäämisen pohjalle, mutta myös kaksisuuntaisuuden eli yhteiskunnan ja maahan muuttaneen vuorovaikutuksellisen kehityksen lähtökohdalle. Matalan kynnyksen toimintaa on monenlaista, aina retkistä ja työpajoista palveluohjaukseen ja vertaisryhmätoimintaan, vierailuista suomen kielen opetukseen ja erilaisiin työpajoihin. Matalan kynnyksen monien toimijoiden voidaan tavallaan katsoa itsessään ilmentävän kaksisuuntaisuutta sitoutuessaan kotoutumisen tukemiseen. Toiminnasta on löydettävissä kuitenkin myös kootusti tiettyjä elementtejä, jotka lisäksi kuvastavat kotoutumisen kaksisuuntaisuutta: maahan muuttaneiden näkeminen osaavina, kykenevinä ja arvokkaina yhteiskunnalle, kieli- ja kulttuuritaustan sekä muiden tarpeiden huomioiminen, avointen monikulttuuristen kohtaamistilanteiden mahdollistaminen, kulttuurin ylläpitoon ja kulttuurivaihtoon kannustaminen, yhdenvertaisuuden ottaminen tavoitteeksi, kotouttavan toiminnan kohdistaminen laajemmin yhteiskunnan toimijoihin sekä monikulttuurisuuteen liittyvien kysymysten nostaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä tutkimus osoittaa, että kotoutuminen on monitahoinen ja kaksisuuntainen prosessi, jossa on kyse myös pienemmistä tavoitteista ja erilaisista asioista kuin mistä julkisuudessa usein puhutaan ja minkä kautta kotoutumista mitataan. Entistä enemmän tutkimuksen tulisikin keskittyä kotoutumiseen yksilöllisenä prosessina sekä yhteiskunnan ja maahan muuttaneiden aidosti vuorovaikutuksellisena kehityksenä.

In my thesis I study the discussion in the Finnish press about the acculturation of asylum seekers who came in to Finland in 2015. I limited my study to the letters to the editor in Helsingin Sanomat between 21.7-31.12.2015. The collection of my material started in 21.7.2015, the day it became known that Finland will receive exceptionally many asylum seekers in 2015. I am focusing on who talks about acculturation, which themes are connected to it, and what kind of acculturation strategies are promoted in the material. I was interested in the discussion of asylum seekers because the acculturation attitudes of the dominant society affect what kind of acculturation process is possible for immigrants. I analyze my material based on the Finnish acculturation and integration studies and Berry’s acculturation theory. I collected my material from the letters to the editor in Helsingin Sanomat. To distinguish the texts that discuss acculturation from texts that were related to immigration in other ways, I picked as my material texts that concretely discuss actions that are part of acculturation process. My material comprises of 38 letters to the editor. This study is a qualitative study, and I have analyzed my material using thematisation and content analysis. I split my material into experts’ texts (12 pcs) and non-experts’ texts (26 pcs). Experts’ texts were written by persons who, based on their texts, seemed experts in acculturation, immigration, or being a refugee. Non-experts’ texts were written by people who for some other reason were interested in acculturation. My interpretation is that there were 19 themes connected to acculturation in my material. The most common of these themes were the experiences and backgrounds of the asylum seekers, the role of institutions in acculturation, and the attitudes of the dominant society. The themes I found were quite similar to those found before in research about acculturation. It seems that the people participating in the discussion have quite realistic understanding about themes related to acculturation. It was possible to analyze most of my material using Berry’s acculturation strategies. According to my study, most of the participants in the conversation promote assimilation as an acculturation strategy, even though integration is the government’s official acculturation strategy in Finland. Based on my study, it seems that the acculturation view of citizens contrasts the official one.