Browsing by Subject "narratiivi"

Sustainable consumption has become a widely debated topic in academic discussions, politics, the media, and consumer culture. The objective of this thesis was to identify the stories that are told about overconsumption and how responsibilities for the issue are distributed to different actors in these stories. Stories, in which events logically unfold and actors are positioned into different roles have a key role in the articulation of understandings of phenomena. 13 online news articles and two editorials published in three Finnish news media and the related news discussion forums were chosen as an empirical example of public discussion that shapes and reflects common perceptions on the issue. The news articles and editorials include references to the Earth Overshoot Day, limiting the context of the thesis to overconsumption that is defined based on the limits of the planet’s biocapacity. With the help of a qualitative narrative analysis, four storylines were constructed. These storylines are overconsumption by overpopulation, greed and impossible endless growth; one world, shared challenge, and technology as the problem and the solution. The most frequently mentioned actors across the storylines are citizens, developing and wealthy nations, decision-makers and politicians, businesses, and wealthy elite. Besides reflecting both academic discussions and previous literature on narratives about sustainable consumption, the presence of population dynamics and the conflict between socio-economic development and environmental well-being was notable in the analyzed discussions. The incomplete narrative structures, missing roles, and diverse elements included in the storylines reflect the complexity of the issue and the struggles related to articulating a coherent story with a sufficient solution and actors capable of solving the issue. To clarify the discussion on the topic, it is suggested that the distribution of the responsibilities and opportunities to improve the situation amongst actors should be addressed in the communication on sustainable consumption and the Earth Overshoot Day.

The subject of this study is the historical consciousness, historical culture and national identity of ninth graders. This study continues a research tradition, where students are asked to write about their nation’s past. The objective was to find out how students understand Finland’s history and how they reflect historical culture and national identity in their narratives. The research material consists of 28 narratives written by ninth grade students. The students also filled a questionnaire about how they acquire historical knowledge. The data gathered from the narratives was analyzed using a qualitative content analysis. The answers to the questionnaire were analyzed using quantitative methods. According to this study the ninth graders’ historical knowledge was affected by both official and public history culture. School was recognized as the most relevant source of historical knowledge, but movies and family followed closely. Friends and games were mentioned the least. There were no major differences between the sexes, except in games, which were more frequently mentioned by boys. The narratives produced by the students focused heavily on wars and on Finnish independence. Many of the students described Finland inadvertently drifting into wars, which is contrary to the discourse portrayed in contemporary textbooks. The civil war was the only war, where the students mentioned any casualties. The students have thus assimilated the narrative from the collective memory of the civil war being a national trauma. Only a few individuals were mentioned in the narratives, and even fewer were portrayed as active agents. Thus an individual’s capability to have an impact on historical events was not recognized.

Tämän pro gradu -työn aiheena on Venäjän poliittisen diskurssin ja kansainvälisen aseman kehittyminen Ukrainan kriisin aikana, ja se on lähtökohtaisesti monitieteinen – diskurssin tutkimisessa hyödynnetään sekä diskurssi- että media-analyysin keinoja, Venäjän kansainvälisen aseman ymmärtämiseksi tarvitaan historian ja politiikan tutkimusta. Tutkimuskysymyksinä onkin miten Venäjän poliittinen diskurssi Ukrainan kriisin suhteen on kehittynyt sen aikana ja miten Ukrainan kriisi on vaikuttanut Venäjän asemaan kansainvälisellä pelikentällä. Tutkielman alussa perehdytään Venäjän ja Ukrainan väliseen historiaan sekä Venäjän ja lännen väleihin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, minkä jälkeen käydään läpi nykyisen kriisin kehittyminen. Tämä katsaus menneeseen tarjoaa osaselityksiä Ukrainan nykyisen tilanteeseen sekä valottaa maan asemaa uusvanhassa itä-länsi jaottelussa. Tämän jälkeen siirrytään analysoimaan poliittisia puheita kolmen eri ajanjakson aikana. Tutkimuksen selkeyttämiseksi analysoitaviksi puheiksi on valittu Kremlin virallisilta sivuilta löytyvät presidentti Putinin puheet, ja näiden tuoksi on myös analysoitu lehtikirjoituksia kahdesta eri lähteestä. Tarkastelun kohteena on erityisesti, miten aiheesta käyty diskurssi on muuttunut ja miten siitä on uutisoitu Venäjällä. Tämän lisäksi tarkastellaan myös läntisiä reaktioita kriisin kehittymiseen samojen ajanjaksojen avulla. Aineiston analyysin jälkeen pohditaan kriisin mahdollisia seurauksia ja vaikutuksia Venäjän kansainväliseen asemaan Tutkielman perusteella voidaan todeta, että Venäjän virallinen diskurssi koki jyrkkiä muutoksia tutkielmaan valittujen ajanjaksojen aikana, ja annetuista lausunnoista päätellen yksi syy Ukrainan tilanteeseen puuttumiseen on ollut kasvava kokemus Venäjän mielipiteiden sivuuttamisesta kansainvälisissä kysymyksissä. Toisena johtopäätöksenä analyysista voidaan päätellä Venäjän median tarjoavan varsin erilaisia näkökulmia kriisiin. Toisaalta myös Putinin oman kannatuksen nostaminen nousi vahvasti esille eri teorioissa. Tässä tapauksessa nousseiden kannatuslukujen hintana näyttäisi kuitenkin olevan kansainvälinen asema ja maine Venäjän jouduttua muun muassa yhä voimassa olevien pakotteiden seurauksena lähes paaria asemaan, kansainvälisin ”pahiksen” asemaa ei ole myöskään auttanut Ukrainan jälkeen esiinnousseet epäilyt Venäjän sotkeutumisesta muun muassa Yhdysvaltojen ja Ranskan vaaleihin.

Tämän maisterintutkielman aiheena on Venäjän sotahistoriallisen seuran (RVIO) tuottamien patsaiden rooli Venäjän hallinnon harjoittamassa historiapolitiikassa, joka on kokenut uuden nousun 2000-luvulla Vladimir Putinin valtakautena. Historiapoliittinen kenttä koostuu useasta näennäisesti riippumattomasta toimijasta, jotka kaikki kuitenkin ajavat hallinnon asettamia päämääriä ja ovat osa keskitettyä nk. historiapoliittista strategiaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten seuran tuottamat historianarratiivit heijastelevat historiapoliittista strategiaa. Tutkimuskohteeksi on valittu seuran keskeinen toimintamuoto, patsaat ja muistomerkit, ja näiden tuottamat narratiivit. Tutkielman aineisto on RVIO:n toimintaa vuosina 2012–2020 käsittelevän toimintaraportin patsaita käsittelevät osuus. Tutkielman metodi on narratiivinen analyysi. Keskittymällä RVIO:n itse tuottamaan aineistoon ilmenee mielenkiintoisella tavalla, miten seura itse suhtautuu omaan toimintaansa, ja minkälaista historiakuvaa se pyrkii tuottamaan. Samalla tutkielmassa kiinnitetään huomiota tämän historiakuvan sisäisiin ristiriitaisuuksiin, jotka ovat läsnä myös hallinnon historiapoliittisessa strategiassa. Analyysin perusteella aineistossa on tunnistettavissa kolme päänarratiivia: 1) Venäjän sivilisaation jatkuvuus 2) sankaruus 3) uhriasema. Päänarratiivien lisäksi tutkielmassa eritellään historian näennäisen demokratisoitumisen alajuoni, joka tukee päänarratiiveja. Näin RVIO:n tuottamat narratiivit heijastelevat Venäjän historiapoliittisen strategian tärkeimpiä piirteitä ja tutkielman johtopäätös on, että RVIO on osa tämän strategian toteutusta.