Browsing by Subject "nuoruus"

Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen on kiihtynyt ja sen toimintaan osallistutaan melko passiivisesti. Isostoiminta on kuitenkin säilyttänyt suosionsa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä kirkosta eronneet entiset isoset antavat isostoiminnalle jälkeenpäin. Tutkimustehtävä jakautui kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Millainen vaikutus isostoiminnalla on ollut kirkosta eronneiden entisten isosten kasvuun ja kehitykseen? 2. Miten isostoimintaan osallistuminen on vaikuttanut heidän suhtautumiseensa kirkkoon ja mahdollisesti päätökseensä erota kirkosta? Tutkimus oli laadullinen ja sen aineistona oli 168 kirkosta eronneelta entiseltä isoselta saatua sähköistä kyselylomakevastausta, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Isosena oppi itsestä, toisista ja elämästä. Joukkoon kuuluminen, arvostuksen ja vastuun saaminen ja uudet taidot vahvistivat vastaajien itsetuntoa. Kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen puolestaan heikensivät sitä joidenkin vastaajien kohdalla. Leirit ja muu mieleinen ja turvallinen toiminta sekä työntekijöiltä saatu tuki koettiin tärkeäksi. Osa näki yhteyden isostoiminnan ja kirkosta eroamisen välillä. Jotkut arvelivat, että ilman myönteisiä kokemuksia isostoiminnasta he olisivat eronneet kirkosta jo aiemmin. Eroamiseen puolestaan myötävaikuttivat jonkin verran tai selvästi henkilökohtaiset pettymykset työntekijöitä, seurakuntalaisia tai toimintaa kohtaan sekä se, että isosajat saivat pohtimaan uskon asioita ja kirkon jäsenyyttä, joita ei välttämättä muuten olisi tullut pohdittua. Kirkon opetus tuli tutummaksi ja osa tajusi, etteivät he uskoneet lainkaan tai uskoivat, mutta eivät kuten kirkko opettaa. Tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia kirkosta eronneita entisiä isosia, mutta tutkittavien kokemukset antavat tärkeitä näkökulmia nuorten toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen niin kirkossa kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Helsingin kaupungin lastensuojelun käyttämissä sijaishuoltolaitoksissa on kerätty tietoa sijoitettujen nuorten sijoituksista ja nuoren taustoista (HOSVA-aineisto) vuosina 2004 – 2016. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää tätä aineistoa käyttäen, millaisia ovat lastensuojelun toimenpiteenä sijaishuoltolaitokseen tapahtuneet sijoitukset, millaiset tekijät vaikuttavat sijoitukseen ja erottelevat sijoituksia toisistaan. Tutkimuksessa näkökulma on lastensuojenluinstituutiota, tarkastelun kohteena ovat lastensuojelussa tehdyt toimenpiteet (sijoitukset). Tieto on kerätty lomakemuotoisesti. Tutkimuksessa käytetyssä aineistossa on 1472 havainto-yksikköä, joissa on taustatiedot sijoituksen kohteena olevasta nuoresta ja hänen perheestään ja nuoren aiemmin saamista palveluista, sijoituspykälästä ja sijoituksen syystä. Aineistoa on analysoitu käyttäen lineaarista regressioanalyysiä, ristiintaulukointia ja kysymyksenasettelusta poikkeavia vastauksia analysoiden. Keskeisenä tutkimustuloksena ovat sijoituksien alueelliset, sijoituksen pituuteen ja sijoituspykäliin liittyvät erot sijoituksissa. Helsingin suuralueet eroavat toisistaan käytettyjen sijoituspykälien ja sijoituksien kestojen suhteen. Sijoitustoimenpiteistä avohuollon sijoitukset keskittyivät nuorempiin ja huostaanoton pykälät vanhempiin nuoriin, erityisen tuen pykälät erityisluokilla koulua käyviin. Sijoituksen kesto oli tytöillä pidempi kuin pojilla ja aiemman psykiatrisen hoitokontaktin saaneilla lyhyempi kuin muilla. Lastensuojelun tutkimuksessa kodin ulkopuolelle sijoitettujen kategoria sisältää useita erilaisia sijoituksien pituuksia, syitä ja perhetilanteita. Kategorian sisällä olevia eroja on sijoitusten pituuksissa ja sijoitusten toimenpiteinä kohdistuessa eri ikäisiin eri tavoin. Lastensuojelun arjessa rakenteinen kirjaaminen on haasteellista ja voi tuottaa virheellisiä tuloksia, jos kirjaamisen käytännöt eivät ole selkeitä ja arjen työn kannalta mielekkäitä.

Aims. Individuals can be divided into three chronotypes based on their preferred timing of sleep and activity: morning-, neither- and evening-type. Evening-type has been associated with many health-related risks and higher depressive and anxiety symptoms (DA symptoms), but the underlying mechanisms remain unclear. In adolescence evening-type becomes more common, DA symptoms increase and physical activity decreases. The aim of this study is to examine the mediational associations between chronotype, exercise and DA symptoms in adolescence. Furthermore, the differences between genders are examined. Methods. The data used was from a Finnish cohort study SleepHelsinki!. 997 16‒17-years old adolescents (63.8% girls) participated in the study. Chronotype was assessed with MCTQ. BDI-II and GAD-7 were used to assess DA symptoms respectively. The amount of exercise was measured as hours per month. Mediation analysis with bootstrapping was used to examine the indirect associations between variables. Results and Conclusions. Evening-type was associated with higher DA symptoms, but exercise did not mediate this association when sleep loss, smoking and alcohol consumption were taken into consideration. Instead chronotype mediated the association between exercise and DA symptoms. According to these results the amount of exercise is not that relevant in the association. Instead more important is to concentrate on the type of exercise and to enhance the lifestyle of evening-types in other ways e.g. increasing social support considering gender differences.

In this thesis I inquire into young people’s stories about disability activism. This thesis aims to contribute to current discussions in the field of disability studies and youth studies concerning young disabled people’s societal influencing and participation. As it has been acknowledged in youth studies, young peoples’ political agency shouldn’t be seen only as an involvement in official politics, but more diversified and concerning also the different aspects of everyday life. In this thesis I ask how and in which ways young disability activists aim to influence societal practices and what opportunities for agency are available in these processes. I draw my analysis from five semi-structured interviews which I conducted with young disability activists aged between 22–26. The purpose of the interview was to produce accounts and descriptions about the research topic. I analysed the data using qualitative narrative method. Different disability and human rights organisations had an important role in enabling interviewees’ political agency. The organisations had opened a way to influence for many young people, nevertheless there were different contradictions attached to their narration. These contradictions were connected to the organisational practices effecting the limits and possibilities to be heard. Also the themes and topics young people consider important can be interpreted as apolitical from the organisational perspective. Some interviewees stated that for example sexual diversity was often bypassed. For some young people the political agency took the form of more mundane practices. These involved blogging and different social media activities, doing music with a disability politics twist and taking part in different demonstrations and marches. I interpreted these practices to be more spontaneous and not limited by organisational practices and thus they have the possibility to bring new topics and themes to the sphere of political. This thesis suggests that instead of seeing young people as politically passive, we should pay attention to their political agency and the different forms it might take.

Tämä pro gradu -tutkielma kertoo sijaishuollossa olleista nuorista sekä etenkin heidän käsityksistään omasta minäkuvastaan ja sen rakentumisesta. Minäkuva ymmärretään tässä tutkimuksessa Markku Ojasen ja Liisa Keltikangas-Järvisen tavoin eräänlaiseksi ihmisen päätösten ja elämän ratkaisujen pohjalla vaikuttavaksi kivijalaksi, joka ilmenee muille yleensä siinä tavassa, jolla ihminen kuvaa itseään. Rakenteeltaan minäkuva nähdään tässä tutkimuksessa Richard J. Shavelsonin näkemyksen tapaan kolmitasoisena, jossa ylimpänä on suhteellisen pysyvä yleinen minäkuva, keskimmäisenä yleisen minäkuvan erityiset osa-alueet (sosiaalinen, emotionaalinen ja fyysinen minäkuva) ja alimpana suppeammin rajautuneet minäkuvan osa-alueet, kuten itselle merkityksellisten toisten näkemykset minäkuvan osana. Tutkimuskysymyksinä tässä tutkimuksessa on se, millaisiin asenteisiin nuoret törmäävät sijaishuollossa olonsa jälkeen ja miten nämä asenteet rakentavat heidän minäkuvaansa, sekä se, millaisiin ryhmiin sijaishuollossa olleiden nuorten minäkuvien luonteet jakautuvat. Aineistona tässä tutkimuksessa käytettiin haastatteluaineistoa, joka oli alun perin kerätty kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön viisivuotista I Matter ('Minulla on väliä') -hanketta varten. Kaikki hankkeeseen liittyvät haastattelut oli aikanaan toteutettu vertaishaastatteluina eli sijaishuollossa olleita nuoria olivat haastatelleet nuoret, jotka olivat itsekin olleet aiemmin sijaishuollossa. Hanketta varten Suomessa oli haastateltu kesäkuun 2011 ja tammikuun 2012 välisenä aikana kaikkiaan 53 nuorta, jotka olivat haastatteluhetkellä olleet keskimäärin 22-vuotiaita ja jotka oli sijoitettu sijaishuoltoon keskimäärin hieman alle 9-vuotiaina. Naisia ja miehiä haastateltavissa oli ollut lähes yhtä paljon (naisia 54 %). Tätä tutkimusta varten näistä 53 haastattelusta poimittiin 30:n satunnaisesti valitun nuoren vastaukset kahteen kysymykseen: 'Miten ihmiset suhtautuvat sinuun, kun he saavat tietää, että olet ollut sijaishuollossa?' sekä 'Miten haluaisit tulla nähdyksi muiden ihmisten silmissä?' (yhteensä 59 sivua litteroitua tekstiä). Aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysin keinoin sekä aineistolähtöisesti että teoriaohjaavasti pohjautuen Richard J. Shavelsonin näkemykseen sosiaalisesta, emotionaalisesta ja fyysisestä minäkuvasta yleisen minäkuvan erityisinä osa-alueina. Tutkimuksen tulosten mukaan nuoret törmäävät hyvin monenlaisiin asenteisiin sijaishuollossa olonsa jälkeen, mutta heidän minäkuvansa rakentumiseen näyttäisivät vaikuttavan etenkin heidän saamansa ulkopuolinen tuki, heidän oma kykynsä aiempien kokemustensa reflektointiin sekä heidän mahdollisuutensa ja kykynsä suunnata katseensa tulevaan menneisyyden sijaan. Nuorten minäkuvien luonteiden puolestaan voidaan katsoa jakautuvan kaikkiaan seitsemään eri ryhmään eli sosiaalisesti taitaviin, emotionaalisesti taitaviin, tavallisuuden tavoittelijoihin, selviytyjiin, itseensä tyytyväisiin, menneisyyden leimaamiin sekä vetäytyjiin, ja isoista keskinäisistä eroista huolimatta niissä painottuvat etenkin Richard J. Shavelsonin kolmijaon mukaiset sosiaaliset ja emotionaaliset osa-alueet minäkuvasta.

Tavoitteet Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että seksuaalivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on erityisen korkea riski sairastua masennukseen. Korkean riskin uskotaan perustuvan syrjinnän kokemisesta johtuvaan lisääntyneeseen kuormitukseen. Koska myös muut vähemmistöt - kuten etniset vähemmistöt – kokevat syrjintää ja yksilö voi kuulua useaan vähemmistöön samaan aikaan, on pohdittu, kumuloituuko eri vähemmistöasemiin liittyvä kuormitus yhteen ja johtaako tämä yhä heikompaan mielenterveyteen. Tässä katsauksessa selvitetään lisääkö sekä seksuaalivähemmistöön että etniseen vähemmistöön kuuluminen masennusoireiden esiintyvyyttä nuoruudessa. Lisäksi perehdytään vähemmistöstatusten kanssa ilmeneviin suojaaviin tekijöihin ja arvioidaan, onko jonkin tai joidenkin vähemmistöasemien vaikutus masennusoireiden esiintyvyyteen voimakkaampi kuin toisten. Menetelmät Katsauksen lähdemateriaali hankittiin etsimällä artikkeleita Google Scholas -tietokannasta. Käytettyjä hakusanoja olivat ”sexual minority”, ”ethnic minority”, ”depression”, ”multiple minorities” ja ”adolescence”. Tulokset ja johtopäätökset Tuloksissa esiintyi merkittävää vaihtelua. Osa tuloksista tuki havaintoa, että moninkertaiseen vähemmistöön kuuluminen lisäsi masennusoireiden esiintyvyyttä, kun taas osa havaitsi, että esiintyvyys olikin pienempi suhteessa valkoiseen valtaväestöön. Katsauksen tutkimukset eivät ottaneet kantaa siihen, vaikuttaako joku tai jotkin vähemmistöasemista masennusoireiden ilmenemiseen toisia enemmän. Itsemyötätunnon, resilienssiä edistävän kasvatustavan ja vakaan etnisen identiteetin havaittiin toimivan suojaavina tekijöinä. Katsauksen tulosten perusteella ei voida tehdä selkeää päätelmää siitä lisääkö sekä etniseen vähemmistöön että seksuaalivähemmistöön kuuluminen masennusoireiden esiintyvyyttä tai onko jonkin vähemmistöaseman vaikutus voimakkaampi kuin toisten. Sen sijaan tulokset korostivat suojaavien tekijöiden merkitystä ja tukevat vähemmistönuorille suunnattujen tukipalveluiden saatavuuden parantamista sekä tietoisuuden ja selviytymistaitojen lisäämistä koulutuksien ja työpajojen avulla.

The objective of my study is to examine therapeutic ethos in public presentations of project-based activities that are directed at young people. Youth is examined in societal level in late-modern time where transitions to adulthood are becoming more risky and complex in the markets of work and education. The young people that are outside of institutions, create societal concern which is answered by creating therapeutic project-based support. These projects are also subject to markets and competition. In this study, I ask the question how the therapeutic ethos is present in the projects public presentations and how therapeutic ethos in projects as discursive practices creates images of youth and possible subjectivities that are offered to them. The perspective of this study is based to post-structural theories. The data in this study consists six different project-based support systems public documents from public web pages. The data includes reports, project depictions, brochures and marketing material. The data has been analyzed with a discursive approach which uses the nomadic research method. The analysis was based on the idea that discourses are seen as societal and cultural practices that create ways of being and speaking in the right way. These discourses can also be opposed. According to this study, therapeutic ethos in projects discursive practices appears as culturally influential discourses and understanding of feelings and inner state of mind where it also turns societal interests and project-based actions to the language and view which emphasizes representations of inner state of mind. This leads to a situation, where the problems that young adults face are translated as young adults’ inner psychological deficits where the societal view point becomes marginalized. At the same time therapeutic ethos, as a part of discursive practices, expands the general awareness of vulnerability and importance of therapeutic knowledge. The possible subjectivities created were self-knowing ideal-subjectivity and its counterpart lost-subjectivities.

Aims. Research has shown that self-esteem predicts success and well-being in important areas of life, such as relationships, work, and health. Thus, it is important to study self-esteem, its development and the factors that influence its development. Parents have a major influence on adolescents’ self-esteem and good relationships between adolescents and parents have been found to be associated with adolescents’ higher self-esteem. Only little research has been done on the association of the adolescent-parent relationship with a person's self-esteem in middle age. The first aim of this study was to investigate whether the adolescent-parent relationship is associated with self-esteem at age 16. The second aim was to find out how the quality of the adolescent-parent relationship predicts the self-esteem of the subjects at age of 52, considering the level of self-esteem in adolescence. Methods. The data is part of the Stress, Development and Mental Health (TAM) research project of the Finnish Institute for Health and Welfare. The data has been collected when the respondents were 16, 22, 32, 42 and 52 years old. In this study, data collected in 1983 and 2019 were used when the subjects were 16 (N=2194) and 52 (N=1160) years old. The variables used in the analyses were conflict proneness, closeness and trust, and self-esteem. Research questions about the associations between adolescent-parent relationships and self-esteem at age 16 and 52 were answered using stepwise linear regression analysis. Results and Conclusions. The study found that the adolescent-parent relationship was associated with self-esteem in adolescence (at age 16) and predicted self-esteem in middle age (at age 52), when the level of self-esteem in adolescence was considered. From the aspects of the adolescent-parent relationship, it stood out that girls showed a stronger association of conflict proneness with lower self-esteem and boys showed a stronger association of parental trust with higher self-esteem and a stronger association of conflict proneness with lower self-esteem. In middle age, women showed a stronger association of closeness in the adolescent-parent relationship with higher self-esteem, while men showed a stronger association of parental trust with higher self-esteem. The results suggest that a good adolescent-parent relationship is associated with good self-esteem in adolescence, but also with higher self-esteem development to middle age. A key factor behind good adolescent-parent relationships is effective and trusting communication - this could also be a potential area for development in interventions.

Aims. Mental disorders in adolescence are common, and when left untreated, they can significantly affect the developmental phase of adolescence, impacting development throughout life. Changes in experiencing emotions are typical in mental disorders, however, normal fluctuation of emotions in adolescence may impact the early detection of disorders in young people. Currently there is little research on the connection between temporal fluctuation of emotions and mental disorders in adolescence. This thesis is studying the variation in temporal fluctuation of emotions, mental alertness and self-control in adolescents that have at least one mental disorder, or no mental disorders, as well as the connection between such temporal fluctuations with different mental disorders. In addition, this thesis is studying the connection between the number of simultaneous mental disorders and the intensity of emotions, mental alertness and self-control. Methods. The studied group consisted 342 16–18-year-old adolescents from Helsinki, out of which 69.6% were girls. The data used in the study was part of the second stage of the SleepHelsinki! cohort study by the University of Helsinki. “MINI” interview technique was used for assessing the mental disorders and PsyMate™ application (which is based on the ESM method) was used for assessing the temporal fluctuation of emotions, mental alertness and self-control. The connections were examined with linear mixed models. Results and conclusions. The study did not detect any difference in the observed temporal fluctuation of emotions when comparing the adolescent that had at least one mental disorders with those that did not have any mental disorders. A greater number of detected mental disorders had a connection with weaker joyfulness and satisfaction, more intense depression, anxiety and irritability, as well as better experienced self-control. The number of disorders was not detected to have an affiliation with mental alertness. The study did not detect a systematic connection between temporal fluctuation of emotions and mental disorders, but some reference of connection between certain disorders and temporal fluctuation of emotions was detected. In the future it would be beneficial to study these connections while considering the impact of situational factors into emotions. 40 % of the adolescent observed in this study had at least one current mental disorder. Therefore, the common occurrence of mental disorders in the adolescent indicates the necessity to improve the understanding of the characteristic features of adolescent mental disorders, such as their impact in the changes in emotions.

Aims: Previous studies have shown, that being in a romantic relationship in adolescence is associated with increase in depressive symptoms. The major aim of this study was to determine whether the association can also be found between romantic relationship and anxiety and psychotic symptoms. The linkages between being in a romantic relationship and depressive, anxiety and psychotic symptoms were examined in this study. It was hypothesized that being in a romantic relationship would predict increase at least in depressive and anxiety symptoms. Besides that this study also examined the linkages between the quality of romantic relationship and depressive, anxiety and psychotic symptoms. It was assumed that the good quality would be associated with increase in symptoms whereas the bad quality would be associated with fewer symptoms. This was also seen to explain the possible associations between romantic relationship and psychic symptoms. Methods: The data of this study was a part of a wider Pathways to Desistance –study which followed serious juvenile offenders' psychological development, behaviour, social relationships, mental health, and experiences in the juvenile or criminal justice system. The subjects were 14–19 years old adolescents and the number of subjects fluctuated between 699–1262 adolescents depending on analysis. The linkages between romantic relationship and symptoms were examined both in a cross-sectional and longitudinal studies whereas the associations between the quality of relationship and symptoms were studied only cross-sectionally. The analyses were done by Poisson Regression. Results and conclusions: This study showed no associations between being in a romantic relationship in adolescence and depression, anxiety and psychotic symptoms. Thus, being in a relationship does not seem to be a risk factor for depression, anxiety or psychotic symptoms according to this study. The quality of romantic relationship does not either seem to be associated with the amount of symptoms. Therefore the bad quality of romantic relationship does not seem to predispose adolescents to more symptoms and respectively the good quality does not seem to promote psychological wellbeing. According to this study only adolescent's partner's antisocial influence was a significant risk factor to an adolescent's psychological wellbeing; It was associated with more depressive, anxiety and psychotic symptoms.