Browsing by Subject "oikeusvertailu"

Työntekijän kouluttaminen on tärkeää yhä nopeammin muuttuvilla työmarkkinoilla. Etenkin erilaiset muutostilanteet esimerkiksi yrityksen toiminnassa vaikuttavat työnantajan velvollisuuteen tarjota koulutusta työntekijöilleen. Tässä lainoppia ja oikeusvertailua hyödyntävässä tutkielmassa selvitetään, miten Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa työnantajan koulutusvelvollisuus ilmenee etenkin irtisanomistilanteissa ja kuinka laaja koulutusvelvollisuus vertailuvaltioissa on. Työnantajan koulutusvelvollisuuden realisoivat syyt on johdettavissa irtisanomisperusteista. Jokaisen vertailuvaltion lainsäädännössä irtisanomisperusteisiin on nimittäin sisällytetty jonkinlainen työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus, jonka toteutumista arvioidaan yleensä työtehtävien vähentyessä tai loppuessa esimerkiksi taloudellisista syistä. Koulutusvelvollisuuden realisoivat syyt on jaettavissa taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin sekä uudelleenjärjestelyihin. Taloudelliset ja tuotannolliset syyt voivat olla työnantajasta ja työntekijästä riippumattomia syitä, jotka vaikuttavat esimerkiksi yrityksen taloudelliseen tilanteeseen tai sen tuotantoon. Uudelleenjärjestelyt voivat puolestaan olla esimerkiksi pelkästään työnantajan aloitteesta tapahtuvia tuotantosuunnassa tapahtuvia muutoksia. Työnantajan koulutusvelvollisuus irtisanomistilanteiden näkökulmasta jakautuu kaikissa vertailuvaltioissa kahteen eri kategoriaan. Ensimmäisenä koulutusvelvollisuus ilmenee irtisanomisperusteiden arvioinnin yhteydessä. Tällaisen koulutusvelvollisuuden soveltamisalan arvioinnissa vaikuttaa esimerkiksi kokonais- ja kohtuullisuusarviointi. Toisena työnantajan koulutusvelvollisuus voi ilmetä työntekijän irtisanomisen jälkeen tai tämän irtisanomisajan kuluessa. Tämän koulutusvelvollisuuden osa-alueen soveltamisarvioinnissa puolestaan vaikuttaa monet eri tekijät, kuten työnantajayrityksen koko, työntekijöiden ikä sekä työsuhteen laatu.

Tutkimuksen tutkimuskohteena on työnantajan oikeusaseman systematisointi isännänvastuun näkökulmasta yritysverkostotyön kontekstissa. Tutkimuskohdetta tarkastellaan vertaillen Suomen ja Kanadan oikeusjärjestelmiä. Yritysverkostotyöhön kytkeytyy uusi epätyypillinen työnantaja-asema, sillä yritysverkostotyössä työntekijä tekee työtä sekä työsopimuskumppanina toimivan yritysverkoston yhtiön lukuun että toisen yritysverkostossa toimivan yhtiön hyväksi. Tästä syystä yritysverkostotyössä aiheutuukin haasteita määriteltäessä työantajan oikeusasemassa olevaa työnteettäjäsubjektia erityisesti sellaisten työnantajalle kuuluvien oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen, jotka liittyvät työntekoon. Tällaisesta esimerkin tarjoaa isännänvastuu. Tutkimuksen pääasiallisena tutkimustehtävänä onkin määrittää, mikä yritysverkostotyön työnteettäjäsubjekti on työnantajan oikeusoikeusasemassa isännänvastuussa ja samalla määrittää ja systematisoida työnantajan oikeusasemaan asettavia oikeusperusteita tässä kontekstissa. Tätä tutkimustehtävää lähestytään tarkastelemassa sitä voimassa olevan oikeuden näkökulmasta (de lege lata) sekä hahmottamalla, miten voimassa olevaa oikeutta tulee kehittää (de lege ferenda). Tutkimuksessa hahmotetaan ensin ns. teoreettinen viitekehys määrittämällä isännänvastuun työnantaja Suomen työoikeudellisessa tutkimuksessa kehitetyn dualistisen työnantajakäsitteen kautta ja tarkastelemalla, mitä se tarkoittaa tämän tutkimuksen tutkimuskohteen systematisoinnin kannalta. Näin kehitetään tutkimuskohteen systematisoinnin apuväline ja argumentoinnin tuki. Tämän jälkeen tutkimuksessa hahmotetaan Suomen ja Kanadan voimassa olevan oikeuden työnantajan oikeusasemaan asettavat oikeusperusteet ja tarkastellaan niiden soveltuvuutta tämän tutkimuksen tutkimuskohteen tarkasteluun. Tässä yhteydessä todetaan, että sekä Suomen että Kanadan oikeusjärjestelmässä lähtökohtana on se, että työnantajan oikeusasemassa on työsopimuskumppani. Tämän lisäksi molemmissa oikeusjärjestelmissä on myös laajennettu työnantajan oikeusasemassa olemista työsopimuskumppania laajemmaksi sääntelyssä ja oikeuskäytännössä. Tutkimuksessa havaitaan, ettei mikään sääntelyn tai oikeuskäytännön työnantajan oikeusaseman laajennus kuitenkaan sovellu tutkimuskohteen yhteyteen, joten voimassa olevan oikeuden mukaan työnantajan oikeusasemassa isännänvastuussa oleva yritysverkostotyön työnteettäjäsubjekti selviää määrittämällä, mikä taho on yritysverkostotyössä työntekijän työsopimuskumppani. Tätä tarkasteltaessa havaitaan, ettei ole selvää, ovatko molemmat yritysverkostotyön työnteettäjäsubjektit voimassa olevan oikeuden mukaan työsopimuksen perusteella isännänvastuussa. Tämä johtuu siitä, että työsopimussuhteen edellytysten tarkempi tarkastelu osoittaa, että niiden täyttyminen ei ole kaikilta osin selkeää. Tutkimuksen lopuksi tarkastellaan de lege ferenda, minkä tahon tulisi olla työnantajan oikeusasemassa isännänvastuussa, kun otetaan huomioon tutkimuksen alussa luotu teoreettinen viitekehys sekä isännänvastuun taustalla vaikuttavat syyt. Tältä osin todetaan, että työnantajan oikeusasemassa tulisi olla molemmat yritysverkostotyön työnteettäjäsubjektit, koska nämä molemmat kytkeytyvät yritysverkostotyön tekemiseen ja saavat yritysverkostotyöntekijän työn tuloksen hyväkseen. Tämän lisäksi tässä yhteydessä systematisoidaan keinoja, joilla nämä molemmat työnteettäjäsubjektit voidaan asettaa työnantajan oikeusasemassa isännänvastuuseen. Näitä keinoja systematisoidaan kehittämällä Suomen ja Kanadan voimassa olevan oikeuden työnantajan oikeusasemaan asettavia oikeusperusteita sekä hyödyntämällä Suomen työoikeudellisessa tutkimuksessa kehitettyjä työnantajan käsitettä ja oikeusasemaa koskevia teorioita.

Tutkielma käsittelee perhe- ja jäämistöoikeuteen liittyvässä oikeustieteellisessä kirjallisuudessa vähemmälle tarkastelulle jäänyttä useamman testamentin määräysten päällekkäisyyksiä ja niihin liittyviä tulkintaongelmia. Eri testamenteissa olevien määräysten päällekkäisyydet tulee ratkaista ennen kuin testamentteja voidaan ryhtyä toteuttamaan. Tutkielmassa tarkastellaan lainopin avulla tulkintaan sovellettavaa normistoa sekä löydetään ristiriitoja ratkaisevalle henkilölle työkaluja vastaavien ongelmien arvioinnin ja ratkaisun tueksi. Tutkielmassa pyritään löytämään argumentteja ja näkökulmia erinäisten tulkintojen perusteeksi. Tämän lisäksi työssä suoritetaan oikeusvertailua erityisesti Ruotsin oikeusjärjestelmän kanssa. Tutkielmassa käydään läpi varsin yksityiskohtaisesti testamenttien välisiin ristiriitoihin soveltuvia oikeusohjeita ja näitä ohjeita sovelletaan myös testamenttien päällekkäisyyksien tavanomaisiin tyyppitilanteisiin. Tyyppitilanteissa punnitaan eri näkökulmien argumentointia ja sitä, miten kukin ohjeistus soveltuu keskenään. Tutkielmassa käsitellään myös korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2019:27, jossa korkein oikeus otti kantaa osittain päällekkäisiin testamentteihin ja testamentin tekemishetkellä tapahtunutta aikaisemman testamentin unohdusta. Tapauksessa korkein oikeus joutui esittämään kantansa asiassa, johon perintökaari ei nimenomaisesti ota kantaa. Tutkielmassa arvioidaan ratkaisun perusteluita ja tarkastellaan ratkaisun vaikutusta useamman testamenttien päällekkäisyyksien tulkintaan. Lopputuloksena tutkielmassa onnistuttiin asettamaan tulkintaan soveltuvat oikeusohjeet, joita testamenttien ristiriitaisuuksia ratkaiseva voi käyttää hyödyksi oman ratkaisu- ja arviointityönsä tukena. Osittain päällekkäisten testamenttien tulkintaan on pääsääntöisesti noudatettava testamentin tekijän tahtoa, mikä voi olla löydettävissä myös testamentin ulkopuolisista materiaaleista. Testamentin tekijän tahdon noudattamiseksi on myös olemassa sääntömuotoisia lähtöolettamia testamentin tekijän tahdosta. Tärkein lähtöolettama on aikaprioriteetin säännöksi kutsuttava olettama, minkä mukaan viimeisin testamentti kumoaa aikaisemman testamentin siltä osin, kuin se on päällekkäinen.