Browsing by Subject "ravitsemus"

The aim of this study was to develop mathematical energy balance models for early and middle lactation period of dairy cows. The traits for predicting were information of diet, feed, milk production, milk composition, body weight and body condition score. This study was a part of development work of KarjaKompassi-project. The data used in this study was based on 12 feeding experiments performed in Finland. The complete data from the studies included 2647 weekly records from multiparous dairy cows and 1070 weekly records from primiparous dairy cows. The data was collected from calving to 8-28 weeks of lactation. Three-fourths of the totals of 344 dairy cows were Finnish Ayshire cows and the rest of the cows were Friesian Cattle. The cows were fed by the Finnish feeding standards. The data was handled by the Mixed-procedure of the SAS-programme. The outliers were removed with Tukey´s method. The relationship between energy balance and predictor traits was studied with correlation analysis. The regression analysis was used to predicting energy balance. To quantify the relationship of lactation day to energy balance, 5 functions were fitted. The random factor was a cow in the experiment. The model fit was assessed by residual mean square error, coefficient of determination and Bayesian information criterion. The best models were validated in the independent data. Ali-Schaeffer achieved the highest fit functions. It was used by the basal model. The error in every model grew after the 12th lactation week, because the number of records decreased and energy balance turned positive. The proportion of concentrate in the diets and concentrate dry matter intake index were the best predictors of energy balance from traits of diet. Milk yield, ECM, milk fat and milk fat-protein ratio were good predictors during lactation period. The RMSE was lower when ECM was standardized. The body weight and body condition score didn’t improve the predictive value of the basal model. The models can be used to predict energy balance in the herd level, but they are not applicable for predicting individual cow energy balance.

Lehmänmaidon luonnollisuuden, ravintoainepitoisuuksien ja toiminnallisten ominaisuuksien ansiosta maitoa ja maitotuotteita käytetään laajasti elintarviketeollisuudessa raaka-aineina. Eläinperäisten tuotteiden korvaaminen kasviperäisillä tuotteilla on lisääntynyt, minkä takia myös maidolle pyritään löytämään korvaavia vaihtoehtoja niin sellaisenaan käytettäviksi kuin raaka-aineina erilaisissa elintarvikkeissa, kuten leipomotuotteissa. Yksi kasvipohjaisista vaihtoehdoista maidolle on kaurajuoma, joka on ulkonäöltään ja toiminnallisilta ominaisuuksiltaan lähes maidon kaltainen, mutta eroaa maidosta ravintoainekoostumukseltaan. Maitovalmisteiden ja kaurajuoman vaikutusta leivontatuotteiden, etenkin pullan ominaisuuksiin ei ole juuri tutkittu. Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida kaurajuoman ja viiden eri maitovalmisteen sisältämien komponenttien, kuten proteiinin, sokerin, rasvan ja veden vaikutusta pullan ravintoainepitoisuuksiin, teknologisiin ominaisuuksiin ja makuun. Tutkimuksen tavoitteen saavuttamiseksi jokaisesta maitovalmisteesta ja kaurajuomasta valmistettiin omat pullaerät Leipurin Oyj:n koeleipomossa samaa koeleivontareseptiä ja valmistusprosessia käyttäen. Pullaerien ominaisuuksien analysointiin sovellettiin samoja analysointimenetelmiä kuin mitä käytetään leivän ominaisuuksien määrittämiseen: visuaalinen värinmittaus, rapsinsyrjäyttämismenetelmä, tilavuuden ja kosteuspitoisuuden laskeminen, kuva-analyysi (IA) ja American Association of Cereal Chemists (AACC) -yhdistyksen menetelmät ja ohjeistukset. Pullaerien maku ja teknologiset ominaisuudet analysoitiin Leipurin Oyj:n koeleipomossa ja ravintosisältömääritys teetettiin Eurofins Scientific Finland Oy:llä. Pullaerien ominaisuuksien välillä esiintyi ainoastaan pieniä eroja. Selkeimmät erot esiintyivät pullaerien kuorien värissä, mururakenteen huokoisuudessa, kosteuspitoisuudessa ja ravintoaineominaisuuksissa, kuten sokerin tyypissä ja pitoisuudessa. Tutkimuksen ja siitä saatujen tuloksien perusteella maitovalmisteiden ja kaurajuoman komponentit vaikuttivat pullien ominaisuuksiin, mutta komponenttien pienen määrän takia niiden aikaansaamat erot pullien ominaisuuksissa olivat pienet. Näin ollen muilla pullaerien valmistukseen käytetyillä raaka-aineilla, kuten jauholla, sokerilla, voilla ja hiivalla sekä valmistusprosessin vaiheilla, etenkin paistolla oli suurempi vaikutus pullien ominaisuuksien muodostumiseen.

The wild forest reindeer (Rangifer tarandus fennicus) is one of the two native reindeer subspecies in Finland. The other one is semi-domesticated reindeer (Rangifer tarandus tarandus), which is a common livestock species in Lapland. A total of 22 zoos hold wild forest reindeer in Europe. These individuals along with individuals from the wild population are the base of a reintroduction program implemented in central Finland. The objective of this thesis is to shed light on the diet of wild forest reindeer in the wild and in captivity. From individuals in the wild and in reintroduction enclosures, a total of 17 fecal samples were collected. The samples were analyzed with DNA metabarcoding technique to determine the diet. The samples were analyzed at the Institute of Biotechnology and the obtained sequences were identified as plant genera with NCBI BLAST. The data was grouped according to sampling date and snow coverage to two groups and according to sampling site to two groups. The genera were assigned under types. 17 zoos submitted their feeding guideline of wild forest reindeer for the study. These were analyzed to obtain data about the different food item types corresponding to the types of plant genera found from the fecal samples. Fecal sample results were compared as frequencies of sequence reads assigned to genera and types. The most frequent types in the whole data was forbs and shrubs (42,1 %) and deciduous trees (38,9 %). The biggest differences were in the two groups when the data was grouped according to season. Differences were less prominent in the locationally grouped data. In the feeding guidelines from zoos, most of them (94 %) stated feeding deciduous trees and almost as many (88 %) stated feeding graminoids. In the fecal sample data, graminoids accounted for only 0,5 % of the sequence reads. The wild forest reindeer diets in the wild seem to have seasonal variation and not so much locational variation. The captive forest reindeer diets could be advanced with increasing the amount of forbs and shrubs offered and decreasing the amount of graminoids. The small sample size of 17 makes the results of this study indicative at best and further research is needed.

Tausta: Sokeri on ollut viime aikoina paljon keskusteluissa ja yleinen keskusteluilmapiiri sokerin suhteen vaikuttaa negatiiviselta. Elintarvikeyritykset ovat huomanneet kuluttajien huolen liiallisesta sokerin saannista ja markkinoilla on jo paljon tuotteita, joista sokeria on vähennetty ja/tai joita markkinoidaan jollakin tavoin makeutustavan kautta. On oletettavaa, että kuluttajat ovat hämmentyneitä sokerin ympärillä käytävästä keskustelusta ja makeutukseen liittyvästä markkinointiviestinnästä. Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa kuluttajien ymmärrystä sokerista ja makeutuksesta. Lisäksi on tarkoitus selvittää, minkälaisia asenteita kuluttajilla on sokerin vähennystä ja siitä viestimistä kohtaan. Kuluttajien ymmärrys ja käsitykset vaikuttavat suuresti siihen, miten sokerin vähennyksestä kannattaa viestiä. Ravitsemustieteen kannalta olennaiset viestit eivät välttämättä puhuttele kuluttajia. Näiden kahden näkökulman ristiriita, mikäli sellainen on olemassa, on erityisenä kiinnostuksen kohteena. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin neljänä fokusryhmäkeskusteluna, joihin osallistui yhteensä 30 (17 naista) maitopohjaisten välipalojen käyttäjää. Ryhmät olivat seuraavanlaiset: 1) nuoret 25–35-vuotiaat terveystietoiset aikuiset 2) 4–16-vuotiaiden lasten vanhemmat 3) terveydestä kiinnostuneet 35–60-vuotiaat 4) kuluttajat, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita terveysasioista. Jokaisessa ryhmässä oli sekä miehiä että naisia ja keskustelijoita oli erilaisista sosioekonomisista ryhmistä. Keskustelut kestivät kaksi tuntia ja kyseessä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Käsitellyt teemat olivat: välipalojen käyttö, kauppojen välipalavalikoimat, sokeri, sokerin vähennys ja sokeriviestintä. Keskustelijoille toteutettiin keskustelun aikana kolme tehtävää. He lajittelivat 20 makeuttajaa ja 28 makeuttamiseen liittyvää viestiä ryhmätehtävänä. Lisäksi keskustelijat maistoivat neljää eri tavalla makeutettua mansikkajogurttia. Kaikki keskustelut nauhoitettiin ja videoitiin. Nauhoitukset litteroitiin ja aineiston analyysissä käytettiin apuna luokittelua ja teemoittelua. Tulokset: Keskusteluissa korostui kuluttajien kiinnostus luonnollisuutta kohtaan ruokavalinnoissa. Tämä näkyi usean eri alateeman kautta. Sokeriin ja luonnollisuuteen suhtautuminen oli kontekstisidonnaista ja siihen vaikuttavat tilanne (kiire vs. ei kiire) ja välipalan käyttötarkoitus (arkinen valinta vs. herkuttelu). Mielenkiintoista on, että sokerista puhuttaessa terveysasiat eivät juuri nousseet esiin, vaan sokerin haittana pidettiin lähinnä sen aiheuttamaa ikävää olotilaa. Sokerin vähennykseen suhtauduttiin pääosin positiivisesti, kunhan sitä ei tehdä luonnollisuuden kustannuksella. Sokerin käyttöä halutaan vähentää nimenomaan arkisissa valinnoissa, mutta herkuttelussa sokerin määrällä ei ole väliä. Sokeria pidettiin suhteellisen luonnollisena ja tällä hetkellä kuluttajilla on vahva epäilys, että sokerin vähennyksen seurauksena tuotteen luonnollisuus vähenee ja sokeria korvataan esimerkiksi keinomakeuttajilla. Viestinnässä keskustelijat arvostivat luonnollisuuden korostamisen lisäksi selkeitä ja helposti tulkittavia viestejä. Useita markkinoilla olevia sokerin vähennykseen liittyviä viestejä he pitävät epäselvinä, epäilyttävinä ja jopa harhaanjohtavina. Johtopäätökset: Luonnollisuuden arvostaminen ruokavalinnoissa heijastaa nykyaikaista terveyskäsitystä, jossa korostuvat ruoan tuottama olotila sekä keinotekoisina ja prosessoituina pidettyjen raaka-aineiden ja tuotteiden välttäminen. Myös viestinnän suhteen luonnollisuuteen viittaaviin viesteihin suhtauduttiin positiivisimmin riippumatta tuotteiden sokeripitoisuudesta. Kuluttajien näkemykset sokerista poikkeavat ravitsemustieteellisestä näkemyksestä, sillä kuluttajille sokeripitoisuutta oleellisempaa on lisätyn sokerin lähde ja mielikuva luonnollisuudesta. Sokerin vähentäminen ei tällä hetkellä puhuttele kuluttajia tarpeeksi ja viestintä ei tavoita heitä halutulla tavalla. Tämä on mielenkiintoinen huomio ja tuo pohdittavaa, miksi perinteinen terveysnäkemys ei kiinnosta ja miten ravit-semusviestinnästä saataisiin koko kansaa puhuttelevaa.

Good nutritional status contributes to health, functional capacity, and quality of life. The food provided to patients in hospitals is formulated to contribute to their recovery and is an integral part of their care. For nutritional care to be successful, it is important that patients eat the food they are offered, so both the food and the dining environment should be pleasing to patients. Personal habits have a big influence on what kind of food and eating situation each person finds pleasurable. The data analysed in this study were collected by interviewing patients. The interviews were conducted at a stage when the interviewees had at least two days of experience of patient dining. For this study, a thematic interview was chosen as the research method, as the phenomena and issues to be surveyed are not yet very well-known and the interviewees themselves wanted to be given the opportunity to raise issues that were relevant to them. The supervisors of this thesis were Heini Karp, PhD, licensed dietician, and Anu Joki, PhD. The interviews revealed that patients were quite satisfied with the hospital meals, both in terms of food and organisation. The size of portions was the single most important issue that all interviewees highlighted as a factor affecting satisfaction and which they would like to influence themselves. The interviews also showed that the possibility to make choices - even small ones - improves the dining experience in hospital. As there are already several portion sizes available and the aim is to provide the right size portion for each patient, changes to these practices could be implemented relatively easily and at low cost. A typical way to find out patients' satisfaction with hospital food is through form-based surveys. They may not reveal all the underlying reasons for the results obtained, making it difficult to correct the situation and improve hospital catering based on the results. Interview-based research on patient satisfaction with the food service experience is relatively scarce. More research would be needed to assess the transferability of the results. In particular, there is a need for a study that takes into account the age distribution and the different needs of patients of different ages.

Tiedekunta/Osasto: Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta Laitos: Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto Tekijä: Sini Maria Närvä Työn nimi: Punaisen ja prosessoidun lihan osittainen korvaaminen palkokasveilla: vaikutus veren rasva-arvoihin ja kehonkoostumukseen terveillä työikäisillä suomalaisilla miehillä Oppiaine: Ihmisen ravitsemus- ja ruokakäyttäytyminen (Opintosuunta: Ihmisen ravitsemus) Työn laji: Maisterintutkielma Aika: Huhtikuu 2021 Sivumäärä: 63 sivua + 1 liite Tiivistelmä: Tausta: Sydän- ja verisuonitaudit (SVT) ovat merkittävin syy sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen länsimaissa. SVT:n riskitekijöitä ovat ruokavalion rasvan laatu, veren korkea kolesterolipitoisuus (erityisesti LDL-kolesteroli), ylipaino, tupakointi, diabetes ja kohonnut verenpaine. Miehillä riski sairastua SVT:hin on naisia suurempi. Lisäksi miesten ruokavalio on usein laadultaan naisia heikompi, ja miesten punaisen ja prosessoidun lihan kulutus on liian runsasta suosituksiin nähden. Korvaamalla eläinperäisiä proteiinin lähteitä kasviperäisillä lähteillä voidaan vaikuttaa suotuisasti sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Tavoite: Työn tavoitteena oli tutkia, onko veren rasva-arvoissa, kehon painossa ja kehonkoostumuksessa eroja, kun ruokavalion punaista ja prosessoitua lihaa korvataan osittain ei-soijaperäisillä palkokasveilla. Tutkimushypoteesina oli, että punaisen ja prosessoidun lihan korvaaminen osittain palkokasveilla pienentää kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta sekä kehon painoa ja rasvamassaa. Menetelmät: Tässä tutkimuksessa käytettiin Papumies-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavat olivat 20-65-vuotiaita terveitä suomalaisia miehiä (n=102). Heidät satunnaistettiin kahteen eri interventioryhmään kuuden viikon ajaksi. Toinen ryhmä (liharyhmä) sai punaista ja prosessoitua lihaa ja niistä valmistettuja tuotteita 760 g/vko (25 % päivittäisestä proteiinin saannista). Toinen ryhmä (palkokasviryhmä) sai palkokasveja ja palkokasvituotteita (pääosin herneitä ja härkäpapuja) 20 % päivittäisestä proteiinin saannista sekä punaista ja prosessoitua lihaa 200 g/vko (5 % päivittäisestä proteiinin saannista). Ennen intervention alkua ja sen lopussa kerätystä paastoverinäytteestä analysoitiin kokonais-, HDL- ja LDL-kolesteroli sekä triglyseridipitoisuudet, ja lisäksi mitattiin tutkittavien pituus, paino, vyötärön- ja lantionympärys sekä kehonkoostumus. Ryhmien välisiä eroja näissä muuttujissa intervention loppupisteessä tutkittiin kovarianssianalyysillä käyttäen alkupisteen arvoja kovariaatteina. Tulokset: Alkupisteessä ryhmien välillä ei ollut eroa kolesterolipitoisuuksissa (pois lukien HDL-kolesteroli), painossa, vyötärön- ja lantionympäryksessä tai kehonkoostumuksessa. Intervention lopussa plasman kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuudet (p<0,001 ja p=0,001), kehon paino ja painoindeksi (p=0,031 molemmissa) olivat pienemmät ja HDL-kolesterolipitoisuus suurempi (p=0,030) palkokasvi-ryhmässä liharyhmään verrattuna. Triglyseridipitoisuudessa, vyötärönympäryksessä, vyötärö-lantio-suhteessa, rasvaprosentissa, rasvamassassa, rasvattomassa massassa tai rasvamassan ja rasvattoman massan indeksissä ei havaittu eroja ryhmien välillä intervention lopussa (p>0,05). Johtopäätökset: Punaisen ja prosessoidun lihan osittainen korvaaminen ei-soijaperäisillä palkokasveilla kuuden viikon ajan paransi veren rasva-arvoja ja vähensi painoa terveillä työikäisillä miehillä, mikä viittaa sydän- ja verisuonitautiriskin pienemiseen. Tätä tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa toimenpiteitä terveellisemmän ja ympäristön kannalta kestävämmän ruokavaliosuosituksen laatimisessa väestötasolla. Avainsanat – Nyckelord – Keywords: Ravitsemus, ei-soijaperäiset palkokasvit, punainen liha, plasman lipidit, sydän- ja verisuonitaudit Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited: Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto, Helsingin yliopisto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information: Ohjaajat: Suvi Itkonen, ETT, dosentti; Anne-Maria Pajari, apulaisprofessori

Johdanto: Fitnessurheilijoiden kilpailuihin valmistavan kausi kestää noin 2–6kk, jonka aikana he pyrkivät vähentämään kehon rasvamassan määrää ja ylläpitämään lihasmassaa. Ravitsemuksella on merkittävä rooli paitsi näiden kehonkoostumustavoitteiden saavuttamisessa myös urheilijan terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Pitkään jatkuva energiavajeen seurauksena elimistö pyrkii saavuttamaan uuden homeostasian vähentämällä energiankulutusta muun muassa kilpirauhashormonipitoisuuksia säätelemällä. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella fitnessurheilijoiden ravinnon saantia ja kehonkoostumuksen muutoksia kilpailuihin valmistavalla kaudella sekä siitä palauttavalla kaudella. Lisäksi tarkasteltiin kilpailuihin valmistavan kauden vaikutusta kilpirauhashormonipitoisuuksiin. Menetelmät: Tutkimuksessa seurattiin 9 nais- ja 12 mieskilpailijan valmistautumista syksyn 2019 suomenmestaruuskilpailuihin. Heidän kilpailuihin valmistava kausi kesti keskimäärin 21 viikkoa, jota seurasi keskimäärin yhtä pitkä palauttava kausi. Verrokkiryhmässä oli 22 tavoitteellisesti harjoittelevaa miestä ja naista, jotka eivät laihduttaneet. Tutkittavilta mitattiin veren kilpirauhashormonipitoisuudet (T3 ja T4) ja kehonkoostumus (DXA) ennen kilpailuihin valmistavan kauden alkua, sen lopussa sekä 21 viikon palauttavan kauden jälkeen. Lisäksi tutkittavat täyttivät ruokapäiväkirjaa, jonka avulla arvioitiin energian- ja ravintoaineiden saantia. Ryhmien väliseen vertailuun käytettiin riippumattomien otosten t-testiä ja ajallisia muutoksia arvioitiin toistomittausten varianssianalyysillä. Lineaarisella regressioanalyysillä arvioitiin kilpailuihin valmistavan kauden lopun T3-pitoisuuksiin vaikuttavia tekijöitä. Tulokset: Kilpailuihin valmistavan kauden aikana tutkittavien energian- ja hiilihydraattien saanti sekä rasvamassan määrä ja T3-pitoisuudet laskivat merkittävästi (p-arvot <0,001). Kaikki arvot palautuivat keskimäärin ennalleen palauttavan kauden aikana rasvamassan nousun myötä. Regressioanalyysi osoitti, että kilpailukauden lopun T3-pitoisuutta selitti vahvimmin rasvamassan määrä (p-arvo <0,001). Lisäksi hiilihydraattien osuus oli naisilla, mutta ei miehillä, merkittävä tekijä (p-arvo 0,002). Johtopäätökset: Kilpailuissa vaaditun kehonkoostumuksen saavuttaminen tapahtui energian ja hiilihydraattien saannin laskemisella alle urheilijoille laadittujen suositusten. Painonpudotuksen myötä myös T3-pitoisuudet laskivat merkitsevästi. Hormonipitoisuudet näyttävät kuitenkin palautuvan 21 viikkoa kestäneen palauttavan kauden aikana, kun kehon rasvamassa palautuu lähtötasolle.

Digitalization is part of a cultural change that can change people’s attitudes towards food and eating habits. Over the past decade the use of various mobile applications has increased both in people’s daily lives and in scientific research. However, from the health promotion perspective the previous studies have found that health and nutrition related mobile applications are not being used or evaluated in a versatile manner. This study examines the experiences of people who participated in a nutrition intervention at the City of Helsinki's health centers. The study examines participants’ experiences of using a MealLogger-application, its significance for the participants' food relationship and the changes experienced in their own food relationship. MealLogger is a digital food diary. The duration of the intervention was three months. It included group counseling by a nutritionist, weekly challenges and three meetings with the group. During the intervention participants actively used a digital food diary and photographed all the meals and snacks they ate during the day. The study uses a qualitative research approach. The theoretical framework of the thesis is based on the food relationship approach, including the dimensions of thoughts, emotions, senses, behavior and values. The research material consists of twenty thematic interviews. The study material was analyzed using thematic analysis and typification. Participants perceived the use of a digital food diary as positive and as a useful tool. The study identified two types of user experiences relating to the use of phone application: social and independent usage. Changes in eating habits were described in terms of developing a regular meal rhythm, reduction in portion size and reduction or substitution of certain foods, such as junk food or candy. The types of food relationships identified were based on values, behavior, emotions or information. Participants described the changes in food relationship as relationship becoming more relaxed or coherent. Some participants described having a more positive attitude towards a healthy diet. Some participants described not experiencing any changes in their relationship with food after using the digital food diary.

Purpose. The purpose of this study is to examine articles on nutrition and food choices in Kotitalous-magazine and to focus on the changes that have occurred in Finnish peoples food habits during 1952–1982. The end of food rationing in the beginning of the 1950's together with continuous increase in the food assortment created a need for information. The magazine tried to fill this need as the research period went on. The study explores how national nutrition problems; food culture and nutritional education are illustrated in articles published in Kotitalous-magazine. The pivotal message in their content, the changes of perspective in the writing and their frequency is analysed from the data. The research questions are: 1. How do the articles reflect on solutions to national nutritional problems? 2. How are changes in food culture reflected in the articles? 3. How is nutritional counselling and teaching reflected in the articles? Methodology. The data consists of Kotitalous-magazines from 1952 to 1982, which consists of 300 issues containing 1500 articles in total. Off the aforementioned articles 352 concern nutrition and nutritional choices. The qualitative analysis of the material was done by analysing the content of these articles in relation to the relevant theoretical background. Results and conclusions. At the beginning of the researched time period articles in Kotitalous-magazine instructed people how to survive deficiency diseases and the composition of right kinds of nutrition while the focus shifted more towards the preventing of new public health issues like cardiovascular diseases as the research period went on. The intake of essential nutrients, fats and sugars played a major role in the magazine articles. The change in food culture was presented in the articles as the amount and assortment of foods available increased more and more. That was when the food culture began to diversify and took on influence from for example abroad. Dietary recommendations and nutrition counselling strived to educate consumers to consume healthy food, increase vegetable intake and decrease the amount of sugars and fats consumed.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten sosiaalinen media vaikuttaa ja muokkaa nuorten käsityksiä ruoasta ja syömisestä sekä käsityksiä nuorten kehonkuvasta. Sosiaalisen median kehitys on ollut merkittävää viimeisen vuosikymmenen aikana ja siitä on tullut tärkeä terveysvaikuttamisen ja -viestinnän väline. Sosiaalisessa mediassa lähes kuka vain voi jakaa tietoa ja kokemuksia esimerkiksi ruoasta ja ravitsemuksesta, mikä on tehnyt luotettavan tiedon tunnistamisesta haasteellista. Erityisesti nuorten on todettu olevan erityisen herkkiä sosiaalisen median vaikutuksille. Kandidaatintutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineisto koostui pääosin kansainvälisistä vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista (n=18) vuosilta 2013–2021. Julkaisut haettiin Helda- ja Google Scholar- tietokannoista. Katsaukseen valitut tutkimukset taulukoitiin ja ne analysoitiin aineistolähtöisen teemoittelun avulla. Sosiaalisella medialla näyttää olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia nuorten käsityksiin ruoasta ja syömisestä ja sen on todettu vaikuttavan myös nuorten käsityksiin kehonkuvasta. Tuloksista tuli ilmi, että sosiaalisessa mediassa jaettu ruokaan ja ravitsemukseen liittyvä sisältö vaikutti myönteisesti ruoka- ja syömiskäyttäytymiseen. Jaetut kuvat ja videot nähtiin merkittävänä inspiraation lähteenä ja motivaattorina kohti terveellisempiä ruokailutottumuksia. Toisaalta sosiaalisen median sisältö koettiin suurimmassa osassa tutkimuksia painostavana ja vaikuttavan kielteisesti syömisnormeihin. Altistumisella laihuutta ja syömishäiriöitä ihannoiville julkaisuille oli kielteisiä vaikutuksia nuorten syömiskäyttäytymiseen, itsetuntoon ja kehonkuvaan. Virheelliselle ja ristiriitaiselle tiedolle altistumisella oli niin ikään kielteisiä vaikutuksia nuoriin ja heidän käsityksiin ruoasta ja syömisestä.