Browsing by Subject "selkokieli"

Tässä pro gradu -tutkielmassa vertaillaan selkokielisen oppaan ja sen alkuperäisen yleiskielisen version puhuttelukeinoja ja niiden kohteliaisuutta. Tutkielman aineistona on maahanmuuttajille suunnattu selkokielinen opas Selko-opas yrittäjyyteen ja sen yleiskielinen versio Perustamisopas alkavalle yrittäjälle 2018. Selkokielisen oppaan puhuttelujen perusteella rakennetaan kohteliaan selkokielisen puhuttelun periaatteet. Puhuttelujen kohteliaisuutta tutkitaan Brownin ja Levinsonin kohteliaisuusteorian ja kasvojen käsitteen avulla. Tarkoitus on selvittää, mitkä puhuttelut uhkaavat lukijan negatiivisia ja positiivisia kasvoja ja mitkä taas suojelevat tai vahvistavat niitä etä- ja lähikohteliaisuuden keinoin. Tutkielmassa hyödynnetään myös uudempaa kohteliaisuuden tutkimusta, joka korostaa kohteliaisuuden tilannesidonnaisuutta. Kohteliaisuusteoriaa tukee Hallidayn systeemis-funktionaalinen teoria, jonka mukaan kirjoittajan tai puhujan valinnat rakentavat tekstin merkityksiä. Siten tarkastellaan sitä, miten kirjoittajan tekemät puhutteluvalinnat vaikuttavat selko-oppaan merkityksiin. Tutkielman analyysissa havaittiin, että lukijaa puhutellaan suoraan yksikön toisen persoonan persoonapäätteellä, imperatiivilla, genetiivisubjektilla, sinä-pronominin taivutusmuodoilla ja possessiivisuffiksilla. Epäsuorassa puhuttelussa hyödynnetään NP-lausekkeita, nollapersoonaa, passiivia ja nominaalistuksia. Selkokielisessä oppaassa lukijan suoraa puhuttelua on runsaasti enemmän kuin alkuperäisessä versiossaan. Siten myös suoraa kohteliaisuusstrategiaa on hyödynnetty enemmän. Suoraan puhutteluun yhdistetään usein positiivisia tai neutraaleja merkityksiä. Yllättävää kuitenkin on se, että selko-oppaassa on satoja epäsuorasti lukijaa puhuttelevia ilmauksia, vaikka esimerkiksi passiivin lukijaan viittaavaa käyttöä selkokielen ohjeistukset eivät hyväksy. Oppaassa on joitakin ilmauksia, jotka eivät tunnu yhdistyvän kohteliaisuuteen lainkaan. Nämä ilmaukset herättävät lukijan huomion suoralla puhuttelulla erittelevässä tekstityypissä, mahdollistavat tiiviin ja yksinkertaisen ilmaisun, ovat tekstilajille tyypillistä neuvomista tai luovat tekstiin geneeristä sävyä. Kasvoja uhkaavia ilmauksia on vain vähän, mutta monia kasvoja suojelevia ja vahvistavia kohteliaisuusstrategioita on käytössä. Tämä on mielenkiintoista, koska selkokieli pyrkii yksitulkintaisuuteen ja selkeyteen. Etenkin impersonaaliset etäkohteliaisuuden keinot olisivat voineet aiheuttaa yhteentörmäyksiä selkokielen periaatteiden kanssa. Lukijan kasvot joutuvat uhatuiksi, jos velvoittavuus on tarpeettoman vahvaa, kieltä ei ole kohdennettu riittävästi lukijalle ja lukijaa puhutellaan suoraan arkaluonteisten puheenaiheiden yhteydessä. Lukijan negatiivisia kasvoja puolestaan suojelevat velvoittavuuden vähentäminen ja kohdentaminen. Positiiviset kasvot saavat vahvistusta, kun lukija esitetään hyötyjänä, pehmennetään arkaluonteisia puheenaiheita ja perustellaan velvoittavuutta. Tutkielman avulla saatiin tietoa selko-oppaan puhuttelukeinojen kohteliaisuudesta sekä kirjoittajan ja lukijan välisestä vuorovaikutuksesta. Tutkimustulosten perusteella rakennettiin kohteliaan puhuttelun suositukset, jotka voivat auttaa kirjoittajia luomaan sopivaa sävyä selkokielisiin oppaisiin.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten eri kielitaitotasoilla olevat S2-aikuisopiskelijat ymmärtävät historian oppikirjatekstiä, joka on kirjoitettu yleis- ja selkokielellä. Tavoitteena on luetun ymmärtämisen kysymysten avulla selvittää, miten S2-opiskelijat pärjäävät tekstin pohjalta tehdyissä monivalintakysymyksissä ja onko yleis- ja selkokielisten tekstiosuuksien ymmärrettävyydessä eroa. Tutkielma yhdistää tekstintutkimusta ja lukemisen tutkimusta. Lisäksi tutkimuskysymyksiin vastaamisessa käytetään monimenetelmäisiä keinoja: yleis- ja selkotekstin vertailevaa tekstianalyysia, kyselyä ja strukturoitua ryhmähaastattelua. Tutkimukseen osallistui yhteensä 33 S2-opiskelijaa A2-, B1- ja B2-kielitaitotasoilta. Opiskelijat vastasivat yleis- ja selkokielisten tekstiosuuksien pohjalta tehtyihin kysymyksiin, minkä lisäksi heitä haastateltiin ryhmähaastatteluissa. Osa monivalintakysymyksistä mittasi sanaston ymmärtämistä, osa myös päättelykykyä. Tutkimuksesta käy ilmi, että monivalintakysymykset olivat selvästi vaikeampia A2-tason kuin B-tason opiskelijoille. A2-tason opiskelijat vastasivat useammin oikein selkokielisten osuuksien pohjalta tehtyihin kysymyksiin, ja B1-tasollakin selkokielestä näytti olevan hyötyä. Sen sijaan B2-tason opiskelijat pärjäsivät hieman paremmin yleiskielisten osuuksien pohjalta tehdyissä kysymyksissä. Lisäksi A2-tasolla tuli enemmän oikeita vastauksia pelkästään sanaston ymmärtämistä mittaaviin kysymyksiin, kun taas erityisesti B2-tasolla päättelykykyä vaatineet kysymyksetkään eivät tuottaneet ongelmia. Tulokset heijastavat Selkokeskuksen arviota siitä, että selkokieli hyödyttää erityisesti A1–B1-tasolla olevia kielenoppijoita. Tuloksista on myös nähtävissä pinta- ja syvätason lukemisen strategiat: suuri osa alkeistasolla olevista opiskelijoista pystyi vastaamaan vain kysymyksiin, joihin teksti antoi selkeästi oikean vastauksen. B2-tason ja jotkut B1-tason opiskelijat pystyivät tämän lisäksi myös päättelemään asioiden välisiä yhteyksiä ja ymmärtämään sellaista, mitä tekstissä ei sanottu eksplisiittisesti. Aiheesta tarvitaan vielä paljon lisätutkimusta. Erityisen kiinnostavaa olisi tutkia esimerkiksi sitä, mitkä konkreettiset tekijät selkotekstissä ovat S2-lukijoille vaikeita ja miten lukutaito ensikielellä vaikuttaa toisella kielellä lukemiseen.

Tämän tutkielman tavoitteena oli laatia kognitiivisesti saavutettava selkokielinen sanasto eli selkosanasto ja määritellä ne selkosanaston piirteet ja laatimiskäytänteet, joiden avulla selkosanastoista saadaan kognitiivisesti mahdollisimman saavutettava. Toisena tavoitteena oli verrata selkosanastoja ja niiden laadintaprosessia terminologisiin sanastoihin ja määritellä, miten terminologisen sanastotyön ohjeita tulee soveltaa selkosanastotyössä. Tutkielmassa määriteltiin selkosanaston kognitiivisen saavutettavuuden koostuvan hyväksyttävyydestä, luettavuudesta ja ymmärrettävyydestä. Kun kohderyhmätestaukseen osallistuvat informantit hyväksyvät selkosanastossa olevat luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen liitetyt piirteet, toteutuu sen kognitiivinen saavutettavuus. Tutkielman selkosanasto on laadittu yhteistyössä Selkeästi meille -hankkeen kanssa, jonka parissa toimivat kehitysvammaiset ihmiset saivat valita selkosanastoon tulleet sanat ja testata selkosanaston ensimmäisen version. Tutkielman keskiössä on selkosanaston kohderyhmä ja heidän mielipiteensä selkosanastosta, joten kutsunkin tutkielmassani esiteltävää sanastotyötä kohderyhmätietoiseksi selkosanastotyöksi. Tutkimusmenetelmäni oli sanastotyömenetelmän soveltaminen ja muokkaaminen selkosanastotyöhön soveltuvaksi kohderyhmätestaukseen osallistuvien informanttien antaman palautteen avulla. Selkosanaston sananselitysten kielellisiä ja visuaalisia piirteitä varten hain tietoa ja hyviä käytänteitä aiemmin laadituista selkokielisistä sanastoista. Tutkielmassa käytettiin apuna myös terminologisia koettimia, joiden avulla etsin niitä kielellisiä ilmauksia, joilla selkokielisissä materiaaleissa on selitetty termejä auki. Kohderyhmätestauksessa selkosanaston luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen liittyvät ominaisuudet hyväksyttiin, jolloin selkosanaston kognitiivisen saavutettavuuden voidaan sanoa toteutuvan. Tärkeimpiä luettavuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat värikuvat valkoista taustaa vasten sekä termiä ja sen määritelmää merkitsemässä olleet kysymysmerkki ja huutomerkki. Ymmärrettävyyteen vaikuttavista tekijöistä yksi tärkeimmistä oli kohderyhmätietoisen selkosanastotyön sananselitysstrategia, jossa sananselitys alkaa selitettävällä sanalla ja joka jatkuu verbillä olla tai tarkoittaa ja selitettävän sanan yläkäsitteellä, jos sellainen löytyy. Terminologisesta sanastotyöstä säilytettäviä asioita ovat esimerkiksi yläkäsitteen avulla selittäminen, termin esittäminen sanatietueessa perusmuodossaan sekä esimerkkien käyttö. Suurimpiin muutoksiin kuuluvat muun muassa sananselitysten aloittaminen isolla alkukirjaimella, niiden lopettaminen pisteeseen ja niiden aloittaminen selitettävällä sanalla. Käsitteen nimitystä ja määritelmää kutsutaan terminologisesta sanastotyöstä poiketen sanaksi ja sanan selitykseksi. Terminologisen sanastotyön ja selkosanastotyön työvaiheet ovat pitkälti samanlaiset, mutta selkosanastotyöhön lisänä ovat tulleet selkosanaston tason eli sen kognitiivisen saavutettavuuden määrittely ja kahden kohderyhmätestauksen toteutus.

Tutkielmassa tarkastellaan peruskoulun seitsemännen luokka-asteen äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen opiskeluun tarkoitetuissa oppikirjoissa käytettyä kieltä selkokielen ja selkokieltä tarvitsevien oppijoiden näkökulmasta. Laadullisessa tutkimuksessa pyritään selvittämään lingvistisen tekstianalyysin keinoin selkokielen suositusten pohjalta ensinnäkin sitä, kuinka helppoa tai haastavaa kieltä tarkastelun kohteena olevissa yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa käytetään. Toiseksi tutkielmassa pohditaan ratkaisuja siihen, miten oppikirjojen tekstejä voisi muokata ymmärrettävämmiksi niin, että niitä pystyisivät käyttämään myös ne oppijat, joilla on jonkin taustatekijän vuoksi haasteita yleiskielisten tekstien lukemisessa ja ymmärtämisessä. Tutkimusaineistona toimii neljä vuoden 2016 perusopetuksen opetussuunnitelman mukaista seitsemännen luokka-asteen äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjaa. Aineiston tarkastelu on rajattu kieltä, kielenhuoltoa ja kirjallisuutta käsitteleviin oppikirjojen lukuihin siten, että kustakin oppikirjasta tarkastellaan sisällöltään temaattisesti toisiaan vastaavia opetustekstejä. Tarkasteluun on otettu yhteensä 101 eripituista tekstiesimerkkiä. Tekstiesimerkkejä tarkastellaan selkokielen ohjeistuksista käsin Selkomittarin sanastoa, kielen rakenteita ja tekstikokonaisuutta koskevien kriteerien avulla. Selkomittari on alun perin selkokielisten tekstien selkokielisyyden arviointiin kehitetty apuväline, jonka avulla pyritään erottamaan selkokieliset tekstit yleiskielisistä teksteistä. Oppimateriaalitekstit on kirjoitettu selkeällä yleiskielellä, joten Selkomittaria käytetään tässä tutkielmassa käänteisesti yleiskielisen tekstin tarkasteluun. Tutkimustulokset heijastavat aiempaa oppimateriaalitutkimusten tulosta: teksteissä on käytetty pääpiirteissään lukijaryhmälle tutuksi oletettua sanastoa ja yksinkertaisia kielen rakenteita. Selkokielen ohjeistusten näkökulmasta myös ongelmallisia sanavalintoja ja kielen rakenteita, esimerkiksi lauseenvastikkeita sekä kompleksisia virkerakenteita esiintyy, mutta ne ovat harvoin kasaantuneina opetustekstiin siten, että koko tekstin lukeminen ja ymmärtäminen vaikeutuisi merkittävästi. Selkokielen näkökulmasta opetustekstien ongelmat paikallistuvat laajemmin tekstikokonaisuuden tasolle. Teksteissä oletetaan lukijan tietävän asioita, joita ei eksplisiittisesti itse opetustekstissä sanota. Selkolukija pystyy vain harvoin täydentämään tällaisia tiedollisia aukkoja omilla tulkinnoillaan, jolloin opittava asia jää vajaaksi. Oppimateriaalien selkomukauttamisesta voi olla merkittävää hyötyä oppimisen tukea tarvitseville oppijoille. Tekstien selkomukautusta kirjoitettaessa on kuitenkin aina otettava huomioon tekstin lukijaryhmä, jolle teksti niin sanaston, kielellisten rakenteiden kuin tekstikokonaisuudenkin osalta kohdennetaan. Lisäksi selkotekstin kirjoittamisessa keskeistä on yksittäisten kielellisten valintojen muokkaamisen sijasta tekstikokonaisuuden huomioiminen.

Potilaiden saama tieto heidän omasta terveydestään ja hoidostaan on usein vaikeasti ymmärrettävää, sillä se sisältää usein haastavia kielellisiä ilmaisuja ja termejä. Hoidon vaikuttavuuden kannalta on tärkeää, että asiakkaat pystyvät osallistumaan hoitoonsa ja tekemään siihen liittyviä päätöksiä, minkä vuoksi selkeän ja ymmärrettävän tiedon saaminen aiheesta on tärkeää. Ymmärrettävä ja saavutettava potilasviestintä ovat erityisen tärkeitä asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun, potilasturvallisuuden sekä toiminnan tehokkuuden saavuttamiseksi. Satasairaalassa on vastattu tähän haasteeseen kääntämällä potilaille suunnattua tietoa selkokielelle jo yli kymmenen vuoden ajan. Tämä tutkielma on tehty osana Selkokieli Satasairaalassa -tutkimushanketta, jossa tutkitaan selkokielen käyttöönoton prosessia ja sen vaikutuksia eri ammattiryhmien näkökulmista. Tässä tutkielmassa tutkittiin Satasairaalassa asiantuntija-asemassa työskentelevien kokemuksia selkokielenkäyttöönoton prosessista sekä toiminnan tuottamista hyödyistä. Laadullisen tutkimuksen aineistona käytettiin kuutta puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysin tulosten pohjalta on muodostettu prosessikuvaus selkokielen käyttöönoton prosessista hyödyntäen ADKAR-muutoksenhallintamallia. Merkittävimpiä selkokielen käyttöönoton edellytyksiä ovat Satasairaalassa olleet selkokielen asiantuntemus sekä työntekijöiden ja johdon tuki selkokielen käytölle. Selkokielen käyttöä perusteltiin Satasairaalassa käyttöönoton alkutaipaleella erityisesti asiakaslähtöisyyden näkökulmasta, mikä on linjassa sairaalan toiminnan perimmäisten arvojen kanssa. Myös selkeän viestinnän kehittämiseen ohjaava lainsäädäntö ja sairaalassa tunnistettu tarve aiempaa selkeämmän viestinnälle toimivat toiminnan käynnistämiseen kannustavina tekijöinä. Selkokielen käyttö on tuonut hyötyjä asiakkaille, sairaalan henkilöstölle sekä organisaatiolle. Selkokielenkäytön myötä asiakkaiden asiointi on ollut aiempaa mutkattomampaa ja väärinkäsityksistä aiheutuvan lisätyön määrän ja resurssien kulumisen on koettu vähentyneen. Henkilöstöohjeiden kääntäminen selkokielelle on tehostanut työntekijöiden toimintaa ja vähentänyt henkilöstön kognitiivista taakkaa. Haastateltujen asiantuntijoiden näkemyksen mukaan selkokielen käyttö on vaatinut suhteellisen vähän resursseja ja sen avulla on saavutettu merkittäviä hyötyjä sairaalan toimintaan. Tulosten perusteella selkokielen käyttöönotossa on tärkeää huolehtia erityisesti riittävästä resursoinnista ja selkokielen asiantuntemuksen saatavuudesta. Selkokieli on tuonut hyötyjä, jotka vastaavat useisiin sosiaali- ja terveydenhuollossa esiintyviin haasteisiin, ja se parantaa palveluiden saavutettavuutta ja asiakkaiden yhdenvertaista kohtelua. Lisää tutkimusta tarvitaan selkokielen käytön vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta sekä potilaiden kokemuksista.

Terveydenhuollossa asioidessa potilaiden saama tieto omaan terveyteen ja hoitoon liittyvistä aiheista voi olla vaikeasti ymmärrettävä. Lääketieteelliset kysymykset ovat usein monimutkaisia ja sisältävät kielellisesti vaikeita ilmaisuja. Lisäksi sairaalaan joutuminen sekä huoli omasta tai läheisen terveydestä voi lisätä haasteita tiedon omaksumisessa. Kognitiivisen saavutettavuuden näkökulmasta ymmärrettävyyttä voidaan parantaa ja tiedon vastaanottamista helpottaa tekstirakenteen ja sisällön yksinkertaistamisen avulla. Satasairaalassa potilasohjeita ja muuta potilaille suunnattua tietoa on tästä syystä käännetty selkokielelle jo yli kymmenen vuoden ajan. Selkokieli Satasairaalassa -tutkimushanke, jonka osana tämä tutkielma on tehty, tarkastelee selkokielen käyttöönoton prosessia ja sen tuloksia eri ammattiryhmien näkökulmasta. Tässä työssä tutkittiin Satasairaalan työntekijöiden kokemuksia selkokielen vaikutuksista ja käyttöönotosta potilastyössä. Määrällisen opinnäytetyön aineistona käytettiin Satasairaalan asiakas- ja potilastyössä oleville sekä sitä johtaville ammattilaisille suunnatun kyselyn vastauksia (n=186). Tutkimusaineiston analyysissä käytettiin kuvailevaa analyysiä, faktorianalyysiä ja lineaarista regressioanalyysiä. Tutkielman tulokset osoittivat, että selkokielistä potilasviestintää kannatetaan Satasairaalassa ja se koetaan hyödylliseksi potilastyössä. Työntekijöiden kokemuksen perusteella selkokielellä on useita myönteisiä vaikutuksia, kuten yhdenvertaisuuden ja potilasturvallisuuden lisääntyminen sekä hoito-ohjeiden ymmärtämisen parantuminen. Faktorianalyysin avulla kyselyaineistosta tunnistettiin kolme selkokielen käyttöä kuvaava ulottuvuutta: hyödyllisyys, ymmärrettävyys ja käyttöönottoon liittyvät tekijät. Regressioanalyysin tuloksena ei havaittu merkittäviä eroja työntekijäryhmien välillä, tarkasteltaessa vastaajien mielipiteitä selkokielisen potilasviestinnän eri osa-alueista. Tutkimuksessa käytetyn viitekehyksen mukaan voidaan selkokielen vaikutukset katsoa organisaatiossa kohdistuvan potilaisiin, työntekijöihin, kustannuksiin ja palvelutuotantoon. Selkokielisen potilasviestinnän todetaan tulosten perusteella tuovan potilastyöhön monia hyötyjä, mikä perustelee toiminnan laajempaa käyttöönottoa terveydenhuollossa. Tutkielma tarjoaa tietoa tulosmuuttujista, joita voidaan hyödyntää uusien tutkimusasetelmien rakentamisessa. Jatkotutkimuksia tarvitaan muun muassa potilaiden kokemuksista ja selkokielen vaikutuksista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielman lähtökohtana ovat havainnot puutteista Suomessa virkakielen ominaisuudessa käytettävässä englanniksi käännetyssä aineistossa. Tutkimusmateriaalina on käytetty lakisääteistä informaatioita tai palveluita tarjoavien organisaatioiden internet sivustoja. Tarkoituksena on tutkia käännöksiä laadullisesti. Tarkempaa huomiota on kiinnitetty käytetyn kielen laatuun ja toimivuuteen kohderyhmää eli Suomessa asuvia tai oleskelevia ulkomaalaisia ajatellen. Ulkomaalaisia asuu Suomessa nykyään paljon ja heidän määränsä on kasvanut. Heidän osuutensa saattaa kasvaa tulevaisuudessakin, koska ihmisten liikkuminen eri maiden välillä on lisääntynyt globalisoituneessa maailmassa. Suomi saattaa tarvita ulkomailta lisää työntekijöitä, eri alojen osaajia ja sijoittajia. Ulkomaalaiset tarvitsevat samat palvelut, kuin suomalaiset ja kyseessä on myös oikeusturva. Englannin kielen käyttöä ollaan Suomessa lisäämässä ja olisikin erittäin tärkeää tutkia jatkossa millaista kieltä käännöksissä käytetään ja ovatko saatavat palvelut ajan tasalla. Teoreettisesti aiheeseen liittyy englannin käyttäminen yhteisenä kielenä eri kieltä puhuvien keskuudessa lingua francan (ELF) ominaisuudessa. Tutkimuksen pohjana on myös käytetty vakiintuneita käsitteitä virkakieli, selkokieli ja saavutettavuus sekä kapulakielen ja jargonin esiintymistä käännöksissä. Uutena havaintona tutkimus esittelee finlismin, joka tutkimuksen mukaan on aiemmin tunnettujen anglismien ja svetisismien tapainen ilmiö. Nidan ekvivalenssiteoria kuvaa hyvin näitä ongelmia. Käännösten laadukkuutta on pyritty esittelemään esimerkkien avulla sekä myös muutaman organisaation osalta eräillä erikoiskielen termeillä ja sanastoilla. Aineisto on todella laaja, joten se ei voi olla kattavaa. Esimerkit osoittavat suunnan sille mitä olen tutkimassa. Kääntämisen laatuun tulisi panostaa entistä enemmän. Suomessa saatetaan tarvita enenevässä määrin eri kieliä myös virallisissa yhteyksissä. Aiemmin on ollut tarvetta vain virallisille kielille. Englannista ei olla tekemässä virallista kieltä, mutta Suomessa käytettävää englannin kieltä tulisi tutkia. Näin saataisiin tarkemmin selville tietyt ongelmakohdat ja toimenpiteiden tarve. Tämä olisi tärkeää, kun englannin kielen käyttöä ollaan lisäämässä. Monissa yhteyksissä korostetaan konekääntämistä ja käännösmuisteja. Ne eivät vielä syrjäytä ihmisiä kääntäjinä, vaikka ovatkin hyviä apuvälineitä. Virkakielen osalta niiden käytössäkin tulisi huomioida tietoturva. Saavutettavuuteen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, varsinkin sitä koskevan tiukentuneen lainsäädännön astuttua jo voimaan. Selkokieltä tulisi kehittää kaikissa käytetyissä kielissä ja virkakieli tulisi erottaa muusta käytetystä kielestä kehittäen sitä laadukkaampaan suuntaan.

Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia viittauskeinoja on käytetty pienessä otannassa selkokielisiä tietokirjatekstejä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä eri viittauskeinoja on käytetty, miten eri viittauskeinojen käyttö mahdollisesti vaikuttaa tekstien ymmärrettävyyteen sekä miten viittauskeinojen käyttö suhteutuu selkokielen ohjeistuksiin. Tutkielman tavoitteena on antaa kuvaus joukosta selkokielelle kirjoitettuja tietokirjatekstejä. Tutkielma pohjautuu systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan ja tutkimuksen apuna on käytetty teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoja aineiston tulkitsemiseksi mahdollisimman objektiivisesti. Tutkimuksessa on tarkasteltu myös selkokielisten tietokirjatekstien informaatiorakennetta ja teemaa sekä reemaa. Tuloksista käy ilmi, että analysoituja viittauskeinoja; demonstratiivipronomineja, nolla-anaforaa ja ilmipantua pronominia, referentiaalisia ketjuja, toistoa ja osittaistoistoa sekä samatarkoitteisia sanoja oli käytetty suurimmassa osassa aineistoa niin, että voidaan melko yksiselitteisesti todeta, että niiden käyttö tukee tekstien tavoitteita ja ymmärrettävyyttä. Selkokielestä tarvitaan vielä paljon lisää tutkimusta. Kiinnostavaa olisi syventää esimerkiksi tässä tutkielmassa tehtyä analyysiä tekstien sanastotasolle tai tutkia selkotietokirjojen luettavuutta selkokielen typografisten ohjeiden näkökulmasta.