Browsing by Subject "suomalaisuus"

Tutkielmani käsittelee siirtolaisuutta kotimaisessa nykykirjallisuudessa, ja tarkastelun kohteena on etenkin 2010-luvun alun kirjallisuus. Selvitän, miten siirtolaisuusteema näkyy kotimaisessa nykykirjallisuudessa ja miten siirtolaisuutta kuvataan niin kutsutun valtaväestön näkökulmasta. Pyrin myös tarkastelemaan siirtolaisteeman yhteiskunnallista merkitystä ja hahmottelemaan, millaisia stereotypioita siirtolaisuudesta ja maahanmuutosta mahdollisesti nostetaan esiin ja mitä vaikutusta niillä on. Tutkielman kohdeteokset ovat Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis (2011) ja Jari Tervon Layla (2011). Tutkielman alussa määrittelen siirtolaiskirjallisuutta ja sen keskeisiä käsitteitä, ja miten kohdeteokset siirtolaisuuskirjallisuuteen suhteutuvat. Tutkielmassa hyödynnän käsitteitä toiseus, diaspora, identiteetti ja orientalismi. Tutkielman ensimmäinen analyysiluku käsittelee Kerjäläistä ja jänistä. Tarkastelen siinä toiseuden teemaa ja hahmottelen teoksen lajin pikareskin yhteyttä siirtolaiskirjallisuuteen ja erityisesti diasporan käsitteeseen. Toisessa analyysiluvussa käsittelen Laylan vastaanottoa, kertomuksessa esiintyviä vastinpareja, identiteettiä ja ruumiillisuutta. Lopuksi tarkastelen kohdeteoksien yhteneväisyyksiä ja hahmottelen mahdollisia jatkotutkimuksen linjoja. Analyysini perusteella teokset toisintavat teemojansa siirtolaishenkilöissä ja suomalaisissa henkilöhahmoissa. Vaikka Layla ja Kerjäläinen ja jänis ovat hyvin erityylisiä, syntyy molemmissa erilaisia vastinpareja, joissa samaa teemaa, kuten toiseuden kokemusta, identifioitumista ja ruumiillisuutta käsitellään eri maista olevien henkilöhahmojen kautta. Esimerkiksi ero ”meidän” ja ”muiden” välillä vahvistaa toiseuden kokemusta riippumatta henkilön syntyperästä. Romaaneissa käsiteellään muualta Suomeen saapunutta ihmistä, mutta yhtä oleellista niissä on myös Suomen ja suomalaisuuden kuvaus, jota molemmat romaanit pyrkivät tekemään. Suomalaisen yhteiskunnan ilmiöt ja ongelmat, kuten ksenofobia, yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen, alkoholismi ja radikalisoituminen ovat jopa korostuneessa asemassa suhteessa siirtolaisuuteen. Tutkielmani perusteella kotimaisen nykykirjallisuuden siirtolaisuus teemalla voidaan näyttää samalla identiteettien moninaisuutta ja toiseksi ihmisten samankaltaisuutta kulttuurieroista huolimatta. Siirtolaisuusteema avaa myös sekä suomalaisten että kirjallisuuden suhdetta omaan traditioonsa viitaten suomalaisuuden n. suuriin kertomuksiin ja kuvaten nykyaikaista Suomea, joka on globaali ja monien kulttuurien ja identiteettien lävistämä. Näin romaanit korostavat identiteetin muuttuvaisuutta ja narratiivisuutta.

Tutkin tässä maisterintutkielmassa haastattelumenetelmällä Suomessa asuvien irakilaistaustaisten nuorten aikuisten elämässä esiintyviä keskeisiä ryhmäidentiteettejä. Tutkimuksessa analysoin haastateltavien kertomuksista nousevia teemoja liittyen heidän kansalliseen- ja uskonnolliseen identiteettiinsä. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta. Haastatteluun osallistui viisi 23–28- vuotiasta ensimmäisen ja toisen sukupolven irakilaistaustaista Suomessa asuvaa nuorta aikuista. Informanttieni valinnan kriteereinä olivat irakilais- ja muslimitausta. Tutkimus on laadullinen ja pyrkii nostamaan esille haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä niitä mitenkään yleistämättä koskemaan koko Suomessa asuvaa irakilaisyhteisöä kohtaan. Haastattelemani muslimi- ja irakilaistaustaisten Suomessa asuvien nuorten aikuisten narratiiveissa ilmenee vahva uskonnollinen identiteetti ja toisaalta lähes kaikilla identifioituminen suomalaiseen kansalliseen identiteettiin on heikkoa. Kieli on uskonnon ohella yksi merkittävistä identifioitumisen perusteista eri kansallisiin identiteetteihin. Kokemus ryhmäidentiteetteihin kuulumisesta ei korreloi kaikkien kohdalla keskenään, mikä näyttäytyy joko vahvana identifioitumisena tai heikkona identifioitumisena kaikkiin ryhmäidentiteetteihin.

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi 2017 on nostanut julkiseen keskusteluun suomalaisuuden ja Suomen kansalaisuuden. Keskusteluissa korostuu usein isänmaallisuutena esiintyvä ja kollektiivisesti jaettu käsitys yhteisestä Suomesta ja yhtenäisestä Suomen kansasta, jota yhdistää yhteinen historia, geeniperimä, kulttuuri ja kansallisuusaate. Myös ajatus tasa-arvosta liitetään yleisesti suomalaisuuteen. Keskusteluja leimaa kuitenkin myös ideologinen nationalismipuhe sekä rasismi. Suomi on monikulttuuristunut 2010-luvulla lisääntyneen maahanmuuton myötä. Moniarvoisen suomalaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen on tasa-arvon kannalta ensiarvoisen tärkeää. Erittäin ratkaiseva rooli tässä tasa-arvotyössä on niin sanotulla virallisella Suomella eli julkisella hallinnolla. Julkishallinnon tasa-arvoon, vähemmistöihin ja monikulttuurisuuteen liittyvä päätöksenteko sekä kaikki aiheesta käytävä viranomaispuhe viestii Suomen valtion ja sen julkishallinnon toimijoiden poliittisia näkemyksiä, arvoja ja asenteita. Viralliset kannanotot vaikuttavat esimerkin tavoin myös suomalaisuudesta käytävään julkiseen keskusteluun sekä yksittäisten kansalaisten käsityksiin itsestä ja muista ihmisistä. Tutkielmassa tarkastellaan Kansaneläkelaitoksen verkkosivuilla www.kela.fi julkaistuja kuvia. Tutkielma keskittyy henkilöitä esittäviin kuviin visuaalisen media- ja kulttuurintutkimuksen sekä sukupuolentutkimuksen näkökulmasta. Lähestymistapa on konstruktionistinen. Tutkimusmetodeina käytetään sisällönerittelyä sekä Kress ja van Leeuwenin kehittämää sosiosemiotiikkaa. Sosiosemioottisessa analyysissä kuvia tarkastellaan yksittäisten semioottisten merkkien ja merkitysten sijaan sosiosemiotiikan funktioiden kautta prosesseina, interaktioina sekä kompositioina. Prosessit esittelevät kuvan sisäisiä suhteita, interaktiot keskittyvät tarkastelemaan kuvan ja sen katsojan välistä suhdetta ja kompositio käsittelee kuvan sisältyviä järjestyksiä. Kompositio yhdistää näin kuvien representaatiot ja interaktiiviset merkitykset toisiinsa. Kuvista analysoidaan rooleja ja asemia, joihin kuvien henkilöt sijoittuvat. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on sukupuolen ja etnisyyden esittäminen. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia käsityksiä suomalaisista naisista ja miehistä kuvat esittävät, mitä kuvat kertovat naisten ja miesten asemasta Suomessa ja millaisia sukupuolirooleja ja identifioitumisen paikkoja kuvat lukijalle tarjoavat. Kuvien voidaan katsoa tuottavan jakamansa informaation lisäksi myös Kelan käsityksiä asiakkaistaan, suomalaisuudesta ja Suomen kansalaisuudesta. Vertailukohtana tutkielmassa käytetään Suomi.fi-verkkopalvelua www.suomi.fi, joka toimii pääsyportaalina useisiin suomalaisen julkishallinnon palveluihin. Vertaamalla saadaan laajennettua analyysiä koskemaan yhtä toimijaa laajempaa suomalaista julkishallinnon kenttää. Lisäksi tutkielmassa peilataan tehtyjä havaintoja julkisuuslain ja hyvän hallinnon tavoitteiden mukaisiin tiedonsaannin, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vaatimuksiin tarkoituksena selvittää, toteutuvatko tavoitteet Kelan verkkosivujen kuvissa. Julkishallinnon ja viranomaistoiminnan virallisen tiedotuksen genreen liittyvinä Kelan verkkosivuilla olevien kuvien merkitykset asettuvat merkittävään asemaan kansalaisuuden, identiteetin ja joukkoon kuulumisen sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta tarkasteltuina. Sosiaalisen etäisyyden perusteella Kelan kuvat kutsuvat katsojan tuttavalliseen suhteeseen ja samastumaan kuvien henkilöiden asemaan sekä hyväksymään kuvista välittyvät asenteet, arvot ja kansalaisille tarjotut toiminta-asemat. Sekä Kelan että Suomi.fi-verkkopalvelun kuvissa esitettävät henkilöt edustavat lähes yksinomaan etnisesti valkoisiksi suomensuomalaisiksi tulkittavissa olevia henkilöitä. Toisenlaisesta etnisestä taustasta tulevat henkilöt voivat kokea ne vaikeatulkintaisina tai syrjivinä. Puhtaan valkoisen etnisyyden ylivalta merkitsee toisenlaiset etnisyydet ”toisiksi”, suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan kuulumattomiksi ja ulkopuolisiksi, jolloin identifioitumista kuviin ja niiden edustamaan kulttuuriin ja yhteiskuntaan ei välttämättä muodostu. Tästä näkökulmasta verkkopalveluista hahmotettavissa olevat etniset asemat eivät välttämättä toteuta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteita. Kuvat myös tarjoavat yksipuolista länsimaisen kulttuurin ja pohjoismaisen yhteiskuntajärjestyksen mukaista kuvaa naisten ja miesten sukupuolirooleista ja ammattiasemista ainoana oikeana toiminnan tapana, eivätkä representaatiot tue toisenlaisista kulttuurisista lähtökohdista nousevia samastumismalleja ja identifioitumisen mahdollisuuksia. Suomalainen yhteiskunta näyttäytyy muut järjestykset ulkopuolelle jättävänä, vain suomensuomalaiset tunnustavana järjestelmänä. Edellä kuvattua monipuolisempi ja erilaiset intersektionaaliset erot huomioon ottava kuvasto tarjoaisi identifioitumisen paikkoja useammille suomalaisille, myös Suomen vähemmistöille sekä uusille suomalaisille oman identiteettinsä rakentamiseen sekä mukaan kuulumiseen. Myös maahanmuuttajien kotoutuminen olisi helpompaa, jos virallinen Suomi-kuvasto tunnistaisi ja tunnustaisi myös uudet kansalaisensa osaksi tätä yhteiskuntaa.

Tutkielma käsittelee suomalaisuuden ja toiseuden kohtaamisia Saara Turusen teoksissa Tavallisuuden aave – kuvia kotimaasta (2016) sekä Kim, Lekki & Namwaan (2017). Tutkielmassa kysytään, miten suomalaisuus, etninen toiseus ja vieraus kohtaavat sekä onko toisen ja erilaisen mahdollista päästä osaksi teoksissa esiteltävää kotimaata ja tuntevatko vieraat olevansa siellä kotonaan. Teoreettisesti tutkielma on eri tieteiden välinen tarkastelu suomalaisuuden, kansallisen identiteetin sekä etnisen toiseuden suhteesta nyky-yhteiskuntassa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan teosten suhdetta kotiin ja paikkaan. Tutkimus soveltaa toiseuden teoriaa osana teatterintutkimusta. Tutkimuksella pyritään tarkastelemaan nykyteatterissa käsiteltäviä aiheita ja teemoja laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tutkielma esittelee molempien esitysten tuottavan ristiriitaista kuvaa suomalaisuudesta. Esityksissä Suomi näyttäytyy kotimaana, jossa toiseudella on oma hintansa. Teokset viestivät, ettei toisilla ja vierailla ole mahdollisuuksia nousta hierarkkisesti samalle tasolle kantasuomalaisten kanssa. Erilaiset kulttuurit esittäytyvät uhkana suomalaisuudelle, mikä johtaa herkästi konflikteihin. Suomalaisuus ja toiseus kohtaavat esitysten sielunmaisemissa, raja-aitojen ja perunamaiden, kaupunkien ja maaseutujen välissä. Esityksissä luonnon rooli on keskeinen toiseuden ja suomalaisuuden kohtaamisissa. Tavallisuuden aave rakentaa lintusymboliikan kautta ristiriitaisen kuvan Suomesta kotipaikkana. Tutkielmassa kotimaan ihmiset näyttäytyvät samanvärisinä harmaina lintuina, joille värillä on merkitystä. Erilaiset ja vieraat ovat saaneet ympärilleen värikkäät sulat, joita on vaikea piilottaa vaaleiden sävyjen keskelle. Tutkielma tarkastelee Kim, Lekki & Namwaan -esityksen kautta käärmesymboliikkaa, jossa kahden kulttuurinen välinen kohtaaminen päättyy alkuhuumasta menetykseen. Tutkielma tuo esille, että luonnolla on vahva merkitys suomalaisten kansallisessa identiteetissä. Suomalaiset ovat osa luontoa ja luonto on osa suomalaisia. Tutkielmassa todetaan, että luonnon keskellä ihmisten tulisi kohdata toisensa tasavertaisina. Tutkielmassa Tavallisuuden aave esittelee ristiriitaisia ja värittömyydellä peiteltyjä kuvia Suomesta ja suomalaisuudesta. Tarkastelu osoittaa väreillä olevan keskeinen rooli esitysten tuottamassa kotimaassa. Värikäs ei pääse itseään ja taustaansa karkuun. Kim, Lekki & Namwaan ¬-esitys puolestaan asettaa toiseuden pääosaan ja pyrkii kohtaamaan suomalaisuuden uudessa valossa siinä epäonnistuen. Tutkielma osoittaa, että toiseuden hinnalla on seuraamuksensa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan etnisen identiteetin ilmaisemista suomalaisten maahanmuuttajataustaisten rap-artistien sanoituksissa ja musiikkivideoilla. Tutkielman aineisto koostuu viiden rap-artistin – Mustan Barbaarin, Prinssi Jusufin, Seksikkään Suklaan, PastoriPiken ja Kingfishin – tuotannosta valikoiduista 11 kappaleesta. Kappaleet on julkaistu vuosien 2013–2017 aikana, ja niissä kaikissa käsitellään etnistä identiteettiä tavalla tai toisella. Artistit ovat 26–30-vuotiaita miehiä, joita kaikkia yhdistää afrikkalainen tausta. Tutkielman tarkoituksena ei kuitenkaan ole tehdä johtopäätöksiä artistien yksityisminän etnisestä identiteetistä vaan tarkastella miten artistiminät puhuvat etnisyydestä kappaleillaan. Etnisen identiteetin ilmaisemista käsitellään tutkielmassa kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tulkitsen rap-artistien kappaleita vallankäytön välineinä ja kannanottoina maahanmuuttajuudesta ja suomalaisuudesta käytävään diskurssiin. Kappaleet voidaan nähdä osana maahanmuuttajataustaisten identiteettineuvottelua, jolla pyritään kumoamaan negatiiviset stereotyypit ja yksinkertaistava kategorisointi maa-hanmuuttaja-termin alle. Hip hop, jota on sen historian vuoksi kutsuttu myös mustien ja sorrettujen musiikiksi, tarjoaa hyvän kontekstin eriarvoistavan diskurssin kumoamiselle. Myös mediahahmot antavat enemmän vapauksia identiteetin pohdintaa varten ja auttavat artisteja tuomaan omat näkemyksensä aiheesta laajemman yleisön kuuluviin. Tutkielman aineistossa etninen identiteetti nousee esiin etenkin jäsenyyksien, kuulumisen ja ryhmäidentiteettien kautta. Kappaleista erottuu kolme selkeää pääteemaa, joiden avulla etnistä identiteettiä ilmaistaan: näitä ovat ihonväri, paikka ja kieli. Ihonväristään räpätessään artistit korostavat ei-suomalaisuuttaan ja ottavat kantaa mustan miehen stereotyyppiin. Samalla ihonväri käännetään kuitenkin hyödyksi hip hopin kontekstissa, jossa tumma ihonväri yhdistetään usein autenttisuuteen. Paikkoihin viittaamalla artistit rakentavat kuulumistaan sekä Afrikkaan ja lähtömaihinsa että Suomeen ja Helsinkiin. Lisäksi kappaleilla kommentoidaan maahanmuuttajataustaisten symbolista asemaa suomalaisessa yh-teiskunnassa. Sana- ja kielivalintoja käytetään myös etnisen identiteetin ilmaisuvälineinä, ja ne kertovat identifioitumisesta kieleen, paikkaan ja etnisyyteen perustuviin yhteisöihin. Rap-artistien kappaleet voidaan nähdä työkaluina, joilla pyritään muokkaamaan, oikaisemaan ja uudistamaan maahanmuuttajataustaisista luotuja representaatioita. Stereotyypit asetetaan kappaleilla kyseenalaisiksi niitä ironisesti vahvistamalla sekä niitä rikkomalla. Aineistosta kumpuaa esiin maahanmuuttajataustaisille tyypillinen hybridi (moni)etninen identiteetti, joka elää yksilön mukana, vaihtelee tilanteittain eikä suinkaan aina ole sidonnainen vain yhteen etnisyyteen.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten maahanmuuttajataustaisten nuorten miesten identiteetin rakentumista transnationaalisessa kontekstissa. Tutkimuksessa selvitetään, miten transnationaaliset sidokset vaikuttavat nuorten elämään Suomessa ja miten nuoret kokevat oman asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi työssä tarkastellaan identiteetin rakentumista erilaisten teemojen, kuten transnationaalisuuden, kuulumisen ja toimijuuden avulla. Näiden teemojen kautta nostetaan esiin asioita, jotka auttavat ymmärtämään transnationaalisessa ympäristössä toimivia nuoria. Tutkielma on osa valtakunnallisen nuorisokasvatusjärjestö Non Fighting Generation ry:n Etnisten vähemmistöryhmien välinen rasismi -hanketta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kymmentä 18‒27-vuotiasta maahanmuuttajataustaista nuorta keväällä 2015. Nuoret olivat joko syntyneet Suomessa tai muuttaneet maahan korkeintaan kuuden vuoden iässä. Heidän vanhempansa olivat kotoisin Aasiasta, Afrikasta ja Lähi-idästä. Teemahaastatteluista saatu aineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että transnationaaliset sidokset vaikuttavat nuorten elämään Suomessa monella tavalla. Nuoret tunsivat halua tutustua vanhempiensa lähtömaan kieleen ja kulttuuriin. Nuorten ajatusmaailmaan vaikuttivat transnationaalisen perheverkoston sisällä liikkuneet erilaiset ajatukset ja kulttuuriset käytänteet. Transnationaalisen perheverkoston merkitys nuorille oli useissa tapauksissa suuri. Aineiston perusteella transnationaaliset suhteet opettivat lisäksi nuorille ymmär-rystä muista paikoista, ihmisistä ja toimintatavoista. Tutkimuksen mukaan monet maahanmuuttajataustaiset nuoret tuntevat olevansa suomalaisia ja haluavat olla muiden suomalaisten kanssa tasa-arvoisessa asemassa. Vaikka suomalaisuuden rajat ovat kyseenalaistuneet, suomalaisuuden ja ulkomaisuuden raja on vaikea ylittää. Suomalaisuus määrittyy useimmille aineistoni nuorista yhteiskunnallisen jäsenyyden ja kuulumisen kokemuksen kautta. Tähän liittyvät vahvasti nuorten syrjinnän ja rasismin kokemukset. Nuoret vaikuttavat aktiivisella osallistumisellaan niin suomalaisuuden käsitteen muotoutumiseen kuin suomalaiseen yhteiskuntaan laajemminkin. Nuorilla on omat strategiansa, joiden avulla he pyrkivät sekä oikeuttamaan olemassaolonsa että parantamaan sosiaalista asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa.