Browsing by Subject "tapaustutkimus"

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän psykologisen flow-tilan eli huippukokemuksen vaikutuksia jazzmuusikoiden musiikilliseen ilmaisuun. Pohjustan flow’n Mihaly Csikszentmihalyin ja Keith Sawyerin teoriamalleihin ja esittelen ilmiön jazztutkimuksen valossa nojaten pääasiassa Elina Hytönen-Ng’n haastattelututkimukseen. Tutkimus tuottaa uutta tietoa flow’n suhteesta jazzmusiikin soiviin ilmiöihin. Tarkastelen musiikillista ilmaisua soveltamalla Anne Tarvaisen kehittämää fenomenologista analyysimetodia empaattinen kuuntelu, joka yhdistää elämyksellisen ja analyyttisen kuuntelutavan. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun metodia sovelletaan soitinmusiikin tutkimukseen. Metodissa ilmaisullisen tason tapahtumat aistitaan kehon sisäisin tuntoaistein, ja niitä kutsutaan liikelaaduiksi. Metodi jakautuu neljään vaiheeseen, jotka ovat eläytyvä kuuntelu, empaattinen kuuntelu, analyyttinen kuuntelu ja synteesi. Tutkimuskohteeni on helsinkiläinen vakituisesti esiintyvä jazztrio. Tutkimusaineisto koostuu itse tuottamastani yhtyeen esitysäänitteestä ja jälkeenpäin toteutetuista feedback-haastatteluäänitteistä. Kartoitan haastattelujen avulla muusikoiden flow-kokemuksia äänittämästäni esiintymisestä. Muusikoiden kommenttien perusteella valitsen kaksi flow-pitoisinta ja siten edustavinta kappaletta analysoitavaksi. Analysoin kappaleet Willow Weep for Me ja Dat Dere soveltamallani Tarvaisen metodilla. Eläydyn musiikin ilmaisuun, kielellistän keholliset tuntemukseni ja muodostan kokonaiskuvan ilmaisullisen tason tapahtumista eli liikelaaduista. Analysoin, mitä musiikillisia ilmiöitä kokemieni liikelaatujen takana on. Kytken analyyttiset selitykset parametreihin ”dynamiikka”, ”soundi”, ”melodinen sisältö”, ”rytmiikka” ja ”harmonia”. Demonstroin havaintoni transkriptioesimerkein. Tulkitsen, miten flow-pitoiset paikat erottuvat ilmaisullisella tasolla. Tulokseni osoittavat, että flow tekee jazzyhtyeen ilmaisusta aktiivisempaa ja moniäänisempää. Flow’n siivittäminä muusikot tuottavat voimakkaampia liikelaatuja, eikä liikelaatujen aiheuttajina ole enää pelkästään solisti vaan yhä suuremmissa määrin koko yhtye. Musiikin parametrien osalta flow’lla on selkeä vaikutus dynamiikkaan, joka kasvaa flow’n myötä. Flow’n seurauksena musiikkiin tuotetaan enemmän ”lataavia” liikelaatuja, jotka ovat kehollisesti liikuttavimpia ilmaisun tason tapahtumia. Tutkimustulokseni osallistuvat keskusteluun siitä, mikä musiikillisessa kokemuksessa on yksilöllistä ja mikä yhteistä. Empaattisten kuunteluhavaintojen ankkurointi konkreettisiin musiikillisiin ilmiöihin tarjoaa muille mahdollisuuden arvioida kokemuksiani ja verrata niitä omiinsa.

Equal education is a fundamental human right that each child is entitled to. Education and gender equality benefit all individuals and promote both social and economic development. However, despite numerous legal instruments and practical measures taken by the international community, as well as by national governments, the right to education remains unclaimed universally for all children and inequality in education is pervasive all over the world. As a legacy of colonization Peruvian society suffers from persistent multifaceted inequalities that are manifested and reproduced in the education system in multiple ways. These inequalities are seen, amongst others, between genders, but also intersect with other individual characteristics such as poverty, rurality and indigeneity. This Master’s thesis explores gender equality in education in Peru and how gender is mainstreamed in the country program of Save the Children Peru. To do so, it explores how legal instruments, policy documents and the country programme of the organization address gender (in)equality and attempt to mainstream gender; and analyses how an education project that the organization implemented among indigenous Aymara adolescents between 2015 and 2018 managed to mainstream gender. This thesis is a qualitative case study. It follows the rights-based 4A framework by Katarina Tomaševski, which encompasses availability, accessibility, acceptability, and adaptability as key aspects of quality of education. The data for it consists of normative documents, literature on inequality in education, institutional documents of Save the Children International and transcribed interviews with key informants from Save the Children Peru. These were analysed by using interpretive analysis and then considered in the light of the model of Caroline Moser on different stages of gender mainstreaming. The results of the study demonstrate that despite recent achievements, gender inequalities in education persist in Peru, but focus has shifted from quantitative to qualitative disparities. Many stakeholders consider gender mainstreaming a rather ambiguous concept, and challenging to both implement and assess, which is why it often remains on a rhetoric level. This yields in a need for the organizations to provide the necessary tools and capacity building, not only for the monitoring personnel but for the whole staff. Promoting gender equality across the whole program cycle must be an institutional commitment, gender mainstreaming must permeate the whole organization and adequate resources must be allocated for it.

Julkisista anteeksipyynnöistä ja mediaskandaaleista on tullut tavallisia ilmiöitä mediajulkisuudessa. Niiden lisääntymisen taustalla voidaan nähdä julkisuuden ja yksityisyyden rajojen muuttuminen: läpinäkyvyyden vaatimus on kasvanut ja aiemmin piilotettuja asioita paljastetaan tai tunnustetaan mediajulkisuudessa. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä julkisen anteeksipyynnön merkityksestä mediaskandaalissa. Pyrin tapaustutkimuksen keinoin vastaamaan siihen, miten julkinen anteeksipyyntö rakentuu mediassa, miten julkinen anteeksipyyntö vaikuttaa mediaskandaalin etenemiseen sekä mitä mediaskandaalin yhteydessä esitetty julkinen anteeksipyyntö kertoo mediajulkisuuden kyllästämästä yhteiskunnasta. Käytän tutkimuksen aineistona kolmesta suomalaisesta mediaskandaalista vuosilta 2018, 2019 ja 2022 kerättyjä mediatekstejä, joita analysoin laadullisin menetelmin, erityisesti lähiluvun ja teemoittelun avulla. Analyysissäni havaitsin, että julkisilla anteeksipyynnöillä on monia merkityksiä mediaskandaalissa. Yksilötasolla anteeksipyyntö voi purkaa salailun taakkaa ja viedä hetkellisesti huomiota pois vääristä teoista, yhteisön tasolla se voi puolestaan olla rituaali, joka auttaa pääsemään symbolisesti yli tapahtuneesta. Yhteiskunnallisella tasolla se tarjoaa mahdollisuuden keskustella tekojen seurauksista. Aineiston perusteella julkiset anteeksipyynnöt näyttävät mediaskandaalissa kuitenkin palvelevan ensisijaisesti mediajulkisuuden tarpeita jatkuvasta uudesta, henkilökohtaisesta ja keskustelua herättävästä sisällöstä. Aina julkiset anteeksipyynnöt eivät ole edes toivottuja: skandaaleihin turtunut yleisö tai väärintekijään epäilevästi suhtautuvat uhrit voivat odottaa anteeksipyynnön sijaan konkreettisia tekoja, kuten toimintatapojen muuttamista. Medialla on merkittävä rooli sekä mediaskandaalin rakentumisessa että julkisen anteeksipyynnön esittämisessä ja arvioinnissa. Medioiden käyttämät sanavalinnat ja haastateltavat rakentavat arviota anteeksipyynnön onnistumisesta tai aitoudesta. Medioituneessa yhteiskunnassa mediaskandaali jakaa usein jo lähtökohtaisesti yleisön kantoja. Julkinen anteeksipyyntö mediajulkisuuden läpäisemässä yhteiskunnassa näyttää tutkielman perusteella mukailevan näitä heterogeenisen yleisön rajalinjoja sen sijaan, että se synnyttäisi kollektiivista anteeksiantoa.

Objectives. The purpose of the study is to examine the effect of the individual and systematic support for the pupil who has wide learning difficulties and slight mental disability. The purpose of the study is to develop my own work as a special class teacher and to gather information about the effectiveness of the support. The theoretical background of the study is based on six principal themes. The themes are pre-reading skills, learning to read, reading disability, how does the mildly mentally handicapped pupil learn to read, evaluation of the pre-reading skills in the school and a model of response support. Methods. The thesis is a qualitative case study. Three pupils who have wide learning difficulties and slight mental disability participated in the study. First the study examines pupils’ pre-reading skills with evaluation tools. Based on the evaluation, an individual training program is designed for the pupil which purpose is to promote the pre-reading skills of the pupil. Results and conclusions. The use of evaluation tools was found suitable to evaluate the pre-reading skills. The slight mental handicapped pupil benefitted from a long-term and planned teaching experiment. All pupils pre-reading skills were progressed during the teaching experiment. The teaching experiment in the thesis is clear and feasible to use in a teachers work. The teaching experiment gives new information about the need of pupil’s support and helps the teacher focus the support on practicing the right skill.

Helsingin yliopistolla otettiin vuoden 2018 alusta käyttöön kokonaisvaltaiseen riskienhallintaan tähtäävä riskienhallinnan toimintamalli, jonka implementaatiota tai toimintaa ei ole tähän mennessä selvitetty. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Helsingin yliopiston riskienhallinnalle annettuja tavoitteita ja niiden toteutumista, sekä laajentaa korkeakoulujen riskienhallintakäytäntöjä koskevan tutkimuskirjallisuuden näkökulmaa. Tutkielmassa hyödynnetään Robert Yinin tapaustutkimusarvioinnin, sekä Evert Vedungin ja Morten Balle Hansenin monitahoarvioinnin metodologiaa. Tapaustutkimusarvioinnilla pyritään selvittämään riskienhallinnan toimintamallin virallisia tavoitteita ja niiden toteutumista. Monitahoarvioinnin keinoin tutkitaan yliopiston eri yksiköiden näkemyksiä riskienhallinnan toimivuudesta. Tutkielman aineisto koostuu yliopiston virallisista riskienhallintaa ohjaavista asiakirjoista, vuosien 2017-2019 strategian toimeenpanosuunnitelmista ja toimintakertomuksista, sekä yliopiston eri yksiköiden johtajien haastatteluista. Tutkielman perusteella riskienhallinnan toimintamalli on muotoiltu hyvin ja perustellusti, mutta se, kuinka se on implementoitu eri yksiköissä, vaihtelee. Tämän takia riskienhallinnasta ei käytännössä saada täyttä hyötyä kaikissa yksiköissä, eivätkä kaikki riskirekisterin tiedot näin ole täysin vertailukelpoisia. Riskienhallinnan toimintamallille annetut tavoitteet liittyvät sääntöjen noudattamiseen ja laadunvalvontaan, laadukkaan riskienhallintaprosessin toteutumiseen sekä tiedon hyödyntämiseen. Näistä erityisesti tiedon hyödyntäminen kuitenkin jää vähemmälle huomiolle useiden yksiköiden toiminnassa. Tavoitteiden toteutumista voisi parantaa esimerkiksi keskustelemalla riskienhallinnan tärkeydestä yksiköissä sekä yksiköiden ja riskienhallinnan asiantuntijan kesken.

Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksena työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä pienessä asiantuntijaorganisaatiossa. Kiinnostus työhyvinvointia kohtaan organisaatiotutkimuksessa on kasvanut työn tekemisen muututtua nykyisessä jälkimoderniksi kuvatussa työelämässä. Tietointensiivinen työ on luonut henkilöstölle uudenlaisia kuormitustekijöitä ja toisaalta yrityksissä on tiedostettu hyvinvoivan henkilöstön vaikutus yrityksen tuloksellisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa luodaan systemaattinen ja holistinen kuvaus työhyvinvointitoiminnoista ja niiden kehittämisestä kohdeorganisaatiossa. Kehittämisen osa-alueita tarkastellaan organisaatio-, tiimi- ja yksilötasoilla. Työhyvinvointitoiminnan ja sen kehittämisen tarkastelun ohella tutkielmassa kartoitetaan, miten työhyvinvoinnin laaja-alainen ymmärtäminen nykyisellään toteutuu tapaustutkimuksen kohdeorganisaatiossa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat aikaisempi tutkimus työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä sekä erityisesti Raija Muinosen muotoilema työhyvinvoinnin kehittämisen malli. Laadullisen tutkielman aineisto koostuu keväällä 2020 kohdeorganisaatiossa toteutetuista teemahaastatteluista sekä työhyvinvointikyselyistä vuosilta 2019 ja 2020 sekä sitoutuneisuuskyselystä vuodelta 2019. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Keskeisinä havaintoina aineistosta nousee, että kohdeorganisaatiossa on havaittavissa laaja-alaista tietämystä työhyvinvoinnista ilmiönä. Myös työhyvinvoinnin tärkeys organisaation tuloksellisuuden näkökulmasta on tiedostettu. Kuitenkin tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja käytännön tasolla, voitiin havaita, että työhyvinvointi ei kulje systemaattisesti mukana kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Esimerkiksi selkeää tavoitteistoa tai suunnitelmaa työhyvinvoinnin osalta ei ole kohdeorganisaatiossa määritetty. Tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä suhteessa Muinosen työhyvinvoinnin kehittämisen osa-alueisiin, voitiin havaita sekä organisaatio-, tiimi- että yksilötasojen teemojen osalta sekä toimivia käytänteitä että kehitystä vaativia osa-alueita. Teemat ylittävänä kohdeorganisaation vahvuutena työhyvinvoinnin näkökulmasta välittyy kohdeorganisaation inhimillinen työkulttuuri, joka nousee esille aineistosta usean kehittämisen osa-alueen näkökulmasta. Selkeänä kehityskohteena voitiin havaita, että lähes kaikilla osa-alueilla prosessit olivat jokseenkin hajanaisia ja jäsentymättömiä. Näin ollen kohdeorganisaatiossa on havaittavissa selkeä tarve eri kehittämisen osa-alueiden suunnitelmallisuudelle, selkeyttämiselle ja strategiasidonnaisuudelle. Holistisen tarkastelun tarjoamat tulokset ovat hyödynnettävissä kohdeorganisaation kontekstissa tehtävän työhyvinvoinnin kehitystyön pohjana.

This study describes the pre-school education and its main tasks on the basis of the binding documents and literature. The aim is to determine kindergarten teacher’s views on which goals they find most important in pre-school education. In addition, the objective is to review methods and procedures by which kindergarten teachers strive to achieve the key objectives mentioned. Pre-school education is governed by Basic Education Act (628/998) and the Government Decree (422/2012). Based on these National Board of Education regulations draws up the national core curriculum in pre-school education, which controls the composing of the local curriculum. New criteria for the national pre-school curriculum was published in 2014, and it came to introduce 01.08.2016. The study is a qualitative case study. The study involved three Helsinki based kindergarten teachers. The interviewees were working in the same area of ​​early childhood education, but in different day care units. The data were obtained from group-based theme interviews in the spring of 2016 the same time as when the new pre-school curriculum was introduced. The method of analysis used in this study is theory based content analysis. According to this study the main objectives of pre-school education are related to the child's socio-emotional and cognitive competence. The results were crystallized into three categories: Personal development of the child and the perception of oneself as a learner, Development of the child's learning capacity and Child as an independent individual agent in a peer group. These results highlighted the general objectives and extensive know-how as mentioned in the curriculum. Instead the learning modules got less attention. The kindergarten teachers interviewed for this study seeked to achieve the objectives of the curruculum by creating an operating culture that supports growth and learning. Such a culture is based on a good learning environment, a child-sensitive pedagogy, teacher's pedagogical thinking and action, as well as integrative education and phenomenon-based learning.

The Big Wheel education reform, downsizing and restructuring processes has left the university of Helsinki in a confused state. The goal of this study was to better understand the reasons and justification of the Big Wheel and to examine the process as part of a neoliberal university scene. In this context, neoliberal university is seen as an institution driven by global economic and market forces. Neoliberal universities emphasize on global markets, individual freedom of selection, degrees based on expectations set by working life and resource-efficient practices. In this study I will examine the discourses and speech of the reasons and justification of the Big Wheel. My research tasks are 1) What are the reasons and justifications for the Big Wheel education reform? and 2) What discourses are produced in the speech on reasons and justifications. I collected the data on Flamma, which is the intranet of University of Helsinki. My data consisted of all the bulletins and materials that dealt with the Big Wheel reform (N=32). As my research approach, I chose discourse analysis that I utilised in constructing the discourses. By discourses, I mean different manners of speaking, that are used in construing a social reality. I analysed the data and construed three hegemonic discourses. The dimensions of the discourse of internationality are recruiting best students, renewing marketing, profiling (University of) Helsinki and attractive education programs. The discourse of effectiveness composes of resource-wise planning, perfusion of students and freedom of choice. The discourse of employability is about the employability of degrees, know-how based degrees and taking into consideration the changing working-life. The fourth discourse, the discourse of knowledge as an instrumental value, summarized the first three and was seen throughout the data. According to this study one can conclude that the Big Wheel education reform produces and reproduces neoliberal university policies.

Muuttuva ympäristö vaatii organisaatioilta kykyä tarttua nopeasti ja joustavasti toimeen, minkä myötä yhä useampiorganisaatio on alkanut harjoittaa ketteriä menetelmiä ja itseorganisoitua. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Yleisradio Oy:ssa toimivan teknologiaosasto yle.devin itseorganisoitumista mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä siten, miten yle.deviläiset sen itse kokevat. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti Yleisradio Oy:n visio ja strategia kehittää ketterää työkulttuuria ja yle.devin tarve kehittää itseorganisoitumistaan yhä sujuvammaksi. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tarkoituksena oli saada yksityiskohtaista tietoa itseorganisoitumisen ilmiöstä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen yle.deviläisen puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka analysoitiin temaattisen analyysin avulla. Tutkimus omaa realistisen näkökulman, joka tarkoittaa tutkimuksen kannalta sitä, että tiedon ja tiedonantajan välinen suhde tulkitaan hyvin suoraviivaisena. Toisin sanoen haastateltavien kokemukset itseorganisoitumisesta heijastavat itseorganisoitumisen todellista muotoa yle.devissä. Tuloksissa esiintyi seitsemän itseorganisoitumista mahdollistavaa tekijää, neljä rajoittavaa tekijää sekä yksi hidastava tekijä. Yle.devin itseorganisoitumista mahdollistavat avoin ja luottava yhteisöllisyys, autonomiset ja itseohjautuvat yksilöt, toiminnan kehittäjät, toiminnon vetäjä, oikeaan suuntaan organisoituminen, verkostoituminen sekä toimintaympäristö. Itseorganisoitumista rajoittavat huonosti toteutettu onboarding –prosessi (perehdytys), osaston kasvu, passiivisuus ja hiljaisten yle.deviläisten määrä. Hidastavana tekijänä on yle.devin toiminnan periaate: vapaaehtoisuus. Vapaaehtoisuus koetaan kuitenkin tärkeäksi ominaisuudeksi, eikä se sen takia ole rajoittava tekijä. Tulosten perusteella laaditut kehitysehdotukset yle.deville ja muille organisaatioille kannustavat kehittämään tiimiytymistä ja verkostoitumista tehostavia toimenpiteitä esimerkiksi tiimipäivien muodossa; luomaan onboardingprosessin, joka auttaa uusia sopeutumaan ja sitoutumaan verkostoon; tiedostamaan vapaaehtoisuuden tuomat haasteet; ja selvittää, kuinka merkityksellisenä tiimiläiset kokevat oman osastonsa. Itseorganisoitumista tapahtuu jo organisaatioissa ja kyseistä ilmiötä tapahtuu enemmän käytännön tasolla kuin tutkimuksen tasolla. Tämä tutkimus on paitsi avustanut yle.deviä ja yleä tavoitteessaan kehittyä yhä ketterämmäksi työpaikaksi, se on myös lisännyt empiiristä tietoa itseorganisoitumisesta organisaatioissa, jonka tutkimus on jälkijunassa. Sen lisäksi tämä tutkimus on valaissut itseorganisoitumista sellaisessa toiminnossa, johon yksilöt vapaaehtoisesti saavat osallistua tai olla osallistumatta. Lisää tutkimusta tarvitaan kuitenkin itseorganisoitumisesta vapaaehtoistoiminnassa.

Jäämeren rata -hanke on suunnitteilla oleva rautatiehanke, jonka tarkoituksena on rakentaa junarata Suomen Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen. Hanke on aiheuttanut merkittävän maankäyttökonfliktin Saamelaiskäräjien ja Suomen valtion välille, sillä rata kulkisi toteutuessaan Saamenmaan läpi. Tässä tutkielmassa analysoidaan ja vertaillaan konfliktin osapuolten rationaliteetteja maan käytön oikeutukselle. Tutkielman keskeinen teoreettinen näkökulma nojaa yhteismaan ongelmana tunnettuun tutkimuskenttään. Yhteismaan ongelman lisäksi tutkimus paikantuu kolonialismista, instituutioiden välisistä valta-suhteista sekä valtion ja alkuperäiskansojen välisistä kiistoista nousevaan tutkimuskirjallisuuteen. Tutkielma on tapaustutkimus, jonka empiirinen aineisto koostuu Jäämeren rata -hankkeen LVM47:00/2018 hankeaineistosta sekä Liikenne- ja viestintäministeriön ja Saamelaiskäräjien välisistä neuvotteluasiakirjoista. Aineisto analysoitiin kaksitasoisella sisällönanalyysilla, jossa tarkasteltiin valtion ja Saamelaiskäräjien hankkeen maankäytölle annettujen perustelun eroja, sekä niiden tilallisia ja ajallisia ulottuvuuksia. Lisäksi tarkasteltiin rationaliteettien suhdetta alueen sosio-kulttuuriseen kontekstin. Viimeiseksi analyysissa paneuduttiin siihen, miten valtion ja Saamelaiskäräjien välinen valta-suhde ilmenee hankeprosessissa. Tutkimuksen johtopäätöksenä havaitaan, että osapuolten esitetyt rationaliteetit hankkeen maankäytön oikeutuksesta eroavat toisistaan merkittävästi. Suomen valtion näkökulmasta ratahanke on aluekehityksen vauhdittaja, jota perustellaan tulevaisuuden taloudellisilla mahdollisuuksilla. Valtion suhtautuu saamelaisiin yhtenä sidosryhmänä muiden joukossa, ja nimittää aluetta mm. logistiseksi periferiaksi. Saamelaiskäräjät puolestaan argumentoi radan olevan lainvastainen ja valtion toimien olevan luonteeltaan kolonialistisia. Valtasuhteiden tarkastelu osoittaa myös, että saamelaisten todelliset vaikutusmahdollisuudet ovat hankkeessa olemattomat. Havainnot tukevat aikaisempia tutkimuskirjallisuudessa esiintyneitä löydöksiä alkuperäiskansojen ja asuttajavaltioiden välisten maankäyttökonfliktien epätasa-arvoisesta luonteesta.