Browsing by Subject "varhaiskasvatus"

Objectives The objective of this treatise was to clarify preconditions for adult participation for the under three-year-old children`s free play and its effects on the child`s development. It is expected that this treatise gives information about how the adult can participate in the under three-year- old child`s play in the free play situations of the early childhood education and how the adult`s presence in the free play affects the child`s later development. Methods This treatise was carried out as a qualitative treatise. Ideas which dominate on the field of the early childhood education were cleared in the treatise as a describing literature look from the phenomenon to be examined. A pedagogical treatise five (5) of which were university based studies was selected to be a research material altogether and two (2) polytechnic based studies. Results and conclusions The results of this treatise showed that adult`s participation in the free play required of the adult, I play the securing of preconditions, the creation of the safe play environment, attitude which is open to the play and presence in the play. For the play enough time, the suitable premises and toys which are safe to child. Placing of the adult and opportunity to touch during the play promoted the forming of the safe play environment near. The adult`s presence in the play meant not only active participation in the play but the adaptation of the own role according to children`s needs. The adult participation in the under three- year – old child`s free play promoted the child`s welfare, social skills and development of play skills. The adult prevented the establishing of the play roles in the group and helped the child to join the play along. The child committed more deeply to the play when the adult participated in the play. The results show that the adult strengthens the child`s development when participating in the free play.

Kosketuksen vastaanottaminen on lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle tärkeää. Kosketus on tapa viestiä, luoda suhdetta toiseen ja oppia. Tämä tutkimuksen tavoitteena oli kuvata millaisia erilaisia aikuislähtöisiä kosketuksen tapoja on aikuisen ja lapsen välillä varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena oli myös kuvata syitä, joiden takia aikuinen jättää varhaiskasvatuksessa koskettamatta lapseen. Teoreettisena viitekehyksenä oli aiempia tutkimuksia kosketuksen merkityksestä lapselle ja minkälainen suhde aikuisilla, jotka työskentelevät varhaiskasvatuksessa, on lapsen koskettamiseen. Viitekehyksessä oli myös aikuislähtöisen kosketuksen eri muotoja varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymyksinä ovat: (1) Millaisia erilaisia aikuislähtöisiä kosketuksen muotoja on aikuisen ja lapsen välillä varhaiskasvatuksessa ja (2) Minkälaisista syistä varhaiskasvatushenkilöstö ei kosketa lasta? Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistoksi valikoitui seitsemän artikkelia vuosilta 2011–2020. Aikuisen tavat koskettaa lasta olivat omalla tavallaan hyvin universaalit. Yleisin kosketuksen muoto aikuisen ja lapsen välillä liittyi kosketukseen, jolla osoitettiin kiintymystä tai lohdutettiin. Kosketus oli aikuisen työkalu hallita paremmin tilanteita. Suuri syy miksi aikuiset jättivät koskettamatta lapsiin oli se, että he pelkäsivät syytöksiä lasten väärinkäytöstä. Aikuisen oma epävarmuus koskettamisesta vaikutti myös. Lopuksi todettiin, että koskettaminen on tärkeä väline varhaiskasvatuksessa. Tutkimus osoitti kuinka tärkeäitä ovat lisätutkimukset koskettamiselle varhaiskasvatuksessa.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tutkimuksen tausta, tavoite ja tarkoitus: Tutkimus kohdistui kasvattajien pyrkimykseen tukea lasten vertaissuhteita 3–5-vuotiaiden ryhmässä, toimintakaudella 2020–2021 yhdessä Uudellamaalla sijaitsevassa päiväkodissa. Tutkimuksen tavoite oli kuvata prosessi, jossa kehittämistyöhön sitoutunut tiimi suunnitteli, toteutti ja arvioi pedagogisia keinoja lasten vertaissuhde- ja kaveritaitojen kehittämiseksi. Tarkoituksena oli tehdä näkyväksi ryhmä pedagogisen suunnitteluprosessin eri vaiheet yhden lukuvuoden ajalta. Menetelmät: Pedagogiseen suunnitteluprosessiin osallistui kaksi kahdenhengen päiväkotitiimiä, joista toisessa tiimissä toimin sijaisena. Tutkimus perustuu lähtökohtaisesti tähän tiimin, jossa toimin sijaisena. Tutkimusaineisto koostui pedagogisista dokumenteista, tiimikeskusteluista, havaintopäiväkirjoista ja tiimin tekemistä arvioinneista. Analyysimenetelmänä toimi teoriaperustainen sisällönanalyysi. Pedagogisen suunnitteluprosessin kuvauksen osalta sovellettiin ongelmaperustaisen oppimisen prosessimallia (PBL). Lasten vertaissuhde- ja kaveritaitojen tarkastelussa hyödynnettiin Laaksosen ja Revon (2017) luokittelua vertaissuhdetaitojen osa-alueista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimus osoitti, että pedagoginen suunnitteluprosessi on tärkeä osa varhaiskasvatuksen ammattilaisten työtä, ja toiminnan hedelmät poimitaan vähin erin matkan varrella. Suunnittelutyön olennaiseksi osaksi osoittautui toiminnan dokumentointi ja arviointi. Tätä tiimi teki pitkin lukuvuotta niin arjen tilanteissa kuin erikseen tiimipalavereissa. Lukukauden (syksy 2020) alussa keskityttiin lasten leikkiin ja ryhmätason toimiin. Näin jokaiselle lapselle haluttiin tuottaa kokemus ryhmään kuulumisesta. Lasten leikkejä havainnoiden ja mukana eläen tiimi lisäsi ymmärrystään lasten välisistä suhteista ja vertaisvuorovaikutuksen etenemisestä. Joka kuukausi tiimi kävi arvioivaa keskustelua tavoitteiden ja toimenpiteiden suhteen. Arviointi ei siis ollut prosessin erillinen vaihe, vaan kulki mukana koko prosessin ajan. Toiminnan dokumentoinnin ja arvioinnin avulla luotiin suuntaviittoja tulevaan ja tarkennettiin pedagogisia keinoja ottaen huomioon lasten taitojen ja kaverisuhteiden kehittyminen sekä arjessa tapahtuneet muutokset (esim. uuden lapsen tuloa ryhmään). Vertaissuhdetaitojen osa-alueista syksyn toiminnassa korostui vuorovaikutukseen liittymisen ja ryhmässä toimimisen taidot, joita tuettiin mm. yhteisleikeillä ja muihin tutustumisella. Myös toisten lasten huomioon ottamisen taidot olivat tuolloin vahvasti esillä. Näiden taitojen kehittämisessä aikuisilla oli tärkeä rooli. Lukuvuoden kuluessa tiimi saattoi arvioida lasten ryhmäytyneen hyvin ja leikkien sujuvan useiden kavereiden kanssa, joskin vuorovaikutuksen ylläpitämisen taitoja harjoitetiin edelleen. Vertaisten tukemisen taidoissa tiimi sai kokea onnistuneensa, kun lapset vahvuus- ja taitokartan avulla oppivat nimeämään ja tunnistamaan toisten vahvuuksia ja saivat myös itse vertaisilta arvostavaa palautetta.

The object of this study was to examine how children described being disturbed and how much it included bullying. Second, how much participation and unclear orientations were differing from each other when it comes to disturbing situations in day care. Third, they wanted to find associations between children's age and disturbing orientations in this study. The aim of this study is that day care educators could become more aware, understanding and responsive to disturbing behaviour and exercise of power between children. The study was based on a large and international Early Childhood Education research and development project, called Source of Orientation. The data was collected in spring 2010 from different kinds of day care centres and 8 Councils of Eastern-Uusimaa and Hämeenlinna. There were 816 children who took part the project. The data was collected in multi-methodical methods: children's interview, observation and learning environment assessment. The data was mainly used as quantitative data in the project in this study. The qualitative data was based on children's agentive perception created by Jyrki Reunamo (2007b) from Helsinki University. According to the results, most of the children orientated participate when they became disturbed. Also, they understood that disturbing behaviour included bullying. That showed that bullying and disturbing were the same thing for the children. In addition, the study showed individual and developmental differences between children in daily situations in day care. It seemed that the youngest children (2-3 years old) orientated more unclearly than the oldest ones. The oldest children (4-7 years old) orientated participate more often. On the other hand, different kind of disturbing orientations were found in every age group. That indicated that disturbing orientations were not only based on age, but also for example individual settings. In conclusion, strong educators are needed with pedagogical views for young children in peer groups dealing with deterrents, interferences, and disturbing situations. Children orientating in disturbing situations highlighted the importance of child observation, especially when it comes to withdrawn and unclear orientated children.

Alle 3-vuotiaan varhaiskasvatuksen aloittaminen on iso asia lapselle ja hänen vanhemmilleen. Kun vanhempi jättää ensimmäisen kerran lapsensa varhaiskasvatuksen henkilökunnalle, tar-vitaan vanhemman luottamusta henkilökuntaan. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävänä on löytää sopivat pedagogiset keinot, joilla he voivat tukea lasta erotilanteessa ja noudattaa vanhemman kanssa sovittuja yhteistyökäytäntöjä. Tämä tutkimus tarkastelee alle 3-vuotiaan varhaiskasvatuksen aloitusta. Tarkempana tutki-muksen kohteena on varhaiskasvatuksen henkilökunnan rooli. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa varhaiskasvatuksen henkilöstön roolista, millaisia pedagogisia keinoja heillä on käytettävissä tukea lasta erotilanteissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan henkilöstön ja vanhempien yhteistyökäytäntöjä. Tämä kandidaatin tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostui kahdesta tutki-musartikkelista. Aineistosta etsittiin varhaiskasvatuksen henkilöstön pedagogisia keinoja ja yhteistyökäytäntöjä. Näistä tehtiin kaksi taulukkoa, joissa näkyy tutkimusartikkeleiden peda-gogisia keinoja yhdistävät tekijät sekä yhteistyökäytäntöjä yhdistävät tekijät. Analyysimene-telmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuksessa varhaiskasvatuksen henkilöstön rooli näyttäytyi kahdella tavalla, pedagogi-silla keinoilla tukea lasta sekä vanhempien kanssa tehtävänä yhteistyönä. Tutkimukseni antoi tietoa varhaiskasvatuksen henkilöstön roolista sekä tietoa siitä, mitä alle 3-vuotiaan varhais-kasvatus sisältää. Tuloksina saatiin useita samankaltaisia pedagogisia keinoja tukea lasta erotilanteessa, kuten kielellisiä ja kehollisia keinoja. Yhteistyökäytäntöinä tuloksista ilmeni muun muassa aloituskeskustelut, tutustumiskäynnit, videot ja kuvat.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tutkimus käsittelee varhaiskasvatuksen opettajien käyttämiä keinoja lasten kielellisen kehityksen tukemiseen sekä niitä haasteita, mitä he kohtaavat työssään tukiessaan kielellistä kehitystä. Tavoitteena on löytää hyviä käytänteitä kielellisen kehityksen tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen taustalla on lapsen kielellisen kehityksen vaiheet ja kielellisen kehityksen ongelmat. Varhaiskasvatuksen opettajien työtä ohjaavat valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022), joten tutkimuksessa peilataan varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia työtä ohjaavaan asiakirjaan. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla viittä varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelivät alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä pääkaupunkiseudulla. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina päiväkodeissa. Haastattelut litteroitiin huolellisesti, minkä jälkeen saadut tulokset jaettiin aluksi karkeasti kahteen osaan. Ensimmäinen osa käsitteli varhaiskasvatuksen opettajien käyttämiä keinoja pienen lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen. Jälkimmäinen osa keskittyi varhaiskasvatuksen opettajien kokemiin haasteisiin lapsen kielellisen kehityksen tukemisessa. Tutkimus osoitti, että haastatelluilla varhaiskasvatuksen opettajilla oli tietoa ja kokemusta lapsen kielellisen kehityksen tukemisesta varhaiskasvatuksessa. He käyttivät toiminannan sanoittamista, lauluja, loruja, kuvallista tukea, lukemista, saduttamista, tukiviittomia, eleitä ja ilmeitä työssään vahvistaessaan lasten vuorovaikutusta ja oppimista. Kielellisen kehityksen tukeminen ei kuitenkaan ollut keinoiltaan kovin monipuolista yksittäisillä haastateltavilla. Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat, että pienten lasten kohdalla he saivat heikommin tukea neuvolasta ja varhaiskasvatuksen erityisopettajilta kuin isompien lasten kohdalla.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille alle kouluikäisten lasten vanhempien ko-kemuksia lapsiinsa kohdistuneesta kiusaamisesta päiväkotiryhmässä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että alle kouluikäisten välistä kiusaamista on olemassa, ja tutkielman teoriassa määrittelin kiusaamisen hyödyntäen aiempia tutkimuksia. Kuitenkaan vanhempien kokemuksis-ta ei tutkimuksia juurikaan ole, joten sitä suuremmalla syyllä tutkielmani aihe oli ajankohtainen ja tärkeä. Verkkokeskusteluiden luotettavuutta on arvioitava kriittisesti, mutta niillä on merki-tystä lähtökohtansa puolesta – vanhemmat ovat kirjoittaneet kokemuksistaan ilman ulkopuolista painostusta, avoimesti ja rehellisesti. Menetelmät. Olen toteuttanut tutkielmani analyysin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, jossa vanhempien anonyymisti julkaisemia verkkokeskusteluja lapsensa kohtaamasta kiusaamisesta käytettiin aineistona. Keskustelut päätyivät tutkielman aineistoksi valikoiden ja pyrin löytämään niistä yhteisiä elementtejä. Analysointivaiheessa verkkokirjoituksista poimin toistuvat piirteet ja ne on pelkistetty kolmeen pääluokkaan, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen: ”Minkälaiset kokemukset alle kouluikäisten vanhemmilla on lastensa kiusaamisesta?” Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmani tulokset osoittavat, että vanhempien kokemukset kiu-saamisesta ovat poikkeuksetta negatiivisia. Kaikista kirjoituksista on havaittavissa kolme toistu-vaa aihealuetta: turhautuminen ratkaisun puuttumista kohtaan, avun ja vertaistuen pyytäminen sekä vastuun perääminen henkilöstöltä. Tutkimustulokset ovat tärkeitä, sillä ne kuvastavat mur-heellista tilannetta kiusaamisen kontekstissa varhaiskasvatuksessa.

Tavoitteet. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) sekä Esiopetuksen opetussuunni-telman perusteet (2014), kuten myös Varhaiskasvatuslaki (2018/540) linjaavat yhtenäisesti ja selvästi varhaiskasvatuksen väkivallattomuutta, turvallisuutta sekä jatkuvaa varhaiskasvatuk-sen toiminnan kehittämistä. Kuitenkin samaan aikaan väkivallan määrä varhaiskasvatuksessa on kasvanut edelleen vuosi vuodelta. Niin ikään ohjeistetun varhaiskasvatuksen arvopohjan ja toteutuneen varhaiskasvatustoiminnan välisestä tematiikasta nousivat mieleeni tämän tutki-muksen tutkimuskysymykset. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada enemmän tietoa var-haiskasvatuksessa käytävistä ammatillisista keskusteluista väkivallan osalta. Tämän tutki-muksen tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia ammatillisesta keskustelusta eli puhumisesta väkivallasta työyhteisöissään. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto hankittiin laadullisin menetelmin e-kyselylomakkeella ke-sällä 2020. Aineisto perustui yhteensä 12 varhaiskasvatuksen opettajan täyttämään kyselylo-makkeeseen. Kyselylomakkeen alussa rajattiin tämän tutkimuksen kannalta keskeiset termit. Väkivalta rajattiin tarkoittamaan lasten väkivaltaista käytöstä tai sen uhkaa varhaiskasvatuk-sen opettajia kohtaan. Kun taas ammatilliset keskustelut rajattiin tarkoittamaan puolestaan työyhteisön sisäisiä vuorovaikutuksellisia suhteita. Aineiston analyysi tapahtui teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen, jolloin hyödynnettiin myös abduktiivisen päättelyn logiikkaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan väkivallasta puhuttiin vaihtelevasti varhaiskasva-tuksen työyhteisöissä. Näin ollen varhaiskasvatuksessa vaihteli missä, milloin ja millä ko-koonpanolla ammatillisia keskusteluita väkivallasta käytiin. Lisäksi työyhteisöissä, joissa pu-huttiin mahdollisesta väkivallan uhasta, puhuttiin vastaavasti myös koetuista väkivaltaisista kokemuksista. Väkivaltaa ehkäistiin varhaiskasvatuksessa luomalla sopimuksia, tekemällä konkreettisia pedagogisia ratkaisuja sekä keskustelemalla niistä. Ammatilliset keskustelut näyttäytyivät väkivaltatilanteen aikana ennalta sovittujen toimintatapojen tietämisenä sekä konkreettisena avunpyytämisenä- ja antamisena. Tulosten mukaan tapahtunutta väkivaltati-lannetta läpikäytiin työyhteisössä sekä käydyn keskustelun pohjalta päivitettiin sovittuja toi-mintatapoja. Puhuttaessa väkivallasta varhaiskasvatuksessa vallitsee erilaisia ammatillisten keskusteluiden käytänteitä eli keskustelukulttuureja. Ammatillisilla keskusteluilla ehkäistään väkivaltaa varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa tai käyttää näkökul-mina varhaiskasvatuksen toiminnan kehittämisessä, kuten moniammatillisessa yhteistyössä käytäviin pohdintoihin teemoista ammatillinen keskustelu tai väkivaltaa ennaltaehkäisevä työ.

The role of vision for a child’s overall development is significant. Visual impairments have an effect on almost every aspect of a child’s early development. It has been estimated that the greatest challenges for children with visual impairments come with interaction and communication. Visual impairments exist in every age group, although only marginal among children. When it comes to children with visual impairments, there is a great need for research in the field of early childhood education, especially for providing ways to support the social skills and peer relationships among these children with special needs. Currently, there is only a meager amount of Finnish research and literature on the subject. The aim for this study is to examine the nature of interaction between a child born blind and his peers. It is as important to regard the ways teachers and other personnel support the children to build and maintain friendships. This study is a qualitative case study. The material of the study has been collected empirically observing and filming moments of interaction between 5-year old Antti, who was born blind, and his peers in daycare. After a month’s observation, each educator working in the child group was then interviewed individually. The material has been analyzed through transcription and classification. The conclusion to the study was, that there were significant challenges to interaction and play between visually impaired Antti and his peers. Adults’ support was in a key role in helping Antti succeed in binding and keeping up friendships with his peers. Over all, many social situations in the daycare’s context seemed specifically challenging for Antti. The educators gave insight to the ways they support Antti and all the other children in the group interacting with each other successfully.

Everyday racism is a term used about racism in common social situations, which results in racial oppression. Previous studies have found that everyday racism is difficult to detect, and that people may unconsciously produce racism and thus maintain a hierarchical race system. Everyday racism can be categorized into (a) antilocution, (b) naming, (c) offensive gestures, expressions and gazes, (d) avoidance, (e) discrimination and isolation, and (f) physical attack (Puuronen, 2011). Institutional racism is also a part of everyday racism. Different institutional processes maintain the inequality of minority group members, which reflects on everyday racism and vice versa. This Master's thesis is a qualitative and quantitative study. Its purpose is to find out what kind of everyday racism was present in kindergartens during the term of 2017-2018 and how it has been intervened. The study was divided into three parts; everyday racism faced by workers or trainees and families who have an immigrant background and intervention on racism. The purpose of the study is to demonstrate the different forms of everyday racism in the work community and the culture of early childhood education. Thirty-two Finnish teachers of early childhood education participated in the study. The material was collected through an electronic questionnaire. Theoretical content analysis was used as the analysis method. The analysis utilized the everyday racism classification created by Puuronen (2011) to create categories from the data. The majority of the respondents, 84% had reported everyday racism in kindergartens. The most common forms of everyday racism were antilocution, naming, and avoidance. Institutional racism occurs unequal practices, which resulted in the exclusion of migrant-background families and workers outside the kindergarten community. Lack of time, limited resources and a stressed working community sustained racist practice. 28% of Finnish teachers in early childhood education had interfered in employee’s racist acts. The interventions included note taking, correcting misconceptions, holding meetings, and talking to the kindergarten’s supevisors.