Browsing by Subject "yhteistyö"

The aim of this study was to find out experiences of day care and school workers about collaboration with families during the process of making a mandatory report to child welfare. Workers in day care and school are obligated to report to child welfare if they start having concerns about a child's or his/her family's wellbeing. Along with the changes in legislation preventive services and earlier help for families are being emphasized. As a result the amount of mandatory reports to child welfare from the services close to child such as day care and school have increased. Collaboration with the family is often part of the process of making the mandatory report. Despite of that there is still very little we know about it. The purpose of this study was to examine, how families react to the concern and discussion about a mandatory report introduced by day care or school workers and also what is the workers' professional role in the collaboration with parents during that process. The data of this study is part of the data of Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushanke (LaskeTut 2013–2015) about the process of mandatory reporting. The data consists of 11 focus group interviews carried out in maternity and child welfare clinic, early childhood education, school, and specialized medical care. The data was collected during the spring of 2015. For this study two interviews from the workers of early childhood education and two interviews from the workers of school were chosen for the analysis. In total 13 cases about the process of mandatory reporting were introduced by the interviewees. The data was analyzed with mean content analysis. The results of this study showed that discussing about concerns and mandatory report is an emotional situation for families. The reactions of families changed depending on the cases, but four styles of reactions were found that could be distinguished from each other. They did not rule each other out but one style was always emphasized in the situations. In some cases families reacted positively and were understanding about the concern and a proposition of mandatory report. In those cases the discussions about the concerns were constructive and the concern became shared regardless of which one the worker or the parent first mentioned it. Parents who had difficulties on accepting the concern or the proposition of a mandatory report introduced by worker showed negative reaction. Those parents also showed anger and aggressive behavior towards workers. In some cases the reaction of parents changed suddenly from negative to positive or vice versa. Different views between parents and workers, parents diminishing the concern or ending the collaboration showed denial of the concern. In those cases parents did not see the reason for mandatory report. Workers' professional responsibility on collaboration with family during the process of mandatory reporting emerged from workers' experiences in addition to families' reactions. These responsibilities create the basis for collaboration with family. Workers felt they have a responsibility of thinking the child's best in all situations even if it would complicate the collaboration with parents. Bringing up the concerns was also considered part of their professional obligation. In addition workers of school discussed and listened the child's version of the concern and the situation of the family. Workers also tried to support parents in their challenging life situations by giving advices. Collaboration with family during the process of mandatory reporting evoked strong feelings in workers. However workers were aware of their own position and responsibility of controlling their personal feelings and keeping their actions professional. Based on the results of this study collaboration between family and workers from day care and school during the process of mandatory reporting includes some challenges and requires personal and professional views to meet.

The purpose of this study was to find out parents experiences of the cooperation between home and daycare, in a conversation culture and cultural activity point of view. The research questions were as follows: in what way parents have experienced cooperation between daycare center personnel in a conversation culture and cultural activity point of view and in what ways the cultures could be developed between home and daycare? Previous studies have shown, that the cooperation between home and daycare affects the child´s comprehensive well-being, what was the essential reason for my interest in studying the subject. The objective of the study was to give both the daycare and parents information about current state as well as give tools to developing co-operation. The study is quantitative. There was 26 parents of about 200 who attended in the study from the daycare center located in the Uusimaa region. I collected the research material with an online survey. In the survey there where both closed and open questions. Analysis of the material regarding the closed questions where made with SPSS24-program and I will present the results as frequency charts. Analysis of the open questions did not succeed with content analysis, due to a low amount of response, so I ended up opening the answers as such and added authentic quotations into the text. According to the results parents experienced that the daycare centre have succeeded to create such a conversation culture and cultural activity, which supports the cooperation between the parents and daycare. The part of conversation culture parents experienced among other things that the trust between home and daycare is in order and conversations being dialogical and significant for the purpose of child getting support as well as parent getting pedagogical support. The parents experienced that the daycare centre succeed in the cultural activity part in organizing versatile activities, which support child´s learning and development progress. The daycare centre was quite successfully created communality and enabling family networking, but on the other hand about half of respondents would like to get to know the other families better and would like to see additional involvement in communality. Based on the results of the study the main development areas of the day care center are related in providing enough time for conversations, arranging a whole family event´s, providing cultural attractions for children, take in advance of knowhow of the parents and invest in communality and networking.

Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena on tarjota lukijalle tietoa inklusiivisesta luokasta sekä erityisopetuksen moniulotteisuudesta. Tämän tapaustutkimuksen kautta tavoitteenani on tuottaa tietoa siitä, miten oikein kohdistetulla tuella voidaan mahdollistaa inklusiivisen luokan toimivuus ja mitä se opettajilta vaatii. Inkluusioajatus on aiheuttanut opettajissa vastarintaa prosessin hankaluuden vuoksi, mutta kuten Jaana Alajoki (2021) toteaa inkluusiota tutkivassa väitöskirjassaan seka-sorron edeltävän aina todellista muutosta. Menetelmät. Tutkimukseni kohteena on maalaisympäristössä sijaitseva kaupunkikoulu, jossa erityisopetus ja 2. luokka ovat toimineet tiiviissä yhteistyössä luokan oppilaiden koulunaloituk-sesta saakka. Haastattelin tutkimustani varten erityisluokanopettajaa sekä inklusiivisen luokan luokanopettajaa, jotka ovat toteuttaneet tiivistä yhteisopettajuutta. Tein heidän kanssaan puo-listrukturoidut haastattelut yksitellen, jotka litteroinnin jälkeen teemoittelin sekä tyypittelin ai-hesisällöittäin. Aineiston analyysissä käytin fenomenologista näkökulmaa. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajat kokivat yhteisopettajuuden, eriyttämisen sekä joustavas-ti tarjotun kokonaisvaltaisen tuen olevan erityisessä asemassa suhteessa inkluusion toteutu-miseen. Koulun hyväksyvä ilmapiiri, työyhteisöstä ja sen johdolta saatu tuki ja avunanto sekä huoltajien kanssa toimivaksi rakentunut yhteistyö nousivat myös tutkimuksessani opettajien mielestä välttämättömiksi asioiksi tuen toteutumiselle. Haastatellessani opettajia en kysynyt heiltä negatiivisten tai inkluusiota estävien asioiden sel-vittämiseen ohjaavia kysymyksiä. Tulevissa tutkimuksissa voisikin olla syytä tutkia enemmän inkluusiota estävien asioiden näkökulmasta sekä saattaa oppilaiden itsensä äänet kuuluviin.

Indirect reciprocity is a mechanism of cooperation between self-interested agents in which an individual helps another in order to gain a cooperative reputation, and is then rewarded by third-parties who conditionally help those who have helped others. Social Heuristics Hypothesis, an application of dual-process models to cooperation decisions, states that intuitive decision-making defaults to decisions that are typically beneficial in social interactions, whereas deliberative decisions are fitted more accurately to the specific features of the present situation. Drawing on these two models of social behaviour, the present studies hypothesised that promoting intuitive decision-making results in more reciprocal helping and cooperation decisions. Two pre-registered online-studies (total N = 487) did not support the hypothesis. While indirect reciprocity was observed, a time pressure manipulation designed to increase intuitive versus deliberative decision-making processes did not have the predicted effects in a Dictator game or Prisoner’s Dilemma with partners who had been either fair or selfish in an earlier Dictator game with a third-party player. Additionally, Cognitive Reflection Test scores failed to predict the reciprocity observed. Explorative analysis showed that, contrary to hypothesis, contributions to partners who had been selfish were higher in time pressure treatment versus a treatment where participants were made to wait before submitting their decisions. This finding could potentially be explained by social heuristics that promote signalling one’s cooperative qualities instead of indirect reciprocity. The predictions of Social Heuristics Hypothesis have been under active interest and dispute during the last decade, and the present studies contribute to an unstudied field of Social Heuristics Hypothesis in the domain of indirect reciprocity.

Tutkimukseni käsittelee Suomen Norden-yhdistyksen historian oppikirjojen tarkastuslautakunnan toimintaa 1930-luvulla. Suomen Norden-yhdistys ryhtyi vuonna 1933 yhdessä muiden Pohjoismaiden Norden-yhdistysten kanssa tarkastamaan Pohjoismaiden historian oppikirjoja. Jokainen Norden-yhdistys muodosti oman kansallisen tarkastuslautakuntansa, jonka tehtävänä oli muiden Pohjoismaiden historian oppikirjojen tarkastaminen oman maan historian osalta. Tarkastustoiminnan myötä suomalaiselle historian oppikirjojen tarkastuslautakunnalle syntyi mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten Suomen historiaa muiden Pohjoismaiden historian oppikirjoissa esitettiin. Suomalainen tarkastuslautakunta ryhtyi lisäksi tarkastamaan suomalaisia historian oppikirjoja Pohjoismaiden historian esitysten osalta. Tutkimuksessani analysoin tarkastuslautakunnan historiakäsityksiä ja niiden taustalla vaikuttaneita historiapoliittisia motiiveja. Tarkastuslautakunnan historiakäsityksiä ja historiapoliittisia motiiveja tarkastelen historian käytön näkökulmasta. Tutkin tarkastuslautakunnan Suomen historian esittämistä koskevia kannanottoja siitä lähtökohdasta, että tarkastustoiminnassa on ollut kyse historian käytöstä siten, kuin se ymmärretään tietoisena ja tarkoituksellisena toimintana. Tärkeimpänä lähteenä olen työssäni käyttänyt Pohjola-Norden ry:n arkistomateriaalia, jota säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä. Suomen Norden-yhdistyksen historian oppikirjojen tarkastuslautakunnan toiminnasta ei ole tehty aiempia tutkimuksia. Oman tutkimusaiheeni kannalta tärkeimmän edeltävän tutkimuksen on tehnyt Monika Janfelt, joka on teoksessaan Att leva i den bästa av väridar tutkinut pohjoismaisuudelle annettuja merkityksiä Norden-yhdistysten toiminnan ensimmäisenä vuosikymmenenä. Tarkastuslautakunnan historiakäsityksissä korostui toisaalta erityislaatuisen suomalaisuuden olemassaolo ja toisaalta Suomen pohjoismaisen aseman korostaminen. Nämä kaksi identiteettiä eivät tarkastuslautakunnan silmissä sulkeneet toisiaan pois, vaan kansallisen erityislaatuisuuden katsottiin ennen kaikkea vahvistavan pohjoismaisen identiteetin olemassaoloa. Tutkimukseni osoittaa, että historian oppikirjojen tarkastustoiminnan avulla suomalainen tarkastuslautakunta käytti tietoisesti hyväkseen mahdollisuutta vaikuttaa muissa Pohjoismaissa vallitsevaan Suomi-kuvaan. Tarkastuslautakunnan muodostamaan Suomi-kuvaan vaikutti tarkastustoiminnassa mukana olleiden ja Suomen Norden-yhdistyksessä vaikuttaneiden henkilöiden kuuluminen poliittiseen keskustaan. Tarkastustoiminnan avulla Suomen asemaa Pohjoismaana pyrittiin vahvistamaan samalla kun Pohjoismaista pyrittiin Suomessa muokkaamaan maan luonnollista viiteryhmää.

Tutkimuksen tavoitteena oli esittää kasvinviljelytilojen yhteisen tuotantoyhtiön toimintamalli ja selvittää, minkälaisia etuja ja haittoja tuotantoyhtiömuotoiseen tuotantoprosessiin siirtyminen aiheuttaa. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin olennaisia kysymyksiä tuotantoyhtiön perustamiseen liittyen. Tutkielma koostuu teoriaosasta ja empiirisestä osasta. Teoriaosiossa käsiteltiin aihepiiriin liittyviä käsitteitä, esiteltiin tuotantoyhtiön toimintamalli ja esitettiin suuruuden ekonomian mukanaan tuomat taloudelliset hyödyt. Empiirisessä osiossa tutkittiin tapaustutkimuksen keinoin viittä toiminnassa olevaa tuotantoyhtiötä. Tapaustutkimus suoritettiin teemahaastatteluna ruotsiksi, sillä haastateltavat olivat kaikki äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Haastatteluista kolme tehtiin Ruotsissa ja kaksi Suomessa. Tutkittavat tapaukset olivat keskimääräisiä maatalousyrityksiä selvästi suurempia vaihdellen 600 hehtaarista 1000 hehtaariin. Suomessa vuonna 2017 keskimääräinen maatila oli pinta-alaltaan 47 hehtaaria (Luke 2018). Niin kirjallisuudessa kuin teemahaastatteluissa tuli ilmi, että tuotantoyhtiöllä on pystytty alentamaan yksikkökustannuksia. Saavutettu kustannussäästö vaihtelee tilakohtaisesti ja pääsääntönä on, että pienemmät maatilat hyötyvät yhteistyöstä enemmän kuin lähtökohtaisesti suuremmat maatilat. Strategisen yhteistyön, kuten tuotantoyhtiön, huomattiin tuottavan myös sosiaalisia hyötyjä. Sairastapausten sattuessa henkilöriski ei realisoidu täysimääräisesti, sillä useamman henkilön yrityksessä yhden henkilön poissaolo pystytään helpommin korvaamaan kuin yhden henkilön yrityksessä. Lomien järjestäminen on myös helpompaa, kun yhden henkilön merkittävyys yritykselle on suhteessa pienempi. Tuotantoyhtiön haittana voidaan pitää useammasta päättävästä henkilöstä johtuvaa päätöksenteon hidastumista ja yrittäjän kokemusta itsenäisyyden menetyksestä. Haasteltavien käsitys, oliko useampi päätöksentekijä enemmän vahvuus vai heikkous, vaihteli tapauksittain.

Kriittisten valvontakohtien riskianalyysi järjestelmä (HACCP) on prosessin sisäinen terveysvaarojen valvomistapa, joka mahdollistaa uhkaavan vaaran ehkäisyn ennen kuin se ehtii tapahtua. Sen tarkoituksena on suojata kuluttajia ruokamyrkytyksiltä ja lisätä muutenkin elintarvikkeen turvallisuutta. HACCP-järjestelmän luominen vaatii työryhmän, joka saa riittävästi koulutusta järjestelmän seitsemästä periaatteesta. Työryhmä hankkii riitävästi tietoa ja soveltaa HACCP-järjestelmän periaatteita laitoksen toimintaan. Omavalvonta on laadunvarmistustoimintaa, jolla laitos osoittaa noudattavansa voimassaolevia lakeja ja asetuksia. Se on Suomessa lakisääteistä. Omavalvontasuunnitelma on kirjallinen menettelyohje omavalvonnan toteutumisesta. Se on laitoskohtainen. Sen on pohjauduttava HACCP-järjestelmään. Viranomaisvalvonta on solutettu omavalvonnan osaksi. Omavalvontasuunnitelma tehdään vaiheittain:alkuselvitykset, toiminnan ja tuotteen kuvaus, vaarojen tunnistus ja torjuntatoimenpiteet, kriittiset valvontakohteet, työohjeet valvontakohteisiin ja omavalvonnan ylläpidon suunnittelu. HACCP-järjestelmäpohiainen omavalvonta soveltuu myös teurastus- ja leikkaamotoimintaan. Erona jatkojalostelaitoksen omavalvontaan on, että teurastustoiminta ei sisällä kuumennusvaiheita, joten biologisten vaarojen todennäköisyys on suurempi. Omavalvontasuunnitelman tekoon vaikuttavia tekijöitä ovat laki, käyttäjäystävällisyys ja kustannukset. Ennen käyttöönottoa suunnitelma on hyväksytettävä kunnan valvontaviranomaisella. Omavalvontasuunnitelman toimivuuden kulmakivenä on henkilökunnan koulutus ja osapuolten sitoutuminen suunnitelmaan. Tutkielmaan sisältyy pienimuotoisen teurastamon ja leikkaamon omavalvontasunnitelma.

The aim of the study was to find out negotiation experiences between the parents of co-parenting arrangements. The research problem is how the cooperation is built in co-parenting arrangements through negotiations and what kind of actions co-parents do to make the family form to continue. These co-parenting arrangements are based mutual agreement and the child’s biological parents and their desired partners are committed to raising the child together, without an intimate or romantic relationship between co-parents. The negotiation is understood as a combination of verbal communication and actions between the parties and the goal is to accomplish joint understanding. Parenting in these families has been found to be thoughtful and well planned. The research was carried out using qualitative research methods. The research group included the parents in co-parenting arrangement families who have already have a child. The data was collected through a semi-structured thematic interview. Three persons were interviewed, two of them defined themselves as mothers and one as father. Interviewees were acquired through social media, researcher contacts, and the snowball effect. Two interviews were conducted face-to-face and one remotely on video. The data was analyzed by data-driven content analysis. The analysis suggests that in the co-parenting arrangements family was established based on the similarity of parents’ wishes and values. The biological mother’s home had the most decision-making power. Parents tried to find potential problems and eliminated them in advance or made changes in their actions when the problems arose. Lack of arguments was understood as smooth and well working co-parenting. According to the study, the biological parent’s bond with the child is considered special and the role of the biological mother is the least negotiable. The negotiations are related to building cooperation in the co-parenting arrangements families. Research shows that in these family’s co-parents consciously construct their cooperation from the time they first met. If some of the parents has life changes it also affects other co-parent’s daily life and their roles. Therefore, the society should be able to provide support for these families to build their co-operation that considers the specificities of the family.

Objectives. Previous studies show that there is need for more cooperation between the preschool education and primary education to ensure the child's smooth start to school. The purpose of this qualitative study was to find out what kinds of views do kindergarten teachers and class teachers have on the cooperation between the preschool education and primary education. Today, there has been a lot of talk about the importance of the cooperation between the preschool education and primary education for the child's smooth transition from preschool to primary education. The research questions helped to identify how useful do kindergarten teachers and class teachers find the cooperation, how frequently cooperation is carried out, which types of cooperation there is, how can the cooperation be developed and whether kindergarten teachers and class teachers have ideas how to develop the current cooperation. Methods. The study material consisted of three kindergarten teachers and four class teachers working in the metropolitan area. The research strategy used in this study was qualitative research in which theme interviews were used. The collected data were analyzed by means of data-driven content analysis. Results and Conclusions. This study showed that kindergarten teachers and class teachers felt the cooperation between the preschool education and primary education important. In addition, responses emphasized the cooperation to encompass the same basic formula but the organization of additional forms of cooperation depends on the year and on the activity of the preschool teachers and primary teachers. The implementation of cooperation between preschool education and primary education was performed weekly, monthly, once every two months or 2-6 times a year. In the autumn preschool teachers and primary school teachers will invest in joint planning of activities in the presence of preschool children in the classroom. In the spring a joint evaluation meeting, the introduction of preschool children to school and primary school teachers and the meeting of a pupil care team for children moving to school. All teachers felt that the current cooperation between the preschool education and primary education is positive and they do not want to make a lot of changes or develop the existing cooperation. Kindergarten teachers and class teachers would like to see closer cooperation between preschool and primary school teacher for example by adding joint debates and common planning time. They also wished that kindergarten and school would be in the same building. Kindergarten teachers and class teachers had different content development suggestions for cooperation between preschool education and primary education. Improvement alternatives included for example adding various events, ensuring data transfer from kindergarten to school, effortless school visits and joint training.

Tutkimus käsittelee Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetyksen lähetystyötä Japanissa vuosina 1975–1989 ja erityisesti sen kirkkoyhteysneuvotteluja. Neuvottelut johtivat yhteistyösopimukseen Kansanlähetyksen ja Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon (LJELK) välillä. Kansanlähetys aloitti työn kirkon kanssa Norjan luterilaisen lähetysliiton yhteydessä jo vuonna 1968, mutta joutui siitä eroon Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjän perustamisen jälkeen vuonna 1974. Tämän seurauksena Kansanlähetys aloitti työn alueella, jossa ei ollut muiden luterilaisten kirkkojen toimintaa. Tutkimus kuvaa suomalaisen lähetysjärjestön ja japanilaisen kirkon välistä suhdetta. Organisaatiohistoriaan painottuvan tutkimuksen tapahtumapaikkoja ovat Suomi ja Japani. Tutkimus liittyy laajempiin luterilaisten kirkkojen yhteyspyrkimyksiin Japanissa sekä globaalin lähetystyön viitekehykseen, jossa ekumeeninen Kirkkojen maailmanneuvosto ja evankelikaalinen liike toimivat jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Tutkimus vastaa kysymykseen: Miten Kansanlähetys löysi luterilaisen kirkkoyhteyden Japanissa? Tutkimuksen päälähteet ovat Kansanlähetyksen arkistosta löytyvät kokouspöytäkirjat, Japanin lähettien rukouskiertokirjeet, työraportit, sekä yksityinen kirjeenvaihto vuosilta 1975–1989. Kirkon lähetystyön keskuksen (KLK) arkistossa olevat raportit Japaniin tehdyistä vierailuista laajentavat tutkimuksen lähdepohjaa sisältämään myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon näkökulman. Tutkimuksessa ei ole käytetty muiden lähetysjärjestöjen arkistolähteitä, joten se on kirjoitettu yhden organisaation näkökulmasta. Koska tutkimus keskittyy ensisijaisesti Japanin työn kirkkoyhteyskysymykseen, lähetyksen perustamia työpisteitä ja lähettien työtä kuvataan varsin suppeasti, ja suurin osa runsaasta lähdeaineistosta nousevista tapahtumista on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa havaitaan, että Kansanlähetyksen Japanin työalalla yhteistyön rajat kulkivat protestanttisen kristillisyyden sisällä. Virallista yhteistyötä katolisen tai ortodoksisen kirkon kanssa ei haluttu tehdä. Tunnustuksellisuus näkyi japanilaisten työntekijöiden rekrytoinnissa, jossa esimerkiksi kansallisten työntekijöiden pyhitysteologiset näkemykset ja kastekäsitys pyrittiin ohjaamaan luterilaiseen suuntaan. Japanissa toimi useita eri luterilaisia kirkkoja, joten uuden luterilaisen kirkon perustamista Japaniin ei nähty tavoitteena. Vaihtoehdot luterilaiselle kirkkoyhteydelle kartoitettiin hengellis-teologisen yhteyden ja maantieteellisen sijainnin perusteella. Varsinainen kimmoke yhteistyöneuvotteluille oli KLK:n lähetyssihteerin vierailu Japanissa vuonna 1984 ja hänen käymänsä keskustelut LJELK:n johtajien kanssa. LJELK:n työyhteydessä toimiva Kylväjä koki tulleensa ohitetuksi neuvotteluissa. Vasta kriisivuosiin pohjautuvien erimielisyyksien sopimisen jälkeen Kansanlähetys pystyi jatkamaan neuvotteluja kirkon kanssa. Vuonna 1989 solmittu yhteistyösopimus palautti Kansanlähetyksen yhteyden Länsi-Japanin evankelisluterilaiseen kirkkoon. Suomen evankelisluterilaisen kirkon näkökulmasta Kansanlähetyksen työn tuloksena syntyneiden seurakuntien liittäminen japanilaisen kirkon työyhteyteen oli tervetullut asia. Kansanlähetys tunnettiin kotimaassa kirkkoa kohtaan osoittamastaan kritiikistä. Näyttää kuitenkin siltä, että kirkkoyhteyskysymyksessä sekä yksittäisissä teologisissa kysymyksissä Suomen evankelisluterilaisen kirkon johtajien esittämät mielipiteet vaikuttivat Japanin lähetystyössä.