Browsing by Subject "yritysvastuu"

Vaatetusteollisuuden vastuullisuus on herättänyt keskustelua jo vuosikymmenten ajan, ja vastuullisesta kuluttamisesta on tullut trendikästä. Samalla myös vaatetusteollisuuden vastuuttomat toimintatavat, pikamuoti ja kertakäyttökulutus ovat yleistyneet. Kuluttajista on tullut kriittisempiä, ja he vaativat yrityksiltä yhä avoimempaa ja läpinäkyvämpää viestintää yritysten vastuullisuuteen liittyen. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää minkälaisia vakuuttamisen keinoja suomalaiset vaateyritykset hyödyntävät vastuullisuusviestinnässään, ja kuinka kokonaisvaltaista tämä vastuullisuusviestintä on. Tutkielmalla pyritään luomaan uusia näkökulmia sekä vastuullisuusviestinnän että vaatetusteollisuuden vastuullisuuden tutkimukseen. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita vastuullisuusviestinnän roolista vaatetusteollisuudessa, vakuuttavuuden keinoista vastuullisuusviestinnässä sekä vastuullisuusviestinnän kokonaisvaltaisuudesta. Tutkimusmenetelmänä toimii retorinen analyysi, jonka avulla jaotellaan retorisia keinoja tutkimusaineistosta. Tutkimusaineisto koostuu 12 suomalaisen vaateyrityksen verkkosivuilla tapahtuvasta vastuullisuusviestinnästä. Retorisen analyysin lomassa reflektoidaan aineistoa Tenchin, Sunin ja Jonesin malliin vastuullisuusviestinnän neljästä osa-alueesta. Mallin mukaan kokonaisvaltainen vastuullisuusviestintä koostuu 1) vastuullisuusnäkökulmista, 2) vastuullisuusohjelmista, -aloitteista ja -toimenpiteistä, 3) edellä mainittujen toimeenpanosta ja tulosten raportoinnista sekä 4) yleisön huolenaiheiden julkituonnista. Teoreettisessa viitekehyksessä selviää, että vastuullisuusviestintä on kaiken vastuullisen toiminnan ydin. Yritysten vastuullisuuteen liittyvät teot ja toimenpiteet ilmenevät vastuullisuusviestinnän kautta. Tutkimusaineistoa kartoitettaessa selviää myös, että noin kolmasosa suomalaisista vaateyrityksistä ei viesti vastuullisuustoimenpiteistään ollenkaan tai riittävästi verkkosivuillaan. Tutkielmasta ilmenee, että suomalaiset vaateyritykset käyttävät monipuolisesti erilaisia retorisia keinoja vastuullisuusviestinnässään vakuuttaakseen yleisönsä vastuullisuudestaan. Ne pohjaavat vastuullisuusviestintänsä eniten logoskeinojen varaan, eli he luottavat eniten järkeen ja faktoihin vastuullisuusviestinnässään. Toisaalta tutkielmassa selviää, että yksittäisistä retorisista keinoista käytetyin läpi tutkimusaineiston on eetoskeinoihin kuuluva konsensuksella tai asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen. Eetoskeinoilla pyritään luomaan luottamusta puhujan ja yleisön välille. Tämän retorisen keinon hyödyntäminen ilmenee etenkin me-retoriikkana sekä erilaisiin standardeihin ja sertifikaatteihin vetoamisena. Vastuullisuusviestinnän merkittävyydestä huolimatta yhdenkään tutkimuskohteena olleen vaateyrityksen vastuullisuusviestintä ei onnistunut kaikilla vastuullisuusviestinnän osa-alueella eli toisin sanoen vastuullisuusviestintä ei ollut kokonaisvaltaista vaateyritysten verkkosivuilla.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, kuinka maitoalan yritykset Arla Oy ja Valio Oy raportoivat luonnon monimuotoisuudesta osana vastuullisuus- ja tilinpäätösraportointia. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten luonnon monimuotoisuus on mukana raportoinnissa ja onko siitä raportointi muuttunut vuosien 2010–2021 aikana. Tutkielmassa käytetään valmista aineistoa, joka koostuu yritysten vuosina 2010–2021 julkaisemista vuosiraporteista. Vuosiraporteilla tarkoitetaan Arla Oy:n kohdalla vastuullisuusraportteja ja vuosiraportteja (englanniksi Annual Report), ja Valio Oy:n kohdalla vastuullisuusraportteja ja toimintakertomus ja tilinpäätös raportteja. Tutkielmassa käytetään sidosryhmäteoriaa, jonka avulla selvitetään, millainen vaikutus sidosryhmien osallistumisella ja osallistamisella on ollut luonnon monimuotoisuudesta raportointiin. Tutkimustapa on laadullinen tapaustutkimus, ja aineiston läpikäynnissä hyödynnetään laadullista sisällönanalyysiä. Keskeiset tulokset ovat, että luonnon monimuotoisuus on tullut Valion ja Arlan vastuullisuusuraportointiin mukaan 2010-luvulla, luonnon monimuotoisuudesta raportointi on kehittynyt etenkin vuoden 2017 raporteissa ja sen jälkeen, ja että sidosryhmien merkitys ei vielä näy selkeästi luonnon monimuotoisuudesta raportoinnin edistämisessä. Tulokset ovat osittain samansuuntaisia kansainvälisen tutkimustiedon kanssa. Tutkimustiedon mukaan luonnon monimuotoisuudesta raportointi on vielä pitkälti puutteellista. Eriävä tulos liittyy sidosryhmien osallistumiseen. Tutkimustiedon mukaan sidosryhmillä on suuri vaikutus yritysten luontoraportointiin. Tämän tutkielman mukaan sidosryhmillä on kuitenkin vain korkeintaan pieni vaikutus. Eriävää tulosta voi selittää sidosryhmätyön vähäisyys ja luonnon monimuotoisuudesta raportoinnin lyhyt historia. Tärkeimmät johtopäätökset tutkielman perusteella ovat, että Arla Oy ja Valio Oy ovat kehittäneet luonnon monimuotoisuudesta raportointia 2010-luvun loppupuolelta alkaen, mutta raportointi on vielä riittämätöntä ja siitä puuttuu seurattavat mittarit. Raportoinnin kehittämiseksi tulee tehdä lisää asiantuntija- ja tutkijayhteistyötä sekä pyrkiä käyttämään myös numeraalisia mittareita, joilla luontovaikutuksia ja -työtä voidaan seurata.

Maapallon lämpötila on ihmisen aiheuttamien päästöjen vuoksi noussut yli yhden asteen esiteollisesta ajasta; merenpinnan nousu, kuivuus ja luonnonkatastrofit ovat ajaneet arviolta 25 miljoonaa ihmistä ilmastopakoon. Samaan aikaan yritysvastuukeskustelussa on siirrytty kilpailuedusta välttämättömyyteen ja omistajuuteen. Vastuullista toimintaa on kyllä ollut jo pitkään – teollistumisesta saakka on puhuttu inhimillisistä työoloista, terveydenhuollosta ja lahjoituksista hyväntekeväisyyteen ilman johdonmukaisia ohjelmia tai raportteja. 2000-luvulla liike-elämä on käynyt läpi dramaattisia yritysten vastuuta kasvattavia muutoksia, joita ovat globalisaatio, informaatioteknologian valta, valtioiden liberalisaatio ja yhteiskunnallinen valveutuminen. Kuitenkin viimeistään Yhdysvaltojen irtaannuttua Pariisin ilmastosopimuksesta, on yritysten täytynyt ottaa vahvempi ote ilmastokriisin ratkaisuista. Kestävän kehityksen saavuttamiseksi, eli kehityksen, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevaisuuden sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa, on tiedostettu, että koko yhteiskunnan täytyy muuttua, mutta mieluummin evoluutiolla kuin vallankumouksella. Muutoksen vauhdittamiseksi YK:n jäsenmaat asettivat vuonna 2015 Agenda2030 -toimintaohjelman. Vuoteen 2030 asti ulottuvat 17 päätavoitetta tähtäävät äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kehitykseen, jossa otetaan tasavertaisesti huomioon ympäristö, talous ja ihminen. Suomessa keskeinen väline Agenda2030:n toteuttamiseksi on valtioneuvoston kanslian Sitoumus2050 -työkalu, jonka avulla yhteiskunnan sidosryhmät voivat antaa omia toimenpidesitoumuksia jaettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa keskitytään globaalin poliittisen järjestelmän tuottaman kehikon (YK:n Agenda2030) ja sitä kansallisella tasolla toteuttavan sidosryhmätyökalun (Sitoumus2050) vaikutukseen yksityisellä sektorilla. Tutkielman analyysi pohjautuu yritysvastuututkimuksen teoreettiseen viitekehykseen ja Edward Freemanin ym. teoksessa Stakeholder Theory: The State of Art (2010) esiteltyyn sidosryhmäteoriaan. Erityisesti hyödynnetään teorian jakoa residuaaliseen ja integroituneeseen yritysvastuuseen. Residuaalinen malli perustuu moraaliseen velvoitteeseen antaa yhteiskunnalle takaisin voittojen jakamisen jälkeen. Integroituneessa yritysvastuussa taas sosiaaliset, eettiset ja ympäristöä koskevat kysymykset on integroitu osaksi johtamisstrategiaa, jolloin painotus on arvonluonnissa voittojen jakamisen sijaan. Residuaalisen mallin dominoinnista huolimatta, ajatus integroituneesta yritysvastuusta on yleistynyt ja tutkimuskohteena olevan Sitoumus2050:n yksi tavoite on edistää juuri integroitunutta vastuuajattelua yrityksissä. Klassista koeasetelmaa mukailevassa tutkimuksessa analysoidaan liikevaihdoltaan Suomen kymmenen suurimman yrityksen vastuullisuusohjelmia vuosina ennen ja jälkeen Agenda2030:n voimaantulon eli vuonna 2014 ja 2016. Tutkittavat yritykset on jaettu kahteen ryhmään: Sitoumus2050:ssä mukanaoleviin yrityksiin ja työkalun ulkopuolisiin yrityksiin. Primaariaineistona toimivat vertailuvuosien vastuullisuusraportit, joita analysoidaan ensisijaisesti kvalitatiivisesti teoriasidonnaisen sisällönanalyysin ja -erittelyn avulla. Raporttien pohjalta syntyneitä havaintoja syvennetään avoimilla teemahaastatteluilla ja selvitetään, miksi yritys on tai ei ole lähtenyt mukaan Sitoumus2050:een. Tutkimuksessa osoitetaan, että vaikka vastuullisuusraportoinnin taso on kehittynyt kaikilla, ovat sitoumuksessa mukana olevat yritykset siirtyneet integroituneeseen malliin ja omaksuneet Agenda2030 -toimintaohjelman tavoitteet vielä tehokkaammin kuin sitoumuksen ulkopuoliset yritykset. Lisäksi sitoumukseen kuuluminen korreloi positiivisesti holistisen lähestymistavan omaksumisen sekä vastuullisuusraportin monipuolisuuden kanssa. Raporttien ja haastattelujen analyysin ristiriitaiset tulokset viestivät siitä, ettei Sitoumus2050:n ja Agenda2030:n välistä yhteyttä ole täysin ymmärretty. Kansallisen työkalun suurimmat ansiot liittyvät sen sijaan toimintaympäristön ja lainsäädännön ennakointiin, valtiotoimijaan luotuun yhteyteen sekä Suomea ulospäin edustavaan yhteisöön kuulumiseen.

Kahvin viljely ja prosessointi aiheuttavat monia ympäristövaikutuksia kahvin alkuperämaissa, mutta samalla kahvin tulevaisuutta uhkaa ilmastonmuutos, jonka aiheuttamat muutokset ilmasto- ja ympäristöoloissa on ennustettu vähentävän merkittävästi kahville suotuisien viljelyalojen määrää maapallolla. Kahvisektorilla erityisesti ostajayrityksille on keskittynyt vaikutusvaltaa kahvin arvoketjussa ja Suomessa kahvimarkkinoita hallitsee Oy Paulig Finland Ab, joten Pauligin kaltaisen markkinajohtajan näkemyksillä on vaikutusta aina kahviviljelmille asti. Yritykset julkaisevatkin yritysvastuuraportteja, joissa ne kertovat sidosryhmilleen toimistaan vastuullisuuden eteen, joita tarkastelemalla on mahdollista muodostaa kuva yrityksen harjoittamasta yritysvastuusta. Työn tavoite oli selvittää ja kuvata, miten Paulig raportoi ympäristöön liittyen yritysvastuuraporteissaan ja minkälaisia muutoksia siinä on tapahtunut vuosina 2003–2021. Tutkielmalla pyrittiin lisäämään tietoa siitä, miten 2000-luvulla kahviyritykset ovat raportoineet ympäristöön liittyen, mistä kahvisektorilla ei ole ennestään merkittävästi tutkimuksia. Työn tavoitteeseen haettiin vastauksia selvittämällä, mistä ympäristöteemoista ja miten vastuullisuudesta ympäristöön liittyen Paulig on raportoinut sekä minkälainen merkitys ympäristölle annetaan yritysvastuussa. Tutkielma toteutettiin pitkittäistapaustutkimuksena ja aineistona käytettiin Pauligin julkaisemia yritysvastuuraportteja, joita analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettinen viitekehys, johon analyysivaiheessa nojauduttiin, rakennettiin vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä yrityksissä, jossa käsiteltiin kestävyyttä, yritysvastuuta ja -kestävyyttä sekä yritysvastuuraportointia kirjallisuudesta, sekä kahvisektorista ja sen ominaispiirteistä, jossa erityisesti tarkasteltiin kahvin, kahviyrityksien ja ympäristön suhdetta. Tutkielman tulokset osoittavat selkeän muutoksen raportoinnissa ympäristöön liittyen. Ajanjakson alussa Paulig raportoi erityisesti omien toimintojen ympäristövaikutuksista ja keskittyy takaamaan kahvin laadun ja saatavuuden eli ympäristöön liittyen raportoidaan yrityskeskeisesti. Puolestaan ajanjakson loppua kohden Paulig on alkanut raportoimaan kokonaisvaltaisemmin koko arvoketjun mitalta, ympäristö esitetään olevan integroitu laajasti yritysvastuuseen ja yritystoiminnassa korostuu yhteistyö ympäristön kanssa luonnon rajojen sisällä. Lisäksi tulokset havainnollistavat kirjallisuudessa käytyä keskustelua yritysvastuun ja yrityskestävyyden suhteesta, sillä Pauligin raportoinnissa on tarkasteluajanjaksona havaittavissa muutos perinteisestä talouspainotteisesta yritysvastuusta systeemisempään, ympäristöä enemmän painottavaan yrityskestävyyteen. Tutkielman tuloksia täydentääkseen voitaisiin jatkotutkimuksena selvittää myös muiden suomalaisilla kahvimarkkinoilla toimivien yrityksien ympäristön representaation muutoksia ja näin muodostaa laajempi kuva kahvisektorin muutoksista – samalla voitaisiin myös verrata yrityksien kehityskulkuja keskenään.

Global warming should not rise beyond 1.5°C, which means that all sectors in the economy are needed to reduce greenhouse gas emissions. The need for corporations to account their value chain emissions has sprung a variety of accounting and reporting standards. In response, Greenhouse Gas protocol established the Corporate Value Chain (Scope 3) Accounting and Reporting Standard. However, the success of the scope 3 emission accounting has been determined to be insufficient. The unsuccess of scope 3 emission accounting and reporting can be explained with the challenges that have been widely identified. Nevertheless, the identified challenges do not provide a deeper understanding of why they hinder the success of scope 3 accounting and reporting. This thesis delves into the challenges of scope 3 accounting by investigating four Finnish food industry corporations. The study for this thesis was conducted as semi-structured interviews of seven experts who work with the scope 3 accounting and reporting of their corporation. The interviews were held in May of 2022 and theory guided thematic analysis was used to analyze the results. The results show that there are challenges concerning measurement and evaluation, knowledge and guidance and communication. The measurement and evaluation challenges include data collection challenges, data quality challenges and data processing challenges. The key finding from this study is that most of these challenges are highly connected. The reporting corporation and suppliers’ resources and guidance play a key role in data collection and how accurate data can be obtained for the GHG inventory. These affect the comparability of gained emission factors and how comparable the emission information of products, production lines and corporations are. The findings of this study share understanding of the complexity of scope 3 accounting challenges.

Asiantuntijoiden, poliittisten päättäjien ja kansalaisten vuosikymmeniä jatkunut huoli maapallon ekologisesta ja sosiaalisesta tilanteesta on johtanut siihen, että yritysten liiketoiminnan kestävyydestä puhutaan nykyisin paljon. Keskustelulla on ollut vaikutusta myös lainsäätäjän toimintaan. Paraikaa Suomessakin harkitaan niin kutsutun yritysvastuulain säätämistä. Hieman syrjään huomion keskiöstä on jäänyt yritysten vahingonkorvausvastuu, vaikka se on eräs keskeisistä yritysten toimintaa ohjaavista tekijöistä. Tässä tutkielmassa pureudutaan nimenomaan yritysten johdon vahingonkorvausvastuuseen kestävän yritystoiminnan kontekstissa. Tutkielmassa selvitän, millaisissa tilanteissa osakeyhtiön johto voi joutua yhtiöoikeudelliseen vahingonkorvausvastuuseen vahingoista, jotka johtuvat siitä, että yritys ei ole harjoittanut liiketoimintaansa kestävällä tavalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa yhtiön johdon huolimaton toiminta on johtanut maaperän tai vesistöjen pilaantumiseen, taikka yrityksen imagon romahtaminen liian suurten hiilidioksidipäästöjen tai orjatyövoiman käytöstä seuranneen negatiivisen julkisuuden vuoksi. Oma kysymyksensä on lisäksi se, voivatko osakkeenomistajat hyödyntää omistustaan ja yhtiöoikeudellista vahingonkorvausjärjestelmää yhteiskunnallisen keskustelun synnyttämiseksi ja yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden ajamiseksi. Tutkielmassa esittelen myös Suomen yhtiöoikeudellisen vahingonkorvausvastuujärjestelmän pääpiirteiden hahmottamista helpottavan ratkaisumallin, jonka avulla analysoin eräitä mahdollisia yrityksen johdon toimintaan liittyviä vahingonkorvausvastuutilanteita. Käsittelen lisäksi lyhyesti Suomeen mahdollisesti säädettävää yritysvastuulakia sekä sitä, mitä vaikutuksia lailla saattaisi olla johdon henkilökohtaiseen vahingonkorvausvastuuseen. Yhteenvetona totean, että yhtiöoikeudellinen vahingonkorvausvastuujärjestelmä ei vaikuta olevan Suomessa erityisen merkittävä kysymys yritysten kestävän liiketoiminnan näkökulmasta. Vaikuttaa siltä, että liiketoiminnan kestävyyteen liittyvien yhtiöoikeudellisten vahingonkorvausvaatimusten merkittäviä kompastuskiviä ovat aiheutuneen vahingon määrittely ja syy-yhteys vahingon ja sen väitetyn aiheuttajan toiminnan välillä. Erityisesti mainehaitan euromääräinen määritteleminen vaikuttaa hankalalta, ja pidänkin mainehaitan korvaamiseen perustuvien vahingonkorvausvaatimusten menestymisen mahdollisuuksia yleisesti ottaen kehnoina. Myös osakkeenomistajien mahdollisuudet hyödyntää yhtiöoikeudellista vahingonkorvausjärjestelmää yhteiskunnallisen keskustelun synnyttämiseksi ja yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden ajamiseksi vaikuttavat heikoilta.

Tutkielmassa käsitellään osakeyhtiön tarkoitusta ja sen muutosta aina 1800-luvulta nykypäivään. Painotus on 2000-luvussa ja ESG:n (Environmental, Social and Governance) sekä vastuullisen sijoittamisen vaikutuksessa osakeyhtiön yritysvastuun kehittymiseen. Tutkimuskysymyksenä tarkastellaan osakeyhtiön tarkoituksen ja ympäristö- ja yhteiskuntavastuun kehityskaarta, niiden muutosta ja muutokseen vaikuttaneita tekijöitä. Tutkimusote on oikeushistoriallinen. Osakeyhtiö on valikoitunut tarkastelun kohteeksi, koska se on yleisin yhtiömuoto ja usein tarkoituksenmukaisin tapa harjoittaa yritystoimintaa isommassa mittakaavassa. Isoilla osakeyhtiöillä on paljon valtaa ja vallan myötä myös mahdollisuuksia vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan ja sen hyvinvointiin. Kysymys osakeyhtiön tarkoituksesta on ollut keskusteluissa jo pitkään. Osakkeenomistajan etusija on vahvistettu 1800-luvulta lähtien muun muassa useissa yhdysvaltalaisissa oikeustapauksissa. Vuonna 1970 Milton Friedman totesi osakeyhtiön tarkoituksen olevan ainoastaan voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Tämä ajattelutapa on ollut vallitseva aivan viime vuosiin asti. Tällä hetkellä tilanne on muutoksessa, sillä esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä sijoittajat ovat alkaneet kiinnittää yhä enemmän huomiota yhtiöiden ympäristö- ja yhteiskuntavastuuseen. ESG on luonut raameja vastuulliselle sijoittamiselle ja sen myötä kehitteillä on muun muassa EU:n toimesta sääntelyä ja standardeja yhtiöiden vastuulliselle toiminnalle ja raportoinnille.

Keskustelu osakeyhtiöiden taloudellisesta roolista sekä vastuista niiden eri sidosryhmille ja yhteiskunnalle sai alkunsa jo ennen toista maailmansotaa. Vaikka aihetta on tutkittu laajasti useiden tieteenalojen piirissä, ei yhteisymmärrystä ole saavutettu. Tämä koskee erityisesti osakeyhtiöiden yhteiskunnallisia vastuita. Samaan aikaan osakeyhtiöt kuitenkin vaikuttavat toiminnallaan ennennäkemättömällä tavalla talouteen, ympäröivään yhteiskuntaan ja luontoon. Tutkielmassa tuodaan esille se osakeyhtiöoikeudellinen viitekehys, jossa osakeyhtiöt toimivat ja kuinka osakeyhtiölain näkökulmasta ulkoiset sidosryhmä- tai yhteiskuntavastuut tulee implementoida osakeyhtiötoimintaan. Tavoitteena on muodostaa realistinen kuva siitä, mitä vaaditaan vastuulliselta osakeyhtiötoiminnalta niin kansallisen kuin kansainvälisen lainsääntelyn perusteella. Tämän lisäksi tutkielma luo kuvan siitä, miten osakeyhtiöiden vastuullisuus tulee muodostumaan erityisesti lainsäädännön kautta. Tutkielma rakentuu osakeyhtiöiden kolmelle eri vastuualueelle. Ensimmäinen vastuualue perustuu vahvasti OYL 1:5 §:n toteuttamiseen ja osakkeenomistajien erityisasemaan osakeyhtiöiden olettamasään-nöksinä. Voitontuottamistarkoitus ja osakkeenomistajien erityisasema nähdään tutkielmassa osakeyhtiöiden ensisijaisina vastuina. Toinen vastuualue keskittyy osakeyhtiöiden sisäisiin sidosryhmiin. Tarkasteltavaksi asettuvat työntekijät, velkojat ja muut sopimusverkon osalliset sekä kuinka osakeyhtiön tulee niin toiminnallaan kuin lainsäädännön asettamien vaatimusten kautta toteuttaa vastuitaan näitä sidosryhmiä kohtaan. Kolmas vastuualue koostuu moderneista osakeyhtiön yhteiskuntavastuun ja ympäristövastuun muodoista. Tutkielman johtopäätöksenä on, että osakeyhtiölain luomat periaatteet toteuttavat osakeyhtiön tarkoitusta tehokkaasti, eikä osakeyhtiöiden sidosryhmä- tai yhteiskuntavastuita tule hakea osakeyhtiölaista tai sen periaatteista. Yhteiskuntavastuullisuuden osalta osakeyhtiöiden vastuut on määriteltävä ulkoisen lainsäädännön kautta, kuten on toimittu klassisten sidosryhmävastuidenkin suhteen.

Responsible investing is a topical subject in financial markets. When both environmental and societal concerns are increasing with population growth and growing demand for scarce resources, interest towards responsibility and sustainability matters have become global. This has created new investment markets of responsible investing. The aim of this thesis is to form a comprehensive analysis of the performance of responsible investments compared to non-responsible investments. The thesis analyses the financial performance, the performance under uncertainty and the volatility of responsible investments. The empirical studies are utilised in the analysis. The thesis also aims to form an understanding of the possible sources and explanations of economics for financially profitable performance of responsible investments by introducing and applying theories of economics and academic studies. The thesis creates a theoretical framework for the research question analysis, with Markowitz’s (1952) modern portfolio theory. The theory indicates that by limiting the investment possibilities to cover the preference of responsible investing, an investor faces a constraint. Since opportunities of diversification decrease, responsible investing portfolios cannot be diversified as normal portfolios and responsible investing portfolios are not considered optimal. The theory indicates that responsible investment portfolios yield a worse expected return with the same risk or higher risk with same expected return compared with the optimal portfolios. When analysing the financial performance of responsible investments, the empirical evidence shows that the positive environmental, social governance (ESG) – corporate financial performance (CFP) correlation is higher than the negative ESG–CFP correlation. In addition, when comparing the performance of responsible indices and traditional indices, there are no significant differences in the gross returns or Sharpe ratios. When analysing the performance under uncertainty, companies with high corporate social responsibility (CSR) ratings compared to companies with low CSR ratings, ratings had four to seven percent higher stock returns during the financial crisis period of 2008–2009. In addition, when analysing volatility, the conclusion is that higher ESG rating correlated with lower volatility and the relationship is stronger when market volatility was high. The empirical evidence shows that responsible investing appears to be financially profitable and a rational investing strategy since it does not impose opportunity costs for an investor. In fact, responsible investing can result in good risk-management of a portfolio and yield even better profit expectations than a non-responsible investing strategy. These findings challenge the modern portfolio theory’s indications. Explanations for the research question of why responsible investments perform well, are diverse. When applying the theories of economics, responsibility can be seen as signaling and to bring a competitive advantage for companies that integrate responsibility into the business models. A competitive advantage can occur through lower costs, easier access to capital and through differentiation. The academic studies also recognize the connection between responsibility and trustworthiness as distinct. In addition, responsibility can be seen as anticipating and managing of risks when it comes to possible changes in the institutional environment, for example, in legislation or in regulation framework. Furthermore, an altruistic way of behaviour can be identified among consumers and overall there exists a significant demand for responsibility and responsible products and businesses.

Data-aineistojen merkitys kasvaa jatkuvasti: datasta on tullut liiketoiminnan keskeistä raaka-ainetta ja jopa sen elinehto. Alati digitalisoituvassa maailmassa mahdollisuudet datan keräämiseen ja hyödyntämiseen ovat monipuolisia. Arkiset palvelut ja sovellukset tuottavat huomaamattamme henkilökohtaista tietoa yritysten hyödynnettäväksi. Uuden teknologian mahdollistama nopea kehitys datan keräämisessä ja hyödyntämisessä on jättänyt aukkoja siitä viestimisessä ja nostanut samalla esiin siihen liittyvän eettisen problematiikan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kaupallisten organisaatioiden asiantuntijoiden käsityksiä yksityisyydestä sekä sitä, miten yksityisyys ja läpinäkyvyys liitetään toisiinsa liiketoiminnallisessa kontekstissa. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esiin asiantuntijoiden puheessa ilmeneviä tyypillisiä näkökulmia aiheeseen eli yksityisyyden ja läpinäkyvyyden kehyksiä. Tutkimus edustaa laadullista tutkimusta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta, eri aloilla työskentelevien viestinnän, markkinoinnin, lainsäädännön ja IT-alan asiantuntijoiden teemahaastatteluista. Aineisto on kerätty keväällä 2018. Tutkimuksen aineiston analyysissa sovelletaan Erving Goffmanin (1974) tunnetuksi tekemää kehysanalyysia. Tutkimustulosten mukaan kuluttajien data näyttelee merkittävää roolia yritysten liiketoiminnan kehittämisessä. Dataa hyödynnetään yrityksissä muun muassa tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä, markkinoinnin ja viestinnän kohdentamisessa sekä uusien innovaatioiden luomisessa. Yksityisyys-aihe on ollut aiempaa näkyvämmin esillä Euroopan unionin uuden tietosuoja-asetuksen (2016/679) myötä. Asetuksessa Euroopan unioni ottaa kantaa kuluttajien henkilötietojen käsittelyyn ja pakottaa yritykset viestimään aiempaa läpinäkyvämmin datan keräämisestä ja hyödyntämisestä. Sekä kaupallisessa liiketoiminnassa että lainsäädännössä siis piirretään uusia reunaehtoja yksityisyydelle. Tutkimuksessa lähestytään yksityisyyden ja läpinäkyvyyden teemoja laaja-alaisesti sekä monitieteisen yksityisyyden tutkimuksen että läpinäkyvyyden teorian kautta. Kuten aiemmassakaan tutkimuksessa, ei tässäkään tutkimuksessa päästä yhteisymmärrykseen yksityisyyden ja läpinäkyvyyden syvimmistä merkityksistä. Tutkimuksessa kuitenkin erottuu viisi yksityisyyden ulottuvuutta, jotka edustavat tyypillisiä näkökulmia aiheeseen. Nämä ovat yksityisyys oikeutena, yksityisyys tunnistettavuutena, yksityisyys velvollisuutena, yksityisyys kauppatavarana ja yksityisyys kilpailuetuna. Kuluttajien yksityisyyden ja organisatorisen läpinäkyvyyden välillä nähtiin vahva yhteys: datan hyödyntämiseen yrityksissä kuuluu elimellisesti myös läpinäkyvyyden vastuu, jonka mukaan yritysten tulee viestiä toiminnastaan kuluttajille ymmärrettävästi. Läpinäkyvyys toimii raaka-aineena luottamukselle, joka asiakassuhteessa on puolestaan edellytys yrityksen kilpailuedun saavuttamiselle. Asiantuntijoiden puheesta nousi esiin viisi pääkehystä, joiden kautta keskustelua yksityisyydestä ja läpinäkyvyydestä käydään: lainsäädännön kehys, muutoksen kehys, teknologian kehys, kaupallisuuden kehys ja monimutkaisuuden kehys. Tutkimuksessa korostuu erityisesti lainsäädännön merkitys käsitteiden määrittelyssä ja puheen sanoittamisessa: nopeasti muuttuva teknologialähtöinen toimintaympäristö sekä aiheen kompleksinen luonne ajavat yritykset suuntaamaan toimintaansa ja käsityksiään ensisijaisesti lainsäädännön yksityisyystulkinnan mukaisesti. Toisaalta yksityisyyden ja läpinäkyvyyden puheesta erottuu perinteistä lainsäädäntölähtöistä ajattelutapaa konfliktoiva näkökulma, jossa yksityisyyttä ei nähty vain suojattavana asiana, vaan sillä nähtiin olevan myös kaupallista arvoa. Kaupallisista lähtökohdista ponnistavassa puheessa kuluttajien yksityisyyden ja yritysten liiketoiminnallisten intressien nähdään voivan elää tasapainossa ilman lainsäädännön tulkinnasta tuttua jännitteisyyttä. Yksityisyyden kunnioittaminen on uusi normi, mutta mahdollinen kilpailuetu ei rakennu vain yksin sen päälle. Kilpailuedun saavuttaminen vaatii kohderyhmälähtöistä viestintää, sillä sen nähdään syntyvän ennen kaikkea yksityisyyden kunnioittamisen ja organisatorisen läpinäkyvyyden synergiassa. Aiemmissa tutkimuksissa vahvana ilmenevää näkemystä siitä, että sidosryhmien vaatimukset organisaatioita kohtaan ovat kasvaneet, ei jaettu tämän tutkimuksen teemojen kontekstissa. Tilannetta voi jopa kuvailla päinvastaiseksi: yritykset odottavat kuluttajilta aktiivisuutta ja kiinnostusta oman yksityisyytensä suojelemiseen.