Browsing by Subject "Varhaiskasvatus"

Yhä useampi alle kolmevuotias lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen, minkä vuoksi alle kolmevuotiaiden kokemukseen varhaiskasvatuksessa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Varhaiskasvatukseen osallistumisen on kuitenkin havaittu nostavan kortisoli- eli stressihormonipitoisuuksia erityisesti alle 36 kuukauden ikäisillä lapsilla. Kortisolitasojen nousun on havaittu liittyvän sekä lapsen ominaisuuksiin, kuten temperamenttiin että ympäristötekijöihin, kuten hoidon laatuun. Tutkimustulokset kuitenkin eriävät joiltain osin toisistaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä lapsen ominaisuuksiin liittyvät tekijät ja mitkä varhaiskasvatuksen ympäristötekijät ovat yhteydessä alle kolmevuotiaan lapsen kortisolipitoisuuksiin varhaiskasvatuksessa. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka avulla voidaan koota tuloksia eri tutkimuksista, tuottaa kokonaiskuvaa aiheesta ja rakentaa uutta tietoa. Aineisto koottiin hakemalla alkuperäistutkimuksia yhdestä elektronisesta tietokannasta. Tutkimukset valittiin hakutuloksista ennalta määriteltyjen hyväksymis- ja poissulkukriteerien mukaan. Lopullinen tutkimusaineisto koostui kahdeksasta alkuperäistutkimuksesta. Niissä tutkittiin lasten kortisolipitoisuuksia varhaiskasvatuksessa ja pitoisuuksien yhteyttä lasten ominaisuuksiin tai ympäristötekijöihin. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysivaiheessa muodostettiin neljä yläkategoriaa vastaamaan tutkimuskysymyksiin: biologisesti määräytyvät ominaisuudet, sosiaalisissa suhteissa muokkautuvat ominaisuudet, prosessitekijät ja rakennetekijät. Vain prosessitekijöiden ja kortisolipitoisuuksien välillä ei havaittu yhteyttä. Tulos eroaa aiemmasta tutkimustaustasta, mutta on mahdollista, että kaikki lapset eivät ole yhtä alttiita reagoimaan prosessilaadun muutoksiin. Alakategorioista kortisolipitoisuuksiin joiltain osin yhteydessä olivat: temperamentti, kiintymyssuhde, haastava käytös, ryhmäkoko, lasten ikäerot, leikkipinta-ala ja ryhmän työntekijöiden määrä. Alkuperäistutkimusten tulokset eivät kuitenkaan muodostaneet yhtenäistä linjaa, jolloin näistä tuloksista ei voitu vetää ratkaisevia johtopäätöksiä. Aihe vaatii vielä lisää tutkimusta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sekä lapsen ominaisuudet että ympäristötekijät ovat osittain yhteydessä lapsen kortisolitasoihin. Tällöin molemmat tekijä liittyvät myös siihen, millaiseksi lapsen kokemus varhaiskasvatuksessa muotoutuu.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten päiväkodin työntekijöiden mielestä päiväkotiryhmänsä tilaratkaisut vaikuttavat lasten leikkiin sekä aikuisen antamaan tukeen leikinaikana. Tutkimukseni teoreettinen tausta muodostuu lasten leikistä, aikuisen roolista leikin aikana sekä näiden kahden kohtaamispaikasta eli päiväkodin tiloista. Tilaa käsittelevässä teoriaosuudessa tilaa tarkastellaan 1980 ja 2010- luvun suunnitelmista käsin sekä katsotaan tarkemmin sitä, miten tilallisuutta voidaan ajatella kokemuksellisesti lasten näkökulmasta. Tutkimukseeni osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa sekä kaksi lastenhoitajaa. Haastattelut suoritettiin yksilöllisinä teemahaastatteluina pääkaupunkiseudulla. Haastatteluiden kysymykset keskittyivät kolmen aihealueen ympärille, jotka olivat päiväkodin ryhmätilat, lasten leikkimahdollisuudet sekä aikuisen rooli. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa luokittelin haastateltavien vastauksia sen mukaan, minkälaisia merkityksiä haastateltavat antoivat tilaratkaisujen vaikutusten sekä oman roolinsa osalta. Tutkimuksesta selvisi, että varhaiskasvatuksen opettajat ja lastenhoitajat kokivat päiväkodin ryhmätilat merkityksellisenä tekijänä pohtiessa omaa toimintaan leikin tukemisessa. Leikkien tukeminen rajoittui silloin, kun aikuisen tuli siirtyä tilojen välillä. Tämän seurauksena leikkiin ei pystynyt paneutumaan pitkäksi aikaa. Lasten leikin tukeminen ja siihen osallistuminen sekä yleinen havainnointi oli osittain rajoittunut niin jakotilallisissa kuin yksihuoneisissa ryhmätiloissa. Lasten leikin pitkäkestoisuus sekä leikkimahdollisuudet näyttäytyivät leikin mukautumisena tilojen takia sekä mahdollistaakseen leikin lapsen tuli muokata olemassa olevia tiloja. Tulosten perusteella ideaalisesti päiväkodin tilat muodostuvat akvaariomaisista jakotiloista, jolloin aikuisilla on mahdollisuus tukea, nähdä ja havainnoida lasten leikkiä. Lapsilla on tällaisissa ryhmätiloissa mahdollisuus rauhalliseen sekä pitkäkestoiseen leikkiin. Tutkimustulokset antavat tärkeää informaatiota päiväkodin ryhmätiloista ja niiden toimivuudesta lasten leikin sekä aikuisten toiminnan suhteen. Tämän tutkimuksen pohjalta päiväkodin ryhmätiloissa saattaisi olla tarvetta muutokseen, jotta pitkäkestoinen leikki sekä aikuisen mahdollistama tuki leikin aikana onnistuisi kaikissa päiväkodeissa.

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää lasten fyysisen aktiivisuuden määrää varhaiskasvatuksen ulko- ja luontotoiminnassa sekä löytää keinoja lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Tutkimusaihetta lähestyttiin kolmen tutkimuskysymyksen avulla, joista ensimmäisellä tarkasteltiin menetelmiä, joilla lasten fyysistä aktiivisuutta voidaan mitata. Toisen tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin lasten fyysisen aktiivisuuden määrää ja laatua varhaiskasvatuksen ulko- ja luontotoiminnassa. Kolmannen tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin keinoja lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi varhaiskasvatuksen ulko- ja luontotoiminnassa. Tutkielmassa käytettiin menetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto koostui viidestä tutkimusartikkelista, jotka analysoitiin sisällönanalyysiä hyödyntäen. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla haettiin tietoa siitä, mitä lasten fyysisestä aktiivisuudesta varhaiskasvatuksen ulko- ja luontotoiminnassa jo tiedetään. Tarkoituksena oli tiivistää aikaisempien tutkimusten tuloksia sekä luoda kokonaisuus lasten fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen käytetyistä menetelmistä, lasten fyysisen aktiivisuuden määrästä ja laadusta varhaiskasvatuksen ulko- ja luontotoiminnassa sekä keinoista fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Tulokset osoittavat, että lasten fyysistä aktiivisuutta voidaan mitata sekä laitteellisesti että henkilön tekemillä mittauksilla. Lisäksi näitä molempia voidaan käyttää myös yhdessä, jolloin niiden avulla saadut tiedot täydentävät toisiaan. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lapset ovat ulko- ja luontotoiminnan aikana fyysisesti aktiivisia ja huomattavasti aktiivisempia kuin sisätoiminnassa ja sen lisäksi lasten fyysisen aktiivisuuden kuormittavuus on suurempaa ulkotoiminnassa kuin sisätoiminnassa. Fyysisen aktiivisuuden kuormittavuudelle ei ole olemassa tarkkaa yhdenmukaista kriteeristöä, joten sen määrästä ei tutkielmassa käytetyn aineiston perusteella voinut tehdä yhtä yhdenmukaista kokonaisuutta. Tutkielmassa on esitetty aineistossa esiintyneet erilaiset fyysisen aktiivisuuden tasot sekä määrät ulkotoiminnan aikana siinä laajuudessa kuin ne olivat aineistosta löydettävissä. Vaikka lapset ovat ulkoilun aikana aktiivisia, niin siitä huolimatta lasten päivittäinen kokonaisaktiivisuus jää suurimmalla osalla lapsista suositeltua alhaisemmaksi. Lasten fyysistä aktiivisuutta on mahdollista lisätä ulko- ja luontotoiminnassa monin eri keinoin, jotka liittyvät tulosten perusteella sekä varhaiskasvattajiin, oppimisympäristöön, arvoihin ja asenteisiin että rakenteisiin.

Lasten fyysisen aktiivisuuden väheneminen ja liikkumattomuus ovat viime vuosikymmenet hallinneet yhteiskunnallista keskustelua lasten liikkumisesta. Lasten liikkumisen väheneminen on huolestuttavaa, sillä riittävä fyysinen aktiivisuus on todella tärkeässä roolissa lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta. Päiväkoti varhaiskasvatusympäristönä on paikka, missä lapsi viettää ison osan päivästään. Päiväkodeilla on myös oma roolinsa, kun lapsia kasvatetaan kohti liikunnallista elämäntapaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, mitkä tekijät päiväkodissa lisäävät fyysistä aktiivisuutta ja mitkä tekijät taas ovat yhteydessä sen vähenemiseen. Tutkimuksessa tekijät on tarkemmin jaoteltu, Bronfenbrennerin ekologisen systeemiteorian näkökulman mukaan, yksilöllisiin tekijöihin, sosiaalisten suhteiden tekijöihin sekä fyysisen ympäristön tekijöihin. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkan aineistonhaun sekä asetettujen sisäänotto- ja poissulkukriteerien jälkeen varsinaiseksi tutkimusaineistoksi muodostui yhdeksän vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin fyysistä aktiivisuutta päiväkodissa. Kaikki tutkimusartikkelien tutkimukset oli toteutettu suomalaisissa päiväkodeissa vuosina 2010–2021. Tutkimusaineiston haussa käytettiin kolmea eri tietokantaa. Tämän laadullisen tutkimuksen tutkimusaineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Yksilölliset tekijät, jotka vaikuttivat lasten fyysisen aktiivisuuden määrään, olivat sukupuoli ja ikä: pojat liikkuivat enemmän kuin tytöt ja vanhemmat lapset enemmän kuin nuoremmat. Lisäksi motoriset ongelmat näyttivät olevan yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen. Sosiaalisten suhteiden tekijöistä fyysiseen aktiivisuuteen lisäävästi vaikuttivat vertaistoiminta (esim. leikki) ja päiväkotihenkilöstön suora kannustus. Yleisesti ottaen aikuisjohtoinen toiminta, kuten suorat opetustuokiot, olivat lapsia passivoivaa toimintaa. Fyysisen ympäristön kohdalla ulkoilu ja ulkona vietetty aika oli aktiivisempaa kuin sisätiloissa. Lisäksi vuodenajalla ja käytössä olevalla välineistöllä oli yhteys lasten fyysisen aktiivisuuden määrään. Lapsen sukupuoli tai ikä ei kuitenkaan saa selittää sitä, miksi jotkut liikkuvat enemmän kuin toiset. Kasvattajat voivat tietoisuuden avulla ryhtyä toimiin, jotka lisäävät kaikkien fyysistä aktiivisuutta. Yhdenvertaisuus koskettaa myös fyysistä aktiivisuutta, joten sen eteen on tehtävä töitä.

Tässä tutkimuksessa käsitellään lapsen kielen kehitystä ja sen tukemista varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia kokemuksia varhaiskasvatuksenopettajilla, kas- vattajilla ja hoitajilla on lasten kielen kehityksen tukemisesta päiväkotiryhmässä, jossa on myös suomea vieraana kielenä puhuvia monikielisiä lapsia. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää var- haiskasvatuksen ammattilaisten kokemuksia siitä, millaisia työkaluja Varhaiskasvatussuunni- telma antaa kasvattajille lasten kielen kehityksen tukemiseksi. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen ammattilaista, puolistrukturoitua teemahaastattelurunkoa käyttäen. Haastattelut olivat yksilö- haastatteluja ja toteutuivat haastateltavien työaikojen ulkopuolella. Haastatteluaineisto litteroi- tiin ja aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia. Aineistosta nousi esiin tärkeäksi kielen kehityksen tukemisessa erityisesti positiivinen vuoro- vaikutus lasten kanssa, yhteistyö huoltajien kanssa sekä kannustus ja rakentava palaute. Lisäksi kasvattajat pitivät oman äidinkielen kehityksen tukemista tärkeänä yleisesti lapsen kielen kehi- tyksessä ja uusien kielten oppimisessa.

Tavoitteet. Tutkimuksessa tarkastellaan lastenlaulujen roolia tunnekasvatuksessa varhaiskasvatusympäristössä. Musiikin, erityisesti lastenlaulujen, vaikutuksia lapsen tunne- elämään ja sosioemotionaaliseen kehitykseen ei ole vielä täysin ymmärretty. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka lastenlaulut voivat tukea tunnetaitojen kehittämistä ja miten niitä voidaan pedagogisesti soveltaa varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Kirjallisuuskatsauksessa analysoitiin viiden valikoidun tutkimusartikkelin aineistoa aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Artikkelit valittiin tiukkojen kriteerien mukaan ja ne kattoivat tutkimuksia julkaisuvuosilta 2014-2024. Analyysissä tunnistettiin lastenlaulujen käytön keskeiset teemat ja niiden merkitys tunnekasvatuksessa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että lastenlaulut ovat tärkeä väline tunnetaitojen opettamisessa ja niillä on myönteinen vaikutus lasten sosioemotionaaliseen kehitykseen. Johtopäätöksenä todetaan, että lastenlaulujen systemaattinen käyttö voi rikastuttaa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja tukea lasten hyvinvointia. Aikuisten tulisi ohjata lasten musiikillista toimintaa, jotta lastenlauluilla voidaan saavuttaa parhaat mahdolliset hyödyt lasten tunnetaitojen ja sosioemotionaalisen kehityksen saralla. Tämä tutkimus luo perustaa jatkotutkimuksille ja kehittää ymmärrystä musiikin käytön merkityksestä varhaiskasvatuksessa.

The purpose of this master’s thesis is to produce information on the appearance of children’s fear and anxiety in the context of early childhood education and care (ECEC). By drawing attention to the daily actions and situations where fear and anxiety typically take place, it is possible to gather valuable information about children’s wellbeing in the various situations of ECEC. This study examines the situations in which children experience fear and anxiety and how these emotions reflect the children’s behavior. In addition, the study aims to find out how the ECEC personnel relates to the fear or anxiousness of the child. The study was conducted using the Finnish nationwide Progressive Feedback method. The research data was gathered during 2017–2021. A total of 2653 ECEC groups from 18 municipalities participated in the study. The research method used was systematic random sample observation, which included all activities in ECEC between 8 AM to 4 PM. Quantitative methods were used to analyse the data. The observations of fear and anxiety were cross-tabulated with the observations of the general frame of activity, the child’s social orientation, and the actions of the nearest adult. It was found that children show highlighted levels of fear and anxiety when being outdoors or participating in indoor guided activities. Withdrawn and independent social orientations were highlighted among children experiencing fear and anxiety. When examining adults’ reactions to children’s fear and anxiety receptive and negative attitudes were overrepresented. However, negative attitudes should be considered with caution due to the limitations of the data. A closer inspection into the matter revealed that both children’s and personnel’s attitude towards fear and anxiety was context-related. Article manuscript “Children’s observed fear and anxiety in early childhood education” is to be published in the Finnish journal of Psychology.

The purpose of this study is to compare children’s actions and social orientations in the forest kindergartens to their actions and social orientations in more commonplace kindergartens. The child’s social orientations were studied with the help of Reunamo’s (2007) orientation -theory. Reunamo’s theory is formed by four orientations: participative, adaptive, dominant and withdrawn orientation. These orientations show how the child acts towards the environment (agency) and how they view their relationships (perception). In this study, the forest kindergartens are kindergartens operating mainly in the forest or in another nature environment. In the forest kindergarten children play and learn outside every day throughout the whole year. Finnish forest kindergartens have connections with Swedish “I ut och Skur” -kindergartens and German adventure education. Prior research has shown connections between forest kindergarten and children’s strong self-esteem, social skills, good health, motor skills, close relationship with nature and rich play environment (Bentsen & Jensen, 2012; Fjortoft, 2001; Knight, 2009; Kyttä, 2003; Rickinson, 2004; Tovey, 2007). This is a quantitative study. The data was collected by using systematic observation in three forest kindergarten groups in Southern Finland. There were 18 observation days in the forest kindergartens at 8am-12pm. The collected data was compared with data from a Helsinki University ongoing “Orientation Project”, where children’s every day activities, feelings, social relationships and involvement in early childhood education have been researched. In the Orientation project the data has been collected in 132 kindergarten groups in Southern Finland using the same method and systematic observation. The data collected for this study and data from the Orientation project was analyzed by using cross tabulation and chi square -test. This study shows that children were more often participative and less often dominant or withdrawn in the forest kindergartens than in the comparison groups. In the forest kindergartens, children’s higher participation was connected to more social interaction with others and higher physical activity than in comparison groups.

Tavoitteet: Kestävyyskasvatus on tärkeä osa pyrkimystä kohti ekokriisin ratkaisua ja kestävämpää tulevaisuutta. Lasten toimijuutta tukemalla on mahdollista vahvistaa heidän taitojaan toimia muuttuvassa ympäristössä ja valmiuksiaan pohtia kriittisesti niin omia ajatusmallejaan kuin yhteiskunnan rakenteitakin. Tarkastelen tutkielmassani ekokriisin käsittelyä varhaiskasvatuksessa keskittyen siihen, miten lasten toimijuus ilmenee aiheesta tehdyssä tutkimuksessa, ja millä tavoin sitä pyritään tukemaan kestävyyskasvatusta toteutettaessa. Pyrin tutkielmallani syventämään ymmärrystä lasten toimijuuden merkityksestä kestävyyskasvatuksessa ja kuvailemaan aiheesta aikaisemmin tehdyn tutkimuksen käsityksiä lasten toimijuuden merkityksestä merkityksellisen ja toiveikkaan ympäristösuhteen syntymisessä. Menetelmät: Toteutin tutkielmani kirjallisuuskatsauksena, jossa perehdyin tutkimuksiin ekokriisin käsittelystä varhaiskasvatuksessa viimeisen vuosikymmenen ajalta. Keskityin tuoreisiin tutkimuksiin aiheen ajankohtaisuuden ja siinä tapahtuvan nopean muutoksen tähden. Aiheen käsittely on kymmenessä vuodessa lisääntynyt paljon ja muuttunut tarkkarajaisemmaksi. Aineiston analyysin tukena käytin sisällönanalyysia ja temaattista analyysia. Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä tutkimusartikkelista, joissa käsiteltiin lasten toimijuutta kestävyyskasvatuksen kontekstissa. Otin mukaan sekä tapaustutkimuksia että erilaisia asiakirjoja aineistonaan hyödyntäviä tutkimuksia saadakseni käsityksen siitä, miten toimijuus niissä esitetään, ja onko näiden välillä eroja. Tulokset ja johtopäätökset: Tulokset keskittyvät siihen, millä tavoin lasten kestävyyteen tähtäävän toimijuuden ja kestävän ympäristösuhteen muodostamisen tukeminen näkyvät ajankohtaisessa tutkimuskirjallisuudessa. Aineistossa ilmeni eroja siinä, miten lasten toimijuuden toteutuminen huomioitiin. Toistuva piirre oli kuitenkin kattavamman jatkotutkimuksen tarpeen tuominen esille. Tärkeänä nähtiin toiminta, jossa lapset pääsevät osaksi yhteisöä ja saavat luontosuhdetta vahvistavia kokemuksia. Keskeistä on, että pyrimme muuttamaan yhteiskunnan rakenteita kestävämmiksi ja asetamme itsemme yhdenvertaiseen asemaan ihmistä ihmeellisemmän luonnon kanssa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa varhaiskasvatuksen ammattilaisten käsityksiä lasten ympäristöahdistuksesta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä varhaiskasvatuksessa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan suomalaiset kouluikäiset lapset ja nuoret ovat olleet varsin ahdistuneita ympäristöasioista. Lasten ja nuorten hyvinvointi on tärkeää ja siihen vaikuttavia tekijöitä tulisi kartoittaa. Varhaiskasvatusikäisillä lapsilla ilmiön esiintymistä ei ole vielä kuitenkaan tutkittu. Mielestäni ympäristöahdistusta ja sen muodostumista tulisi tutkia jo varhaiskasvatuksesta lähtien, sillä onhan lasten varhaisvuosilla suuri merkitys lasten kehityksen kulkuun. Varhaiskasvatuksessa on hyvä mahdollisuus ohjata ja ennaltaehkäistä monien elämään negatiivisesti vaikuttavien asioiden muodostumista. Tutkimuksen aineisto on kerätty Helsingin yliopiston e-lomakkeen avulla. Lomake koostui viidestä avoimesta kysymyksestä. Tutkimuksen kohderyhmäksi valikoitui ympäristö- ja luontokasvatusta painottavat varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Päädyin tähän kohderyhmään, sillä uskon heidän omaavan parhaimman käsityksen lasten ympäristöön liittyvistä tunteista. Lomake jaettiin facebookin ”Vihreä lippu – Grön flagg” -ryhmässä, joka on tarkoitettu Vihreä lippu- toimintaa toteuttavien päiväkotien sekä koulujen henkilökunnalle. Vihreä lippu on lapsille ja nuorille tarkoitettu kestävän kehityksen ohjelma. Vastauksia kertyi yhteensä 16 kappaletta ja vastaajista kaikki kertoivat toteuttavansa ryhmässään Vihreä lippu -toimintaa. Kyseessä on luonteeltaan laadullinen tutkimus ja kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulosten perusteella vastaajien käsitykset varhaiskasvatusikäisten lasten ympäristöahdistuksesta olivat melko yhteneväisiä. Vastaajat tiedostivat ympäristöahdistuksen ilmiönä ja näkivät sen mahdollisena uhkana. Moni vastaajista mainitsi huomanneensa ahdistuneisuutta esimerkiksi kouluikäi- sillä lapsilla. Pienemmillä lapsilla ei toistaiseksi oltu havaittu varsinaista ympäristöahdistusta, mutta vastausten mukaan lapsista voi kuitenkin selkeästi huomata ympäristöstä huolehtimista ja välittämistä. Vastaajat kertoivat, että lapset ovat muun muassa kiinnostuneita ympäristöön liittyvistä asioista ja pyrkivät toimimaan kestävän kehityksen mukaisesti. Vastaajat nostivat esiin erilaisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa ympäristöahdistuksen muodostumiseen. Vastauksissa muun muassa mainittiin, että ahdistusta todennäköisesti muodostuu, mikäli asioista ei selitetä lapsen ikätason mukaisesti ja luodaan ympäristöongelmista uhkakuvia. Vastaajien mukaan yksi tärkeimpiä tekijöitä ympäristöahdistuksen ehkäisyssä on lasten tietoisuus omista vaikututusmahdollisuuksistaan ympäristön hyväksi. Positiivisuutta ja toivon ilmapiirin luomista pidettiin tärkeänä. Lisäksi vastaajat mainitsivat, että ongelmien sijaan tulisi toiminnassa ensisijaisesti keskittyä luonnon kunnioittamiseen- sekä lasten luontosuhteen vahvistamiseen. Tuloksista voi päätellä, että vastaajien käsitysten mukaan varhaiskasvatuksen toiminnalla on todennäköisesti jonkinlaista vaikutusta ympäristöahdistuksen muodostumiseen. Vastausten perusteella kaikki riippuu pitkälti siitä, miten asiat lapsille esittää. Mielestäni ilmiön muodostumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä tulisi olla ehdottomasti enemmän tutkimusta. Tuoreen tutkimustiedon valossa koulun- ja varhaiskasvatuksen henkilökunnalla olisi todennäköisesti myös paremmat valmiudet käsitellä mahdollisia ympäristöahdistuksen tuntemuksia lasten ja nuorten kanssa.