Browsing by Subject "kilpailuoikeus"

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmalla pyritään luomaan yrityksille kannustimia ympäristön kannalta parempien valintojen tekemiseen. Tästä huolimatta joissain tilanteissa riski siitä, että yritysten ympäristöpyrkimykset olisivat EU:n kilpailusääntöjen vastaisia voi nousta kynnyskysymykseksi näiden kannustimien kannalta. Ympäristönäkökohtien ja kilpailuoikeuden yhteensovittaminen onkin haasteellinen tehtävä. Kokonaisuutena ympäristönäkökohtien ja kilpailuoikeuden välinen suhde on monimuotoinen ja aihetta voidaan lähestyä useista eri tulokulmista. Tutkielma lähestyy aihetta EU:n kilpailuoikeuden sisältä käsin. Tutkielmassa pyritään selvittämään, kuinka jo voimassa olevilla EU:n kilpailusääntelyn tarjoamilla työkaluilla ympäristönäkökohtia voidaan ottaa huomioon kilpailunrajoitusten tulkinnassa. Aihe on tutkielman otsikon mukaisesti rajattu ympäristönäkökohtiin kilpailunrajoituksia oikeuttavina tekijöinä ja tarkastelu suoritetaan SEUT 101 ja 102 artiklojen viitekehyksessä. Tutkielmassa osoitetaan, että ympäristönäkökohdat on mahdollista paikantaa osaksi oikeuttamisperusteiden arviointia sekä taloudellisina että ei-taloudellisina tekijöinä. Tarkastelu on rajattu ympäristönäkökohtiin aiheen ajankohtaisuuden vuoksi. Tietyt tutkielmassa esitetyt arviointikriteerit voivat soveltua myös ympäristönäkökohtia laajemman käsitteen, vastuullisuuden huomioon ottamiseen kilpailuanalyysissä. Ympäristönäkökohdille ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, kun niitä tutkitaan kilpailuoikeudellisessa kontekstissa. Tutkielmassa ympäristönäkökohdilla viitataan SEUT 191 artiklassa säädettyihin tavoitteisiin eli esimerkiksi ympäristönsuojeluun, ihmisten terveyden suojeluun ja ilmastonmuutoksen torjumiseen. Tutkielman teoreettinen viitekehys nojautuu perussopimusten koherenttiin tulkintaan, jossa kilpailuoikeutta ei sovelleta tyhjiössä. Tutkielman havaintojen valossa kyse ei ole pelkästään teoreettisista pohdinnoista. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja komission aiemmasta päätöskäytännöstä on ammennettavissa lopputulema, jonka mukaisesti ympäristönäkökohdilla voi olla merkitystä sekä SEUT 101 että 102 artiklan kilpailuanalyyseissä. Komission poikkeuslupajärjestelmän aikainen päätöskäytäntö osoittaa, että ympäristönäkökohtia voidaan ottaa varsin monimuotoisesti huomioon osana SEUT 101(3) artiklan tehokkuuspuolustusta. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että ympäristönäkökohdat voivat olla osa toimivaa tehokkuuspuolustusta. On kuitenkin epätodennäköistä, että ne sellaisenaan tasapainottaisivat riittävässä määrin kilpailunrajoitusten haitallisia vaikutuksia. SEUT 102 artiklan kontekstissa tutkielmassa esitetään teoreettiset perusteet ympäristöpuolustukselle, joka voi niin ikään nojautua joko tehokkuusarviointiin tai vaihtoehtoisesti perustua objektiiviselle välttämättömyydelle. Kyse on kuitenkin nimenomaisesti ympäristöpuolustuksen potentiaalista SEUT 102 artiklan oikeuttamisperusteena, sillä ympäristönäkökohdilla ei toistaiseksi ole ollut oikeuskäytännössä painoarvoa määräävän markkina-aseman oikeuttamista koskevassa analyysissä.

Euroopan unionin (EU) alueella yritysjärjestelyä suunnittelevan yrityksen on otettava huomioon sulautuma-asetuksen (139/2004) säännökset. Sulautuma-asetus kieltää yrityskaupan osapuolina olevia yrityksiä toteuttamasta yrityskauppaa, kunnes ne ovat saaneet hyväksymispäätöksen Euroopan komissiolta. Edellä mainitun täytäntöönpanokiellon vuoksi yritykset eivät saa toteuttaa toimenpiteitä, jotka olisi mahdollista katsoa yrityskaupan täytäntöönpanoksi. Yrityskaupan ennenaikaisen täytäntöönpanon määritelmä ei ole johdettavissa suoraan sulautuma-asetuksen 7(1) artiklan sisällöstä, joten sisällöllistä tulkinta-apua haettava komission päätöksistä ja Euroopan unionin tuomioistuimen viimeaikaisesta ratkaisukäytännöstä. Jotta olisi mahdollista määritellä, milloin yrityskeskittymä on toteutettu liian aikaisin ja näin ollen virheellisesti, on tärkeää ymmärtää selkeästi täytäntöönpanokiellon ja komission vastaavan toimivallan laajuus, jonka perusteella se voi todeta sulautuma-asetuksen 7 (1) artiklan nojalla, että keskittymä on toteutettu ennenaikaisesti ennen hyväksyvää päätöstä. Edelleen yhtä tärkeää on myös se, miten täytäntöönpanokiellon täsmällinen laajuus on määritettävä. Tutkielmalla on kaksi keskeistä tutkimuskysymystä. Ensinnäkin tutkielmassa selvitetään, mikä sulautuma-asetuksen 7(1) artiklan mukaisen täytäntöönpanokiellon sisältö on ja kuinka sitä tulisi arvioida suhteessa yrityskaupan ennenaikaiseen täytäntöönpanoon. Tarkoitus on myös tutkia sulautuma-asetuksen 4(1) siinä laajuudessa, kun se liittyy täytäntöönpanokieltoon. Ilmoitusvelvollisuuden ja täytäntöönpanokiellon rikkomukset tapahtuvat lähtökohtaisesti yhdessä, vaikka niistä määrätään erilliset seuraamusmaksut. Toisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on perehtyä unionin tuomioistuinten ja Euroopan komission uusimpaan ratkaisukäytäntöön. Tutkielmassa analysoidaan erityisesti EUT:n omaksuman muodollisen tulkinnan aiheuttamia ongelmia Tutkielman tarkoituksena on siten selvittää vallitseva oikeustila sen suhteen, mihin kaikkiin toimiin yrityskaupan osapuolet voivat ryhtyä ennen kilpailuviranomaisen hyväksyvää päätöstä. Tässä tutkielmassa käytetty metodologinen lähestymistapa on lainoppi. Analyysi rakentuu perusteelliseen EUT:n oikeuskäytännön, sulautuma-asetuksen, oikeuskirjallisuuden sekä artikkelien ja komission päätöksien ja suuntaviivojen tulkintaan.

Kilpailuoikeudellisilla menettelyillä on merkittävä vaikutus niiden kohteena olevan yrityksen oikeusasemaan. Euroopan unionin ("EU") komissiolla ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla on asetuksen 1/2003 myötä laajat tutkintavaltuudet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ("SEUT") 101 ja 102 artikloissa säädettyjen kilpailunrajoitusten selvittämiseksi. Lisäksi näillä toimeenpanevilla viranomaisilla on valta määrätä rikkominen lopetettavaksi, edellyttää yrityksiltä rakenteellisia ja toiminnallisia korjaustoimenpiteitä ja asettaa sakkoja paitsi aineellisten kilpailusääntöjen rikkomisesta, myös menettelyn aikana tapahtuvista rikkeistä. Yritysten oikeusasemaa suojaavat puolustautumisoikeudet, jotka perustuvat unionin perusoikeuskirjaan, EU:n sekundaarilainsäädäntöön ja unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä vahvistettuihin yleisiin periaatteisiin. Oikeusvaltioperiaatteen merkitys EU:n oikeudessa on kasvanut unionin tuomioistuimen vahvistettua, että siihen voidaan vedota oikeudellisena argumenttina ratkaisun perusteluissa. Unionin tuomioistuin on viime vuosina ratkaissut useita tapauksia, jotka tarkentavat käsitteen soveltamisalaa. EU:n oikeusvaltiokäsitys ei ole yksinomaa muodollinen, vaan siihen sisältyy myös aineellisia elementtejä, kuten oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan. Oikeusvaltioperiaatteen merkitystä kilpailuoikeudelle nimenomaan puolustautumisoikeuksien kannalta on erityisen kiinnostava tarkastella, sillä sekä oikeusvaltioperiaatteen että puolustautumisoikeuksien tarkoitus on suojata yksilöä hallinnolliselta mielivallalta. Tässä tutkielmassa kartoitetaan yritysten menettelyllisiä puolustautumisoikeuksia ja niiden sisältöä ja soveltamisalaa kilpailuoikeudellisessa kontekstissa. Tutkielmassa pohditaan, millaisia kysymyksiä unionin tuomioistuimen tulkintalinja herättää tarkasteltaessa menettelyllisiä puolustautumisoikeuksia oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta, ja arvioidaan, onko oikeuskäytännössä saavutettu asianmukainen ja oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta hyväksyttävä tasapaino yritysten oikeuksien ja viranomaisten toimivaltuuksien välille. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, miten unionin kilpailuoikeudellisten sääntöjen tehokkuuden turvaamista on käytetty puolustautumisoikeuksien argumenttina puolustautumisoikeuksien rajoittamiselle, ja arvioidaan tehokkuusperiaatteen soveltamista kilpailuoikeudessa prosessiautonomian kannalta. Tutkielman johtopäätöksenä on, että vaikka oikeusvaltioperiaatetta ei olekaan suoraan sovellettu unionin tuomioistuimen menettelyllisiä puolustautumisoikeuksia koskevassa oikeuskäytännössä kilpailuoikeuden kontekstissa, monet sen osatekijät on otettu riittävästi huomioon puolustautumisoikeuksien alaa käsiteltäessä. Puolustautumisoikeuksien ja toimivaltuuksien tasapainon turvaamisen kannalta olisi suotavaa, että viranomaisten toimivaltuuksien harmonisoinnin yhteydessä harkittaisiin myös puolustautumisoikeuksien harmonisointia.