Browsing by Subject "vaikuttavuus"

Tässä tutkielmassa arvioidaan Hyvä kierre -projektin verkostotason tuloksellisuutta Provanin ja Milwardin (2001) viitekehykseen perustuen. Hyvä kierre -projektin verkostotason tuloksellisuutta tarkastellaan verkostokoordinaattoreiden haastattelujen ja toimintakertomusten perusteella hyödyntäen monimenetelmällistä lähestymistapaa. Haastatteluiden analysointi suoritetaan käyttäen teorialähtöistä laadullista sisällönanalyysiä. Toimintakertomuksia analysoidaan vuorostaan kvantifioinnin ja sisällön erittelyn keinoin. Tutkimuskysymyksenä on: Minkälaisia verkostotason tuotoksia ja tuloksia Hyvä kierre - projektin työ on tuottanut? Verkostotason tuloksellisuuden arviointia tehdään kolmeen pääteemaan perustuen: jäsenet, palvelut ja organisointi. Ensimmäiseksi jäsenten pääteemassa arvioidaan kolmea verkostotason tuloksellisuuden osa-aluetta: jäsenten määrän kasvua, jäsenten sitoutumista verkoston päämääriin sekä suhteiden vahvuutta ja moninaisuutta. Näiden verkostotason tuloksellisuuden osa-alueiden arvioitavia tuloksia ja tuotoksia ovat jäsenten määrän kasvun lisäksi Instagram-tilin seuraajien määrä, kyselyiden vastaajamäärät, verkoston jäsenyyksien pysyvyys, yhteistyön luonne, jäsenyyksien moniammatillisuus ja verkoston suhteiden multipleksiyys (engl. multiplexity). Toinen pääteema liittyy Hyvä kierre -projektin palveluihin. Palveluiden pääteemassa arvioidaan projektin tarjoamien palveluiden määrän kasvua. Tämän verkostotason tuloksellisuuden osa-alueen arvioitavia tuotoksia ovat: palvelujen määrän kasvu ja se, missä määrin projektin tarjoamat palvelut kohtaavat jäsenten tarpeet. Kolmas pääteema arvioi Hyvä kierre -projektin organisointia. Organisoinnin pääteemassa arvioidaan projektin tarjoamien palvelujen koordinaatiota ja integraatiota. Osana tämän verkostotason tuloksellisuuden osa-aluetta arvioidaan seuraavia tuotoksia ja tuloksia: hallitseeko, ohjaako ja koordinoiko verkoston hallitsijaorganisaatio verkoston toimintaa ja palveluntarjontaa sekä missä määrin verkoston hallitsijaorganisaatio hankkii ja jakaa resursseja verkostolle. Hyvä kierre -projektin jäsenten ja palveluiden pääteemoihin liittyvät tulokset ja tuotokset viittaavat vahvasti siihen, että Provanin ja Milwardin (2001) teorian mukainen verkostotason tuloksellisuus toteutuu Hyvä kierre -projektissa joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Provanin ja Milwardin (2001) teorian mukaiset verkostotason tulokset ja tuotokset toteutuvat organisoinnin pääteemassa jäsenten ja palveluiden pääteemoja heikommin, vaikka siinäkin on nähtävissä vahvuuksia. Erityisesti jäsenmäärä, jäsenten moniammatillisuus, suhteiden vahvuus ja moninaisuus ja Hyvä kierre -projektin valmius vastata jäsenten tarpeisiin ovat sellaisia determinantteja, joiden voidaan olettaa vahvistaneen Hyvä kierre - projektin tuloksellisuutta verkostotasolla. Lisäksi verkostotason tuloksellisuutta voitaisiin aiemman tutkimuksen valossa nostaa nykyisestä hankkimalla jäseniltä resursseja ja jakamalla niitä Hyvä kierre -projektissa aiempaa systemaattisemmin, vahvistamalla jäsenten sitoutumista ja yhteistyötä sekä koordinaatiota parantamalla.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisen median mittaamista ja arviointia ja pyritään määrittelemään viestinnän vaikuttavuutta sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen lähtökohtana on organisaation viestintäympäristössä viime vuosien aikana tapahtuneet muutokset, joiden johdosta julkisuudesta on tullut entistä hallitsemattomampi. Sosiaalisen median myötä käsitykset viestinnän vaikuttavuudesta ja sen arvioinnista ovat muutokset edessä. Sosiaalisessa mediassa organisaatiolta odotetaan yksisuuntaisen viestinnän sijaa vuorovaikutteisuutta, avoimuutta ja vastuullisuutta. Tutkimuksessa on tarkasteltu sidosryhmäsuhteiden rakentamista yhtenä tapana lähestyä viestinnän vaikuttavuutta sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen empiirisen osuuden tarkoituksena on kartoittaa sosiaalisen median mittaamis- ja arviointikäytäntöjä Suomessa toimivissa elintarvikealan yrityksissä. Aineisto on kerätty kyselytutkimuksen avulla. Kyseessä on siis kvantitatiivinen tutkimus. Vastausprosentin jäätyä melko pieneksi ei tutkimuksen tuloksia voi täysin yleistää koskemaan perusjoukkoa, mutta niitä voidaan pitää suuntaa-antavina. Teoriataustana tutkimuksessa on käytetty sekä sosiaaliseen mediaan ja julkisuuden muutokseen liittyvää kirjallisuutta että viestinnän mittaamista ja arviointia koskevaa tutkimusta. Viestinnän mittaamisen ja arvioinnin osalta tutkimuksessa on hyödynnetty mm. Elisa Juholinin, Ansgar Zerfassin ja Tom Watsonin kirjoituksia. Julkisuuden muutosta on tarkasteltu erityisesti hyödyntäen Pekka Aulan ja Leif Åbergin teoriaa leimahtavista julkisuuksista, ja sosiaalisen median osalta on hyödynnetty mm. Janne Matikaisen tutkimusta. Myös muihin tutkijoihin on viitattu soveltuvin osin. Suhdetoiminnan tarkastelussa nojaudutaan erityisesti Linda Childers Honin ja James E. Grunigin sidosryhmäsuhteiden mittaamista koskevaan tutkimukseen, jonka pohjalta suhdetoiminnan mittaamista on hahmotettu myös sosiaalisen median osalta. Myös Grunigin muuta tutkimusta koskien suhdetoimintaa on hyödynnetty. Ei-akateemiselta puolelta voidaan mainita Christina Forsgårdin ja Juha Freyn kirja suhteista sosiaalisessa mediassa sekä IAB Finland -järjestön sosiaalisen median mittaussuositus, joita molempia tarkastellaan kriittisesti tutkimustiedon valossa. Kyselytutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suurin osa vastaajista mittaa sosiaalista mediaa, ja erilaisia mittareita ja arviointikäytäntöjä vastaajayrityksissä oli käytössä useita. Myös syitä sosiaalisen median mittaamiselle oli useita, eikä mikään yksittäin syy noussut yli muiden. Tavoitteellisuus koettiin mittaamisessa tärkeäksi samalla kun yli puolet vastaajista ei ollut asettanut tavoitteita toimilleen sosiaalisessa mediassa Tutkimuksesta kävi ilmi, että Suomessa toimivissa elintarvikealan yrityksissä sosiaalisen median vaikuttavuuden ymmärretään koostuvan useammasta osatekijästä. Tulokset viittaavat siihen, että sekä näkyvyys että suhteiden rakentaminen ymmärretään vaikuttavuutena. Lisäksi myös kiinnostus rahallisen tuloksen laskemista kohtaan nousee esille, mutta käytännössä se ei vielä ole keskeinen vaikuttavuuden osoitin. Tutkimuksen perusteella näyttäisi myös siltä, että sosiaalisen median mittaaminen ja arviointi on yleisempää ja systemaattisempaa suurissa kuin pienissä yrityksissä. Työn lopussa esitetään myös ehdotelma viestinnän vaikuttavuuden mittaamiseksi sosiaalisessa mediassa, jossa IAB Finland -järjestön suositusta on muokattu tämän tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Keskeisinä viestinnän mittauskohteina sosiaalisessa mediassa nähdään suhdetoiminta, näkyvyys sekä muut asetetut tavoitteet.

Objectives. A video-delivered speech therapy is noted to be effective, but to achieve this its quality must be as good as in face-to-face settings. The purpose of this literature review was to determine whether video-delivered speech therapy is as effective as face-to-face speech therapy, and in addition consider other factors that affect telespeech. Methods. The first literature search was completed from the next databases: Academic Search Complete (EBSCO), ERIC (Proquest), MEDLINE (Ovid), MLA Intl Bibliography (EBSCO), Science Direct (Elsevier) and Scopus (Elsevier) using following search terms: "speech_therapy/speech-language_pathology+effect*/efficacy/outcome+telepractice/telespeech/telerehabilitation/telehealth/telemedicine". There were 486 results, and four research articles were selected out of these. After that a second search was completed from Google Scholar using terms telespeech+(aphasia/anomia/apraxia/dysarthria/dysphagia/language_impairment/stuttering/voice_disorders/articulation/stroke/effectiveness/efficacy/efficiency/adults). There were no relevant results. The material was formed using content analysis. Results. The interventions in this literature review were as effective in video-delivered speech therapy as in face-to-face speech therapy. There were some problems in audio and video quality, but telespeech saved time and costs. In addition participants who received video-delivered therapy were satisfied with it.

Tutkielmani käsittelee yliopistojen ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta ja yliopistojen tuottaman tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tutkielmassa tarkastellaan, miten yliopiston ja yhteiskunnan suhde on muotoutunut, millaisia tehtäviä yhteiskunta yliopistolle on asettanut ja miten yliopistojen tuottaman tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus toteutuu. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineiston muodostivat yliopistoja koskevat lakisäädökset ja yliopistouudistus sekä tutkijoiden kokemuksia tarkastelevat tutkimukset ja julkaisut. Aineisto kerättiin Helka- ja Doria- tietokannasta, akateemisista julkaisulehdistä sekä opetus- ja kulttuuriministeriön ja valtiovarainministeriön sivustoista. Tutkimuksessa havaittiin, että yliopistojen tehtävä on muotoutunut yhdessä yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti. Teknologian nopea kehitys ja liike-elämän tulosohjauksen soveltaminen julkiseen hallintoon ovat asettaneet yliopistolle velvollisuuden osoittaa toimintansa yhteiskunnallisen hyödyn tiedon ja osaamisen tuottajana sekä innovaatioiden, taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tuottajina. Yliopistojen tehtävänä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen, joiden toteutuminen ilmenee yliopistojen ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteisissä strategisissa tavoitteissa ja niiden toimeenpanemisessa. Tutkimuksen vaikuttavuutta mitataan yliopiston soveltamien mittaristojen avulla, joiden tuloksista yliopisto on velvollinen raportoimaan ministeriölle rahoitusta vastaan. Yliopistojen tuloksia arvioivat mittarit on koettu riittämättömiksi mittaamaan tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja yhtäaikaisesti huomioimaan tieteenalojen välisiä eroja. Yliopiston tutkijat kokevat yhteiskunnallisen vaikuttamisen velvollisuutenaan sekä sisäisen motivaation ylläpitäjänä yhdessä henkilökohtaisen kiinnostuksen kanssa. Kuitenkin yliopiston hallinnon harjoittama tulosohjaus, rahoituksen kilpailutus ja määrälliseen julkaisuun perustuva arviointi tuottavat ylimääräisiä paineita. Yliopistoille toivotaan hallinnollisia uudistuksia, jotka kannustaisivat luovuuteen ja sisäiseen motivaatioon.