Browsing by Subject "Dental"

Tutkimuksen tarkoitus: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten potilaiden implanttihoidot poikkeavat toisistaan potilaan iän ja sukupuolen sekä implantoinnin syyn, implantointialueiden, leikkaustekniikan ja asennettujen implanttien lukumäärän suhteen. Materiaalit ja menetelmät: Aineisto koostui yksityisellä hammaslääkäriasemalla toimivan hammaslääkärin tekemistä hammasimplanttileikkauksista. Aineisto kerättiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) implanttirekisterin ilmoituskaavakkeista vuosilta 2001–2017. Lomakkeista kerättiin Exceliin seuraavat tiedot: ikä, sukupuoli, implantointialue, leikkaustekniikka, implanttihoidon syy ja käytettiinkö leikkauksessa luusiirteitä. Tulokset: Aineisto koostui 486 potilaasta, joista 52,5 % oli naisia ja 47,5 % miehiä. Iän keskiarvo oli 56,7 vuotta, hajonta 19‒87 vuotta ja 73 % oli 50-vuotiaita tai vanhempia. Sekä miesten että naisten osalta implantteja asennettiin yleisimmin 50–69-vuotiaiden ikäluokissa. Asennettuja implantteja oli yhteensä 681 kappaletta. Yläleukaan (61 %) tehtiin enemmän leikkauksia kuin alaleukaan. Yleisin yksittäinen korvattu hammas oli alaleuan ensimmäinen poskihammas (21,4 % kaikista implanteista). Koko hampaiston alueista premolaarialue oli yleisin hoidon kohde (42 %). Inkisiivejä ja premolaareja korvattiin eniten 60‒69-vuotiaille ja molaareja eniten 50‒59-vuotiaille. Leikkaukset tehtiin enimmäkseen yksivaiheisesti (61 %). Hoidon syy oli lähes kaikissa tapauksissa yksittäiset menetetyt hampaat (92 %). Johtopäätökset: Hammasimplanttihoidot poikkesivat eri ikäryhmien välillä siten, että hammasimplantteja asennettiin enemmän vanhemmille potilaille ja heille asennettiin keskimäärin enemmän implantteja yhdessä leikkauksessa nuorempiin potilaisiin verrattuna. Hampaistoalueiden osalta inkisiivialueen implanttihoidot olivat yleisempiä vanhempien potilaiden kohdalla, kun taas valtaosa nuorempien potilaiden implanttihoidoista kohdistui premolaari- ja molaarialueelle.

Hammaslääkärin työ on staattista ja työasennot usein epäergonomisia aiheuttaen rasitusvammoja ja jopa ennenaikaista eläköitymistä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten luppien käyttö vaikuttaa hammaslääketieteen opiskelijoiden työskentelyergonomiaan, -nopeuteen ja -tarkkuuteen. Tutkimukseen osallistui kuusi hammaslääketieteenopiskelijaa, soveltuvuuskriteereinä kokemattomuus luppien käytössä kliinisessä työssä sekä hyvä näöntarkkuus ilman optista korjausta. Koehenkilöt poistivat täytteen kahdesta frasaco-hampaasta: toisesta käyttäen pelkkiä suojalaseja ja toisesta käyttäen myös luppeja. Suoritus kuvattiin videokameralla ja materiaali analysoitiin käyttäen tutkimusta varten kehitettyä arviointitaulukkoa, joka on sovellettu Brynson Posture Assessment Instrumentista (BPAI). Kaksi eri arvioitsijaa arvioi kaikkien koehenkilöiden työskentelyergonomiaa arviointitaulukon avulla. Tulosten tilastollisen merkitsevyyden arviointiin käytettiin parittaista kaksisuuntaista t-testiä. Luppityöstentelyssä työsuoritukset olivat tarkempia ja nopeampia, joskaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tulokset antavat olettaa, että suuremmalla otoksella havaitaan tilastollisesti merkitsevä ero työasennoissa. Tämä puoltaa luppien käyttöä hammaslääkärin kliinisessä työssä.