Browsing by Subject "Eksegetiikka"

In this work I study the orientations of buildings excavated in Tel Kinrot in Galilee in Israel. Generally it has been thought that the east was a preferred orientation in the regional Iron Age culture, whereas the west was averted. Reasons for this are not clear, though. In my thesis I examine if this suspected anomaly is also present in Tel Kinrot. In addition, I also study which factors could determine this phenomenon. The reasons for this could vary, and my goal is to find out whether this was influenced by so called rational factors, such as climate, lighting or topography, or whether the main determinant was actually religion and cosmology. I assess the buildings excavated in Iron Age layers in Tel Kinrot on their doorway orientation based on the archaeological plans available, followed by examination of the results in tables and binomial distribution. My study shows that of the 10 doorways discernible in Tel Kinrot only one is aligned towards the western part of the compass, whereas the rest are oriented towards the eastern side. Thus it seems clear that the phenomenon of eastern preference is present in Tel Kinrot as well. The influence of cosmology for building orientations can be identified all around the world in different cultures, present with both every day dwellings and temples and palaces. In the Near East the East is favored also from the linguistic perspective, since the words denoting east have often positive connotations, and west is often related to negative concepts. These dichotomies include sunrise–sunset, birth–death, front–back or future–past. The Hebrew Bible contains this kind of thinking as well: for example, Ezekiel 44 contains a description of the temple in Jerusalem, where its main gate is said to be directed towards the east. Examining the possible practical factors reveals that the preference for east is probably not based on them. For example, to maintain colder temperatures inside the buildings should be oriented towards north or northwest. The eastern wind can be extremely hot and dry, whereas the western wind is pleasantly chilling, so in that case as well the east should be avoided, rather than preferred. Thus it seems clear that the phenomenon is determined by factors related to religion and cosmology.

Tutkielmassa tarkastellaan Jaakobin kirjeen opetusta köyhistä ja rikkaista erityisesti perikoopissa 2:1–13. Tutkimuskysymyksenä on selvittää kirjoittajan opetuksen tarkoitusta, mihin kirjoittaja pyrkii tällä opetuksella ja mikä on sen kohderyhmä, rikkaat, köyhät vai kaikki yhteisön jäsenet. Eräänlaisiksi vaihtoehdoiksi selvitystyössä muotoutuu ajatus kirjeen kirjoittajan yleisemmästä pyrkimyksestä vastaanottajien käytöksen muuttamiseen tai sen ohella tai sijasta myös konkreettisemmasta pyrkimyksestä, jollaiseksi työn edetessä yhä selvemmin vahvistuu ajatus patronaatista varoittamisesta. Lähtökohtana tutkimustehtävän lähestymisessä on teksti ja sen analysoiminen. Teksti ei ole kuitenkaan irrallinen, vaan se on yhteydessä myös niihin sosiaalisiin ja kulttuurisiin konteksteihin, joissa se on syntynyt. Tutkimustehtävän lähestymisessä sekä eksegeettinen analyysi että lähinnä sosioretorisesta lähestymistavasta ilmenevien tutkimusmallien käyttäminen osoittautuvat hyödyllisiksi. Tutkielmassa päädytään siihen, että kirjeen kirjoittajalla on paitsi yleisempi pyrkimys kirjeen vastaanottajien käyttäytymisen muuttamiseen vastaamaan yhteisössä noudatettavia arvoja, sen ohella myös konkreettisempi pyrkimys, varoittaa vastaanottajia osallistumasta patronus-klientti -suhteeseen ja turvautumasta ulkopuolisen rikkaan patronuksen apuun. Tutkielmassa katsotaan, että sekä kirjoittajan yleisemmässä pyrkimyksessä että konkreettisemmassa pyrkimyksessä lähtökohtana on Jeesuksen Kristuksen usko ja toimiminen sen mukaisella tavalla. Se ilmenee myös luottamuksena ja turvautumisena Jumalaan, ei maalliseen patronukseen. Yhteisön tulee olla kuuliainen sen omille arvoille ja omalle opetukselle ja menetellä niiden mukaisella tavalla. Opetuksen kohderyhmänä on kaikki yhteisön jäsenet.

Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa Hesekielin kirjan jakeiden 13:17–23 sisältämään kuvaukseen mahdollisesti vaikuttaneita uskonnollisia ilmiöitä. Nämä jakeet sisältävät pelkästään naisista koostuvalle ryhmälle suunnatun tuomion, jossa kiintoisasti viitataan sekä profetiaan että erikoisilla välineillä tapahtuvaan sielujen pyydystämiseen. Tästä syystä jakeita koskeva tutkimus on jakaantunut useampaan eri suuntaan. Osa tutkijoista on katsonut, että jakeiden takaa on mahdollista löytää ryhmä, joka olisi harjoittanut esimerkiksi noituutta, parantamista tai kuolleiden henkien kautta tapahtuvaa divinaatiota eli nekromantiaa. Toisaalta osa tutkijoista on tuonut esille, että jakeet peittävät poleemisella kuvauksellaan ryhmän todellista toimintaa, mikä estää tuomion kohteena olleen ryhmän löytämisen. Tutkielma pyrkii selvittämään, mikä olisi todennäköisin ja parhaiten perusteltavissa ratkaisu kuvauksen erikoisilta vaikuttaville piirteille. Metodologisesti pro gradu -tutkielmaa voidaan pitää uskonnonhistoriallisena tutkimuksena, jossa kiinnitetään huomiota vertailevaan menetelmään ja tekstien mahdolliseen ideologisuuteen. Olennaista tutkielmassa on erilaisten Vanhan testamentin ja muinaisen Lähi-idän uskonnollisten ilmiöiden tarkastelu. Tämän lisäksi tarkastelen Hesekielin kirjaa yleisesti tutkimuskysymyksen kannalta keskeisistä näkökulmista. Tutkielman kolmannessa luvussa käsittelen jakeiden 13:17–23 rakennetta ja sanastoa. Jakeet ovat analyysin perusteella hyvin monitulkintaiset. Toisaalta niissä käytetään naisryhmästä profetiaan mahdollisesti viittaavaa verbiä mutta myös pyydystämiseen liittyvää kuvastoa. Pyydystämisessä käytetyt välineet jäävät jakeiden perusteella moniselitteisiksi. Tulkinnanvaraista on myös se, pyydystävätkö naiset vertauskuvallisesti ihmisiä vai heidän sielujaan. Moniselitteisyys luonnollisesti johtaa erilaisiin painotuksiin, mikä näkyy lukuisissa jakeita käsittelevissä tutkimuksissa. Analyysi ja taustoitus toimivat pohjana eri tutkimuksissa tehtyjen ratkaisujen arvioinnille. Taustoituksen ja analyysin valossa tehty eri tutkimuksien arviointi mielestäni osoittaa, että jakeiden tuomion kieli selittyy parhaiten sillä, että kirjoittaja on hyödyntänyt käsityksiä vaarallisista naisista tai noidista. Sen sijaan jakeiden kuvaus ei suoraan vaikuta vastaavan kuvaa, joka esimerkiksi parantamisesta tai nekromantiasta on eri lähteiden perusteella mahdollista saada. Näin ollen naisista voidaan kohtalaisella varmuudella sanoa ainoastaan, että he olivat naispuolisia divinaation harjoittajia, jotka eivät sopineet kirjoittajan tavoittelemaan uskonnolliseen järjestykseen.

Maisteritutkielmamme käsittelee kuningas Daavidin miestoimijuutta ja hänen puolisoidensa naistoimijuutta Ensimmäisessä ja Toisessa Samuelin kirjassa sekä Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa. Selvitämme millaisia maskuliinisuuteen liittyneitä ominaisuuksia Heprealaisen Raamatun teksti yhdistää Daavidin hahmoon, ja miten hän onnistuu performoimaan ihanteelliseksi katsottua miehisyyttä. Tarkastelemme myös Daavidin maskuliinisuuden suhdetta hänen omaan fyysiseen olemassaoloonsa, sosiaaliseen ympäristöön sekä Jumalaan. Tämän lisäksi tutkimme millainen on Daavidin vaimojen suhde naiseuteen, heidän sosiaalinen asemansa patriarkaalisuuden läpitunkemassa tekstissä, sekä minkälaisia toimijoita he ovat suhteessa miehiin. Tarkastelussa käytämme apuna sukupuolentutkimuksen teorioita, kuten Judith Butlerin näkemystä performatiivisesta sukupuolesta sekä Raewyn W. Connellin mallia hegemonisesta maskuliinisuudesta. Erilaisten maskuliinisuuksien keskinäistä suhdetta tarkastelemme Martti Nissisen kehittämän kaavion avulla. Butlerin mukaan sukupuoli ei muodostu olemisen vaan tekemisen kautta, kun ihminen performoi kehoonsa liitettyä sukupuolta kulttuurin määrittelemien sääntöjen mukaisesti. Connellin näkemyksen mukaan kulttuureissa esiintyy useita toisiinsa hierarkkisessa suhteessa olevia maskuliinisuuksia. Valtaapitävä hegemoninen maskuliinisuus määrittelee vallitsevat kulttuuriset ja sosiaaliset ihanteet. Daavidin hahmo onnistuu performoimaan soturikuninkaaseen liitettyä maskuliinisuuden ihannetta vaihtelevasti. Ajoittaisista epäonnistumisista huolimatta Daavidin Jumalasuhteeseen liittyvä maskuliinisuus säilyy ja hän pysyy sekä sotilailleen, että Jumalalle kelpaavana kuninkaana. Daavidin vaimot toimivat Heprealaisen Raamatun teksteissä aina suhteessa Daavidiin. Naishahmot toimivat kertomuksen tasolla välineinä, jotka vahvistavat Daavidin kuninkuutta. Mikalin, Abigailin ja Batseban esittämät hahmot performoivat naiseuttaan eri tavoin. Teksteissä Mikaliin liitetään maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia, kun taas Batsebaa kuvataan naisellisempana. Abigailin feminiinisyys sijoittuu tekstissä näiden kahden hahmon välille. Daavidin maskuliinisuuden ja hänen puolisoidensa feminiinisyyden tarkastelu antaa välineitä havainnoida, miten Heprealaisen Raamatun teksti suhtautuu miehiin ja naisiin, sekä epäonnistuneeksi katsottuun maskuliinisuuden tai feminiinisyyden performaatioon. Tutkimus ei poista Heprealaisen Raamatun patriarkaalista luonnetta, mutta voi antaa lisätietoa naiseudesta, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle. Olemme työstäneet materiaalia ja tekstiä yhdessä, joten tekijöiden näkemykset tutkielmassa ovat sulautuneet osin toisiinsa. Työnjako on pääpiirteissään seuraava: Johdanto, teoriat, Mikalin tarkastelu sekä johtopäätökset on toteutettu yhteistyönä. Daavidin maskuliinisuuden tarkastelusta on päävastuussa Kari Siirtola. Abigailin ja Batseban feminiinisyyden tarkastelusta on päävastuussa Sanna Ojalehto.

Tarkastelen tässä tutkielmassa Ensimmäisen korinttilaiskirjeen jakeita 2:6–8 niiden sosiaalihistoriallisessa kontekstissa. Jakeiden ytimessä on ajatus, että kukaan tämän ajan päämiehistä ei ole tuntenut Jumalan viisautta. Jos tämän ajan päämiehet olisivat tunteneet Jumalan viisauden, niin he eivät olisi surmanneet kunnian Herraa. Kyseisten jakeiden ymmärtämisen kannalta on keskeistä, kuinka ilmaisut ”tämän ajan päämiehet” (οἱ ἄρχοντες τοῦ αἰῶνος τούτου), ”tämän ajan viisaus” (σοφία τοῦ αἰῶνος τούτου) ja ”Jumalan viisaus” (θεοῦ σοφία) tulkitaan. Selvitän tutkielmassa, mitä Paavali tarkoittaa kirjoittaessaan toisaalta viisaudesta ja toisaalta tämän ajan päämiehistä kunnian Herran surmaajina. Tutkimuskysymykseni on, miksi Paavali liittää tämän ajan päämiehet ja heidän viisautensa Kristuksen surmaamiseen. Tarkastelen tutkimuskysymystä selvittämällä, miten Paavalin mainintoja tämän ajan päämiehistä ja viisaudesta on tulkittu. Toiseksi selvitän, millä tavoin tämän ajan päämiehet ja tämän ajan viisaus liittyvät toisiinsa. Jo kirkkoisät tulkitsivat Paavalin ilmaisun ”tämän ajan päämiehet” eri tavalla. Ignatioksen ja Origeneen mukaan tämän ajan päämiehet tarkoittavat demonisia voimia. Toisaalta Tertullianuksen mukaan ne tarkoittavat konkreettisia hallitsijoita, Pilatusta ja Herodesta. Modernissa tutkimushistoriassa ilmaisua ”tämän ajan päämiehet” on tulkittu vastaavalla tavalla. Lisäksi modernissa tutkimushistoriassa ilmaisun on tulkittu tarkoittavan kansojen vartijaenkeleitä ja sosiopoliittisia voimia. Sosiopoliittiset voimat -tulkintatavan mukaan eroa yliluonnollisten ja maallisten tapahtumien välillä ei voida tehdä antiikin maailmankuvan perusteella, kun mietitään Kristuksen surmaajia. Olen jakanut tutkimuksen viisausterminologiasta gnostilaiseen, hellenistijuutalaiseen, sosiaalihistorialliseen ja stoalaiseen näkemykseen. UT:n passiokertomusten yksi päätrendi on korostaa juutalaisten vastuuta Kristuksen surmaamisessa. Jakeita 1. Kor. 2:6–8 ei voida kuitenkaan perustellusti tulkita juutalaisvastaisesti, vaikka Paavali toisaalla (1. Tess. 2:15) syyttääkin juutalaisia Jeesuksen surmaamisesta. Vaikka jakeita 1. Kor. 2:6–8 voidaan tulkita myös keisarikulttia vastustavasta näkökulmasta, niin Paavalin tarkoitus ei ollut vastustaa Rooman yhteiskuntajärjestystä. Jakeiden 1. Kor. 2:6–8 eksegeettisen analyysin linkittäminen aiempaan tutkimukseen ja Korintin sosiaalihistoriallisen kontekstiin osoittaa ensinnäkin, että Ensimmäisen korinttilaiskirjeen viisausterminologiaa ei voida kategorisoida tiukasti retoriikkaan, gnostilaisuuteen tai johonkin filosofiaan. Toiseksi, kun Paavali linkitti tämän ajan viisauden ja tämän ajan päämiehet toisiinsa ja Kristuksen surmaamiseen, hän halusi tuoda vahvan kriittisen ja retorisesti voimakkaan viestin Korintin varhaiskristittyjen vahvojen ryhmälle. Paavali viittasi sanalla ”päämiehet” selkeästi Korintin eliittiin. Paavali halusi varoittaa kirjeellään Korintin varhaiskristillisen yhteisön vahvojen ryhmää, jonka arvojärjestelmä oli samanlaista kuin Korintin eliitin, että sanomaan Kristuksesta ei saanut sekoittaa keisarikulttia. Paavalin tuoman Kristus-sanoman arvojärjestelmä oli erilainen verrattuna kreikkalais-roomalaisen Korintin arvojärjestelmään.