Browsing by Subject "Vantaa"

The changing environment causes new needs and objectives for which new plans and strategies have to be created. The importance of the residents increases during these planning processes, and therefore utilizing different participatory methods comes more and more important. There are two parts in this research; the first part examines how the resident survey, from participatory methods, can be used in the strategical planning of the city’s forests’ use and management, and in the second part, the resident survey has been implemented to find out the opinions, wishes, and proposals of the residents con-cerning the city’s forests’ use and management in Vantaa. The first part of the research examines how the resident survey can be used in the achieving the objec-tives, what is the content that the resident survey is able to bring into the planning process, and to find out how and in which phase, or in which way, the resident survey can be used in the planning process. In this part, the qualitative methods were used, and the results are mainly based on the existing litera-ture together with the implemented survey in the certain aspects. From the results, it is possible to find out that the resident survey may achieve very well the objectives of the municipality and the objec-tives relating residents’ local knowledge and possibilities to influence by certain criteria. The objectives related to the residents’ spiritual or psychological characteristics, like building the trust, are more dif-ficult to achieve. On the other hand, the implemented resident survey cannot be used to achieve all the objectives of the international or institutional parts, like the objectives related to the Forest Act. It is possible to use the resident survey in every phase of the planning process, but according to the re-sults of this research, it will not be able to bring all the objectives in every phase. The second part of the research was to implement the resident survey to find out the residents’ opin-ions, wishes, and proposals concerning the forests of Vantaa city. It enabled to gather the knowledge and the information about the meaning and the use of the forests, the acceptable forest management methods, the participatory in the forest management and planning, and the local information about the forests. Vantaa city was divided into the seven areas. The sample size was 2 100 – so 300 residents of the age 15 to 75 from each area. In total 950 answers were received with the respond rate 45 %. The results were created by using the quantitative methods. They show that the meaning of the forests for recreation and outdoor activities is remarkable; the most important characteristics are naturalness and feeling of the forest, calmness and silence, and the opportunities to outdoor activities and sport; the residents mostly use forests nearby home; and the most acceptable forest management methods cause less changes in the environment, like thinning, uneven-aged forest management, and harvesting. The participatory is quite unknown for most of the respondents, and the most of the residents think that this resident survey will not influence to the final decisions. Further studies about how the criteria, used in this research, could work with different resident sur¬veys is needed, and if they can be used in the other phases of the planning process that have been found out in this research.

Tavoitteet. Työn tavoitteena oli selvittää, mitä Vantaan Kivistön julkisilta kaupunkitiloilta haluttiin ja miten näitä tavoitteita ilmaistiin vision laadinnan aikana. Tähän sisältyi perehtyminen siihen, mitä suunnittelijat olivat ajatelleet kaupunkitiloissa tapahtuvasta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja miten näitä ajatuksia tuotiin mukaan fyysiseen suunnitteluun. (visio) Tavoitteena oli myös selvittää, mihin nämä ajatukset pohjautuvat ja miten niitä on nostettu esiin visiotasolla sekä kuinka visiotason ajatuksia konkretisoitiin tarkemmassa suunnittelussa ja lopulta toteuttamisessa. Olivatko suunnittelun tavoitteet selkeitä vai oliko löydettävissä keskinäisiä ristiriitoja? (jalkauttaminen) Lopuksi tavoitteena oli tutkia, miltä Kivistössä jo toteutuneet kaupunkitilat loppukäyttäjän eli kadulla oleskelevan tai liikkuvan ihmisen näkökulmasta konkreettisesti vaikuttavat, tuntuvat ja näyttävät, ja täyttävätkö julkiset tilat niille visiossa asetetut ja jalkautuksen aikana muokkautuneet tavoitteet. (todellisuus) Menetelmät. Kyseessä oli tapaustutkimus. Kivistö valikoitui tutkimuksen kohteeksi alueen poikkeuksellisuuden takia: alue on rautatieasemien ympärille rakentuva uusi muusta kaupunkirakenteesta varsin erillinen kaupunkisaareke, joka rakentuu nykyiselle metsä- ja peltoalueelle. Siksi kaupunkirakenne on täytynyt luoda lähes tyhjästä, ja suunnitteluvalinnoilla ja taustalla vaikuttavilla suunnittelijoiden ajatuksilla on suuri merkitys: kaikki rakennettu alueella on lähtöisin pienen suunnittelijajoukon työpöydiltä. Tämän takia oli mahdollista luoda kokonaiskuva alueen suunnitteluun vaikuttaneista ajatuksista ja kasata niitä yksiin kansiin. Työ aloitettiin dokumenttianalyysillä, jossa tutustuttiin saatavilla oleviin suunnittelumateriaaleihin noin viimeisen 20 vuoden ajalta. Tämän jälkeen haastateltiin kaksitoista asiantuntijaa Vantaan kaupungilta. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Seuraavaksi selvitettiin, miten visioita on jalkautettu todellisuuteen havainnoimalla tiloja ja niiden reunuksia, rakennuksia ja kivijalkakerroksia, paikan päällä. Tässä yhteydessä pohdittiin, miten aiemmat tavoitteet kaupunkitilasta olivat toteutuneet. Lopuksi pohdittiin vision ja toteutuksen tavoitteet suhteutuvat nykypäivän suunnittelutietoon siitä, miten julkisesta kaupunkitilasta voi tehdä fyysisin keinoin sosiaalista elämää tukevaa. Tämä johtuu siitä, että asiantuntijahaastatteluissa kävi selväksi, että ajatustasolla oleskeltava, nautittava, miellyttävä kaupunki oli usein tavoitteena. Tulokset ja johtopäätökset. Kaupunkisuunnittelun visioita on haasteellista määritellä, koska niissä pyritään kiteyttämään monimutkaisia ja toisinaan ristiriitaisiakin tavoitteita. Toisaalta visioiden laatiminen on välttämätöntä, jotta ainakin teoriassa tavoite alueen kehittämiselle voidaan sanoittaa ja siitä voidaan sopia. Ilman visiointia voi suunnittelu herkästi tapahtua aina kuten ennenkin (business as usual) ja uusien ajatusmallien ja suunnitteluratkaisujen löytäminen käy hankalaksi. Kivistön vuoden 2010 visio sisälsi voimakkaan näkemyksen kaupungin rakentamisesta, mutta tätä kaupunkia tai muutakaan termistöä ei osattu määritellä tarkemmin. Lisäksi tavoitteita lisättiin prosessin aikana ja tällöin niiden välillä oli huomattaviakin ristiriitoja ja vision kokonaisuus jäi epäselväksi. Kaupunkitilojen sosiaalisen elämän ajateltiin syntyvän itsestään, ilman, että fyysisellä kaupunkirakenteella olisi siihen merkittävää vaikutusta. Kun visiossa oli epäselvyyttä, oli suunnittelussa mahdollista perustella monenlaisia ratkaisuja visioon viitaten. Yhdelle kävelijän suosiminen oli esimerkiksi suoria ja tasaisia, toiselle mielenkiintoisia ja aktiivisia katutiloja. Pääsääntöisesti nähtävissä oli kaksi eri blokkia, joiden käsitys hyvästä kaupunkielämästä tai julkisen tilan roolista olivat ristiriidassa. Toteutussuunnittelussa ja toteutuksessa haasteeksi koituvat usein prosessiin liittyvät konfliktit. Viestikapulan antaminen seuraavalle on haastavaa: hiljainen tieto tai edellisen suunnittelijan ajatukset eivät kokonaisuudessaan välity seuraavalle, ja usein päätöksiä lopulta tekee yksittäinen ihminen, jolla on aina omat näkemyksensä. Syynä ongelmiin voivat olla kaupunkisuunnittelun monimutkaisuus tai erilaiset käsitykset siitä, mikä on julkisen tilan rooli: onko kadun tarkoitus välittää mahdollisimman paljon liikennettä, vai luoda siitä mielenkiintoinen kävelijälle. Jälkimmäinen, kaupunkielämään positiivisesti suhtautuva näkemys on saanut viimeisen vuosikymmenen aikana enemmän jalansijaa Vantaankin suunnittelussa.

Kehärata (vuoteen 2005 Marja-rata) on lähiliikenteen kaupunkirata, joka syntyi kun Suomen pohjoinen päärata sekä Vantaankosken rata yhdistettiin toisiinsa 2010-luvulla. Uusi raideyhteys oli pitkän poliittisen prosessin tulos, jonka keskeinen puolestapuhuja oli Vantaan kaupunki. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkä tiedon varassa, millaisin perustein ja keinoin Vantaan kaupungin luottamushenkilöt eli kaupunginvaltuutetut sekä kaupungin johto ajoivat Kehäradan rakentamista kaupunkitasolla, metropolitasolla sekä valtiontasolla vuosina 2000–2008. Laajemmin tarkasteltuna tutkimustehtävänä on kaupungin toiminnan ja motiivien analysointi Kehärata-hankkeessa suhteessa muiden toimijoiden intresseihin. Tutkielman lähdeaineisto koostuu pääasiallisesti kolmesta aineistoryhmästä. Pääryhmä ovat Vantaan kaupungin päättäjien tuottamat asiakirjat kuten kaupunginvaltuuston ja -hallituksen pöytäkirjat. Tämän lisäksi tutkielmassa käytetään Helsingin Sanomien ja Vantaan Sanomien artikkeleja ja niissä käytyjä keskusteluja tapahtumien taustoituksen tukea eli sekundäärisinä lähteinä. Tutkielman menetelmänä käytetään historiatutkimuksen perinteisiä menetelmiä, jotka perustuvat lähdekriittiseen lähestymistapaan ja sisältöanalyysiin. Tämän lisäksi hyödynnetään retoriikka-analyysin menetelmiä. Kehärataan liittyvää päätöksentekoa tarkastellaan temaattisesti kaavoituksen, maapolitiikan ja rahoituksen kautta. Vantaan keskeinen motiivi rakentaa rata kytkeytyi uuden Marja-Vantaan asuinalueen rakentamiseen, jonka kannattavuus taas riippui Kehäradan toteutumisesta. Kaavoitus oli Vantaan keskeinen keino edistää Kehäradan rakentamista. Sekä Vantaan yleiskaavatyön että ratahankkeen suunnittelutyön aikana tuotettiin mittavasti tutkimuksia ja tietoa radan yhteiskunnallisesta kannattavuudesta. Niiden perusteella Kehäradan rakentaminen hyödytti laajasti niin Vantaata, pääkaupunkiseutua kuin koko Suomea. Radan rahoitusvaihtoehtoja tutkittiin erikseen muun muassa liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2006 asettamassa työryhmässä. Keskeiset selvitykset toivat päätöksenteolle legitiimiyttä ja poliittista uskottavuutta. Kaupunkiratojen rahoituksesta vastaavat perinteisesti valtio sekä kunnat, joiden alueella rata sijaitsee. Tämän takia Vantaan oli tärkeä saada sekä valtio että muut pääkaupunkiseudun kaupungit kannattamaan hanketta. Yksi keskeinen keino oli pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma, jossa linjattiin pääkaupunkiseudulla toteuttavien liikenneinvestointien kiireellisyydestä. Strategisten suunnitelmien lisäksi Vantaa pyrki vaikuttamaan muiden toimijoiden intresseihin myös monilla yksittäisillä päätöksillä. Näitä päätöksiä olivat esimerkiksi Helsingin rajansiirtokysymys, Marja-Vantaan alueen maakauppa talvella 2007 sekä Kehä III parannustöiden lainarahoitus. Vantaalla vallitsi koko tutkimusajanjakson vahva tahtotila Kehäradan rakentamisesta, mutta yksittäiset päätökset loivat ristiriitoja valtuutettujen ja puolueiden välille. Johtopäätöksissä pohditaan Kehäradan päätöksenteon perusteita niin kaupunki-, metropoli- kuin valtiontasolla. Osa päätöksenteosta tapahtui nopeasti, osa (esimerkiksi yleiskaavatyö) kesti vuosia. Julkisen keskustelun ja toisaalta laajemman poliittisen tilanteen kuten vaalien lähestymisen voidaan katsoa vaikuttaneen päätöksentekoon. Lisäksi epävarmuus valtionrahoituksesta vaikeutti valtuutettujen päätöksentekoa kaupunkitasolla tutkimusajanjakson loppupuolella. Päätöksentekoon jännitteitä loivat erityisesti poliittiset voimasuhteet niin Vantaan valtuustossa kuin eduskunnassa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan vantaalaisista asuinalueista vallitsevia mielikuvia verkkokeskusteluissa. Työssä kysytään, millaisia mielikuvia yhdeksään vantaalaiseen asuinalueeseen keskusteluissa liitetään ja mitä sisällöllisiä teemoja sekä laadullisia sävyjä niihin tyypillisimmin sisältyy. Lisäksi verrataan, miten mielikuvien sisältö ja laatu vertautuvat alueiden sosioekonomisissa taustatekijöissä esiintyviin eroihin. Tarkoituksena on tarkastella mielikuvien ja alueiden sosioekonomisten taustojen mahdollista yhteyttä, joka voisi kiihdyttää asuinalueiden sosioekonomista eriytymistä toisistaan. Mielikuvan käsitteellä tarkoitetaan yksilön mieleensä jostakin kohteesta muodostamaa tietorakennetta, joka ohjaa hänen käyttäytymistään. Kun kohde on maantieteellinen paikka, puhutaan paikkamielikuvista. Mielikuvista voi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muodostua maineita, jotka ovat kulttuurisesti jaettuja ja uusinnettuja käsityksiä kohteestaan. Asuinalueiden maineilla on huomattu olevan vaikutusta siihen, miten yksilöt suuntaavat muuttopäätöksiään kaupunkiseuduilla. Tämä voi kiihdyttää alueellista eriytymistä, joka edetessään voi aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia sosioekonomisesti huono-osaisilla asuinalueilla asuvien hyvinvointiin, elämänkulkuun ja toimintamahdollisuuksiin. Työn tutkimusalueiksi valittiin yhdeksän sosioekonomisesti erilaista asuinaluetta Vantaalta. Niitä käsitteleviä keskusteluketjuja kerättiin Vauva.fi-keskustelufoorumilta 91 kappaletta, joista analysoitiin alueisiin liitettyjä viestejä ja niiden ilmauksia sisällön ja sävyn mukaan. Sisällönanalyysin pohjalta kävi ilmi, että sosioekonomisesti kaikkein hyväosaisimpiin asuinalueisiin (Hämevaara, Vaarala ja Ylästö) liitettiin kaikkein eniten positiivisia mielikuvia ja sosioekonomisesti huono-osaisimpiin asuinalueisiin (Hakunila, Koivukylä) eniten negatiivisia mielikuvia. Poikkeustapauksiakin löytyi: sosioekonomisilta taustoiltaan keskiarvoinen Tikkurila nähtiin varsin positiivisena erityisesti liikenneyhteyksien ja palvelujen osalta. Samoin Korso nähtiin yleisellä tasolla enemmän positiivisesti kuin negatiivisesti. Sosioekonomisesti huono-osaisemman Myyrmäen alueen palvelut ja liikenneyhteydet nähtiin hyvin positiivisesti, mutta rauhallisuus ja väestö negatiivisesti. Sosioekonomisesti hyväosaiseen Kivistöön taas liitettiin paljon negatiivisia mielikuvia sen uuden keskusta-alueen suhteen. Alueella ei nähdä olevan niitä palveluja ja asuinmahdollisuuksia, joita siltä on odotettu. Tuloksien pohjalta näyttää siltä, että asuinalueiden sosioekonomisen taustan ja niistä johdettujen mielikuvien välillä on tiettyä yhteyttä, mutta se ei ole automaattinen. Alueesta voidaan johtaa sosioekonomista taustaansa positiivisempia mielikuvia sekä päinvastoin, jos alueista tulkitaan niitä vahvistavia merkkejä. Alueellisen eriytymisen ehkäisemisen kannalta olisikin tärkeää, että huono-osaisia asuinalueita kehitettäessä myös mielikuva- ja mainetyöhön panostettaisiin kokonaisuuden onnistumiseksi.

Nimistönsuunnitteluun kuuluu alalla yleisesti tunnettuja periaatteita, joita noudattamalla pyritään nimenkäyttäjän kannalta hyvään lopputulokseen. Nimistönsuunnittelun keskeisenä tavoitteena on, että nimistö säilyttää paikallista kieltä ja kulttuuria sekä auttaa hahmottamaan ja jäsentämään ympäristöä. Lisäksi nimet voivat kuvastaa kerrostuneisuudellaan yhteisön ja yhteiskunnan muuttumista. Selvitän tutkielmassani, ovatko nämä ja useat muut nimistönsuunnittelun alalla yleisesti tunnustetut tavoitteet saavutettavissa, ja kuinka hyvin kaupunkisuunnittelussa niihin pyritään pääsemään. Kun Vantaalla sijaitsevaa Veromiehen kaupunginosaa, joka edustaa väljästi rakennettua teollisuusaluetta, alettiin suunnitella tiiviiksi asuinalueeksi, tarvittiin alueelle uusia kaavanimiä. Tutkielmani on kuvaus uuden nimistön synnystä, jota olin itse alusta asti suunnittelemassa. Kulkuväylien ja muiden kaavoitettavien kohteiden nimien suunnittelussa tulee kartoittaa olemassa oleva ja käytöstä jäänyt paikannimistö. Isoilla kaavoitettavilla alueilla, kuten Veromiehessä, ovat aihepiirinimet välttämättömiä. Tutkielmani seuraa nimistönsuunnittelun vaiheita alueen nykyisen ja vanhan, käytöstä hävinneen nimistön selvitystyöstä, uusien aihepiirien ideoinnin kautta uusien nimiehdotusten valintaan. Minulla on kolme päätutkimuskysymystä: miten nimistönsuunnittelun tavoitteet toteutuvat käytännössä, mitä käytöstä hävinneitä nimiä Veromiehen alueella on ollut ja millaisia näkemyksiä ihmisillä on alueen tulevasta nimistöstä? Vanhojen nimien selvityksessä aineistonani on alueen vanhoja karttoja 1760-luvulta 1930-luvulle sekä muutama 1900-luvulla kerätty paikannimikokoelma. Näkemyksiä uudesta nimistöstä puolestaan selvitän kahden kyselyn avulla. Tutkielmassani tulee ilmi, että ihmisillä on kovin konservatiivisia ja nimistönsuunnittelun tavoitteiden mukaisia näkemyksiä uudesta nimistöstä. Veromiehessä vanhastaan olleet aihepiirit, ilmailu ja verotus, nousivat selviksi suosikeiksi, kun alueelle etsittiin uutta aihepiiriä nimille. Koska kyseessä on tapaustutkimus, kuvaus yhdestä projekstista, ei vedenpitäviä tutkimustuloksia synny. Tutkielmani perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että nimistönsuunnitelun tavoitteiden toteutumiseen vaikuttavat ainakin jollain tasolla alueen ympäristö ja vanha nimistö, aluesuunnittelijoiden luottamus nimistön ammattilaisiin sekä yhteisistä periaatteista sopiminenkin.

Tutkielmani käsittelee Vantaan kaupungin eli entisen Helsingin maalaiskunnan 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja ostoskeskuksia kolmen vuosien 1967–1975 välillä rakennetun ostoskeskuksen kautta. Tarkastelen Vantaan ostoskeskuksia osana suomalaista ostoskeskusrakentamista. Tarkastelen myös ostoskeskusten paikkaa niiden rakennusajankohdan kaupunkirakenteessa sekä sitä, miten 1960-luvun arkkitehtoniset ihanteet ja niiden muuttuminen vaikuttivat 1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen ostoskeskusten arkkitehtuuriin. Ostoskeskusrakentaminen on osa suomalaista lähiörakentamista. Ostoskeskukset ovat lähiöiden keskuksiksi ja palveluntarjoajiksi rakennettuja kaupan keskittymiä. Suomen ensimmäiset ostoskeskukset rakennettiin 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa Helsinkiin ja Espoon Tapiolaan. Nykyisen Vantaan kaupungin varsinainen lähiörakentaminen alkoi muuttoliikkeen kiihtymisen myötä 1960-luvun alkupuolella, jolloin myös sen ensimmäiset ostoskeskukset on rakennettu. Suurin osa nykyisen Vantaan ostoskeskuksista on kuitenkin rakennettu vasta 1960-luvun puolen välin jälkeen ja 1970-luvun aikana. Tutkielmani on ajankohtainen johtuen ostoskeskusten nykyisestä asemasta osana kaupunkikehitystä: ostoskeskuksia uhkaa purkaminen ja useampia on jo purettu. Vaikka tutkielmani ei ota kantaa ostoskeskusten suojeluun, niin koen suojeluun liittyvän keskustelun lisäävän ostoskeskusten ajankohtaisuutta.