Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "amitriptyliini"

Sort by: Order: Results:

  • Nissinen, Heidi (2019)
    Elainten kivun hallinta on eettisesti tarkea osa elainlaakarin jokapaivaista tyonkuvaa. Akuutti neuropaattinen kipu kroonistuu helposti, mikali sen hoito on puutteellista. Pidempaan jatkuessaan kipuratojen aktivaatio saa aikaa muutoksia hermostossa, jolloin aikaisessa vaiheessa tehdylla diagnoosilla ja tehokkaalla kivun hallinnalla voidaan usein ehkaista kivun kroonistuminen. Tassa lisensiaatin tutkielmassa selvitetaan kirjallisuuskatsauksella kroonisen neuropaattisen kivun syntymekanismeja ja patofysiologisia eroavaisuuksia muun tyyppisesta akuutista ja kroonisesta kivusta seka neuropaattisen kivun esiintymista erilaisissa sairaustiloissa koirilla. Keskeisimpana tavoitteena on tarkastella kroonisen neuropaattisen kivun hoitomahdollisuuksia koirilla, keskittyen ihmisilla kivun hoidossa yleisesti kaytettyyn trisykliseen masennuslaakkeeseen, amitriptyliiniin. Neuropaattisille kiputiloille on olemassa useita etiologioita, joista koirilla yleisimpia ovat erilaiset traumat. Usein primaarista vammaa ei ole mahdollista paikantaa, jolloin kivun alkuperainen aiheuttaja voi jaada epaselvaksi. Diagnoosi pohjautuu talloin potilaan sairaushistoriaan, omistajan kertomukseen koiran oireista seka elainlaakarin tekemaan kliiniseen tutkimukseen. Kroonisessa neuropaattisessa kivussa hoitovaste yleisimmin kaytettyihin kipulaakkeisiin on usein huono. Tasta syysta kivun hoidossa turvaudutaan yleensa useiden laakeryhmien yhdistelmiin. Koirilla yleisimpia kroonisen neuropaattisen kivun hoidossa kaytettyja laakkeita ovat gabapentiini seka trisyklinen masennuslaake amitriptyliini. Amitriptyliinin paaasiallisen kivunhallinnallisen vaikutusmekanismin uskotaan perustuvan serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estoon, mutta silla on myos useita muita kroonisen kivun hallinnan kannalta olennaisia toimintamekanismeja. Se on yksi yleisimmista kroonisen kivun hoitoon kaytetyista laakkeista ihmisilla ja sen kaytto on yleistynyt myos elainpotilailla. Koirilla tehdyt farmakokineettiset tutkimukset ovat tuoneet lisaa tietoa amitriptyliinin kayttomahdollisuuksista, mutta tutkimustieto laakkeen kliinisesta kaytosta ja tehosta koirien neuropaattisen kivun hoidossa on viela erittain vahaista. Amiriptyliinilla on kuitenkin osoitettu olevan tehoa neuropaattisia komponentteja sisaltavaan krooniseen kipuun myos koirilla.
  • Lehto, Kristiina (2023)
    Migreeni on toistuvia päänsärkykohtauksia aiheuttava neurologinen sairaus, jonka esiintyvyys on hyvin laajaa – Suomessa migreeniä sairastaa lähes joka kymmenes väestöstä. Migreenin puhkeamisella on tutkimusten mukaan vahva yhteys genetiikkaan, ja migreenin hoidossa käytettyjen lääkevalmisteiden metabolia on oleellisesti sidoksissa geeneihin. Farmakogenetiikka tutkii tieteenalana, miten perintötekijät vaikuttavat lääkeaineiden aineenvaihduntaan ja niistä syntyvään lääkevasteeseen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin migreenin estolääkkeenä käytetyn trisyklisen masennuslääkkeen, amitriptyliinin, metaboliassa esiintyviä mahdollisia geneettisiä eroja itä- ja länsisuomalaisten välillä. Tutkimus toteutettiin tarkastelemalla yli 10 000 Terveystalon Biopankin biopankkinäytettä, joista määritettiin kolmen CYP-entsyymin (CYP2C9, CYP2C19, CYP2D6) fenotyyppien esiintyvyys itä- ja länsisuomalaisissa. Tutkimustulosten mukaan eroavaisuudet fenotyyppien esiintyvyydessä itä- ja länsisuomalaisten välillä olivat maltillisia. Amitriptyliinin metaboliassa erityisen oleellisen CYP2C19 geenin osalta sekä normaalia hitaampi että hidas metabolia olivat yleisempiä idässä kuin lännessä. Hitaan metabolian riskinä on tavallista suuremmat plasmapitoisuudet ja siten lisääntyneet lääkevalmisteen haittavaikutusriskit. Näin ollen amitriptyliiniä tulisi hitailla metaboloijilla käyttää harkiten, aloittaa vaihtoehtoinen lääkitys tai pienentää aloitusannosta puoleen tavanomaisesta. Oikean annostuksen löytämisessä tulisi hyödyntää laboratorion pitoisuusmäärityskokeita. Lisäksi farmakogeneettisillä testeillä voitaisiin havaita mahdollinen geenien tarkempi polymorfia, ja siten varmistaa sekä turvallinen että tehokas yksilöllinen lääkehoito.