Browsing by Subject "dysleksia"

Lukivaikeus on verrattain yleinen oppimisvaikeus, johon jokainen opettaja luultavasti törmää uransa aikana. Koska lukivaikeuden taustalla on kielitietoisuuteen ja erityisesti äännetietoisuuteen liittyviä ongelmia, se aiheuttaa erityisiä hankaluuksia lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi myös vieraiden kielten oppimisessa. Näin ollen olisi tärkeää, että vieraiden kielten opettajat ymmärtäisivät lukivaikeuden taustoja sekä eriyttämiskeinoja, jotka hyödyttävät erityisesti lukivaikeudesta kärsiviä vieraiden kielten oppijoita. Siksi tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa suomalaisten englanninopettajien kokemuksia lukivaikeuteen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, (1) mitä englanninopettajat tietävät lukivaikeudesta ja mistä he ovat tietonsa saaneet, (2) millaisia asenteita heillä on lukivaikeudesta kärsiviä oppilaita ja opiskelijoita kohtaan, (3) millaisina he näkevät lukivaikeuden vaikutukset englannin oppimiseen ja (4) miten he ovat ottaneet lukivaikeuden huomioon opetuksessaan. Kysymyksiin etsittiin vastausta kyselytutkimuksen keinoin. Kyselyä jaettiin sosiaalisessa mediassa ja sen täyttäminen tapahtui internetissä. Kaikki osallistujat (n = 72) olivat muodollisesti päteviä opettajia ja opettivat englantia suomenkielisissä alakouluissa, yläkouluissa, lukioissa ja/tai ammattikouluissa. Kyselyllä kerätty aineisto sisältää sekä määrällisiä että laadullisia tietoja. Määrällinen aineisto analysoitiin deskriptiivisin tilastollisin menetelmin ja laadullinen aineisto sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseen osallistuneilla opettajilla oli verrattain hyvä tietämys lukivaikeudesta, vaikkakaan he eivät kokeneet omaavansa tarvittavaa tietotaitoa lukivaikeudesta kärsivien oppijoiden tukemiseen. Lukivaikeutta ei joko ollut käsitelty ollenkaan tai ei riittävästi osallistujien opettajaopinnoissa. Sen sijaan osallistujat olivat saaneet tietonsa lukivaikeudesta muista lähteistä, kuten erityisopettajalta tai kirjallisuudesta oman aktiivisuutensa turvin. Osallistujien asenne lukivaikeutta ja siitä kärsiviä oppijoita kohtaan oli laajasti ottaen positiivinen. Opettajan näkökulmasta lukivaikeus vaikeuttaa englannin oppimista sanaston, kieliopin, kirjoittamisen, lukemisen, kuuntelun, ääntämisen ja äänne-erittelyn osalta. Oppijoilla saattaa myös olla erilaisia negatiivisia tunteita itseään, kieliä tai oppimista kohtaan. Lisäksi lukivaikeudesta kärsivät tarvitsevat enemmän aikaa tehtävien tekemiseen kuin luokkatoverinsa. Lähes kaikki osallistujat ovat ottaneet lukivaikeuden huomioon opetuksessaan esimerkiksi eriyttämällä arviointia, materiaaleja ja opetustaan. Osallistujille tutuimpia eriyttämisen keinoja olivat arvioinnin eriyttämiseen liittyvät keinot sekä sellaiset keinot, joita yleisesti käytetään kaikkien oppimisvaikeuksien huomioinnissa ja kaikkien oppiaineiden opetuksessa. Osallistujille vähemmän tuttuja olivat opetuksen eriyttämiseen liittyvät keinot, joita suositellaan nimenomaan lukivaikeudesta kärsiville vieraiden kielten oppijoille. Tutkielmassa pohditaan, miten hyvin opettajakoulutus valmistaa opettajia käytännön työhön, ja kritisoidaan sitä lähtökohtaa, että lukivaikeudesta kärsiviä kielten oppijoita tuetaan kouluissa ensisijaisesti arvioinnin keinoin oppimisen edesauttamisen sijaan.

Kielellinen erityisvaikeus on merkittävä riskitekijä lukivaikeuksille. Jopa 50 %:lla kielihäiriöisistä lapsista todetaankin dysleksia ja vielä suuremmalla määrällä on lievempiä kirjoitetun kielen prosessoinnin ongelmia. Dysleksia on pohjimmiltaan fonologisen prosessoinnin häiriö ja myös kielihäiriöön liittyy usein samankaltaisia fonologisia ongelmia, mikä tekee häiriöiden toisistaan erottamisesta usein vaikeaa. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet sen olevan mahdollista fonologista prosessointia tarkemmin analysoimalla. Sekä SLI että dysleksia heikentävät usein merkittävästi koulumenestystä ja häiriöiden esiintyessä yhdessä on negatiivinen vaikutus koulumenestykseen vielä suurempi. Olisikin tärkeää pystyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa erottamaan kielihäiriöisistä lapsista ne, jotka ovat dysleksiariskissä, jotta heidän lukivalmiuksiensa kuntoutus päästäisiin aloittamaan jo ennen koulun alkamista. Tämän tutkielman tarkoituksena on koota tutkimustietoa kielihäiriöisten lasten dysleksiariskistä ja erityisesti siitä, mitkä piirteet alle kouluikäisten kielihäiriöisten lasten fonologisessa prosessoinnissa ennakoivat dysleksiaa. Tämä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodossa toteutettu tutkielma pohjautuu neljään tutkimusartikkeliin, jossa yhteensä 133:n kielihäiriöisen lapsen fonologista prosessointia arvioitiin 4-6-vuotiaana ja tuloksia verrattiin heidän teknisen lukemisensa sekä lukemisen sujuvuuden taitoihin ensimmäisinä kouluvuosina. Tutkimusten tuloksista kävi ilmi, että lyhytkestoisella kielellisellä muistilla ei ollut yhteyttä SLI-lasten dysleksiariskiin. Merkittäväksi dysleksiaa ennustavaksi tekijäksi osoittautui sen sijaan pulmat nopeassa sarjallisessa nimeämisessä, varsinkin mikäli lapsella oli ongelmia myös fonologisessa tietoisuudessa. Aiempaa tutkimusta aiheesta on tehty vasta vähän, mutta nyt saatujen tulosten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että kielihäiriöisten lasten dysleksiariskiä ei voida ennustaa samoin kuin tyypillisesti kehittyneiden lasten dysleksiariskiä.

Tavoitteet. Kaksikielisyys on globaalisti yleisempää kuin yksikielisyys. Kaksikielisyydelle on monia määritelmiä ja syitä, ja kaksikielisten lasten kielenkehitys onkin hyvin yksilöllistä. Lukemisen vaikeus taas viittaa tilanteeseen, jossa lapsi ei opi lukemaan sujuvasti ja virheettö-mästi opetuksesta huolimatta. Kaksikielisten lasten lukemisen vaikeuksien varhainen tunnistaminen voi olla haastavampaa kuin yksikielisten lasten, koska lukemisen vaikeuksien voidaan ajatella johtuvan vain puutteellisesta kielialtistuksesta. Kaksikielisyys lisääntyy myös Suomessa, joten myös puheterapeuttien on tärkeää tuntea kaksikielistä kehitystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kaksikielisten lasten lukemisen vaikeudet ilmenevät ja miten näitä vaikeuksia tunnistetaan. Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakusanoina olivat bilingual, multilingual, dyslexia, reading disability, specific learning disability, perform, screening, diagnosis ja assessment. Osa hakusanoista katkaistiin. Hakulauseke oli ((bilingual OR multilingual) AND (dyslexi* OR ”reading disability” OR ” specific learning disability”) AND perform* AND (screening OR diagnos* OR assess*)). Haku suoritettiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoissa. Lopullinen aineisto sisälsi kuusi vertaisarvioitua artikkelia vuosilta 2013–2019. Aineisto analysoitiin soveltuvin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvattiin kaksikielisten lasten lukemisen vaikeuksia sekä niiden tunnistamista. Lukemisen vaikeuksien tunnistamiseen etsittiin uusia keinoja. Kaksikielisten lukemisen vaikeudet näyttäytyvät hyvin samanlaisina kuin yksikielisten verrokkien. Kaksikieliset lapset, joilla on lukemisen vaikeus, ovat kuitenkin vaarassa jäädä ikätovereistaan jälkeen lukemisen taidoissa. Epäsanantoistotehtävä voisi toimia uutena työkaluna kaksikielisten lasten lukemisen vaikeuksien tunnistamisessa. Lukeminen on kuitenkin hyvin kielisidonnaista, joten tutkimusta tarvitaan myös suomen kielen oppijoista.

Tavoitteet. Lukemisen vaikeus on yleinen oppimisvaikeus, jolla on vaikutusta monen lapsen ja nuoren elämään niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Lukemiseen liittyvillä vaikeuksilla saattaa olla vaikutusta myös lapsen tai nuoren yleiseen hyvinvointiin, johon puolestaan on olennaisesti kytköksissä itsetunto. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia vaikutuksia lukemisen vaikeuksilla on 2000-luvun puolella julkaistuissa tutkimuksissa itsetuntoon ja sen eri osa-alueisiin. Tämän lisäksi haluttiin tarkastella lukemisen vaikeuden rinnalla itsetuntoa heikentäviä tai kohentavia tekijöitä, jotta saataisiin tietoa itsetuntoon liittyvän kohdennetun tuen tarpeessa olevista lapsista ja nuorista. Menetelmä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tieteellisiä tutkimusartikkeleita haettiin maaliskuussa 2019 kolmesta tietokannasta: Scopuksesta, Ovid Medlinesta ja Web of Sciencesta. Lopullisessa hakulausekkeessa yhdisteltiin lukemisen vaikeuksiin, itsetuntoon sekä lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä englanninkielisiä termejä. Lopullinen tutkimusaineisto koostui seitsemästä Scopuksesta löytyneestä tutkimusartikkelista, jotka vastasivat tämän kandidaatintutkielman tutkimuskysymyksiin. Tutkielman tulokset saatiin kerättyä tutkimusaineistoa analysoimalla. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousi esiin, että lasten ja nuorten lukemisen vaikeuksilla on yhteys alentuneeseen itsetuntoon, mutta ei kuitenkaan kaikilla itsetunnon osa-alueilla. Yleisen itsetunnon osalta tulokset olivat ristiriitaisia, sillä osassa tutkimuksista yleinen itsetunto oli alentunut ja osassa normaali. Aineiston vertailun perusteella itsetunnon osa-alueista useimmiten tilastollisesti merkitsevästi heikentynyt oli kouluun sidonnainen tai akateeminen itsetunto. Itsetuntoa heikentäväksi tekijöiksi todettiin lukemisen vaikeuden rinnalla esiintyvät tarkkaavuuden ja puheen tuoton vaikeudet sekä naissukupuoli ja siihen liittyvät emotionaaliset ja välttelyyn perustuvat selviytymismekanismit. Itsetuntoa kohentavaksi tekijäksi todettiin puolestaan dysleksiadiagnoosi. Näiden tulosten perusteella lukemisen vaikeudet altistavat lapsen tai nuoren etenkin kouluun sidonnaisen itsetunnon heikentymiselle, mutta erityisesti mahdollisimman varhaisessa vaiheessa annettu diagnoosi voi suojata lasta itsetunto-ongelmilta.

Tavoitteet. Lukutaito on tärkeä taito niin opiskelussa, työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Lu-kemaan oppiminen on yksi keskeisimmistä koulussa opittavista taidoista, jotta yksilö voi kas-vaa osaksi yhteiskuntaa ja ymmärtää ympäröivää maailmaa. Ilman sujuvaa lukutaitoa lapsen tiedonsaanti ja oppiminen rajoittuvat huomattavasti. Erityisopetusta tarvitsevien oppilaiden määrä on Suomessa kasvanut koko 2000-luvun ajan, ja lukivaikeudet ovat merkittävin eri-tyisopetuksen tukea vaativa oppimisen ongelma alaluokkalaisilla. Tämän tutkielman tarkoi-tuksena on selvittää, millä tavoin alkuopetuksessa voidaan tukea oppilaita, joilla on lukemis-vaikeus. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto rajattiin 2000-luvulla julkaistuun aihetta käsittelevään tutkimukseen. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineisto on haettu tietokannoista Helka, Google Scholar ja Eric. Hakusanoina on käytetty muun muassa sanoja lukemisvaikeus, dysleksia, alkuopetus, lukivaikeus, reading disorder ja learning difficulty. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineistosta löydettiin tuenmuotoja niin teknisen lukutai-don kuin luetunymmärtämisen taidon kehitykseen. Teknistä lukutaitoa tuettiin perinteisellä eri-tyisopetuksella, Ekapelillä ja yksilöllisellä lukikuntoutuksella. Erityisen hyviä tuloksia saatiin yhdistämällä erityisopetus ja Ekapeli. Luetunymmärtämisen taitoa pyrittiin kehittämään ja tu-kemaan aktivoimalla vanhempia lukemaan ääneen lapsilleen. Tulosten perusteella kaikissa tuenmuodoissa oleellista on säännöllisyys ja pitkäjänteisyys. Konkreettisten keinojen lisäksi tutkimusaineistossa korostettiin motivaation ja onnistumisen kokemusten merkitystä, kun ky-seessä on lapsi, jolla on lukemisvaikeus.

Objectives: The present study examines dyslexia related to perinatal risks and its persistence into adulthood. It is known that perinatal risks affect later cognitive outcomes but influences related to language development and reading are poorly understood. Dyslexia is a specific reading disorder and its prevalence rate is about 5-10 %. Dyslexia is predicted by early deficits in language development and reading difficulties are known to persist from childhood to adulthood. The present study focuses on prevalence, predictors and persistence of dyslexia in the perinatal risk group. The hypotheses were 1) that the prevalence of dyslexia among the perinatal risk group is higher than usual 2) that early problems in language skills are associated with reading and writing skills in school age and 3) that reading difficulties show continuity from school age into adulthood. Methods: The present study is part of a longitudinal research project examining long-term effects of perinatal risks. Examinees were Finnish speaking adults with one or more perinatal risks (n=168). Reading and phonological processing skills in adulthood were assessed in neuropsychological examination and the examinees were classified to fluent or non-fluent readers by reading tasks. In the longitudinal analysis the childhood data of language skills (at the age of 5) and reading and writing skills (at the age of 9) were examined by linear and logistic regression. Results and conclusions: In the perinatal risk group there was a 15,5% rate of non-fluent readers. Language skills at the age of 5 did not predict reading and writing skills at the age of 9, but reading and writing skills at school age affected reading and phonological processing in adulthood. It appears that perinatal risks are associated with a higher risk of dyslexia which continues from childhood into adulthood. The usual predictors of dyslexia were not found in the present study. Dyslexia related to perinatal risks may differ from usual dyslexia by etiology and development.