Browsing by Subject "emootio"

Aims. Understanding of emotional processing is important for the research of mental states. A better understanding of the visual system would facilitate understanding the functioning of the entire brain. Emotions are processed in a complex neural network. The aim of the present Master's thesis is to explore the effective connectivity of the occipital face areas (OFAs) and fusiform face areas (FFAs) during the processing of visual stimuli eliciting negative emotion. Methods. The subjects (n = 16) were young adult male students. Negative and neutral emotion were elicited using visual stimuli from the International Affective Picture System (IAPS). Functional magnetic resonance imaging (fMRI) data were acquired using an MRI scanner. The fMRI data were preprocessed and analyzed using SPM8 software. In order to proceed to the psycho-physiological interaction (PPI) analyses, imaging sessions were concatenated and entered into the analyses as one single session. Subject-level model comprised the following regressors: negative emotion, neutral emotion, baseline and a binary regressor for each functional session to model session effects. An effects of interest F-contrast and a negative emotion t-contrast were defined. Spherical volumes of interest (VOIs) were computed for each subject for the left and the right occipital face area (OFA) and for the left and the right fusiform face area (FFA). The PPI variables were computed for each statistically significant VOI. A standard PPI model was defined. Each of the 4 VOIs was used as source region for all other VOIs. A group-level whole brain analysis was done for each PPI source VOI. Group-level VOI analyses were conducted for all PPI source VOIs. Results and conclusions. In the whole brain analyses statistically significant group-level PPIs were found in the following brain regions: left cuneus, right middle occipital gyrus, right and left inferior occipital gyrus, left lingual gyrus, and the left culmen. VOI analyses demonstrated the strong connectivity in the network consisting of the right OFA and left and right FFAs. Negative emotional content enhances effective connectivity in the bilateral OFA-FFA network.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli edesauttaa emootioiden arkkitehtuurin ymmärtämistä. Kosslynin ja Koenigin (1995) malli johti meidät muodostamaan hypoteesin, jonka mukaan emotionaalinen järjestelmä jakaantuu kahteen erilliseen alijärjestelmään. Toinen näistä järjestelmistä käsittelisi myönteisiä emootioita ja toinen kielteisiä. Ensimmäisen hypoteesimme mukaan oikea hemisfääri olisi erikoistunut kielteisten ärsykkeiden käsittelyyn ja vasen hemisfääri myönteisten ärsykkeiden käsittelyyn. Toinen hypoteesimme käsitteli hemisfäärien välisen asymmetrian muuttumista henkilön emotionaalisen tilan mukaan. Tämän hypoteesin mukaan tietynlaisen emotionaalisen tilan aikaansaaminen syventäisi hemisfäärien välistä asymmetriaa. Tässä yhteydessä puhumme ärsykkeen "kuumasta" käsittelystä. Koetehtävänämme oli myönteisten, neutraalien ja kielteisten ärsykkeiden emotionaalisen latauksen arviointi. Esitimme ärsykkeet joko oikeaan tai vasempaan näkökentän puoliskoon (ns. jaetun näkökentän menetelmä), jolloin saatoimme verrata oikean ja vasemman hemisfäärin suoriutumista sekä itsenäisinä että keskenään. Tulokset eivät tukeneet hypoteesejamme. Mielenkiintoisin esiin noussut ilmiö oli se, että oikea hemisfääri käsitteli neutraaleja ärsykkeitä nopeammin kuin vasen hemisfääri, mutta vain saatettuamme ensin osanottajan myönteiseen emotionaaliseen tilaan.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Marko Hautalan Leväluhdan (2018) ja Pimeän arkkitehdin (2020) kauhun affektiivisia vaikutuskeinoja ja vaikuttavuutta. Perehdyn niihin sisäistekijän ja tekijän yleisön välisenä retorisena kommunikaationa. Oletettu yleisö tunnistaa tekstistä sen emotionaaliset rakennepiirteet ja kerronnalliset konventiot sekä vaikuttuu kauhusta siten kuin on tarkoitus. Lähestyn romaaneja affektiteorian avulla. Affekteilla on mahdollista tutkia kauhun ruumiillisia ja tiedostamattomia vaikutuksia. Kauhu syntyy tiedostamattomana ja ruumiillisena vaikutuksena, joka muuttuu kognition ja kulttuurisesti käsitetyn prosessin myötä tiedostetuksi tunteeksi ja emootioksi. Tutkielmassani lähestyn koko affektiivista ja emotionaalista prosessia, mutta painotan sitä, miten tiedostamattomia ruumiillisia vaikutuksia luodaan ja miten ne ilmenevät. Kauhun vaikutuskeinoista nostan tutkielmassani tärkeimmäksi affektiivisen ja odottavan lukemiskokemusta määrittävän tunnelman, joka ei ole sidottu objekteihin. Tunnelma suuntautuu kertomuksen tulevaisuudessa odottaviin ja menneisyydestä paljastuviin mystisiin uhkiin. Keskeistä tunnelman muodostumiselle Leväluhdassa ja Pimeän arkkitehdissa on se, että yleisö tuntee empatiaa päähenkilöihin ja pelkää heidän kanssaan sekä heidän puolestaan kauhun uhkia. Kauhistuttavaa tunnelmaa luovat esimerkiksi hirviöiden ja miljöiden uhat. Kauhun vaikutuksista käsittelen abjektiota eli ruumiillisesti, psyykkisesti ja metafyysisesti uhkaavia rajanylityksiä, jotka aiheuttavat pelottavaa inhoa. Analysoin myös henkilöhahmojen ja yleisön kokemaa ahdistusta torjutuista menneisyyden psykologisista kauhuista, jotka kohoavat pintaan kertomuksen psyykkisinä uhkina. Käsitykseni mukaan Leväluhtaa ja Pimeän arkkitehtia voi tulkita sekä psykologisena että metafyysisenä kauhuna, jolloin kauhun affektiivisuus ilmenee ruumiillisina, psyykkisinä ja metafyysisinä vaikutuskeinoina ja vaikutuksina. Kauhu pyrkii affektiivisesti sekä kauhistuttamaan että kiehtomaan yleisöä.

Tunteet eli emootiot ohjaavat käyttäytymistämme monin tavoin. Emootioiden synnystä on historian aikana esitetty useita teorioita. Viimeisen 30 vuoden aikana kahdella teoriasuuntauksella, perustunneteorialla ja konstruktionistisella tunneteorialla, on ollut suurin painoarvo affektiivisessa neurotieteessä. Perustunneteorian mukaan ihmisillä on pieni määrä evolutiivisesti kehittyneitä emootioita, joille voidaan löytää toisistaan erottuvat fysiologiset ja neuraaliset korrelaatit. Konstruktionistisen teorian mukaan emootiot muodostuvat tilannesidonnaisesti aiemman kokemuksen ja kehon fysiologisen tilan perusteella. Sen mukaan eri emootiot syntyvät samoissa neuraalisissa järjestelmissä, ja myös sama emotionaalinen kokemus voi syntyä eri tavoin aivoissa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa vertaillaan näitä teorioita aivokuvantamisnäytön pohjalta ja tarkastellaan, onko perustunneteoria enää ajankohtainen. Katsauksessa esitellyissä tutkimuksista osa on fMRI-datasta tehtyjä meta-analyyseja ja osa yksittäisiä aivotutkimuksia. Vaihtelevista teoreettisista oletuksista ja metodologiasta johtuen tutkimukset ovat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia. Aivokuvantamisnäytön perusteella on kuitenkin selvää, että emootiot syntyvät laaja-alaisissa ja monelta osin päällekkäisissä neuroverkostoissa, tukien enemmän konstruktionistista teoriaa. Teoriat eivät silti ole välttämättä toisiaan poissulkevia. Aivojemme monimutkaisuus mahdollistaa sekä synnynnäisten että opittujen tekijöiden yhteispelin emotionaalisissa prosesseissa. Perustunteiden ja konstruktionistisen tunneteorian yhdistäminen tai uudet mallit voivat tuoda syvempää ymmärrystä siitä, miten aivot prosessoivat tunteita eri tilanteissa.

Aims. This study investigated what kind of emotions work-life evokes in young adults. The aim of the study was to get a full picture on young adults’ emotions that were focused on their work-life. Theory of psychological construction of emotions and emotions circumplex- model was used as the main theoretical framework. Complexity in the concept of emotions makes it challenging subject to study. Emotions in the area of work-life have been studied in the field of organizational psychology, and in these studies the research has focused on examining emotions connected to work engagement or burnout. However, no previous studies exist concerning young adults’ emotions towards work or work-life. Methods. This study is a part of longitudinal FinEdu (Finnish Educational Transitions) study. Young adults’ emotions were examined with an open question which was presented to the research subjects (N=551). The participants were 27-28 years old young adults. The responses were categorized and merged to the circumplex- model of emotions. Results and conclusions. Thirty emotion categories were formed based on young adults’ responses (e.g. joy, anxiety, hope), and 27 of them ended up to the final analysis and as a part of circumplex- model of emotions. In addition, 4 upper categories formed the circumplex- model, which was further divided into 11 lower categories. Work-life raised more positive activating emotions in young adults’ that any other upper categories. The most common emotions that young adults reported were positive activating emotions, such as general positive emotions, joy and excitement. However, young adults also experienced negative activating emotions, such as stress, anxiety and fear. Concerning deactivating emotions, the most common were tiredness or feelings of burnout/exhaustion. As a conclusion, todays’ work-life raised mostly positive activating emotions, and some negative and/or mixed emotions. Negative and mixed emotions can result from todays’ uncertain and demanding work culture. In the future, organizations should invest to the health and wellbeing of young employees.

Tässä maisterintutkielmassa käsittelen filosofisesti verrattain vähän tutkia aihetta, surua. Vaikka jo antiikista tunnetaan konsolaatiokirjallisuuden perinne, ja nykyään surua pidetään yhtenä perustunteista, surun filosofiaa ei ole tutkittua paljoa. Tutkielmani tarkoitus on syventyä systemaattisen metodin avulla surusta käytävään nykyaikaiseen filosofiseen keskusteluun neljän tutkimuskysymyksen kautta. Kysyn: Miten surun voi käsitteellistää? Mikä on surun kohde? Onko suru moraalisesti velvoittavaa? Mitä ”ylitse pääsemisen” voi nähdä tarkoittavan, sisältävän ja edellyttävän surun fenomenologian kannalta? Kolmeen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastaan käyttämällä lähteinäni pääasiallisesti Martha Nussbaumin monografiaa Upheavals of Thought: The Intelligence of Emotions, Robert C. Solomonin monografiaa In Defense of Sentimentality ja Michael Cholbin monografiaa Grief: A Philosophical Guide. Neljännen tutkimuskysymykseni ensisijaisina lähteinä käytän Thomas Fuchsin artikkelia “Presence in Absence. The Ambiguous Phenomenology of Grief”, Matthew Ratcliffen ja Eleanor Byrnen artikkelia “Grief, Self and Narrative”, Ashley Atkinsin artikkelia “On Grief’s Wandering Thought” ja Line Ryberg Ingerslevin artikkelia “Grief”. Tutkielmassani päädyn siihen johtopäätökseen, että suru on jonkin persoonan tai asian, jota ilman sureva ei koe elämäänsä kokonaiseksi, kivuliasta menettämistä. Surua voi myös pitää rakkauden asettamana velvollisuutena, sillä se vaatii surevaa tunnustamaan menetetyn arvon ja kohtaamaan menetyksestä kärsivien kivun eettisesti. Surun fenomenologia taas osoittaa surevan suhteen menetettyyn katkeavan, jonka tähden sureva kärsii menetetyn poissaolon aiheuttamasta yksinäisyydestä. Koska sureva menettää toisen lisäksi osan itsestään, suru asettaa surevalle eksistentiaalisen tehtävän, johon kuuluu sekä uudelleen sitoutuminen aiemmin järkeen käyneeseen maailmaan että itsen uudelleen määritteleminen.

Postmodernin ajan henkeen kuuluu ajatus yksilöllisen merkityksellisyyden korostamisesta myös hengellisissä asioissa. Kirkossa on alettu järjestää aktiivista nuorten aikuisten toimintaa, sillä nuoret aikuiset ovat suurin kirkosta eroava ikäluokka 2010 -luvulla. Tämän tutkimuksen tutkimuskohteena on tamperelainen nuorten aikuisten Varikkomessu ja erityisesti sen ylistys- ja rukousosio. Varikkomessu on postmodernin ajan yksilöitä täynnä oleva yhteisöllinen ja karismaattinen messuyhteisö. Postmodernin yksilön uskonnollisessa elämässä tärkeätä ovat yhteisöllisyys ja kokemuksellisuus. Kokemusten tutkiminen auttaa ymmärtämään, mitä nuori aikuinen kirkossa arvostaa ja sen toiminnalta odottaa. Tutkimus on teoriaohjaava ja tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Ole Riisin ja Linda Woodheadin dialektisen suhteen teoriaa, jonka avulla tutkittiin Varikkomessun sisältöä. Teorian mukaan uskonnollinen kokemus on optimaalisin, kun ihminen elää uskonnollisuuttaan jonkin symbolin kautta yhdessä toisten ihmisten kanssa. Varikkomessu on nuorten aikuisten näköinen messu, johon sisältyvät symbolit herättävät osallistujissa paljon uskonnollisia emootioita. Tässä tutkimuksessa on tutkittu, millaisia emootioita ja kokemuksia nuorten aikuisten Varikkomessun rukous-osio 2010-luvun nuorissa aikuisissa herättää. Kaksi tutkimuskysymystä olivat: mitkä symbolit Varikkomessussa ovat tärkeitä uskonnollisen kokemuksen ja emootioiden kannalta, ja mitä yhteisöllisiä elementtejä kokemuksiin liittyy. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä Varikkomessun toteuttajaa ja osallistujaa sekä havainnoimalla Varikkomessussa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna yksilöhaastatteluna ja havainnot kerättiin syksyn 2012 aikana. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Pääluokiksi aineiston analyysin pohjalta nousivat kokemukseen vaikuttavat symbolit ja kokemukseen vaikuttavat yhteisölliset tekijät. Tulosten mukaan kokemukseen vaikuttavat tekijät Varikkomessussa ovat aineiston perusteella sekä materiaalisia symboleja että messun toteutukseen ja ilmapiiriin vaikuttavia toteutuksellisia symboleita. Risti on uskonnollisen kokemuksen kannalta tärkein materiaalinen symboli. Toteutukseen liittyvistä asioista messun nuorekas ja nykyaikainen valo- ja äänitekniikkaa sekä audiovisuaalista tekniikkaa hyödyntävä toteutus olivat keskeisiä uskonnollisten emootioiden kannalta. Tulokset osoittavat, että ilmapiirissä tärkeätä olivat kodinomaisuus, rentous ja avoimuus olla omana itsenään messussa. Yhteisöllisillä elementeillä oli tulosten mukaan suuri merkitys uskonnollisen kokemuksen kannalta. Rukouskokemuksiin vaikuttivat ajatus Varikolla kokoontuvasta yhteisöstä Jumalan perheenä, messun sosiaalisuuden korostaminen sekä messun kehittäminen yhteisön voimin. Lisäksi rukousilmaisun monipuolisuuden vaaliminen ja tunteiden ilmaisun vapaus rukousosiossa koettiin tärkeiksi yhteisöllisiksi tekijöiksi Varikkomessussa. Varikkomessussa haastetaan jokaista yhteisön jäsentä rukoilemaan messuyhteisön puolesta. Tutkimuksen mukaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä on tulevaisuuteen luottavaisina suhtautuvia nuoria aikuisia, jotka haluavat kehittää kirkon messutoimintaa yhteisölliseksi ja kokemusrikkaaksi. Tutkimuksen mukaan rukouselämän kannalta ilmapiiriin ja messun toteutukseen liittyviin asioihin tulisi panostaa kirkossa enemmän. Samalla todennäköisesti vaikutettaisiin positiivisesti kirkon jäsenmäärän säilymiseen. Varikon nuorten aikuisten yhteisön kantavana voimana toimii rukous, joka on sekä yksilöille tärkeää, että yhteisöllisyyden kannalta messun keskeisimpiä ulottuvuuksia.

Tutkielmani tarkastelee estetiikassa ja filosofiassa käytettyjä tunnetermejä sekä niihin liittyviä käsityksiä ja teorioita. Työn lähtökohtana on huomio, että tunneilmiöitä koskevaa nykykeskustelua hallitseva emootiolähtöinen näkökulma ei onnistu selittämään taiteen ja tunteiden kytköstä tavalla, joka vastaisi asiaa koskevia intuitioita ja arkipuheessa ilmeneviä käsityksiä. Ennen kaikkea emootiolähtöisillä teorioilla on vaikeuksia selittää tyydyttävällä tavalla tunneilmiöiden kokemusaspektia ja subjektiivisen taidekokemuksen merkityksellisyyttä – taide vaikuttaa olevan meille tärkeää tavalla, joka liittyy nimenomaan sen affektiiviseen puoleen. Lisäksi taiteeseen liittyvät tunneilmiöt ovat usein luonteeltaan sellaisia, ettei niitä ole mielekästä analysoida emootiolähtöisessä viitekehyksessä. Tyypillisesti propositionaalisia ja intentionaalisia tekijöitä painottava tutkimusote soveltuu huonosti tunteiden ja tunnelmien kaltaisten suuntautumattomien tunneilmiöiden analysoimiseen. Jyri Vuorisen kirjoituksiin (Aitoja ja Alueita, 2001) viitaten esitän, että käsitteellisellä lähtökohdalla on merkittävä tutkimuksen suuntaa ohjaava ja teorian ongelma-aluetta rajaava funktio. Määrittelemällä käsitteiden rajat tietyllä tavalla tutkittavat ilmiöt alkavat näyttäytyä erilaisina. Kuitenkin sanoja kuten ”emootio”, ”affekti”, ”tunne” ja ”tunnelma” käytetään teoreettisessa keskustelussa varsin vaihtelevilla tavoilla ja usein niin, että termejä ei määritellä eksplisiittisesti. Siksi pidän termejä ja käsitteitä painottavaa tutkimusnäkökulmaa perusteltuna. Vaikka tunneilmiöiden kokemusaspektia pidetään intuitiivisesti keskeisenä tunneilmiöiden osatekijänä, se jää yleensä marginaaliseen asemaan emootiolähtöisissä, propositionaalisia ja fysiologisia osatekijöitä painottavissa teorioissa. Pyrin ymmärtämään, miksi ensimmäisen persoonan näkökulma jää niin vähälle huomiolle ja miksi emootiolähtöiset teoriat eivät ole selitysvoimaisia taide-tunne -kytköksen subjektiivisen merkityksellisyyden osalta. Esitän, että tunnetermeihin ja erityisesti sanaan “tunne” liittyy implisiittinen ihmisenä olemisen erityislaadun konnotaatio: voidaan ajatella, että tunneilmiöitä ja tunnekokemusta pidetään merkityksellisinä asioina, koska ne kytkeytyvät jollain tavalla käsityksiimme siitä, mitä on olla ihminen. Vaikka tarkastelen nykykeskustelua kriittisesti, totean, että sille tyypillinen propositionaalisiin ja fysiologisiin tekijöihin keskittyminen on ymmärrettävää metodologisista ja tieteenfilosofisista syistä – subjektiivinen kokemus ja ensimmäisen persoonan näkökulma ovat haastavia tutkimuskohteita varsinkin analyyttisen filosofian ja luonnontieteen näkökulmasta. Tutkielman toinen osa tarkastelee tunnetermejä ja edellä kuvailtua problematiikka historiallisesta näkökulmasta. Kysyn muun muassa, miten ensimmäisen persoonan näkökulma kytkeytyy tunnetermeihin suhteessa laajempiin aatehistoriallisiin teemoihin, kuten muuttuvaan ihmiskäsitykseen ja maailmankatsomukseen. Esitän, että nykyisen emootiokäsitteen keskeisenä lähtökohtana voidaan pitää Thomas Brownia ja 1800-luvulla yleistynyttä sekulaariin tieteellisyyteen pyrkivää keskustelua. Tunne-sanaan liittyviä konnotaatioita voidaan puolestaan ymmärtää varhaismodernilla aikakaudella tapahtuneen subjektiivisen käänteen kontekstissa: muun muassa René Descartesin, John Locken ja David Humen myötä ensimmäisen persoonan näkökulmaan liittyvistä käsitteistä kuten tunteesta, kokemuksesta ja tietoisuudesta tuli eksplisiittisiä filosofisen ajattelun kohteita. Samalla niistä tuli ideoita, jotka liitettiin ihmisenä olemisen erityislaatuun. Lopuksi esitän, että vastaava ihmisenä olemisen erityislaadun konnotaatio on läsnä nykyisessä sanassa ”tunne” – varhaismodernilla aikakaudella tapahtuneen subjektiivisen käänteen valossa voidaan ymmärtää, miksi tunne-taide kytköstä pidetään eksistentiaalisesti merkityksellisenä ja tärkeänä. Taiteen affektiivinen puoli ei rajoitu kognitiivisten ja fysiologisten osatekijöiden perusteella määriteltäviin emootioihin – se nähdään ihmisenä olemisen erityislaatuun liittyvänä tekijänä.