Browsing by Subject "enclosure"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Punkkivälitteiset patogeenit (PVP) ovat yleisimpiä zoonoottisten tartuntojen aiheuttajia Suomessa. Tautitaakkaan vaikuttavat erityisesti Borrelia burgdorferi sensu lato -bakteerien (BBSL) ja puutiaisaivokuumeviruksen (TBEV) aiheuttamat tartunnat. Molemmat ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosikymmeninä. Tapausten lisääntymisen voi pääosin laskea taudinaiheuttajien päävektorien, puutiaisen (Ixodes ricinus) ja taigapunkin (I. persulcatus), levittäytymisen ansioksi. Ulkoloisina punkit välittävät tauteja useisiin selkärankaisiin ruokinnan yhteydessä. Ankarat talvet ovat rajoittaneet punkkien levittäytymistä pohjoiseen, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttamat leudommat talvikelit ovat edistäneet valloitusretkeä uusille alueille. Vaikka sopiva ilmasto on olennaista punkkien esiintyvyydelle, vaikuttaa punkkien isäntälajiston rakenne mitä luultavimmin punkkien ja PVP:ien yleisyyteen paikallisella tasolla. Tässä tutkielmassa punkkeja kerättiin 6 aitausalueelta ja niiden ympäristöstä. Samoilta alueilta määritettiin lisäksi piennisäkkäiden ja hirvieläinten määrät. Koska aitaukset ja niiden ympäristöt luultavasti edustavat samankaltaista ilmastoa, pyrittiin tutkielmassa tutkia, kuinka punkki-isäntiin liittyvät tekijät vaikuttavat punkkien ja PVP:ien esiintyvyyteen. TBEV-positiivisen poolin sekä TBEV-vasta-aineita kantavien piennisäkkäiden perusteella Hangossa varmistettiin mahdollisesti uusi TBEV pesäke. Aitausten, piennisäkäsmäärien ja hirvieläintiheyksien pohjilta luotiin yleistettyjä lineaarisia sekamalleja (GLMM) selittämään punkkien ja PVP:ien esiintyvyyttä tutkimusalueilla. TBEV jätettiin mallinnuksen ulkopuolelle pienen otoskoon takia. Hirvieläintiheydet olivat erittäin merkitsevä punkkien esiintyvyyteen vaikuttava tekijä. BBSL:n yleisyyteen ei yksikään tekijä vaikuttanut merkitsevällä tasolla – mahdollisena syynä piennisäkäspopulaatioiden muutoksen viiveellinen heijastuminen kerättyjen punkkien tartunta-asteeseen.
-
(2018)Tämä tutkimus on paikallishistoriallinen tutkimus Askolan Juornaankylässä toimitettavien iso- ja uusjakojen eri vaiheista vuosilta 1765-1936. Tutkimuksen tarkoitus on tuoda esiin, miten isojako ja sitä seurannut uusjako kokonaisuudessaan toimitettiin Juornaankylässä, yleisesti Askolassa ja Suomessa. Isojaosta aiemmin tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että monilla paikkakunnilla jakotoimitukset olivat lopulta pitkiä prosesseja erityisesti silloin, jos ne aloitettiin 1700-luvulla. Usein vasta uusjako toi näihin aikaisiin jakotoimituksiin lopullisen ratkaisun 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Tutkimuksen lähtökohtana oli aiemmin isojaosta tehdyt tutkimukset. Näiden tutkimusten kautta selventyi muun kirjallisuuden ohjaamana yleiskuva iso- ja uusjaoista Suomessa. Paikallishistorioiden ja maanjakokarttojen sekä asiakirjojen kautta tutkimus perehtyi varsinaisiin maanjakoihin Askolan alueella ja erityisesti tutkimusalueella Juornaankylässä, jossa tutkimuksen pohjatietona on maanmittari Hans Fattenbergin kartoitus vuodelta 1750. Tutkimuksen ensimmäinen pääluku käsittelee iso- ja uusjaon alkujuuria (enclosure), uudistuksen alkuvaiheita Ruotsissa, Jacob Faggotin toimia sen hyväksi ja maanjakouudistuksen etenemistä Suomessa. Seuraavat pääluvut käsittelevät iso- ja uusjakoa varsinaisella tutkimusalueella, joka sijaitsee Askolan Juornaankylässä. Iso- ja uusjako oli ajallisesti pitkä maanjakouudistus Askolan ja erityisesti Juornaankylän alueella. Sen aikana tarvittiin myös useita oikeudellisia päätöksiä. Juornaankylän maanjako ei noudattanut mitään erityistä kaavaa ennen isojakoa, joten se asetti myös omat haasteet jaon selkeän lopputuloksen kannalta. Lopulta myös Juornaankylän iso- ja uusjakoprosessi toteutti isojaon alkuperäisen tavoitteen maiden jakautumisesta harvoihin lohkoihin maanomistajien kesken ja vainiopakosta irrottautumisen. Kukin tila sai jatkaa maanviljelyä ja metsien hoitoa parhaaksi katsomallaan tavalla sekä hyödyntää vapaasti uutta viljelytekniikkaa omilla isoilla peltopalstoilla.
Now showing items 1-2 of 2