Browsing by Subject "epidemia"
Now showing items 1-3 of 3
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Since 1975, information on foodborne outbreaks has been collected systematically in Finland. In 1997, Finland introduced national reporting system on food and waterborne outbreaks. Working groups for foodborne outbreak investigation set up by municipalities are responsible of notifying The National Institute for Health and Welfare of suspected foodborne outbreaks. During 2004-2008, 359 notifications on food and waterborne outbreaks were sent to The National Institute for Health and Welfare. The notifications were analyzed according to time, geographical distribution, suspected source and cause, scene of the outbreak, authority responsible of the investigation and epidemiologic studies among others. Most of the notifications originated from suspected outbreaks in May. Outbreaks were most frequently reported from Hospital District of Helsinki and Uusimaa and most of the notifications were sent with a delay of 2-7 days. The most common microbiological agent was norovirus. Food was the suspected vehicle 65% of the notifications. Salad was the most common source of the outbreaks. Foodborne outbreaks were reported most frequently from restaurants (31%). Microbiological samples from people were collected in all outbreaks involving army and festivals and samples from foodstuff were collected most frequently in regional outbreaks. Questionnaires were carried out most frequently in camping centers and staff canteens. The unit of environmental health and food control was responsible for the investigation of most foodborne outbreaks, but the role of the public health service increased as the magnitude of the outbreak became larger. The National Institute for Health and Welfare was consulted most frequently in regional outbreaks. This study produced concrete information on the quality and contents of the notifications of suspected foodborne outbreaks in Finland. The results of this study can be exploited in the future research.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Vuosina 1975–2005 Euroopassa raportoitiin yhteensä 3 334 hevosenlihavälitteistä ihmisten trikinelloositapausta 15:ssa epidemiassa. Määrä on 96,8 % kaikista Euroopassa vuosina 1975–2014 raportoiduista ihmisten trikinelloositapauksista. Ihmisillä Trichinella-sukuun kuuluvan sukkulamadon aiheuttama trikinelloosi muistuttaa lievimmillään influenssaa ja on vakavimmillaan kuolemaan johtava sairaus. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kuvata ihmisten hevosenlihavälitteisen trikinelloosin esiintyvyyteen vaikuttaneita tekijöitä, koota tietoa Euroopassa raportoiduista hevosenlihavälitteisistä trikinelloosiepidemioista ja selvittää, miksi epidemioita ilmeni juuri vuosina 1975–2005. Aihe rajattiin koskemaan EU:ssa raportoituja epidemioita jäsenmaiden yhtenäisen lainsäädännön vuoksi. Epidemiat aiheuttaneista hevosista 11/15 oli lähtöisin Itä-Euroopasta ja ne teurastettiin Ranskassa tai Italiassa. Kaikki epidemiat puhkesivat Ranskassa tai Italiassa, joissa ruokakulttuuriin kuuluvat tartarpihvi ja raaka hevosenjauheliha. Yhden hevosten infektioreittihypoteesin mukaan hevosille syötetään laittomasti eläinperäisiä tuotteita lihotustarkoituksessa. Eräässä tutkimuksessa hevosten ruokkimisen lihalla todettiin olevan yleinen tapa Serbiassa ja 31 % hevosista (n=219) söi lihaa mielellään. Toisen hypoteesin mukaan hevoset saavat tartunnan rehun sekaan vahingossa joutuneiden jyrsijöiden välityksellä. Ensimmäisen epidemian puhjetessa hevosenlihalle ei tehty Euroopan alueella rutiininomaista trikinellatarkastusta. Tutkimusten myötä havaittiin, että trikinellan osoittaminen hevosenlihasta ei noudata samoja lainalaisuuksia kuin trikinellan osoittaminen sianlihasta. Epidemioiden ilmetessä toistuvasti hevosenlihalle suoritettava trikinellatarkastus ja siihen liittyvä lainsäädäntö kehittyivät nykyiseen muotoonsa. Tärkeimmät epidemioiden syntyyn vaikuttaneet tekijät olivat hevosten infektoituminen trikinellalla, ihmisten raakaa tai heikosti kypsennettyä hevosenlihaa suosivat ruokakulttuuriset tavat, hevosenlihalle validoitujen riittävän sensitiivisten trikinellojen osoittamismenetelmien puuttuminen, lihantarkastusta ja hevosten jäljitettävyyttä koskevat lainsäädännön puutteet sekä valvonnassa tapahtuneet inhimilliset virheet. Kasvinsyöjäksi luokitellun eläimen tunnistaminen tartuntalähteeksi loistaudille, jonka tiedetään tarttuvan vain lihansyönnin välityksellä, vaati aikaa. Epidemioiden syntyyn ovat voineet vaikuttaa myös sittemmin vääräksi osoitetut väitteet. Esimerkiksi nykyään tiedetään, että pakastus tai säilöntä eivät tuhoa trikinelloja lihasta luotettavasti. Lähteissä ei tullut esille selkeää syy-seuraussuhdetta sille, miksi ensimmäinen epidemia tapahtui vuonna 1975 ja viimeinen vuonna 2005. Ajallisesti epidemioiden hiipumiseen liittyviä tapahtumia ovat Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:n perustaminen, eräiden lihantarkastusta ja elintarvikevalvontaa koskevien EU-säädösten voimaantulo sekä useiden Itä-Euroopan maiden liittyminen Euroopan unioniin. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää hevosten rehujen todellinen infektiokuorma. Trikinellavalvonnan kustannukset suhteessa trikinellojen aiheuttamaan tautitaakkaan ovat herättäneet keskustelua ja trikinellavalvonnan keventäminen on nostettu esille. Markkinoille saatetaan tulevaisuudessa tuottaa kahta eri tavoin valvottua lihaa: trikinellatarkastettua niille, jotka syövät lihan kypsentämättömänä, ja tarkastamatonta niille, jotka kypsentävät lihan ennen syömistä.
-
Ruokamyrkytysepidemioiden selvitystyöryhmien toiminta ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Ruokamyrkytysepidemiaksi määritellään tapaus, jossa vähintään kaksi henkilöä on sairastunut oireiltaan samankaltaiseen tautiin nautittuaan samaa elintarviketta tai talousvettä ja jossa kyseinen ruoka tai vesi on tartunnan lähde. Vuonna 2007 laadittu sosiaali- ja terveysministeriön asetus elintarvikkeiden tai talousveden välityksellä leviävien ruokamyrkytysepidemioiden selvittämisestä velvoittaa kunnan terveydensuojeluviranomaisen nimeämään ruokamyrkytysepidemioiden selvitystyöryhmän, johon on kuuluttava ympäristöterveydenhuollon ja terveydenhuollon asiantuntijoita. Ryhmän tulee suorittaa tarvittavat toimenpiteet epidemian leviämisen estämiseksi ja sen selvittämiseksi sekä laatia vaadittavat ilmoitukset eri tahoille. Selvitystyöryhmien tulisi toimia paikallisella tasolla elintarvikevalvonnasta ja muusta ympäristöterveydenhuollosta huolehtivan yhdestä tai useammasta kunnasta koostuvan valvontayksikön puitteissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka suuressa osassa ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköitä toimi vuonna 2008 sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen edellyttämä ruokamyrkytysten selvitystyöryhmä. Tavoitteena oli tutkia ryhmien kokoonpanoa ja toimintatapoja ja -valmiutta sekä analysoida valvontayksiköiden edustajien omia arvioita toiminnan laadusta. Ruokamyrkytysepidemioiden selvitystyöryhmien toiminnan tunteminen ja sitä kautta sen kehittäminen on tärkeää tehokkaan toiminnan varmistamiseksi epidemiatilanteissa. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa. Selvitystyöryhmien toiminnasta ei ole vastaavaa aiempaa tutkimustietoa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena maaliskuussa 2009, jolloin kaikille 135:lle Suomen ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköille lähetettiin sähköpostitse linkki sähköiseen kyselylomakkeeseen (E-lomake®). Kysely sisälsi monivalinta- ja avoimia kysymyksiä. Vastaukset tallennettiin MS Office Excel 2003 -ohjelmistolla ja analysoitiin SPSS 17.0 for Windows -sovelluksella. Tulokset osoittavat, että yhteensä 94 %:ssa kyselyyn vastanneista 70 valvontayksiköistä toimi vuonna 2008 ruokamyrkytysepidemioiden selvitystyöryhmä. Selvitystyöryhmät vaikuttivat keskimäärin suhteellisen hyvin järjestäytyneiltä ja kokivat toimivuutensa ja voimavaransa melko riittäviksi. Kehitettävää ryhmien toiminnassa olivat etenkin säännöllisten kokoontumisten järjestäminen sekä toimintaohjeiden tai valmiussuunnitelmien päivittäminen. Erityishaasteita työryhmien toiminnalle asettivat uusien yhteistoiminta-alueiden muodostuminen, joiden myötä on syntynyt uusia selvitystyöryhmiä. Kaikissa valvontayksiköissä ei vielä varmasti toimi selvitystyöryhmää eikä ryhmien toiminta ei ole välttämättä vielä vakiintunutta, joten vastaavanlainen tutkimus olisi mielenkiintoista tehdä muutaman vuoden kuluttua.
Now showing items 1-3 of 3