Browsing by Subject "feminismi"

Tutkielma käsittelee Gillian Flynnin romaaneja Teräviä esineitä (Sharp Objects, 2006), Paha paikka (Dark Places, 2009) ja Kiltti tyttö (Gone Girl, 2012). Tutkielmassa tarkastellaan romaanien naishahmoja ja heidän käyttämäänsä väkivaltaa ja pyritään selvittämään, miten nämä hahmot vastaavat yleisiä stereotyyppejä väkivaltaisista naisista. Teoreettisena lähtökohtana käytetään feminististä kriminologiaa, erityisesti tutkimuksia narratiiveista, joita yleisesti käytetään kuvailtaessa rikollisia naisia ja selitettäessä heidän väkivaltaisuuttaan. Näistä narratiiveista tutkielmassa keskitytään kolmeen, joissa väkivaltaiset naiset käsitetään joko hulluiksi, pahoiksi tai uhreiksi. Tutkielmassa käsiteltävät henkilöhahmot jaetaan kahteen väkivaltaisen naisen arkkityyppiin, joita käsitellään erikseen kuhunkin liittyvien stereotypioiden kautta. Näistä ensimmäinen on väkivaltaiset teinitytöt. Tutkielmassa esitän, että Flynnin tyttöhahmot ovat tietoisia modernin yhteiskunnan teinityttöihin kohdistamista käsityksistä ja odotuksista ja osaavat käyttää niitä hyödykseen oman väkivaltansa salaamiseksi. Lisäksi kartoitan seksuaalisuuden ja väkivallan yhtymäkohtia, jotka koskevat romaaneissa nimenomaan teinityttöjä ja jotka liittyvät erityisesti yhteiskunnalliseen ”paha”-narratiiviin. Toinen tutkielmassa analysoitava arkkityyppi on väkivaltainen äiti. Flynnin romaanien äitihahmot satuttavat sekä omia lapsiaan että muita, ja heidän motiivinsa vastaavat selkeämmin olemassa olevia stereotyyppejä, erityisesti ”hullu”- ja ”paha”-selityksiä. Yhdistän äitihahmojen väkivallan myös heidän tytärtensä ja omien äitiensä väkivaltaisuuteen ja siten myös ”uhri”-narratiiviin, joka liittyy olennaisesti kysymyksiin väkivallan periytyvyydestä. Tutkielmassa todetaan, että Flynnin nais- ja tyttöhahmot osaltaan sekä rikkovat että vahvistavat stereotyyppejä naiseudesta ja väkivallasta. Naisten rooli romaanien pääasiallisina väkivallan tekijöinä kyseenalaistaa jo itsessään perinteisiä sukupuolirooleja, mutta osa hahmoista päätyy edustamaan stereotyyppisiä käsityksiä naisten väkivallasta. Toisaalta osa hahmoista, etenkin Amy romaanissa Kiltti tyttö, vastustaa tällaista yksinkertaista lukemista, mikä voidaan nähdä osoituksena Flynnin kritiikistä fiktion ja muun median stereotyyppisiä naiskuvia kohtaan.

Pro-gradu tutkielma käsittelee Levinasin etiikan ja feministisen teorian mahdollisia risteyskohtia. Tutkielman teoreettinen viitekehys on poststrukturalistinen filosofia ja erityisesti vuosituhannen vaihteeseen paikantuva niin kutsuttu eettis-esteettinen käänne sen sisällä. Toinen tutkielman perustavista viitekehyksistä on feministinen teoria, etenkin poststrukturalistinen feministinen etiikka, jonka läpi suodattuvat Levinas-luennat erityisesti ruumiillisuuden sekä erojen pluraliteetin suhteen ovat tutkielman keskeinen sisältö. Tutkielman lähtökohtana on feminististen teorian keskustelututtaminen filosofian kanonisoitujen tekstien kanssa. Näitä teemoja käsitellään tutkielman johdantoluvussa. Tutkielman toisessa ja kolmannessa luvussa rakentuu se historiallinen ja teoreettinen tausta, jonka myötä työn keskeisimmät väitteet paikantuvat kontekstiinsa ja tulevat ymmärrettäviksi. Tutkielman uloin viitekehys on poststrukturalistinen eettinen käänne, erityisesti sen fenomenologinen juonne. Tutkielma esittää lyhyen katsauksen fenomenologiseen ajatteluun ja sen teoreettisen peruskäsitteistöön, jonka ymmärtäminen toimii johdatuksena myös Levinasin ajatteluun. Toinen luku päättyy tiiviillä katsauksella feministiseen etiikan tutkimukseen, joka vaaditaan myöhempien Levinas-tulkintojen kontekstualisoimiseksi: nimenomaan feministinen etiikka on se teoreettinen kenttä, johon tutkielmassa esitetyt tulkinnat fokusoituvat, ja jota se omalta osaltaan kehittää ja vie eteenpäin. Kolmas luku on puolestaan omistettu Levinasin filosofian lähtökohtiin ja keskeisimpään käsitteistöön tutustumiselle. Tutkielma tarjoaa läpileikkauksen Levinasin filosofiasta alkaen tämän ajattelun juurista kohti käsitystä eettisestä subjektista ja etiikan kielellisestä ja tätä kautta myös ruumiillisesta ulottuvuudesta. Levinasin etiikan ydin, minän suhdetta Toiseen, ilmenee radikaalilla tavalla minälle tuntemattomana, äärettömänä vierautena. Luvun keskeiset kysymykset liittyvät eettisen subjektiviteetin muotoutumiseen vastuullisessa kasvokkain-suhteessa, sekä toisaalta tämän suhteen kielen kautta ilmenevään ruumiilliseen ja aistilliseen ulottuvuuteen. Työn neljäs luku avaa dialogin Levinasin filosofian ja feministisen teorian välille. Uusien Levinas-tulkintojen tuottamisen kannalta on välttämätöntä tarkastella, millaista keskustelua aiheesta on jo käyty. Levinasin tapauksessa feministisen tulkinnan mahdollisuus vaikuttaisi palaavaan tämän käyttämän kielen ja käsitteistön sukupuolittumiseen ja niihin erilaisiin merkityssisältöihin, joita tästä on johdettavissa. Tutkielmassa tarkastellaan kahta käsitettä, feminiiniä ja erosta, ja jäljitetään näiden käsitteiden muodonmuutos läpi Levinasin tuotannon. Tälle perustuen esitetään arvio feministisen Levinas-tulkinnan mahdollisuudesta perustuen ajatukselle feminiinistä radikaalina toiseutena. Viides luku keskittyy ruumiillisuuden kysymykseen. Ruumiillisuudesta käydyt keskustelut yhdistetään feministisen etiikan teoreettiseen kenttään ja Levinasin filosofiaan. Levinasille suhde Toiseen avaa minän kohti ennakoimatonta, vierasta ja uutta. Näin ymmärrettynä eettiset käytännöt ovat ennen kaikkea aistivan ruumiin käytäntöjä, jotka toimivat ennakkoehtona eettisyyden tapahtumiselle. Tätä kautta ymmärrettyä aistillisen ruumiin etiikkaa esittellään sekä Ewa Ziarekiin että Tina Chanteriin nojaten. Niin Ziarekin kuin Chanterinkin tulkinnan puitteissa tärkeäksi keskustelukumppaniksi ruumiillisuutta käsiteltäessä muodostuu Luce Irigaray, jota vasten peilattuna Levinas tulee osaksi sukupuolieron etiikan perinnettä. Sukupuolieron etiikalle vaihtoehtoiseksi viitekehykseksi ehdotetaan tutkielman kuudennessa luvussa ajatusta dissensukseen perustuvasta erojen pluraliteetista. Tällaisesta lähtökohdasta Levinas-tulkintaa lähtee muotoilemaan Diane Perpich, jonka mukaan toiseus Levinasilla tulee ymmärtää absoluuttisuuden sijaan singulariteetin käsitteen kautta. Singulaarisuus ilmaisee ajatuksen jokaisesta ihmisyksilöstä ainutlaatuisena, korvaamattomana itsenä. Tällaisena singulaari toinen on palauttamattomissa mihinkään yksittäisiin ominaisuuksiin tai kuvauksiin, jotka väistämättä redusoisivat toiseuden siihen, mitä tällä on yhteistä muiden kanssa. Lisäksi singulaarisuus ilmaisee ajatuksen siitä, että toisella on yksiselitteinen eettinen arvo. Singulaari toinen kohdataan eettisessä suhteessa sellaisenaan, ei jonkin universaalin ominaisuuden valossa. Tutkielman lopputulosten kannalta kiinnostavaa on, tuoko feministinen teoria uusia näkökulmia siihen tapaan, jolla Levinasin etiikka filosofian kaanoniin asettuu. Toisaalta lopputulosten kannalta merkittävää kuitenkin on myös se, kuinka tällaisten uusien tulkintojen kautta tutkitaan tai suorastaan muotoillaan uudelleen feministisen teorian ja kritiikin lähtökohtia. Näihin kysymyksiin vastataan työn viimeisessä luvussa.

Tutkielma käsittelee Yhdistyneissä Kuningaskunnissa toiminutta naisten äänioikeuden puolesta taistellutta militanttia suffragettijärjestöä Women’s Social and Political Unionia ja Christabel Pankhurstin toimintaa järjestön poliittisena johtajana. Liikkeen tarkastelu aloitetaan sen perustamisvuodesta 1903 ja sitä jatketaan ensimmäisen maailmansodan loppuun saakka. Työ on tehty historialliskvalitatiivista metodia käyttäen ja se liikkuu naishistorian, poliittisen historian ja kulttuurihistorian kentillä. Tutkielman lähdeaineisto muodostuu järjestössä toimivien henkilöiden omaelämäkerroista, kirjeistä, aikalaisteksteistä ja puheista. Työssä arvioidaan myös aiheeseen liittyvää historiografiaa. Christabel Pankhurstin toimintaa Women’s Social and Political Unionin poliittisena johtajana ja sen militantin metodin aloittajana tarkastellaan niiden sosiaalisten valtaverkostojen konteksteissa, joiden sisällä hän teki päätöksiä. Näin ollen työssä käsitellään myös niitä henkilöitä, joiden keskellä hän työskenteli. Women’s Social and Political Unionin päämääränä oli sekä rauhanomaisia että militantteja metodeja käyttäen aluksi taivutella ja sitten pakottaa Ison-Britannian hallitus säätämään laki, joka antaisi naisille äänioikeuden samoin ehdoin, joilla se miehillä oli tai joilla se tultaisiin miehille antamaan. Tutkielmassa osoitetaan, miten Christabel Pankhurstin nuoremman sisaren Sylvia Pankhurstin kirjoittamat järjestöhistoriat ovat vaikuttaneet hänestä myöhemmin muodostuneisiin käsityksiin ja tuodaan esille se, kuinka naisliikkeen toiminta eskaloitui 1900-luvun varsin miedosta militantista toiminnasta erilaisia vahingontekoja, tuhopolttoja ja pommeja sisältävään yhteiskunnalliseen radikalismiin. Christabel Pankhurstin toimintaan Women’s Social and Political Unionin johdossa kohdistuva tarkastelu osoittaa, että hänen paremmin tunnetun ja enemmän tutkitun äitinsä Emmeline Pankhurstin osuus järjestön päätöksenteossa näyttää olevan aikaisemmin esitettyä ohuempi. Jatkuvien vankeusrangaistuksien, pidätysten ja etsivätoiminnan avulla hallitus onnistui hajauttamaan Unionin toiminnan ja pakottamaan Christabel Pankhurstin maanpakoon Pariisiin. Jännittynyt tilanne ratkesi vasta ensimmäisen maailmansodan alussa. Sodan aikana Women’s Social and Political Union muuttui hallituksen vastustajasta sen sotatoimien tukijaksi. Naisten oikeuksia edistäneestä suffragettijärjestöstä kuoriutui lopulta Ison-Britannian sotaponnisteluja tukeva nationalistinen organisaatio.

Naisten asema islamissa on ollut jo pitkään kiistelty aihe sekä islamilaisessa teologiassa, että länsimaisessa tutkimuksessa. Aiheesta on tehty viime vuosikymmeninä paljon feminististä tutkimusta sekä feministisiä teologisia projekteja. Termi ’islamilainen feminismi’ onkin vakiintunut tarkoittamaan akateemista islamilaista feminismiä, jonka keskiössä ovat mm. Koraanin uudelleentulkinta ja historiallinen tutkimus, ja joka pyrkii parantamaan naisten asemaa yhteiskunnissa. Pro gradu –tutkielmani keskittyy tutkimaan muslimifeminismiä ei niinkään akateemisena tutkimuksena, vaan osana muslimi-identiteettiä. Tutkimuksessani muslimifeministien identiteettien muodostumista pohditaan sosiaalisen median viitekehyksessä. Aineistona työssä toimii Twitteristä kerätty n.1500 kommentin korpus aihetunnisteella #lifeofamuslimfeminist, jonka ’twiiteissä’ kuvataan muslimifeministiksi identifioituvien erilaisia kokemuksia tasa-arvoon ja elämään liittyen. Tarkastelun kohteena on miten kirjoittajat rakentavat muslimifeministin identiteettiä käyttämällä erilaisia tulkintarepertuaareja sekä niiden mahdollistamia identiteettipositioita. Teoreettisen ja metodologisen pohjan tälle työlle muodostavat diskurssianalyysi, diskursiivinen psykologia ja sosiolingvistiikka. Työ rakentuu vahvasti sosiaalisen konstruktionismin ajatukselle, jossa sosiaalinen maailma sekä identiteetit rakentuvat ihmisten kielenkäytössä luomien merkitysten kautta. Työssä käytetty diskursiivisen psykologian näkökulma nojaa Jonathan Potterin ja Margaret Wetherellin työhön, jonka tavoitteena on ollut tutkia miten diskursseja, tulkintarepertuaareja ja identiteettejä muodostetaan puhutussa tai kirjoitetussa kielenkäytössä. Sekä minkälaisia identiteettikategorioita tai –positioita niiden avulla luodaan ja minkälaisia niiden keskinäiset valtasuhteet ovat. Sosiolingvistiikkaa olen soveltanut Mary Bucholtzin sekä Kira Hallin viisi kohtaisen teorian osalta, jossa ihmisten identiteettien ajatellaan koostuvat monista päällekkäisistä ja muuttuvista identiteeteistä, jotka rakentuvat sosiaalisessa kanssakäymisessä. Heidän teoriansa on tarjonnut työkaluja tunnistaa ja tulkita kielelliset keinot erilaisten kategorioiden ja positioiden luomiseen. Valitsemieni teorioiden valossa ja niiden tarjoamien työkalujen avulla olen paikantanut aineistosta yhdeksän laajempaa diskurssia, sekä viisitoista niitä rakentavaa tulkintarepertuaaria. Löytämieni diskurssien ja repertuaarien kautta aineistosta oli mahdollista paikantaa useita erilaisia identiteettipositioita, jotka jaoin kolmen suurimman identiteettikategorian alle: sukupuoli-identiteettiin liittyvät, muslimi-identiteettiin liittyvät sekä feministi-identiteettiin liittyvät repertuaarit. Repertuaareilla luotiin erilaisia identiteettipositioita liittyen kirjoittajien seksuaalisuuteen ja rooliin yhteiskunnassa, heidän uskonnolliseen identiteettiinsä ja huivin käyttöön sekä heidän toimijuuteensa ja sijaintiinsa rodullistetun feminismin suhteen. Usein kirjoittajien identiteetit rakentuivat päällekkäisesti monen eri kategorian kanssa, ja he omaksuivat aktiivisesti erilaisia repertuaareihin liittyviä väliaikaisia identiteettipositioita. Kokonaisuutena aineiston kommentit rakensivat muslimifeministien identiteettejä monella tasolla, kuitenkin ensisijaisesti naisina, muslimeina ja feministeinä, mutta myös vahvoina, koulutettuina ja suorapuheisina.

Emmanuel Levinas on ranskanjuutalainen filosofi, jonka filosofia keskittyy etiikkaan ja toisen kohtaamiseen. Tämä pro gradu keskittyy Levinaksen estetiikkaan, joka on riippuvainen hänen ”ensimmäisestä filosofiastaan”, eli etiikasta. !Työn tutkimuskysymykset ovat Kuinka Levinaksen estetiikka on muodostunut sekä kuinka Mark Rothkon Seagram Murals-maalauksia tulisi arvioida Levinaksen estetiikan pohjalta. Tämän lisäksi työ pohdiskelee juutalaisen filosofian mahdollisuutta ja fiosofian luonnetta. !Pro gradussa arvioidaan ensin Levinaksen laajempaa filosofiaa feministisen dekonstruktion avulla, joka paljastaa filosofian näennäisen rationaalisuuden ja Levinaksen naisvihamielisen paikantumisen. Tämän jälkeen gradussa arvioidaan Levinaksen estetiikkaa ja pohditaan Levinaksen estetiikan rajoja ensin tarkastelemalla Levinaksen argumenttien koherenttiutta hyväksikäyttäen Jacques Derridan kuva — merkki-analyysia, ja tämän jälkeen soveltamalla feministisen dekonstruktion paljastamia ongelmia spesifisti estetiikkaan. Lopuksi analysoin Mark Rothkon The Seagram murals-maalauksia käyttäen Levinaksen estetiikkaa, sekä vertaan sitä Rothkon omiin kirjoituksiin. !Tämä työ tulee siihen tulokseen, että Levinaksen etiikka sekä estetiikka pohjaa juutalaisuuteen, ja näin ollen on oikeutettua puhua juutalaisesta filosofiasta. Levinaksen etiikkaa kuitenkin heikentää hänen naisvihamielisyytensä, joka heikentää hänen esteettisiä argumenttejaan. Levinaksen pohjalta Rothkoa ja hänen töitään tulisi arvioida mukavuustuotteena, joka ei kuitenkaan täytä Levinaksen eettisen toiminnan määreitä.

Tutkimuksen tavoite on selvittää, millä tavalla feminismiä ja feminiinisyyttä käsitellään pikamuotibrändi Monkin Instagram-julkaisuissa vuosina 2018 ja 2019. Aihe on ajankohtainen, sillä feminismin rooli julkisessa keskustelussa ja erityisesti sosiaalisen median alustoilla on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana. Samalla feminismin luonne, joka on historiallisesti perustunut poliittiseen aktivismiin ja epätasa-arvoisten valtarakenteiden paljastamiseen, on muuttunut osittain yksilökeskeisempään ja kaupallisempaan suuntaan. Monet julkisuuden henkilöt ovat julistaneet olevansa feministejä, ja vaatekaupat myyvät t-paitoja, joissa on feministisiä iskulauseita. On oleellista tutkia, minkälaisia merkityksiä feminiinisyydestä ja feminismistä kaupalliset yritykset luovat, sillä niillä on merkittävä valta määrittää, millaiset feministiset sisällöt saavat huomiota julkisessa keskustelussa. Kaupallisiin tarkoituksiin sopii yleensä vain myyntiä edistävä kieli, jolloin kantaaottavammat poliittisen feminismin aiheet jäävät helposti taka-alalle. Tutkimus nojaa kriittiseen diskurssianalyysiin sekä feministiseen tutkimukseen, joista kumpikin kytkeytyy vahvasti kysymyksiin diskurssien ja vallan välisestä suhteesta. Sovellan tutkimuksessa Faircloughin kolmitasoista analyysikehystä tarkastelemalla itse aineiston lisäksi sen tuottamiseen ja vastaanottamiseen liittyviä seikkoja sekä yhteiskunnallista kontekstia. Koska aineisto koostuu sekä kielellisestä että kuvallisesta materiaalista, käytän analyysissa sekä systeemis-funktionaalisen kieliteorian että multimodaalisen analyysin työkaluja. Tarkastelen aineistoa intersektionaalisen feminismin näkökulmasta, joten tutkimus on paitsi kielitieteellinen, myös osa feministisen kritiikin jatkumoa. Hyödynnän aineiston analyysissa populaarifeminismin ja postfeminismin käsitteitä, jotka auttavat hahmottamaan nykyajan mediakulttuurin rakentamia naiskuvia. Keskiössä on se, mitä kuvia feminiinisyydestä ja feminismistä tuotetaan ja mitä haastetaan. Tutkimuksen aineisto koostuu 50:stä Monkin Instagram-julkaisusta, jotka on valikoitu vuosilta 2018 ja 2019. Aineiston valinnassa on otettu huomioon erityisesti julkaisujen feminismiin viittaava kieli. Tutkimuksessa pyrin vastaamaan kahteen kysymykseen: 1. Millaisia feminiinisyyteen ja feminismiin liittyviä diskursseja aineistosta löytyy? 2. Millaisin multimodaalisin, erityisesti kielellisin keinoin diskurssit rakentuvat? Aineistosta nousee esiin viisi feminismiin ja feminiinisyyteen liittyvää diskurssia: kulutus-, keho- ja valintadiskurssit sekä itsensä rakastamisen ja feministisen identiteetin diskurssit. Näiden diskurssien tarkastelun kautta aineisto määrittyy populaarifeminismin piiriin, sillä se tunnustaa naisia alistavien rakenteiden olemassaolon. Aineistossa kuitenkin tuodaan esille lähinnä ristiriidattomia feministisiä aiheita, kuten naisten voimaantumista. Naisten rooli kuluttajina sekä vahvoina ja itsenäisinä toimijoina korostuu. Samanaikaisesti feministinen rakenteellinen kritiikki ja erityisesti kapitalismin luomien valtarakenteiden kritisointi jää huomiotta. Aineiston luoma kuva feminiinisyydestä ja feminismistä perustuukin vahvasti uusliberalistiselle yksilökeskeiselle ajattelulle ja kuluttajuudelle.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten Ylen uutisaineistossa puhutaan feminismistä. Feminismi on polarisoitunut aihe, sillä osa näkee sen tärkeänä ihmisoikeusliikkeenä, kun taas osa turhana tai jopa miesvihaisena aatteena. Tutkielmani tukeutuu kielen ja yhteiskunnan yhdistävään tutkimusperinteeseen, sosiaaliseen konstruktivismiin ja systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Tarkempana viitekehykse-nä tutkielmalleni toimii kriittinen diskurssianalyysi, mikä näkyy kiinnostuksena kielenkäytön ja vallan suhteeseen. Lisäksi tutkielmani tukeutuu feministisen tutkimuksen määritelmään feminismistä. Aineistoni olen kerännyt Kielipankin tekstiaineistojen hakupalvelusta Korpista Ylen vuoden 2017 uutisarkistosta hakusanalla feminismi. Aineisto koostuu 47 tekstistä. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia diskursseja aineistosta löytyy. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaisia feminismidiskursseja Ylen uutisaineistosta löytyy? 2) Millä kielellisillä keinoilla näitä diskursseja rakennetaan? Olen nimennyt kaksi aineistosta löytyvää diskurssia: kannatusdiskurssi ja vastustusdiskurssi. Kannatusdiskurssi on määrällisesti aineiston suurin diskurssi. Kannatusdiskurssi määrittelee feminismin pääosin samalla tavalla kuin feministinen tutkimus. Feminismi määritellään kannatusdiskurssissa tasa-arvoa ajavaksi liikkeeksi, jonka tavoitteena on purkaa sukupuo-lirooleja. Lisäksi feminismi käsitetään aktiiviseksi toiminnaksi. Kannatudiskurssissa on myös paljon intertekstuaalisia viittauksia vastus-tusdiskurssiin, joilla kumotaan vastustusdiskurssin esittämiä väitteitä feminismistä ja feminismin kannattajista. Vastustusdiskurssi puo-lestaan määrittelee feminismin päinvastaisena kuin feministinen tutkimus. Vastustusdiskurssi esittää, että feminismi on miesten vihaa-mista ja turhaa nykypäivänä länsimaissa. Aineistossa on selvästi huomattavissa jako kahteen diskurssiin, joissa toisessa eksplisiittisesti kannatetaan feminismiä ja toisessa vas-tustetaan. Kannatusdiskurssi on määrällisesti aineistossa suurin diskurssi, mutta vastustusdiskurssilla on valta ohjata keskustelua femi-nismistä. Aineisto kuvaa feminismikeskustelun polarisoitumista laajemminkin yhteiskunnassa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia intersektionaalisen analyysin avulla kahden eri tapauksen kautta. Ensimmäinen tutkimani tapaus on vuoden 1994 Kairon väestö- ja kehityskonferenssi, joka oli merkittävä mm. siksi, että konferenssissa kuului ensi kertaa naisten oma ääni seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin liittyen. Erityisesti kolmannen maailman naisliikkeet olivat konferenssissa vahvasti näkyvillä. Toisena tutkimuskohteenani on Bolivian perustuslakiprosessin ympärille syntynyt naisliikkeiden toteuttama Mujeres Presentes en la Histöria-hanke (MPH), jonka tarkoituksena oli luoda naisten asioihin keskittyvä perustuslakiehdotus. Bolivian naisjärjestökenttää tutkinut Karin Monasterios toteaa perinteisten feminististen liikkeiden hallinneen diskursiivista kenttää Boliviassa. Nämä liikkeet ovat Monasteriosin mielestä laajalti noudattaneet YK:n julistusten linjaa, eivätkä näin ole edustaneet aidosti bolivialaisten naisten ääntä. Tämä mestitsinaisista koostuva ‘feministinen teknokratia’ on kuitenkin joutunut antamaan sijaa myös muunlaisilla naisjärjestöille poliittisen tilanteen muuttuessa alkuperäiskansaa edustavan M.A.S.-puolueen tultua valtaan. Olen tutkimuksessani kiinnostunut erilaisten valtasuhteiden esiintymisestä lisääntymisoikeuskeskustelussa. Tästä syystä tarkastelen aineistoa intersektionaalisen teorian avulla. Esimerkiksi Kimberlé Crenshaw kritisoi perinteisen feminismin kyvyttömyyttä huomioida muita alistussuhteita, kuten esimerkiksi rotua. Teorian ytimessä on ajatus valtasuhteiden risteyksestä, jossa useampi valtasuhde kohtaa ja tuottaa uudenlaisia alistussuhteita. Tutkimuksessani käytän metodologiana kriittistä diskurssianalyysia, joka soveltuu tutkimukseeni erityisesti siksi, että se on keskittynyt diskurssissa esiintyviin piileviin valtasuhteisiin. Ymmärrän tutkimuksessani valtasuhteet, kuten esimerkiksi etnisyyden ja luokan, Fairdoughn tapaan ideologioina. Faircloughn mukaan etnisyys ja luokka voivat olla ideologisia luonteeltaan, Jos voidaan osoittaa niihin liittyvän poliittisia pyrkimyksiä. Tutkimuskysymykseni on: Miten ideologiat näkyvät seksuaali- ja lisääntymisoikeuskeskustelussa: a) Globaalin tason keskustelussa, jossa kohtaavat paitsi länsimaiset ja kolmannen maailman feministit, mutta myös muut ulkopuoliset tekijät. b) Kolmannen maailman valtion sisäisessä feministisessä keskustelussa, kolonialistisen yhteiskunnan kontekstissa. Analyysissani havaitsin seksuaali- ja lisääntymisoikeuskeskustelussa esiintyvän erilaisia ideologioita. Kairon konferenssin julistuksessa ilmeni uskonnollista, eli pro-natalistista ideologiaa. Väestökasvuun ongelmallisuuteen keskittyvää anti-natalistista ideologiaa, resursseihin keskittyvää köyhyyden ideologiaa, sekä yksilön oikeuteen keskittyvää (feminististä) ideologiaa. MPH-hankkeen analyysissa esiintyi naisten yhtenäisyyttä painottavaa ideologiaa, uskonnollista ideologiaa, köyhyyden ideologiaa, sekä etnisyyden ideologiaa. Yllättäen yksilön oikeuksiin keskittyvää ideologiaa, jota Kairon konferenssissa esiintyi runsaasti, ei MPH-hankkeen aineistosta juuri esiintynyt. Tutkimukseni osoittaa seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien olevan erilaisten ideologioiden kamppailun kohde. Niihin liittyy arvo-, ympäristö- ja resurssikysymyksiä. Seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien ollessa monimuotoinen kysymys asettaa se myös suuren haasteen perinteiselle feminismille, joka on keskittynyt aiheeseen lähinnä yksilön oikeus -näkökulmasta. Intersektionaalisen teorian avulla tutkimukseni osoittaa feminististen liikkeiden haasteen huomioida myös esimerkiksi etnisyyteen ja luokkaan liittyviä alistussuhteita.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan populismin toimintalogiikkaa ja siihen sisältyvää vastakkainasettelujen rakentamista kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkimusanalyysin lähtökohtana on oikeistopopulismin suhde feminismiin, ja tämän ilmeneminen Twitterissä. Tutkimusaineisto perustuu perussuomalaisten entisen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon vuoden 2020 Twitter -julkaisuihin, joissa kritisoidaan feminismiä ja feministisiä toimijoita sekä näiden julkaisujen kommentteihin. Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Kuinka Jussi Halla-aho rakentaa vastakkainasetteluja feminismiä kohtaan Twitterissä? ja 2) Miten populismin logiikka ilmenee vastakkainasettelujen rakentamisessa? Tutkimusanalyysi pohjautuu ensisijaisesti Ernesto Laclaun diskursiivis-teoreettiseen näkemykseen populismista, jonka mukaan populismi tarkoittaa viholliskuvan rakentamista suhteessa määriteltyyn “toiseen”. Tutkielman tarkoitus on analysoida, kuinka populismin toimintalogiikkaa ymmärtämällä, voidaan havainnollistaa vastakkainasettelujen muodostumisen prosessia. Analysiin tarkoituksena on näin ollen läpivalaista Jussi Halla-ahon harjoittamaa poliittista viestintää Laclaun kuvaaman populismin logiikan viitekehyksessä. Analyysissa Halla-ahon julkaisuja ja niiden kommentteja tarkastellaan ennen muuta merkitysten liittämisen sekä hegemonian muodostamisen prosessien kautta. Analyysin perusteella voidaan todeta, että vastakkainasettelujen rakentuminen on noudattanut Laclaun kuvaamaa populismin logiikkaa. Halla-ahon feminismiin ja feministisiin toimijoihin kohdistamaa kritiikkiä analysoimalla, voidaan havaita, että Halla-aho pyrki tietoisesti liittämään näihin kohteisiin kriittisiä merkityksiä ja rakentamaan siten viholliskuvaa sekä muodostamaan vastakkainasetteluja. Halla-ahon viestit ovat aiheuttaneet kärjekästä ja kovasanaista kommentointia selkeästi sekä julkaisujen puolesta että niitä vastaan. Halla-ahoon ja tämän harjoittamaan viestintään kohdistetaan, myös voimakasta kritiikkiä kommenteissa. Aineistossa feminismi ei kuitenkaan saanut osakseen muita kuin kriittisiä määritelmiä, eikä Halla-ahon esittämiä määritelmiä pyritty kyseenalaistamaan. Kommenttikentässä kriittisten merkitysten liittämisen prosessi on sen sijaan tehostunut, sillä lukuisat kommentoijat ovat jatkaneet Halla-ahon käyttämien kriittisten merkitysten liittämistä feminismiä ja feministisiä toimijoita kohtaan. Analyysin kautta kuvataan, kuinka vastakkainasettelujen muodostumisessa on lopulta kyse poliittisesta vallanjaosta ja sen rakentumisesta diskursseissa. Sekä Jussi Halla-ahon sosiaalisen median julkaisut että feminismi edustavat tässä tutkielmassa ennen muuta esimerkkiparia, joiden kautta tarkastellaan populististen toimijoiden harjoittamaa vastakkainasettelujen rakentamista diskursiivis-performatiivisena toimintana.

Tutkielmassa tarkastellaan kansandemokraattisen naisliikkeen ja Suomessa 1970–1980-luvulla vaikuttaneen toisen aallon feminismin yhteistyö- ja vaikutussuhteita sekä konkreettisesti että aatteellisesti. Tavoitteena on selvittää, miten kansandemokraattinen naisliike reagoi feministisen naisliikkeen yhteiskunnalle heittämään haasteeseen. Tarkastelu tapahtuu paitsi liikkeiden varsinaista yhteistyötä erittelemällä, myös analysoimalla naiskysymyksen uudelleenmäärittelyä kansandemokraattisen naisliikkeen puitteissa. Ilmiötä tarkastellaan aikakauden laajemman kansalaisuusaktiivisuuden murroksen kurkistusaukosta hyväksikäyttäen teoriaa uusista yhteiskunnallisista liikkeistä sekä teorian kerryttämää feminististä kritiikkiä. Kansandemokraattinen naisliike rajataan tutkielmassa kahteen toimijaan: Suomen Naisten Demokraattiseen Liittoon (SNDL) ja Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) keskuskomitean naistyöjaostoon. SNDL oli demokraattinen yhteistyöjärjestö, naistyöjaosto taas perustettiin 1980 tekemään selvitystyötä ja uudelleenjärjestelemään puolueen naistyötä. Tutkielman aikarajaus 1977–1983 määräytyy Solveig Bergmanin (2002) muotoileman suomalaisen feministiliikkeen kehityskaaren mukaan: liikkeen läpimurto tapahtui vuosina 1977–1980 ja sen institutionalisoituminen vuodesta 1980 eteenpäin. Rajauksella mukaillaan SNDL:n liittokokouskausia 1977–1980 ja 1980–1983 sekä SKP:n naistyöjaoston elinkaarta. Tutkielman aineisto koostuu SNDL:n ja SKP:n naistyöjaoston arkistoihin kootusta materiaalista: pöytäkirjoista ja niiden liitteistä, seminaarimateriaaleista, puheista, painatteista, toimintasuunnitelmista ja -kertomuksista, poliittisista asiakirjoista sekä kannanotoista. Lisäksi tarkastellaan SNDL:n äänenkannattajana toiminutta naistenlehteä (Uusi Nainen) ja liiton sisäistä tiedotuslehtistä (Pippuri). Aineistoja säilyttää Kansan Arkisto. Uudet feministiliikkeet saivat 1970-luvun jälkipuoliskolla runsaasti huomiota julkisessa keskustelussa totutusta poikkeavilla toimintatavoillaan ja yksityiselämän sfääriin kiinnittyvillä kysymyksenasetteluillaan. Niiden suosio nähtiin kansandemokraattisessa naisliikkeessä haasteena, johon oli pyrittävä vastamaan, jotta edelleen annettaisiin omasta liikkeestä kuva relevanttina naisten aseman ajajana. SNDL:n keskusliittotason suhtautuminen feministiliikkeisiin pysyi vuosina 1977–1979 välttelevänä, mutta 1980-luvun alussa feministijärjestöjen yhteydenottoihin alettiin vastata omilla tapahtumakutsuilla ja yhteistyöehdotuksilla. Vuodesta 1981 eteenpäin konkreettinen yhteistyöalue paitsi uusien naisliikkeiden myös muiden 1980-luvun kansanliikkeiden kanssa löydettiin ydinaseita vastustaneesta uudesta rauhanliikkeestä, erityisesti pohjoismaisten naisten rauhanmarsseista, Ydinaseeton Pohjola -vetoomuskampanjasta ja kansainvälisen naistenpäivän laajapohjaisista yhteistyötoimikunnista. Jo ennen varsinaista yhteistyötä kansandemokraattinen naisliike pyrki tarjoamaan vastauksensa uusfeministien esittämiin kysymyksiin ja pääsemään osalliseksi aiheesta käytyyn keskusteluun. Tuttujen aiheiden, kuten äitiyssuojelun, matalapalkkaongelman ja naisten poliittisen edustuksen, lisäksi alettiin puhua yksityiselämän rakenteellisista ongelmista, kuten perheväkivallasta, seksuaali- ja lisääntymisterveyden puutteista, tasa-arvoisesta perhe-, parisuhde- ja seksielämästä sekä naista halventavasta mainonnasta, pornografiasta ja prostituutiosta. Liikkeessä alettiin myös lämmetä ajatukselle marxilaisen teoriaperinteen uudistamisesta sukupuolen näkökulmasta. Liiton ulospäin suuntautuvan työn välineenä toiminut Uusi Nainen koki täysimääräisen feministisen herätyksensä vuosina 1982–1983 päätoimittajan vaihdoksen myötä, mutta jo tuota ennen lehdessä puitiin naisten elämää varsin monipuolisesti ja poliittiset tasot huomioiden. Tutkielma osoittaa, että kansandemokraattisessa naisliikkeessä koettiin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa painetta toiminnan uudistamiseen naisliikkeen tuolloiset vaatimukset paremmin huomioonottavaksi ja nuoriin, radikalisoituneisiin naisiin vetoavaksi. Liikkeen sortokäsitys, joka oli kiinnittynyt puhtaasti omistavan luokan ja työläisten taloudelliseen suhteeseen, sai tästä syystä rinnalleen teorian yhteiskuntaa läpileikkaavasta naisalistuksesta, patriarkaatista. Näitä käsityksiä yhdistellen liike asemoi itseään vanhojen poliittisten liikkeiden ja uuden naisliikkeen välimaastoon samalla olemassaolostaan kommunistien hajaannuksen kourissa kamppaillen.