Browsing by Subject "hallintoprosessi"

Tutkimuksessa käsitellään hallintoasioiden sovinnollisia menettelyjä ja sovittelun soveltumista hallintoasioiden käsittelyyn. Vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä on kehitetty viime vuosikymmenten aikana etenkin siviili- ja rikosasioissa. Yleisissä tuomioistuimissa on käytössä useita erilaisia sovinnollisia menettelyjä. Hallintoasioiden käsittelyssä ei ole aiemmin tunnettu sovittelun kaltaista menettelyä, mutta viime aikoina vaihtoehtoinen riidanratkaisu ja sovinnollisuus on liitetty myös julkisoikeudellisiin asioihin. Sovittelun käytön vahvistaminen on hallitusohjelmassa määritelty keinoksi toimivien oikeusprosessien ja oikeusturvan takaamiseksi. Oikeusministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää sovittelun mahdollisuuksia hallintoasioissa. Tutkielmassa tarkastellaan sovittelun ja sovinnollisten menettelyjen soveltumista hallintoasioiden tuomioistuinkäsittelyyn. Tavoitteena on arvioida hallintosovittelun käyttöönoton edellytyksiä ja esittää arvio tarkoituksenmukaisista toimenpiteistä hallintolainkäytön kehittämiseksi. Kyseessä on oikeuspoliittinen tutkimus, jossa käytetään lisäksi lainopillista ja oikeusvertailevaa tutkimusmenetelmää. Tutkimusaiheen taustoittamiseksi perehdytään sekä sovittelun että hallintolainkäytön historialliseen kehitykseen ja nykytilaan. Hallintolainkäyttö on kehittynyt osana hallintoa ja hallintoasioiden ominaispiirteet vaikuttavat siihen, millaiseksi menettely on hallintotuomioistuimissa muotoutunut. Sovittelu ja sovinnolliset menettelyt poikkeavat lähtökohdiltaan perinteisestä oikeudenkäyntimenettelystä. Vaihtoehtoinen riidanratkaisu ja sen erilaiset sovellukset on kuitenkin onnistuneesti yhdistetty osaksi yleistä lainkäyttöä ja tuomioistuintoimintaa, joten tutkimuksessa tarkastellaan myös siviili- ja rikosasioissa käytössä olevia sovinnollisia menettelyä. Sovittelun soveltuvuuden arvioimiseksi tutkimuksessa selvitetään, missä määrin nykyinen hallintoprosessilaki mahdollistaa sovinnollisen menettelyn hallintotuomioistuimissa ja millä tavoin sovinnollisten menettelyjen kehittäminen vaikuttaisi hallintolainkäyttöön. Lisäksi selvitetään, miten muiden maiden järjestelmissä on säädetty hallintosovittelusta ja mitkä seikat rajoittavat sovitellun käyttöä hallintotuomioistuimissa. Tutkimustulokset osoittavat, että hallintoprosessi on lähentynyt yleistä lainkäyttöä ja nykyinen hallintoprosessilaki mahdollistaa sovinnollisuuden edistämisen oikeudenkäyntimenettelyssä. Sovittelulla on mahdollista tehostaa hallintoasioiden tuomioistuinkäsittelyä ja sovittelun käytön laajentaminen parantaa asianosaisten oikeudensaantimahdollisuuksia. Muissa maissa on kehitetty hallintosovittelumenettelyjä onnistuneesti. Hallintoasioiden ominaispiirteet, osapuoliasetelmat ja hallintoa koskevat oikeusperiaatteet rajoittavat sovittelun käyttöä. Hallintolainkäytön muutos ja kansainvälinen kehitys kuitenkin osoittavat, että sovinnolliset menettelyt soveltuvat myös tietyissä tilanteissa hallintoasioiden ratkaisuun. Hallintoprosessilakiin tulisi sisällyttää sovinnollisuuden edistämistä koskeva säännös ja toimenpiteet erillisen hallintosovittelujärjestelmän kehittämiseksi aloittaa.

Pro gradu –tutkielman aihe: Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomiois-tuimissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä. Tämän pro gradu –työn tarkoituksena on selvittää julkisuuden ja salassapi-don edellytyksiä hallintoprosessissa HProsJulkL:n ja sen pohjalta muodostuneen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännön valossa. HProsJulkL:n perusteella annettuja ennakkoratkaisuja on kertynyt suhteelli-sen vähän, kun ottaa huomioon lain suhteellisen pitkän voimassaoloajan, tätä kir-joitettaessa 13 vuotta. Varsinaisia vuosikirjassa julkaistuja ennakkoratkaisuja, joissa on sovellettu hallintoprosessin julkisuuslakia, on koko ajalta vain neljä kappaletta. Tämän lisäksi KHO on julkaissut neljä lyhyttä ratkaisuselostetta ja kaksi muuta päätöstä, joissa ratkaisu on perustunut hallintoprosessin julkisuusla-kiin. Hallintoprosessin julkisuuslain tavoitteena oli sääntelyn täsmentäminen ja selkiyttäminen. HProsJulkL on ennen kaikkea prosessimenettelyjä sääntelevä eri-tyislaki. Julkisuutta ja salassapitoa koskevat ratkaisut saavat useimmiten materiaalisen sisältönsä yleislakina olevasta julkisuuslaista tai muussa lainsäädännössä olevista säädöksistä (kuten esimerkiksi Laki verotustietojen julkisuudesta ja sa-lassapidosta). Ennen lain säätämistä ongelmia aiheutti diaari- ja vastaavien asiakirjarekiste-ritietojen julkisuuden poikkeuksettomuus, joka teki mahdolliseksi tietoja yhdiste-lemällä kiertää välttämättömiin syihin – esimerkiksi yksityiselämän suojaamiseen – perustuvan salassapidon. HProsJulkL:n säätämisellä pyrittiin – ja onnistuttiinkin – korjaamaan tätä epäkohtaa. Tunnistetietojen salaamiseen voi ryhtyä vain, jos se on välttämätöntä suojelun tavoitteen saavuttamiseksi. KHO on vahvistanut ratkai-sussaan KHO 2008:34, että salaaminen vaatii aina tapauskohtaista harkintaa. Pelkästään tiettyyn asiaryhmään kuuluminen ei riitä tietojen salaamisen perusteeksi. Joissakin tapauksissa julkisuutta ja salassapitoa koskevat ratkaisut edellyttä-vät hallintotuomioistuimelta perusoikeuksien välisen painoarvon punnintaa yksit-täistapauksessa. Usein vastakkain ovat silloin julkisuus ja yksityisyyden suoja, jotka molemmat ovat perustuslain turvaamia perusoikeuksia. Tähän laki tarjoaa hyvät puitteet, vaikka vuosikirjaratkaisuihin ei sisältynytkään tapauksia, joissa HProsJulkL:a olisi sovellettu punnintatilanteissa. Vuosikirjaratkaisuihin ei sisäl-tynyt myöskään tapauksia, joissa lakia olisi sovellettu ratkaistaessa suullisen kä-sittelyn tai katselmuksen julkisuutta.

Vaikka sovittelua on hyödynnetty Suomessa erilaisten konfliktien ratkaisemisessa jo 1960-luvulta lähtien, hallinto-oikeudellisissa yhteyksissä vaihtoehtoisia konfliktinratkaisumenetelmiä ei sovelleta. Hallintoprosessia koskeva lainsäädäntö ei tunne sovittelua, mutta sitä ei myöskään nimenomaisesti kielletä. Tässä tutkielmassa tutkitaan sovittelun käyttöönottoa hallintolainkäytön kontekstissa. Tutkimuskysymyksinä on ollut selvittää 1) Onko hallintolainkäytössä tarvetta sovittelulle? ja 2) Mihin hallintolainkäyttöön kuuluviin asiaryhmiin sovittelumenettely voisi sopia? Tutkielman alkuosassa taustoitetaan hallintolainkäyttöä ja syitä sille, miksi hallintoasioita ei sovitella. Vaikka hallintoprosessin erityispiirteet vaikuttavat edelleen hallintoasioiden muutoksenhakuun, piirteissä tapahtuvat muutokset antavat hyvät lähtökohdat pohtia sovittelun mahdollisuutta myös hallintoasioiden kohdalla. Tutkielman toisessa osiossa onkin pohdittu, tulisiko hallintoasioita koskevaa sovittelua kehittää siitä näkökulmasta, mitä hyötyjä sovittelu voisi tuoda hallintoprosessijärjestelmään. Hyötyjä on tarkasteltu sekä hallintoprosessijärjestelmän kokonaisuudessa että yksittäisen käsiteltävän asian näkökulmasta. Hallintoasioiden sovittelulla voitaisiin saavuttaa samanlaisia hyötyjä kuin yleisissä tuomioistuimissa tapahtuvalla sovittelulla, minkä lisäksi hallintoasioiden sovitellulla on saavutettavissa myös muita erityisesti hallintoprosessiin liittyviä hyötyjä, jotka kytkeytyvät hallinnon rakenteiden muutoksiin ja uudenlaisiin ongelmiin, yksilön oikeusturvan painopisteeseen hallintotuomioistuimessa, kiireellisesti käsiteltävien asioiden määrän kasvuun ja pitkiin käsittelyaikoihin sekä hallintoasioiden luonteeseen laajasta mahdollisuudesta esittää lisäselvitystä ja mahdollisuudesta tehdä uusi hakemus samasta asiasta. Hallintoasioiden sovittelujärjestelmän kehittämisen hyödyllisyyteen liittyy kysymys sovittelun käyttöalasta. Tutkielman loppuosassa on hahmoteltu hallintosovittelun mahdollista käyttöalaa suurimmissa asiaryhmissä, joihin sovittelu voisi sopia. Asiaryhminä on eritelty yhteensä kuusi eri asiaryhmää: hallintoriita-asiat, ympäristöasiat sekä maankäyttö- ja rakentamisasiat, lastensuojeluasiat, veroasiat, virkasuhdeasiat sekä ulkomaalaisasiat.