Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "hypogammaglobulinemia"

Sort by: Order: Results:

  • Unexpectedly high prevalence of common variable immunodeficiency in Finland 
    Selenius, Jannica (2017)
    Background: Common variable immunodeficiency (CVID) is the most common primary immunodeficiency. Prevalence varies greatly between countries and studies. Most diagnostic criteria include hypogammaglobulinemia and impaired vaccine response. Aim: To evaluate the minimum prevalence as well as the clinical and immunological phenotypes of CVID in Southern Finland. Methods: We performed a cross-sectional study to assess all adult CVID patients followed-up in three hospital districts in Southern and South-Eastern Finland between April 2007 and August 2015. CVID diagnosis was based, with a minor modification, on the ESID/PAGID criteria for primary CVID. Antipolysaccharide responses to Pneumovax® were defined as impaired only if 50% or more of the serotypes did not reach a level of 0.35 μg/mL after vaccination. We further characterized the patients’ B cell phenotypes and complications associated with CVID. Results: In total, nine patients were excluded due to potential secondary causes before diagnosis. ESID/PAGID criteria were met by 132 patients (males 52%), of whom 106 had “probable” and 26 “possible CVID”. Based on the population statistics in the three hospital districts, the minimum adult prevalence per 100 000 inhabitants in Finland for all CVID (“probable CVID”, respectively) patients was 6.9 (5.5). In the highest prevalence district (Helsinki and Uusimaa), the prevalence was 7.7 (6.1). CVID patients suffer from frequent complications. Ten patients died during follow up. Of probable CVID patients, 73% had more than one clinical phenotype. Intriguingly, gradual B cell loss from peripheral blood during follow up was seen in as many as 16% of “probable CVID” patients. Patients with possible CVID displayed somewhat milder clinical and laboratory phenotypes than probable CVID patients. We also confirm that large granular lymphocyte lymphoproliferation is a CVID-associated complication. Conclusion: The prevalence of CVID in Finland appears the highest recorded, likely reflecting the genetic isolation and potential founder effects in the Finnish population. Studies to discover potential gene variants responsible for the high prevalence in Finland thus seem warranted. Increased awareness of CVID among physicians would likely lead to earlier diagnosis and improved quality of care.
  • Vastasyntyneen varsan, vasikan ja karitsan passiivinen immuniteetti ja sen mittaaminen 
    Vertanen, Anne (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)
    Tamman istukan rakenteesta johtuen varsa syntyy ilman vasta-aineita, mutta se saa niitä ternimaidon mukana alkaessaan imeä emäänsä. Jos varsa ei saa ternimaitoa tai se saa sitä liian vähän tai liian myöhään, varsa jää ilman vasta-aineita ja sairastuu helposti erilaisiin infektiotauteihin. Vasta-aineet imeytyvät varsan suolistosta syntymän jälkeen noin yhden vuorokauden ajan. Samanaikaisesti vasta-aineiden kanssa varsan vereen imeytyy myös muita ternimaidon proteiineja, mm. entsyymejä. Määrittämällä varsan verestä näitä entsyymejä voidaan epäsuorasti saada selville, onko varsa saanut ternimaitoa vai ei. Yhdeksästä varsasta otettiin verinäytteitä ennen ensimmäistä imemistä ja tietyin aikavälein imemisen jälkeen 32 vrk:teen saakka. Samalla otettiin myös varsan emästä veri- ja kolostrum/maitonäytteet. Verinäytteistä määritettiin vasta-aineet, N-asetyl-beta-D-glucosaminidaasi (=NAGaasi), hapan fosfataasi (=HFOS), beta-glukuronidaasi, gammaglutamyltransferaasi (=GGT), kreatiinikinaasi (=CK), laktaattidehydrogenaasi (=LD) ja totaaliproteiinit. Kolostrum- ja maitonäytteistä määritettiin vasta-aineet, NAGaasi, HFOS ja betaglukuronidaasi. Ennen imemistä kolostrumin vasta-aine- ja entsyymipitoisuudet olivat korkealla, mutta ne laskivat nopeasti, kun varsa alkoi imeä. Varsan seerumissa vasta-aine-, NAGaasi-, CK-, LD- ja totaaliproteiinipitoisuudet nousivat vastaavasti imemisen jälkeen. CK:n ja LD:n nousu ei johtunut niiden imeytymisestä ternimaidosta, vaan niitä vapautui varsan vereen sen omista kudoksista. HFOS, beta-glukuronidaasi ja GGT eivät nousseet merkittävästi varsan seerumissa imemisen jälkeen. Varsan seerumin NAGaasi-aktiviteetti oli alhainen ennen imemistä, mutta se nousi selvästi, kun varsa alkoi imeä runsaasti NAGaasia sisältävää ternimaitoa. Huippunsa varsan seerumin NAGaasi-taso saavutti jo 4 h:n kuluttua ensimmäisestä imemisestä, mutta NAGaasi eliminoitui varsan seerumista nopeasti. Jos varsan seerumin NAGaasi-pitoisuus määritetään 4-8 h:n kuluttua imemisestä, ja se on silloin korkealla, osoittaa tämä varsan absorboineen ternimaidon proteiineja ja siten myös vasta-aineita. Kuitenkaan varsan seerumin NAGaasi-taso ei kerro, kuinka paljon ternimaidon vasta-aineita on imeytynyt seerumiin. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään vastasyntyneen varsan, vasikan ja karitsan passiivista immuniteettia ja esitellään yksinkertaisia menetelmiä, joilla sitä voidaan mitata.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO