Browsing by Subject "kannattavuus"

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää nautojen elektronisen korvamerkinnän taloudellinen vaikutus Suomen nautaketjuun. Elektronisten korvamerkkien käyttö on ollut tähän asti vapaaehtoista ja niitä on ollut käytössä Suomessa noin vuodesta 2007 lähtien. Käyttö ei kuitenkaan ole yleistynyt niin, että elektronisia merkkejä voisi täysimääräisesti hyödyntää nautojen tunnistamisessa. Tutkimuksessa selvitettiin kattavasti miten eMerkintä muuttaisi Suomen koko nautaketjun toimintaa, jos se olisi virallinen ja kaikilla naudoilla oleva tunniste. Tutkimuksen tulosten pohjalta oli tavoitteena luoda myös konkreettisia toimenpide-ehdotuksia nautaketjun eläintunnistuksen kehittämiseksi. Tutkimuksen aikana tehtiin haastatteluja eri yrityksille ja osapuolille sekä kyselytutkimus maatiloille, joiden avulla luotiin kaksi skenaariota. Skenaarioiden pohjalta luotiin investointilaskelma, joka vertaa nautaketjun toimintaa visuaalisella ja elektronisella korvamerkillä. Ensimmäinen skenaario perustui tavanomaiseen ja toinen elektroniseen tunnistamiseen. Tutkimuksen laskelmia varten jouduttiin määrittämään nautakarjatiloilla tehty tunnistustyön työmäärä, jota ei tiettävästi ole vastaavalla tavalla aiemmin selvitetty. eMerkin käyttöönoton taloudellista kannattavuutta tarkasteltiin nettonykyarvomenetelmällä. Investointilaskelmassa verrattiin skenaarioiden välistä nautaketjun toimintaa, joissa muuttuvina tekijöinä olivat käytetty työaika, tunnistusvirheistä aiheutuva hävikki, investoitavat laitteistot sekä tunnistusmenetelmien vaatimat oheistoiminnat. Elektronisen tunnistuksen oletettiin nopeuttavan työtoimenpiteitä ja vähentävän tunnistusvirheitä. Skenaarioiden laitteistoinvestoinnit perustuivat haastatteluissa ja kyselytutkimuksessa ilmenneisiin tarpeisiin. Nautaketjun toiminnan muuttuminen eMerkkejä tukevaksi todettiin kannattavaksi. Investointi oli kannattava, kun investoivien maatilojen kokoluokka oli suuri. Investointi oli kannattava myös pienemmillä maatilakokoluokilla, kun eMerkkien hyödyntäminen maatilan työtoimenpiteissä oli tehokkaampaa. Tulosten perusteella elektroninen korvamerkintä kannattaisi ottaa viralliseksi tunnisteeksi kaikille Suomen naudoille, jolloin sitä voisi hyödyntää täysimääräisesti. Elektroninen tunniste olisi hyvä lisäominaisuus perinteisen korvamerkin lisäksi, millä saataisiin hyötyjä koko nautaketjuun.

Maatalouden kannattavuus on ollut pitkään heikkoa. Maataloudessa käytettävien tuotantopanosten hinnat ovat kehittyneet epäedulli-seen suuntaan eikä maatalousyrittäjillä ole keinoja vaikuttaa niihin. Maataloustuotteiden, kuten maidon, hinnat määräytyvät markkinoilla. Keskeisin keino kannattavuuden lisäämiseen on tuotos-panossuhteeseen eli tuottavuuteen vaikuttaminen. Samaan aikaan Suomessa on käynnissä maatalouden rakennekehitys, jonka seurauksena tilakoot suurenevat ja tilamäärä vähenee. Tilojen työmäärän lisääntyessä kaikkea ei voida tehdä enää yrittäjän tai yrittäjäpariskunnan kesken, vaan palkataan työntekijöitä tai hankitaan uutta tuotantoteknologiaa, kuten koneita. Maataloustyöntekijöiden osaamistarve kasvaa. Maatalousyrittäjillä tulisi olla osaa-mista henkilöstöjohtamisesta. Lean on virtaustehokkuuteen ja asiakaskeskeisyyteen liittyvä toimintastrategia. Kaiken perusta on ymmärtää arvo, jota luodaan asiak-kaalle. Leanissa tuotantoprosesseja hiotaan niin, että prosesseista tulee sujuvia: tuotetaan enemmän tuotetta pienemmillä resursseilla ja samalla tuotteen laatu paranee. Leanissa tuotantoprosesseja tarkastellaan yhdessä työntekijöiden kanssa ja niistä pyritään löytä-mään arvoa tuottamattomia toimintoja ja poistaa niitä. Leanissa on viisi keskeistä periaatetta, joiden mukaan toimitaan. Henkilöstön käytettävissä on yli 50 lean-työkalua ja tekniikkaa, jotka esimerkiksi parantavat viestintää ja työnjakoa, ohjaavat tekemään jatkuvia parannuksia ja keskittyvät standardisointiin sekä ylläpitävät järjestystä. Työntekijät ovat merkittävässä roolissa, sillä leanin keskiössä on henkilöstö, heidän osallistumisensa ja sitouttamisensa. Lean vastaa hyvin edellä esiteltyihin kannattavuuden ja henkilöstöjohtamisen haasteisiin. Erityisesti maitotiloille on järjestetty viimeisen viiden vuoden aikana lean-koulutuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, soveltuuko lean käytettäväksi maito- ja emolehmätiloilla. Tavoitteena oli saada tietoa, miten leanin käyttöönotto on sujunut, minkälaisia lean-työkaluja on käytössä tiloilla sekä kuinka lean on vaikuttanut tilojen talouteen ja työhyvinvointiin. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina neljälle maatalous-yrittäjälle, joista kolme oli maitotilallisia ja yksi emolehmätilallinen. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi lean-johtamismenetelmä, jota tarkasteltiin strategisen johtamisen näkökulmasta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lean-johtamismenetelmä soveltuu käytettäväksi maito- ja emolehmätiloilla. Johtopäätöstä tukee se, että leanin nähtiin vaikuttaneen jokaisella tilalla talouteen sekä työhyvinvointiin positiivisesti. Tutkimuksessa käsitellyt lean-työkalut sopivat tarkasteltuihin tuotantomuotoihin hyvin. Yksittäisiä haasteita työkalujen käytöstä nousi kuitenkin esiin. Käytössä olevien työkalujen määrässä havaittiin myös tilojen välisiä eroja. Työkalujen määrä oli pienin tilalla, jossa ei ollut palkattuja työntekijöitä. Tutkimus toteu-tettiin yhteistyössä ProAgria Keskusten liitto ry:n kanssa, jolle saadut tutkimustulokset antavat tietoa siitä, mikä on leanin nykytila maito- ja emolehmätiloilla sekä miten lean-koulutuksia ja -asiantuntijapalveluita tulisi kehittää tulevaisuudessa.

Maailman väkiluvun kasvaessa on ruuantuotantoa varten otettava käyttöön koko ajan enemmän pinta-alaa maanviljelyyn, rehuntuotantoon ja laidunnukseen. Tämä kehityskulku on kestämättömällä pohjalla ja ratkaisuksi on esitetty hyönteisten kasvattamista teollisen ruuantuotannon raaka-aineeksi. Hyönteissyönti on vasta nouseva trendi mutta trendin kasvu on voimakasta etenkin tällä hetkellä länsimaissa. Etuna hyönteistentuotannossa ovat merkittävästi pienemmät kasvihuonekaasupäästöt ja vedenkulutus sekä huomattavasti tehokkaampi rehuhyötysuhde kuin muilla tuotantoeläimillä. Hyönteisen ravintoarvot ovat myös erilaiset kuin muilla tuotantoeläimillä ja arvoihin voidaan vaikuttaa voimakkaasti. Kotisirkkojen kasvatuksen pilotointi tehtiin tämän lopputyön tiimoilta Etelä-Pohjanmaalaisella maatilalla, joka on tänä päivänä yksi Skandinavian suurimmista hyönteistuotantotiloista laajennuksien jälkeen. Koetilalla koostettiin tulokset laskelman pohjaksi, jolloin päästiin tarkastelemaan tuotannosta muodostuvia kokonaiskustannuksia tässä ensimmäisessä tuotantomallissa. Tämän ohella saatiin muodostettua hyönteistuotannon yhteiskunnalliselle kannattavuudelle lopputulos. Yhden tuotetun kotisirkkakilon kustannukset muodostettiin suhteutetuilla panosten hinnoilla. Käytettyinä panoksina huomioitiin rehun kulutus, lämmityskustannukset ja työvoimakustannus. Yhteiskunnallinen hyöty muodostettiin hyönteisten käytön syrjäyttäessä naudan ja sianlihan kulutusta ja tätä kautta kasvihuonekaasupäästöjä. Kasvihuonekaasupäästöt hinnoiteltiin markkinahintojen mukaan. Ilmastovaikutuksiltaan hyönteistuotantoa rinnastetaan hieman tehokkaammaksi kuin kalojen. Todellinen hyöty yhteiskunnalle muodostuu myös työllisyyden kehittymisen kautta tuotannossa ja prosessiteollisuudessa sekä loppumarkkinoinnissa.

Maatalouden rakennekehityksen seurauksena työkoneet ovat kasvaneet, mikä on johtanut peltojen tiivistymiseen. Jankkuroinnin avulla voidaan poistaa pellolle syntyneitä tiivistymiä, jonka seurauksena maan kapillaarinen vedennousu sekä vedenläpäisykyky paranevat. Kapillaari-ilmiön toimiessa kasvukauden kuivina ajanjaksoina vesi nousee kohti maanpintaa. Vastaavasti maan vedenläpäisykyvyn toimiessa vesi ei kerry maan pintakerrokseen, vaan valuu maan syvempiin kerroksiin. Parantuneen vesitalouden ansiosta pelto kestää paremmin sään ääriolosuhteita, mikä lisää viljelyvarmuutta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen vaikutus jankkuroinnilla on maan vesitalouteen, satotasoihin ja kattaako satotason nousu jankkuroinnista aiheutuneet kustannukset. Tutkimuksen aineisto kerättiin kasvukausien 2019–2021 ajan. Mittaukset suoritettiin neljällä eri kosteusanturilla, jotka asennettiin kahteen eri syvyyteen, toiset jankkuroidulle ja toiset jankkuroimattomalle osalle koelohkoa. Näiden yhteyteen asennettiin sääasema. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena tapaustutkimuksena, koska mittaustulosten ollessa vain yhdeltä maalajilta tuloksia ei voida yleistää koskemaan muita maalajia. Mittaustulosten perusteella luotiin kasvumalli, jonka avulla laskettiin neljälle eri kasvilajille satotasot. Tulosten perusteella kasvukaudet olivat keskimääräistä kuivempia, mikä näkyi pellon kosteudessa ja sadantadatassa. Jankkuroinnin ansiosta maan kapillaari-ilmiö toimi kuivissa olosuhteissa ja tämä näkyi pellon syvemmässä kerroksessa. Parantuneen vedenläpäisykyvyn seurauksena jankkuroidun pellon muokkauskerros kuitenkin kuivui enemmän kuin jankkuroimattoman koelohkon muokkauskerros. Jankkurointi nosti kasvukausien keskisatoa, vaikka joidenkin kasvien kohdalla yksittäisenä kasvukautena jankkuroimaton koeala tuotti paremman sadon. Kohonneiden satotasojen ansioista sadonlisä kattoi jankkuroinnista aiheutuneet kustannukset. Jankkuroinnin omistus- ja toteutustapoja vertaillessa yhteisomisteisen laitteen hankkiminen osoittautui kannattavimmaksi vaihtoehdoksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta jankkuroinnin tuovan viljelyvarmuutta, joka näkyy kannattavuuden paranemisena.

Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten metsäkoneyritysten kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa strategian resurssiperustaisen näkökulman avulla metsäkoneyritysten sisäisiä tekijöitä, jotka tukevat kannattavaa liiketoimintaa. Tutkimuksessa muodostettiin myös toimintaehdotuksia metsäkoneyrityksille kannattavuuden parantamiseksi. Tutkimuksen viitekehys muodostettiin strategisen johtamisen, metsäkoneyrityksen resurssien sekä yrittäjälähtöisten tekijöiden varaan. Tutkimus noudatti kvalitatiivista tutkimusotetta, jossa hyödynnettiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Metsäkoneyritysten vuosien 2012—2016 tilinpäätökset muodostivat määrällisen aineiston ja laadullinen aineisto kerättiin 19 metsäkoneyrittäjän informoituina puolistrukturoituina haastatteluina. Tilinpäätösaineiston avulla yritykset jaettiin korkean ja matalan kannattavuuden ryhmiin ja haastatteluaineiston avulla pyrittiin tunnistamaan teemoja kannattavuuden selittämiseksi. Kannattavuuden lisäksi tarkasteltiin myös yritysten kasvua, tasetta sekä kustannusrakennetta. Metsäkoneyritykset ovat jakautumassa pienyrityskeskeisesti suuntautuneisiin ja yrittäjälähtöisesti suuntautuneisiin yrityksiin. Metsäkoneyrityksistä pienyrityskeskeisesti suuntautuneet ovat kasvua ja muutoksia vastustavia, liikevaihdoltaan pienempiä, mutta kannattavampia. Yrittäjämäisesti suuntautuneet yritykset ovat kasvuhakuisia, liikevaihdoltaan suurempia, mutta heikommin kannattavia. Yrittäjän operatiivinen rooli, alhaisemmat yleiskustannukset, operatiivinen tehokkuus, pääomaintensiivinen liiketoimintamalli sekä pitkät ja vakaat asiakassuhteet ovat korkean kannattavuuden metsäkoneyrityksiä yhdistäviä tekijöitä. Alueyrittäjyys, alhainen autonomia työnsuunnittelussa, kasvaneet yleiskustannukset, ikääntynyt kalusto sekä operaatioiden monimutkaisempi hallinta ovat alhaisemman kannattavuuden metsäkoneyrityksiä yhdistäviä tekijöitä. Kannattava puunkorjuuliiketoiminta on usein täystyöllisyyden tulos, mutta liiketoimintaympäristön kilpailuvoimat heikentävät yritysten mahdollisuuksia mukauttaa kapasiteettinsa vakaasti tarjolla olevaan työmäärään. Myös metsäkoneyritysten yhteenliittymät ovat mahdollisuus skaalaetujen kustannustehokkaaseen hyödyntämiseen ja tätä strategiaa hyödyntäneet metsäkoneyritykset ovat keskimääräistä kannattavampia, mutta osa puunhankintaorganisaatioista kieltäytyy toimimasta yhteenliittymien kanssa. Metsäkoneyrittäjien liiketoiminta- ja johtamisosaaminen on edellytys kannattavalle kasvulle, mutta osaaminen näillä osa-alueilla koetaan puutteelliseksi. Muutoksia karttavat pienet metsäkoneyritykset ovat nyt kannattavimpia, mutta liiketoimintaympäristön keskittymistrendin edetessä kooltaan suuremmilla yrityksillä on paremmat mahdollisuudet pitkän aikavälin selviytymiseen.

The aim of this study was to find out how crop rotations with legumes in comparison to monocultures affect nutrient runoff from cultivation and profitability. We looked at five period monocultures of wheat, barley and oats. In the rotations considered two periods were replaced by red clover-grass or pea-horse bean mixtures. Results from rotations were compared with the ones from monocultures. Rotations were studied in private and social optimum and the case of common agricultural policy. According to the results it is possible to reduce nitrogen runoff with the use of legumes in crop rotations. Reductions were achieved by two means: lower average nitrogen runoff of legumes and residual effect from biologically fixed nitrogen which allows reducing fertilization in the next period. The average reductions in nitrogen runoff were higher in rotations based on pea-horse bean due to its lower optimal fertilization rate compared to red clover-grass. However, average per grain runoff was reduced more with red clover-grass due to its greater residual effect. Average nitrogen runoff was reduced in all cases expect for red clovergrass based rotations in social optimum where the variation in buffer strips made the difference. Private and social profitability were the highest for red clover-grass and adding it to grain monocultures increased both private and social profits. If the demand as fodder was too low cultivation of red clover-grass was unprofitable. Pea-horse bean had the lowest profitability and adding it to grain monocultures reduced profits.

Tutkimuksen taustalla oli mielenkiinto selvittää, voiko kuljetusliiketoimialalla toimia kannattavasti luomalla palvelun lisäarvon avulla kumppanuussuhteen asiakkaan kanssa. Perinteisesti alalla on kilpailtu pelkästään hinnalla, mikä on erityisesti viime vuosina johtanut alan kannattavuuden jyrkkään laskuun ja konkurssien lisääntyvään määrään. Kustannusten nousu, alan säätelyn tiukentuminen ja asiakkaiden vaatimusten lisääntyminen sekä samanaikainen raju hintakilpailu ovat johtaneet enenevässä määrin alan kannattavuuden heikentymiseen ja ohjanneet yrittäjiä toimimaan harmaan talouden alueella eli laittomasti. Alan tervehdyttämisen vuoksi onkin perusteltua tutkia, johtaako kumppanuusstrategia kannattavuuteen ja liiketoiminnan jatkumiseen. Tutkimuksen teoriaosassa perehdytään kuljetusliiketoimialan lisäksi strategiseen johtamiseen, palvelujen ominaispiirteisiin, kumppanuusstrategiaan ja kannattavuuteen katetuottoanalyysin näkökulmasta. Teoreettisen osan tarkoituksena on hahmottaa, minkälaisista lähtökohdista strategian muodostaminen alkaa ja mitä erilaisia elementtejä strategia käsittää. Lisäksi teoreettisessa osassa perehdytään palvelujen ominaispiirteisiin sekä siihen, kuinka nämä tulee ottaa huomioon strategiaprosessissa. Näiden yhdistelmästä päästään kumppanuusstrategiaan, jolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa pitkäaikaiseen suhteeseen perustuvaa tilaajatuottajasuhdetta, joka perustuu ulkoistamiseen, mutta sisältää luottamusta, sitoutumista, oppimista, pitkäaikaisuutta, hinnoista sopimista ja säännöllistä yhteydenpitoa. Teoreettisen osuuden lopuksi tutustutaan katetuottoanalyysiin. Tutkimuksessa käytetään kannattavuuden määrittämiseen katetuottoprosenttia, sillä tutkittavan yhtiön nuoresta iästä johtuen tilinpäätösanalyysin tekeminen ei ole mahdollista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty tapaustutkimusta, joka on laadullinen tutkimusmenetelmä. Menetelmässä pyritään kuvailemaan todellisuutta ja tutkimaan kohteena olevaa yhtiötä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Aineisto on strategian tutkimuksen osalta kvalitatiivista, mutta tulostiedon aikaansaamiseksi kerätty aineisto on luonnollisesti kvantitatiivista. Tutkimus on analysoinnin osalta edennyt teorian ja tutkimusaineiston välisellä keskustelulla, jossa kirjallisuus on ohjannut empiiristä tutkimusta eteenpäin ja päinvastoin. Aineiston analysoinnin pohjalta voidaan todeta, että tutkimuksen kohteena olevan yhtiön kilpailustrategiana on differointiin perustuva kumppanuusstrategia. Tulostiedon perusteella voidaan todeta tarkasteluajanjakson aikana toiminnan muuttuneen kannattavaksi. Näiden tulosten perusteella voidaan teoriaan tukeutuen tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena todeta kumppanuusstrategian johtavan kannattavuuteen kuljetusliiketoimialalla. Lopputulosta todentavat kumppanuusstrategian määrittämiseen vaikuttavat moninaiset seikat, jotka yhtiön strategia täyttää kattavasti. Kannattavuuden määrittämiseen on käytetty alan kustannusrakenteen mukaista riittävää katetuottoprosenttia, jonka perusteella voidaan todeta toiminnan olevan kannattavaa prosentin ylittyessä. Strategian voidaan katsoa johtaneen kannattavuuteen, kun oletetaan rakenteen seuraavan strategiaa. Tällöin toteutunut kannattavuus on suoraan seurausta toteutetusta kumppanuusstrategiasta. Tutkimuksen tärkein johtopäätös on, että hyvin suunniteltu ja johdettu kumppanuusstrategia voi johtaa kannattavuuteen kuljetusliiketoimialalla. Johtopäätös on erittäin kannustava alan tervehdyttämisen ja yrittäjien toiminnan kehittämisen ja harmaan talouden selättämisen kannalta.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuivamädätysperiaatteella toimivan biokaasulaitoksen kannattavuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä 360 lypsylehmän esimerkkitilalla. Lisäksi selvitettiin biokaasuinvestoinnin vaikutus kuvitteellisen esimerkkitilan käyttämän energian hiilijalanjälkeen. Tarkasteltavan biokaasulaitoksen prosessin raaka-aineina käytettiin tilalla syntyvää naudan lietelannan kuivajaetta ja nurmisäilörehua. Kannattavuuslaskennassa biokaasuinvestointia verrattiin vaihtoehtoisiin energiantuotantomuotoihin, joita olivat hake- ja öljylämmitys sekä ostosähkö. Vertailtavien vaihtoehtojen investointikustannusten määrittämisessä hyödynnettiin laitevalmistajilta kysyttyjä tarjouksia. Taloudellista kannattavuutta tutkittiin takaisinmaksuajan, sisäisen korkokannan ja annuiteettimenetelmän avulla. Biokaasulaitoksen vaikutus esimerkkitilan käyttämän energian kasvihuonekaasupäästöihin selvitettiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin laskentamenetelmien avulla. Kuivamädätysmenetelmällä tapahtuva biokaasun tuotanto ei osoittautunut kannattavaksi esimerkkitilan tapauksessa. Kannattavuutta alentavia tekijöitä ovat biokaasulla korvattavan energian edullisuus, nurmisyötteen tuotantokustannukset ja biokaasulaitoksen erittäin korkea investointikustannus. Biokaasulaitoksella voidaan kuitenkin saavuttaa selviä ympäristöhyötyjä kasvihuonekaasupäästöjen vähentyessä.

Luonnonmukaisen maataloustuotannon pinta-alan merkittävä lisääminen on nostettu valtakunnalliseksi tavoitteeksi useissa yhteyksissä. Samanaikaisesti luonnonmukaisen puutarhatuotannon ala on laskenut. Tässä tutkimuksessa arvioidaan yhden luonnonmukaisesti tuotetun puutarhakasvin eli sipulin tuottamisen taloudellista kannattavuutta. Luomukasveille ei ole Suomessa juurikaan muodostettu kasvikohtaisia kannattavuuslaskelmia. Luomusipulin kannattavuuslaskelmien tulosten perusteella muodostetaan laskelmia myös sen tuottavuudesta ja etsitään syitä, jotka vaikuttavat kannattavuuteen ja tuottavuuteen. Luomutuotannon kannattavuudesta ja tuottavuudesta selviää aiempien tutkimusten perusteella, että aiheesta on monenlaisia näkemyksiä. Joissain tutkimuksissa ollaan yhtä mieltä siitä, että kustannusrakenne luomutuotannossa poikkeaa tavanomaisesta tuotannosta. Kannattavuuden todetaan olevan samanlainen tai jopa parempi. Tuottavuuden ja tehokkuuden suhteen tutkimustulokset jakaantuvat sen perusteella, mitä osa-aluetta tutkitaan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään teorioita, joihin kannattavuus käsitteenä liittyy. Tutkimus esittelee johdon laskentatoimea ja siihen liittyvää kustannuslaskentaa. Myös tuottavuuden teoriaa esitellään ja kerrotaan syitä ja tapoja sen mittaamiseen. Luomusipulin kannattavuuslaskelmat muodostetaan neljän luomusipulia viljelevän tilan antamien lukujen ja tietojen pohjalta. Koska luomusipulin kannattavuutta käsittelevissä tutkimuksissa vertailukohtana on usein tavanomainen tuotanto, muodostetaan tässäkin tutkimuksessa vertailupohjaksi samanlaiset laskelmat myös tavanomaisesti tuotetulle sipulille. Ne tehdään kahdelle erikokoiselle tilalle. Johtopäätöksenä oli, että luomusipulin tuotanto voi olla kannattavaa. Kannattavuutta edesauttava tekijä näiden neljän tutkimuksessa olevan tilan perusteella osoittautui olevan erityisesti se, että tila on toiminnassaan tuottava. Tuottavuus varsinkin työnkäytössä aiheutti tilojen välisiä kannattavuuseroja. Ylipäätään panosten käytön määrillä oli enemmän vaikutusta kannattavuuteen kuin hinnoilla, johtuen siitä että luomusipulissa tarvittavien panosten hankintahinnoissa ei välttämättä voi tehdä suurta säästöä. Myös sipulin viljelyalan koko vaikutti kannattavuuteen tutkimuksessa olleiden tilojen osalta: suuremmat tilat olivat kannattavampia kuin pienet. Kannattavuuteen vaikuttava tekijä oli lisäksi sadon määrä, minkä osalta huomattiin että hävikki on suuri ongelma luomusipulin tuotannossa. Tavanomaiseen sipulintuotantoon verrattuna todettiin, että luomusipulin tuottaminen voi olla yhtä kannattavaa, jos tila onnistuu edellä mainituissa kannattavuuden edellytyksissä.

Tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa asiantuntijayritys Envitecpolis Oy:n asiakkaista benchmarking-taulukko. Muodostettua aineistoa analysoitiin erilaisin menetelmin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin maidontuotantoon ja sen kannattavuuteen. Keskimäärin suomalaisen maatalouden kannattavuus on heikolla tasolla. Kannattavuuskerroin tarkastelee maatalousyrityksen palkka- ja oman pääoman korkotavoitteen täyttymistä samanaikaisesti painottaen yhtä paljon molempia. Luvun ollessa alle yhden, ei yrittäjän palkkavaatimus ja oman pääoman korkotavoite täyty. Suomalaisilla maatiloilla kannattavuuskerroin on jo pitkään ollut keskimäärin alle yhden. Tässä tutkimuksessa kannattavuutta tarkasteltiin nettotulokseen asti. Maitotilayritysten tunnuslukuja tarkasteltiin kolmessa eri ryhmässä: lypsytavan, liikevaihdon ja lehmien keskituotoksen mukaan. Lypsytavan mukaan tarkasteltuna automaattilypsyä käyttävät tilat osoittautuivat tehokkuudeltaan ja kannattavuudeltaan parhaiksi. Yleisesti suurempi yrityskoko tarkoitti parempaa kannattavuutta sekä tehokkuutta samoin korkeampi keskituotos. Huomioitavaa on, ettei automaattisesti tietty lypsytapa, keskimääräistä korkeampi liikevaihto tai lehmien keskituotos tarkoita parempaa kannattavuutta tai tuotannon tehokkuutta. Maitotilayritysten tuotantoa tutkittiin lisäksi Cobb-Douglas tuotantofunktion avulla sekä DEA-menetelmällä. Cobb-Douglas tuotantofunktiosta muodostettiin korjatun pienimmän neliösumman (COLS) menetelmällä maitotilayritysten tekninen tehokkuusluku. Tekninen tehokkuus määritettiin myös DEA:n muuttuvien skaalatuottojen (VRS) menetelmällä. DEA-mallin tuotosorientoitunut tekninen tehokkuus korreloi tilastollisesti merkitsevästi muun muassa nettotuloksen, maidon litrakohtaisen tuotantokustannuksen ja liikevaihdon kanssa. COLS-tehokkuusluku korreloi tilastollisesti merkitsevästi maidon litrakohtaisen tuotantokustannuksen, nettotuloksen sekä ostorehukustannuksen kanssa. COLS-mallissa yksi yritys on teknisesti tehokas muihin nähden, mutta DEA-mallissa tehokkaita yrityksiä voi olla useita. Toisaalta pienessä aineistossa DEA erottelee tehokkaimpia yrityksiä heikosti toisistaan. Aineiston maitotilayritykset olivat sekä taloudellisesti että peltopinta-alaltaan isompia ja nettotulosta verrattaessa kannattavampia kuin Luonnonvarakeskuksen aineiston yritykset. Tutkimuksen aineisto oli pieni (36 maitotilaa), joten luotettavuus jää alhaiseksi, jolloin tuloksista ei voi tehdä yleistyksiä Suomen tasolla. Benchmarking-taulukko helpottaa yritysten tuotannon sekä kannattavuuden analysointia. Tuotannon vertaaminen ja oppiminen esikuvayrityksiltä voi auttaa tuotannon kehittämisessä. Jatkossa tekninen tehokkuusluku voisi olla osa yritysten analysointia perinteisten osatuottavuusmittareiden yhteydessä.