Browsing by Subject "kemianteollisuus"

Biodiversity is essential for human wellbeing and activities as it supports a diverse set of ecosystem services. Currently, biodiversity is rapidly declining. Biodiversity loss is the second significant global risk after climate change. To reduce environmental stress, there is a need to find sustainable alternatives to unsustainable raw materials and consumables. The chemical industry has an important role in developing environmentally friendly solutions such as bio- based products and solutions, which require utilization of biomass. However, extraction of bio- based raw materials creates more pressure on biodiversity and contributes to biodiversity loss. It is essential that companies who extract natural resources are transparent about their actions concerning biodiversity. By adequately sharing information in corporate reports, companies can enhance their legitimacy. This thesis contributes to scientific discussion on biodiversity reporting which is researched to a limited extent. Material of the thesis was collected from corporate reports and interviews with globally operating chemical companies. By using qualitative content analysis, this thesis describes how chemical companies report on biodiversity as part of their corporate reporting to maintain their legitimacy and how biodiversity is perceived within the chemical industry. Biodiversity is a complex concept and intangible system, which cannot be sufficiently measured yet. This may help to explain why biodiversity reporting within the chemical industry is varying and inconsistent. There is a need to improve companies’ understanding on biodiversity to enhance biodiversity reporting. Adequate reporting can help to understand complex natural processes, enhance environmental protection, and reduce the problem of greenwashing.

Muoviteollisuus kasvoi toisen maailmansodan jälkeen Suomessa selkeästi muuta teollisuutta nopeammin. Samanaikaisesti 1950- ja 1960 -lukujen Suomessa luotiin kansallista tiede- ja teknologiapolitiikkaa sekä rakennettiin sitä tukevia instrumentteja. Perustellusti voidaan sanoa, että myös teollisuuden piirissä tutkimus- ja kehittämistyölle alettiin antaa enemmän merkitystä. Tämä konteksti huomioiden näyttää mielenkiintoiselta, kun muoviteollisuutta edustanut Muoviyhdistys Ry alkaa 1960 -luvulla selkeästi edistää muoveihin liittyvän korkeakouluopetuksen ja -tutkimuksen aikaansaamista. Vuonna 1967 perustetaankin Helsingin yliopistoon puun ja muovien kemian professuuri sekä Teknilliseen korkeakouluun teknillisen kemian apulaisprofessuuri alanaan polymeeriteknologia. Tässä tutkimuksessa on kysytty, miksi kyseiset professuurit perustettiin ja miten ne ovat liitettävissä muoveihin. Samalla on voitu tarkastella kysymystä professuurien koetusta vaikutuksesta yhden teollisuudenalan kilpailukykyyn ja siitä, miten tämän vaikutuksen ajatellaan syntyvän. Tutkimusaihe ei perustu yhteen selkeään aineistoon, vaan se on rakentunut tutkimuksen aikana esiin nousseiden huomioiden ympärille. Keskeisimpiä lähteitä ovat Muoviviesti -lehti, Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun arkistot sekä, kauppa- ja teollisuusministeriön komiteamietinnöt. Tutkimuksessa kartoitetaan 1960- luvun yleinen ympäristö tutkimustyön tukemiselle sekä muoviteollisuuden omat mahdollisuudet kehittää omaa osaamistaan ja ottaa vastaan korkeakoulututkimukseen perustuvaa tietoa. Tästä kuva tarkentuu kemianteollisuuden kehittämisestä esitettyihin ajatuksiin ja kyseisten professuurien perustamiseksi annettuihin perusteluihin. Lopulta tarkastellaan professuurien virkanimityksiä sen kautta, miten työn ala ja merkitys lopulta määrittyy. Professuurien merkitys näyttää rakentuvan paljon ennakoitua laajemmalle pohjalle. Osaltaan oppituolien merkitys on liitettävissä Neste Oy:n ja Uolevi Raaden tavoitteeseen luoda Suomeen moderni petrokemiallinen teollisuus. Tätä tukemaan kehitettävä metsän ja polymeerikemian liitto edellyttää syntyäkseen pitkäjänteistä tutkimustyötä. Raadelle keskeisin tapa kehittää suomalaista talouselämää on nostaa puun jalostusarvoa. Samalla tavalla myös Helsingin yliopiston professorit ovat kiinnostuneempia keskittymään selluloosan liittyviin kysymyksiin kuin muoveihin. Professuurien ympärille rakentuva kuva kertoo niiden erilaisesta merkityksestä eri toimijoille. Sen sijaan professuurien vaikuttavuudesta ei tutkimuksen perusteella puhuta, eikä niiden mahdollisuuksia vaikuttaa teollisuuden kilpailukykyyn pohdita. Sen sijaan oppituolien merkitys näyttää olevan tarpeessa rakentaa mahdollisuus pysyä mukana ja seurata tieteellistä ja teknologista kehitystä. Helsingin yliopiston puun ja muovien kemian professuuri noudattelee vahvasti tieteen lineaariseen malliin perustuvaa ajatusta. Professuurit eivät toimenpiteenä kytkeydy mihinkään suurempaan kokonaisuuteen ja niiden kontrasti suhteessa 1960 -luvun lopulla luotuihin uusiin teknillistä tutkimusta tukeviin instrumentteihin on suuri.