Browsing by Subject "konfliktit"

This study relates to the conflict in Nepal and its peace process in particular, which is examined from the perspective of discourse theory. The conflict started in 1996 when a group calling themselves ‘Maoists’ launched their ‘people’s war’. Over the years, the conflict was marked by several negotiation rounds, intermittent ceasefires and a power-political struggle between the king, the mainstream political parties and the Maoists. The peace process can be deemed to have started upon the signing of a 12-Point Understanding between the Seven Party Alliance and the Maoists in November 2005. Despite its promising start, it is still too early to talk about the peace process in the past tense since researchers have considered the promulgation of a new constitution as a necessity for its closure. The conflict and its peace process have provided an interesting topic of inquiry for instance because Nepal’s Maoist insurgency has been considered the most successful one among other contemporary Maoist rebellions. The purpose of this study is to analyse how a ‘new Nepal’ was articulated in discourses of transformation during the peace process between 2005 and 2012 and determine potential shifts or changes in the discourses. Since the peace process is understood as a discursive process, a further objective is to evaluate the process and the prospects of sustainable peace on the basis of the discourses. Following the theory of conflict transformation, this study understood the peace process as a long-term project where sustainable peace necessitates addressing the root causes of conflict. The motive for choosing the discourse-theoretical perspective was that discourses have been suggested to have a significant role in conflict transformation. In their discourses, political actors may seek cooperation and consensus or reproduce the antagonistic relationship that existed between them during conflict. This study utilised the post-structuralist theory of discourse developed by Laclau and Mouffe as it has been considered suitable for studying political conflicts and changes. According to the fundamental premises of the theory, discourses are historically constructed and contingent systems of meaning in which signifiers receive their meaning in relation to other signifiers and which are susceptible to change. The empirical data of this study consisted of three official documents that have been said to provide a blueprint for a new Nepal as well as of newspaper articles published in The Kathmandu Post. Temporally the study was limited to a period between November 2005 and June 2012. The concept of new Nepal was understood as referring to the political, social, economic and cultural transformation of the country needed to address the root causes of the conflict, for which reason the analysis concentrated on discourses dealing with these aspects. Furthermore, the main focus was on the discourses of the political actors who were the chief adversaries during the conflict, i.e. the mainstream political parties, the Maoists and the king. The empirical analysis utilised the key concepts of Laclau and Mouffe’s theory of discourse, including articulation, floating signifier, nodal point, empty signifier, hegemonic practice, dislocation, social antagonism, political frontier, and the logics of equivalence and difference. According to the analysis, the discourses of the political actors were arranged around political transformation, which was closely linked with social, economic and cultural transformation. The discourses of transformation can be deemed to have formed a discourse on new Nepal, where the meaning of new Nepal was constructed around such salient signifiers as democracy, republic, federalism, secularism, peace, development, progress, change, social justice and inclusiveness. A chain of equivalence was articulated between these signifiers to establish a clear frontier between the past and the future. A significant finding was that the Maoists and the mainstream political parties were able to combine their particular interests into a common discourse by articulating the king as a common enemy and a threat to a new Nepal, which would appear to have made the peace process possible. However, this discursive unity seems to have dissolved after the king was removed and Nepal declared a republic. Since then the Maoists and the non-Maoist parties appear to have reproduced the previous antagonistic relationship between them and the situation has begun to resemble the circumstances before and during the conflict. Due to the discursive struggles between the actors, the Constituent Assembly failed to promulgate the new constitution that was articulated as a document which could bring peace and socio-economic transformation, and consequently it is argued that the prospects of achieving sustainable peace still seem rather bleak. The discursive struggles also pose a threat to the hegemonic discourse on new Nepal and to the new Nepal articulated therein. As regards sustainable peace, it would be important for the actors to find again the consensus that existed between them at the initial stages of the peace process.

Tutkielma pureutuu sodankäynnin muutoksiin ja sääntelyyn ja siihen millainen rooli uudella teknologialla voi tässä kentässä olla. Tutkielma keskittyy aseellisiin miehittämättömiin lennokkeihin , niiden vaikutuksiin sodankäyntiin ja pyrkimyksiin säädellä lennokkien käyttöä. Historiallisesti teknologiset mullistukset sodankäynnissä ovat usein herättäneet kysymyksiä niiden suhteesta olemassa oleviin sodankäynnin sääntöihin. Samoin erityisen merkittävät konfliktit ovat johtaneet aiempaa ponnekkaampiin yrityksiin vahvistaa edellytyksiä rauhalle. Aseellisten miehittämättömien lennokkien käyttö on liittynyt leimallisesti Yhdysvaltojen sotaan kansainvälistä terrorismia vastaan. Lennokki-iskujen käyttö on herättänyt paljon keskustelua ja kysymyksiä niin tutkijakentässä kuin kansainvälisen yhteisön piirissä. Lennokkeja koskevasta asesääntelystä on tehty ehdotuksia eri tahojen toimesta. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää mitkä tekijät vaikuttavat aseellisten miehittämättömien lennokkien sääntelyyn ja minkälaisia tulevaisuudenskenaarioita näiden tekijöiden pohjalta voidaan hahmottaa. Tutkielman metodina käytetään tulevaisuusskenaarioita. Sskenaariot voidaan nähdä tulevaisuutta koskevina kontrafaktuaaleina. Kontrafaktuaaleja on hyödynnetty kansainvälisen politiikan tutkimuksessa jonkin verran. Tulevaisuusskenaarioiden osalta esimerkkejä on vähemmän. Menetelmä on kuitenkin laajalti hyödennetty muilla tieteenaloilla; esimerkiksi yritysmaailmaa koskevassa tutkimuksessa skenaariot ovat yleisessä käytössä. Tulevaisuusskenaariot soveltuvat metodina hyvin aseellisten miehittämättömien lennokkien mahdollisen sääntelyn tutkimukseen, sillä varsinaista lennokkeja koskevaa sääntelyä ei ole vielä olemassa. Tarkastelemalla lennokkien sääntelyä koskevia tulevaisuusskenaarioita voidaan lisätä ymmärrystä niistä tekijöistä, jotka vaikutta sääntelyn muodostumiseen. Samoin skenaariot antavat osviittaa siitä, millaista sääntelyä voidaan odottaa erilaisissa tilanteissa. Tutkielman aineiston kautta pyritään luomaan yhdessä kattavan kirjallisuuskatsauksen kanssa selkeä pohja tulevaisuusskenaarioille. Tästä syystä aineistossa käsitellään lennokkeja sekä kansainvälisen yhteisön että Yhdysvaltojen näkökulmasta. Tutkielman aineistona käytetään Yhdistyneiden kansakuntien tutkielmaa aseellisista miehittämämistä lennokeista ja niiden mahdollisista sääntelytarpeista; Yhdysvaltojen korkeassa asemassa olevien virkamiesten sekä presidentti Barack Obaman lausuntoja aseellisiin miehittämättömiin lennokkeihin liittyen; ja Euroopan parlamentin kahta päätöslauselmaa, jotka liittyvät lennokkien sääntelyyn ja laajemmin asesääntelyyn. Kirjallisuuskatsauksen ja aineiston pohjalta rakennetut neljä tulevaisuuskenaariota muodostavat nelikentän, jonka avulla voidaan kartoittaa miehittämättömien aseellisten lennokkien sääntelyä suhteessa sodankäynnin muutoksiin ja kansainvälisen yhteisön vahvistumiseen ja heikentymisiin. Tulevaisuuskenaarioiden kautta nähdään, että suurin vaikutus lennokkien sääntelylle syntyy sodankäynnin muutosten kautta. Lennokkiteknologian merkitys on sidottu sen hyödyllisyyteen sitä käyttävien maiden turvallisuusstrategiassa. Mikäli sodankäynti muuttuu sellaiseen suuntaan, että lennokkiteknologia ei tarjoa merkittäviä etuja strategisten tavoitteiden saavuttamiseen, on todennäköisempää, että lennokkien käyttö voitaisiin jopa kieltää. Mikäli aseelliset miehittämättömät lennokit pysyvät tulevaisuudessakin tärkeinä esimerkiksi taistelussa terrorismia vastaan, on todennäköistä että niiden käyttöön liittyvistä läpinäkyvyys-, valvonta- ja vastuullisuusongelmista johtuen syntyy asesääntelyä, joka pyrkii ratkaisemaan lennokkien käyttöön liittyvät epäselvyydet. Tämä voi olla luonteeltaan sopimuspohjaista virallista asesääntelyä tai epämuodollista itsesääntelyä. Tutkielman johtopäätöksistä käy ilmi, että teknologialla itsessään ei välttämättä ole keskeistä merkitystä sodankäynnin muutoksille ja asesääntelyllä. Tärkeää on miten teknologiaa käytetään. Teknologian merkitys kasvaa suhteessa sen mahdollisuuksin vastata sodankäynnin muutoksiin ja strategisiin tarpeisiin. Jatkotutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä teoretisoida, syventää ja tuoda paremmin esiin sodankäynnin, asesääntelyn ja uusien teknologioiden välisiä yhteyksiä. Tulevaisuudenskenaarioiden laajemman käytön kannalta olisi hyödyllistä entisestään kehittää metodologiaa sekä ottaa menetelmää käyttöön, mikä voisi johtaa sen vielä nykyistä helpompaan ja hedelmällisempään hyödyntämiseen kansainvälisen politiikan tutkimuksessa.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä kiista Vuosaaren sataman rakentamisesta 1990- ja 2000-luvuilla kertoo eurooppalaisesta kollektiivisesta toiminnasta. Mikä on EU:n suhde ylirajaiseen kollektiiviseen toimintaan, joka syntyy unionin vaikutuksesta? Ympäristöjärjestöt Suomen Luonnonsuojeluliiton johdolla kantelivat satamahankkeesta Euroopan komissiolle ja tekivät vetoomuksen Euroopan parlamentille, koska suunnitellun sataman vieressä sijaitsi alue, joka kuului Natura 2000 –luonnonsuojeluverkostoon. Myös eurooppalaiset kattojärjestöt osallistuivat toimintaan. Aineistona on ympäristöjärjestötoimijoiden ja heidän kanssaan tekemisissä olleiden tahojen haastatteluja, asiakirjoja, sähköpostiviestejä sekä tiedotus- ja lehtimateriaalia. Satamakiistaa tutkitaan yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksen perinteestä käsin. Kirjallisuudesta keskitytään erityisesti koalitionmuodostukseen, johon osallistuivat ympäristöjärjestöjen lisäksi myös Euroopan parlamentin vihreät, sekä ylirajaisen kollektiivisen toiminnan luonteen käsitteellisempään hahmottamiseen. Tapauksessa sinällään kotimainen konflikti ulkoistettiin viemällä se EU-tasolle. Bumerangi-ilmiössä valtioon yritettiin vaikuttaa EU-instituutioiden kautta. Tämän ulkoistamisen myötä syntyi ylirajainen kampanjakoalitio, joka perustui osin jäsenjärjestö-kattojärjestö-suhteeseen. Koalitiota voidaan vetoomusvaiheessa kuvailla parlamentin vihreiden mukanaolon myötä sisä- ja ulkopiiriläisten koalitioksi (insider-outsider coalition). Toiminnalla oli joitain samoja piirteitä edistämisverkostojen (transnational advocacy networks) kanssa. Syy sekä kansallisten ympäristöjärjestöjen että kattojärjestöjen aktiivisuudelle oli tapauksen oikeudellinen ennakkotapausmerkitys, joten protestikeinojen hyöty olisi ollut vähäinen. Natura pitkälti loi ympäristöjärjestöille merkityksellisen kiistan. Koska haluttiin vaikuttaa lainkäyttöön, itse tapaus oli keino, ja kantelut olivat keinon ominaisuus. Ylipäätään valittamisen mahdollistavan EU-mahdollisuusrakenteen vuoksi järjestöt pystyivät tietyllä tapaa uudelleenpolitisoimaan kansallisesti jo oikeusistuinvaiheeseen siirtyneen kiistan viemällä asian vähemmän oikeudellisille areenoille. Tapauksessa politiikka juridisoitui ja juridiikka myös politisoitui. Kantelujen voidaan kuvata olevan osa eurooppalaista yhteiskuntaa, mutta prosessin edetessä ja vetoomuksen myötä ylirajainen kollektiivinen toiminta vähitellen monipuolistui ja syveni siten, että tapauksesta voidaan hahmottaa myös eurooppalainen kansalaisyhteiskunta.

Tämä tutkielma tutkii Robert Baillien (1602–1662) käyttämää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta retoriikkaa tämän poliittisuskonnollisissa teksteissä kolmen valtakunnan sotien aikana. Tutkimus analysoi, kuinka sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan avulla Baillie maalaa vastapuolesta kuvan vääräuskoisina, seksuaalisesti poikkeavina ja jopa hirviömäisinä. Vastaavasti Baillie käyttää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta kieltä myös maalatakseen presbyteerit tosiuskovaisiksi ja Jumalan asialla oleviksi. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä luvussa analysoidaan, kuinka Baillie maalaa vastapuolen miesten maskuliinisuuden heikoksi. Baillien mielestä eniten näiden miesten maskuliinisuutta kyseenalaistaa näiden vääräuskoisuus ja valtion uhkaaminen. Toisessa luvussa tarkastellaan, kuinka Baillie käyttää feminiinisyyttä toisaalta vastapuolen maalaamiseen seksuaalisesti epäilyttävinä ja yhteiskuntarauhan vaarantajina, mutta myös kirkon kuvaamiseen naisena, joka joutuu vastapuolen miesten hyökkäyksen kohteeksi. Kolmannessa luvussa sukupuolittuneisuus sidotaan yhteen ruumiillisuuden kanssa. Toisaalta Baillie maalaa vastapuolesta kuvaa hirviöinä, jotka saavat usein feminiinisiä konnotaatioita. Samalla hän niin ikään kuvaa kirkkoa ja valtiota ruumiin avulla, ja kuinka vastapuoli sairastuttaa tai muuntaa hirviöksi tämän poliittisen ja uskonnollisen ruumiin. Lopuksi luvussa keskitytään Baillien tapaan tarjota parannusta lääketieteellisten kielikuvien avulla. Baillien sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan analyysilla tämä tutkielma osoittaa, että aatehistoriallinen tutkimus hyötyy sukupuolen ja ruumiin huomioimisesta analyysissaan. Tutkielmassa avataan, kuinka 1600-luvun Iso-Britannian poliittinen ympäristö oli vahvasti sukupuolittunut ja ruumiillistunut, ja kuinka eliitin miesten oli tärkeä pitää kiinni näistä ihanteista oikeuttaakseen valtansa. Samalla tutkielma tuo esille, kuinka hyökkäys eliitin miehen maskuliinisuutta vastaan saattoi olla oikea uhka miehen poliittiselle vallalle.

The purpose of this study was to describe and integrate previous literature on psychological safety, teamwork conflicts and team satisfaction. The aim was to clarify how psychological safety theoretically buffers the effect of teamwork conflicts on the perceived satisfaction with the team according to literature. The theory of the research is based on Edmondson’s concept of psychological security, Jehn & Shah’s classification of conflicts, as well as an integrated view of the previous literature on team satisfaction. The aforementioned concepts have been individually studied a lot, but the interaction between these three concepts is unclear. Earlier studies show that while psychological safety is high, and the number of conflicts involved in the task is moderate, the team performance is at its best. Although according to previous study team performance and team satisfaction interplay is not entirely clear which is the key reason for the chosen research question. The study was a theoretical literature review, combining descriptive and integrative methods. The study progressed exploratively: first I defined the components of team satisfaction, next I clarified which team satisfaction components teamwork conflicts effect and finally I examined how psychological safety buffers the teamwork conflict effects on team satisfaction. The research question answers were researched through a four-point process starting with material collection and evaluation to the description of the material, followed by the integrating analysis and results. The role of psychological security in team satisfaction is significant. Therefore, it is important to clarify and differentiate the impact of conflicts and psychological security on team satisfaction in a possible empirical research process. Psychological safety acts as a buffer for conflicts in teamwork by developing the experience of satisfaction. Based on the review, it can be argued that a high degree of satisfaction also requires a reasonable amount of conflict to be realized to make teamwork meaningful.

Research aims. The aim of the study is to examine what types of conflicts arise within first and second graders in primary education and how teachers experience these conflict situations and the process of resolving them. Numerous conflicts arise within first and second graders in their everyday school activities that require teacher’s attention. Previous studies have shown that these types of conflicts and the process of resolving them create a significant amount of stress for teachers. This study examines these conflict situations and how they come to existence in a school setting. Furthermore, teachers’ well-being at work and ability to manage work-related stress is being investigated together with questions such as which factors create stress for teachers, how stressful do teachers experience conflicts and the process of resolving them, what types of coping skills do teachers have for handling the stress arising from these conflicts and where do teachers acquire resources for their work. Methods. Five teachers who had experience on working with first and second graders in Helsinki region were interviewed for this study. Three of them were highly experienced whereas two were in the beginning of their teaching careers. Semi-structured interviews that were later carefully transcribed were used for data collection. Method of study was data-driven content analysis. All transcribed data was initially read through for an overall view. Later content that was most essential for research purposes and questions was inspected in more detail. The analysis was categorized to match research question of the present study as well as categories from previous studies and also connected to a broader research on the field. Finally, after describing the conflict situations and forming categories analyzing teachers’ experiences and coping skills, the most pivotal results were gathered. Results and conclusions. The conflicts within first and second graders emerged mainly in situations in which there was no adult supervision, when moving from one place to another or during class. The reasons behind these conflicts were often based in relationships, individual personality traits or specific situations that occurred in fast-phased school environment. According to the teachers, the most challenging part of the conflict resolution was the feeling of inadequacy. The less experienced teachers found these situations more challenging compared to those with more teaching experience as the latter often had better tools not only for resolving these conflicts but also for preventing them. Tools that the teachers used for resolving these conflicts were mostly resourceful and solution-focused.

Objectives. The research on compassion has been studied in many fields but in the context of early childhood education, especially in conflict situations, study of compassion is still missing. The aim of this study, in the light of interaction based “practise perspective” theoretical framework, is to find out the ways in which compassionate acts occur in kindergarten 2 to 5-year-old children`s group in conflict situations, and what enables or hinder compassion in early childhood context. The interaction based theoretical framework shows how compassion is built and develops in interaction with people in different cultural contexts. This study has been conducted as part of “Constituting Cultures of Compassion in Early Childhood Education” (CoCuCo) research project. Methods. The data of this study was gathered by observation in a kindergarten setting over ten days period, approximately five hours per day. 26 children and five adults participated in the study. The current study has implications of collective ethnography due to its naturalistic setting and having, at times, up to four observers in the field at once. Having more than one observer gave opportunities for reflective discussions. 57 conflict situations were found from the data after using qualitative research analysis methods. Compassionate acts were analysed from those conflict situations. Findings. In a kindergarten 2 to 5-year-old children`s group compassionate acts occurred in 15 conflict situations. Compassionate acts, which were helping, defending and comforting, received a child from a teacher, a child from another child and a teacher from a colleague. Verbal forms of compassion were the most common. Teachers ways of dividing tasks and recurring practices in working methods enabled or hindered the ways compassion was expressed. The ways teachers organize kindergarten groups activities, seems to impact the ways compassion occurs in interactional situations.

Perheenjäsenten väliset ristiriidat ja konfliktit ovat mielenkiintoinen ilmiö. Niitä on sosiaalitieteissä kuitenkin tutkittu vähän. Aiemmassa tutkimuksessa on keskitytty perheenjäsenten välisen solidaarisuuden ja avun tarkasteltuun. Tämä pro gradu -tutkielma pyrkii paikkaamaan vajetta ylisukupolvisten konfliktien tutkimuksessa. Tutkielmassa tarkastellaan suuriin ikäluokkiin kuuluvien isovanhempien ja heidän aikuisten lastensa välisiä konflikteja isovanhemman ja lapsenlapsen yhteydenpidon rajoittamisen näkökulmasta. Tutkielmassa käsitellään kahdenvälisissä ylisukupolvissa suhteissa esiintyvää isovanhemman yhteydenpidon rajoittamista lapsenlapseen, mitkä tekijät mahdollisesti selittävät yhteydenpidon rajoittamista, sekä sitä, miksi yhteydenpidon rajoittamista tapahtuu. Tutkielman kvantitatiivisessa osiossa on käytetty menetelminä jakaumatason tarkasteluja, ristiintaulukointeja ja logistista regressioanalyysia. Tutkielman kvalitatiivisessa osiossa avovastauksia on luokiteltu manuaalisesti. Tutkielmassa on ollut käytössä kaksi aineistoa: Tilastokeskuksen Sukupolvien ketju -hankkeelle keväällä 2012 keräämä suomalaisia nuoria aikuisia edustava kyselylomakeaineisto (n=1753), ja heidän suuriin ikäluokkiin kuuluvia vanhempiansa edustava kyselylomakeaineisto (n=2278). Tutkielman tulosten valossa aikuisten lasten sukupolveen kuuluvat pienten lasten äidit rajoittavat eniten isänäidin eli anoppinsa yhteydenpitoa lapsenlapseen. Pienten lasten isät rajoittavat eniten äidinäidin eli anoppinsa yhteydenpitoa lapsenlapseen. Suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista eniten yhteydenpidon rajoittamista oman aikuisen lapsensa taholta ovat kokeneet isänäidit omien poikiensa taholta. Aikuisen lapsen puolison taholta eniten yhteydenpidon rajoittamista ovat kokeneet anopit miniöidensä taholta. Tutkielman tulosten valossa eniten konflikteja ja yhteydenpidon rajoittamista esiintyisi anoppien ja miniöiden välisissä suhteissa. Tulosten perusteella näyttäisi myös siltä, että saman perheen sisällä lapset raportoivat yhteydenpidon rajoittamista todennäköisemmin kuin vanhempansa, ja he myös raportoivat enemmän ristiriitoja kuin vanhempansa. Aikuisten lasten osalta ikä ja uskonnollisuus ovat yhteydessä yhteydenpidon rajoittamisen todennäköisyyteen. Mitä vanhempi vastaaja, sitä todennäköisemmin hän on rajoittanut isovanhemman ja lapsenlapsen välistä yhteydenpitoa. Lisäksi hyvin uskonnolliset vastaajat ovat rajoittaneet yhteydenpitoa todennäköisemmin kuin vähemmän uskonnolliset vastaajat. Suuriin ikäluokkiin kuuluvien isovanhempien kohdalla mikään taustamuuttuja ei ollut merkitsevästi yhteydessä yhteydenpidon rajoittamisen todennäköisyyteen. Yleisin yksittäinen syy rajoittaa isovanhemman ja lapsenlapsen yhteydenpitoa on isovanhemman alkoholiongelma. Toiseksi yleisin syy on erimielisyydet kasvatuksessa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että vanhemmat perhesukupolvet kokevat ylisukupolviset suhteet harmonisempina kuin nuoremmat perhesukupolvet. Lisäksi näyttää siltä, että verisukulaisuus ennustaisi ylisukupolvisten suhteiden laatua: aikuisten lasten ja heidän suuriin ikäluokkiin kuuluvien vanhempiensa väliset suhteet ovat tulosten perusteella paremmat kuin aikuisten lasten ja näiden puolisoiden vanhempien väliset suhteet. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että aikuiset lapset rajoittavat isovanhempien osallistumista lastenlastensa elämään, ja että perheenjäsenten välillä esiintyy konflikteja ja jännitteitä, vaikkakin yleisesti ottaen perheenjäsenten keskinäiset välit ovat hyvät.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan israelilaisten poliittisten toimijoiden käymää keskustelua Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten muodostamista sekapareista 2010-luvulla. Lisäksi tutkin sitä, miten nämä puhetavat kytkeytyvät sukupuoleen israelilaiseen nationalismiin peilaten. Parisuhteet Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten kansalaisten välillä on marginaalinen ilmiö, johon kohdistuu kuitenkin paljon huomiota. Israel on syvästi jakautunut yhteiskunta, jonka lisäksi vuosikymmeniä kestänyt Israelin ja palestiinalaisten konflikti on aiheuttanut molemminpuolista epäluuloisuutta näiden ryhmien välille. Israelissa suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti ajatukseen avioitumisesta kahden eri uskontokunnan edustajan välillä. Tämän lisäksi avioituminen on Israelissa mahdollista vain sellaisille pariskunnille, joiden molemmat osapuolet kuuluvat samaan uskontokuntaan. Tutkielman taustana toimii Israelin ja palestiinalaisten konfliktin peruspiirteiden kertaaminen, Israelin valtiollisen luonteen arvioiminen sekä sen poliittisen järjestelmän ja ilmapiirin sekä israelilaisen perheoikeuden taustojen esittely. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa menetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielman aineisto koostuu 27 israelilaisesta internetsanomalehtiartikkelista. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat kiinnittyvät sukupuolen ja nationalismin suhdetta käsitteleviin Floya Anthiaksen ja Nira Yuval-Davisin teoksiin, Gershon Shafirin ja Yoav Peledin hahmottelemiin kansalaisuusdiskursseihin Israelissa sekä sionismiin liittyviin näkökulmiin naisia ja väestöpolitiikkaa koskien. Analyysiosuuteni perustuu aineistosta esille nostamiini analyysiyksiköihin, joita analyysin ensimmäisessä vaiheessa ovat tapahtumat, joihin israelilaisten poliittisten toimijoiden kommentit ovat kohdistuneet. Ensimmäisen analyysivaiheen jälkeen aineisto on koodattu ja teemoiteltu tarkemmin aihekokonaisuuksiksi. Analyysissa esille nouseva ja toistuva teema poliitikkojen puhevuoroissa on kysymys juutalaisen kansakansakunnan tulevaisuudesta. Tähän teemaan liittyy myös huoli seka-avioliitoista ja assimilaatiosta, joiden nähdään uhkaavan juutalaisen kansakunnan tulevaisuutta. Koska naiset nähdään samanaikaisesti biologisina, kulttuurisina ja uskonnollisina uusintajina sekä kansakunnan tulevaisuuden kannattelijoina, heihin kohdistuu erityistä kontrollia suhteessa heidän kollektiivinsa jäsenyyteen. Aineistosta nousee esille erilaisten diskurssien yhteentörmäys, jossa osa näkee sekaparien liitot osana pluralistista, tasa-arvoistuvaa ja demokratisoituvaa Israelia ja osa taas näkee tapahtuvan assimilaation uhkaavan juutalaisvaltiota. Yksittäisistä poliittisista toimijoista aineistostani nousi esiin erityisesti äärioikeistolainen assimilaatiota vastustava Lehava-järjestö, jonka toimijat olivat aiheen aktiivisia kommentoijia ja toisaalta myös yksi keskustelun keskiöön noussut aihe itsekin. Johtopäätöksenä nousee esille se, että poliittisten toimijoiden käymä keskustelu sekapareista on pääasiallisesti kaksinapaista heijastaen israelilaisen yhteiskunnan jakautuneisuutta. Etnonationalistiseen kansalaisuusdiskurssiin kiinnittyneet kommentoijat ovat huolissaan juutalaisen kansakunnan jatkuvuudesta, jota sekaparien ja assimilaation nähdään uhkaavan, ja nämä kommentoijat suhtautuvat ilmiöön negatiivisesti. Liberaali kansalaisuusdiskurssi painottaa demokraattisia arvoja, kuten pluralismia, tasa-arvoa ja valinnanvapautta, ja siihen kiinnittyneet kommentoijat suhtautuvat sekapareihin suopeammin.

Tämän pro gradu –työn tarkoituksena on tutkia siviilikriisinhallintaa palestiinalaisalueilla. Selvityksen kohteena oli erityisesti selvittää suomalaisten EUPOL COPPS -missiossa työskennelleiden asiantuntijoiden näkemyksiä siviilikriisinhallintamission merkityksestä, kehitettävistä osa-alueista sekä vaikuttavuuden arvioinnista, ja verrata näitä näkemyksiä kansainvälisten järjestöjen raportteihin samoista aiheista. Tutkimuksen aineistona on EUPOL COPPS –missiossa työskennelleiden suomalaisten poliisi-, vankeinhoidon- ja turvallisuusasiantuntijoiden haastattelut sekä palestiinalaisalueiden turvallisuussektorireformia ja mission toimintaa käsittelevät kansainvälisten järjestöjen raportit. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineistonanalyysimetodina käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Analyysi jakautuu kolmeen osaan. Ensin käsitellään poliisireformin merkitystä yleisellä tasolla ja mitä annettavaa suomalaisilla asiantuntijoilla on kriisialueilla. Toiseksi käsitellään EUPOL COPPS –mission kehitettäviä osa-alueita ja vahvuuksia. Lopuksi tarkastellaan suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiä siviilikriisinhallinnan vaikuttavuuden arvioinnista. Tulosten mukaan poliisi- ja turvallisuussektorireformi vaatii vielä kehittämistä toimiakseen rakenteellisena transformaationa konfliktissa. Haastateltavien näkemysten mukaan suomalaisilla asiantuntijoilla on osaamista ja asiantuntemusta, jota voidaan hyödyntää. EUPOL COPPS -missiossa on kuitenkin suuria kehittämistä vaativia osa-alueita ja raporttien mukaan mm. poliittinen ympäristö tulisi ottaa paremmin huomioon siviilikriisinhallinnassa.