Browsing by Subject "kulutus"

Maahanmuutto Suomeen on kasvanut voimakkaasti 1990-luvun alusta lähtien. Varsinkin Euroopan ulkopuolelta kotoutuneisiin nuoriin miehiin kohdistetaan voimakkaita oletuksia väkivaltaisuudesta ja kontrolloimattomuudesta. Tutkimuksessa tarkastellaan julkisessa keskustelussa kiistanalaisen väestönosan kokemuksia arjestaan suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Kulutustutkimuksen piirissä on tutkittu maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen kulutuskäyttäytymistä sosiaalipsykologiasta johdetun määrällisen akkulturaatiotutkimuksen kautta. Laadullisesti painottunut jälkiassimilaationistinen kuluttaja-akkulturaation tutkimusperinne on osaltaan laventanut ymmärrystä maahanmuuttajien ja vähemmistöryhmien kokemasta arjesta assimilaatio–marginalisaatio -ulottuvuuden sijaan. Tutkimuksessa haastateltiin viittä nuorta maahanmuuttajataustaista miestä, iältään 18–25 vuotta. Haastatteluja on yhteensä kuusi: viisi yksilöhaastattelua ja yksi kolmen hengen ryhmähaastattelu. Haastateltavat ovat asuneet pitkään Suomessa ja puhuvat sujuvasti suomea. Puolistrukturoidut teemahaastattelut analysoitiin teemoittelua ja tyypittelyä käyttäen. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Minkälaiset ovat nuorten maahanmuuttajataustaisten miesten kokemukset kuluttajina ja työntekijöinä? 2) Minkälaiset ovat heidän näkemyksensä kuluttamisesta ja taloudenhoidosta? Tutkimuksen mukaan haasteltavat ovat tyytyväisiä julkisiin ja kaupallisiin palveluihin Suomessa. Joskin palveluiden digitalisoitumiskehitystä kritisoitiin, sillä sen pelättiin vähentävän mahdollisuuksia henkilökohtaiseen palveluun. Palveluiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta epämiellyttäväksi koettujen paikkojen, kuten baarien ja ostoskeskusten omaehtoinen välttely yhteenottojen pelossa nousi esiin haastatteluissa. Myös kokemukset kontrollista ja varkausepäilyistä ovat palvelukohtaamisissa asiakkaina ja työntekijöinä läsnä. Miessukupuoli ei näyttäydy erityisenä resurssina palvelukohtaamisissa. Kulutuksen suhteen haasteltavat erittelivät varsin kriittisiä havaintoja kulutuksen merkityksestä kantaväestön elämässä. Kantaväestön koettu kulutuskeskeinen elämäntyyli nähtiin egoistisena ja ristiriidassa omien arvojen kanssa. Pyrkimys taloudelliseen autonomiaan ja perheen tukemiseen on leimallista haastateltavien kulutuspuheessa. Haastateltavat ovat työn ja opiskelun kautta integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta kontaktien vähyys kantaväestön edustajien kanssa osaltaan heikentää koettua tyytyväisyyttä elämään Suomessa.

Suomalaisten alkoholinkulutustavat ovat olleet laajan yleisön kiinnostuksen kohteena jo pitkään. Alkoholilla on suomalaisessa yhteiskunnassa vakiintunut asema hauskanpidon välineenä lähes kaikissa väestönosissa. Alkoholinkäyttöön liittyy positiivisuuden lisäksi paljon kriittisyyttä ja historiallisesti alkoholinkulutusta onkin pyritty hillitsemään muun muassa erilaisin säädöksin ja laein. Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää nuorten aikuisten alkoholikriittisen juomisen käytäntöä sekä selvittää, millaisia merkityksiä alkoholikriittisyydellä on nuorten aikuisten sosiaalisissa suhteissa. Tutkimus nojaa, varsinkin 2000-luvulla kulutustutkimuksessa yleistyneeseen, käytäntöteoreettiseen tutkimusperinteeseen. Käytäntöjen teoria laajentaa ihmisen käyttäytymisen tarkastelun yksilön valinnoista historiallisesti rakentuneisiin sosiaalisiin käytäntöihin. Käytäntöjen ajatellaan muodostuvan elementeistä tai komponenteista, joita ovat esimerkiksi tässä työssä käytetyt materiaalit, osaamiset ja merkitykset. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoituina haastatteluina. Aineisto koostuu 11 haastattelusta, jotka toteutettiin marras-joulukuussa 2022. Haastateltavat rekrytoitiin aiheen ympärille muodostuneen Facebook-ryhmän kautta. Tutkimukseen osallistuneet olivat kaikki alkaneet kyseenalaistaa omaa alkoholisuhdettaan ja päätyneet jättämään alkoholinkäytön enemmän tai vähemmän kokonaan. Kerätty aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tulosten perusteella alkoholikriittisen juomisen käytännön materiaalinen elementti koostuu alkoholijuomien korvikkeista sekä paikoista, joissa alkoholikriittisen juomisen käytäntöä toisinnetaan. Osaamiselementti pitää sisällään ymmärryksen siitä, miten toimitaan, kun muut ympärillä juovat sekä sosiaalisen median käytön ja siellä olevat yhteisöt. Merkityselementti taas koostuu ulkopuolisuuden ja epävarmuuden, refleksiivisyyden, alkoholin normalisoinnin kyseenalaistamisen sekä voimaantumisen merkityksistä. Tässä työssä käytetty neljäs käytännön elementti sosiaaliset suhteet pitää sisällään erityyppiset sosiaaliset suhteet ja niissä toimimisen. Alkoholikriittisen juomisen käytäntö vaikuttaa tulosten perusteella nuorten aikuisten sosiaalisiin suhteisiin hieman eri tavalla riippuen siitä, millainen suhde on kyseessä. Kaverisuhteet alkavat todennäköisemmin hiipua ja erkaantua kuin vahvemman siteen ystävyyssuhteet. Tilanteissa, joissa ollaan vieraiden ihmisten keskuudessa tai tilanteissa, joissa alkoholilla on perinteisesti hyvin vahva asema, koetaan ulkopuolisuuden tai erilaisuuden tunteita oman alkoholisuhteen vuoksi. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että alkoholikriittisen juomisen käytäntö on vasta muotoutumassa ja kyseisen käytännön sisällöstä vielä kamppaillaan. Tästä syystä tutkittu käytäntö on otollinen jatkotutkimukselle.

Humalahakuista juomista on pidetty suomalaiselle juomakulttuurille tyypillisenä. Kuitenkin viime vuosien aikana alkoholin kokonaiskulutus on vähentynyt. Samaan aikaan alkoholittomien oluiden valikoima on laajentunut, ja sitä myöten myös kuluttajien kiinnostus alkoholittomia oluita kohtaan on kasvanut. Suomalaisia alkoholinkäyttötapoja on tutkittu paljon – kuka alkoholia kuluttaa, missä sitä kulutetaan ja mihin aikaan sitä kulutetaan. Sen sijaan alkoholillisen oluen substituuttinakin nähdyn alkoholittoman oluen kulutustilanteita ei aikaisemmin ole juuri tutkittu. Tässä työssä tutkittiin alkoholittoman oluen kulutustilanteita käytäntöteoriaan nojaten. Ruokailukäytännöt – joihin juomiskäytäntöjä voidaan peilata – ovat osa jokapäiväistä elämäämme. Kulutustilanteisiin vaikuttavat useat eri tekijät, kuten aika ja paikka, mutta myös mielikuvat. Kulutustilanteita tarkastellaan pitkälti siitä näkökulmasta, missä alkoholittomia oluita kulutetaan ja mihin aikaan kulutus katsotaan sopivaksi. Kulutuksen aika- ja paikkasidonnaisuuden lisäksi tarkastellaan kuluttajien mielikuvia alkoholittoman oluen kulutustilanteista ja kulutustilanteita peilataan myös jonkin verran alkoholijuomien kulutukseen. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, ja otos (n) oli 272 henkilöä. Kyselyyn saattoi vastata kaikki yli 15-vuotiaat kuluttajat, eikä edellytyksenä ollut se, että kuluttaisi alkoholitonta olutta. Aineistoa analysoitiin sekä koko otoksen osalta, että myös vain sen joukon osalta, ketkä kuluttavat alkoholitonta olutta (n=234). Tutkimustuloksista havaittiin, että alkoholiton olut valikoituu useimmiten kulutettavaksi nimenomaan sen alkoholittomuuden vuoksi, mutta myös maku, toimintakyvyn säilytys ja terveydelliset tekijät nousivat esiin kulutuksen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Kulutustilanteet ovat usein sosiaalisia, ja ne ovat vahvasti sidottuja muihin sekä aikaan että paikkaan sidottuihin käytäntöihin, kuten ruokailuun, vapaa-aikaan ja saunomiseen. Mielikuvat alkoholittoman oluen kulutustilanteista olivat samankaltaisia, kuin itse kulutustilanteetkin. Toisaalta kulutuspaikkoihin ja -aikoihin suhtauduttiin kenties vielä hieman avoimemmin verrattuna siihen, missä kulutusta oli varsinaisesti tapahtunut.

Kawah Ijen is the picturesque crater of the Ijen volcano located in Eastern Java, Indonesia. However, it is not just any volcano crater, as it happens to be the locus of labour-intensive sulphur mining operation. Each day up to 15 tons of sulphur is extracted from the Ijen crater by the 350 men working as manual miners. These men carry even 100 kilogram loads of sulphur out from the crater with bare brawn and the work is with no doubt burdensome. Kawah Ijen's natural beauty has also caught the interest of tourists', and the crater has become commodified as a tourism destination, visited by hundreds of international tourists each day. Thus the storyline of this master's thesis is two-fold. The first research objective scrutinizes the Kawah Ijen sulphur mine from a commodity chain perspective, emphasizing the tough work the sulphur miners have to bear in order to satisfy the needs of the consumers at the end of the chain. The second, and the essential objective of this research in turn interrogates how the presence of the sulphur miners has become also an inevitable part of the Kawah Ijen tourism experience. In this the aspiration is to elucidate how the sulphur miners have become aestheticized as a Global South tourism attraction. In other words, this research aims to interrogate the peculiarity of this reality, by exploring how both trade and culture, and human and commodity mobilities are entangled and enshrouded within the crater of the Ijen volcano. In human geography, a research framework of 'Follow the thing' has been adopted by scholars in order to study the geographically far-flung production chains of consumer goods. As a framework it aims to make critical political-economic connections between the consumers and distant, and often also underprivileged, producers. In this Marxist-influenced undertaking emphasis is placed particularly on commodity fetishism. This notion has been mobilized to illuminate how consumers have become alienated from the means of production, in their symbolically-laden everyday consumption. As sulphur is a raw material needed in the production processes of many goods such as white sugar, fertilizers, medicines, and rubber, this research shows how these commodities were 'followed' into their origins to this particular sulphur mine. During a period of field work, a method of participant observation was utilized to get contextual understanding of this production site. The initial research objective is therefore to make connections and create awareness of the inequalities within commodity production networks. In the final research objective of this master's thesis, a postcolonial approach is mobilized to critically interrogate this initial setting, in which the miners are seen as poor and stagnant producers. Thus the Kawah Ijen tourists are taken under lens in order to gain understanding of this touristic encounter nuanced with cross-cultural and socio-economic differences between the tourists and the miners. Therefore the setting of Kawah Ijen will not only be observed as a place of production, but also as a site - and object - of consumption. By analysing blogged travel stories written by the tourists themselves, this research aims to illuminate what the tourism experience of the Kawah Ijen is about in the realm of consumption. Special attention is given to how the encounter with sulphur miners has become a constitutive part of the adventurous and authentic tourism experience of Kawah Ijen. The blog post analysis on the Kawah Ijen tourism narrative shows how the imaginaries of the sulphur miner as the 'Other' are adhered to, as the tourists construct their travel identities, make meaning of their experiences and finally represent their experience to the outside world. Finally this research aims to make ruptures to Global South fetishism by elucidating how the Kawah Ijen sulphur mine has become both commoditized and fetishized in its own right. In this fetishzation process the sulphur miners are depicted as poor and primitive, which as categories act as symbols for authentic tourism consumption in the social frameworks of the tourists. However, the aim is not to demonize the tourists, but to give recognition to the nuanced personal and social realities they are embedded in their consumption. Hence, the tourism experience of Kawah Ijen is constructed through a point of view more sensitive to the subjective negotiation of authenticity. It is argued that the Kawah Ijen tourism experience is a process in which the meaning of the experience is negotiated in a wider framework, which is vicariously embedded in postcolonial discourse. Finally, it is concluded that although there is some unequal power relations at presence in the tourism consumption of Kawah Ijen, the tourism can be the means to make more sustainable living for the miners. The leapfrog from the mining to tourism has to be only carried out in a deliberate way with respect to all of the stakeholders.

Tutkielmassa kysytään, miten lasten kulutuskulttuuri näkyy keskiluokkaisten lapsiperheiden arjessa. Tarkemmin kysytään, millaisia kulutuseetoksia lasten ja vanhempien puhe kulutuksesta ilmentää sekä miten kulutuseetokset heijastuvat lasten ja vanhempien välisiin kulutusneuvotteluihin. Tutkielma sijoittuu yhteiskuntaluokan, lapsuuden ja kulutuksen sosiologian risteykseen. Yhteiskuntaluokkaa tarkastellaan bourdieulaisen luokka- ja distinktioteorian näkökulmasta. Tutkielma täydentää kansainvälistä lasten kulutuskulttuurin tutkimuskenttää 2020-luvun suomalaisen kulutus- ja luokkayhteiskunnan näkökulmalla. Tutkielman aineisto on kerätty neljän pääkaupunkiseudulla asuvan lapsiperheen kodeissa yhdistelemällä osallistuvaa havainnointia sekä perheenjäsenten teemahaastatteluita. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti niin, että aiempi tutkimus ja teoreettiset viitekehykset tukevat analyysiä, mutta tilaa jää myös aineistolähtöisille kategorioille. Aineistossa esiintyy yhteensä viisi kulutuseetosta. Kohtuullinen kulutuseetos ilmenee ennen kaikkea maltillisena, järkevänä ja säästäväisenä suhtautumisena kulutukseen ja rahankäyttöön. Vihreä kulutuseetos puolestaan korostuu erityisesti korkeakoulutettujen äitien puheissa ja ilmentää liiallisesta tavaramäärästä ja luonnonvarojen tuhlaamisesta seuraavaa ahdistusta, jota lievittävät esimerkiksi käytetyn tavaran kierrätys ja aineeton kulutus. Kehittävä kulutuseetos puolestaan näkyy tavassa, jolla vanhemmat arvostavat lasten aktiivista harrastamista, korkeakulttuuria sekä kehittäviä ja toiminnallisia tavaroita. Sosiaalinen kulutuseetos ilmentää erityisesti lasten puheissa esiintyvää ystävien ja vertaisryhmän merkitystä kulutushaluille. Affektiivinen kulutuseetos esiintyy niin ikään pääasiassa lasten puheessa ja korostaa kulutuksen aikaansaamaa itseisarvoista iloa ja sen ilmentämää välittämistä ja huolenpitoa perheenjäsenten välillä. Lisäksi kulutusneuvotteluiden tarkastelu oman rahan, hankintojen, harrastusten ja teknologian sekä ruutuajan näkökulmista osoittaa, että vanhemmat vetoavat lähes kaikkiin eri kulutuseetoksiin perustellakseen lasten kulutuksen rajoittamista tai sallimista. Toisaalta myös lapset haastavat vanhempien periaatteita ja toimivat neuvotteluissa aktiivisina ja paikoin valtahierarkioita rikkovina toimijoina. Tulosten perusteella todetaan vanhempien tuottavan kunniallista keskiluokkaa ja vanhemmuutta kohtuulliseen, vihreään ja kehittävään kulutuseetoksen perustuvien erontekojen avulla. Lapsille tyypilliset sosiaalinen ja affektiivinen kulutuseetos taas perustuvat enemmän yhteenkuuluvuuden luomiseen, ja yhteiskuntaluokkaa keskeisemmiksi nousevat ikään perustuvat eronteot. Tulokset ovat laajalti aiemman kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden suuntaiset, mutta esimerkiksi kohtuullisen kulutuseetoksen korostuminen aineistossa kehittävän kulutuseetoksen sijaan voidaan nähdä suomalaisen kulutusyhteiskunnan erityispiirteenä. Lisäksi 2020-luvun lasten vanhemmat ovat kasvaneet teknologian parissa, mikä näkyy aineistossa muun muassa positiivisempana suhtautumisena lasten teknologian käyttöön. Tulosten perusteella toivotaan lasten omien näkemysten tuomista vahvemmin esiin lasten kulutusta koskevassa julkisessa keskustelussa.

Valmisruokiin sekä niiden pakkauksiin liitetään paljon kielteisiä mielikuvia, mikä johtuu usein siitä, että moni kuluttaja pitää valmisruokia epäterveellisenä valintana. Valmisaterioiden kulutus saatetaan myös nähdä kuluttajien keskuudessa arjen velvoitteiden epäonnistumisen tuloksena, minkä vuoksi niiden kulutusta paheksutaan. Vuonna 2020 alkanut koronaviruspandemia vaikutti elintarvikesektoriin muuttaen samalla ihmisten ruokailutottumuksia. Rajoitusten aikana muun muassa valmisruokien ja -aterioiden kulutus kasvoi. Tänä päivänä valmisruokia löytyy kauppojen hyllyltä enemmän kuin koskaan aiemmin. Valmisruokia suositaan etenkin kaupunkiympäristöissä, joissa ihmisten elämäntapa on kiireistä, eikä aikaa tai halua ruoan laittamiseen välttämättä ole. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella valmisruokien kulutusta käytäntöteoreettisesta näkökulmasta. Aihetta tutkittiin käytäntöteorian kolmen elementin: materian, merkitysten ja kompetenssin avulla. Tämän lisäksi aihetta tutkittiin myös käytäntöteorian ajallisuuden, tilallisuuden ja sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Tutkimukseen osallistui kymmenen 24-38-vuotiasta naista, joista kukin oli joskus kuluttanut valmisruokaa. Tulokset osoittivat, että valmisruokiin liitetään useita eri merkityksiä, kuten epäterveellisyys, uuden kokeilu, aktiviteetti, arjen helpottaja ja häpeä. Kompetenssi puolestaan liittyi aikaisempiin tietoihin tai niiden puutteisiin valmisruoista, mitkä puolestaan vaikuttivat mielikuviin ja sitä kautta myös merkityksiin ja siten lopulta käytäntöihin. Materia nousi esille lähes kaikissa kuvailuissa, joissa esiintyivät ihmiset, ruoka, tila ja erilaiset tarvikkeet ja laitteet. Tuloksissa ilmeni myös miten ajallisuus, tilallisuus ja sosiaaliset suhteet määrittivät valmisruokien kulutustilanteita. Valmisruokia kulutettiin muun muassa kiireen tai ajanpuuteen takia sekä usein myös silloin jos joutui ruokailemaan yksin. Usein valmisruokia ostettiin silloin, kun ei ollut jaksettu tai ehditty tehdä ruokaa ennakkoon esimerkiksi tuleville työpäiville. Valmisruokiin myös turvauduttiin viime hetkellä ja niitä kuvailtiin hätävararatkaisuksi, silloin kun aikaa, halua tai jaksamista ei ole. Osa osti valmisruokia myös ennakkoon kotiin, jotta aina olisi jokin ruoka valmiina mikäli tilanne sitä vaatisi. Valmisruokien kulutus painottui myös enemmän arkipäiville kuin esimerkiksi viikonlopulle.

Perinteisissä tavoissa mallintaa dynaamista valintaa on merkittäviä puutteita; eksponentiaaliseen diskonttaukseen perustuvat mallit ovat huonosti sopusoinnussa empiiristen havaintojen kanssa, hyperbolisen diskonttauksen malleilta puolestaan puuttuu psykologinen pohja, ja ne soveltuvat dynaamisen epäjohdonmukaisuuden takia huonosti hyvinvointianalyysin perustaksi. Päätöksentekijän sisäisen konfliktin lähtökohdakseen ottavat monipersoonaiset mallit kärsivät puutteellisesta formalisoinnista, lievästä psykologisesta epätarkkuudesta sekä kyvyttömyydestä tuottaa testattavia ennusteita käyttäytymiselle. Faruk Gulin ja Wolfgang Pesendorferin kaksivaiheinen malli, jossa päätöksentekijä valitsee ensimmäisessä vaiheessa vaihtoehtojoukon ja toisessa vaiheessa tästä joukosta kulutusvaihtoehdon, mahdollistaa päätöksentekijän kokemien houkutusten eksplisiittisen mallintamisen. Tämä johtaa psykologisesti tarkempaan malliin, jossa päätöksentekijä pystyy paitsi sitoutumaan ennakolta myös kulutusajanhetkellä vastustamaan houkutuksia harjoittamalla itsekuria. Vaikka päätöksentekijä harjoittaisikin onnistuneesti itsekuria, hän saattaa silti haluta myös sitoutua suppeampaan valintajoukkoon, koska itsekurin harjoittamisesta aiheutuu kustannuksia. Niiden seurauksena päätöksentekijä valitsee vaihtoehdon, joka on kompromissi normatiivisesta hyvyydestä ja houkuttelevuudesta. Mallissa siis sitoutumisen halun syynä ovat preferenssien muuttumisen sijaan päätöksentekijän tulevaisuudessa kokemat houkutukset. Tarkastelemalla toisen vaiheen preferenssejä riittävän laajassa joukossa päätöksentekijä saadaan mallinnettua dynaamisesti johdonmukaisena, mikä mahdollistaa yksiselitteisen hyvinvointivaikutusten arvioinnin. Mallilla osoitetaan myös olevan peliteoriaan perustuva yhteys monipersoonaisiin malleihin. Gulin ja Pesendorferin malli on kuitenkin vain lähtökohta, jossa on useita yksinkertaistuksia. Eräs sellainen on, että päätöksentekijä kärsii vain yhdestä houkutuksesta kerrallaan, ja vaihtoehtojoukko vaikuttaaa hänen valintaansa vain houkuttelevimman vaihtoehdon kautta. Lisäksi päätöksentekijä tietää, minkä laatuisista ja kuinka voimakkaista houkutuksista tulee tulevaisuudessa kärsimään. Näiden ominaisuuksien seurauksena päätöksentekijän toisen vaiheen valintakäyttäytyminen on riittävän säännönmukaista toteuttaakseen paljastettujen preferenssien heikon aksiooman. Perusmallille esitetäänkin laajennuksia, jotka heikentävät oletuksia mahdollistaen vähemmän säännönmukaisen käyttäytymisen. Näihin laajennuksiin kuuluu vaihtoehtojoukosta riippuvan itsekurin malli, jossa kyky harjoittaa itsekuria heikkenee voimakkaampien houkutusten läsnäollessa. Tällä mallilla pystytään selittämään Allaisn paradoksin tyyppistä käyttäytymistä. Toinen laajennus käsittelee tilannetta, jossa päätöksentekijä ei tiedä, mitä houkutuksia tulevaisuudessa kokee tai kuinka voimakkaita nämä ovat. Malli mahdollistaa myös useamman samanaikaisen houkutuksen kokemisen. Lisäksi esitetään kaksivaiheisen mallin laajennus äärettömän monen periodin tilanteeseen, jolloin mallin sovellettavuus paranee. Esimerkki näiden sovellusten tuloksista on se, että houkutuksista kärsivien päätöksentekijöiden käyttäminen kilpailullisissa yleisen tasapainon malleissa saattaa tuottaa tasapainoja, jotka eivät ole Pareto-tehokkaita. Lopuksi kehotetaan jatkamaan tutkimussuunnan kehittämistä tarkastelemalla useita samanaikaisia psykologisia ilmiöitä yhdessä houkutusten kanssa sekä monipuolistamaan itsekurin harjoittamisen kyvyn riippuvuutta valintajoukosta. Näin voitaisiin mahdollisesti lisätä ymmärrystä muun muassa stressitilanteiden synnystä ja niiden hyvinvointivaikutuksista.

Kulutuksen merkitys on moderneissa yhteiskunnissa kasvanut hyvin merkittäväksi. Suomessa tapahtuneet yhteiskunnalliset ja taloudelliset muutokset ovat johtaneet keskiluokkaisuuden kasvuun. Samalla kun kulutuksen merkitys on kasvanut, on kulutusyhteiskunta saanut myös kritiikkiä osakseen. Tutkielmassa tarkastelin keskiluokkaisen kulutuksen kritiikkiä. Tutkin sitä, mitä keskustelussa kritisoidaan sekä miten keskiluokkaisuutta ja keskiluokkaiseksi kuvattua kulutusta kritisoidaan. Lisäksi tutkin myös, miten keskiluokkaiseksi kulutukseksi ymmärrettyjä piirteitä sijoitetaan luokan ja maun hierarkiaan. Lähestyin aihetta kulutuskritiikin näkökulmasta, jonka lisäksi hyödynsin makuhierarkioista tehtyä aiempaa tutkimusta. Hyödynsin tutkimuksessa laadullista tutkimusotetta. Käytin aineistona Vauva.fi-sivustolla julkaistuja keskustelupalstakirjoituksia. Hyödyntämäni keskustelu oli aloitettu huhtikuussa 2021. Keräsin aineiston tammi- ja helmikuun 2022 aikana. Hyödynsin aineiston käsittelyyn menetelmää, jonka avulla pyrin pelkistämään aineiston alkuperäisten viestien ilmaisut sekä tulkitsemaan ja kuvaamaan ytimekkäästi sitä, mistä kussakin ilmaisussa on kyse. Aineiston järjestämiseen käytin ensin teemoittelua, jonka jälkeen jatkoin aineiston jäsentelyä tyypittelyn avulla. Keskusteluun osallistuneet kritisoivat keskiluokkaista kulutusta hyvin moninaisesti. Kritiikkiä esitettiin harmauden ja hillittyyden vaalimisesta, ruoalla ja juomalla hifistelystä, suorituskeskeisen ja tavoitteellisen harrastamisen kautta ilmenevästä suorittamisen eetoksesta, liiallisesta bränditietoisuudesta sekä toisiinsa keskeisesti kytkeytyvistä kulutuskeskeisyydestä ja kulissien rakentamisesta. Lisäksi keskiluokan suhtautumista ekologisuuteen kritisoitiin, sillä se näyttäytyi hyvin näennäisenä eikä keskiluokan koettu pyrkivän aidosti muuttamaan kulutustaan ekologisempaan suuntaan. Maun ja sen legitimiteetin suhteen keskiluokkaa ei voida kuvata yhtenäisenä ryhmänä, vaan kritiikissä keskiluokan suhteen muodostui jako vähintään ylempään ja alempaan keskiluokkaan. Alemman keskiluokan kulutusmakua kuvasi ylempää keskiluokkaa huonompi maku ja materialla leveily. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan alempaan keskiluokkaan kuuluvat eivät ylempien luokkien tavoin ymmärrä, millainen kulutus on hyvän maun mukaista. Keskiluokkakritiikissä yläluokka ja ainakin osittain ylempi keskiluokka edustavat legitiimiä makua ja tapaa kuluttaa, johon muuta keskiluokkaa verrataan.

Kulutuksen merkitys ympäristöongelmien aiheuttajana on akateemisessa yhteisössä tiedostettu tosiasia, ja tarve kestävämmille kulutustottumuksille ilmeinen. Tässä Pro Gradussa luodaan katsaus kestävän kulutuksen mahdollistajiin ja haasteisiin elintarvikkeiden ja erityisesti alkoholijuomien kulutuksen kontekstissa. Kestävä kehitys on varsin tunnettu termi, jonka määrittely on kuitenkin epämääräistä ja monitulkintaista. Kuluttajilla voi olla kestävyydestä positiiviset mielleyhtymät, mutta ymmärrys siihen liittyvistä näkökulmista voi olla hyvinkin puutteellista tai kapea-alaista. Tämä haittaa merkittävästi kestävien kulutustottumuksien omaksumista, kun kuluttajat eivät välttämättä itse osaa arvioida kestävyyteen liittyviä muuttujia ostopäätöstä tehdessään. Muita merkittäviä havaittuja haasteita kestävän kulutuksen toteuttamisessa ovat niihin kuluva ylimääräinen resurssien, kuten ajan ja rahan käyttö, mistä johtuen kestävä kulutus voi helposti jäädä vähäiselle toteutusasteelle. Kirjallisuudessa esille tuotuja kestävän kulutuksen mahdollistajia ovat muun muassa kestävyydestä kertovat tuotemerkinnät ja kuluttajien omat arvot. Tuotemerkinnät auttavat kuluttajaa päätöksenteossa, joka muuten vaatisi pitkällistä perehtymistä ja ajankäyttöä. Arvoilla havaittiin olevan merkittävä rooli kuluttajan ostopäätöksessä ja kestävän tuotteen valinnassa. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu kuluttajien toimivan arvojensa vastaisesti. Tämä ilmiö tunnetaan arvojen ja valintojen ristiriitana, ja sitä havaittiin esiintyvän myös tässä tutkielmassa haastateltujen kuluttajien keskuudessa. Tutkielman empiirinen osuus toteutettiin seitsemällä kappaleella laadullisia puolistrukturoituja haastatteluja. Haastateltavilta pääkaupunkiseudulla asuvilta 22-31-vuotiailta kuluttajilta tiedusteltiin näkemyksiä kestävyyteen, kuluttamiseen ja henkilökohtaisiin preferensseihin liittyen. Haastateltavat arvioivat elintarvikkeiden kestävän kulutuksen olevan jokseenkin hankalaa. Alkoholijuomien osalta kestävyysasioiden harkinta taas tuntui jäävän lähes kokonaan taka-alalle, vaikka yksilöllä olisikin taipumusta kestävän kulutuksen toteuttamiseen elintarvikkeita hankkiessaan. Arvojen ja valintojen ristiriitaa siis esiintyi haastateltujen kuluttajien keskuudessa. Haastateltavat kuvailivat alkoholijuomien olevan luonteeltaan erilaisia verrattuna muihin elintarvikkeisiin, ja että niiden hankinnassa ensisijalla ovat lähtökohtaisesti muut preferenssit kuin kestävyyttä edistävät tuoteominaisuudet.

Vuonna 2020 maailmalla leviämään lähtenyt koronavirus aiheutti maailmanlaajuisen terveyskriisin. Tartunnan pelossa ihmiset vähensivät liikkumistaan sekä sosiaalisia kontaktejaan, joiden seurauksena myös heidän kulutuksensa muuttui. Taudin leviämisen estämiseksi myös valtiot tekivät oman osansa asettamalla erilaisia rajoitustoimia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä eri tavoin pandemiaan liittyvät tekijät vaikuttivat kulutukseen sekä miten vaikutukset erosivat eri kulutusluokkien välillä. Työssä käytetty malli luotiin aiempien empiiristen tutkimusten pohjalta ja sovitettiin Suomesta saatavilla olevaan aineistoon. Kulutusta kuvaavana aineistona tutkimuksessa käytettiin Nordean pankki- ja luottokorttimaksujen viikkotasoista indeksoitua arvoa maakuntakohtaisesti. Kokonaiskulutuksen lisäksi tutkimuksessa huomioitiin kolme tarkempaa alaluokkaa kulutusluokkien eroavaisuuksien tarkastelemiseksi, jotka olivat ravintolat, palvelut sekä tavarat. Kulutusta selittävinä tekijöinä työssä toimivat puolestaan koronavirustartuntojen lukumäärä, lomautettujen suhde työllisiin sekä valtion pandemian aikana asettamat rajoitukset. Tulosten mukaan koronaviruspandemialla oli selvä tilastollisesti merkittävä negatiivinen vaikutus kulutukseen. Merkittävin vaikutus kulutukseen oli nähtävissä palveluiden ja ravintoloiden kohdalla, joiden kulutuksessa kontaktien välttäminen on kaikkein haasteellisinta. Esimerkiksi koronavirustartuntojen kaksinkertaistuessa kokonaiskulutus väheni tulosten mukaan 3.4 %, kun taas ravintolakulutus jopa 10.4 %. Negatiivisia tilastollisesti merkittäviä vaikutuksia kulutukseen aiheutti myös suurin osa rajoitustoimista. Kuitenkin osalla rajoituksista huomattiin tutkimuksessa olleen myös positiivisia vaikutuksia kulutukseen. Tämä osoittaa, ettei kaikilla rajoitustoimilla saatu aikaan haluttua muutosta, joka puolestaan vihjaa, ettei rajoitusten asettaminen ollut optimaalista. Jatkotutkimus entistä tarkemmalla aineistolla mahdollistaisi tehokkaamman toiminnan seuraavassa vastaavanlaisessa tilanteessa. Tarkempi tutkimus avaisi tätä tutkimusta paremmin, millä rajoitustoimilla saatiin haluttu vaikutus aikaan ja mitkä alat todellisuudessa kärsivät koronaviruksesta eniten ja pitkäaikaisesti. Näiden tietojen avulla pystyttäisiin välttämään turhat rajoitustoimet sekä jakamaan vaadittavia tukirahoja tehokkaammin, mikä puolestaan vähentäisi valtion taloudelle aiheutuvaa haittaa.