Consuming the lone volcano
| Title: | Consuming the lone volcano |
| Author(s): | Häkkinen, Anu |
| Contributor: | University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geosciences and Geography |
| Discipline: | Geography |
| Language: | English |
| Acceptance year: | 2017 |
| Abstract: |
Kawah Ijen is the picturesque crater of the Ijen volcano located in Eastern Java, Indonesia. However, it is not just any volcano crater, as it happens to be the locus of labour-intensive sulphur mining operation. Each day up to 15 tons of sulphur is extracted from the Ijen crater by the 350 men working as manual miners. These men carry even 100 kilogram loads of sulphur out from the crater with bare brawn and the work is with no doubt burdensome. Kawah Ijen's natural beauty has also caught the interest of tourists', and the crater has become commodified as a tourism destination, visited by hundreds of international tourists each day. Thus the storyline of this master's thesis is two-fold. The first research objective scrutinizes the Kawah Ijen sulphur mine from a commodity chain perspective, emphasizing the tough work the sulphur miners have to bear in order to satisfy the needs of the consumers at the end of the chain. The second, and the essential objective of this research in turn interrogates how the presence of the sulphur miners has become also an inevitable part of the Kawah Ijen tourism experience. In this the aspiration is to elucidate how the sulphur miners have become aestheticized as a Global South tourism attraction. In other words, this research aims to interrogate the peculiarity of this reality, by exploring how both trade and culture, and human and commodity mobilities are entangled and enshrouded within the crater of the Ijen volcano.
In human geography, a research framework of 'Follow the thing' has been adopted by scholars in order to study the geographically far-flung production chains of consumer goods. As a framework it aims to make critical political-economic connections between the consumers and distant, and often also underprivileged, producers. In this Marxist-influenced undertaking emphasis is placed particularly on commodity fetishism. This notion has been mobilized to illuminate how consumers have become alienated from the means of production, in their symbolically-laden everyday consumption. As sulphur is a raw material needed in the production processes of many goods such as white sugar, fertilizers, medicines, and rubber, this research shows how these commodities were 'followed' into their origins to this particular sulphur mine. During a period of field work, a method of participant observation was utilized to get contextual understanding of this production site. The initial research objective is therefore to make connections and create awareness of the inequalities within commodity production networks. In the final research objective of this master's thesis, a postcolonial approach is mobilized to critically interrogate this initial setting, in which the miners are seen as poor and stagnant producers. Thus the Kawah Ijen tourists are taken under lens in order to gain understanding of this touristic encounter nuanced with cross-cultural and socio-economic differences between the tourists and the miners. Therefore the setting of Kawah Ijen will not only be observed as a place of production, but also as a site - and object - of consumption. By analysing blogged travel stories written by the tourists themselves, this research aims to illuminate what the tourism experience of the Kawah Ijen is about in the realm of consumption. Special attention is given to how the encounter with sulphur miners has become a constitutive part of the adventurous and authentic tourism experience of Kawah Ijen. The blog post analysis on the Kawah Ijen tourism narrative shows how the imaginaries of the sulphur miner as the 'Other' are adhered to, as the tourists construct their travel identities, make meaning of their experiences and finally represent their experience to the outside world.
Finally this research aims to make ruptures to Global South fetishism by elucidating how the Kawah Ijen sulphur mine has become both commoditized and fetishized in its own right. In this fetishzation process the sulphur miners are depicted as poor and primitive, which as categories act as symbols for authentic tourism consumption in the social frameworks of the tourists. However, the aim is not to demonize the tourists, but to give recognition to the nuanced personal and social realities they are embedded in their consumption. Hence, the tourism experience of Kawah Ijen is constructed through a point of view more sensitive to the subjective negotiation of authenticity. It is argued that the Kawah Ijen tourism experience is a process in which the meaning of the experience is negotiated in a wider framework, which is vicariously embedded in postcolonial discourse. Finally, it is concluded that although there is some unequal power relations at presence in the tourism consumption of Kawah Ijen, the tourism can be the means to make more sustainable living for the miners. The leapfrog from the mining to tourism has to be only carried out in a deliberate way with respect to all of the stakeholders.
Kawah Ijen on Ijenin tulivuoren kuvankaunis kraatteri, joka sijaitsee itäisellä Jaavalla Indonesiassa. Se ei ole kuitenkaan mikä tahansa tulivuorikraatteri, sillä sen sydämessä sijaitsee myös työintensiivinen rikkikaivos. Joka päivä Ijen kraatterista louhitaan jopa 15 tonnia rikkiä ja kaivosmiesten työ on kyseenalaistamatta raskasta. Kaivoksella työskentelevät 350 kaivosmiestä suorittavat työn täysin manuaalisesti, kanten kerralla jopa 100 kilogrammaa rikkiä pelkällä lihasvoimalla kraatterista. Kawah Ijenin luonnonkauneus on myös herättänyt turistien mielenkiinnon, ja kraatteri on kaupallistunut turismikohteena, ja sadat kansainväliset turistit vierailevat siellä päivittäin. Täten myös tämän ProGradu-työn tarinankulku on kahtiajakoinen. Ensimmäinen tutkimustavoite tarkastelee Kawah Ijenin rikkikaivosta tuoteketjun näkökulmasta, korostaen kuinka kaivosmiesten on siedettävä rankkaa työtä, jotta he voisivat tyydyttää ketjun loppupäässä sijaitsevien kuluttajien tarpeet. Tutkimuksen toinen, ja pääasiallinen päämäärä puolestaan kuulustelee sitä, kuinka näiden kaivosmiehien läsnäolo kraatterissa on myös vääjäämätön osa Kawah Ijenin turismielämystä. Tässä tavoitteena on selkeyttää kuinka rikkikaivosmiehet on estetisöity globaalin etelän turisminähtävyytenä. Toisin sanoen, tämä tutkimus pyrkii kuulustelemaan Kawah Ijenin todellisuuden eriskummallisuutta, tutkailemalla kuinka sekä kaupankäynti ja kulttuuri, että ihmis- ja tuotemobiliteetit ottavat tilaa haltuun Ijenin kraatterissa.
Ihmismaantieteessä, monet tutkijat ovat ottaneet haltuunsa 'Follow the thing' -tutkimusviitekehyksen tutkiakseen maantieteellisesti pitkäksi venyneitä kulutustavaroiden tuotantoketjuja. Tutkimusviitekehys pyrkii tekemään kriittisiä poliittistaloudellisia kytköksiä kuluttajien ja kaukaisten, sekä usein myös vähempiosaisten, tuottajien välille. Tässä marxistisesta ajattelusta ammentaneessa tutkimustavassa painoarvoa annetaan etenkin tuotefetismille. Tämä käsite on otettu haltuun, jotta voitaisiin selkeyttää kuinka kuluttajat ovat arkipäiväisessä symbolisesti latautuneessa kulutuksen piirissään vieraantuneet tuotantotavoista. Koska rikkiä tarvitaan raaka-aineena monien tuotteiden, kuten valkoisen sokerin, lannoitteiden, lääkkeiden ja kumin, tuotantoprosesseissa, tämä tutkimus näyttää kuinka näitä tuotteita seurattiin niiden alkuperään Kawah Ijenin rikkikaivokselle. Tähän liittyvän kenttätyöjakson aikana osallistavan havainnoinnin menetelmää hyödynnettiin kontekstiin sidotun ymmärryksen saamiseksi tästä tuotantopaikasta. Tutkimuksen alustava päämäärä on kytkösten tekeminen, sekä tietoisuuden luominen tuotantoverkostojen epätasa-arvoisuudesta. Jotta voitaisiin kriittisesti kuulustella tätä alustavaa tutkimusasetelmaa, jossa kaivosmiehet nähdään köyhinä ja lamaantuneina tuottajina, tutkimuksen varsinaisessa päämäärässä hyödynnetään jälkikolonialistista lähestymistapaa. Linssin alle päätyvät Kawah Ijenin turistit, jotta voitaisiin saada syvempää ymmärrystä kulttuurillisen ja sosioekonomisen erilaisuuden sävyttämästä kohtaamisesta turistien ja kaivosmiesten välillä. Täten Kawah Ijeniä ei tarkastella vain tuotannon paikkana, mutta myös kulutuksen paikkana - ja objektina. Analysoimalla turistien kirjoittamia blogattuja matkakertomuksia, tämä tutkimus lopulta pyrkii avaamaan mistä Kawah Ijenin turismielämyksessä on kulutuksen piirissä kyse. Erityistä huomioita kiinnitetään siihen kuinka rikkikaivosmiehien kohtaamisesta on tullut oleellinen osa Kawah Ijenin seikkailumielistä ja autenttista turismielämystä. Kawah Ijenin turisminarratiivin blogitekstianalyysi näyttää kuinka Kawah Ijenin rikkikaivosmies toiseutetaan kuvitelmissa, kun turistit rakentavat matkailijaidentiteettiään, muodostavat merkityksiä kokemuksestaan ja lopulta esittävät kokemuksensa ulkopuoliselle maailmaan.
Lopulta tämä tutkimus pyrkii murtamaan globaalin etelään liittyvää fetismiä valottamalla kuinka Kawah Ijenin rikkikaivos on kaupallistunut ja fetisöitynyt itsessään. Tässä fetisöintiprosesissa rikkikaivosmiehet kuvataan köyhinä ja primitiivisinä, jotka symbolisina kategorioina palvelevat autenttista turismikulutusta turistien sosiaalisessa viitekehyksessä. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan demonisoida Kawah Ijenin turisteja, mutta antaa tunnustusta niille vivahteikkaille henkilökohtaisille ja sosiaalisille todellisuuksille, joihin he ovat kulutuksessaan upottautuneet. Näin ollen, Kawah Ijenin turismielämys jäsennetään sellaisen näkökulman kautta, joka on hienovaraisempi subjektiivista autenttisuuden neuvottelua kohtaan. Lopulta tutkimus esittää, että Kawah Ijenin turistielämys on prosessi, jossa elämyksen merkitys muodostuu laajemmassa viitekehyksessä, joka on epäsuorasti uppoutunut jälkikolonialistiseen diskurssiin. Viimeisenä johtopäätöksenä on, että vaikka Kawah Ijenin turismikulutuksessa on joitakin epätasa-arvoisia valtasuhteita läsnä, on turismilla alueella selkeä potentiaali, sillä se voi tarjota kestävämmän elinkeinon kaivosmiehille. Tämän loikkauksen kaivosteollisuudesta turismiin täytyy kuitenkin tapahtua harkitulla tavalla, jossa kaikkia osallisia kunnioitetaan.
|
| Keyword(s): | commodity chain commodity fetishism consumption Global South tourism postcolonial theory volcano tourism experience tuoteketju tuotefetismi kulutus globaalin etelän turismi postkoloniaalinen teoria tulivuori turismielämys |
Files in this item
| Files | Size | Format | View |
|---|---|---|---|
| Hakkinen_ProGradu.pdf | 3.162Mb |
This item appears in the following Collection(s)
-
Faculty of Science [4012]