Browsing by Subject "lukio"

In the 1970s information technology started to become part of everyday life and as a result of this process, computer programming has become an important theme in the digital society both in the labor-market and on the educational field. In this study, I examine high school students' everyday conceptions of computer programming and technological development. I explore these conceptions relying on the theory of social representations which is focused on defining how people make foreign technical and scientific phenomena familiar. I interpreted the meanings produced by the high school students in relation to the cultural history of computer programming and especially in relation to the general meanings given to computer programming on the educational field. As a separate research question I examined computer programming in relation to meanings that are connected to technological development. The aim of this study is to offer more understanding about how computer programming is made familiar in an increasingly digital society where it has emerged as an important skill, especially through education. I produced my data by interviewing seven high school students who had attended a voluntary high school course combining electronics and programming. I analyzed the interviews discourse-analytically by defining oppositions that describe the social representation of programming. I also produced concepts that seemed to synthesize the oppositions and examined subject positions that were constructed in the speech. Besides, I analyzed how the representations of programming and technological development were connected in the speech. The representational field of programming was constructed by the oppositions of human-computer, material-virtual, technical-playfulness and proximity-remoteness. I defined the opposition human-computer to be the most fundamental themata of the social representation of computer programming. Programming was perceived as taking technological development to the next level. Technological development was seen as a partly autonomous process but humans were still given the most fundamental role in the definition and delimitation of technologies. On the basis of this study it can be summarized that high school students saw programming as an important phenomenon which at the same time was difficult to approach and define. This observation r a challenge for the establishment of programming both in education and in the wider society.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää painettujen ja digitaalisten oppimateriaalien eroja Otavan ja SanomaPron englannin oppikirjasarjoissa. Ylioppilaskokeiden sähköistyttyä oppimateriaalien kustantajat ovat myös julkaisseet sähköisiä versioita oppikirjoista, ja on tärkeää suorittaa vertailevaa tutkimusta niiden tarjoaman hyödyn selvittämiseksi. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että oppikirjat ovat tärkeä työkalu opettajille. Sähköisten oppimateriaalien hyötyä ja haittoja on tutkittu aikaisemmin, mutta suomalainen tutkimus on vähäistä. Tutkielman päätutkimusmenetelmä on laadullinen sisällön analyysi. Aineistona ovat SanomaPron On Track sekä Otavan Insights sarjojen lukion kurssit 1-8 sekä niiden digitaaliset versiot ja lisämateriaalit. Aineisto valittiin sillä perusteella, että oppikirjasarjat ovat maanlaajuisesti käytössä suomalaisissa lukiossa. Analyysi keskittyy kirjasarjojen painettujen ja digitaalisten materiaalien sisältöön ja niiden vertailuun. Tulokset osoittavat, että suurimmat erot digitaalisten ja painettujen oppimateriaalien välillä ovat digitaalisten materiaalien lisätehtävät. Näissä lisätehtävissä oli sarjojen välillä eroja, mutta molemmissa sarjoissa digitaaliset lisätehtävät ovat pääosin yksin tehtäviä aukkotäydennystehtäviä, eivätkä ne tarjonneet pedagogisesti mitään uutta.

Tutkimuskysymykseni oli, millaisia kokemuksia lukion ja perusopetuksen yläluokan evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajilla on draaman käytöstä opetustyössään. Rajasin draaman tarkoittamaan kokemuksellista oppimista, kokemukseen perustuvia työtapoja ja roolityöskentelyä. Tutkimusaineistoni koostui kahdeksasta haastattelusta, joista tein kuusi lukion ja kaksi perusasteen yläluokkien opettajille. Suoritin haastattelut koronapandemiasta johtuen Zoomin välityksellä keväällä 2021. Tässä haastattelututkimuksessa metodina toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Pidän aineistoani erittäin laadukkaana. Haastatelluilla opettajilla oli usealla takanaan yli 25 vuoden kokemus uskonnon aineenopettajana ja he olivat työhönsä syvästi paneutuneita, innostavia, itseään kehittäviä ja palkittuja opettajia. Aineistoni toi esille, että heillä oli paljon kokemusta draamallisesta toiminnasta. Erilaisia harjoitteita oli hyödynnetty minuutin mittaisista hetkistä koko kurssin kestävään ja koko kouluyhteisön osallistavaan kokonaisuuteen. Draamallisen työtavan käyttäminen oppitunneilla paljastui ajoittain haastavaksi, mutta oikeissa olosuhteissa toteutettuna erittäin palkitsevaksi keinoksi opettaa, opiskella ja oppia. Koulussa tapahtuva kiusaaminen tai oppilaiden välille syntyneet jännitteet vähensivät draamallista toimintaa oppitunneilla. Eniten draamallista toimintaa vastustivat oppilasmateriaalin ääripäät: suorituskeskeiset ja ahkerat oppilaat kokivat sen ajan hukkaamisena ja toisessa ääripäässä opiskelijat vastustivat niin opettajaa kuin opetettavaa ainettakin. Draamallisten toimintatapojen käyttäminen molempien ääripäiden kanssa oli kuitenkin perusteltua. Draama toi oppitunneille vaihtelua, vuorovaikutusta, iloa, hauskuutta, heittäytymistä ja loi positiivista, opiskelua tehostavaa ilmapiiriä. Kokemuksellisuuteen perustuva opettaminen jätti voimakkaan muistijäljen oppilaisiin ja toimi siksi erittäin tehokkaana tapana oppia. Aineistoni paljasti, että ylioppilaskirjoitusten kasvanut vaikutus jatkokoulutuspaikan saamiseksi oli tuonut lukioon stressaantuneen ilmapiirin jo ensimmäisestä vuodesta alkaen. Lukiosta on tulossa digitaalisten tehtävien tekemiskeskus, josta puuttuvat yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. Tällainen kehitys on hälyttävää ja yksi keino ehkäistä pelkkää lyhytnäköistä suorituskeskeisyyttä on lisätä draamallisia menetelmiä opetukseen.

This master’s thesis focuses on the experiences of girls with immigrant background in general upper secondary school and preparatory programme for general upper secondary school focusing on foreign languages, support practices and study counselling. Previous research suggest that students with im-migrant background apply for upper secondary schools with lower grades and have a higher probability of dropping out of education than the majority (eg. Kilpi-Jakonen 2011, Valtiontalouden tarkastusvi-rasto 2015). Also in spite of academic orientation young people with immigrant backgrounds have been guided to vocational schools instead of general schools - especially girls with immigrant back-grounds (e.g. Kurki 2008a & 2008b, Souto 2016, Kurki & Brunila 2014). Finnish education system and the current educational policy discourses creates the frame of reference for this study. This study aims at producing fresh data and findings from the field about support practices and education of girls with immigrant backgrounds in the upper secondary school. This study is educational ethnography contextualized to the current educational policies (Troman, Jeffrey & Beach 2006). The analytical interest is in the structural factors defining general upper secondary schools as well as in the everyday life and how people make sense of it. The data for this study has been produced in one general upper secondary school and in one group of preparatory programme for general upper secondary education in the spring term of 2017. Data consists of field notes, interviews (n=23) and educational policy documents. The study is part of EMED-research project. The structure of Finnish school system, support practices and study counselling were important factors that affected student’s educational choice making. Experiences of given counselling, need of support and language proficiency varied. The current educational policy discourse highlights freedom of choice and possibilities. This was also emphasized in the girl’s narratives. In reality educational educational transitions constructs in relation to given counselling, Finnish language proficiency and in relation to structures of the school system and what seems realistic.

Food literacy is a noteworthy topic to be studied due to food’s considerable environmental and health effects. When food literacy and its characteristics are known, food literacy can be used as a tool to improve people’s health and the condition of the environment. Thus, this thesis aims to reveal the extent of food literacy among Finnish upper secondary school students. In this context, food literacy emphasises food-related environmental and health knowledge. Environmental knowledge is understanding of the global environmental impact of food. Health knowledge, on the other hand, is the familiarity with the relationship between excessive meat consumption and Finnish common diseases along with beliefs regarding diets and food products as a source of protein. This thesis also aims to identify to what extent does the food literacy differ based on gender, study year and living area. This study was performed as a quantitative sample survey and the data was collected using an online Typeform -questionnaire. The questionnaire reached respondents from many different Finnish localities, mainly from cities. The final data consisted of 1320 individuals and it was analysed using IMB SPSS Statistics 24 software. The following methods were used to analyse data: frequency analysis, an Independent Samples t Test, a One-way ANOVA, and a Post-hoc LSD test. Gender, study year and living area were used as grouping variables to examine the differences between groups. The results show that the students named school as the main source of food literacy. Moreover, the results indicate that awareness regarding food production, dietary health and proteins increase significantly from the first to the third study year. The students acknowledged food production causing environmental problems and that the share of food in the consumer’s climatic impact is considerable. Nevertheless, the students underestimated the climatic impact of cheese and they were unaware of the more specific characteristics of food’s environmental impacts. They also had food-related environmental misconceptions considering packaging, transportation and meat consumption. Moreover, approximately half or more of the students were aware of the connection between excessive meat consumption and the increased risk of distinct common diseases. Most of the students acknowledged a versatile vegetarian diet as being a healthy choice. The study also reveals that female students had notably higher dietary health knowledge than male students. This Master’s thesis study mainly supports the findings of previous studies on food-related knowledge. The results elucidate the extent, characteristics, gaps and misconceptions of students’ food literacy. These findings may be utilized to improve school education on food literacy, alter misconceptions and fill the gaps of knowledge in pursuit of improving the health of people and the condition of the environment.

Tässä työssä on tavoitteena esittää yksi opetuksellinen malli sille, miten fysiikkaa voidaan opettaa huvipuistokontekstissa lukiotasolla. Työssä selvitettiin, millaisia fysiikan ilmiöitä huvipuistossa voidaan havaita, miten huvipuistolaitteita voidaan hyödyntää lukion fysiikan kokeiden tekemisessä ja miten huvipuistovierailua voidaan hyödyntää lukion fysiikan opetuksessa. Työn teoriaosuudessa tarkastellaan kiinnostuksen kehittymistä, johon opettaja voi vaikuttaa valitsemillaan sisällöillä, konteksteilla ja opetustavoilla. Koulun ulkopuolella tapahtuvalla oppimisella voi olla vaikutusta kiinnostukseen ja oppimiseen, ja huvipuisto voi tarjota tällaisen kiinnostusta lisäävän kontekstin. Lisäksi tarkastellaan huvipuistolaitteisiin liittyviä fysiikan ilmiöitä: dynamiikkaa, energiamuutoksia ja sähkömagnetismia. Työssä esitellään erilaisia mittausvälineitä ja älypuhelinsovelluksia, joita huvipuistossa tehtävissä mittauksissa voidaan käyttää, ja niihin liittyviä suureita. Lisäksi esitellään Linnanmäen huvipuistossa mahdollisia mittauksia. Työssä toteutettiin empiirinen tutkimus Linnanmäen huvipuistossa opiskelijaryhmän kanssa. Kolmiosainen vierailu toteutettiin yhteistyössä pääkaupunkiseudulla sijaitsevan lukion kanssa ja siihen sisältyi harjoittelu- ja analysointiosuudet koululla sekä mittausosuus Linnanmäellä. Mittauksissa käytettiin Vernierin LabQuest 2 -laitteistoa. Seuraavissa tutkimuksissa voitaisiin selvittää, missä määrin huvipuistokonteksti lisää kiinnostusta fysiikkaan ja onko huvipuistovierailulla vaikutusta fysiikan oppimiseen.

Ilmastonmuutos on aikamme haastavin ympäristöongelma, joka uhkaa ihmiskuntaa ja elämää maapallolla. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on todennut, että ihmisen toiminta on kiihdyttänyt ilmaston lämpenemistä ja että lämpeneminen tulisi pysäyttää 1,5 asteeseen esiteollisen ajan tasoon verrattuna. Yksi tehokkaimmista ilmastonmuutoksen hillintäkeinoista on onnistunut ilmastokasvatus eli ilmastonmuutosilmiön syvälliseen ymmärtämiseen tähtäävä kasvatuksen osa-alue. Ilmastokasvatusta toteutetaan vaihtelevalla laajuudella suomalaisen koulujärjestelmän kaikilla tasoilla varhaiskasvatuksesta alkaen. Ensimmäisen kerran “ilmastonmuutos” -termi mainittiin Lukion opetussuunnitelmassa vuonna 2003 ja uusimmassa, syksyllä 2021 voimaan astuvassa, Lukion opetussuunnitelmassa ilmastokasvatuksen pitäisi tulla osaksi kaikkia oppiaineita laaja-alaisen osaamisen osa-alueen, eettisyys- ja ympäristöosaamisen, myötä. Kuitenkin yleensä vastuu ympäristö- ja ilmastokasvatuksesta koetaan olevan vain luonnontieteellisten oppiaineiden,kuten maantieteen, harteilla. Oppikirjoilla on yhä vahva asema suomalaisessa koulussa, vaikka koulumaailma onkin viimeisten vuosien aikana muuttunut enenevissä määrin sähköiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajat suunnittelevat ja toteuttavat opetustaan usein käyttäen apunaan oppikirjoja. Oppikirja on opetukseen tarkoitettu teos, jonka sisältö peilaa opetussuunnitelman sisältöä. Opetussuunnitelma antaa kuitenkin melko väljät raamit oppikirjailijoille kirjojen sisällön suhteen, joten markkinoilla on keskenään hyvinkin erilaisia oppikirjoja. Ilmastokasvatuksen painoarvo on kasvanut nyky-yhteiskunnassa ja suomalaisessa lukiomaailmassa ilmastokasvatus on ollut perinteisesti maantieteen vastuulla. Perinteisillä oppikirjoilla on yhä merkitystä opettajille työvälineenä ja oppilaille opiskeluvälineenä, joten on mielenkiintoista tarkastella, miten maantieteen oppikirjoissa käsitellään ilmastonmuutosteemaa. Tässä tutkielmassa vertailen keskenään vuosien 2015 ja 2019 Lukion opetussuunnitelmienmukaisia lukion maantieteen GE1 Maailma muutoksessa kurssin oppikirjoja ja sitä, miten näissä käsitellään ilmastonmuutosta. Vertailun kohteena ovat ilmastonmuutosteeman käsittelyn määrä, ilmastonmuutostekstin sisällön pääteemat, ilmastonmuutokseen liittyvät avainkäsitteet ja termit sekä käytetyt havainnollistamisen keinot ilmastonmuutosteeman yhteydessä. Lisäksi tarkastelen, miten vuoden 2019 Lukion opetussuunnitelmassa määritettyihin laaja-alaisen osaamisen osa-alueisiin voidaan vastata maantieteen GE1-kirjojen ilmastonmuutosteemassa. Tulosten perusteella ilmastonmuutoksen käsittelyn määrä on kasvanut ja monipuolistunut GE1 Maailma muutoksessa -kurssin oppikirjoissa huomattavasti siirryttäessä vuoden 2015 Lukion opetussuunnitelman mukaisista kirjoista vuoden 2019 Lukion opetussuunnitelman mukaisiin kirjoihin. Tämä muutos noudattaa opetussuunnitelmissa tapahtunutta ilmastonmuutosteeman käsittelyn kasvua ja suuremmassa mittakaavassa kertoo siitä, miten ilmastonmuutos koetaan koko ajan tärkeämmäksi yhteiskunnalliseksi asiaksi ja miten kansalaisten ilmastokasvatusta pidetään arvossa.

Integraalilaskenta on merkityksellisessä roolissa Suomen lukioiden pitkän matematiikan opetussuunnitelman sisällöissä. Monet opiskelijat mieltävät integraalilaskennan yhdeksi lukion matematiikan haasteellisimmista aihepiireistä. Integraalilaskennassa tehtäviä virheitä ja muodostuvia virhekäsityksiä on tärkeää tutkia, jotta saadaan selville mistä muodostuneet virhekäsitykset ovat peräisin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kahta integraalilaskentaa käsittelevää ylioppilaskoetehtävää kahdelta eri koekerralta. Tehtävistä tarkastellaan oppilaiden tekemiä integraalilaskennan virheitä ja muodostetaan niiden pohjalta käsitys olemassa olevista virhekäsityksistä. Tehtävistä esitellään tämän lisäksi oppilaiden saamia pistekeskiarvoja ja arvioidaan niiden avulla tehtävien yleistä haasteellisuutta verrattuna kokeiden muihin tehtäviin. Tutkielma alkaa opetussuunnitelman integraalilaskennan osuuksien esittelyllä, jonka jälkeen käydään läpi integraalilaskenta matemaattisesti opetussuunnitelmassa esitettyjen sisältöjen osalta. Tutkielman neljännessä luvussa tarkastellaan virheen ja virhekäsityksen eroa matematiikassa sekä tarkastellaan integraalilaskennasta aiemmissa tutkimuksissa löydettyjä tyypillisiä virhekäsityksiä. Aiempien tutkimusten perusteella virhekäsitykset voidaan luokitella niille tyypillisten virheiden mukaan kolmeen virhekäsitysten kategoriaan; käsitteellisiin, proseduraalisiin ja teknisiin. Tutkimus päättyy johtopäätöksiin ja luotettavuuden arviointiin. Tutkimuksen perusteella ylioppilaskokelaat toteuttavat integroinnin mekanismia hyvin, mutta ilman syvällistä ymmärrystä integraalin käsitteestä. Syvemmän ymmärryksen puute voidaan havaita kokelaiden heikosta taidosta tunnistaa integroitavaa funktiota. Heikko taito tunnistaa integroitava funktio on yleisin syy tutkimuksen kokelasratkaisuissa johtaneisiin virheisiin. Kokelasratkaisujen perusteella havaitaan myös kokelaiden puutteellinen ymmärrys matemaattisten merkintöjen ja kirjainten merkityksestä, sillä niitä on käytetty väärin monin eri tavoin. Kokelaiden ymmärrys määrätyn integraalin käsitteestä ja toteuttamisesta vaikuttaa olevan hyvällä tasolla. Virhekäsitysten muodostumisen ehkäisemisen kannalta tutkimuksen tulokset ovat merkittäviä. Tutkimuksen tulokset eivät viittaa suoraan siihen, että virhekäsitykset muodostuisivat integraalilaskennan opiskelun aikana. Virhekäsitysten muodostuminen voi olla seurausta pidempi aikaisista puutteellisista opiskelu- tai opetusmenetelmistä.

Tutkielmani tarkastelee Kiinan kansantasavallan kuvausta vuosina 1978-2010 julkaistuissa suomalaisissa lukion historian oppikirjoissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, muuttuiko Kiinan kansantasavallan kuvaus tarkasteltavana olleella aikavälillä ja jos muuttui niin millä tavoin. Tuliko kuvauksesta yksipuolisempaa tai monipuolisempaa? Muuttuiko kuvaus positiivisemmaksi vai negatiivisemmaksi? Hypoteesina esitän, että Kiinan kansantasavaltaa kuvattaisiin sekä monipuolisemmin että erityisesti Maon ajan suhteen negatiivisemmin uudemmissa oppikirjoissa. Vaikka esimerkiksi Neuvostoliiton kuvausta suomalaisissa ja muissa pohjoismaisissa oppikirjoissa on tutkittu, Kiinan kansantasavallan kuvausta käsittelevää tutkimusta ei ole tietääkseni aiemmin tehty. Tutkielmani ensisijaisena lähdeaineistona on 22 lukion historian oppikirjaa usealta eri kustantajalta ja useilta eri tekijöiltä. Oppikirjojen lisäksi tarkastelen myös opetussuunnitelmia joiden puitteissa oppikirjat on tehty. Analysoin lähdeaineistoa laadullisen tutkimuksen keinoin käyttäen ensisijaisesti aineistolähtöistä sisällönanalyysia sekä toissijaisesti sisällön erittelyä. Tutkielmassa osoitan, että hypoteesini pitää vain osittain paikkansa. Oppikirjatekstit muuttuvat kokonaisuutena verrattain vähän. Vaikka Maon ajan Kiinan kansantasavallan kuvaus muuttuu negatiivisemmaksi 1990-luvulta alkaen, ei tekstien monipuolisuudessa ole merkittävää muutosta. Sivumäärissä mitattuna Kiinan kansantasavaltaa koskevaa materiaalia on uudemmissa oppikirjoissa jopa vähemmän kuin ennen. Maon jälkeiseen Kiinaan oppikirjat eivät ota yhtä selkeästi kantaa, vaan suhtautuminen on yleensä varovaisempaa ja ottaa huomioon sekä positiivisia että negatiivisia tekijöitä. Muutosten taustalla oleviin syihin ei ole tämän tutkielman puitteissa mahdollista päästä käsiksi.

Aims. The purpose of this study was to show in what ways a school task is carried out in interaction. The task in question was giving a presentation in an upper secondary school Finnish lesson on an elective topic. The theoretical framework used was learning as changes in participation. Previous research has tracked various changes in participation longitudinally, i.e. across several conversations. In such studies, learning is indicated by changes in repair type, in use of learning objects, and in epistemic stance and topicalization of epistemic stance. Although these by themselves cannot be considered evidence of learning, they show what kind of contingent practices of understanding are used to accomplish the task. This is known as doing learning. Previous research has often focused on second language learning, but rarely on first language learning. Neither has the accomplishment of one task across several days been much researched. For these reasons, the accomplishment of one school task longitudinally in the context of first language learning was chosen as the focus of the current study. The research question is: How is a school task accomplished in interaction? Methods. The data were a set of videos originally recorded for the Språkmöten project. One sixth-form student is followed by a video camera for three days during both classes and recess. From the videos, I chose the parts in which the presentation for the Finnish lesson is discussed. I analyzed them using conversation analysis. Results and conclusion. I demonstrated empirically how the different phases of the presentation task fit together. I showed that doing the task involves a lot of intertwined telling and negotiation. “Doing learning” could be seen in the explicit, longitudinal orientation towards change: in this way, the presentation task was taken forward and accomplished. The data showed how the understanding of the presentation task developed. They also showed how the requirements of the school on the one hand, and the students’ own ideas on the other, were integrated into the process. The showing of affect (i.e. emotions) was demonstrated to be part of “doing learning”. The results help us to understand learning outside the classroom and school enjoyment. In further studies, the same methods may be applied to explore tasks in interaction in other contexts, e.g. universities and workplaces.