Browsing by Subject "lääkevaihto"

Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat yleistyneet Suomessa ja muualla maailmassa aiheuttaen lisätyötä ja -kustannuksia lääkealan toimijoille. Saatavuushäiriöt voivat aiheuttaa katkoksia lääkehoitoon tai saatetaan joutua turvautumaan muihin hoitovaihtoehtoihin, mikä voi johtaa potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli antaa yleiskuva saatavuushäiriöistä ja saatavuushäiriövalmisteiden ominaispiirteistä Suomessa keväällä 2020. Tutkittaviin ominaispiirteisiin kuuluivat mm. lääkkeen terapiaryhmä, myyntiluvan haltija, häiriön kesto, valmisteen hintaluokka, kuuluminen velvoitevarastoitavien valmisteiden tai Maailman terveysjärjestö WHO:n välttämättömien lääkkeiden luetteloon ja myyntiluvan myöntövuoteen perustuva lääkkeen elinkaarivaihe. Saatavuushäiriövalmisteiden (n=879) tiedot kerättiin myyntiluvan haltijoiden Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle kahden kuukauden aikana (14.2.–15.4.2020) toimittamista tai voimassa olevista saatavuushäiriöilmoituksista. Aineistoa täydennettiin hinta- ja korvattavuustiedoilla Kansaneläkelaitoksen lääketietokannasta sekä tiedoilla muista markkinoilla olevista pakkauskoista, vahvuuksista ja vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Aineistosta tehtiin kuvaileva tilastollinen analyysi käyttäen perustunnuslukuja ja -jakaumia. Analyysissä keskityttiin pääasiassa avohoidossa käytettäviin reseptivalmisteisiin (n=654). Ihmislääkkeiden saatavuushäiriöt (n=829) koskivat etenkin sairausvakuutuksesta korvattavia reseptivalmisteita (65 % kaikista saatavuushäiriöistä), ja ne keskittyivät suurten potilasryhmien käyttämiin lääkkeisiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeisiin (31 %) ja hermostoon vaikuttaviin lääkeaineisiin (28 %). Avohoidon reseptivalmisteiden häiriöistä yli puolet (53 %) kohdistui rinnakkaisvalmisteisiin. Häiriövalmisteet kuuluivat elinkaarivaiheeltaan vanhempiin ja hintaluokaltaan edullisempiin valmisteisiin. Viidennes valmisteista (19 %) kuului velvoitevarastoitavien tai WHO:n välttämättömien lääkkeiden luetteloon. Rinnakkaisvalmiste löytyi 73 prosentille häiriövalmisteista. Vain kolme prosenttia myyntiluvan haltijoista oli tehnyt ilmoituksen saatavuushäiriöstä Fimealle vaadittua kahta kuukautta ennen myynnin keskeytymistä saatavuushäiriön vuoksi. Tulosten perusteella saatavuushäiriöt Suomessa koskevat samankaltaisia lääkevalmisteita kuin muuallakin maailmassa. Tämän osoitti myös tutkielman kirjallisuusosassa toteutettu kansainvälistä empiiristä saatavuushäiriötutkimusta koskenut systemaattinen kirjallisuushaku. Valtaosaan saatavuushäiriöistä on mahdollista reagoida apteekissa toimittamalla rinnakkaisvalmiste, kun taas osa vaatii yhteydenottoa lääkkeen määränneeseen lääkäriin. Saatavuushäiriötiedon linkittämistä sähköiseen reseptijärjestelmään ja lääkevaihdon laajentamista farmasian ammattilaisille voisi harkita toiminnan kehittämiseksi saatavuushäiriötilanteissa. Covid-19-pandemia on lisännyt kansainvälisiä toimia häiriötilanteiden hoitamiseksi. Tätä varten kehitetään yhteisiä toimintatapoja muun muassa Euroopan unionissa, jossa tavoitteena on luoda kaikki jäsenmaat kattava saatavuushäiriöportaali.

Finland is one of the first countries in the world to introduce automatic substitution of biological medicines in community pharmacies. The automatic substitution for biological medicines will be introduced in stages in years 2024–2026. The successful and safe transition requires guidelines for implementing new operating practices and dispensing practices, including possible continuing education to community pharmacists to ensure their sufficient competence e.g. in advising patient how to use their administration devices. Therefore, the change process requires competence development and management. The purpose of competence management is to create, maintain and develop an organization. Competence management is part of strategic personnel management, which ensures that the organization has the core competence and other necessary competence to implement its mission. The aim of this master's thesis was to study the competence management while preparing for the automatic substitution of biologics in community pharmacies in Finland. The research focused on the competence management practices and competence development needs within the framework of 1) personnel management and competence development and 2) automatic substitution of biologics. The research was carried out as a qualitative focus group discussions (FGDs) (n = 6, altogether of 23 participants) in January 2023. Voluntary participant participated in the group discussions from community pharmacies of different sizes and from different parts of Finland. Of the participants there were pharmacy owners with M.Sc. (Pharm) degree (n = 5/23, 22 %), pharmacists with M.Sc. (Pharm) degree (n = 10/23, 43 %) and pharmacists with B.Sc. (Pharm) degree (n = 8/23, 35 %). Qualitative content analysis was carried out inductively, i.e. data oriented. In addition to the themes emerging from the research material, the main themes of the discussion body partially guided the analysis. SRQR checklist was used to support detailed reporting to evaluate the reliability of the study. The data analysis identified 1) factors related to the current practices and needs of competence management and needs for competence development, 2) methods applicable for competence development of pharmaceutical personnel, and 3) functions related to the delivery of the biological medicine, such as medication counselling, support for the patient's self-care and a possible substitution of biologics, as well as the functions and tools that support these. The results of this study indicated that competence management practices vary between community pharmacies, and the competence management actions were not always systematically planned. Community pharmacies did not yet have operating models or practices for implementing automatic substitution of biologics, although they perceived that automatic substitution practices for inhalable medicinal products could perform as a model for the substitution of biologics. Despite some perceived uncertainties concerning implementation of automatic substitution of biologics, community pharmacists and pharmacy owners had mainly positive attitude towards the coming changes.

Biologisten lääkkeiden käyttö on merkittävästi lisääntynyt 2000-luvulla, mikä on hoidollisten hyötyjen ohella lisännyt lääkekustannuksia. Vaihtokelpoisten ja halvempien biosimilaarien käyttöä on edistetty koulutuksella, lääkemääräyskäytäntöjen ohjauksella ja lainsäädännöllä. Vuosina 2024–2025 useat avoterveydenhuollossa käytettävät biologiset lääkkeet tulevat apteekissa tapahtuvan lääkevaihdon (apteekkivaihdon) piiriin. Potilaiden näkemykset biologisista lääkkeistä ovat tärkeä tutkimusaihe hoitotulosten, lääkevaihdon, rationaalisen lääkehoidon edistämisen ja lääkepolitiikan kehittämisen näkökulmista. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia potilaiden näkemyksiä biologisten lääkkeiden hinnoista, kustannuksista ja niiden merkityksestä. Tavoitteiden mukaiset tutkimuskysymykset liittyivät: 1) potilaiden preferenssiin lääkkeiden hoidollisesta arvosta lääkkeen hintaan verrattuna (ensisijainen tutkimuskysymys) ja yhteiskunnan lääkesäästöistä, 2) lääkkeiden hinnan merkitykseen lääkevaihdossa (potilaiden taloudellisten taustatekijöiden vaikutus ja euro-määräinen hyväksymis/maksuhalukkuus lääkevaihdossa) ja 3) potilaan oman lääkehoidon kustannettavuuteen. Tutkimus perustui Yliopiston Apteekin (YA) ja Helsingin yliopiston (HY) tammikuussa 2021 toteuttaman kyselytutkimuksen aineistoon. Kyselyyn vastasivat YA:n kanta-asiakkaat sekä Reumaliiton ja IBD- ja muut suolistosairaudet ry:n viestinnän kautta tavoitetut henkilöt. Kysely oli kohdistettu reuma-, IBD- (tulehduksellinen suolistosairaus) ja ihopsoriasispotilaille, jotka käyttivät alkuperäistä biologista lääkettä (BA), biosimilaaria (BS) tai perinteisiä pienimolekyylisiä lääkeitä (PL). Vastaajia oli yhteensä 1338 (BA-käyttäjiä 226, BS-käyttäjiä 71 ja PL-käyttäjiä 1041). Tulosmuuttujina käytettiin yksittäisiä kysymyksiä ja summamuuttujia. Lääkekäyttäjäryhmän ja muiden taustamuuttujien yhteyttä tulosmuuttujiin tutkittiin kaksi- ja monimuuttuja-analyyseillä. Suurin osa (83 %) potilaista oli sitä mieltä, että lääkkeen hinta ei saisi vaikuttaa lääkkeen valintaan biologista lääkettä määrättäessä, ja 62 %:n mielestä biosimilaarien käyttö auttaisi säästämään terveydenhuollon lääkekustannuksissa ja mahdollistaisi suuremman potilasmäärän hoidon biologisilla lääkkeillä. Potilaan taloudelliset taustatekijät eivät olleet monimuuttuja-analyysin perusteella yhteydessä näkemyksiin biologisten lääkkeiden lääkevaihdosta tai kiinnostukseen lääkevaihdosta. Jos biologisen lääkkeen hypoteettinen omavastuuhinta potilaalle olisi 600 euroa vuodessa, 14 % alkuperäisvalmisteen käyttäjistä olisi valmis vaihtamaan biosimilaariin, jos sen kustannus olisi hänelle 30 % nykyistä pienempi. Biosimilaarien käyttäjistä 38 % olisi valmis maksamaan lisää saadakseen alkuperäisvalmisteen. Biologisten lääkkeiden käyttäjillä (BA 36 % ja BS 44 %) oli ollut enemmän taloudellisia ongelmia lääkkeiden ostossa kuin perinteisten lääkkeiden käyttäjillä (25 %) (p <0,001). Potilaat suhtautuivat yleisesti myönteisesti biosimilaarien käyttöön lääkekustannusten hillitsemiseksi, mutta pitivät hoidollisia perusteita hintaa tärkeämpänä. Potilaan taloudelliset tekijät eivät olleet yhteydessä näkemyksiin lääkevaihdosta tai vaihtohalukkuuteen. Merkittävä osa potilaista on kiinnostunut vaihdosta edullisempaan biosimilaariin. Tulokset korostavat biologisiin lääkkeisiin ja lääkevaihtoon liittyvän lääkeinformaation merkitystä.

Biologiset lääkkeet ovat keskeinen osa syöpäsairauksien hoitoa. Ne ovat usein perinteisiä pienimolekyylisiä lääkkeitä kalliimpia, ja niiden aiheuttamia kustannuksia potilaalle ja yhteiskunnalle voidaan hillitä edullisempien biosimilaarien eli vertailukelpoisten biologisten lääkkeiden käytöllä. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kyselyaineiston perusteella syöpäpotilaiden näkemyksiä lääkärin toteuttamasta biologisten lääkkeiden lääkevaihdosta ja niihin vaikuttavia tekijöitä avoterveydenhuollossa. Lisäksi tutkittiin, miten yleisesti syöpäpotilaat tunnistavat biologisen lääkkeen ja biosimilaarin käsitteet, ja potilaiden syöpälääkitystään koskevia lääketiedon lähteitä. Tutkimuksen osana toteutettiin järjestelmälliseen kirjallisuushakuun perustuva katsaus syöpäpotilaiden näkemyksistä biologisista lääkkeistä ja/tai biosimilaareista ja niiden lääkevaihdosta. Tutkimus perustui Yliopiston Apteekin ja Helsingin yliopiston yhteistyössä Suomen Syöpäpotilaat ry:n kanssa toteuttamaan tutkimuskyselyyn syöpäpotilaille tammikuussa 2021. Tutkimuskutsu lähetettiin Yliopiston Apteekin kanta-asiakkaille tutkimusuutiskirjeenä ja Suomen Syöpäpotilaat ry tiedotti tutkimuksesta sähköisessä viestinnässään. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat aikuiset, joilla oli lääkärin toteama syöpäsairaus ja jotka olivat käyttäneet syöpäsairautensa hoitoon lääkärin määräämä lääkehoitoa kyselyä edeltävän 12 kuukauden aikana. Tutkimusaineisto koostui 294 kohderyhmän potilaasta. Ensisijaisella tulosmuuttujalla (summamuuttuja) tutkittiin syöpäpotilaiden näkemyksiä lääkärin toteuttamasta biologisten lääkkeiden lääkevaihdosta. Vastaajilla oli keskimäärin myönteinen näkemys lääkärin toteuttamasta biologisten lääkkeiden lääkevaihdosta, mutta lääkevaihdon toteuttamiseen liittyi potilaiden kokemaa epävarmuutta (summamuuttuja: Cronbachin alfa 0,808; keskiarvo 3,29/5,00, 95 % lv 3,20–3,38). Myönteinen näkemys oli yhteydessä potilaiden myönteisiin näkemyksiin biosimilaarien ja geneeristen lääkkeiden ominaisuuksista, kuten tehosta, haittavaikutuksista ja käytettävyydestä sekä vastaajan korkeampaan koulutustasoon ja vähäisempiin huoliin yleisesti omasta lääkehoidostaan. Enemmistö (72 %) vastaajista tunnisti biologisen lääkkeen käsitteen, biosimilaari-käsite tunnistettiin heikommin (19 %). Vastaajien käytetyimmät lääketiedon lähteet syöpälääkityksestään olivat terveydenhuollon ammattilaiset (48–88 %) ja pakkausseloste (80 %). Syöpäpotilaiden näkemyksiin biologisten lääkkeiden lääkärin toteuttamasta lääkevaihdosta vaikuttivat useat tekijät, kuten näkemykset biosimilaarien ja geneeristen lääkkeiden ominaisuuksista. Vaikka useat syöpäpotilaat suhtautuivat keskimäärin myönteisesti lääkärin toteuttamaan biologisten lääkkeiden lääkevaihtoon, siihen liittyi usein epävarmuutta. Tulevaisuudessa tulisi tutkia tarkemmin syöpäpotilaiden tietämystä biologisista lääkkeistä ja biosimilaareista. Lisäksi tulisi tutkia millaista lääkeinformaatiota potilaat tarvitsevat päätöksenteon tueksi biologisten lääkkeiden lääkevaihdossa.

For their good clinical value and supply the use of biological medicines has increased in the treatment of inflammatory bowel disease (IBD). However, biological medicines are often more expensive compared to traditional small molecule medicines. More inexpensive biosimilars, shown to be clinically equal to the corresponding biological original products, can be used to reduce medication costs as part of rational pharmacotherapy. Although patients’ perceptions about biosimilars may affect the treatment adherence and outcomes of the use of these medicines, only a few studies have been published on this area. The primary aim of the study was to study IBD patients’ perceptions of the features of biosimilars and biosimilars’ suitability for their own treatment. The secondary aim was to study biological medicine users’ perceptions of the suitability of biosimilar switch by a physician for their own treatment. In addition, sources of medicines information of the users of biological medicines were studied. The data of the study were based on a cross-sectional survey conducted by the University Pharmacy and University of Helsinki in January 2021. Research Newsletter and response link were delivered per an email to University Pharmacy’s loyal customers and electronically communicated via the Association of Rheumatism and the Association of IBD and other intestinal diseases. The study comprised of the responses of adult outpatients with IBD (n=979) who were using original biological medicines (n=120), biosimilars (n=30) or traditional small molecule medicines (n=829) (medicine user groups). The sum variables constructed by factor analysis based on the study aims were used as outcome variables. Differences between medicine user groups and the effects of other background variables were analyzed by bivariate and multivariate analysis using SPSS Statistics software. Most of the patients (70–97 % depending on the medicine user group) trusted biosimilars’ features to be equal to the corresponding original biological medicines. However, more than half of the patients (53–67%) did not know whether they would like to physician to prescribe biosimilar to them rather than the original biological medicine. Of the users of original biological medicines, 71 % did not want to be switched to a biosimilar if the current medication was working well. Biosimilar users had more positive perceptions about biosimilars and switching compared to other medicine user groups. Physician’s perception played an important role in biologic switching. Several factors that may affect perceptions about the features of biosimilars and their use in patient’s own treatment were identified. These included, in particular, previous user experience with biosimilars and having information about them. Overall, patients had positive perceptions about the features of biosimilars but had uncertainties about the use of biosimilars, especially, for the treatment of their own disease and when switching medication. More research is needed on the perceptions among different patient groups, and on the need and optimal form of medication information on biological medicines, biosimilars and their switching.