Browsing by Subject "multimodaalisuus"

Tässä tutkielmassa tarkastelen av-kääntäjien käyttämiä käännösstrategioita ajankuvaa rakentavien elementtien kääntämisessä sekä kääntäjän roolia av-teoksen merkitysten välittäjänä. Vieraan kulttuurin vaikutusta käännösstrategioihin ja kääntäjän roolia vieraan kielen ja kulttuurin välittäjänä on tutkittu paljon. Tavoitteenani on selvittää, miten vieraan kulttuurin lisäksi kohdeyleisölle vieras ajankuva näkyy av-teoksessa ja sen suomenkielisten tekstitysten kahdessa eri käännösversiossa. Tutkielman aineisto koostuu Peaky Blinders -sarjan ensimmäisen kauden jaksoista, joita on yhteensä kuusi sekä Netflixin ja Ylen tekstityksistä. Selvitän laadullisella analyysilla, millaisia käännösstrategioita Ylen ja Netflixin käännösversioissa on käytetty ajankuvallisten elementtien kääntämiseen. Tutkin dialogissa esiintyviä ajankuvallisia viittauksia sotaan, poliittiseen ilmapiiriin, työväenluokan elinolosuhteisiin, teollistumiseen sekä kulttuurisidonnaisiin elementteihin, kuten valuuttaan, esineisiin, henkilöihin ja paikkoihin. Otan huomioon kuvan ja dialogin yhteyden sekä tutkittavana olevan ilmauksen yhteyden kohtauksen muuhun dialogiin. Lisäksi tarkastelen kääntäjien käyttämien käännösstrategioiden perusteella sitä, millainen rooli kääntäjillä on ollut lähdeteoksen merkitysten välittäjinä. Tuloksista kävi ilmi, että kääntäjien roolit merkitysten välittäjinä olivat erilaiset, vaikka suora käännös oli molemmissa käännösversioissa ylivoimaisesti käytetyin strategia. Ylen käännöksissä oli kuitenkin käytetty monipuolisesti erilaisia käännösstrategioita ja tehty niin semanttisia kuin pragmaattisiakin muutoksia. Ylen käännösversiossa vähiten käytetty käännösstrategia oli säilytys, kun taas Netflixin käännöksissä se oli toiseksi suosituin käännösstrategia. Semanttisia muutoksia oli Netflixillä tehty lähes yhtä paljon kuin Ylellä, mutta pragmaattisia muutoksia huomattavasti vähemmän. Yhteenvetona voidaan sanoa, että Ylen kääntäjän käännösstrategiat kertovat selittävästä ja jopa katsojaa auttavasta roolista, sillä Ylen tekstityksissä oli avattu monien ilmausten merkityksiä suomenkielisille katsojille. Netflixin kääntäjän roolin voi taas nähdä olevan vieraannuttava, sillä kääntäjä oli pysytellyt hyvin lähellä alkuperäistä dialogia ja säilyttänyt useita vieraskielisiä elementtejä tekstityksissä.

Tutkielmassa tarkastellaan chat-fiktiota digitaalisen kerronnan muotona. Chat-fiktio on yhteisö- ja pikaviestipalveluiden välityksellä tapahtuvaa keskustelua imitoiva fiktiivinen dialogi, jota on tarkoitus seurata älypuhelimen ruudulta. Tutkielman aineistona on kolme suomalaista chat-fiktiota Pientä säätöä (2018), Kateuden liekki (2019) sekä En voi puhua juuri nyt (2019–2020). Lisäksi tutkielmassa käydään käsittelyn taustoittamiseksi läpi chat-fiktion piirteitä ja kehitystä angloamerikkalaisessa maailmassa, josta kerronnan muoto on lähtöisin. Tutkielman tavoitteena on analysoida chat-fiktiota digitaalisen kirjallisuuden ja uusmedian muotona sekä miten kirjallisuutta määritellään uudelleen internetin aikakaudella. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, millainen on chat-fiktion ja sosiaalisen median välinen kytkös. Tutkielmassa hyödynnetään analyysimenetelminä multimodaalista analyysia, kertomuksen tutkimusta ja lähilukua. Teoriataustana tutkielmassa käytetään multimodaalisuuden teorian ja kertomuksen tutkimuksen ohella digitaalisen kirjallisuuden ja uusmedian tutkimusta, joiden parissa on tutkittu digitalisaation vaikutusta kirjallisuuden kenttään sekä uusien mediamuotojen muovautumista. Tutkielmassa esitellään, kuinka chat-fiktiossa digitaalinen kerronta rakentuu suhteessa kirjallisuuden perinteeseen ja ympäröivään mediamaisemaan sekä millä tavoin digitaalinen kehitys ja medialisoituminen muuttavat lukutapoja. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, että chat-fiktio multimodaalisena digitaalisen kerronnan muotona laajentaa kirjallisuuden määritelmää, ja sosiaalista mediaa jäljittelemällä voidaan luoda yhteisö- ja pikaviestipalveluita käyttäville samaistuttavia kertomuksia. Chat-fiktiossa keskustelumuotoinen kerronta ammentaa aineksia aiemmasta kirjallisuusperinteestä, erityisesti vuoropuheluista eli dialogeista sekä kirjeromaanin lajityypistä. Sosiaaliseen mediaan sovitettuna chat-fiktiota voidaan pitää mobiilisukupolven mieltymyksiä mukailevana kirjemuodon ilmentymänä, joka heijastelee kirjallisuudelle tyypillisesti ympäröivän yhteiskunnan tapoja ja tottumuksia. Chat-fiktio on multimodaalista, sillä siinä yhdistyvät muun muassa verbaaliset, visuaaliset ja auditiiviset merkkijärjestelmät. Semiotiikkaan eli merkkioppiin pohjaavalla multimodaalisuuden käsitteellä havainnollistetaan, kuinka viestimistilanteet rakentuvat erilaisista moodeista eli merkityksen luomisen resursseista, kuten kirjoitus, kuva ja ääni. Multimodaalisuuden ja sosiaalisen median käyttöliittymien toiminnallisuuden kokonaisvaltainen hyödyntäminen teoksissa tekee niistä eritoten nuorisokohderyhmälle helposti omaksuttavaa tarinankerrontaa. Samaistuminen syntyy dialogin ja kirjemuodon mukauttamisesta tämän päivän mediamaiseman kontekstiin sekä multimodaalisen toimintaympäristön mukauttamisesta tarinan maailmaan. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että nuorten lukuinnostukseen voidaan pyrkiä vaikuttamaan innovatiivisella tarinankerronnalla ja hyödyntämällä kohderyhmälle tuttuja digitaalisia alustoja, kuten älypuhelimia sekä yhteisö- ja pikaviestipalveluita, osana tarinan tematisointia ja jakelua. Chat-fiktion kaltaisten uusien kirjallisten kokeilujen myötä nuorten käsitys kaunokirjallisuuden lukemisesta voi muuttua, ja he voivat tätä kautta päätyä myös perinteisempien lukukokemusten pariin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tapaustutkimuksen keinoin selvittää, millaista institutionaalista organisaatioviestintää suomalainen pörssiyhtiö Aktia Pankki Oyj tuottaa digitaalisessa ympäristössä 2010-luvulla. Tutkimusaineistona on vahvasti kaksikielisen Aktia Pankki Oyj:n Instagram-julkaisut vuodelta 2017. Tutkimuksen kohteena ovat ruotsinkieltä sisältävät julkaisut, niiden kuvamateriaali, tekstit sekä aihetunnisteet eli hashtagit. Tavoitteena on multimodaalisen tekstianalyysin keinoin tutkia, millaisia tekstejä julkaistaan ja mikä niiden keskeinen funktio on sekä millä keinoin pankki ilmentää itseään kielellisesti. Koska viestintäalusta pohjaa pitkälti kuvien tuottamaan arvoon, selvitetään myös minkälaisia kuvia julkaisuissa käytetään ja mikä merkitys visuaalisuudella on kokonaisviestinnän kannalta. Pyrkimyksenä on saada selville, kuka on julkaisujen ideaali ja tavoiteltu mallilukija. Tutkimus osoittaa, että Aktian Instagram-tilillään tuottamalla viestinnällä on kolme funktiota: välittää tietoa ja markkinoida yhtiön tuotteita ja palveluita, sitouttaa asiakkaita yhtiön ideologiaan sekä tuottaa sosiaalista vuorovaikutusta osapuolten välille. Tekstit ovat kanavalle ominaiseen tapaan lyhyitä ja helppolukuisia, ja niiden pääpaino on tavallista lukijaa palvelevissa yleissanoissa taloustermistön sijaan. Kirjoitettua tekstiä tuetaan visuaalisin keinoin muun muassa emojein ja kuvin, joissa toistuvat pohjoismaista elämäntyyliä, vaurautta ja unelmia kuvastavat värit ja symbolit. Myös luonto ja perhe arvoina nousevat esille monissa julkaisuissa. Vuorovaikutteisuutta tuotetaan erilaisilla interjektioilla sekä lukijan suoralla puhuttelulla. Aktian viestintä ilmentää samaan aikaan vakuuttavaa asiantuntijadiskurssia ja modernia arkipäiväkeskustelua, ja se pyrkii tavoittamaan nuorta potentiaalista asiakaskuntaa viestintäalustan ja käsiteltävien aiheiden valinnalla, symmetrisellä roolinjaolla sekä tulevaisuuden teknologiseen muutokseen reagoimalla.

Tässä tutkielmassa analysoin teknisen viestinnän multimodaalisuutta kokeellisen suunnittelun avulla. Kokeessani suunnittelen ja konvertoin älylasien pienelle näytölle kolme lyhyttä KONE Oyj:n asennus- ja huolto-ohjetta. Vaikka käytän kokeessani älylaseja, tutkimuksen näyttö voisi periaatteessa olla mikä tahansa pieni näyttö, esimerkiksi älypuhelin tai älykello, jonka ajantasainen sisältö on teoriassa helpommin kuljetettavissa mukana kuin paperille tulostettu perinteinen PDF-ohje. Konvertoin ohjeet käyttäen kahta teoriaa: visuaaliset ohjeet (Gattullo et al. 2019) ja minimalismiheuristiikka (van der Meij ja Carroll, 1998). Ymmärtääkseni paremmin ohjeiden koko käyttökontekstia, rakennan konversioiden testaamiseen yhteistyönä KONE Oyj:ssä käyttäjätestiympäristön simuloimaan ammattimaista hissin asennus- ja huoltoympäristöä. Vaikka nykytekniikka mahdollistaa digitaalisten, pienten näyttöjen käytön, ohjeiden tarkoitus ei muutu: niiden pitää ymmärrettävästi auttaa lukijaa suorittamaan tehtävänsä. Täten konversio- ja suunnitteluteorioiden vastapainoksi multimodaalisuuden teoriat (esimerkiksi, Bateman, Wildfeuer ja Hiippala, 2017) auttavat analysoimaan konversioiden ymmärrettävyyden eroja systemaattisesti. Käytän tutkielmassani multimodaalisuuden teorioita ymmärtääkseni konversioiden vaikutukset ohjeiden ymmärrettävyyteen. Multimodaalisuuden teorioiden avulla tunnistan ohjeiden käyttötilanteen, käytetyn median (älylasit) ominaisuudet, sekä rajaan varsinaiseksi tutkimuskohteekseni konvertoiduilta ohjenäytöiltä tunnistamani semioottiset moodit ja niiden vaikutukset konvertoitujen ohjeiden ymmärtämiseen. Johtopäätöksinä esitän, ettei yksittäisiä konvertoituja ohjenäyttöjä tutkimalla synny mimimalismiheuristiikan osalta ymmärrettävyyden kannalta merkittäviä eroja lähtötilanteen PDF-ohjeeseen nähden, lukuun ottamatta muutamien helposti pääteltävien kohtien poisjättämistä. Yleisesti ottaen molemmissa konversioissa älylaseille siirtyy multimodaalisesti samankaltainen, kaksiulotteista sivunäkymää hyödyntävä ohje kuin lähtötilanteen PDF. Koska toinen tutkimani teoria, visuaaliset ohjeet, perustuvat verbien korvaamiseen symboleilla, symbolien ymmärrettävyys korostuu merkittävänä erona visuaalisten ohjeiden käytettävyydessä. Johtopäätöksiä selventää, etten hyödynnä älylasien kaikkia ilmaisukeinoja, kuten liikkuvaa kuvaa ja ääntä, koska kokeessani huomioin kustannustehokkaan, teollisten ohjeiden tuotantoprosessin. Lopuksi ehdotan erityisesti teknisen viestinnän viitekehyksessä jatkotutkimuksen aiheiksi uusien digitaalisten medioiden kaikkien ominaisuuksien ja niiden multimodaalisten käyttötilanteiden tutkimista ja hyödyntämistä, pienien näyttöjen sisällöntuotannon standardisoinnin tutkimista ja kehitystä, sekä symbolien ymmärrettävyyden tutkimista.

Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani intertekstuaalisuuden ja ironian ilmaisukeinoja Lidl Suomi Ky:n mainosjulisteissa. Tarkastelen mainosten tekstejä, kuvia ja niiden välittämiä merkityksiä sekä kuvan ja tekstin välille syntyvää yhteisvaikutusta. Nämä mainokset ovat mielenkiintoinen tutkimuskohde niiden monitulkintaisuuden vuoksi. Aineisto koostuu yhdeksästä Lidlin mainoksesta, jotka ovat vuosilta 2009–2016. Mainokset ovat esiintyneet Lidlin ulkomainonnassa, Facebook-sivuilla tai tarjouslehdessä. Koska tutkimuksen keskiössä on vain yksi yritys, Lidl Suomi Ky, on sen taustan kartoittaminen tiivistetysti osa tätä tutkimusta. Tutkimukseni kuuluu kielitieteellisesti tekstintutkimuksen alaan. Tarkastelen mainoksia multimodaalisuuden valossa. Etsin mainoksista ironiaa käyttäen apunani ironian komponenttimääritelmää ja ironian kaikuteoriaa. Kuvien analyysissä hyödynnän visuaalista kielioppiteoriaa ja sen kolmea metafunktiota, jotka pohjautuvat M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaalisen kieliteorian metafunktioihin. Kuvien ja tekstien osalta analysoin niiden representaatiota, vuorovaikutusta vastaanottajan kanssa sekä sommittelujärjestystä. Tutkimuksessa analysoin jokaisen mainoksen yksi kerrallaan omissa luvuissaan. Tarkastelen mainosten mahdollisia intertekstuaalisia viittauksia siitä näkökulmasta, millaisin eksplisiittisin ja implisiittisin keinoin ne ilmenevät. Tulkitsen mainosten ironiaa komponenttimääritelmän avulla etsien kuvista ja teksteistä viittä Toini Rahdun määrittelemää komponenttia: negatiivista sanomaa, tuottajan intentiota, kohdetta, uhria ja monitulkintaista esitystapaa. Tutkimustuloksista käy ilmi, että Lidlin mainokset hyödyntävät runsaasti ironisia ja intertekstuaalisia ilmaisukeinoja. Aineistosta suurin osa on mainoksia, joista löytyy kaikki komponentit, joten ne voidaan tulkita ironisiksi. Osassa mainoksista komponentteja ei löydy, joten ironista tulkintaa ei voi tehdä. Huomionarvoinen seikka on myös se, että intertekstuaalisuus on osoittautunut mainosten yhdeksi ironian ilmaisukeinoksi. Mainoksissa yleisimmin käytettyjä intertekstuaalisuuden ilmaisukeinoja ovat alluusion avulla tehdyt intertekstuaaliset viittaukset.

Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tutkia, miten Aino Havukaisen ja Sami Toivosen teosten Tatu ja Patu päiväkodissa (2004) ja Tatun ja Patun outo unikirja (2008) kuvituksissa olevia humoristisia tekstejä on käännetty saksaksi ja ruotsiksi. Tutkimus pyrkii selvittämään, millaisilla keinolla verbaalista ja visuaalista, usein myös vahvan kulttuurisidonnaista huumoria on käännetty, minkä lisäksi käsitellään lyhyesti typografian käyttöä kieliversioissa. Lasten- ja kuvakirjojen huumori on yleinen tutkimusaihe, mutta Tatu ja Patu -sarjaa ei ole tästä näkökulmasta tutkittu. Teoriataustaan kuuluu multimodaalisuuteen ja lastenkirjallisuuteen, etenkin kuvakirjoihin, liittyvää yleistä tutkimuskirjallisuutta, näiden molempien kääntämiseen liittyvää teoriaa, huumoriin ja sanaleikkeihin ja näiden kääntämiseen liittyvää teoriaa sekä typografiaa käsittelevää kirjallisuutta. Aineistoa analysoitiin ensisijaisesti tekstisisällön pohjalta verraten käännöksiä alkutekstiin ja osin keskenään ottaen kuva huomioon tarpeen mukaan. En hyödyntänyt tarkkarajaisia luokitteluja, sillä tämä osoittautui hankalaksi aineistoni kohdalla. Analyysissä kävi ilmi, että ruotsin- ja saksankielisissä käännöksissä on tehty huumorin ja erityisesti sanaleikkien kohdalla ratkaisuja, jotka eroavat niin alkutekstistä kuin keskenään. Monessa tapauksessa humoristinen ilmaus käännettiin neutraalimmalla vastineella tai suoraan, jolloin huumori ei enää välittynyt. Kotouttaminen on yleistä erityisesti tuotemerkkien kohdalla. Havaitsin lisäksi, että typografian käyttö erosi merkittävästi kieliversioiden välillä.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan opettajan toimintaa ja kehollista toimintaa kakkoskielisessä luokkahuonevuorovaikutuksessa. Tutkimus pyrkii selvittämään, millä tavoin opettaja hyödyntää kehollista toimintaa, millaisia funktioita kehollisella toiminnalla on ja miten siihen orientoidutaan luokkahuoneessa. Keskeisenä tutkimuskohteena ovat opettajan eleet, nyökyttely ja katseen suuntaaminen. Kehollista toimintaa tarkastellaan opettajan kysymysten, oppilaiden vastausten ja niiden evaluoinnin sekä oppilaiden kehollisen toiminnan sanallistamisen näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu neljästä oppitunnista, jotka on kerätty helsinkiläisen alakoulun valmistavalta luokalta. Valmistavalla luokalla oppilaiden äidinkieli ei ole suomi eli he puhuvat suomea toisena kielenä. Aineisto on kerätty Long Second -hankkeeseen, joka toteutettiin vuosina 2011–2016. Olen tarkentanut puheen litteraatioita ja litteroinut kehollisen toiminnan itse. Kun opettaja esittää kysymyksiä oppilaille, hän käyttää kehollista toimintaa strategisena ja pedagogisena työvälineenä. Opettaja elehtii kysymyksen kannalta keskeisen sisällön oppilaille ja ohjaa oppilaat huomaamaan oman kehollisen toimintansa avulla sen, mikä on pedagogisesti keskeistä tilanteessa. Opettaja voi myös antaa vastauksen kysymykseensä kehollisesti, jolloin oppilaan tehtäväksi jää kehollisen toiminnan sanallistaminen vastaukseksi opettajan kehollisen vihjeen perusteella. Nyökyttely on opettajan keskeisiä keinoja evaluoida oppilaan antamaa vastausta. Nyökyttelyllä opettaja hyväksyy oppilaan vastauksen ja suullisella vastauksen evaluoimisella opettaja voi sekä hyväksyä että tarkentaa oppilaan kielellistä ilmaisua, jolloin evaluoivaan vuoroon sulautuu myös kielen opettamisen funktio. Katseen suuntaamisella opettaja voi muokata tilanteista osallistumiskehikkoa. Kehollisen toiminnan sanallistamisen keskeinen funktio on tuottaa sana, jota oppilas ei mahdollisesti tiedä suomen kielellä. Opettaja tarjoaa oppilaiden kehollisesti tuottamiin tuotoksiin ymmärrysehdokkaita, jotka perustuvat hänen tulkintaansa oppilaan kehollisesta toiminnasta. Opettaja sanallistaa omaa toimintaansa strategisesti niin, että kehollinen toiminta, puhe ja niillä tuotetut toiminnat ovat yhteispelissä toistensa kanssa. Analyysissa tehdyt havainnot osoittavat, että kehollista toimintaa hyödynnetään strategisesti ja sillä jäsennetään vuorovaikutusta ja osallistumiskehikkoa kakkoskielisessä luokkahuoneessa. Niin opettaja kuin oppilas suuntautuvat kehollisesti tuotettuihin vuoroihin samanarvoisesti kuin puheeseen. Kehollinen toiminta mahdollistaa kielen opettamista ja oppimista sekä osallistumista vuorovaikutukseen. Tutkimus osoittaa, että kehollinen toiminta on kakkoskielisessä luokkahuoneessa kokonaisvaltaista, vuorovaikutusta jäsentävää ja edistävää toimintaa, jota hyödyntävät sekä opettaja että oppilas intersubjektiivisuuden saavuttamiseen.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen yhdysvaltalaisen kirjailijan Mark Z. Danielewskin romaania House of Leaves ja sen visuaalisuutta, multimodaalisuutta ja materiaalisuutta. Olen rajannut tarkasteluni koskemaan romaanin kirjaintyyppejä, taittoa, tekstissä esiintyviä värejä sekä labyrinttiteemaa, joka niveltyy sekä visuaalisuuteen että materiaalisuuteen. Selvitän työssäni minkälaisia visuaalisia ja materiaalisia keinoja romaanissa House of Leaves käytetään ja miten, eli millä tavoin niitä hyödynnetään. Lisäksi tuon ilmi, miksi näin tehdään, eli mihin keinot pyrkivät. Lähtöoletuksenani on, että kirjallisuus on muutakin kuin vain kielen välittämistä kirjainmerkein lukijalle. Oletan kirjallisuuden olevan laajemmin kokemuksen välittämistä, jossa pelkkä kielen ja tarinan representoiminen ei ole riittävää, vaan toisinaan hyödynnetään merkkien muita, kuten visuaalisia, ominaisuuksia. Samalla korostuu visuaalisten valintojen tärkeys: kirja on kokonaisuus ja esine, jossa visuaaliset elementit voivat vaikuttaa tahattomasti tai ne voidaan tarkoituksellisesti valjastaa merkitysten välittämisen välineiksi. Danielewskin romaanissa visuaalisuus ja merkit ovat siis muutakin kuin vain puhtaasti kielen välittämiseen tarkoitettuja välineitä. Romaanissa House of Leaves visuaaliset piirteet toimivat tekstin kanssa symbioottisessa suhteessa toisiaan täydentäen: runsas visuaalisen ja multimodaalisen materiaalin hyödyntäminen saa tekstin merkityksen narratiivisena elementtinä vähenemään ja kuvan puolestaan kasvamaan. Kirjaintyyppien vaihtelu, lukunopeutta säätelevä ja lukuprosessia vaikeuttava taitto sekä värit, jotka linkittävät romaanin niin internetin maailmaan, muihin teoksiin ja Minotauros-myyttiin korostavat lukukokemuksen fragmentaarisuutta sekä labyrinttimäisyyttä ja pelkoa eksyä tarinaan ja kirjan sivuille. Visuaalisuuden kautta rakentuva voimakas immersio kannustaa lukijaa osallistumaan. Immersion luomisessa on keskeistä lukemisen vaikeus, jonka romaanin visuaaliset ominaisuudet synnyttävät. Romaanin rakenteen synkroninen verkkomaisuus ja lukijan diakroninen eteneminen romaanin labyrintissä aiheuttavat epäsuhdan, joka aktualisoituu samastumisena romaanin hahmoihin. Danielewskin romaani pyrkii osallistamaan lukijaa ja pakottamaan lukijan käsittelemään kirjaa, jolloin teoksen olemus artefaktina korostuu. Samalla House of Leavesin lukemisesta tulee fyysinen, aktiivinen teko, joka mahdollistaa niin lukijan asettumisen paitsi hahmoksi romaanin sisälle myös nousemisen kirjailijaksi kirjailijan rinnalle. Multimodaalisuus on romaanin visuaalisten piirteiden yhteinen nimittäjä. Yhdistäessään multimodaaliset ominaisuudet paperiseen ”käyttöliittymään”, House of Leaves pyrkii kiinnittämään huomiota materiaalisuuteensa. Perinteisen kirjan mediasta huolimatta Danielewskin romaani on jatkuvassa muutoksen ja liikkeen tilassa. Romaani pyrkii dialogiin, interaktiiviseen suhteeseen lukijan kanssa ja pyrkii lukijan avulla laajentamaan kaikkialle ympärilleen viittaavaa verkostoaan. Keskustelemalla modernien viestintätapojen kanssa romaani tuo esille paperisen kirjan potentiaalin, mutta samalla House of Leavesin voidaan nähdä myös uudistavan perinteistä romaania: vaikka paperin materiaali on luonteeltaan pysyvää, digiaikaan pyrkiminen on silti mahdollista.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Aims. The aim of this study was to film, analyse and describe what kind of observations children make during voluntary outdoor play. Previous research suggests that playing in a natural environment is associated with environmentally friendly attitudes. Observation has been recognized as the most important skill in early childhood science. The research questions were: (1) What kind of observations do children make in voluntary outdoor play, (2) How is the observation in voluntary outdoor play related to science education? The results of this study can be used in the planning of educational activities, where the aim is to strengthen the child's observation skills as part of activities that support the goals of science education. Methods. The study was a qualitative case study. The material consisted of 119 minutes and 56 seconds of video footage of the outdoor play of a southern Finnish pre-school group. A total of 24 episodes were located from the material in which children made observations. Episodes were analysed using multimodal interaction analysis. Results and conclusions. Especially testing as part of making observations was rich and varied. Therefore, it could be concluded that the frameworks and elements provided by nature support children’s ability to make observations from the perspective of science education. With the help of this study, it could be demonstrated that the children showed emotions in connection with the making of observations, which was evident in e.g. as a commitment to action. Commitment to the action could be concluded to be related to focusing. In this study, children gave new meanings to the play equipment they used. In conclusion, it could be argued that imaginative situations give rise to situations in which observations were made and thus are favourable moments for using other science process skills as well. Regarding questioning in children’s communication, the result of this study was that questions always gave rise to other aspects of making observations such as experimentation, descriptioning or interpretation. However, the findings did not lead children to use other science process skills. From this it can be concluded that adult support as a supporter of science education and science play is essential.

Pro gradu -tutkielmassani analysoin selkokielen periaatteita noudattavia suomen- ja ruotsinkielisiä EU-esitteitä kääntämisen näkökulmasta. Analysoimani materiaali koostuu kahdesta suomenkielisestä selkoesitteestä ja niiden ruotsinkielisistä käännöksistä sekä yhdestä vertailun vuoksi analyysiin mukaan otetusta, alun perin ruotsiksi kirjoitetusta selkoesitteestä. Tutkielmassani olen pyrkinyt selvittämään, kuinka selkokielelle tyypilliset piirteet säilyvät tai muuttuvat käännettäessä selkoesitteitä suomesta ruotsiksi. Lisäksi vertailen alkuperäistekstien ja käännösten luettavuutta. Laajemman teoreettisen taustan työlleni muodostaa tekstin toimivuutta korostava systeemis-funktionaalinen kielitiede ja siihen liittyvä multimodaalisuus. Käännösteorian puolelta hyödynnän työssäni käännöksen toimivuutta ja tarkoitusta korostavia näkemyksiä, esimerkiksi Katharina Reißin ja Hans J. Vermeerin skoposteoriaa. Lisäksi tarkastelen käännöksessä tapahtuneita muutoksia suomen- ja ruotsinkielisille selkoteksteille annettujen kirjoitusohjeiden näkökulmasta. Tutkimusmenetelmäni on pääasiassa deskriptiivinen ja kvalitatiivinen: kuvaan materiaalista poimittujen tekstiesimerkkien avulla muutoksia niin selkokielelle annettujen ohjeiden, systeemis-funktionaalisen kielitieteen kuin multimodaalisuudenkin näkökulmasta. Muutosten määrää kuvaan kuitenkin myös kvantitatiivisin taulukoin. Tutkielmassani tehty materiaalin läpikäynti osoittaa, että molempien esitteiden käännöksiin on tehty jonkin verran muutoksia. Suurin osa kääntäjien tekemistä muutoksista liittyy selkokielen erityispiirteisiin, kuten esimerkiksi puhuttelumuotoihin, joita on analysoimissani käännöksissä enemmän kuin alkuteksteissä. Myös virkkeiden pituudet vaihtelevat alkutekstien ja käännösten välillä. Systeemis-funktionaalisen kielitieteen näkökulmasta tarkasteltuna merkittävimmät muutokset ovat tapahtuneet multimodaalisuuden alueella eli tekstin ja kuvan välisissä suhteissa. Esimerkiksi toisessa suomenkielisessä esitteessä olevaa äänestämiseen liittyvää kuvasarjaa on jouduttu lyhentämään käännöksessä, koska ruotsinkielinen leipäteksti on vienyt vastaavaa suomenkielistä tekstiä enemmän tilaa. Osa ruotsinkielisten esitteiden kuvista myös sisältää suomenkielistä tekstiä, eli kaikkia kuvia ei ole käännetty ruotsiksi. Analyysini lopussa arvioin tutkimusmateriaalinani olleiden EU-esitteiden luettavuutta Ruotsin kieliviranomaisen Språkrådetin tuottaman selväkielisyystestin (Klarspråkstest) avulla. Testin tulosten mukaan sekä alkutekstit että käännökset ovat yhtä helppolukuisia, ja luettavuudessa onkin suurempi ero ruotsinkielisen käännöksen ja suoraan ruotsiksi tuotetun tekstin välillä kuin suomenkielisen alkutekstin ja ruotsinkielisen käännöksen välillä. Tutkielmani yhteenveto-osiossa ehdotan, että selkokielisiä tekstejä ja niiden käännöksiä voisi jatkossa tutkia keskittymällä tarkemmin kääntäjän käyttämiin käännösstrategioihin. Tämä olisi mahdollista esimerkiksi kääntämällä itse jokin selkokielinen teksti ja tarkastelemalla tehtyjä käännösratkaisuja jo itse käännösprosessin aikana.