Browsing by Subject "nanomateriaalit"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2014)This study explores the research, characteristics, manufacturing processes, safety and applications of graphene from the perspective of pharmacy and medicine. The study also examines how graphene research and commercialization has developed in the last ten years (2004-2013), with an emphasis on biomedical research globally and separately in Finland. The methods employed are an extensive literature review of scientific publications, and a survey of the biomedical research emphases, geographical distribution, and funding of graphene research based on article and patent databases. Graphene holds considerable potential in pharmaceutical use. Clinical trials can commence as soon as the manufacturing processes develop to produce graphene of sufficient quality. The variety of biomedical uses of graphene is vast: antibacterial products and coatings, gene therapy, tissue technology, sensor and imaging technology, as well as utilization in drug delivery. Graphene can be used to enhance therapeutic effectiveness by creating instruments for targeted and controlled drug delivery. In addition to uses in therapeutics, graphene offers possibilities for diagnostics. The biomedical research and commercialization of graphene have accelerated in the recent years, but research and patenting activity has concentrated in Asia, and especially in China. The research has been university driven and primarily publicly funded. In Finland, graphene research has focused on electrical applications, whereas research in the fields of pharmacy and medicine has been limited. As a so-called high-tech country, Finland could increase research into graphene as an innovative pharmaceutical instrument.
-
(2018)Nanomateriaalit ovat hyvin pienikokoisia materiaaleja, joiden koon tuomat erityisominaisuudet ovat teollisuuden kannalta hyödyllisiä. Nanomateriaalit reagoivat eri tavalla myös biologisen materiaalin kanssa, joten samat teollisuuden kannalta suotuisat ominaisuudet on otettava huomioon toksikologisesta näkökulmasta. Nanotitaanidioksidia ja nanosinkkioksidia käytetään aurinkovoiteissa, kun taas nanohopeaa käytetään haavahoidossa ja vaatteissa. Näille materiaaleille voi täten altistua ihon kautta. Ihon yksi tärkeimpiä tehtäviä on suojata meitä ulkoisilta haitoilta ja iholla on omat mekanisminsa tätä varten. Iholla on myös oma mikrobiyhteisönsä, joiden poikkeavuudet ovat yhteydessä erilaisiin ihosairauksiin. Ihon mikrobien sekä nanomateriaalien välistä yhteyttä ei ole tutkittu kattavasti ja tässä maisterintutkielmassa tutkittiin tätä yhteyttä. Karvattomia, SKH-1-kannan hiiriä altistettiin nanotitaanidioksidille, nanosinkkioksidille tai nanohopealle. Osa hiiristä lopetettiin vuorokauden sekä osa seitsemän päivää altistuksen jälkeen, ja hiiristä kerättiin ihonäytteitä mikrobi-DNA:n ja hiiri-isännän RNA-eristystä varten. Hiiri-isännän ihopalojen RNA:n eristystä optimoitiin erilaisilla helmihakkausputkilla ja RNA:n laatu tarkastettiin. RNA:sta tutkittiin metallotioniinien ja tulehdusta edistävien sytokiinien geenien ilmentymistä kvantitatiivisella PCR:llä. Mikrobi-DNA eristettiin ihopaloista ja puikkonäytteistä, ja eristystä optimoitiin kolmella eri menetelmällä. DNA:sta monistettiin 16S rRNA-geeni, sekvensointiin Suomen molekyylilääketieteen instituutissa ja käsiteltiin R-ohjelmistolla. Myös sekvenssidataa käsiteltiin kolmella tavalla ennen kuin saatiin varsinaiset tulokset. Hiiren ihon geenien ilmentymisessä ei havaittu erityistä muutosta. Sen sijaan ihon bakteerien kokoonpanossa havaittiin muutos. Bakteereita tarkastellessa vuorokauden titaanidioksidi- ja sinkkioksidiryhmät erosivat hieman naiiviryhmästä, ja seitsemän päivän hopearyhmä erosi naiiviryhmästä selkeästi. Erityisesti Corynebacterium-bakteerien osuus nousi hopea-altistuksen myötä, kun taas osan bakteerien suhteellinen osuus laski. Tämän tutkimuksen menetelmäoptimoinnin avulla saavutettuja tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuuden ihon mikrobiomitutkimuksissa ja tarvittaessa tutkimuksia voi tarkentaa esimerkiksi käyttämällä tautimalleja.
-
(2018)Nanomateriaalit ovat hyvin pienikokoisia materiaaleja, joiden koon tuomat erityisominaisuudet ovat teollisuuden kannalta hyödyllisiä. Nanomateriaalit reagoivat eri tavalla myös biologisen materiaalin kanssa, joten samat teollisuuden kannalta suotuisat ominaisuudet on otettava huomioon toksikologisesta näkökulmasta. Nanotitaanidioksidia ja nanosinkkioksidia käytetään aurinkovoiteissa, kun taas nanohopeaa käytetään haavahoidossa ja vaatteissa. Näille materiaaleille voi täten altistua ihon kautta. Ihon yksi tärkeimpiä tehtäviä on suojata meitä ulkoisilta haitoilta ja iholla on omat mekanisminsa tätä varten. Iholla on myös oma mikrobiyhteisönsä, joiden poikkeavuudet ovat yhteydessä erilaisiin ihosairauksiin. Ihon mikrobien sekä nanomateriaalien välistä yhteyttä ei ole tutkittu kattavasti ja tässä maisterintutkielmassa tutkittiin tätä yhteyttä. Karvattomia, SKH-1-kannan hiiriä altistettiin nanotitaanidioksidille, nanosinkkioksidille tai nanohopealle. Osa hiiristä lopetettiin vuorokauden sekä osa seitsemän päivää altistuksen jälkeen, ja hiiristä kerättiin ihonäytteitä mikrobi-DNA:n ja hiiri-isännän RNA-eristystä varten. Hiiri-isännän ihopalojen RNA:n eristystä optimoitiin erilaisilla helmihakkausputkilla ja RNA:n laatu tarkastettiin. RNA:sta tutkittiin metallotioniinien ja tulehdusta edistävien sytokiinien geenien ilmentymistä kvantitatiivisella PCR:llä. Mikrobi-DNA eristettiin ihopaloista ja puikkonäytteistä, ja eristystä optimoitiin kolmella eri menetelmällä. DNA:sta monistettiin 16S rRNA-geeni, sekvensointiin Suomen molekyylilääketieteen instituutissa ja käsiteltiin R-ohjelmistolla. Myös sekvenssidataa käsiteltiin kolmella tavalla ennen kuin saatiin varsinaiset tulokset. Hiiren ihon geenien ilmentymisessä ei havaittu erityistä muutosta. Sen sijaan ihon bakteerien kokoonpanossa havaittiin muutos. Bakteereita tarkastellessa vuorokauden titaanidioksidi- ja sinkkioksidiryhmät erosivat hieman naiiviryhmästä, ja seitsemän päivän hopearyhmä erosi naiiviryhmästä selkeästi. Erityisesti Corynebacterium-bakteerien osuus nousi hopea-altistuksen myötä, kun taas osan bakteerien suhteellinen osuus laski. Tämän tutkimuksen menetelmäoptimoinnin avulla saavutettuja tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuuden ihon mikrobiomitutkimuksissa ja tarvittaessa tutkimuksia voi tarkentaa esimerkiksi käyttämällä tautimalleja.
Now showing items 1-3 of 3