Browsing by Subject "oppikirjatutkimus"

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mikä asema suullisella kielitaidolla on espanjan opetuksessa suomalaisissa lukioissa, eli kuinka sitä harjoitellaan ja minkä tyyppisiä suullisia harjoituksia oppimateriaalit tarjoavat. Lisäksi tutkittiin espanjan kielen opettajien ja oppilaiden mielipiteitä aiheesta. Halusimme myös saada selville, mitkä oppimateriaalit ovat käytetyimmät espanjan opetuksessa, minkä tyyppisiä suullisia tehtäviä oppitunneilla tehdään ja kuinka ylioppilaskirjoitukset vaikuttavat suullisen kielitaidon harjoitteluun. Tutkimusaineisto koostui kyselystä, johon osallistui 28 espanjan opettajaa eri puolilta Suomea, sekä kahden eri oppikirjasarjan (¡Dime! ja ¡Nos vemos!) analyysistä. Kyselyssä oli sekä monivalintatehtäviä että avoimia kysymyksiä. Oppikirjat valitsimme kyselyn perusteella, sillä ¡Dime! ja ¡Nos vemos! olivat kaikista käytetyimmät. Tarkastelimme kirjoja lukion opetussuunnitelman (2015), eurooppalaisen viitekehyksen (2001) sekä Littlewoodin (1981) tehtäväluokittelun valossa. Tutkielman teoreettisena taustana on Littlewoodin (1981) esittelemä luokittelu, jossa suulliset tehtävät jaetaan kahteen eri ryhmään: esikommunikatiivisiin ja kommunikatiivisiin tehtäviin. Esikommunikatiiviset ovat rakennepainotteisia tehtäviä, joiden tarkoituksena on harjoitella kielioppia ja sanastoa systemaattisesti (strukturoidut dialogit, käännöstehtävät, tekstien ääneen lukeminen sekä kuuntelu- ja toistotehtävät). Kommunikatiiviset tehtävät sen sijaan keskittyvät kielen luovaan viestinn llisyyteen ja uuden tiedon luomiseen (roolipelit, haastattelut, väittelyt, interaktiiviset pelit sekä vapaamuotoinen keskustelu). Tulokset osoittivat, että sekä oppilaat että opettajat kokevat suullisen kielitaidon harjoittelun tärkeäksi ja pitävät oppikirjojen suullisia tehtäviä pääosin hyvinä ja riittävinä. Lukion ensimmäisillä kursseilla harjoitellaan paljon suullisia tehtäviä, kuten esimerkiksi dialogeja, tekstin lukemista ja pelejä, mutta viimeisillä kursseilla 6–8 keskitytään ylioppilaskirjoitusten harjoitteluun ja kirjallisten taitojen kehittämiseen, jolloin suullinen harjoittelu jää vähemmälle. Kummatkin oppikirjasarjat tarjoavat runsaasti suullisia tehtäviä. Ensimmäisillä kursseilla tehtävät ovat pääosin esikommunikatiivisia, kun taas viimeisillä kursseilla on enemmän kommunikatiivisia tehtäviä. Tehtävien sisällöt vastaavat opetussuunnitelman tavoitteita. Tutkielmassa tarkastellut oppikirjasarjat eroavat toisistaan siten, että uudempi kirjasarja ¡Nos vemos! tarjoaa ¡Dime!-kirjasarjaan verrattuna enemmän opiskelijalähtöisiä tehtäviä sekä hyödyntää enemmän teknologiaa.

Tutkielmassa tarkastellaan sukupuolirepresentaatioita ranskan kielen oppikirjoissa. Kohdeaineistona on kaksi Otavan julkaisemaa ranskan alkeisoppikirjaa, Voilà ! 1 Textes sekä J’aime 1. Aikaisemmat oppikirjatutkimukset ovat osoittaneet, että stereotyyppisillä sukupuolikäsityksillä on vankka asema koulumaailmassa: heteronormatiivisuus on itsestäänselvyys ja sukupuolen moninaisuus lähes vaiettu aihe. Ihmisoikeudet-käsitteen ranskankielinen ilmaisu on droits de l’homme, jossa ihmistä kuvaa polyseeminen sana homme, joka merkitsee myös miestä. Näennäisesti neutrista ilmaisusta on vaikea päätellä, kuuluvatko oikeudet myös naisille. Kielenkäyttö on poliittista ja vallan väline. Feministiseen tutkimusotteeseen kuuluu myös yksilön identiteettiin vaikuttavien yhteiskunnallisten valtasuhteiden tutkiminen. Sukupuolten tasa-arvo ei ole yhteiskunnasta erillinen ilmiö, vaan muiden hierarkkisten kategorioiden kuten iän, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden tai sosiaaliluokan yhdistelmä. Oppikirjat kuvaavat ympäröivää maailmaa jostakin valitusta näkökulmasta, ja vastuu niiden sisällöstä on lähinnä oppikirjailijoilla ja osittain kustantajilla. Ohjeista ja säädöksistä huolimatta koulujen käytänteet sekä opetusmateriaalit, joihin opettajat vahvasti tukeutuvat, vaikuttavat nk. piilo-opetussuunnitelman mukaisesti: sukupuoli- ja tasa-arvokysymyksien stereotypioita pikemminkin vahvistetaan kuin puretaan. Tutkimuksessa selviää, että vaikka lukion uuden opetussuunnitelman (2016) mukainen oppikirja J’aime 1 onkin huomattavasti edistynyt lukumäärällisen ja osittain laadullisenkin tasa-arvon (mm. heteronormin purkaminen) huomioonottamisessa, kieliopillisen androsentrisyyden purkaminen säilyy haasteena.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää painettujen ja digitaalisten oppimateriaalien eroja Otavan ja SanomaPron englannin oppikirjasarjoissa. Ylioppilaskokeiden sähköistyttyä oppimateriaalien kustantajat ovat myös julkaisseet sähköisiä versioita oppikirjoista, ja on tärkeää suorittaa vertailevaa tutkimusta niiden tarjoaman hyödyn selvittämiseksi. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että oppikirjat ovat tärkeä työkalu opettajille. Sähköisten oppimateriaalien hyötyä ja haittoja on tutkittu aikaisemmin, mutta suomalainen tutkimus on vähäistä. Tutkielman päätutkimusmenetelmä on laadullinen sisällön analyysi. Aineistona ovat SanomaPron On Track sekä Otavan Insights sarjojen lukion kurssit 1-8 sekä niiden digitaaliset versiot ja lisämateriaalit. Aineisto valittiin sillä perusteella, että oppikirjasarjat ovat maanlaajuisesti käytössä suomalaisissa lukiossa. Analyysi keskittyy kirjasarjojen painettujen ja digitaalisten materiaalien sisältöön ja niiden vertailuun. Tulokset osoittavat, että suurimmat erot digitaalisten ja painettujen oppimateriaalien välillä ovat digitaalisten materiaalien lisätehtävät. Näissä lisätehtävissä oli sarjojen välillä eroja, mutta molemmissa sarjoissa digitaaliset lisätehtävät ovat pääosin yksin tehtäviä aukkotäydennystehtäviä, eivätkä ne tarjonneet pedagogisesti mitään uutta.

Tutkielma käsittelee ympäristödiskurssia ja sen muutosta lukion englannin oppikirjoissa vuosien 2003 ja 2015 lukion opetussuunnitelmien perusteiden välillä. Suomessa opetussuunnitelmien perusteet ohjaavat oppikirjojen sisältöjä. Vuoden 2015 lukion opetussuunnitelman perusteissa ympäristöarvoja painotetaan enemmän kuin vuoden 2003 perusteissa, minkä pitäisi näkyä myös oppikirjoissa. Oppikirjojen sisältö voi vaikuttaa opiskelijan arvomaailmaan ja sen kautta käytökseen. Oppikirjoissa esiintyykin ympäristöön liittyviä implisiittisiä olettamuksia (assumptions), jotka voivat vaikuttaa opiskelijoiden ympäristöarvoihin ja -asenteisiin. Tutkimuksen pohjana on kaksi vastakkaista ympäristöön liittyvää perspektiiviä: pinnallinen ekologia (shallow environmentalism) ja syväekologia (deep ecology). Pinnallisessa ekologiassa puututaan ympäristöongelmien välittömiin syihin, kun taas syväekologiassa pyritään muutokseen yhteiskunnallisella ja kulttuurisella tasolla. Tutkimuksen tarkoitus on paljastaa oppikirjoissa esiintyvät näihin perspektiiveihin liittyvät olettamukset, jotta saadaan tietää, mitä ympäristöön liittyviä arvoja ja asenteita opiskelijoille välittyy oppikirjoista. Tutkielma vertailee SanomaPro:n julkaisemia lukion englannin oppikirjasarjoja ProFiles ja On Track. ProFiles-sarja on vuonna 2003 julkaistun lukion opetussuunnitelman perusteiden mukainen, kun taas On Track on vuoden 2015 perusteiden mukainen. Molemmissa sarjoissa on kahdeksan kirjaa, ja tutkielman aineistoon sisällytettiin molempien sarjojen kaikkien kirjojen päätekstit. Tutkimus on luonteeltaan sekä määrällinen että laadullinen ja siinä hyödynnetään ekolingvistiikan ja kriittisen diskurssianalyysin keinoja. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitetään, onko ympäristödiskurssin määrä muuttunut sarjojen välillä analysoimalla, kuinka monessa päätekstissä esiintyy ympäristöön liittyviä teemoja tai perspektiivejä. Toisessa vaiheessa selvitetään, millaisia ympäristöön liittyviä olettamuksia teksteistä löytyy ja miten ne välittyvät opiskelijalle. Kolmannessa vaiheessa tunnistetut olettamukset kategorisoidaan sen mukaan, edustavatko ne pinnallista ekologiaa vai syväekologiaa, jotta saadaan selville, onko sarjojen välillä tapahtunut muutosta näiden perspektiivien välillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ympäristödiskurssin osuus on yli kaksinkertaistunut oppikirjasarjojen välillä. Tämä muutos mukailee opetussuunnitelmien perusteiden välillä tapahtunutta muutosta. Laadullisessa tutkimuksessa tunnistettiin yhteensä neljä olettamusta, jotka edustivat pinnallista ekologiaa ja kolme olettamusta, jotka liittyivät syväekologiaan. Olettamuksia välitettiin teksteissä niin kielellisin keinoin kuin kontekstin avulla. Tulokset osoittavat, että pinnallinen ekologia on vallitseva perspektiivi molemmissa sarjoissa, eli muutosta yhdestä perspektiivistä toiseen ei ole tapahtunut sarjojen välillä.

Tutkielman aiheena on sukupuoliroolit 2000-luvulla julkaistuissa suomalaisissa saksan kielen lukion oppikirjoissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka paljon nais- ja miespuolisia hahmoja kirjoissa esiintyy, miten eri sukupuolten edustajat esitetään oppikirjoissa ja ovatko oppikirjojen välittämät nais- ja mieskuvat stereotyyppisiä. Tutkielma pohjautuu sukupuolen tutkimuksen ja feministisen kielitieteen teorioille. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan sukupuolta suomalaisessa koulujärjestelmässä, oppikirjoissa ja lukion opetussuunnitelmissa sekä aiempia tutkimuksia sukupuolesta saksan kielen oppikirjoissa. Tasa-arvo ja sukupuoliroolien monipuoliset kuvaukset nousevat teoriapohjassa oppikirjojen tärkeäksi tavoitteeksi. Tasa-arvon ja sukupuolten moninaisuuden tavoite korostuu myös lukion opetussuunnitelmassa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta 2000-luvulla julkaistusta lukiolaisille suunnatusta suomalaisesta saksan oppikirjasta. Tutkielmassa analysoidaan yhteensä 49 oppikirjatekstiä. Tutkielman keskeisenä tutkimusmetodina on aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja tutkimusmateriaalin analysoinnissa hyödynnetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Määrällisessä analyysissä kiinnitetään huomiota nais- ja miespuolisten hahmojen määrään niin oppikirjateksteissä kuin -kuvissakin. Michelin (1986) analyysimallia mukaillen laadullinen analyysi keskittyy tarkastelemaan hahmojen kuvauksia ja ominaisuuksia seuraavan luokittelun pohjalta: 1) koulutus ja ammatti, 2) harrastukset ja vapaa-aika sekä 3) perhe ja suhteet. Tutkimustulokset osoittavat, että miespuolisten hahmojen määrä on niin teksteissä kuin kuvissakin jonkin verran naispuolisten hahmojen lukumäärää suurempi. Muiden sukupuolten edustajia ei oppikirjoissa esiinny. Miespuoliset hahmot ovat naispuolisia useammin pääroolissa ja heitä käsitellään monipuolisemmin. Teksteissä esiintyy huomattavasti enemmän miespuolisiin hahmoihin liitettyjä ammatteja. Miespuolisten hahmojen ammatit ovat myös useammin akateemista koulutusta vaativia ja yhteiskunnallisesti arvostetumpia. Myös miespuolisia ei-fiktiivisiä kuuluisia henkilöitä esiintyy oppikirjoissa enemmän kuin naispuolisia. Sekä mies- että naispuolisilla hahmoilla on monipuolisia harrastuksia ja heidät esitetään yleisesti aktiivisina nuorina. Sekä nais- että miespuolisilla hahmoilla on stereotyyppiseksi laskettavia harrastuksia, mutta myös perinteisiä sukupuolirooleja rikkovia. Miespuolisten hahmojen harrastukset ovat kuitenkin useammin jännittävämpiä ja vaarallisempia kuin naispuolisten ja naispuoliset hahmot esitetään vuorostaan usein vaateostoksilla ja juoruilemassa ystävien kanssa. Oppikirjoissa kuvatut perheet ovat ydinperheitä, joissa äiti huolehtii lapsista ja kotitaloudesta ja isä sen sijaan keskittyy uraansa ja tukee perhettään taloudellisesti. Oppikirjoissa kuvaillut suhteet ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta heteronormatiivisia. Analyysitulosten perusteella voidaan todeta, että oppikirjojen välittämät kuvat mies- ja naispuolisista hahmoista sekä uusintavat että rikkovat stereotypioita ja perinteisiä sukupuolirooleja. Suurin osa hahmoista esitettiin sukupuolelleen stereotyyppisellä tavalla, mutta joukossa oli myös hahmoja, joiden toiminta selvästi poikkeaa perinteisistä sukupuolirooleista. Oppikirjojen tekstit ja kuvat voivat tarjota opettajille keinon käsitellä sukupuolirooleja monipuolisesti ja kriittisesti osana opetusta.

Tämän narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on perehtyä oppikirjatutkimuksiin viidennen ja kuudennen luokan historian oppikirjoihin liittyen. Tutkimuskysymyksissä haetaan vastauksia kahteen kysymykseen, jotka ovat seuraavat: 1. Mitä viidennen ja kuudennen luokan historian oppikirjoista on saatu selville vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman käyttöönoton jälkeen? 2. Mitä metodeja näissä tutkimuksissa on käytetty ja mitä teemoja tutkittu? Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu vuoden 2014 opetussuunnitelman historian oppiaineen tehtäviin ja tuloksia tarkastellaan historiallisen ajattelun sekä historiatietoisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa hyödynnetään sisällönanalyysiä aineiston järjestämisen välineenä. Aineistona toimineiden tutkimusten teemojen kautta tuli esille opetussuunnitelman historian opetukselle asettamat lähtökohdat. Kulttuurien tuntemus tuli esille teemojen osalta suosittuna, sillä monikulttuurisuus oli kahden tutkimuksen teemana, mutta myös vähemmistöihin liittyvät teemat olivat esillä. Useassa tutkielman aineistona toimineessa oppikirjatutkimuksessa mainittiin saamelaisten käsittelyn vähäisyys. Historian oppikirjojen sisältämässä monikulttuurisessa sisällössä oli tutkimusten perusteella laadullisia puutteita. Myöskään mies- ja naishahmoja ei esiintynyt tasapuolisesti oppikirjojen teksteissä ja kuvissa. Oppilaan historiatietoisuuden kehittämisen ja kulttuurien tuntemuksen kannalta sekä vähemmistöjen että sukupuolten tasa-arvoinen käsittely historian oppikirjoissa on tärkeää. Tutkimusten pohjalta myös oppikirjojen sisältötiedoissa näkyi puutteita, mikä on yhteydessä myös historian tekstitaitojen kehittymiseen. Tutkimusten metodien osalta sisällönanalyysi oli vallitseva tutkimusmetodi. Aineiston tutkimuksista vain yksi tutki kuvitusta, kun loput tutkimukset liittyivät oppikirjojen teksteihin, mikä on suomalaiselle oppikirjatutkimuksen perinteelle tavanomaista.

Perusopetuksen ihmisoikeuskasvatus pyrkii jakamaan tietoa ihmisoikeuksista sekä vahvistamaan ja tukemaan ihmisoikeuksia opetuksessa ja nuorten elämässä. Tutkielmassa analysoidaan ihmisoikeuskasvatuksen sisältöjä englannin kielen opetuksen kontekstissa. Analyysissa tarkastellaan yläkoulun oppikirjoja YK:n ihmisoikeuskasvatusohjelman (World Programme for Human Rights Education) ja Suomen perusopetuksen opetussuunnitelman näkökulmista. Tutkielma kartoittaa ihmisoikeuksiin liittyviä sisältöjä sekä oppikirjojen teksteissä ja tehtävissä että kuvissa. Tutkimusta varten analysoitiin Otavan Scene-sarjan ja Sanoma Pron On the Go -sarjan yläkoululle suunnatut oppimateriaalit. Tutkimusmenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä. Oppikirjoja analysoidaan kvalitatiivisesti hyödyntäen Klaus Krippendorffin sisällönanalyysiä varten kehittämää mallia. Mallin avulla eritellään teemat, jotka oppikirjoissa sisällytetään ihmisoikeuskasvatukseen. Analyysi osoittaa, että ihmisoikeuskasvatusta sisältyy englannin oppikirjoihin monipuolisesti. Seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla ihmisoikeuskasvatus on pääosin implisiittistä, mutta yhdeksännellä luokalla aiheita esitellään eksplisiittisesti. Seitsemännellä luokalla keskitytään yksilön elämänpiiriin ja kahdeksannella luokalla ihmissuhteisiin ja eri kulttuureihin. Yhdeksännen luokan oppikirjoissa näkökulma ihmisoikeuksiin on monipuolisin. Siirryttäessä seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle luokalle aiheen käsittely laajenee painottuen yhteiskunnallisiin ja kestävän kehityksen kysymyksiin.

This study aims to compare the two most recent national core curriculums (POPS 2004 and POPS 2014) of the Finnish school system with the help of critical discourse analysis. The goal of the comparison is to find ideological differences within the national core curriculums from a multicultural/intercultural point of view. The final purpose of this study is to then compare the same ideological differences in the content of geography textbooks. Previous studies have shown that school textbooks adapt always in some level to the contents of the national core curriculums. But on the other hand, some previous studies have shown that textbooks may posses the values and ideologies of the people who have ratified the textbook. Our study tries also to find an answer to this problematic question. The data of the research composed of two national core curriculums published in 2004 and 2014 respectively. The text was analysed using the critical discourse analysis from a multicultural point of view. The textbooks used in this study were made by the same Finnish publishing company (Sanoma Pro Oy) : Avara (which followed the national core curriculum of the year 2004) and Geoidi (of the year 2014). The textbooks were analysed from the themes created by the differences that were found in the national codes of education. The results found out that people tend to be the foundation of the concept of culture in both national core curriculums. The previous national core curriculum took culture as a static and stable concept, of which the borderlines were easily defined in accordance with the fundamentalist interpretation of culture. As for the current national core curriculum, it saw culture as a more unstable entity, being constantly in a process. There was no longer discussion of multiculturality, however it was replaced by the concept of cultural diversity. The textbook series that followed the previous national core curriculum (Avara) shared the values of creating borders between cultures and creating more prejudices. The current textbook series (Geoidi) saw culture being constantly in a process, like the current national core curriculum, even though it sometimes depicted a stable view of the culture.

The purpose of this study was to find out how climate change is dealt with in geography textbooks commonly used in grades 7–9 in Finland. The research questions were based on theoretical models of the principles of climate education and misconceptions related to climate education that had been developed based on previous research. The principles of climate education were finally divided into four categories: understanding climate change, mitigation, adaptation to its changes and localization. Misconceptions about climate change were addressed through conceptualization, radiation and the ozone layer, the greenhouse effect and greenhouse gases. The content of the geography text-books was mirrored to these categories and the theory around them. The aim of this study is to help understand how geography textbooks respond to the principles of climate education and how they address misconceptions typically associated with climate change, particularly by young people. This research will allow textbooks to be developed to respond more effectively to climate education is-sues. The research was made by using qualitative, theory-driven content analysis. The content analysis focused on two sets of geography textbooks commonly used in Finnish secondary schools. In addition to the text contained in the books, the analysis also considered the illustrations printed on the pages of the books and the exercises associated with each chapter. All content on climate change was categorized according to the principles of theory-based content analysis. The study found that the textbooks consider all dimensions related to the principles of climate education. Themes related to understanding climate change were by far the most covered in the text-books, but themes related to mitigation, adaptation and localism were also included in the text-books. It was notable that the means of adaptation presented in the books varied widely between the series. Also, many of the themes that give rise to misconceptions were included in the text-books, with a potential deterrent effect on misconceptions. However, the number of concepts related to climate change introduced in the textbooks was low and concepts related to radiation were missing from the textbooks. This is an important observation, as previous studies have shown that the role of radiation in climate change is the subject of many misconceptions.

Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään lukion B3-venäjän (lyhyen venäjän) oppikirjoissa esiintyviin käännöstehtäviin. Oppikirjatutkimus käännöstieteen kannalta on jäänyt Suomessa melko vähäiselle huomiolle, vaikka oppikirjat ovatkin tärkeä osa vieraan kielen lukio-opetusta. Tutkielma sijoittuu käännöstieteen ja kasvatustieteen teoreettiseen viitekehykseen. Kääntämisen teoriaosuudessa tehdään katsaus siihen, millä tavoin kääntäminen on eri aikakausina nähty ja miten kääntämisen painotukset ovat muuttuneet lähtötekstin ihannoinnista kohti vastaanottajan tarpeiden huomioimista. Kasvatustieteen kentältä tutkimuksessa esitellään kielioppi-käännösmenetelmä, jonka periaatteiden mukaisesti vieraan kielen opetuksessa ja opiskelussa hyödynnetään runsaasti kääntämistä. Menetelmä ei kuitenkaan edistä viestinnällisen kielitaidon kehittymistä tai painota viestinnän tärkeyttä. Tutkielmassa esitellään erikseen oppikirja tutkimusmateriaalina. Oppikirjojen sisältöä ohjailee pitkälti Lukion opetussuunnitelman perusteet, jossa määritellään lukion oppimäärän tavoitteet kullekin oppiaineelle. Oppikirjoilla on keskeisimpänä oppimateriaalien lähteenä suuri rooli tavoitteiden täyttymisessä. Aineistona tutkielmassa käytetään kahta lyhyen venäjän oppikirjasarjaa: Možno! ja Kafe Piter. Kumpikin kirjasarja koostuu kolmesta osasta, joista jokainen on kohdistettu kutakin lukion opiskeluvuotta kohti. Aineistoon kerättiin kaikista kuudesta kirjasta käännöstehtävät, jotka analysoitiin kuuden tehtävätyypin perusteella. Tässä tutkimuksessa tarkoitan käännöstehtävällä sellaista tehtävää, jonka tehtävänannossa pyydetään jollain tavalla ilmaisemaan haluttu viesti toisella kielellä. Analyysissa käytetyt tehtävätyypit ovat yksittäiset sanat, muutaman sanan fraasit, käännöslauseet, sanaruudukko, tunnistamistehtävä ja täydennystehtävä. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan paitsi käännöstehtävien osuus kaikista kirjojen tehtävistä, myös käännöstehtävissä käytetty kielisuunta. Tutkimuksen tuloksista selviää, että kummassakin tutkimusmateriaalina käytetyssä B3-venäjän oppikirjasarjassa esiintyy tehtävätyyppien mukaisia käännöstehtäviä. Käännöstehtävien kokonaisosuus kaikista tehtävistä vaihtelee tutkimusaineistona käytettyjen kirjasarjojen välillä: Možno! -sarjan kirjoissa 36 prosenttia kaikista tehtävistä on tutkielman määritelmän mukaisia käännöstehtäviä, Kafe Piter -sarjassa vastaava osuus on 18 prosenttia. Kielisuuntien tarkastelu osoittaa, että oppikirjojen käännöstehtävissä opiskelijoiden halutaan kääntävän useammin äidinkielestä vieraaseen kieleen päin. Käännöstehtävien funktio oppikirjoissa näyttää olevan pääasiassa uuden sanaston, kieliopin ja rakenteiden opettelu ja kertaaminen. Oppikirjojen käännöstehtävät eivät sellaisenaan tarjoa opiskelijoille valmiuksia viestintään, ja ne myös pysyttelevät sisällöllisesti kielioppi-käännösmenetelmän tasolla.