Browsing by Subject "perhesuhteet"

Aims of the study. It is well known that many adolescents do not get enough sleep. However, there is little research about the possible connection between adolescent sleep and family functioning. In addition, these studies vary greatly in, e.g., methodology and ages of the participants and only a few studies have used actigraphy. The aim of the present study is to examine the associations between family functioning and adolescent sleep, more specifically sleep duration, sleep quality and sleep timing. Methods. The present study was a part of SleepHelsinki!, a population-based research project based in the University of Helsinki. Sleep and family functioning of 308 adolescents (70.5% females), aged 15–18, were measured. Both subjective (PSQI) and objective (actigraphy) measures of sleep were used. Linear and logistic regressions were used to statistically analyze the associations between family functioning and sleep timing and subjective sleep quality. Results and conclusions. The association between family functioning and sleep duration was non-significant. When sex was adjusted for, the association between family functioning and sleep timing remained non- significant. However, the association between subjective sleep quality and general family functioning was statistically significant. Furthermore, problematic family functioning was related to a higher risk of poor sleep quality. Male sex was related to a higher risk of having a challenging circadian rhythm. Based on the results of the present study, family functioning is connected to subjective sleep quality and more problematic family functioning is a risk factor for lower quality sleep in adolescents.

This study explores the narrative world of cross-generations through education and related beliefs through online discussion materials. The thesis was based on a topical public debate on the development of educational inequalities. Earlier social science-focused educational research has shown that both education and socio-economic status tend to move down from one generation to the next. The study seeks to address, through narratives, educational inequalities that are culturally and socially constructed. The research material used was education and career narratives on open online discussion forums that recalled discussions and interaction in childhood families. The study was conducted as a qualitative study. The method of multidisciplinary research, based on the educational framework, was the narrative and the netnographic approach. The research approach was based on social constructionism, where the construction of social reality takes place through the use of language. The main findings were about cross-generational cultural, social and economic capital. Findings revealed inherited, story-based beliefs, partly gender-based distribution of tasks and exercising of power. On the basis of the results, the stories distributed within the families were renewing the social positions of the individuals and maintaining social inequalities. As a subject of educational sociology, educational cross-generation can be viewed as a cultural phenomenon of public debate. The study is also an overview of the time of educational equality in Finland at the turn of the 2010-2020s.

Sijaisperheet ovat hyvin keskeisessä asemassa Venäjän lastensuojelujärjestelmässä. Erityisesti 2010-luvulla alkanut lastensuojelujärjestelmän deinstitutionalisaation myötä sijaishuollon painopistettä on pyritty siirtämään laitosmaisuudesta perhehoitoon. Aiemman tutkimuksen perusteella Venäjän lastensuojelujärjestelmässä vallitsee käsitys, että sijaisvanhemmat voisivat korvata syntymävanhemmat kokonaan. Tämän vuoksi pyrin tavoittamaan luoteis-Venäjällä sijaisperheestä itsenäistyneiden nuorten aikuisten perhesuhteita. Tutkimusaineisto koostuu ’Lapsen oikeus perheeseen: Lastensuojelun deinstitutionalisaatio Putinin Venäjällä’ tutkimusprojektin kanssatutkijuuden menetelmin tuotetusta haastatteluaineistosta. Teoreettisina lähestymistapoina ovat perhekäsitteen monet määrittelyt sekä elämänkulun linkitettyjen elämien teoria. Viitekehys nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysin kautta pyritään saamaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Millä tavoin sijaisperheestä itsenäistyneet nuoret aikuiset linkittävät syntymäperheensä sekä sijaisperheensä osaksi elämäänsä? ja 2. Millaisia merkityksiä perhe saa nuorten aikuisten haastatteluissa näiden linkitysten myötä? Analyysi on toteutettu laadullisen abduktiivisen sisällönanalyysin avulla. Analyysi osoitti, että sijaisperheistä itsenäistyvillä nuorilla aikuisilla on usein vain vähän tietoa syntymävanhemmistaan ja huostaanoton syistä, minkä vuoksi linkit syntymävanhempiin näyttäytyvät analyysin perusteella katkenneina, vaurioituneina sekä kaivattuina. Linkki sijaisperheeseen syntyy sijaisvanhemman aktiivisen toiminnan tai lastensuojelujärjestelmän lapsen näkökulmasta epäselvien käytänteiden kautta, jolloin sijaisperheeseen tuleminen merkitsi myös usein perheen saamista. Lisäksi sijaisperheeseen linkitytään myös kielellisesti käyttämällä sukulaisuutta ilmentäviä ilmaisuja tehdäkseen sijaisvanhemmista ja lapsesta sosiaalisesti ja kulttuurillisesti toistensa omia. Perhe taas merkityksellistettiin analyysin perusteella yhteisyyden, pitkäaikaisen emotionaalisen siteen sekä saadun tuen kautta. Analyysin perusteella sijaisperhe näyttäytyy eksklusiivisena joukkona, joka saa annetun perheen piirteitä. Sijaisperheeltä saatiin pääosin turvaa ja huolenpitoa, joten on tärkeää, että linkki sijaisperheeseen syntyy, mutta syntymävanhempien merkitys jäi tulkinnanvaraiseksi. Perhesuhteiden määrittelyihin vaikuttavat analyysin perusteella yksilöiden määrittelyiden lisäksi myös yhteiskunnan ihanteet hoivasta, sosiaalisiin ongelmiin liittyvä stigmatisointi, paikallisen lastensuojelujärjestelmän käsitys sijaisvanhemmuudesta sekä lapsen asema lastensuojelujärjestelmässä.

Human trafficking is a fast growing crime and a fundamental offense against human rights. Human trafficking is linked, inter alia, to social, economic and cultural factors; and the impact on individuals, societies and nations is destructive. Trafficking has been studied increasingly in the recent years. Though only few primary research has been conducted of human trafficking in Kenya, where trafficking is a widely spread problem. Furthermore, vulnerability towards human trafficking and reintegration of its victims has been studied more extensively on international level, but the research done on Kenyan context is very limited and the main focus stays on economical factors. Only a few studies have focused on experiences of vulnerability and reintegration of trafficking victims. Therefore, the objective of this research is to provide more information and study the complexity of victims’ experiences by the following research question: What factors former victims of trafficking have experienced as causes to their vulnerability towards trafficking and what difficulties former victims of traf- ficking have faced during their reintegration process after trafficking in Kenya? The aim of this research is to provide information that can be utilized in the development of contra human trafficking programmes in Kenya. This study is a qualitative research. The research material, 12 semi-structured interviews with former victims of human trafficking, was collected during a six-month period in 2015- 2016 in Kenya. The method used for analysing the data was qualitative content analysis. In- tersectionality was also used as an analytical tool. The experiences of vulnerability towards trafficking were mainly in relation to social problems within families, financial difficulties and obligations towards family members. The experiences of reintegration were also hampered by financial difficulties, obligations towards family members and social problems; stigmatization, blame and discrimination. This study suggests dynamics within families and communities, when allied with other factors, may become significant intersectional factors, for individuals, of vulnerability and reintegration. The findings were consistent with previous research, even though the findings cannot be generalized to larger populations. However, this research provides important pieces of information that can be utilized in relating research and in the development of contra trafficking programmes in Kenya.

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, mikä saa yksilön tarjoamaan omaishoivaa ikääntyneelle vanhemmalleen. Neuvottelujen käsitteen avulla siinä avataan hoivaan sitoutumisen dynamiikkaa. Lähtökohtana on Janet Finchin ja Jennifer Masonin (1993) ajatus siitä, että velvollisuudet ja vastuun jakautuminen perheissä muotoutuvat neuvottelemalla yleensä pitkän ajan kuluessa. Tässä tutkielmassa kiinnostus kohdistuu neuvotteluihin, joita käydään ja on käyty niissä perheissä, joissa aikuinen lapsi alkaa tarjota hoivaa iäkkäälle vanhemmalleen. Osa neuvotteluista on sellaisia, joita käydään spesifisti vanhemman hoivan järjestämisestä. Osa neuvotteluista on pitkin elämän vartta käytyjä tapahtumakulkuja, joissa on muodostunut käytäntöjä ja vastuita perheenjäsenten kesken. Tutkielman tavoitteena on tuoda esiin tekijöitä, jotka vaikuttavat päätökseen ryhtyä tarjoamaan omaishoivaa silloin, kun ikääntynyt vanhempi alkaa tarvita hoivaa. Se tuo esiin niin perhesuhteisiin, elämänkulkuun kuin olosuhteisiin liittyviä tekijöitä, jotka ovat vaikuttamassa aikuisten lasten ikääntyneille vanhemmilleen tarjoamaan hoivaan. Samalla tulee esiin koettuja julkisen vanhustenhoidon ja palvelujärjestelmän puutteita, jotka toisaalta ovat vaikuttamassa omaishoivavaihtoehdon suosioon, toisaalta heikentävät kykyä vastata hoivatarpeisiin. Suomalaisessa hoivapolitiikassa omaishoitoa pidetään yhtenä tärkeänä keinona vastata väestön ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Perheiden hoivapäätösprosessien tarkastelu voi lisätä ymmärrystä omaishoivasta. Tutkielman aineisto koostuu seitsemän omaishoitajan teemahaastatteluista. Haastateltavat toimivat ikääntyneen vanhempansa omaishoitajina. Aineiston analyysi tehtiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Aineiston teemoittelun kautta nousi esiin erilaisia hoivaan liittyviä neuvotteluja ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielmassa jäsennetään neuvottelujen prosessi, joka vaikuttaa omaishoitajaksi ryhtymiseen. Se muodostuu omaisten kesken käydyistä neuvotteluista, omaishoitajan itsensä kanssa käymistä pohdinnoista sekä neuvottelujen kontekstista. Hoivaneuvottelujen tärkeänä kontekstina määrittyy vanhuspalvelujärjestelmä ja omassa tilanteessa mahdollisiksi koetut hoivavaihtoehdot sekä omaishoivan mahdollistavat tekijät, kuten tilapäishoito, apuvälineet ja taloudellinen tilanne. Neuvottelujen prosessissa määrittyy toisaalta se, että juuri tietty omainen sitoutuu huolehtimaan vanhemmastaan, toisaalta se, että huolenpidon muodoksi valikoituu juuri omaishoiva jonkin muun hoivavaihtoehdon sijaan. Ikääntyneen vanhemman omaishoitajaksi tullaan usein vähitellen ja suunnittelematta. Omaishoitajaksi ryhtyminen ei kuitenkaan ole sattumanvaraista, vaan siihen vaikuttavat monet tekijät, joita tässä tutkielmassa valotetaan neuvottelujen prosessin avulla.

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan puhevammaisuuden ja sosiaalisten suhteiden yhteyttä. Tutkielman taustalla on havainto kommunikaatiokysymysten marginaalisesta osuudesta sosiaalisen vammaistutkimuksen kentällä. Marginaalisuutta osaltaan lisää se, että puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja (AAC) käyttävien vammaisten ihmisten ääni on vaarassa rajautua vammaisuuteen kohdistuvan laadullisen tutkimuksen ulkopuolelle, etenkin jos tutkimusaineistona käytetään suullisia tutkimushaastatteluja. Tavoitteena on kuvata puhevammaisten ihmisten sosiaalisia suhteita ja tuoda esiin puhevammaisuuden merkitys sosiaalisten suhteiden verkoston muodostumiselle. Tutkielma kiinnittyy monitieteiseen sosiaalisen vammaistutkimuksen ja sosiologisen perhe- ja läheistutkimuksen kenttiin ja lähestyy puhevammaisuuden ilmiötä sidoksellisuuden teoreettisessa viitekehyksessä. Metodologisesti tutkielma nojaa laadulliseen tutkimusperinteeseen, narratiivisuuteen ja sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä suullisesti ja osin AAC-menetelmin tuotetusta omaelämäkerrallisesta haastattelusta. Haastatteluaineistosta muodostettiin narratiivisen analyysin avulla puhevammaisten ihmisten sosiaalisia suhteita käsittelevät tutkimuskertomukset, joiden pohjalta puhevammaisuutta tarkastellaan suhteessa aiempaan vammaisuutta sekä perhe- ja läheissuhteita koskevaan tutkimuskirjallisuuteen. Elämänkertomukset sisältävät määrällisesti eniten kerrontaa perheenjäsenistä. Suhteet perheenjäseniin muodostavat puhevammaisten ihmisten sosiaalisen verkoston rungon, ystävien ja tuttavien täydentäessä sosiaalisten sidosten kokonaisuutta. Sidoksellisuus lapsuuden perheeseen korostuu erityisesti niissä elämäntilaniessa, joissa kertojalla ei ole parisuhdetta tai lapsia. Yksin asuminen lisää myös ystävyyden ja tuttavien merkitystä verkostojen muodostelmassa. Elimellisen puhevamman vaikeus ei yksinomaan selitä sosiaalisten suhteiden muodostelman laajuutta tai yksittäisen sidoksen tiiviyttä, joskin puhetta korvaavien kommunikointikeinojen käyttö saattaa merkitä suppeampaa suhdeverkostoa ja tiiviimpää sidoksellisuutta perheeseen. Sosiaalisisten suhdekertomusten pohjalta voidaan sanoa, että puhevammaisuus ilmiönä vastaa biopsykososiaalista ja konstruktionistista vammaisuuden mallia. Mallin mukaisesti puhevammaisuus pohjautuu elimelliseen vammaan, joka ilmenee erilaisissa suhteissa eri tavoin. Sidokset voivat olla tiiviitä ja kertojilleen merkityksellisiä, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Vastaavasti verraten sujuva puhe ei yksinään takaa kertojalle merkityksellisen sosiaalisen suhdeverkoston olemassaoloa. Havainto tukee ajatusta siitä, että vuorovaikutus on suullista viestintää laajempi käsite, jolloin yksittäisen suhteen rakentamiseen vaikuttavat suullisten viestintätaitojen lisäksi vuorovaikutuskumppaneiden yhteinen toiminta, vuorovaikutusympäristö, koettu tai ulkopuolisen tahon määrittämä käytettävissä oleva aika, suhteen laatu ja historia sekä suhteiden verkostollinen uppoutuneisuus (embeddedness).

Suomessa äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmä tavoittaa lähes kaikki raskaana olevat vanhemmat ja vauvaperheet. Neuvolan jakamalla materiaalilla on suuri merkitys kulttuurisen perhemallin tuottajana ja välittäjänä. Vaikka suuntaus perheiden monimuotoisuuden ja tasa-arvoisen vanhemmuuden tukemiseen on ollut poliittisena päämääränä perheille tarjotuissa palveluissa ja tukimuodoissa, aiempi tutkimus osoittaa, että suomalaista perheymmärrystä jäsentää ydinperhenormatiivinen ajattelu. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millainen kulttuurinen perhemalli neuvolan kautta vauvaperheille jaettavissa opaskirjoissa rakentuu. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii D. E. Smithin ajattelu ideologisista koodeista, jotka jäsentävät julkisia tekstidiskursseja, sekä ydinperheideologiaa käsittelevä sosiaalitieteellinen perhetutkimus. Tutkielmassa analyysimenetelmänä käytettiin jäsenkategoria-analyysia. Aineisto koostettiin raskaana oleville ja lapsiperheille suunnatuista raskautta, vauvanhoitoa ja vanhemmuutta käsittelevistä oppaista, joita jaetaan perheille ilmaiseksi neuvolan välityksellä. Tutkimusaineistoksi valikoitiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisemia oppaita, jotka ovat saatavissa valtakunnallisesti paitsi neuvoloista, myös toimijoiden internet-sivuilta. Analyysin avulla pyrittiin selvittämään, millaisena aineistossa näyttäytyy normaali perhe, keitä perheeseen kuuluu ja millaisia suhteita näiden välillä on. Aineiston normaaliin vauvaperheeseen kuuluu äiti, isä, vauva ja mahdollisesti muita lapsia. Aineistossa esiintyy myös sukupuoleltaan määrittelemätön vanhempi, joka kuitenkin usein sukupuolitetaan äidiksi tai isäksi. Äidille rakentuu ensisijaisen vanhemman rooli, johon kuuluu luonnolliseksi ymmärretty suhde vauvaan. Isä saa merkityksen toissijaisena vanhempana, jonka suhde vauvaan rakentuu valintana. Perheiden monimuotoisuus tuodaan aineistossa esiin positiivisesti, mutta normaalista poikkeavana ilmiönä. Vauvaperheiden opaskirjoja jäsentää ydinperheideologinen koodi. Se määrittää eri sukupuolta oleville vanhemmille tarjottavia rooleja, toimintoja, velvollisuuksia sekä muita ominaisuuksia sekä perheen sisäistä työnjakoa. Se myös rakentaa kuvan ydinperheestä normaalina perhemallina. Tämän rinnalla aineistosta nousee esiin myös poliittinen tavoite edistää monimuotoisempaa perhekäsitystä ja tasa-arvoista vanhemmuutta, joka kuitenkaan ei ole ydinperheideologian kaltaisen kulttuurisen mallin asemassa. Tutkielmassa rakentuva kuva vauvaperheen kulttuurisesta mallista tarjoaa hyödyllisen näkökulman uusien, entistä inklusiivisempien perhettä käsittelevien julkisten materiaalien tuottamiseen.

Tutkielmassa tarkastellaan Suomesta Neuvostoliittoon 1930-luvulla menneiden laittomien siirtolaisten kokemuksia. Tutkimuksen keskiössä ovat Suojärveltä kotoisin olleen Ahokkaan perhekunnan kirjeet Neuvostoliitosta Suomeen vuosina 1932–1936. Ahokkaat olivat osa 1930-luvun laman käynnistämää laitonta muuttoliikettä, jonka johdosta noin 15 000 suomalaista siirtyi Neuvostoliittoon paremman toimeentulon perässä. Tutkin kuinka sukulaissuhteita hoidettiin rajan ylitse kulkevan kirjeenvaihdon välityksellä, kuinka kirjeenvaihdon konventiot muuttuivat perheen kohdatessa vakavaa puutetta ja kuinka Ahokkaat kuvasivat olosuhteita Neuvostoliitossa. Tutkimuskirjallisuuden avulla havaitsin, että monet Ahokkaiden kokemista asioista olivat jaettuja myös muiden suomalaissiirtolaisten kanssa. Tutkimuksessa ilmenee kuitenkin se, että Ahokkaat olivat vapaita vaihtamaan työpaikkaa asuessaan Petroskoissa. Tämän johdosta he olivat sosiaalisesti ja taloudellisesti vakaammassa asemassa, kuin esimerkiksi suljetulle työleireille joutuneet suomalaiset. Lähdeaineistona käytetään Valtiollisen poliisin Sortavalan alaosaston arkistosta löytyvää kirjekokoelmaa vuosilta 1931–1939. Kirjeet on jäljennetty Etsivän keskuspoliisin toimesta tarkoituksena tarkastella laitonta muuttoliikettä, sekä Neuvostoliitosta Suomeen kohdistuvaa kommunistista agitaatiota. EK on tehnyt jäljennöksiin lukuisia merkintöjä ja huomioita, jonka lisäksi kirjekokoelmaan kuuluu EK:n sisäisiä ilmoituksia. Nämä tuovat tutkimukseen toisen puolen, jossa tarkastellaan Ahokkaisiin kohdistunutta tutkintaa, jonka johdosta EK teki tiedusteluykäynnin Ahokkaiden Suomessa asuneiden sukulaisten kotiin. Valtiollisen poliisin arkiston lisäksi tutkimuksessa käytetään Neuvostoliiton siirtolaisuutta koskevaa tutkimuskirjallisuutta 1980-luvulta 2020-luvulle. Lisäksi tutkimuksessa käytetään aikalaissanomalehdistöä Suomesta ja Neuvosto-Karjalasta kuvaamaan aikakauden taloudellista ja poliittista tilannetta, sekä esimerkiksi kommunisteihin liittynyttä retoriikkaa. Sanomalehtien avulla on myös mahdollista tarkentaa Ahokkaiden kirjeissään kuvaamia tapahtumia, jotka olivat välittyneet Suomesta Neuvostoliittoon. Ahokkaiden elämää Neuvostoliitossa varjostivat puute ruoasta ja välttämättömyystarvikkeista, sekä epävarmuus tulevasta. Osoitan, että Ahokkaat pitivät Neuvostoliitossa asumista väliaikaisena vaiheena ainakin vuoteen 1934 saakka. Kun suunnitelma Suomeen palaamisesta epäonnistui, joutui perhe sopeutumaan Neuvostoliittoon. Perhe hajaantui avioeron ja sisäisten karkotusten takia ja lopulta vuonna 1936 myös kirjeyhteys Suomeen katkesi.